Kysy papilta - lisää kysymyksiä ja vastauksia 9

 

Kysymys:

Jos Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, mistä johtuu intersukupuolisuus?

Vastaus:

Nimimerkille Miettivä

Vaikea kysymys! Minusta tässä näkyy ihmisen särkyneisyys, vajavaisuus ja toisaalta valtava monipuolisuus. Ihmistä on periaatteessa kahta sukupuolta, mutta käytännön kokemus osoittaa, että on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja näiden väliltä. Elämä vaatii jatkuakseen sellaista kahta päätyyppiä, jotka voivat keskenään saada aikaiseksi uutta elämää. Ilman tämän onnistumista elämä sammuu kokonaan ajan kuluessa maailmasta. Raamatun mukaan ihminen on luotu alun perin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi ja mieheksi ja naiseksi, jopa kuolemattomaksi, mutta se kaikki on syntiinlankeemuksessa rikkoutunut ja tietyssä mielessä kadonnut tämän myötä. Ihminen on olemukseltaan muuttunut muuksi, kuin oli alun perin ja kaipaa nyt alkuperäistä luontoaan, mikä näkyy monissa ihmisten tuottamissa tarinoissa ja uskonnoissa. Niissä on tämä totuuden siru sisällä ja Kristus opettaa meitä elämänasenteeseen, jolla eläminen alkaa vahvistaa meissä sitä, mikä on Jumalasta tärkeää ja hänen kuvansa ja kaltaisuutensa vahvistamista, riippumatta siitä, minkä me ihmiset sellaiseksi arvioimme. Tämä ei välttämättä edes liity ainakaan ensi kädessä seksuaalisuuteen tms. vaan siihen, mikä antaa ihmiselle tässä elämässä jumalallisen olomuodon elämän etenemiseksi ja muutoksen loppuun pääsemiseksi aikanaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Kutsuuko Jumala meitä antamaan kaiken omaisuutemme pois, kuten rikas mies Raamatussa? Minua todella pelottaa että näin on, koska en tiedä pystyisinkö siihen, ja tällöinhän jos en pysty joudun helvettiin. Ja toinen kysymys, onko mahdollista tietää varmasti ettei joudu helvettiin?

Vastaus:

Nimimerkille Helvetti pelottaa

Sanoisinpa, että Jumala käskee meitä asettamaan itsensä kaiken yläpuolelle ja rakastamaan lähimmäistä, kuten itseä. Omaisuus ei saisi tulla tämän yläpuolelle. Jeesus käskee nuorukaista, joka tahtoo olla täydellinen ja ajattelee toteuttaneensa kaikki vaatimukset täydellisyyteen tulemiseksi luopumaan omaisuudestaan luultavimmin siksi, että rikas mies ei ollut valmis nostamaan Jumalaa kaiken yläpuolelle ja Jeesus halusi tuoda tämän asian hänelle esille (Luuk. 18:18-30). Omaisuus usein kertyy niille, jotka osaavat sellaista hoitaa ja pystyvät ehkä huolehtimaan muistakin vaikkapa työllistämällä näitä omissa yrityksissään. Maailma kehittyy niin. Tästä syystä olisi turhaa ja typerää jakaa omaisuuksia kaikille, jotka ne vain hassaavat turhuuksiin ja ovat hetken päästä taas nälissään: sitten ei olisi taas sitäkään auttajaa. Jeesus on asennekasvattaja, joka opettaa meille Jumalan tapaa nähdä todellisuutta ja vastata sen tapahtumiin. Näin me kasvamme kohti sitä päämäärää, johon meidät on alun perinkin tarkoitettu Jumalan kuvina ja kaltaisina. Omaisuus ei saisi päästä sotkemaan tähän väliin asioita ja pilaamaan sitä, mikä on meille kaikkein tärkeintä ja hukkuu niin helposti kaiken taka-alalle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Lyhyt ja ytimekäs kysymys: Miksi kristinusko eikä vaikka islam? Tai jokin muu uskonto

Vastaus:

Nimimerkille Mistä tunnistaa oikean

Tässä onkin aika laaja kysymys! Ensiksikin osa uskonnoista putoaa pois oikeaa uskontoa etsivien käsistä ihan sillä, että ne eivät vastaa lainkaan todellisuutta. Osa uskonnoista tuottaa pelkkää fiktiota, joka ei perustu millään tavoin todellisuuden rakenteellisiin ja toiminnallisiin lainalaisuuksiin. Kristinuskon todellisuuskäsitys on sama kuin tieteelläkin ja kristinusko ja luonnontieteet kuuluivat suorastaan yhteen vielä 1800-luvulla Huxley’s Church and Maxwell’s Demon: From Theistic Science to Naturalistic Science, Stanley (uchicago.edu)Linkki avautuu uudessa välilehdessä. Naturalismista, eli ajattelusta, jonka mukaan kaikki voidaan ymmärtää osana luontoa ja tieteellisesti, tuli tieteen perusta verrattain myöhään. Tämän ajatuksen ero kristillisen käsitykseen on oikeasti edelleenkin ohut, kun huomataan, että luonnon oleminen, lainalaisuudet ja tapahtuminen ovat Jumalan toimintaa ja asia on ymmärretty näin jo vuosisatoja aikaisemmin! Tätä kautta kristillisyys käsitteellistyy modernin tieteellisen maailmankuvan vaikutuspiirissä käsitettävällä tavalla, vaikka saattaakin mutkistaa joidenkin asioiden ymmärtämistä tieteen viitekehyksessä. Tällä tasolla Islam saattaisi juutalaisuuden ohella tulla lähimmäksi kristillistä tapaa tulkita todellisuutta. 

Kristinuskossa ja juutalaisuudessa ymmärretään se, että ihminen on särkynyt olento, joka on luonnostaan vajaamittainen siihen nähden, mitä ihmisen pitäisi olla. Tämä voi tuottaa ihmiseen alemmuuden tunnetta ja syyllisyyden tunteita. Juutalaiset etsivät tämän parantamiseksi apua juutalaisten laista, joka on monelta osin luonnonlakien mukainen, pois lukien jotkin rituaaliset säännökset esim. ruokiin nähden. Juutalaiset etsivät oikeaa, hyvää elämää lain täyttämisen kautta ja kristityt uskosta Jeesukseen. Usko Jeesukseen ja tämän opettamaan tukee ihmistä elämään oikein kasvattamalla meihin siihen pyrkivää asennetta ja päästämällä eroon jatkuvasta Jumalan hyvittelystä. Jeesuksesta me saamme myös hyvän kasvuideaalin pykiessämme kohti inhimillisyyttä korkeampaa olomuotoa, joka ei olisi enää kuolevainen. Tämä olomuoto on uusi tuleva olomuoto ja minä ymmärrän sen samalla tavoin, kuin kaiken maailmassa nyt olevan olomuodon ja sen suhteen menneiden aikojen maailmoihin kaikkine niiden sisältämine olioiden olomuotoineen. Kristinusko opettaa meitä elämään oikein myös tällaisesta näkökulmasta niin, että kehitys voi edetä kohti seuraavia maailmoja ja niiden sisältämiä olomuotoja, joiden teoreettista huippua, tai huipentumaa kohti me etenemme. Näin kristinusko sopii yhteen elämämme todellisuuden kanssa ja tukee meidän elämäämme siinä sekä yksilöinä, että yhteiskuntina, joita ohjataan tästä lähtöisin olevan etiikan mukaisesti. Tämä osaltaan vahvistaa meidän elinympäristössämme sellaisia elementtejä, jotka vievät ihmisen muodonmuutosta eteenpäin.  

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille jumalan.asialla

Osuva kysymys! Rakkauden kaksoiskäsky kehottaa lyhyesti sanoen rakastaman Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä, kuten itseä. Kreikankielinen teksti käyttää rakkaudesta nimitystä Agape. Tämä on kohteestaan huolehtivaa asennetta, joka pyrkii tekemään tästä jotakin entistä parempaa, kuten vanhemmat pyrkivät huolehtimaan lapsistaan, tai elämä opettaa kaikkea elävää. Kun me ihmiset emme kykene viemään ymmärryksemme yli menevää Jumalaa millään tavoin entistä parempaan olomuotoon, me voimme vain auttaa häntä edistämään hänen tahtomiaan asioita luomakunnassa ja olla kaikin tavoin avuliaita hänen pyrkimyksiinsä nähden. Olla itse hyviä kasvatettavia ja jalostettavia niin, että Jumala voisi itse oppia meidän avullamme mahdollisimman paljon. Samalla luultavasti saamme Jumalalta enemmän suoraa oppia itsellemme elämän koulussa. Ehkäpä tässä olisi kysymys jostakin erityisen läheisestä, mystisestä Jumalasuhteesta, jossa Jumala tulee erityisen selvästi ilmeiseksi ihmisessä, joka alkaa toteuttaa elämällään sitä, mitä Jumala ihmishahmoisena toteuttaa? Eli etsii itselleen Jumalan olomuotoa ja olemusta Jumalan itsensä viemänä. Jumala itse on rakkaus, agape, jota meidän käsketään rakastaa, agapoida yli kaiken ja lähimmäistä kuten itseä, joten käsky kutsuu meitä rakastamaan kaikesta parempaa tekemään pyrkivällä rakkaudella yli kaiken rakkautta, joka tekee kaikesta entistä enemmän ja lähimmäistä (agapoimaan), kuten itseämme, eli opastamaan hyvässä eteenpäin samalla. Esimerkki on varmaan tässä yhteydessä paras rakastamisen väline ja ilmaus.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko länsimaiden nykyiset ongelmat maallistumisen syy? Eli Jumala lähettää vastoinkäymisiä ja ongelmia koko kansalle, jos maallistumista tapahtuu hirveästi ja ihmiset unohtavat Hänet ja Jeesuksen?

Vastaus:

Nimimerkille Artturi Miikkael

Länsimaiden ongelmat johtuvat kyllä osaltaan maallistumisesta, jos ajatellaan maallistumisen olevan sama asia, kuin Jumalan sanan arvon ja merkityksen unohtaminen. Tällaisessa tilanteessa ihmisten oman edun tavoittelu lisääntyy ja näkyy suorastaan rikollisuutena ja sotina. Jos ihmiskunta eläisi kuten Jeesus opettaa, tällaista ei tapahtuisi ja heikoilla olevia yritettäisiin auttaa niin, ettei näitä ehkä voisi olla lainkaan kaikkein pahimmassa mielessä.

Toisaalta on pakko huomata, että länsimaissa on edelleenkin paljon kristittyä hyveellisyyttä ja huolehtivaisuutta, mikä näkyy silloin, kuin kaikkein pahimpia asioita tapahtuu, kuten Ukrainan sodan syttyminen ja sen aikaansaama auttamisen tarve.

En sanoisi Jumalan lähettävän ongelmia eurooppalaisille, vaan ennemminkin ihmiset ajattelemattomuuttaan tuottavat kaikenlaisia ongelmia, jotka ajan myötä paisuvat ja voivat tuottaa suurta vahinkoa, kuten vaikka ilmastonmuutos, joka on jatkunut pitkään. Venäläisten touhut Ukrainassa osaltaan kaikkine savuttamisineen kiihdyttävät myös tätä prosessia, minkä eteneminen tuottaa nälkää ja kurjuutta osassa maailmaa ja lietsoo sotia ja pakolaisuutta, joka rasittaa omalla tavallaan ihmisten vieraanvaraisuutta siellä, minne ihmiset hakeutuvat. Tämä lietsoo pahimmillaan lisää levottomuuksia ja jopa sotaa. Siksi meidän olisikin hyvä nyt rukoilla asioiden puolesta ja elää Jumalan sanan opettamalla tavalla sen edistämiseksi meidän ympärillämme. Jos ihmiset ottavat siitä esimerkkiä, voi se kantaa elämää pitkälle ja parantaa kaikkien tulevia kohtaloita.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä mieltä olet tuhkauksesta? Jos tuhkat sitten sirotellaan vaikka mereen tai johonkin muuhun, niin ylösnouseeko ihminen silti? Haudat avataan ylösnousemuksessa, mutta jos jollakin ei ole sitä hautaa? Onko kristitylle väliä sillä, että onko arkkuhautaus vai tuhkaus? Itse en halua tulla tuhkatuksi, vaan perinteisesti haudatuksi arkkuun. Mutta joillain hautuumailla on täyttä, joten ei ole vaihtoehtoa muuhun kuin tuhkaukseen.

Vastaus:

Nimimerkille Helene

Tämä on ollut pitkään paljon pohdittu asia, mutta tuhkaaminen on kyllä yleistynyt hautaamistapana.

Me tulemme saamaan aikojen lopussa uudet ruumiit, tai vanhamme kasvavat uuteen muotoon. Haudassakin ruumiista tulee maata ajan myötä kokonaan, kun aikaa vain kuluu riittävästi. Tässä ei varmaankaan ajan myötä ole paljoa eroa onko ruumis haudattu, vai tuhkattu. Se osa, mikä meistä menettää ruumiinsa ja lähtee uusiin ulottuvuuksiin, saa tai kasvattaa itselleen uuden, entistä ehomman ruumiin ajan edetessä. 

Sanoisin, että loppujen lopuksi kristitylle on aika lailla sama haudataanko hänet, vai tuhkataanko, lopputulos on kuitenkin aivan sama. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko masturbointi syntiä? En itse koen siitä huonoa omaatuntoa, mutta silti mietin, teenkö väärin.

Vastaus:

Nimimerkille Yksinelävä nainen

Periaatteessa, jos et tunne asiasta huonoa omaatuntoa ja olet asian kanssa sinut, ei asia ole kovin paha. Paljon huonompi juttu olisi, jos viettelisit tarpeeseesi lähimmäistesi puolisoita, tuottaen ehkä onnettomuuksia perheille, tai opastaisit nuoria ihmisiä huonoille teille käyttämällä heitä hyväksesi. Sinänsä joutuminen vahvasti viettien vallan alle sitoo ihmisen hengenvoimaa ja saattaa saada tahtomaan ja tekemään asioita, jotka eivät ole hyväksi, jopa vastentahtoisesti. Tästä syystä olisi ihan hyvä kilvoitella itseä viettisten tarpeiden yläpuolelle ja eroon niistä, silloin kun ne eivät ole suoraan siinä tarvekäytössä, johon ne on tarkoitettu. Nälkään ei saa joutua kuolemaan, eikä kieltää lapsilta äitiyttään, mutta turhat mielen alisteisuudet ovat pahasta. Se häiritsee elämää Hengen mukaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä tarkoittaa omaan ruumiiseen kohdistuva synti ja se että muut synnit ovat sen ulkopuolella kohdan 1. Kor. 6:18 puitteissa?

Vastaus:

Nimimerkille Korppu

Paavali puhuu tässä haureudesta. Hän tarkoittaa sitä, että haureutta harjoittava ihminen saattaa ruumistaan tilaan, jossa sen tahto vääriin asioihin vahvistuu. Seksuaalisuuteen nivoutuvat tarpeet vievät ihmistä yhtä intensiivisesti, kuin nälkä, tai jano. Mutta toisin kuin nälkä ja jano, seksuaalisuuteen nivoutuvat asiat eivät ole elintärkeitä. Kuolet, jos et saa ruokaa, tai juomaa, mutta jääminen ryhmäseksiorgioiden ulkopuolelle ei tapa ketään. Asian harjoittaminen ja elimistön tottuminen siihen kasvattaa tarvetta ja ruokahalua opittuun asiaan. Tämä luo pakkomielteisiä tarpeita, joiden takia ihminen voi sortua monenlaisiin hairahduksiin, jotka vahingoittavat toisten elämää, tai omaa elämää ja terveyttä. Ylimääräiset pakkomielteenomaiset tarpeet sitovat ihmisen voimavaroja ja tahtoa ja estävät elämästä täysipainoisesti ja hengen elämän pyrkimysten mukaan. Meidät kutsutaan elämään hengen elämää, hengen pyrkimysten mukaan, eikä lihan itsekkäiden pyyteiden mukaan mitä viettien villiintyminen vahvistaa. Ihmisen elämän pitäisi olla Jumalan elämää, joka etsii tämänmukaista lakipistettä kasvulleen Jumalan kuvana ja kaltaisena. Sanoisin, että tässä suhteessa kaikki syntiset teot osuvat myös omaan itseen, ei vain tekojen kohteeseen. Mutta ehkä haureus sitten iskee tekijään kaksin verroin: sekä kohteena, että tekijänä ja muovaa tämän sielua sitäkin voimallisemmin?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei. Eikö nimenomaan kasteen alkuperäinen sana tarkoita upotuskastetta? Ja Raamatussahan sanotaan että käänny ja käy kasteella niin pelastut. Miten vauva on voinut kääntyä jos ei ymmärrä vielä mitään? Haluaisin kovasti saada tähän jotain selkeyttä ahdistaa ajatus että luotan vain vauvakasteen riittävyyteen. Eikä ev.lut seurakunnissakin voisi alkaa järjestämään upotuskasteita jos se on myös termillä uskovien kaste. Miksi edes kastetaan vauvakastetta jos se ei ole alkuperäinen. Rukoilen herralta vastausta mutta en koe saavani niin oletan että linjat eivät aukea koska en ole saanut tarkoituksenmukaista kastetta. Voiko esim ev.lutilainen käydä varmuuden varalta helluntaiseurakunnan kasteella ilman että vaihtaa kirkkokuntaa?

Vastaus:

Nimimerkille Ahdistaa

Tässäpä on pohdittavaa. Kaste ainakin kreikan kielisenä baptisma sanana, pitää sisällään sanan, jolla voi viitata kastamiseen samassa mielessä, kuin lankoja värjättäessä, käytäessä kylpemässä, tai kastettaessa leipäpala kastikkeeseen. Sana voi tarkoittaa sekä sively- tai upotuskastetta. Vauva ei vielä kykene uskomaan itse, mutta hän saa uskon kasteen aikana, kun kasteväki rukoilee hänelle kastetta Kristuksen nimissä ja tämä tapahtuu(vrt. Joh.14: 12-14). Vauvakaste on Pyhän Hengen työtä ja siihen voi täydesti luottaa. Jumala on se taho, joka toimittaa kasteen ja pappi on vain näkyvä työrukkanen. Erillisen upotuskasteen järjestäminen ei vaikuta asioihin sen enempää. Yksi oikein toimitettu kaste riittää pelastukseen ja sitä voi ikään kuin tehostaa käymällä jumalanpalveluksessa sanankuulossa ja nauttimalla ehtoollisen sakramenttia, mikä vahvistaa kastetta. Voit käydä kastettavana toisessa kirkkokunnassa ilman, että vaihdat kirkkokuntaa, jos siellä suostutaan kastamaan sinut niin. Paperityöt toimituksen yhteydessä liittyvät tähän vaihtamiseen. Sinänsä et tarvitse toista kastetta pelastukseksesi, kun olet yhden saanut ja Jumala on jo sinussa läsnä työssään. Uskoisin tämän etsintäsi ja hätäilysi olevan hyvä merkki siitä, että Jumala on työssään sinussa jo muutenkin ja sinä yrität kuulla häntä. Ehkä sinun pitäisikin nyt yrittää miettiä, että mistähän asiasta Jumala yrittää sinulle puhua, jos koet, että linjat ovat jotenkin poikki, tai yhteen liittymättömät? Puhuttekohan te jotenkin ristiin ja päällekkäin toisillenne? Ihan eri asioista?

Se, miten kastettava kohtaa veden: upottamalla, vai sivellen, ei merkitse mitään Jumalan ja kasteen toiminnalle. Vesi muuttuu kasteeksi, kun asetussana soi ilmassa ja vaikuttaa Pyhän Hengen työn alkamisen niin Jumalan lapseuteen ja Jeesuksen opetuslapseuteen uudelleen syntyvässä henkilössä. Tämän iästä riippumatta.

Kristikunnassa siirryttiin lapsikasteeseen suuren lapsikuolleisuuden tähden. Haluttiin, että lapset ovat kastettuja mahdollisimman pian. Rippikoulussa sitten annetaan kasteopetus, joka lähetysaikana annettiin aikuista kastettaessa, jotta tämä tietää mitä uuteen elämään kuuluu. Tämä on vähän vaihtanut paikkaa vauvakasteen myötä, mikä ei vaikuta asiaan. Konfirmaatio, eli kätten päälle paneminen tapahtuu rippikoulun jälkeen konfirmaatiossa, sekä jo kastetoimitukseen yhteydessä. Vauvakasteen saanut saavuttaa aikuisen, täysivaltaisen kristityn aseman saatuaan kasteopetuksensa, jolloin kaikki mitä tarvittiin lähetyskautena on myös toteutunut.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Haluaisin enemmän lukea Raamattua ja pysähtyä sanan äärelle, mutta aina ei jaksa keskittyä tai se helposti sitten jää... Usko ei mielestä koskaan lähde pois, mielessäni ajattelen sitä päivittäin mutta aktiivista tekstinlukua tai sanankuuloa ei tapahdu säännöllisesti. Välillä kuuntelen aamuhartauksia ja luen päivän sanaa. Miten saada elämänrytmiä enemmän omaa uskoa vahvistavaksi? Olen ollut (epäterveessä) hengellisessä yhteisössä aiemmin, nyt en kuulu muuhun kuin evl.lut kirkkoon. Joskus jotkut uskonasiat tai sanat herättää ahdistusta. Varmaan tulee vaan liikaa mieleen ikävät ihmiset hengellisestä yhteisöstä.

Vastaus:

Nimimerkille Christianwoman

Näin voi hyvin käydä. Tunnut elävän tiiviisti uskon kanssa. Silloin voi käydä kaiken aktiivisuuden kanssa niin, että mieli väsyy ottamaan vastaan uutta ainesta. Tämä voisi johtua osin siitä, että mielen pitää välillä prosessoida ja jäsentää sitä, minkä se on vastaanottanut. Muutenhan sisään tuleva viesti ei oikeastaan tule lainkaan perille. Sisään tulevan aineksen, sanan, pitää myös osaltaan päästä ohjaamaan ajattelua ja elämää. Tätä on tuettu vanhastaan meditoimalla sanaa, jolloin aiemmin luettu ajatus, tai asia on saanut kiertää mielessä oikein ajan kanssa tarkemman ajattelun kohteena ja jäsentyä lisää. Tämä antaa mahdollisuuden myös tutkistella ympäröivää maailmaa ja sen menoa uskon näkökulmasta ja yrittää ymmärtää Jumalan aivoituksia. Niin voit päästä oppimaan suoraan itseltään Jumalalta. Kaikki, mitä on olemassa, on ja elää Jumalan Sanan mukaisella tavalla, koska kaikki on luotu tämän Sanan kautta(Joh. 1). Ainakin tästä suunnasta voisi saada mukavasti tukea Raamatun ymmärtämiselle vähän eri näkökulmasta, kuin pelkän radion ja hartauskirjan kanssa. Monesti uusi näkökulma avaa tuttuja asioita ja elävöittää ajatuksia. Mitäs jos pyytäisit Jumalaa huolehtimaan sinun hartauden harjoituksesta aina silloin, kun asia meinaa jäädä sivuun sinulta? Jos silloin mielessä pyytäisi Jumalalta jonkin sanan jotakin kautta? Uudet oivallukset, tai vanhan herääminen henkiin olisivat rukousvastauksia Jumalalta sinulle. Ehkä se toisi jopa intoa sittenkin tarttua Raamattuun ennemmin, tai myöhemmin? Usko, tai Jumala eivät ole moottoreita, joiden pitää joskus saada levätä toimiakseen, mutta ihmisen aivot on. Ja Jumala tietää kyllä tämän. Voit siis hyvin jättää tämän ongelman hänen ratkaistavakseen. Me ihmiset emme voi tehdä uskollemme paljoakaan, mutta Jumala voi ja hän tahtoo huolehtia meistä hyvyytensä tähden kunhan emme vain torju häntä.

Yksi hyvä tapa harjoittaa ihan pientä hartautta on aamiaista aloittaessa nopeasti muistaa, että olemme taas tulevan päivän Jumalan kasvojen edessä. Että hän on meidän kanssamme ja johdattaa meitä valtakuntaansa. Kiittää häntä siitä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Kristinuskon mukaan ihminen voi saada syntinsä anteeksi, jopa murhaaja tai muu paljon pahaa tehnyt. Mutta se mitä ei voi saada anteeksi, on epäusko, ja epäuskoiset joutuvat kadotukseen. Miksi? Miksi kaikista pahoista ihmisen teoista juuri epäusko on se, joka kohtaa kadotukseen? En osaa ymmärtää, miksi epäuskoisia ei voisi armahtaa siinä missä muitakin syntisiä.

Vastaus:

Nimimerkille Kyselijä

Hyvä kysymys! Joku paljon pahaa tehnyt saattaa uskonsa vaikuttamana katua pahoja tekojaan ja inhota omaa pahuuttaan ja pyrkiä siitä eroon ja ulos. Usko on nimittäin Jumalan työtä meissä ja Jumalan läsnäoloa meissä. Vaikka ihminen ei kykenisikään toimimaan oikein, hän uskonsa vaikuttamana silti tietää oikean ja sisimmässään pyrkii siihen. Ja aika ja harjaantuminen elämän paineissa pakottaa siihen ennen pitkää, kun ihmisen sisin sitä palavasti tahtoo. Näin elämä voi opettaa ja kasvattaa meitä ja Jumalan ääni kuuluu meille siitä. Ilman uskoa ihminen yrittää vain hyötyä kaikesta jollakin tavoin ja kasvaa omien pyyteidensä muovaamaan suuntaan, kun liha itsekkäine tarpeineen etsii omaa hyväänsä ja elämä vahvistaa ja koulaa ihmistä siihen suuntaan. Tämä johtaa viime kädessä maailman pahoihin ilmiöihin, kun pyrkimykset saavat rehottaa isoissa massoissa pidemmän aikaa. Yksittäiset ihmiset taas joutuvat pysymään aisoissa yhteiskunnan pakottaessa heitä siihen laeillaan ja tavoillaan.

Usko on lahja, jota ihminen ei voi itse hankkia. Se on Pyhän Hengen työtä ihmisessä ja toimijana on itse Jumala. Hän ohjaa ja kasvattaa meitä. Jolla on usko, sillä on Jumala, jolta usko puuttuu, sillä ei ole Jumalaa. Sanot kysymyksessäsi, että uskon puute on asia, joka on asia, jota ei voi saada anteeksi. Tämä ei ole ihan totta. Kun uskoa ei voi itse saada, tai hankkia, vaan sen voi antaa yksin Jumala, ovat kaikki ihmiset Jumalan käsiin tullessaan uskottomia ja epäuskoisia. Jumala antaa heille sen uskon, jonka he saavat antamalla heihin Pyhän Henkensä. Raamatun mukaan ainoa asia, jota ihminen ei voi koskaan saada anteeksi on Pyhän Hengen herjaaminen(Matt. 12:31-32). Jopa isää Jumalaa ja Kristusta herjaava saa anteeksi, mutta Pyhän Hengen herjaamista ei anneta anteeksi tässä, eikä tulevassa ajassa. Ehkä tähän liittyy juuri ajatus siitä, että Pyhä Henki tuo meihin läsnäolevaksi Jumalan elämän uskon myötä ja saattaa vaikuttaa kaikenlaista arkikokemuksen ylittävääkin, jolloin ihminen joutuu omin silmin näkemään asioita. Herjaaminen on siinä tilanteessa jo aika syvältä nousevaa ja suuren hengellisen vihan ja ylenkatseen aikaansaamaa.

Murhat ja pahat teot ovat asioita, joita joku on voinut tehdä. Ne ovat menneisyyttä. Uskontila taas on nykyisyyttä ja se johtaa kohti tulevaa, muotoillen ja koulaten meitä antamalla meille näkökulman todellisuuteen ja pakottaen elämään siinä Jumalan kanssa ja hänen lapsenaan, jolloin myös kasvetaan siitä kohti aikuisuutta. Muunlainen elämä johtaa muunlaiseen lopputulokseen, eikä Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta kohti, sen täydellistymistä kohti. Silti ajan virta vie jokaista eteenpäin kohti jotakin täydellisyyttä elämän koulatessa: kasvu ja kehitys on vääjäämätöntä, kuten iän karttuminenkin meillä. Sanoisin, että tämä ihan loppujen lopuksi jakaa meidät taivaaseen ja helvettiin sen mukaan, mihin me pohjimmiltamme uskomme, vaikka emme itse omasta uskostamme mitään tietäisikään. Sen mukaisia täydellisyyksiä meistä pyrkii tulemaan riippumatta siitä, mitä olemme joskus aikoinaan olleet.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kiitos, että on tällainen sivu, jossa voi kysyä papilta. Herra siunatkoon pappia, joka vastaa! Meillä on Raamattupiirissä epäselvää Isä meidän -rukouksesta, että pitäisikö kääntää: "tapahtukoon Sinun tahtosi" vai "tehtäköön Sinun tahtosi"? (Rukoilemmeko , että Jumala tekee kaiken ja me odotamme kädet suorina, että Hän tekee, vai pitäisikö meidänkin osallistua Jumalan tahdon toteuttamiseen?) Miten se on kreikassa? Ja koska alunperin sitä varmasti ei ole kreikaksi rukoiltu, niin miten se on hepreassa ja arameassa? Πάτερ ἡμῶν ὁ ἐν τοῖς οὐρανοῖς ἁγιασθήτω τὸ ὄνομά σου• ἐλθέτω ἡ βασιλεία σου• γενηθήτω τὸ θέλημά σου, ὡς ἐν οὐρανῷ καὶ ἐπὶ τῆς γῆς• τὸν ἄρτον ἡμῶν τὸν ἐπιούσιον δὸς ἡμῖν σήμερον• יעשה רצונך בשמים כן בארץ/יעשה רצונך כמו בשמים כן בארץ נהוא צבינך איך דבשמיא אף בארעא/נהוא צבינך איכנא דבשמיא אף בארעא

Vastaus:

Nimimerkille Tapahtukoon vai tehtäköön Isän tahto?

Tapahtumiseen viittaava kreikankielinen sana ginomai viittaa syntymiseen, tapahtumiseen, tulemiseen ja sitä voidaan käyttää vaikka luonnonilmiöistä, kuten illan tulemisesta, tai ukkosesta, tai elämän ilmiöstä, ilon, tai sodan tulemisesta. Samoin tämä voisi viitata Jumalan tahdon toteutumiseen vastaavalla tavalla, kuten tapahtuvana luonnonilmiönä, jota tässä pyydetään tapahtuvaksi. Asiaksi, joka tulee ja tapahtuu ja saa asiat ja ihmiset toimimaan oikein. Niin tässä ei välttämättä puhuta pelkästä ihmisten tahdonelämästä ja toiminnasta, vaan aivan kaikesta luomakunnan olemisesta ja tapahtumisesta, joka on Jumalan toimintaa. Että koko kaikkeus toimisi Jumalan tahdon mukaisesti, sen mitenkään rikkumatta – luonnonlait ja maailmanjärjestys toimisivat oikein! Tämä voisi tukea Lutherin ajatusta, että Jumala ohjaa ja vie ihan kaikkea, mitä maailmassa tapahtuu hetki hetkeltä ja myös muovaa meidän tahtomme ja sen jälkeen voimme tahtoa Jumalan tahtomalla tavalla, ellemme lankea siitä ihan täysin synnin viemänä ja menetä tätä taipumusta, tai kykyä, jolloin se korvautuu itsekkään lihan pyyteiden mukaan tahtovalla tahdolla. Katumus on jonkinlainen ovi lankeemuksesta ulos Kristuksen tuella, joka voi auttaa itsensä kanssa sekoilevaa ja elämässä räpiköivää ihmistä vain vähän vielä tässä ajassa, mutta toisaalta on johdattamassa ulos ahdingosta pidemmällä aikavälillä. Näin tässä pyydetään sekä kaikkea Jumalalta tumput suorana ja toisaalta Jumalan ohjaamana ja toteuttamana myös osallistutaan tämän toiminnan myötä tahdon toteuttamiseen, kunhan Jumala vain itse vie ja ohjaa. Arameankielisessä rukouksessa pyydetään, että Jumalan tahto tapahtuisi kuningaskunnassa maanpäällä, kuten taivaissa. Minun käsitykseni aramean kielestä on melko huteralla pohjalla, mutta sanoisin tämän kulkevan rinnakkain kreikkalaisen tekstin kanssa. Arameankielinen ja suomenkielinen rinnakkaisteksti löytyy Apokryfikirjat.com sivustolta. Tässäkin tekstissä Jumala ymmärretään kaiken luoneena kaiken hallitsijana, mikä on Raamatun yksi selkeä lähtökohta asioiden ymmärtämiselle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe  

Kysymys:

Onko Ilmestyskirjan ratsastajat jo liikkeellä?

Vastaus:

Nimimerkille Irja

Tämä on ajankohtainen kysymys. Minun mielestäni ei vielä olla maailmanhistoriassa ihan siinä. Mutta Jeesus sanoo, että tämän aikaa ei tiedä edes Poika. Vain Isä yksin tietää, milloin loppu tulee. Yksi aikakausi voi olla tulossa loppuunsa ja uusi alkamassa, mutta en usko, että mikään pyhien joukko olisi vielä siinä pisteessä, että ylösnousemus voisi jo olla alkamassa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Antaako Jumala esiaviollisen seksin anteeksi? Voiko hän pyyhkiä tämän aiemman muiston, jos haluaa tulevaisuudessa odottaa avioliittoon?

Vastaus:

Nimimerkille Katuva

Kyllä Jumala voi antaa tämän anteeksi. Ongelma asiassa voi olla siinä, että vietti lähtee viemään, etkä kykene asettumaan aloillesi sen kiusatessa. Etkä välttämättä löydä sopivaa puolisoakaan ihan tähän hätään. Liha on heikko tällaiseen ja joudut ehkä painimaan tosissasi sen pyyteitä vastaan, kun tahtosi ei toimikaan niin kuin tahdot. Voit toki voittaa itsesi tässä ja kehityksesi kannalta se tekisi todella hyvää. Kun voitat itsesi ja lihan himot yhdessä asiassa, se tukee sinua kautta elämäsi myöhemminkin, jos joudut sinnittelemään ja selviämään jostakin tahdonvoimaa vaativasta asiasta. Jumala voi auttaa sinua unohtamaan kokemuksesi, mutta liha tulee piikittelemään siinä vastaan vielä hyvän tovin. Mutta elämä vaatii edetessään ajoittain meiltä täyttä huomiota ja silloin tulee niitä aikoja, jotka auttavat unohtamaan tapahtuneita asioita, jotka hautautuvat paljon tapahtumisen alle ihan kokonaan. Siinä voisi olla sinun paikkasi päästä irtaantumaan tapahtuneista asioista samalla, kun elämä etenee kohti uusia ja parempia päämääriä ja näkymiä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta siitä voi kasvaa kyllä irti, mikä voi vaatia kovaa kilvoittelua: tämän vaikeus on jossakin määrin yksilöllistä. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko huomionhakuisuus syntiä?

Vastaus:

Nimimerkille Ari

Tämä onkin vaikea kysymys. Huomionhakuisuus voisi periaatteessa olla moninkin tavoin motivoitua. Ehkä voisi sanoa, että itsekeskeisyydestä nouseva huomiohakuisuus on pahasta, sillä kyse on vain itsetehostuksesta, mutta jonkin tärkeän asian puolesta esiintyminen taas voi olla pelkästään hyvä asia. Esiintymisviettikin voi olla hyvässä käytössä ihmisellä, joka vaikka tekee työtään sen varassa, kuten näyttelijä. Toisaalta voimakas esiintymisvietti sellaisella, joka toimii jotenkin häiritsevästi tämän takia ja tuottaa asialla vahinkoa on paha asia. Narsistinen itsekorotus on pahasta, mutta tarpeellinen vastuunkantaminen on ristin kantamista, joskus vieläpä toisten ristien kantamista. Tässä tilanteessa huomionhakuisuus ja huomionsaaminen ei ole mitenkään paha asia. En syyllistäisi myöskään poliitikkoja asiassa, kun pitäisi kuitenkin pärjätä vaaleissa, vaikka asia onkin huono, jos se häiritsee varsinaista viran hoitoa. Joten huomiohakuisuuden lähtökohdat ja pyrkimykset nousevat tässä ratkaisevaksi, kun mietitään milloin kyse voisi olla synnistä ja milloin ei. 

Kysymystä pohti Juha Dubbe

Kysymys:

Onko huumemyönteinen ajattelutapa syntiä? Esim. Jos ajattelee kannabiksen polton laillistamista jne. En itse ajattele myönteisesti, mutta näin tuntuu nykyään monet ajattelevan niin. Samoin käyttävät bileissä bilehuumeita.

Vastaus:

Nimimerkille Kari Koo

Huumemyönteinen ajattelu liittyen juhlimiseen ja sekoiluun on kyllä pahasta. Mutta samat aineet voivat toisin käytettynä olla hyviä lääkkeitä johonkin vaivaan. Aika pitkälle se ratkaisee asian merkityksen ja arvon, että mihin sitä oikein käytetään ja miten. Kaikki, mikä orjuuttaa ihmistä ja hänen mieltään ja tulee niin Jumalan ja Hengen elämän ja ihmisen väliin, on pahasta. Se, mitä käytetään hyödyksi oikeaan tarpeeseen ylläpitämään elämää, on hyvästä. 

Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali pohtii tätä lihan ja Hengen asiaa: 

Henki ja liha

¹³Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. ¹⁴Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» ¹⁵Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne.

¹⁶Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. ¹⁷Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. ¹⁸Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. ¹⁹Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, ²⁰epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, ²¹kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

²²Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, ²³lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. ²⁴Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. ²⁵Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. ²⁶Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten päästä "pahoista"ajatuksista/tavoista/paheista eroon? Esimerkiksi kirosanoista. Ne pyörii liikaa päässä taas.

Vastaus:

Nimimerkille Sanni

Tämä on siinä mielessä vaikea tilanne, että kun yrität pitää pois mielestä jotakin asiaa tietoisesti, se pyrkii esille ihan väkisin. Olisi hyvä, jos sinulla olisi jotakin mielekästä tekemistä, joka veisi ajatukset mukanaan. Niin pahat ajatukset unohtuisivat mielestä, kun päässä pyörii jotakin ihan muuta. Jos sadattelet mielessäsi erilaisten epäonnistumisten kohdatessa, voisit ehkä löytää kirosanoja parempia voimasanoja korvaamaan nämä? Jotakin sellaista, jonka sisältöajatus olisi mielekäs tämän kannalta. Se voisi ehkä kiilata huonot ajatukset ja niiden mukanaan tuomat tunnetilatkin pois mielestä. Joskus huumori tekee asioista kevyempiä ja helpompia ja auttaa karsimaan pois pahimpia karkeuksia ajatuksista, etenkin jos mieliala siinä samalla muuttuu mieluisampaan suuntaan. Jos sinusta tuntuu, että sinun on jostakin syystä oltava vihainen ja katkera ja tämä heijastuu mieleen, voisi olla ihan paikallaan pysähtyä hetkeksi miettimään, että mikä sen saa aikaan ja voiko sille tehdä jotakin. Tämä voisi parantaa elämänlaatua ihan merkittävästi ja heijastua niin myös ajatuksien tasolla. Tähän kannattaa ihan varmasti ottaa itselle aikaa.

kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten olla päättymättä helvettiin? Ilmestyskirjan ratsastajat ovat lähteneet matkalle. Tuntuu siltä, että kohta tulee ydinsota ja sitten kaikki tuhoutuu. Venäjä on liian arvaamaton.

Vastaus:

Nimimerkille Dayanara

Usko Kristukseen pelastaa helvetiltä. Hän lunastaa meidät siltä. Jumala on läsnä meissä Pyhänä Henkenä ja opastaa meitä jo ajatustemme tasolla, jos vain kykenemme kuuntelemaan häntä. Pysähtymään hetkeksi hädän kiireestä. Venäjä on arvaamaton, mutta sielläkin on niitä, jotka eivät halua päästää helvettiä irti maailmaan. Ehkä he voivat pysäyttää vielä asioiden etenemisen, jos se meinaa mennä liian pitkälle? Jumala on valmistanut meille kuolemattoman elämän ja hän johdattaa meidät siihen kaiken sen läpi, mitä joudumme käymään lävitse. Näin elämä on edennyt aina ennenkin ja saavuttanut aina entistä upeampia olomuotoja ja kykyjä. Minusta meidän pitää luottaa tähän ja elää, kuten Jeesus opettaa, ainakin asenteidemme tasolla. Niin meidän yhteiskunnallinen kokonaisuutemme kestää parhaiten rasituksia ja takaiskuja, jos niiden läpi täytyy edetä tulevaisuuteen. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Taas aloin pelkäämään sotaa. Ei saa elämässä hetkeäkään rauhaa, kun maailmanloppu uhkaa. Miten selviytyä tästä?

Vastaus:

Nimimerkille Kukkis

Tämä taitaakin olla ihmiskunnan kestoaiheita pelättävänä! Maailmanloppu on tulossa. Mutta ei varmasti vielä tämän sotkun myötä. Euroopassa soditaan ja se on siinä mielessä tullut meitä lähelle. Meidän täytyy vain elää niin, että huolehdimme kaikki ihmiset toisistamme ja yhteiskunnastamme. Näin olemme mahdollisimman vahva  kokonaisuus jos tulee vastaan vaikeuksia ja selviämme niistä mahdollisimman kevyesti. Niin sotakin kaikkein todennäköisimmin kiertää meidät. Jeesus opettaa meille Raamatussa asioita ja asennetta, jotka tukevat meidän kykyjämme selvitä pahoista paikoista. Tähän liittyy myös luottamus Jumalaan kaikkein vaikeimmassakin tilanteessa. Näillä avuilla olemme selvinneet vaikeuksista ennenkin ja olen varma, että näin tullaan selviämään nytkin ja vielä myös tulevaisuudessakin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Vaikea uskoa, että Jumala erehtyy luomistyössään ja luo ihmisen väärään sukupuoleen. Nykyään on suorastaan sukupuolenvaihdosbuumi. Ja monet näistä ihmisistä, jotka vaihtaa itsensä naiseksi, niin ottavat isot silikonirinnat, takapuoli-implantit, huulitäytteet ja heidän tyyli on sellainen barbiemainen/nukkemainen. Eli näkevät naiseuden seksikkyyden kautta. Mitä mieltä tästä?

Vastaus:

Nimimerkille Kukka-Maaria

Esitätkin tässä vaikean asian, johon on vaikea ottaa kantaa! Kyllä naiseus on muutakin kuin seksikkyyttä ja ruumiinrakenteita. Siinä mielessä tuntuu, että tässä nähdään jonkinlainen seuraus esineellistämisestä. Vaikea sanoa miten tällainen esineellistäminen liittyy sukupuolen korjaamiseen ja sellaisten määriin. Voisikohan feminiinisyyteen vahvastikin taipuvainen mies elää helpommin elämäänsä miehenä, jos tämä ruumiillinen puoli jäisi enemmän taka-alalle yleisesti kulttuurissamme? Tämä osa sukupuolta ei silloin ehkä tuntuisi niin äärimmäisen merkittävältä, jolloin ehkä oma syvempi minuus pääsisi enemmän esille vaikuttamaan ihmisten mieltymyksissä ja tarpeissa, aiheuttamatta ainakaan mitään suurempia reaktioita ympäristössä. Siinä voisi olla oma mutkikas itsensä sen enempiä ajattelematta. Sukupuolen vaihdos ei kuitenkaan vaikuta sukupuoliseen suuntautumiseen ja kiinnostuksen kohteisiin, vaan ihmisen omaan olomuotoon, jota yritetään harmonisoida oman sisäisen minän kanssa sopivampaan muotoon. Samoin sukupuolinen suuntautuneisuus ei vaikuta siihen, minkälaista sukupuolista olomuotoa ihminen kaipaa itselleen. Ehkä meillä on todella kulttuuri kehittynyt liian ulkonäkökeskeiseksi ja siihen liittyvät mieltymykset ohjaavat jo liikaa ihmisten itsekokemista, mikä voisi ehkä herkistää tällaista. Tämä ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että osa ihmisistä kokee syntyneensä väärän sukupuolen edustajiksi ja tahtoo korjata asian. Jumala luo jokaisen varmasti ihan oikein ja kohdalleen, mutta ihminen on särkynyt olento, jossa oikein mikään ei toimi niin kuin pitäisi, mikä tuottaa monenlaisia ongelmia ihmiskunnan piirissä. Näitä kaikkia yhteen käymättömyyksiä Jumala on korjaamassa meistä ajan edetessä kohti täyttymystään. Ihmiskunta on vielä kaikessa keskeneräinen ja vajaa, mutta matkalla kohti sille aiottua täydellisyyttä. Täytyy varmaankin vain luottaa siihen, että kaikki on menossa parempaa kohti ja huolehtia omasta maallisesta taivalluksesta, että etenee hyvin ja oikein ja voi tukea muitakin heidän etsiessään elämälleen oikeaa suuntaa ja tapoja edetä elämäntaipaleellaan sitä kohti. Nämä ovat vaikeita asioita, joiden keskellä ihmisten olisi hyvä ymmärtää ja tukea toisiaan omista mieltymyksistään riippumatta. Jokainen joutuu kuitenkin elämään oman elämänsä ihan itse, johti se elämässä mihin tahansa. Kaikki tapahtuu Jumalan kasvojen edessä ja hänellä on tässä se viimeinen sana. Usko Kristukseen vapahtajana kantaa tässäkin asiassa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko viihdeohjelmien jatkuva seuraaminen ja niille nauraminen syntiä? Esim. Tositv-ohjelmien toilaulujen katsominen. Se on vienyt omista ongelmista ajatuksia pois. Toisinaan tyhjyyden tunteeseen katsoo niitä.

Vastaus:

Nimimerkille Eerika

Minusta ei ole, jos ne eivät saa sinua kaipaamaan, tai jopa tekemään jotakin sellaista, mikä olisi pahasta. Tässä on vain hyvä muistaa, että TV-ohjelmat ovat usein jossakin määrin lavastettuja ja ohjattuja, eikä elämä toimi ihan niin, kuin töllöstä saattaisi kuvitella. On hyvä välillä kyetä unohtamaan omat ongelmat ja levätä henkisesti. Tyhjyyden tunteeseen viihde ei ole ihan paras lopullinen ratkaisu, vaikka voikin lievittää tunnetta. Viihteen seuraaminen ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole mikään elämää kantava perusrakenne, joka antaa elämälle tarkoituksen ja luo merkittävyyttä: tällaiseen tarvitaan jokin elävä suhde itsen ulkoiseen todellisuuteen, jossa itse voi olla myös jotenkin vaikuttava ja merkityksellinen ja elää samalla tulevaisuutta kohti, mikä antaa elämälle jatkuvuutta. Tämä tuo elämään merkityksellisiä sävyjä ja elementtejä. Oman elämän tarkoitus voisi löytyä jostakin tällaisesta suunnasta, kunhan vain se konkreettinen asia ensin löytyy ja vie mukanaan. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko herkkujen himoitseminen syntiä? Tunnesyöjä olen ja tulee paljon syötyä herkkuja, elän syödäkseen. Tuntuu, ettei iloa saa mistään muusta.

Vastaus:

Nimimerkille Eeri-Maaria

Tätä minäkin poden. Herkkujen himoitseminen on yksi himoitsemisen muoto ja alistaa ihmisen tahdon toimimaan herkkujen tavoittelemiseksi. Niin ihminen on alisteisessa asemassa himojensa kohteelle. Toisaalta herkut ovat myös hyvä asia. Ne nimittäin saattavat piristää mieltä apeuden keskeltä ja auttaa meitä siten huolehtimaan lähimmäisistämme kiukuttelun sijaan. Etenkin kun vuoden kiertokulku on menossa kohti hämärämpää ja pimeämpää, voi helpommin tulla ankeutettua muiden elämää. Jos herkut voivat olla lääke tähän, ne voivat olla ihan hyväksi ja toimia siten Jumalan valtakunnan nyrkkinä pahaa vastaan. Ankeus ja apeus saattaa saada ihmisen käpertymään entistä visummin itseensä ja itsekkyyteensä, mikä tuottaa vain pahaa. Martti Luther pohti näin herkuttelemisesta hyvässä seurassa jo keskiajalla. Tästä meidänkin kelpaa ottaa opiksemme! 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko jokaiselle tarkoitettu joku vai onko joidenkin osana vain loppuelämän yksinäisyys? Usein ihmiset sanovat etsivänsä vain hauskanpitoa, eivät etsi mitään vakavaa. Itse haluaisin pysyvän parisuhteen, mutta sen löytäminen tuntuu mahdottomalta.

Vastaus:

Nimimerkille Tiara

Tätä minäkin olen miettinyt, enkä ole löytänyt asialle mitään järkevää vastausta. On olemassa ihmisiä, jotka eivät halua mitään parisuhdetta, joten ihan varmasti on olemassa niitä, joiden kuuluu elää aivan yksin. Mutta on myös olemassa niitä, jotka kaipaavat parisuhdetta, mutta eivät löydä. Osalle käy kumppaniksi melkein kuka tahansa, kunhan suostuu siihen ja osalle taas pitää olla oikeanlainen ihminen, että on tyyppi kohdallaan. Ja kaikkea tältä väliltä. Kun ihmiset ovat niinkin monimutkaisia olentoja, kuin ovat, jää kovin yksilökriittinen ihminen helposti yksin pohdintoineen, jos ei ole kaitselmus suosiollinen. Sinun täytyy vain yrittää tutustua uusiin ihmisiin ihan vain ihmisinä  mieli avoimena, kunnes vastaan tulee sinun elämääsi sopiva ihminen, joka kokee  sinut itselleen sopivaksi ihmiseksi. Tiedän näin käyneen jopa kaupan kassajonossa ihan outojen kesken. Joten onnesi voi olla ihan kulman takana, kunhan et kävele sen ohi. Niin kauan kuin on elämää on toivoa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko syntiä olla kiinnostunut juutalaisuudesta? Voiko kristitty seurustella juutalaisen kanssa? Tarkoitus ei ole itse kääntyä juutalaiseksi, mutta heidän tavat kiinnostaa. Kuulun autisminkirjoon ja juutalaisuus kuuluu erityisiin mielenkiinnon kohteisiini. Mielestäni monet heidän tavat ovat kiehtovia ja pidän juutalaisista kehtolauluista. Jossain vaiheessa kiinnostuin mormoneista/Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkosta. Nyt luen myös tietoa katolilaisuudesta. Nämä kiinnostuksen kohteet johtuvat omasta autismista, ne vaihtelee. Toki joskus silti tulee mieleen, että onko tämä ev.lut se "oikea" paikka. Toivottavasti en kirjaimellisesti eksy "harhaoppien" äärelle, vaikka uppoudun joskus tosi syvällisesti kiinnostuksen kohteiden pariin.

Vastaus:

Nimimerkille Hanhikki Sirkku

Hyvä kysymys! Ei ole syntiä olla kiinnostunut juutalaisuudesta. Olennaistahan meillä kristityillä on usko Jeesukseen Jumalan poikana, joka on sovittanut meidät ja jonka opetukset ovat tärkeitä meille. Juutalaisia Jeesus ei samalla tavoin kiinnosta, mutta se ei estä millään tavoin tutkimasta juutalaista tapakulttuuria. Jeesuskin on juutalainen, joten kyse on kyllä häneen jotenkin liittyvästä kulttuurista. Ei ole myöskään mitenkään paha asia, että olet tutustunut mormonien ajatuksiin, tai että perehdyt roomalais-katolisuuteen. Nyky ajan roomalais-katolisuus on lähempänä luterilaisuutta, kuin Martti Lutherin aikainen katolisuus, joten perehtyminen nykykatolilaisuuteen ei välttämättä avaa kunnolla uskonpuhdistuksen aikaista katolilaisuutta. Mutta eroja on edelleenkin.

Voit ihan mainiosti seurustella juutalaisten ja muiden kanssa. Uskoissa on eroja, mutta kaikki ovat ihmisiä. Oma usko on se olennainen asia.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko syntiä katsella True crime-sarjoja? Tai olla niistä kiinnostunut? Entä fantasiaelokuvien/sarjojen katsominen tai yliluonnollisista jutuista kiinnostuminen? Ja jos uskoo oikeasti joidenkin tarinoiden olevan totta? Esim. kummittelujuttuja tai ufoja. Tosin en itse haluaisi törmätä mihinkään yliluonnollisiin, mutta tykkään kauhutarinoista.

Vastaus:

Nimimerkille Vampyyri

Sarjojen katseleminen ei ole syntiä, ellei se saa sinua pakonomaisesti tuottamaan tuhoa lähimmäisille. Ei ole myöskään syntiä uskoa jotakin yliluonnollista asiaa todeksi. Epätieteellistä se voi olla, mutta ei syntiä. Synti on voima, tai vaikuttaja ihmisessä, joka saa ihmisen käpertymään itseensä ja itsekkyyteensä ja kasvamaan siitä kohti eteenpäin ja vinoon, jolloin ihminen toimii sellaiselta pohjalta. Kyse on rikkoutuneisuudesta, joka vie tahdonelämää ja ymmärrystä vinoon ja siten vaikuttaa toimintaan. Kummittelujutut eivät tuota tällaisia vaivoja, tai vahvista niitä, vaan motiivit, jotka ohjaavat ihmisen elämää ja asiat jotka tuottavat motiiveja. Kauhutarinat voivat olla ihan hyviä opettavaisia tarinoita, jotka avaavat ymmärrystä elämälle omasta suunnastaan. Olennaista tässä siis on se, mitä sinussa itsessäsi tapahtuu ja vieläpä vähän pidemmällä aikavälillä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miksi pimeys houkuttaa enemmän kuin valo? Onko goottityyli syntiä? Pentagrammit ja muut, dark heavy metal? Jos pitää vain sisustusesineenä noita.

Vastaus:

Nimimerkille Melankolinen

Meidät on kutsuttu tekemään maailmasta parempaa paikkaa elää. Kaikki, mikä saa sinut toimimaan tämän puolesta on hyvää ja se mikä estää sinua toimimasta sen puolesta on pahasta. Se, mikä ei vaikuta asiaan mitenkään on merkityksetöntä. Tärkeää on siis se, mitä sinussa itsessäsi tapahtuu kehittymisen ja kasvamisen kannalta ja mitä sinä vaikutat muihin tässä suhteessa. Maailma on muutoksen kourissa, kuten se on ollut aina ennenkin synnyttäen sisältään uutta elämää ja me olemme siinä matkalla kohti uutta, tulevaa olomuotoa, joka on Jumalan kuva ja kaltainen, kuolematon ikuisuusolento. Jumala opettaa meitä elämän kautta ja me toteutamme sitä itsellemme tyypillisellä tavalla.

Ehkä mieltymys gotiikkaan ja pimeään ja synkkyyteen on ilmaus ihmisen omasta tunnetilasta. Itse olen huomannut itsestäni, että kovin kirkkaina ja iloisina kesäpäivinä en pidä olenkaan synkistä sävyistä vaatteissani. Talvella nämä toimivat paljon paremmin. Pimeä on ihmiselle ehkä väsyneenä ja masentuneena tila, jossa voi levätä ja nukkua helpommin, kuin valossa. Ja kirkkaat sävyt vaikuttavat mielialaan vähän valon tavalla, mikä voi tuntua masentuneena vähän rasittavalta, jos ei se jaksa piristää mieltä. Ehkäpä gotiikka myös vanhana, keskiajalla eläneenä tyylisuuntana pitää sisällään jotakin kodikasta ja henkevää, joka on jollakin tavoin muutenkin kaikessa läsnä? Se mitä tapahtuu sinun sisälläsi on tärkeämpää, kuin se mitä on ulkona. Tärkein valo löytyy sydämestä! Jumala on valo, jossa ei ole pimeyden häivää(1.Johanneksen kirje. 1 luku:5 jae ja ed. 1:6,7).

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Välillä tuntuu, että tämä nykyaika on suoraan kuin Sodomasta ja Gomorrasta. Tämä artikkeli kuvaa tosi hyvin nykypäivää. Ja näitä tämän tyyppisiä artikkeleja tulee tämän tästä, yhä enemmissä määrin. Voikohan olla taas jonkun aikakauden tuho kyseessä? Usein jotkut jutut kaatuneet just tällaisiin menoihin, mitä enemmän lisääntyy nykyajan asiat, niin silloin monet yhteiskunnat ovat kaatuneet. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009072757.htmlLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Vastaus:

Nimimerkille Kaaleppi

Tällaiset asiat ovat syvästi myös ihmisen sielunelämää. Jos sielunelämässä jokin menee raiteiltaan, voi se tuottaa elämään syvästi masennusta. Seksuaalisuus liittyy tähän suuressa määrin. Masentuneisuus saattaisi hyvinkin tehdä ihmisestä alttiimman ottamaan vastaan erilaisia virikkeitä, jotka tuntuvat piristäviltä. Paitsi tietysti ihan syviin vesiin vajonneena, mikä on ehkä eri asia. Kyllä tämä minusta on niin iso vaikuttava asia, että se voisi periaatteessa olla tekijä, joka saa aikakauden mentaliteetin jotenkin sekoamaan. Tässä ilmiön voisi rinnastaa vaikkapa lamaan ja sen tuomaan epävarmuuteen, mitä tulee mielialojen kehittymiseen ja sen vaikutukseen kansojen tavoille rakentaa tulevaisuutta erilaisten esitettyjen ideoiden pohjalta, jopa valita päättäjät. Tässä nousee helposti mieleen esimerkiksi puheet lasten ja nuorten lisääntyneistä mielenterveysongelmista. Paljonko aikuisten toilailut ovat niitä tuottamassa? Tietenkin kyse on myös siitä, että paljonko ilmiötä oikeasti esiintyy yhteiskunnassa. Pienessä määrin esiintyvänä, kyse on vain kitkasta rattaistossa, joka ei paljoa tunnu, mutta pahimmillaan voi tilanne alkaa muistuttaa rappion ajan Roomaa ja sivilisaation romahdusta. Vaikea sanoa missä me nyt menemme ihan tarkalleen, mutta meillä on olemassa paljon moraalisia ääniä, jotka tulevat esille monissa asioissa esimerkiksi Ukrainan sodan syttymisen myötä, tai kolmannen maailman nälänhädän takia. Me olemme saaneet elää fantastisen hyviä aikoja taloudellisessa mielessä ja henkisen ilmapiirin sallivuuden puitteissa. Ehkä maailmantilanne jossakin vaiheessa alkaa oikomaan tätä kehitystä, kun henkisten voimavarojen pitää riittää taas vaikeammista ajoista selviämiseen. Nykykehitys on varmaankin tulosta äärimmäisten hyvien aikojen tuottamasta turhautumisesta ja kaikkeen kyllästymisestä, mikä saa ihmiset etsimään uusia elämyksiä keinolla millä hyvänsä kyllästymisen tuoman masennuksen välttämiseksi! Juuri tällaisen tilanteen syntyessä olisi hyvä tarjota ihmisille Jeesuksen opetuksia mietittäväksi, vaikka ne eivät ehkä juuri silloin jaksakaan kaikkia kiinnostaa? Maailman parantaminen voi olla kuitenkin hyvä ja kantava elämän tarkoitus ihmiselle ja tuki elämässä masennusta vastaan ja viedä maailmaa pois tuhon teiltä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä eroa on tooralla, talmudilla ja Vanhalla testamentilla?

Vastaus:

Nimimerkille Finlandssvenskar

Toora on juutalaisten pyhä kirja, Raamattu ja se on oikeastaan Vanha testamentti, mutta alkukielisenä, eli hepreaksi. Talmud on taas juutalaisten uskonoppineiden tuottama alkuaan suullinen Tooran, eli Vanhan testamentin selitys. Ehkäpä tätä voisi verrata luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoihin, tai Katekismukseen, jollainen sisältyy myös Tunnustuskirjoihin, ollen Raamatun selittämistä. Näillä on Raamatun ohella ollut merkitystä Ruotsi-Suomen lainsäädännön kehittymiseen uskonpuhdistuksen jälkeen. Sama juttu kuin Talmudilla juutalaisille.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka tulla uskossaan vahvaksi?

Vastaus:

Nimimerkille Henriikka

Tämä on asia, jota ei kukaan taida itse pystyä aikaansaamaan. Ennemminkin elämä opettaa meitä ja pyrkii kasvattamaan meissä uskoa. Erilaiset tilanteet, joihin me elämässä joudumme pakottavat meitä miettimään miltä pohjalta me oikein ratkomme asioita. Tällaisissa tilanteissa usko vahvistuu, kun ihminen arvostaa Kristuksen opettamaa ja pyrkii siten elämään tämän suuntaisesti. Minun uskoni vahvistuu siinä, kun seuraan maailman tapahtumia ja näen, miten paljon pahaa tapahtuu, kun ihmiset unohtavat tällaiset näkemykset kokonaan ja hakevat ratkaisuja elämänsä ongelmiin toisaalta. Nytkin Euroopassa on syntynyt levottomuuksia juuri tällaisesta syystä; Ukrainassa soditaan.

Jumala tahtoo elää sydämessäsi ja pyrkii valloittamaan sen tahdon ja tarpeet kokonaan, niin, että eläisitkin Jumalan elämää samalla, kun toteutat omaa kutsumustasi elämässä. Tämä kaikkineen on oikeastaan käytännössä uskoa itseään ja juuri usko tuo Jumalan sinuun läsnäolevaksi, kun kohtaat jokapäiväisen elämäsi haasteet ja mahdollisuudet. Jos haluat jotakin tehdä uskosi vahvistamiseksi, pyydä Jumalaa tekemään asia puolestasi. Muistuta häntä asiasta vaikkapa aina, kun menet aamiaispöytään; tämä voi olla vaikkapa ihan mielessä käyvä ajatus, joka toimii rukouksena, jos sen sellaiseksi tarkoitat.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hedelmistään puu tunnetaan, sanoi Jeesus. Entä jos puu on täynnä mätiä omenoita? Tunnen olevani puu täynnä mätiä omenoita. Miten saisin puutani terveemmäksi?

Vastaus:

Nimimerkille Jessika

Tämä sama tuntemus itsestä vaivaa monia, monia muitakin. Ihmisen rikkoutuneisuus painostaa meitä. Hyvä lähtökohta kaikelle etsimiselle tältä kohtaa on muistaa, että me saamme vajavaisuutemme ja mädännäisyytemme anteeksi Jeesuksen sovitusuhrin tähden. Jumala rakastaa meitä isänä taivaasta. Toinen hyvä asia on tässä muistaa, että me emme voi itse tehdä mitään muuttaaksemme itseämme. Jumala sen sijaan tekee työtään meissä aiken aikaa ja pyrkii ohjaamaan meitä oikeaan suuntaan elämässä. Ikävät tuntemuksetkin voivat olla Jumalan tapa ohjata meitä ja saada ajattelemaan, kuten sinä teet. Jumala on siis työssään sinussa! Jos haluat pohdiskella itseäsi voisi hyvä tapa aloittaa olla se, että mietit miten paljon teet muille asioita niin, että se on sitä, mitä tahdot itsellesi tehtävän ja toisaalta jätät tekemättä. Epäsuhtaisuus tässä asiassa voi saada ihmisen voimaan huonosti; omatunto voi painostaa ilman, että asiaa edes tiedostaa. Tässä suhteessa Kristuksen taakan kantaminen on kevyt tehtävä: se voi tuoda työtä ja vaivaa, mutta olo on hyvä. Muista huolehtiminen panee asioita raiteilleen. Mutta sinulla voi olla ongelmana myös se, että olet liian vaativa itsellesi: silloin ongelma onkin se, että mikään ei riitä, kun on tullut liian pikkutarkaksi asioissa. Silloin voi luottaa Jeesukseen anteeksi antajana ja tunnustaa oma keskeneräisyys ja voimattomuus Taivaan isälle, vaikka ihan mielessä. Me emme ole täydellisiä ja se on hyvä itsekin tiedostaa: Jumala tietää tämän meitä paremmin. Kun ihmiskunta on täydellistynyt ja täydellisiä alkaa löytyä, alkaa ylösnousemus, kun me muutumme ja kuolevaisuus korvautuu kasvamisella taivaalliseen olomuotoon ja ylösnousemukseen. Tämä tapahtuu joskus silloin, kun maailma löytää itselleen vielä uuden muodon, kuten sillä on ollut aiemminkin jo useammankin laisia olomuotoja kaikkine elämänmuotoineen. Jumala luo koko ajan luotua uudelleen uusiin ulottuvuuksiin ja meitä yksittäisiä eläjiä jokaista erikseen saman kokonaisuuden osina. Tämäkin voi tuoda kaikenlaista vaivautuneisuutta kasvukipuina uusiin ulottuvuuksiin. Niin me joudumme etsimään rajojamme ja löytämään uusia muotoja omalle olemisellemme, joka viimekädessä tähtää täydellisyyteen. Mutta taivaalliseen isäämme me saamme ihan vuorenvarmasti luottaa!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä mieltä olet Islamin vallankumouksessa Iranissa 70-luvulla? Tai Syyriassa kanssa eniten muslimeita. Eikö nämä ollut ennen kristittyjä alueita? Muistan Raamatussa puhuttavan Damaskoksesta. Tuntuu hassulta, että Raamatun ajan alueet ovat kristityt menettäneet. Ja muut uskonnot vallanneet. Onkohan mahdollista saada kristinuskoa leviämään tuolla alueella, kun jos muslimi kääntyy kristityksi, niin voivat olla hengenvaarassa.

Vastaus:

Nimimerkille Annastiina

Ihminen ei voi asioille tehdä mitään, mutta Jumala pystyy. Minä luulen, että on vain ajan kysymys, kun Kristus todella alkaa voittaa omakseen noita entisiä kristittyjä alueita. Ihmiset kaipaavat Jumalaa ja toisinaan etsivät vähän väärästä suunnasta ja Jumala kaipaa ihmisiä ja kutsuu luokseen. Kaikki etenee ajassa kaiken aikaa ensin hitaammin ja kun asiat etenevät niin varmaankin kehitys sitten nopeutuu. Voi olla, että me ihmiset olemme toiminemme enemmän sotkeneet, kuin auttaneet asioiden hyvää kehittymistä, ajatellen vaikka ristiretkiaikojen tapoja toimia. Tai nykyajan maailmanpolitiikkaa. Ehkä tämäkin kehitys etenisi suotuisammin, jos ihmiset tekisivät vähemmän ja Jumalan varaan jätettäisiin enemmän? Asiahan saattaisi vaikka olla tästä kiinni.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Saako harmitella sitä, ettei ehdi naimisiin jos maailmanloppu tulee kohta ydintuhon muodossa? Seurustelusuhteita on ollut, mutta valitettavasti päättyneet. Kyllä rukoilen itselleni elämänkumppania/sielunkumppania, jonka kanssa mennä naimisiin/avioliittoon, mutta ei kuulu, eikä näy kumppania. Aika loppuu kesken. Tuntuu, kuin olisin aina vaistonnut tämän, etten tule pääsemään naimisiin. Elämä tuntuu masentavalta ja ikää on alle 30v... Ikää ei ole paljoa, mutta ei se yhtään lohduta, jos maailmanloppu tulee. Maailmanloppu ei tunnu nyt yhtään kivalta ajatukselta, vaikka kristittynä pitäisi tuntua. Pelkään joutuvani helvettiin. Ja joitain ihmiselämän kokemuksia olisin halunnut kokea.

Vastaus:

Nimimerkille Salla

Ei maailmanloppu ole vielä tulossa, vaikka vaikeita aikoja maailmalla juuri nyt elelläänkin. Maailmassa on paljon voimia, jotka pyrkivät viemään sitä kohti parempaa olomuotoa ja edistävät ihmisten hyvyyttä. Olen ihan varma, että sinulla on vielä aikaa löytää elämänkumppani ja perustaa perheesi. Rukoilen puolestasi, että löydät sen, mitä kaipaat ja tarvitset ja saat elämäsi hyvin elettyä. Helvettiin joutumista saa pelätä, mutta ei sinnekään ihan pienestä joudu - niin vajavaisia ovat ihmiset, että muutoin ei taivaaseen päätyisi kerrassaan ketään ja jonkun Jumala joutuu sinnekin haalimaan seuraa saadakseen. Miksi muuten ihmistä olisi edes luotu?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Monet kokevat nykyään näin: Kaikkea muuta suvaitaan, muttei uskovaisia. Kopioin netistä erään henkilön lauseen: "Mikä tahansa aromaterapia tai äänimaljahoito käy paitsi Jeesus/usko". Eli uskosta ei saa olla apua tai siihen tukeutua, muut keinot rentoutumiseen on sallittuja, mutta usko tekee ihmisestä kuulemma hörhön/naiivin/tyhmän/ei tässä todellisuudessa olevan. Uskovaiseksi jos kerrot itsesi olevan, niin sinua saatetaan alkaa karttaa ja olet paarialuokka a. Heti muuttuu ihmisten mielipiteet sinusta.

Vastaus:

Nimimerkille Binyamin

Tämä voi olla myös pelkkä ahdistava tuntemus, vaikka varmaan pitää jossakin määrin paikkansa. Parasta olla välittämättä muiden negatiivisista käsityksistä tällaisen tilanteen mahdollisesti tullessa. Jos Jeesuksen seuraajat elävät mestarinsa opettamalla tavalla ja ottavat vähän aikaa rennosti vastaan muiden kritiikin, alkaa tilanne kyllä muuttua. Sellaisia ihmisiä nimittäin yleensä tarvitaan kaikkialla, eikä mikään toimi kunnolla ilman. Jonkunhan täytyy ottaa vastuuta ja huolehtia asioista ja lähimmäisistäkin. Olla se ensimmäinen ja esimerkki, joka avaa tietä toisille toimia samoin. Ehkä sinä voit luottaa Taivaan isän tukeen ja rauhoittaa itsesi ottamaan rennosti muiden mielipiteet? Ja hyväksymään muut sellaisina kuin he ovat, koska voit hyväksyä itsesikin sellaisena kuin olet? Jumalahan on sinun tukenasi ja uskossasi läsnä sinussa. Muut voivat olla vielä tuen tarpeessa, jota sinä ehkä voit jollekulle jotenkin kaiken ohessa olla? Eikä tarvitse pelätä epätäydellisyyttä, kun olet jo saanut kaiken anteeksi ja saat olla vielä epätäydellinen ja kömpelö ja kuitenkin olla matkalla kohti täydellisyyttä. Tällainen kykenee muuttamaan asioita, elämää ja vaikka koko maailman. Joten voit ottaa rennosti!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Saako rukoilla itselleen elämää? Kun ei haluaisi vielä kuolla. Ahdistaa aivan mielettömästi tämä maailmantilanne. Haluaisin elää vanhaksi vielä. Ja toivoa, että saisimme paremmat ajat vielä maanpäällä, ja eikä tulisi sotaa tänne. Tuntuu, ettei pää meinaa enää kestää tätä nykytilannetta. En kestäisi lopunaikoja, olen liian hauras sellaiseen.

Vastaus:

Nimimerkille Michaela

Kyllä saa. Voit rukoilla vaikka ikuista elämää ja kuoleman katoamista kokonaan! Siihenhän meitä johdatetaan kaiken maailman sekavuuden keskellä. Nämä paineet ja stressi ja kauhu, jotka vaikuttavat, ovat samalla niitä voimia, jotka pakottavat meitä kasvamaan ja kehittymään yksilöinä ja yhteiskuntana. Niin kaikki elämä on kehittynyt eteenpäin kaikkina aikoina. Jos ihmiset tulevat järkiinsä ihan kaikki hyvä on mahdollista, jos itsekkyys ja siitä kumpuavat tarpeet johtavat, on tuloksena katastrofi. Luulenpa, että maailma on opettamassa meille entistä parempaa ihmisyyttä tässä ajassa ja se voisi olla vaikkapa itsensä Jumalan puhuttelu liian itsekeskeiselle ihmiskunnalle, joka tässä on alkanut entistä vapaammin toteuttaa omaa itseään Jumalan Sanan sijaan. Rukoilen puolestasi sinulle sitä, mitä toivot. Näin meitä on kaksi samassa rukouksessa. Minusta tuntuu, että loppu ei ole vielä tulossa, mutta maailma joutuu muuttumaan, kun ihmiskunnan kykenevyys hyvässä ja pahassa kasvaa. Minusta emme ole vielä sellaisessa maailmanvaiheessa, että ylösnousemus taivaaseen voisi joidenkin osalta jo alkaa, mutta voin toki erehtyäkin. Loppu on kuitenkin muutos muodosta toiseen ja se tulee tuomaan meille entistä paremman maailman elettäväksemme - siinä ei pitäisi sinänsä olla mitään pelkäämistä Jeesuksen opetuslapseudessa eläville, ei vaikka olisi miten epätäydellisiä ihmisinä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ovatko Ilmestyskirjan ratsastajat lähteneet jo liikkeelle?

Vastaus:

Nimimerkille Taina

En usko, että vielä ovat, vaikka maailmanmeno voisi joiltakin osin muistuttaakin Johanneksen ilmestyksen kuvailemaa. Luultavasti kaikki tapahtuu nopeasti ja yllättäen, sitten kun se tapahtuu ja me vain heräämme yhtenä kauniina aamuna siihen, että maailma on tullut nykyisen muotonsa päätökseen. Hyvä tunnusmerkki maailmanlopusta on se, että ihmisiä alkaa kadota, koska he astuvat ylös taivaaseen. Lähtevät sillä tavoin tästä maailmasta seuraavaan olomuotoonsa ja olemiseen. Näyttäisiköhän se siltä, että ihminen välähtää kirkkana valona ja sitten ihminen on vain poissa? Se milloin kaikki tapahtuu, on vaikea sanoa: Jeesuskin sanoo, että edes Poika ei tiedä lopun aikaa, vaan isä yksin tietää sen. Me voimme vain valvoa ja olla valmiina nyt(Matt. 24:36).

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, En tiedä, oletko tutustunut tälläiseen henkilöön, kuin Bart Ehrman. Hän on Uuden Testamentin tutkija. Haluaisin kysyä mielipidettäsi muutamasta hänen kirjoituksestaan. https://ehrmanblog.org/softening-jesus-message-on-giving-up-literally-everything/Linkki avautuu uudessa välilehdessä https://ehrmanblog.org/how-paul-came-to-his-views-of-salvation/Linkki avautuu uudessa välilehdessä https://ehrmanblog.org/did-jesus-call-himself-god/Linkki avautuu uudessa välilehdessä https://ehrmanblog.org/tag/biblical-discrepancies/Linkki avautuu uudessa välilehdessä Tässä nyt muutama, pahoittelut että niitä on paljon.

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Katselin vähän tätä keskustelua ja minusta se näyttää samalta, kuin kaikki kriittinen tutkimus Raamatusta. Raamattua ei tutkita, kuten Jumalan ilmoitusta, vaan siitä etsitään erilaisia historiallisia kerrostumia ja yritetään tuottaa loogisia näkemyksiä. Se nähdään enemmänkin ihmiskunnan tuotoksena. Tällainen tarkastelutapa koetteli joitakin opiskelutovereitani yliopistoaikoinani. Minusta Bart Ehrman on tajuttava selittäjä tästä näkökulmasta ja varmasti häneltä löytyy hyviä rakennuspuita teologiselle pohdiskelulle, mutta se edellyttää kyllä jonkinlaista omaa jälkityöstöä. Raamatun tutkimus ja hartauden harjoittaminen ovat tässä tapauksessa kaksi ihan eri asiaa. Minulle ei tule vaikeuksia sovittaa yhteen ajatuksia historiassa syntyneestä Raamatusta ja toisaalta sen sisältämästä ihmisen Jumalakokemuksesta, joka pukeutuu sanalliseen muotoon erään kansan historiassa. Ja liittää kaikki muut kansat sen yhteyteen omalla tavallaan. Mutta joillekin tämä tutkimussuunta on todellinen koettelemus. Se voi kyllä silti myös antaa paljon pohdiskelevalle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun.

Vastaus:

Nimimerkille Ansu

Ihan mielenkiintoinen kirjoitus! Evoluutiotiedemiesten data tukee Raamatun Aadamia ja Eevaa | Uusi Suomi PuheenvuoroLinkki avautuu uudessa välilehdessä 

Minä en ole välttämättä kovin perehtynyt genetiikkaan, mutta näyttää todella siltä, että mieskromosomi Y on huomattavan erilainen simpanssilla ja ihmisellä. Jopa kolmannes on erilaista. Minusta, toisin, kuin Torpasta, tämä viittaa hyvin kauan sitten tapahtuneeseen eriytymiseen. On puhuttu jostakin kuudesta miljoonasta vuodesta, mikä on ihan eri mittaluokkaa, kuin ajatus kuudesta tuhannesta vuodesta. Jos muutoksia voi tapahtua vain sukupolvi sukupolvelta, vaaditaan isoon muutokseen kai enemmän sukupolvia, kuin pieneen muutokseen, ellei kyse ole sairastumisesta tms. äkkirytäyksestä?

Tämä aika-asia ei kyllä mitenkään tue, tai kiellä Aadamia ja Eevaa. Ennemminkin me vain päädymme keskustelemaan siitä, milloin nykyisen ihmiskunnan esivanhemmat ovat eläneet ja ehkä vielä siitäkin, että missä he ovat eläneet. Nykyinen ihmiskunta kutenkin todistaa, että ensimmäiset ovat joskus jossakin eläneet ja jättänet jälkeensä jälkeläisiä, jotka ovat lisääntyneet. Me kuitenkin tiedämme, että maailma on moneen kertaan muuttunut, eikä menneiden aikojen Maa olisi lainkaan meille tuttu planeetta kaikkine elämineen. Meille on luvattu tuleviakin muutoksia niin, että me vielä muutumme tästä ja löydämme uusia olomuotoja tulevaisuudessakin - ihan kuten on käynyt aiemminkin. Tätä kautta me olemme odottamassa kuolematonta olomuotoa, joka on paljon korkeampi ja kehittyneempi, kuin nykyään tuntemamme ihmisyys. Koko kokonaisuus on rullaamassa ajassa eteenpäin ja sen osaset ovat muovaamassa toisiaan koko ajan toimivampiin olomuotoihin ja tämän kanssa vuorovaikutuksissa ovat myös ihmiset ja kansat kaikkine avuineen. Minusta tämä tulevaisuusnäkökulma on selvempi, kuin menneisyys ja me voimme elämällämme jopa vaikuttaa Maan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen ihmiskunnan toimin. Jos Raamatun luomiskertomus tuntuu ajatuksiltaan vähän huteralta, niin sen ajatus tulevasta muutoksesta noin yleisesti ottaen tuntuu paljon selvemmältä mennyttä vasten tarkasteltaessa. Miten paljon siihen kaikkeen sitten meneekään aikaa?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei. Olen jo aikaisemmin täällä kysellyt omaan uskooni liittyviä asioita. Haluaisin nyt kysyä sinulta sinun uskoosi liittyviä, jotka liittyvät tavallaan sitten myös omaan uskontaipaleeseeni. (tuossa kiteytyy hyvin myös se, että ihmiset eivät voi täysin tehdä hyviä asioita, haluta jotain hyvää muille ilman taka-ajatuksia) Kuitenkin minua kiinnostaisi tietää miten aikanaan sinä tulit uskoon, mitä ajattelit uskosta ennen uskoontuloasi ja oletko uskosi alkutaipaleella kokenut enemmän koetuksia kuin nykyisenä aikana. Miten olet näissä vahvistunut? Entäpä, oletko koskaan rukoillut esimerkiksi lähimmäistesi puolesta että he jotka eivät ole vielä uskoon tulleet tulisivat uskoon ja ovatko he sittemmin kääntyneet? Voisitko rukouksissasi pyytää että Jumala myös minun nimimerkin takaa rukoukseni kuulisi lähimmäisteni puolesta ja ennen kaikkea tekisi minun uskostani vahvemman ja rohkeamman jotta voisin itse edesauttaa asiaa ja olla hyvänä esimerkkinä lähimmäisilleni sen suhteen että usko on hyvä asia, ei rajoittava tekijä. Niin sen pitkään ennen näin. Itse olen huomannut sen jo tässä alkutaipaleella että jos uskoo ei siinä mitään menetä, päin vastoin ohjeet ja kaikki mitä Raamatusta löytyy suojelevat ihmistä pahoilta asioilta mitkä helposti koukuttavat ja vievät pohjan elämältä sekä sokaisevat. Lopuksi haluan vielä kiittää sinua kun jaksat vastailla näihin kysymyksiin. Anonyymina kyseli netissä kun tuntuu olevan (vielä) se helpoin tapa lähestyä. Olenkin löytänyt Pöytyän seurakunnan sivut sattumalta Googlesta, asun ihan toisella puolella Suomea. Mutta toivon että joskus vielä löytäisin myös Pöytyälle vierailulle ja pääsisin henkilökohtaisesti kiittämään työstäsi. Siunausta!

Vastaus:

Nimimerkille Kyselijä puolentoistatunnin ajomatkan päästä

Minä olen itse saanut oman uskoni ihan kasvun kautta. Se on ollut olemassa jotenkin varmaankin ihan aina. Toki myös erilaiset epäilyt ovat kulkeneet uskon mukana ja ne ovat pakottaneet välillä miettimään asioita myös nurinperisistä näkökulmista ja saaneet aikaiseksi ajattelua. On ollut ajanjakso, kun olen ollut osapuilleen täydellinen ateisti, mutta se päättyi samankaltaiseen oivallukseen, kuin mikä johti tuollaiseen käsitykseen. Ehkä kyse on osaltaan myös kaiken aikaa tieteellistyneestä maailmantulkinnasta, joka vain on syventynyt kasvun ja kehityksen edetessä? Ymmärsin vain yhtäkkiä, miten Jumala liittyy koko todellisuuteen, joka on tuottanut älyllistä, tietoista elämää, joka tajuaa oman olemassaolonsa ja osaa ihmetellä sitä. Hän sisältyy tähän kaikkeen ja näkyy sitä kautta niin kuin on näkyäkseen - summittaisesti ja hatarasti meidän kyvyillemme, mutta on tajuttavissa johonkin asti. Sitä tukee se ilmoitus, joka ihmiskunnalle on annettu. Hän on myös läsnä sinussa ja minussa ja hänen kauttaan olemme sukua koko universumille, tai universumien muodostamalle vielä suuremmalle kokonaisuudelle, kaikelle siinä.

Olen kyllä rukoillut ihmisten puolesta. Osa on ollut tuttuja ja osa tuntemattomia. Jotkut ovat näkyvästi löytäneet Jumalan ja uskon ja jotkut eivät: uskon heidänkin olevan matkalla kohti samaa määränpäätä, kuin noiden muidenkin, vaikka asia ei vielä välttämättä näy silmään. Mutta toteutukoon tässä Jumalan tahto, eikä minun! Ihmisenä ei näe ja ymmärrä kaikesta ihan kaikkea - vain pinta näkyy ihmisen silmin ja sydän ajatuksineen on vain Jumalan tutkittavissa. Ihminen ei itsekään aina tajua itseään, miten sitten joku toinen voisi avata kaiken? Minä luotan siihen, että elämä voittaa vielä kuoleman ja hyvyys voittaa pahan. Ihminen muuttuu vielä toisenlaiseksi olennoksi, joka toteuttaa elämällään vain ja ainoastaan Jumalan hyvyyttä, kun aika etenee siihen asti. Niin elämä opettaa. Vielä selvemmin, kun katsoo kansoja, eikä vain yksittäisiä ihmisiä, joita on paljon vaikeampi määritellä.

Olen rukoillut sinun puolestasi ja uskon, että Jumalalla on jo vaikutuksensa sinussa ja sinun elämässäsi. Se on kutsunut sinut tällekin sivustolle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Saako kristitty puolustaa omia rajojaan? Raamatussa tuodaan useaan otteeseen esille se, kuinka kristityn tulee olla nöyrä ja Jeesuskin ohjeistaa, että jos joku lyö, täytyy kääntää toinen poski. Sanoma näiden ohjeiden takana on tietenkin valtavan hieno, kostonkierteestä ei synny mitään hyvää ja kun pyrimme rakkauteen kaikkien ihmisten kanssa, siitä seuraa jotain ihmeellistä. Minua on kuitenkin jo pitkään vaivannut pohdinta siitä, saako kristitty puolustaa omia rajojaan. Saako kristityllä olla sellaista asiaa kuin omat rajat? Saako joskus omat tarpeet asettaa toisten tarpeiden edelle, vai onko se aina syntistä itsekkyyttä? Kaipaisin myös perustelut vastaukseen. Itselleni omien rajojen asettaminen on haastavaa ja rajat paljon puhuttanut teema. Toisaalta minua kuitenkin pelottaa opetella rajojen asettamista, jos se onkin syntiä tai vie minut kohti itsekkyyttä kauemmas Jumalasta. Onko rajojen pohtiminen sittenkin vain yksi nykyaikaisen itsekeskeisyyden ulottuvuus? Kiitos kovasti jo etukäteen!

Vastaus:

Nimimerkille Rajojen kanssa kamppaileva

Tässä Raamattu on meille suureksi avuksi. Se nimittäin asettaa meille joitakin rajoja, jotka auttavat asettaman rajoja myös muille. Jeesus käskee meidän tehdä toisille, niin kuin tahdomme itsellemme tehtävän (Matt. 7:12). Joudumme asettamaan toisille myös rajoja sellaisissa tilanteissa, kuin meille itsellemmekin olisi hyväksi asettaa rajoja. Tässä voi vielä huomioida Jumalan rakkauden perusluonteen, joka pyrkii tekemään kohteista koko ajan parempaa. Kaikki kurottelevat kohti korkeampaa olomuotoa ja ikuista elämää ja pyrkimykset osaltaan jossakin määrin huomioivat tämän. Sama ajatus ilmaistaan, kun käsketään rakastaa muita, kuten itseä ja Jumalaa yli kaiken, eli Jumalan rakkautta yli kaiken, sillä Jumala itse on rakkaus (1. Joh. 4:8 ja 16b). Kun toteutat tällaisia pyrkimyksiä, toteutat siis rakkauden, eli Jumalan pyrkimyksiä ja elät myös hänen elämäänsä. Tällaisesta näkökulmasta voit myös jättää muita selviämään omassa varassaan, jos se kasvattaa heitä. Oma auttamisesi saattaa jopa estää muita edistymästä siinä, mikä olisi tarpeellista. Joskus omien tarpeiden toteuttaminen tosiasiassa ajaa myös muiden tarpeiden toteuttamista sellaisesta näkökulmasta, että nämä itse eivät sitä kykene ymmärtämään. Yritäpä selittää lapselle, että nami ei ole terveellistä ja sen tilalle pitää syödä ruokaa ja jättää turhat namut pois! Ei mene ihan aina perille. Jumala tahtoo kuitenkin viedä kaikkea eteenpäin olomuodosta parempaan.

Se, että muut joutuvat huomaamaan, että sinullakin on rajasi on muille hyvä asia. Näin hekin joutuvat huomioimaan toisia, siis sinua, ja ehkä jopa tajuamaan, että toinen voi tarvita samaa, mitä hekin tarvitsevat. Voit opettaa näin kultaista sääntöä myös toisille. Ennen pitkää elämässä väsymys pakottaa johonkin tällaiseen, jos itse ei muuten osaa ottaa asiaa huolekseen. Jotta voisit huolehtia muista, tarvitset suojaksesi rajoja muille ihan samoin, kuin muut voivat asettaa itseensä nähden rajoja, joita muiden pitää kunnioittaa. Sama kultainen sääntö pätee tässä. Samoin voit rajoittaa itseäsi, jos huomaat, että joku muu tarvitse tilaa, tai lepoa tms. Tällaista käytöstä pidetään fiksuna ja luultavasti sinä itsekin pidät enemmän älykkäänä ja sivistyneenä ihmistä, joka osaa omin avun pysyä kanssasi jossakin järjestyksessä ja ymmärtää näitä rajoja, niin, ettet joudu kaiken aikaa olemaan varuillasi epämiellyttäviltä odottamattomuuksilta. 

Tällaiselta pohjalta voit miettiä, milloin on pelkästään hyvä, että pidät pintasi ja milloin on sittenkin oikeampi antaa tilaa toisille. Jumalalle on tärkeintä, että Kristus meissä vahvistuu, sillä se on Jumalan lapseutta, johon meitä johdatetaan, että me siitä kasvaisimme eteenpäin ja saavuttaisimme sen olomuodon, johon meitä ollaan ohjaamassa. Kaikki elämässä vie meitä tätä maalia kohden, kunhan vain ymmärrämme asioita oikein siitä käsin, mitä me Jumalan rakkauden näkökulmasta oikeasti tarvitsemme. Sinä ehkä tarvitset omat rajasi?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun.

Vastaus:

Nimimerkille Ansu

Tähän voisi vastata vaikka, että lestadiolaiset saavat uskoa ihan miten tahansa. Jumala joka tapauksessa päättää omin perustein omalla tavallaan riippumatta mitenkään meidän luulotteluistamme. Meidän uskomisemme ei pakota häntä mihinkään, vaan yksin hän päättää miten kullekin käy - ja ihan omin perustein! Kun me yritämme määritellä huonompia ja parempia uskovia, me samalla yritämme pakottaa Jumalan johonkin muottiin, ikään kuin me voisimme tehdä niin paremmallemme. Niin ihminen vain ylentää itseään ja se, joka itsensä ylentää, alennetaan taivasten valtakunnassa. Tämä on varmaan se paholaisen loukku, joka on tarkoitettu uskovien pään menoksi vielä uskossa ollessakin, siitä lipeämään ja lankeamaan omavanhurskauteen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Vieraana ollut nainen muuttui viiniä juotuaan mieheksi, tuli pelko ja varmaan hän huomasi ja lähti pikaisesti pois! Onko kyseessä oma mielukuvitus vai paholainen?

Vastaus:

Nimimerkille Jumalaan uskova

Tämä tapaus tuntuu niin hurjalta, että uskoisin kyseessä olleen mielikuvitus. Tai sitten vieraana ollut nainen oli alun perinkin mies - päihtymys vain nosti luonnon pintaan ja näit sen vasta silloin. Säikähdit ehkä tilanteessa eniten sen yllätystä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mikä Raamatun jae sopisi erityisesti koviin pelkotiloihin? Tai muutamia jakeita lohduksi traumatisoidulle ihmiselle.

Vastaus:

Nimimerkille Ahti

Kysymys on vähän vaikea, koska ihmiset kokevat asioita vähän eri tavoin. Me olemme erilaisia. Olen etsinyt lyhyen kohdan 1.Johanneksenkirjeen 3:sta luvusta.

3¹Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään. ²

Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. ³Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä.

Tässä Johanneksen 1:n kirjeen luvussa 3 tuodaan esille se, että kun me olemme Jumalan lapsia, me olemme outoja olentoja tälle maailmalle, joka usein ymmärtää meitä väärin ja tulkitsee meitä väärin. Jumala sen sijaan tulkitsee meitä oikein ja avaa meidän silmiämme ymmärtämään hänen tarkoituksiaan oikein. Siinä tilanteessa ja tilassa me voimme luottaa siihen, että Jumala johdattaa meitä omina lapsinaan ja kulkee meidän kanssamme. Kasvattaa meitä kaltaisinaan. Kaikki selviää ajan myötä oikein päin ja hyvin, kun jaksamme isän jäljissä vielä pienen hetken. Häneen me voimme sydämen pohjasta luottaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä olet mieltä tästä youtube videosta? https://www.youtube.com/watch?v=YeQ3albCrr0 pelästytti vähän.

Vastaus:

Nimimerkille Jumalaa pelkäävä

Videolla kerrotaan, että Jumala asetti seitsemännen päivän lepopäiväksi luotuaan kaiken aiemman kuuden päivän aikana. Samalla tuodaan esille, että lepopäivän siirtyminen sunnuntaiksi, joka on viikon ensimmäinen päivä, on kirkon vallannäyttöä ja suuri virhe Jumalan tahtoon nähden. Kristillisessä perinteessä sunnuntai on nähty päivänä, jona Jeesus nousi kuolleista ja siksi päivä on siirtynyt. Video pitää tätä helvettiin johtavana virheenä. Joka tapauksessa kirkossa pidetään lepopäivänä joka seitsemättä päivää ja se on käytössä Jumalan Sanan tutkistelemista varten lepäämisen ohella. Näin sanoisin päivän täyttävän juuri sille ajatellun tarkoituksen ja toimivan Jumalan ja ihmisen välisen liiton merkkinä ja välineenä. Pyhäpäivän siirtymiseen on voinut vaikuttaa myös kristittyjen tarve vetää välimatkaa juutalaisuuteen, joka ei tunnusta Jeesuksen olevan Raamatun lupaama messias. Näin on saatu aikaiseksi tilanne, jossa Jumalan Sanan tutkisteluun on osallistunut enemmän samanmielisiä tutkistelijoita ja siitä on tullut ehkä entistä hedelmällisempää, kun riitely asian tiimoilta on jäänyt pois. Kun tärkein liiton elementti Jumalan ja ihmisen välillä kuitenkin on kristillinen elämä sovituksen muovaamassa todellisuudessa, tai usko elämässä, alkavat ajat ja paikat ja syötävät ja muu näyttää vähemmän merkittäviltä asioilta varsinaisen uskon ja Hengen elämän rinnalla. Ja tämä elämä toteutuu yhteiskunnassa ja maailmassa Jumalan ja lähimmäisten yhteydessä, kun aika vie meitä kohti täyttymystä ja elämä muovaa meitä kohti tulevaa täydellisyyttä Jumalan työnä. Siihen ei mikään ilmestyskirjan peto kykene kajoamaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miksi kerrotaan ylösnousemisesta ja kenelle? Täyttä huuhaata.

Vastaus:

Nimimerkille Pertti Tuominen

Nämä ovat osaltaan uskon asioita. Kukaan ei voi enää mennä katsomaan kahdentuhannen vuoden taakse, että mitä siellä tapahtui. Tältä pohjalta väitteesi huuhaasta on itseasiassa kestämätön. Eivät kertomukset synny ihan tyhjästä. Ylösnousemuksesta kerrotaan ihmisille elämän voittona kuolemasta ja Jumalan voittona tuhon voimista. Kun yksi ihminen on kerran voinut joillakin avuin voittaa kuoleman, pitäisi sen olla mahdollista samankaltaisille olennoille vastaavissa olosuhteissa. Kristillisellä elämällä me osaltamme olemme luomassa ja vahvistamassa tähän liittyviä elementtejä yhteiskunnassa ja sen ihmisissä ja elinajanodote on ollutkin nousussa tämän myötä. Me kristityt odotamme ihmisyyden muuttumista toisenlaiseksi niin, että se voi karata kuolevaisuudelta löytäessään uuden olomuodon, kuten biologit sanovat ihmisellä ja kaikella elämällä olleen aiempiakin olomuotoja, jotka ovat johtaneet tähän nykyiseen. Samoin nykyinen on yksi välivaihe matkallamme eteenpäin kohti katoamatonta olomuotoa, joka tulee aikanaan, kun elämme ja kasvamme sitä kohti Jumalan lapseudessa. Elämä voi periaatteessa edetä useisiin suuntiin ja tuottaa useanlaisia olomuotoja, muutoksen myötä. Jeesuksen opetuslapseus johdattaa tässä meitä hänen saavuttamaansa olomuotoa kohti. Se, että Jeesus nousi kuolevaisuuden yläpuolelle on lupaus siitä samasta hänen opetuslapseudessaan eläville. Ihmiskunta on kehittymässä sukupolvi sukupolvelta kohti sille mahdollista teoreettista huippua Jumalan kuvana ja kaltaisena ajan edetessä. Viimekädessä tästä on asiassa kysymys.

Kysymyksen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten kestää lopun ajat?

Vastaus:

Nimimerkille Niilo

Nyt kysyt vaikeita! Varmaankin kaikki lopun ajan paineet olisi hyvä ottaa vastaan kasvatuksena ja harjoitteluna iankaikkista elämää varten. Niin kaikki rasitukset ja koettelemukset voisivat ainakin saada positiivista latausta itseensä. Jumalan sanan mietiskely voisi viedä sopivasti huomiota pois vaikeasta ympäristöstä ja tapahtumista ja antaa näkökulmaa ja näkemystä uusien asioiden kohtaamiselle. Etenkin jos tässä ymmärtäisi todellisuuden logiikkaakin, koska kaikki on luotu saman Sanan kautta ja siten kaikki on saman tekijän variaatioita ja siten jotenkin sukua keskenään. Tämä voisi olla vahva kasvattava tekijä kohti tulevaa olomuotoa sen ajan tullessa. Varmaan helpottaisi vielä lisää, jos löytyisi hengenheimolaisia tutkimaan ja pohtimaan meneillään olevaa tilannetta ja sen etenemistä. Näin asiasta olisi esillä enemmän ajatuksia ja näkemystä, mikä ehkä auttaisi osaltaan kohtaamaan tulevan terveellä tavalla. Oman tulevan olomuodon iloinen odottaminen ja sen muutoksen seuraaminen itsessä varmaankin tukisivat ainakin minua ko tilanteessa. Elämän edetessä jo tässä ajassa on tällainen asenne auttanut pysymään pystyssä vaikeina hetkinä. Mielekkyyden löytyminen elämän eri tilanteisiin voi kantaa ihmistä yllättävän paljon. Victor Frankl, juutalainen lääkäri, joka selvisi natsien keskitysleireiltä ja alkoi tämän jälkeen selvittää sitä, että mikä oli selvinneiden selviämisen salaisuus, huomasi, että merkityksen ja mielekkyyden löytyminen elämään vahvistaa ihmistä ja tukee tämän selviämistä, kun ympäristöön muodostuu jokin suhde, jota vasten omakin oleminen profiloituu ja tie tulevaisuuteen alkaa tulla esille. Ilman tätä jääneet kuolivat natsien leireillä varsin pian ja ilman näkyvämpiä syitä. Myös ne hyvässä fyysisessä kunnossa olleet, joiden olisi luullut selviävän siitä helvetistä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miksi nykyään väärästä on tullut oikeaa ja oikeasta väärää? Kuten nykyään ihannoidaan huumeiden käyttäjiä (käydään huumemyönteisiä keskusteluja ja yritetään laillistaa huumeet), kaksoismurhaaja pääsee julkisuuteen, samoin huumekauppias. Lisäksi on tosi paljon joka paikassa korostetaan ylenmäärin seksuaalisuutta esim.kuin kannustettaisiin myymään itseään. Ja mainostetaan paljon OnlyFans-tilejä. Normalisoidaan päihteidenkäyttöä. Tuntuu, että kohta saa tehdä vähän kaikkea. Olkoonkin se sitten rikollista ja laitonta. Ihannoidaan vääriä asioita. Mitään ei saisi kritisoida nykyajassa. Osittain kirkkokin lähtee siihen mukaan. Meno on kuin Ilmestyskirjasta konsanaan, että oikeasta tulee väärää ja väärästä oikeaa. Voisi sanoa näin, että maailma on menossa väärään suuntaan. Tarvittaisiin herätys. Miksi ihmiset menee sellaiseen mukaan? Jos kritisoit asioita, sinut vaiennetaan.

Vastaus:

Nimimerkille Alexandar

Olet tehnyt tarkkoja havaintoja! Maailma on Jumalan luoma ja tämän johtama paikka, mutta se on myös pahuuden voimien miehittämä(Joh. 5:18-21). Kaiken lisäksi jotkin asiat vahvistuvat joukossa, kun ihmiset näkevät jonkin asian, tai ihmisen oikein hyvänä. Sanonta: Tyhmyys tiivistyy joukossa, tuntuu pitävän visusti paikkansa ja sama pätee myös epämääräiseen moraaliin. Kun repeäminen alkaa, se ei lopukaan ihan mihin tahansa, vaan kehitys etenee joukoissa aikansa kenenkään hallitsematta asiaa mitenkään. Samoin muuten Kristus on siellä läsnä, missä useampi kokoontuu hänen nimissään. Elämä itse on ollut usein tässä opettajana: kun moraali löystyy ja ihmisiltä unohtuu se, mistä elämä on oikeasti kiinni, tulevat huonommat ajat. Tarveasioita saatetaan alkaa hoitaa huonommin ja erilaisten itsekkäiden pyyteiden aikaansaamien ongelmien määrä lisääntyy: yhteiskunnat eivät oikein toimi kunnolla ja voi jopa syttyä sotia. Kirkon pitää olla tässä kovaa räkyttävä vahtikoira, joka muistuttaa ihmisiä tosiasioista. Tärkeintä on, että elämän ilmiöitä ja asioita osattaisiin katsoa Kristuksen silmin ja pohtia Kristuksen ajatuksin ja nähdä, mihin erilaiset asiat ovat meitä ja maailmaa viemässä. Meidänhän pitäisi olla edistämässä Paratiisia, Jumalan valtakuntaa, jossa kaikille riittäisi elämää ja hyvyyttä, joka kasvattaisi kaikkia valtapiiriinsä joutuvia omina lapsinaan kohti täydellisyyttä ja kohti seuraavia olomuotoja, kuten elämällä on ollut menneisyydessäkin monenlaisia olomuotoja, jotka ovat johtaneet nykyisyyteen. Tämä ei saisi loppua. 

Pohdit, että miksi nykyinen kehitys on mahdollinen. Sanoisin, että se johtuu perimmiltään siitä, että me olemme saaneet elää äärimmäisen hyviä ja yltäkylläisiä aikoja maailmanhistoriassa. Ihmisten ei ole tarvinnut välittää mistään mitään kaiken hyvinvoinnin keskellä ja se on antanut lihan ja viettien ottaa kaiken valtaansa. Miksi rukoilla Jumalalta jokapäiväistä leipää, kun sossusta on voinut saada kokonaisia aterioita? Miksi huolehtia yhtään mistään, kun rahaa tuntuu olevan kaikkeen, eikä millään ole mitään väliä? Arvoista on tullut korkeintaan harrastuksia, eikä tapa ymmärtää todellisuutta niin, että voidaan ylläpitää elämää ympäristön haasteiden keskellä, koska muuhun ei ole ollut tarvetta. Mukavuuden ja uusien kokemusten tarpeet saavat tästä lisätilaa ihmisten kyllästyessä (tavalliseen)elämään. Luulenkin vähän, että Ukrainan sota kaikkine sivuvaikutuksineen alkaa jossakin vaiheessa vaikuttaa ihmisiin ja ajattelun tarkoituksenmukaisuuteen ja palauttaa voimaan vähän perinteisempiä ajattelutapoja, kunhan tilanne vielä kehittyy. Yhteiskunta on kehittynyt kaltaisekseen siksi, että se kantaa elämää parhaiten sellaisena maailman rasitusten keskellä ja etiikka on sen ohjausjärjestelmän tärkeä osa. Elämän paineiden kasvaminen joko palauttaa meidät ruotuun, tai luhistaa koko yhteiskunnan ajan edetessä. Sanoisin, että tämä koskee osaltaan koko länsieurooppalaista kulttuuripiiriä. Meillä on siis aivan oikeaa aihetta lähestyä Jumalaa rukouksin sairaan maailman parantumiseksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä mieltä ihmisestä, joka ottaa uskosta rusinat pullasta? Synnin tekemistä ei mieti ollenkaan, kaikki on sallittua.

Vastaus:

Nimimerkille Liona

Ei tällainen vaihtoehto oikeasti ole mahdollinen ihmiselle. Jos joku lakkaa kokonaan ajattelemasta, että pahoin tekemisessä on jotakin väärin ja alkaa toimia niin, kasvaa hän elämänsä aikana pahasti vinoon ihmisenä, vieläpä verrattuna tavallisiin syntisiin ihmisiin kaikkine vaivoineen. Kaikki ei ole sallittua, vaan meiltä odotetaan Jumalan täydellisyyttä. Kaikki sen alapuolelle jäävä on vajavaista. Me saamme anteeksi vajavaisuutemme, kun uskon avulla oivallamme oman tilanteemme ja sen mikä on oikein. Jumala taas on meissä läsnä uskossamme ja sen voimana muistuttamassa siitä, mikä on oikein ja antamassa voimia - edes katua oikeasti, jos jotakin menee väärin. Jeesuksen sovituksen tähden katuva saa syntinsä anteeksi. Tämä ei siis koske sellaista, joka vain poimii rusinoita pullasta, eikä välitä mistään mitään: sehän ei kadu omia tekojaan, vaan käyttää Jumalan hyvyyden asioihin, jotka voivat vahingoittaa toisia, tai itseä, tai Jumalan toimintaa tässä maailmassa. Jumala ei tahdo tehdä sellaista, vaan hän tahtoo tehdä meistä parempia ja iankaikkiseen elämään yltäviä Jumalan kaltaisia ja kuvia olentoja. Pelastuvat ovat matkalla kohti tätä päämäärää Jumalan tehdessä työtään heissä. Ja tähän liittyy syntien anteeksiantaminen, ei harkittuun pahan tekemiseen, vaikkapa omien liiketoimien edistämiseksi, tai oman mukavuuden maksimoimiseksi muiden kustannuksella.  

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mielipide tästä tekstistä?: https://www.worldchallenge.org/fi/lankeaminen-antikristukseen Mielestäni aika osuvia pointteja. Sanotaanko raamatussa, ja jos sanotaan niin missä jakeessa, että ihmisen tulisi käydä kirkossa tietyn verran viikossa ?Riittääkö se että elää vain jumalan tahdonalaista elämää ja pyytää ohjausta tai syntiä anteeksi jos on tullut rikkoneeksi. Voiko syntejään loputtomiin saada anteeksi? Vastaa mieluiten semmoinen vastaus kuin on kirjoitettu ei semmoista mikä tuo enemmän lohtua.

Vastaus:

Nimimerkille Lohduton ja nuhteellinen

Nykyinen kirkkopäivä sunnuntai perustuu oikeastaan juutalaisten sapattikäytäntöön, jossa yksi päivä viikosta on pyhitettävä lepopäivänä (vrt. 2.Moos. 34:21-).  Samassa Raamatunkohdassa on ohjeita siitä, milloin pitäisi kokoontua: 
22 "Vietä viikkojuhlaa, kun leikkaat ensi tähkät vehnäsadostasi, ja korjuujuhlaa vuoden vaihteessa. [4. Moos. 28:26; 5. Moos. 16:10; 2. Aik. 8:13]
23 Kolmesti vuodessa kokoontukoot kaikki miehet Herran, Israelin Jumalan, kasvojen eteen. [2. Moos. 23:17; 5. Moos. 16:16]
24 Ja kun minä hävitän kansat sinun tieltäsi ja ulotan kauas sinun rajasi, niin kukaan ei tavoittele sinun maatasi omakseen, jos vain vaellat kolmesti vuodessa Herran, Jumalasi, kasvojen eteen. [5. Moos. 12:20, 5. Moos. 19:8]
25 "Kun uhraat minulle teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua äläkä jätä pääsiäisjuhlan uhrista mitään tähteeksi seuraavaan aamuun. [2. Moos. 23:18 | 2. Moos. 12:10]
26 "Tuo joka vuosi peltosi ensimmäisistä antimista parhaat Herran, Jumalasi, pyhäkköön.

Juutalaisten sapatti on lauantaina. Kristityt taas alkoivat kokoontua sunnuntaisin, koska se on perimätiedon mukaan Jeesuksen ylösnousemuksen päivä. Tuohon aikaan se oli viikon ensimmäinen työpäivä ja kristityt kokoontuivat ilmeisimmin illalla töiden jälkeen viettämään yhteistä palvelusta ja ateriaa. Tällaista tapahtui Apostolien tekojen mukaan aivan päivittäin ihan alussa, mutta ihmiset osallistuivat myös Jerusalemin temppelin menoihin(Apt. 2:42-47; Apt. 3:1). Raamattu on tässä kokoontumisasiassa aika monimielinen. Oikeastaanhan varsinainen Jumalanpalvelus on sitä, kun eletään Jeesuksen opettamalla tavalla arkielämää ihmisten keskellä - messu on enemmänkin paikka, jossa käydään latautumassa arkielämää varten. Paavali toteaa kirjeessä korinttolaisille, että Ruumis on Pyhän Hengen temppeli(1. Kor. 6:19). Näin me olemme itseasiassa kaiken aikaa kirkossa. Joka elää kauniisti, tekee niin kirkossa ja joka sikailee, sikailee kirkossa!. 2. Mooseksen kirjan sapattimääräyskin sisältää vain ajatuksen lepopäivästä, ei kokoontumista jumalanpalvelukseen! Oikeastaan Raamattu ei suoranaisesti vaadi meitä osallistumaan jumalanpalveluksiin tietyssä määrin, vaan meitä opetetaan elämään Jumalan lapsen tavalla kasvaaksemme siinä muodossa aikuisiksi, ylösnousemukseen ja sen jälkeiseen., mitä ikinä siellä tapahtuukin. Kirkko vain tukee tätä.

Minusta linkittämäsi kirjoitus tuntuu aivan asialliselta. Etenkin mitä tulee viihteen tuomien ajatusten vaikutukseen ihmisten ajatteluun ja toimintaan. Pelkään, että se on ihan todella muokkaamassa yleisiä käsityksiä omaan suuntaansa. Sen vastapainoksi tarvitaan kyllä kristillisen ajattelun ylläpitoa ja sen etiikan jatkuvaa perustelemista toimivan yhteiskunnan hyväksi. Muuten alkaa elämä mennä hulinaksi ja tuloksena on jonkinlainen kaaos, kun mikään ei toimi kuten normaalisti. 

Mitä tulee syntien anteeksi saamiseen niin sanoisin, että siinä ehdoton takaraja on silloin, kun ihmiset ihan lopullisesti tuomitaan. Silloin väkivallantekijät ovat väkivallantekijöitä ja irstailijat ovat irstailijoita jne. ja saavat yksinoman ansionsa mukaan. Ne, jotka nyt ovat sitä, voivat vielä tehdä parannuksen ja olla tulevana aikana jotakin ihan muuta, joiden menneisyys unohtuu silloisen nykyisyyden takia. Raamatun mukaan vain Pyhän Hengen herjaaminen on rikos, jota ei voi saada enää ikinä, milloinkaan anteeksi(Matt. 12: 31-32). 

Jumala on rakkaus(1. Joh. 4: 8 ja 16) ja hän elää rakkautena meissä. Rakkaus pakottaa ajattelemaan ja toimimaan rakkauden tavalla. Ihminen ei silloin tee omia tekojaan, vaan rakkauden tekoja. Tekoja, joita ei muuten tulisi tehneeksi, ajatuksia, jotka eivät muuten juolahtaisi mieleenkään. Näin ihminen menettää oman elämänsä itseään korkeammalle voimalle, joka alkaa hallita kaikkea elämää jo ymmärryksen rakentumisen syvyyksistä. Rakkaus Raamatussa muuten tarkoittaa toisista huolehtivaa asennetta ennemmin, kuin suurta tunteenpaloa, tai jotakin eroottista, tai romanttista. Jumalaan viitataan kreikankielisellä sanalla agape, kun taas romanttinen, tai eroottinen rakkaus olisi ennemminkin eros. Tästä juontuu myös sana erotiikka. Kun ihminen elää ja vahvistuu tässä pyrkimyksellisyydessä, hän kasvaa silloin Jumalassa, vaikka hoipertelisikin ajatuksissaan ja teoissaan välillä heikkouttaan, minkä Jumala tahtoo antaa anteeksi Kristuksen tähden. Tämä pätee myös silloin, kun ihminen herää etsimään elämänsä suuntaa kohti oikeaa ollessaan vaikka kuinka väärillä teillä.  

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Tervehdys! Olin lapsena uskossa, mutta käännyin teininä pois, koska pidin sitä tyhmänä ja nolona. Enkä ajatellut, että Jumala voisi olla totta. Nyt olen kuitenkin aikuisena palannut/yrittänyt palata uskoon. Raamattua lukiessani silmiini pisti Heprealaiskirjeen 6: 4-6. Tarkoittaako tämä todella sitä, ettei ihminen joka kerran on ollut kristitty, mutta sitten kääntynyt pois voi koskaan enää palata ja pelastua?

Vastaus:

Nimimerkille Voinko minä vielä pelastua?

Siinä onkin paljon puhutteleva ajatus:

"Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, ⁵nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia ⁶mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen – niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!"

Minä luen tämän niin, että kun ihminen hylkää uskon koettuaan sen voiman ja elämän, hän ei enää kykene tahtomaan palata Jumalan luo. Jokin muu tuntuu aina todemmalta ja tärkeämmältä. Tuo siteeratun tekstin loppukin viittaa ihmisiin, jotka jollain tavoin ovat kääntyneet suorastaan Jumalan Poikaa vastaan ja hyökänneet häntä vastaan jopa tuhotakseen jollakin tavoin hänet. Vielä kaiken tapahtunen jälkeenkin. Näitä ihmisiä ei kukaan muu voi enää auttaa - ainakaan ihmisten joukosta. Jumala voi sen sijaan puuttua tähänkin asiaan vielä jälkeen päin. Ja joskus elämä opettaa niin paljon, että joku tulee sittenkin vielä sydämeltään valmiiksi Jumalan Sanan vastaanottamiseen. Kristus on meidät ristillä sovittanut juuri tällaisen vuoksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Sanotaan, että suru helpottaa ajan myötä. Itselleni näin ei ole käynyt, vaan oloni on pahentunut vuosi vuodelta. Yritän elää jälleennäkemisen toivossa, mutta tuntuu ettei ole sanoja eikä tekoja, jotka voisivat lohduttaa. Rakkaiden eläinten menetys on vienyt elämänhalun. Mikä voisi auttaa?

Vastaus:

Nimimerkille Jäljelle jäi vain tyhjyys

Esität vaikean kysymyksen. Olet ihan samassa jamassa, kuin ihminen, joka on menettänyt perheenjäseniään. Jotkin muistot voivat, ehkä palauttaa hetkittäin hymyn kasvoille, kun huono olo hetkeksi väistyy? Niistä voi ehkä saada hetkittäin tukea. Mutta kun elämässä tulee menetyksiä, kuten sinulla, voisi myös olla hyvä löytää jotakin uutta sisältöä elämään. Uusia harrastuksia: jokin juttu, jossa voisi alkaa käymään? jotakin jota voisi vähän harjoitella joskus kotosallakin? Samalla tapaisi uusia ihmisiä, mikä voisi tuoda ainakin ajoittain lievitystä huonoon oloon. Eläimiäsi et voi enää mitenkään auttaa, joten ne voi tältä kannalta ihan hyvin jättää Jumalan käsiin ja keskittyä johonkin muuhun. Tämä voisi ehkä avata elämän ovia uusiin suuntiin, uusiin asioihin? Seurakunnat järjestävät myös sururyhmiä, joissa rakkaitaan menettäneet voivat puhua keskenään ja etsiä tietä ulos vaikeasta paikasta elämässä. Oletko tullut kokeilleeksi tätä omassa kotiseurakunnassasi? Hyvä olisi, jos tunteita ja ajatuksia pääsisi välillä purkamaan, etteivät ne patoudu sisään, jolloin ne voivat kaapata valtaansa koko mielen. Tällainen voi jäytää ihmisen suorastaan sairaaksi. Luonnossa oleskelun sanotaan parantavan ihmisten oloa ja suomalaisten onnellisuuden syytäkin on joskus yritetty selittää sillä. Voisiko kesäinen luonto joskus keventää mieltäsi kaiken vaikean keskellä? Ehkä sitten löytyisi se jokin juttu, jossa voisit yrittää alkaa käymään?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen rukoillut, että Jumala antaisi voimia kestää ne asiat mitä ei voi muuttaa. Usein tämä elämä kuitenkin ylittää sietokyvyn. On liikaa surua ja vastoinkäymisiä. Miksi Jumala ei ota minua jo pois täältä?

Vastaus:

Nimimerkille Valmis lähtemään

Vaikea kysymys. Ja hyvä kysymys! Tätä olen joutunut pohtimaan jonkin kerran vanhojen ihmisten kanssa, jotka haluaisivat jo päästä ajasta ikuisuuteen. On ihmisiä, joille täällä ei tunnu enää löytyvän mitään kiinnostavaa. Vastoinkäymiset ja suru ovat vaikeita asioita ymmärrettäviksi Jumalan luomassa todellisuudessa. Jokin merkitys meillä kaikilla kuitenkin on tässä todellisuudessa ja me vaikutamme moniin muihin, vaikka emme itse sitä huomaisikaan. Olen varma, että Jumala valmentaa meitä kaikin tavoin ikuista elämää varten ja elämän koettelemukset siihen liittyvät jotenkin. Samalla varmaankin itse kukin meistä joutuu olemaan esimerkkinä ja apuna muille ihmisille tässä samassa. Niin me kasvamme Kristuksen kaltaisuudessa. Täytyy vain luottaa siihen, että kaikki vielä päättyy hyvin ja tehdä muille, mitä tahtoo itselle tehtävän siinä jamassa. Kerran kaikki vielä tullaan asettelemaan paikoilleen. Sitten viimeistään asiat oikenevat kokonaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko kasvatus mennyt pieleen, jos lapsi haluaa aikuisena vaihtaa sukupuoltaan? Miten Jumala suhtautuu ihmiseen, joka on vaihtanut sukupuoltaan? Onko Jumala voinut luomistyössään tehdä virheen?

Vastaus:

Nimimerkille Elicia

Nykykäsitys on, että lapsesta tulee esille viimekädessä sitä, mitä hänessä on ollut jo syntyessä. Voi käydä niin, että minuus ei sovi yhteen ruumiin kanssa ajan edetessä, eikä tämä liity tiettävästi mitenkään kasvatukseen. Tytöstä ei tule poikaa vain siksi, että poikien asiat sattuisivat kiinnostamaan, eikä pojista tule tyttöjä, jos tyttöjä yleensä kiinnostavat asiat tempaavat mukaansa. Kysymys on ennemminkin omasta itsekokemisesta, jonka perusta ei ole oikein selvä asia. Myös sukupuolielimissä osalla ihmisistä on molempien sukupuolien elinten piirteitä, joten asia on myös jossakin määrin fyysinen.

En usko Jumalan vihastuvan ihmiselle sukupuolen vaihtamisen tähden. Koko tekohan kohdistuu ihmiseen itseensä, eikä niinkään muihin ihmisiin, pois lukien mahdolliset perheenjäsenet. Jos muutostyöt tuottavat terveydellisiä seuraamuksia, ne jäävät sukupuoltaan muuttavan kannettaviksi, eivätkä vaikuta sivullisiin. Jos sukupuolen vaihtaminen osoittautuu virheeksi, myös se on itse kannettava asia. Mahdollinen puoliso vain joutuu tottumaan toisen sukupuoliseen kumppaniin, jos suhde jatkuu. Toveruus ei välttämättä katkea tällaisiinkaan muutoksiin. Ihmisen syvin minuus siinä vain toteuttaa omaa itseään. 

Jumala ei tee sinänsä virheitä luomistyössään, mutta ihminen on syntiinlankeemuksen myötä rikkinäinen olento, jossa mikään ei toimi kunnolla. Siksi me mm. vanhenemme ja alamme sairastella ja kuolemme pois. Siksi maailmassa on tiettyä epävakautta, mikä vaikeuttaa kaikkea elämää. Ihmiset sekoilevat ja sotkevat asioita rikkinäisyytensä tähden ja sukupuolien sekamelska on osa tätä samaa soppaa. Siksi meille myös tarjotaan syntien anteeksiantamusta Jeesuksen sovitusuhrin kautta: muuten me emme selviäisi yhtään mistään - sotkujen "siistiminen" toisi vain tilalle entistä sakeampaa sotkua ihmisluonnon tuntien. Sovituksen varassa me voimme alkaa oppia Jumalan lapsen elämää, kun meidän ei tarvitse kaiken aikaa pelätä omaa tuhoutumista rikkinäisyyden tähden. Saamme aikaa ja tilaa etsiä Jeesuksen opettamaa ihmisyyttä itsestämme Jumalan kuvina: asennetta ihmisiin ja koko luomakuntaan ja Jumalaan ja jopa omaan itseemme. Niin se kaikkein tärkein: Jumalan lapseus meissä, saa tilaa alkaa kasvaa ja läpäistä meidät aivan kokonaan. Tämä kehitys meissä on se kaikkein tärkein asia Jumalan valtakunnan kannalta ja muu on pelkkää sivuseikkaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko ev.lutilainen saada uuden kasteen Papilta esim upotuskaste järvessä niinkuin raamatussa? Ja voiko ev.lutilainen päästä samanlaiseen yhteyteen Jumalan kanssa kuin esimerkiksi Helluntailainen (äänen kuuleminen, kielillä puhuminen)

Vastaus:

Nimimerkille Nooa

Kaste on papin välittämä, mutta itsensä Jumalan toimittama. Siksi sitä on tarpeetonta uusia, jos se on oikein asetettu asetussanojen mukaan. Se toimii papista riippumatta. Upotuskaste on sinänsä mahdollinen, vaikka joessa, vaikka valelukaste onkin se tavanomaisin. Kasteen uusiminen on näin nähtynä epäuskon ilmausta, eikä ainakaan paranna mitään. Sakramentin uudistamista on ennemminkin ehtoollisen nauttiminen, jossa Kristuksen ruumis ja veri liittyvät ihmiseen ja tuovat Jumalan läsnäolon tuntuvasti ehtoollisen nauttivaan. Tämä tukee kasteen vaikutusta ihmisessä.

Luterilainen ihminen voi päästä samanlaiseen yhteyteen Jumalan kanssa, kuin helluntailainen, vaikka asialle ei anneta yhtä suurta arvoa. Arvon saa ennemminkin uskonelämä, joka tekee ihmisestä Kristusta lähimmäisilleen ja huolehtii koko Jumalan maailmasta. Näin ihminen kasvaa ja jalostuu Kristuksessa kohti kuoleman vallan murtumista ja iankaikkista elämää, taivaaseen astumista. Raamattu on Jumalan puhetta ihmisille ja tämän mukainen elämä on vastausta Jumalan puhutteluun, eli rukousta olemukseltaan; kiltti lapsi vastaa isän puhutteluun toimimalla tämän mukaisella tavalla. Tai yrittämällä sitä, mehän olemme epätäydellisiä olentoja, jotka turvautuvat syntien anteeksiantamukseen Kristuksen kautta. Ilman tätä meillä ei olisi kyvyttömyyttämme mitään toivoa pelastumisesta. Erilaiset ilmestykset voivat rohkaista ja tukea tässä, mutta eivät ole pääasia, tai edes välttämätön asia. Sydämen usko on! Vaikka ihminen ei itse tunnistaisi sitä itsessään.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko ev.lutilainen täyttyä pyhällä hengellä niinkuin helluntailainen?

Vastaus:

Nimimerkille Joakim

Kyllä voi, vaikka ilmiö on vähemmän keskiössä, kuin helluntailaisilla. Itse asiassa Pyhä Henki aloittaa työnsä ihmisessä kasteen toimittamisen kautta. Kaste Jumalan säätämyksenä vaikuttaa tämän, joten kaikki luterilaiset ovat Pyhän Hengen täyttämiä, vaikka eivät olekaan missään ekstaattisessa tilassa. Myös Pyhän Hengen tuomat armolahjat ovat tunnettuja, vaikka painoarvo annetaan Kristuksen sovituksen tuomalle vanhurskaudelle ja Kristuksen opetuksien mukaiselle elämäntaipaleelle. Tämä usko, joka vie oikeanlaiseen elämään, on myös Pyhän Hengen lahjaa ja toimintaa ihmisessä, johon ihminen ei itse omin avuin yllä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Elämänkumppanin löytäminen tuntuu mahdottomalta, jos ei täytä nykypäivän kauneusihanteita. Aina vain etsitään parempaa ja kauniimpaa. Miksi Jumala ei tehnyt kaikista ihmisistä hyvännäköisiä?

Vastaus:

Nimimerkille Rakkautta vailla

Minusta tuntuu, että Jumala teki kaikista hyvännäköisiä. Ongelma voisi olla siinä, että ihmiset eivät kykene näkemään asiaa, koska ovat lumoutuneita ihmisten itsensä luomista mitoista ja ideaaleista, jotka liittyvät ulkonäköön. Kestävä suhde kuitenkin perustuu ennemminkin sisäisten piirteiden yhteensopivuuteen, kuin ulkonäköön. Elämä on raiteillaan oikean kumppanin vaikutuksesta. Sinun ehkä kannattaisi tutustua ihmisiin ihmisinä ja unohtaa ulkonäköasiat kokonaan sivuun. Tämä voisi vaikuttaa vähän ajan päästä omiin ulkonäköpaineisiisi, kun osaat kommunikoida ihmisten kanssa muistakin lähtökohdista terävämmin. Silloin olennaiset ihmisen luonneominaisuudetkin tulevat paremmin esille ja voit tutustua ihmisiin kunnolla tältä kannalta ja tulla näkyväksi samasta näkövinkkelistä muille ihmisille. Sinusta on luultavimmin helpompi pitää, jos sinusta saa jonkin käsityksen ihmisenä. Ulkoinen ilmeneminen voi saada sävyä ja kaikupohjaa tällaisesta käsin ihmisten silmissä. Havainto on usein myös näkijän silmässä, ei vain havainnon kohteessa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Pidetäänkö Raamatussa ihmisiä ylempiarvoisina kuin eläimiä? Itse pidän ihmisiä ja eläimiä samanarvoisina. Olen kuullut, että Raamatun mukaan eläimet ovat synnittömiä. Pitääkö se paikkansa?

Vastaus:

Nimimerkille Eläinrakas

Raamatun luomiskertomuksessa sanotaan, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi hallitsemaan maata ja kaikkia eläimiä(1.Moos. 1:24-28). Ihminen asetettiin viljelemään ja varjelemaan Paratiisia(1. Moos. 2:15). Tämä ei muuten tarkoita sitä, että lupaus iankaikkisesta elämästä ei kuuluisi muillekin, kuin ihmiselle. Paavali toteaa kaikella luomakunnalla olevan sama toivo saavuttaa Jumalan lapsen vapaus kuolemasta ja katoavaisuudesta, kuten on ihmiselläkin(Room. 8:18-25). Tässä suhteessa ihmisen ja eläinten ero ei ole suuri. Mutta ihminen joutuu ottaman vastuuta planeetastamme ja sen tulevaisuudesta; eläimet eivät sellaiseen kykene. Nykyteknologian voimalla ihminen voi tuhota koko planeetan ja meidän hillitsemätön kulutuskäyttäytymisemme on todellinen vaara muulle elämälle, vallanhimosta puhumattakaan. Ihmisen pitäisi osata panna kuriin itsensä. Eläinten ei tähän tarvitse ryhtyä ja tältä osin ne omaa luontoaan toteuttaessaan ovatkin suorastaan ihmistä parempia "kristittyjä", Jumalan luomia olentoja. Ihmisellä on paljon opittavaa eläimiltä. Näin me todella saatamme olla melkoisen tasa-arvoisia eläinten kanssa. Ja ainakin Jumalan kasvojen edessä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe