Kysy papilta - lisää kysymyksiä ja vastauksia 11

Kysymys:

Miksi eutanasiaa ei voida Suomessa laillistaa? Se on sallittua eläimille, miksei siis myös ihmisille anneta samaa mahdollisuutta? Mikä on oma mielipiteesi asiasta?

Vastaus:

Nimimerkille Unna-Sofia

Suomessa ihmiselämälle annetaan niin suuri arvo, että kukaan ei saa laillista lupaa kajota siihen millään perusteilla. Ainoa poikkeus on hätävarjelutilanne, jossa oma henki on muuten vaarassa. Eläimiä ei pidetä tällaisissa asioissa ihan ihmisen mittaisina ja loukkaamattomina, koska ne eivät ole päätöksentekokyvyiltään ja ajattelultaan kehittyneet ihan samalle tasolle ja nähdään joltakin osin ihmisten hyödykkeinä: me esimerkiksi syömme eläimiä ja pidämme niitä karjana saadaksemme syötävää ja vaate- yms. tarvikkeita niistä. Ihminen asetetaan tällaisen yläpuolelle. Eläinten asema on kohenemassa kaiken aikaa ja esim. liha haluttaisiin korvata jossakin määrin kasviperäisillä vastineilla: ravinnon ja muiden tarvikkeiden tuotantoa muillakin tavoin tutkitaan ja se tulee tuottamaan muitakin korvaavia tapoja pitää ravitsemusta yllä. 
Eutanasian toteuttaminen Suomessa vaatisi sellaisia ammattihenkilöitä, jotka kyvyiltään ja asenteiltaan sopisivat toteuttamaan tällaista tehtävää, lisäksi pitäisi voida varmistaa, että mahdollisesti toteutettava eutanasia tapahtuu potilaan omasta tahdosta, eikä esim. perintöä haluavien sukulaisten tahdosta. Aina on olemassa myös pelko, että jos aletaan toteuttaa jotakin asiaa tarkasti rajatuissa olosuhteissa ja tarkoilla ehdoilla, se alkaa käytännöllistyä ja avartua ja antaa mahdollisuuden väärinkäytöksille. Siksi voisi olla parasta pitää ihminen tällaisten toimien yläpuolella ja kehittää ennemmin kivunlievitystä ja taitoja parantaa erilaisia sairauksia vielä entistäkin huonompikuntoisista lähtökohdista. 
Minusta itsestäni jokaisen pitäisi saada itse päättää omasta elämästään ja kuolemastaan, kunhan se ei tuota kohtuuttomasti vaivaa toisille, eikä mahdollista väärinkäytöksiä. Ihmiset voisivat tarvita yhtä paljon joitakin eläinten oikeuksia, kuin eläimet tarvitsevat ihmisoikeuksia. Voihan olla, että syntyvyyden laskeminen ja väestörakenteen muuttuminen vanhusvoittoiseksi tuottaa aikanaan tarpeen alkaa eutanasioida vanhimpia ja surkeimpia pois, jotta saataisiin voimavaroja ohjattua nuorempien ja terveempien hoitoon, jos nämä vielä voisivat parantua yleishyödyllisempään kuntoon. Nykynuorilla nähtävä entistä huonompi yleiskunto voisi vielä ajaa kehitystä tähän suuntaan, jos tekijät eivät aikanaan tahdo riittää, tai vanhuskuntoon päätyvätkin alkavat olla entistä nuorempia ja työkuntoisten osuus väestöstä kutistuu edelleen. Jotkut jäävät eläkkeelle entistä nuorempina ja toiset eivät laisinkaan! Tässä meillä olisi yksi iso ja todella kiireinen ongelma korjattavaksi!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Itseäni surettavat erityisesti joidenkin lasten ja nuorten murhat tai kuolemat onnettomuuksissa, vaikka en heitä tuntenutkaan. Itse jos olisin jonkun heistä lähiomainen niin en kyllä jaksaisi enää elämää jatkaa, koska tuntuisi että elämä on lopullisesti pilalla. Itsellänikin on paljon menetyksiä ollut ja suru on loputon. Sanotaan ettei mitään tapahdu Jumalan sallimatta. Onko näin? Miten saisi itselle varmuuden siitä, että edesmenneet näkee vielä kuoleman jälkeen?

Vastaus:

Nimimerkille Magdalena

Vaikea kysymys. Meillä ei ole ihan varmaa tietoa siitä, että joku olisi tullut jälkeenpäin kertomaan, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Mutta voimme vähän päätellä kuitenkin luonnonlakien avulla. Ihmisen elämä on energiaa, joka katoaa ruumiista ihmisen kuollessa. Vähän niin kuin patterit loppuisivat. Ihmisen mieli, tai sielu pitää sisällään järjestyneisyyttä ja kykenee järjestymään, eli se on näin nähtynä informaatiota, mikä kuuluu aineen piiriin, vaikka sitä ei voikaan haistaa, maistaa, tai välttämättä edes nähdä suoraan. Energian ominaisuuksiin kuuluu, että se ei voi kadota, mutta se voi muuttaa muotoaan olomuodosta toiseen. Informaatio taas tuntuu kestävän kaikki maailmankaikkeuden paineet ja se pyrkii elollisissa lisääntymään olosuhteiden vaikeutuessa. Näin katsottuna kaikissa elävissä tuntuisi olevan sellainen osa, joka ei lakkaa olemasta, vaan säilyy ja joutuu sopeutumaan uuteen olinympäristöönsä, ettei karsiudu sieltä. Disinformaatio, tai epäjärjestys, voisi olla sellaisen epäjärjestymisen ilmausta, joka valtaan päästessään, tai alkaessaan enenevästi lisääntyä voisi johtaa toisaalta täyteen tuhoon tältä osin. Fyysikot sanoisivat, että entropia kasvaa huippuunsa. Näin näyttäisi luonnonlakien kannalta siltä, että kuoleman jälkeen voisi olla elämää ja varmasti ainakin osa elävistä olennoista sopeutuu siihen tarpeeksi pitkälle ennen siihen joutumista tässä tuntemassamme todellisuudessa. Tässä meitä auttaa Kristuksen opettama elämän asenne ja -tavat, jotka voivat koulata meitä tähän elämän aikana. Ne ovat myös sidoksissa luonnonlakeihin.

On siis perusteita olettaa, että voit tavata vielä kaipaamiasi läheisiäsi, mutta ihan täyttä varmuutta tästä ei nykytietämyksellä vielä saada.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Epävarma

Minä en itse seuraile Netflixiä, joten menee vähän ohi tämä sarjahienous. Tärkeintä olisi se, että et katsoessa sarjaa sekoita sen edistämiä ajatuksia ihan varauksettomasti Jeesuksen varsinaisiin opetuksiin. Ne eivät välttämättä käy ihan noin vain yhteen. Mukana on sarjantekijöiden oma tulkinta ja pyrkimykset. Se voisi olla paha, että mielessä pyörivä Raamatun ilmoitus jotenkin vääristyisi. Mutta muuten en näe mitään suoranaisen tuhoisaa tällaisessa TV-ohjelmassa. Tämähän voi antaa suorastaan hienoja virikkeitä Jeesuksen opetusten ymmärtämiseksi niitä nykyoloissa pohtivalle. Et minusta sorru ainakaan mihinkään jumalanpilkkaan, jos se tässä mietityttää sinua.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei! Olen kiinni monessa synnissä. Vihassa, ylpeydessä, kateudessa, juoruiluissa, aviorikoksessa (esiaviollinen)... Pyytänyt olen vapautusta silti heikkouksissani aina palaan tekemään vääryyttä. Mielessäni on myös jo pitkään pyörinyt se että Jeesus on sovittanut synnit ristillä ja hänen kauttaan voimme saada anteeksiannon. Myöskin se että omat hyvät tekomme ovat kuin likainen vaate Jumalalle. Voiko siis olla että tarkoituksen mukaisesti joudun tiettyjen syntien kanssa kamppailemaan pitkäänkin ja vaikka kykenisinkin jotain asiaa välttämään pitempään etten lankeaisi, sillä ei lopulta ole edes mitään merkitystä koska olen joka tapauksessa lakia rikkova. Ymmärrän jokseenkin käsitteen farisealaisuus, eli ihminen luulee tai olettaa olevansa pyhä mutta entäpäs ihminen joka hyvinkin tiedostaa olevansa likainen irstailija mutta ei pysty tästä tavasta/tavoistaan luopumaan täysin vaikka sydän "itkee verta" (vertauskuvallisesti) asian puolesta. Toisinaan vaikeaa on edes oikeasti sisimmässään katua, muuta kuin siitä kokea inhoa itseensä ettei pysty edes katumaan. Joka päivä sentään kirkastuu kuva mieleeni kuinka pyhä on oikeasti pyhä ja kuinka saastainen itse olen. Olen alkanut epäilemään myös että sisälläni asustaa demoni joka vaikeuttaa kuuliaisena pysymistäni, vaikka tiedän kyllä täysin että saan jokaisesta lankeamisestani kiittää omaa vapaata tahtoani ja valintaa. Tämän saa julkaista kotisivulla! (jostakin syystä kyllä ja ei vaihtoehdot eivät näy. Oletan että kyllä sijaitsee vasemmalla ja ei oikealla)

Vastaus:

Nimimerkille Sinnikäs mutta synnikäs

Silloin kun ihminen lankeilee kaikenlaisiin synteihin ja elää niin katumatta asiaa ollenkaan, puhutaan kirkollisin käsittein halvasta armosta. Siinä eletään tilanteessa, jossa usko Jeesuksen hankkimaan anteeksiantoon käytännössä tuottaa luvan elää vääristyneellä tavalla. Tässä Jeesus käytännössä luvallistaa kaiken pahan uskovalle toimimalla jonkinlaisena sovitusautomaattina. Tämä ajatus on raamatullisesti väärä: Jeesus nimenomaan odottaa katumusta ja tahtoa tehdä parannusta antaessaan syntejä anteeksi. Tulkitsen, että sinun katumuksettomuutesi katuminen vie elämäsi pyrkimyksiä oikeaan suuntaan. Siksi käyt tätä keskustelua. Jumala meidän taivaallisena isänämme ohjaa meitä kehityksellisiin uomiin kohti täydellisyyttä, että kerran me pääsisimme kuoleman vallasta sen yläpuolelle olotilaan, joka nyt on meille mahdoton. Kaikki liittyy viimekädessä tähän ajassa tapahtuvaan muutokseen ja sen tavoitteeseen. Meitä kasvatetaan sitä kohti.

Sitten tuosta demonistasi. Se ei ole demoni, joka ohjaa sinua harhaan, vaan ruumiissasi vaikuttava synti, joka vie. Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä 7.ssä luvussa jakeesta 7 alkaen asiasta. Hän puhuu ihmisluonnossa vaikuttavista lainalaisuuksista, ei vain kirjoitetusta perinteisestä laista. Meidän ruumiissamme vallitsee toinen laki, joka ottaa oikeista ohjeista virikkeitä ja vie meitä tekemään sitä, mitä emme tahdo ja estää tekemästä, mitä sydämessä tahdomme tehdä ja minkä tiedämme oikeaksi. Kun puhutaan tällaisista mielihyväkeskukseemme ankkuroituvista asioista, voidaan sanoa, että toisto vahvistaa taipumusta. Eli asian toistaminen vahvistaa sen vievyyttä. Siksi voit joutua kokemaan, että joku toinen vie sinua jopa vasten tahtoasi. Itse asiassa tässä kohden tulee esille se, miten meistä taistellaan tahdon omistamisen kautta. Se taho, joka omistaa ihmisen sydämen hallitsee hänen tahtoaan ja pyrkii ruumiillistumaan hänessä elämän koulatessa ihmistä eteenpäin kohti nykyisestä syntyvää seuraavaa olomuotoa. Siksi meitä opetetaan kilvoittelemaan hengen tahdon puolesta lihaa vastaan, jotta vanha ihminen tarpeineen haalistuisi ja uusi syntyisi tilalle. Että tahto hyvään alkaisi ajaa yli synnin vallan ruumiissamme. Myös tässä mielihyväkeskus ja toisto vahvistaa taipumuksia ja muovaa luonnettamme. Jeesuksen hankkima syntien anteeksiantamus tukee ja kantaa meitä vaikeissa tilanteissa, että oman viallisuuden tuottama kauhu ei alkaisi estää meidän kasvuamme ulos vanhasta ja kohti uutta ideaalia, joka on paljon ihmistä enemmän. Jopa Kristus, tai Jumala. Tästä aukeaa jokin kapea näkymä meille tarkoitettuun taivaallisuuteen kaiken lopputuloksena, vaikka se ei olisi vielä saavutettavissa tämän elämän aikana, vaan vasta sen jälkeen. Jumala koputtelee ehkä sydämelläsi päästäkseen viemään sinun elämääsi kunnolla, siksi asia ehkä mietityttää sinua.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitkä ovat kuolemansynnit?

Vastaus:

Nimimerkille Jadessa

Kuolemansynnit yleisesti ottaen ovat syntejä, jotka tuhoavat kokonaan ihmisen suhteen Jumalaan. Raamatun mainitsema pahin rike on Pyhän Hengen herjaaminen, jota ei saa enää anteeksi, vaikka Pojan herjaaminen vielä annetaankin anteeksi(Matt. 12: 31-32). Meidän kirkkomme perinteessä ei sinänsä ole hurjemmin listattu kuolemansyntejä, kuten roomalais-katolisessa kirkossa. Epäusko ja toivottomuus ovat Jumalasta irtaantumisen seurausta ja joskus jopa syykin siihen, kun jokin inhimillinen intohimo vie ihmistä mukaansa liikaa. Silloin tämä maailma ottaa vallan Jumalan valtakunnan sijaan ja ihminen suistuu raiteiltaan.

Linkitän tähän lisäksi Wikipediasta artikkelin kuolemansynneistä. Siinä näkyvät katolisten kuolemansynneiksi mainitsemat asiat, joista me voimme olla montaakin mieltä.  Kyse ei ole voimassa pidettävistä normeista vaan ennemminkin jonkinlaisesta ajatusten järjestelystä pohdiskelujen tueksi. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C3%A4n_kuolemansynti%C3%A4Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Kuten huomaat esittämääsi kysymykseen ei löydy yhtä kertakaikkista vastausta. Asia on monimutkainen. Selvää on kuitenkin, että me saamme luottaa meille Kristuksessa osoitettuun lunastukseen ja syntien anteeksiantoon.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitkä ovat Raamatun tärkeimmät opit? Millaista elämää olisi hyvä elää?

Vastaus:

Nimimerkille Julissa

Jeesus vastaa tähän Matteuksen evankeliumin luvussa 22 jakeissa 37- 40: "Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.

Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin, kuin itseäsi.

Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat".

Jumala on ensimmäisen Johanneksen kirjeen mukaan(luku 4 jakeet 8 ja 16 loppupuoli, usein seur.otsikon alla)rakkaus. Kun rakastat Jumalaa aivan täysillä, rakastat rakkautta, joka pyrkii huolehtimaan toisista ja tekemään näistä enemmän, kuin ne muuten ovat. Tämä taas elättää sinussa rakkautta, joka panee huolehtimaan muista. Tällaisessa mielentilassa voi tehdä toisille, kuten tahtoisi itselleen tehtävän ja niin toteuttaa Jumalan tahtoa ja elää Jumalan elämää. Laki ja profeetat yrittävät johdattaa ihmisiä tähän eri elämänilmiöistä puhumalla, mutta Jeesus antaa meille lyhennetyn ja yksinkertaistetun ohjeen. Jumala itse tahtoo olla sinun tukesi tässä ja tarjoaa oman huolenpitonsa sinulle, jotta voit kasvaa hänen lapseudessaan kohti hänen kaltaistaan aikuisuutta. Jeesus kaikkine hyvineen on osa tätä huolenpitoa, osa tulee hengeltä, joka on työssään sinussa ja kaikessa. Elämä kaikkineen on koulu, joka kasvattaa meitä kaikella, mitä kohtaamme elämässämme. Isä kasvattaa meitä rakkaudellaan. Tämä varmaan auttaa etsinnöissäsi alkuun. Yleensä turhaa pröystäilyä on pidetty turhana ja etsitty totuutta kohtuuden ja tarkoituksenmukaisuuden suunnasta. Uuden oppiminen on kasvamista, joka toteuttaa Jumalan rakkauden pyrkimyksiä meissä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Missä menee itsekkyyden ja terveen itsekkyyden raja?

Vastaus:

Nimimerkille Isaiah

Terveestä itsekkyydestä voisi olla kyse silloin, kun huolehdit itsestäsi voidaksesi huolehtia viimekädessä toisista. Silloin et tosiasiassa käytä toisia hyväksesi, vaan yrität edelleen huolehtia heistä tosiasiassa. Muiden hyväksi käyttäminen näistä välittämättä ja huolehtimatta on varsinaista pahaa itsekkyyttä, joka pilaa muiden elämän oman mukavuuden hyväksi. Jos voit parantaa omaa olemistasi niin, että sen tuottama rasitus ja vaiva kaatuu yksin sinun päällesi, eikä häiritse muita, en sanoisi sinun olevan itsekäs, vaan kehityshakuinen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Voiko uskovainen olla vapaaehtoisesti lapseton? Onko itsekästä olla haluamatta lapsia, jos on avioliitossa? Tai vaihtoehtoisesti ahdistaa liikaa nykyinen elämä maapallolla, ettei halua lapsia tänne kärsimysten keskelle.

Vastaus:

Nimimerkille Viola Viktoria

Periaatteessa, vanhalla tavalla nähtynä avioliitto toteutuu todella vasta, kun siitä syntyy lapsia, jotka yhdistävät itsessään vanhempien suvut. Raamattu kehottaa ihmistä lisääntymään ja täyttämään maan(1Moos. 1: 28). Nykyään avioliitto yhteiskunnallisena asiana perustuu puolisoiden väliseen sopimukseen ja yhteiseen käsitykseen. Tämä ei enää sisällä vastaavaa ajatusta lapsista avion todellistumana. Sanoisin, että mikäli molemmat puolisot yhdessä ovat sitä mieltä, että lapsia ei haluta, on tämä hyväksyttävä ajatus. Samahan toteutuisi molempien elämässä joka tapauksessa. Tilanne on toinen, jos toinen puolisoista haluaa perheen ja lapsia: tämä avioliitto olisi hänelle elämää kalvava valhe toisen estellessä asiaa etenemästä ja tuhlatessa toisen elinaikaa tämän kannalta tyhjillä lupauksilla ja touhuamisella. Rehellisyydestä ei näin isoissa asioissa pitäisi tinkiä millään verukkeella. Olkaa toistenne parhaat ja luotettavimmat ystävät! Vaikka se tässä asiassa johtaisi jopa eroon. Tässäkin on enemmän rakkautta, kuin elämän turhaan kuluttavassa valheessa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille VapaataivaanlintuUmpihangessa

Pasifismi on tärkeä osa kristillisyydessä. Mutta niin on myös vastuun kantaminen. Jeesuksen ristintaival on juuri sitä. Asepalveluksen suorittava oppii toki sotilaan taitoja, mutta myös asettaa itsensä asemaan, jossa on tarvittaessa käytettävissä mahdollisen sodan aikana. Tämä saattaa ihmisen suoranaiseen hengen vaaraan, sillä osa sotilaista kuolee vihollisen tappamana. Lisäksi vielä suuri ruumiillinen rasitus, kylmä ja nälkä, sekä henkinen rasitus vaikeissa oloissa koettelevat. Näitä jälkimmäisiä kohdataan jo varusmiespalveluksessa. Pasifistien ajatellaan joskus lähinnä pakoilevan tätä. Vastuun kantamista.

Tähän liittyy vielä se ajatus, että Suomi on pieni maa, joka ei käy hyökkäyssotia. Puolustussotia on taas pidetty perusteltuina jo antiikin kristityistä alkaen. Suomi on maa, joka voi joutua puolustussotaan ylläpitääkseen sivistysyhteiskuntaa yllä muunlaisen yhteiskunnan hyökätessä. Tämä perustelee eettisesti vihollissotilaiden tappamisen vielä pahemman tappamisen välttämiseksi. Voisi sanoa, että joka ei osallistu tähän työhön puolustajien rinnalla ja antaa näin vieraille murhamiehille tilaisuuden toteuttaa halujaan vapaasti mitenkään estämättä, osallistuu tätä kautta heidän touhuunsa. Sodan syttyessä et voi ajatella olevasi sivullinen, koska kansalaisena olet joka tapauksessa osapuoli, mikäli valtiosi kimppuun hyökätään. Et ole myöskään lain edessä sivullinen, jos näet jonkun pudonneen avantoon, vaan hänet on autettava avannosta ylös, ettet olisi syyllinen osaltasi hänen kuolemaansa. Tämä on vähän saman tyylinen asia, jota voi soveltaa, vaikka ihmisen kimppuun hyökkäävään karhuun, jos sinulla sattuu olemaan ase, jolla sen voi taltuttaa.

Voit toki ajatella uhraavasi oman henkesi mahdollisen sodan syttyessä muiden suojelemiseksi aseettomana, jos todella teet sen. Silloin et tapa vastapuolen ihmisiä, mutta saatat vaarantaa itsesi jossakin muuten yhtä raskaassa tehtävässä ilman aseita vaikkapa lääkintäihmisenä, joka huolehtii kummankin osapuolen käsiinsä saamistaan loukkaantuneista tasapuolisesti. Niinkin voi kantaa yhteiskunnallista vastuutaan maailmassa, jossa tulee tilanteita, joihin ei ole saatavilla poliiseja apuun, vaan asiat on pakko pystyä hoitamaan miesvoimin ihan itse. Mutta rasitukset ja mahdollisen oman kuoleman voi joutua kohtaamaan. Suomessa tästä on tullut kovien kokemusten kautta mitta hyvälle ihmiselle ja kelpo kansalaiselle, koska tällaisista vaikeista ajoista on ollut tarve selvitä menneisyydessä. Kansojen menneet kohtalot osaltaan vaikuttavat siihen, miten asioihin nykyään suhtaudutaan. Tämä saattaa vaikuttaa vielä myös työelämässä urakehitykseen yms. Tämä näkyy osaltaan myös kristittyjen ajattelussa ainakin tästä näkökulmasta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei olen viime kesänä uskoon tullut / herännyt / saanut innon alkaa oikeasti perehtymään uskon todellisuuteen, 24-vuotias mies. Seurustelen, en ole aviossa. Seurustelusuhde ahdistaa sillä kumppani ei ole vielä löytänyt uskoa, vaan sotii jopa vastaan tiettyjä argumentteja. Itseäni ahdistaa se, etten tiedä pystynkö kyseisen kanssa ikinä menemään avioon tai edes pyrkimään siihen. Sen lisäksi, tuntuu jopa että seura saastuttaa toki omassa toiminnassa on syyttämistä. Sen lisäksi, synti -aviorikos, joka tulee jo pienemmästäkin mutta ennenkaikkea esiaviollisesta haureudesta painaa mieltä. Mitä siis tehdä? Pyrkiä pitämään itsensä nuhteessa pyrkiä pois synnistä ja pidättäytyä niin kauan että muija jättäisi. En tiedä, tuntuu että kaikki on vain Herralta koettelemusta millon itse tajuan tehdä valinnan, ketä oikeasti haluan maanpäällä seurata. Voitko pappina antaa mielipidettä, kuinka kauan ihmisen tulisi antaa ns aikaa toiselle ja pysyä rinnalla vaikkei voi tietää herääkö toinen uskoon ollenkaan. Olisi vaan helppoa jakaa arkea jo nyt vaikka emme edes aviossa ole, kun arvot kohtaisi. Kauanko tarvii arvuutella, kaikki ahdistaa. Toki sanon sen että olen tosi tosi pahasti kiinni monessa synnissä joista kyllä katumuksissani pyytelen anteeksi, että ei tässä ole kyse siitä että kokisi vain toisen olevan erilainen kuin itse, tai olisi "pyhittämässä itseään". Omakohtasesta kokemuksesta voin vain todeta että Jumala on todella armollinen kun on minutkin johdattanut asioiden ääreen ja rukoilenkin aika ajoin että Hän ottaisi ohjat käsiin myös parisuhteeni osalta ja että Hänen tahtonsa tapahtuisi. Kiitos jo monista lukuisista vastauksista ja avuista. Herra siunatkoon sinua ja suokoon kaikkea hyvää sinun elämääsi.

Vastaus:

Nimimerkille Pitkää tekstiä

Paavali pohtii tätä parisuhdeasiaa 1. Kor.7:12-16. Tältä pohjalta näkisin, että tärkeintä olisi, että elät uskosi mukaista elämää avoimesti kumppanisi rinnalla. Jos tämä antaa sinun elää uskovaa elämääsi, sinun uskosi pyhittää myös kumppanisi. Jos voit löytää elämän tavan, joka mahdollistaa sinun uskosi ja elämän kumppanisi kanssa, olet silloin pitämässä hänelle ovea auki uskoon, vaikka et mitenkään kauheasti muuten harjoittaisi evankelioimista hänen suuntaansa. Tällainen esimerkki kaikessa ymmärtäväisyydessään voisi olla kaikkein tehokkainta julistusta kumppanillesi ja purra pitkänkin ajan jälkeen. Jos kumppanisi tahtoo jatkaa näin sinun kanssasi, voit aivan hyvin omintunnoin jatkaa suhdetta hänen kanssaan. Mikäli olette alkaneet harrastaa seksiä, ei varmaankaan ole syytä lopettaa sitä ja palaa sitten himon tulessa. Siinä vain alkaa tapahtua tarpeettomasti turhaa aviollista lipsumista ja tulla tottumusta siihen, mikä on pahasta. Parempi olisi jatkaa seksielämää ja koittaa pyrkiä vieläkin vakinaisempaa suhdetta kohti, avioliittoon asti. Hyvä olisi keskustella toisen kanssa, mikäli teille joskus vielä syntyy lapsia, näiden kasvatuksesta, sillä siinä arvot ja uskot nousevat ennen pitkää pintaan. Tämä voisi olla hyvä hoitaa pois ennen kyseiseen tilanteeseen joutumista. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Pääseekö taivaaseen vaan osa kristityistä vai pitääkö olla johonkin tiettyyn liikkeeseen kuuluva?

Vastaus:

Nimimerkille Jon

Kristus ottaa taivaaseen ne, jotka tuntee omikseen. Nämä ovat niitä, jotka ovat huolehtineet niistä, jotka ovat kaikkein pienimpiä (Matteus 25.luku jakeet 31-46). Jumala elää meissä uskossa läsnä olevana ja ruokkii meidän olemistamme ja ajatuksiamme ja tekojamme rakkaudellaan(1. Johanneksen kirje 4.luku 8.jae ja 16.jae loppupuoli seur. otsikon jälkeen).  Tähän ei tarvita välttämättä mitään erityistä tiettyä uskonnollista liikettä, mutta kirkko voi kyllä olla tässä asiassa tukena ja kastaa ja ylläpitää perimätietoa asioista. Kaikki eivät pääse taivaaseen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, voiko homot ja lesbot päästä taivaaseen jos he uskovat jeesukseen?

Vastaus:

Nimimerkille Utelias

Kyllä voivat. He ovat tavallisia perisynnin rikkinäisyydestä kärsiviä ihmisiä, jotka ovat Kristuksessa tapahtuvan sovituksen piirissä. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Saako oman elämän tavoitteena olla onnellisuus?

Vastaus:

Nimimerkille Giovanni

Kyllä saa! Taivasten valtakunta meissä ja meidän keskellämme liittyy juuri tähän. Jeesuksen opetuslapset etsivät onnellisuutta, vaikka se toisikin kärsimyksiä. Onnellisuuden etsintä vain ei saisi tuhota toisten elämää, vaan vaivojen pitäisi olla itse kannettavissa. Muista huolehtiminen on yksi onnellisuutta edistävä asia ihmiselle. Paavali sanoo, että Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa(Roomalaiskirje luku 14, jae 17). Eli myös osaltaan onnellisuutta! Tässä kohden on muuten hauska muistaa, että suomalaiset ovat osapuilleen maailman onnellisinta kansaa. Ei hullumpaa kirkon kannalta nähtynä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Haluaisin tietää mielipiteitä tästä sivustosta. https://feministinenkirkko.blogspot.com/search?updated-max=2017-01-02T04:28:00-08:00&max-results=7&start=25&by-date=false&m=0Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Vastaus:

Nimimerkille Joosaliia

Minusta tuo artikkelissa, tai sen jälkeisessä selostuksessa mainittu ajatus, että sukupuoliroolit ovat ihmisen määrittämiä on väärä lähtökohta. Luonnonlakien maailmassa kyse on oliolajin organisoitumisesta sen elossa säilymisen turvaamiseksi. Ihminen voi luoda tähän yhteyteen toki kulttuurisidonnaisia nimityksiä ja luokituksia, mutta perimmiltään on kyse ihmisen ulottumattomissa olevista asioista, joissa erehtyminen voi periaatteessa koitua koko yhteisön tai jopa lajin tuhoksi.

Sinänsä ajatus jouluevankeliumin sisällön asetelman normaalien sukupuoliroolien murtamisesta on ihan tosi. Jeesuksen perheeseen kuuluu kaksi isää ja äiti, joka itse suostumalla myös Jumalan käyttöön tuli äidiksi. Joosef jää sivuun jonkinlaisen kasvattajan rooliin. Kaltaistani vanhaa teknokraattia vähän häiritsee puhe Marian ja Jumalan rakastelemisesta, kun Raamattu ei ole mitenkään erityisen sensuaalinen esitys noin kokonaisvaltaisesti ajatellen ja Jumalan on vain tarvinnut printata Marian sisään oma informaationsa suoraan ilman mitään fyysisiä välineitä, tai toimintoja. Informaatio on järjestystä, tai kykyä tuottaa järjestystä, eli negatiivista entropiaa. Maria olisi silloin materia ja Jumala forma, eli muoto. Sikiäminen voisi näin käsittääkseni jopa olla ihan neitseellinen, miltei kuin radiolähetyksen aikaansaama! Ei mitään kauhean aistillista, vaan aika tekninen maailmanpoliittisen tilanteen sanelema operaatio katastrofaalisen tilanteen pelastamiseksi. Ehkäpä kristinusko ja Raamattu ovatkin perinnäistä ihmisten rakentamaa kulttuurista ajattelua moniulotteisempi kokonaisuus? Se vain ankkuroituu elämän jatkumisen vaatiman luonnon tarkoituksenmukaisuuden järjestykseen, josta irtautuminen olisi tiennyt yhteisöille suuria vaikeuksia, tai sukupuuttoa vähintäänkin parituhatta vuotta sitten vallinneessa maailmassa ja kulttuurisessa ilmapiirissä, aikana ennen ihmisoikeuksia. Tämä pointti meiltä usein unohtuu.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

"Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa." Joh 12:43 Kirkko tuntuu kalastelevan ihmisten suosiota enemmän kuin julistavan Jumalan sanaa. Mitä mieltä tästä?

Vastaus:

Nimimerkille Amalia Rose

Aina ajankohtainen kysymys! Kirkko elää osaltaan tässä vajavaisessa maailmassa ihmisten keskellä. Kirkon päättäjät ja työntekijät ovat myös ihmisiä kaikkine heikkouksineen. Tämä on ihan varmasti sotkemassa aina jotakin jossakin. Toisaalta kirkko elää Jumalan sanasta, jota se pitää esillä ja julistaa toiminnallaan. Kirkolle Jumalan Sana on pääasia ja koko elämä, vaikka vajavaiset ihmiset siinä sotkisivat asioissa. Näin kirkko elää ristijännitteessä tämän ja taivaallisen elämän välissä ja osallisena molemmista. Tästä lähtökohdasta käsin kirkko tukee ja opastaa kaikkia kristillisellä elämäntaipaleella tässä maailmassa kohti tulevaa ollen Kristuksen ruumis, jonka pää ja ajatukset Jeesus on: tältä pohjalta voi yrittää ymmärtää kirkon edesottamuksia. Asioihin vaikuttaa joskus myös se, että tiedon lisääntyminen pakottaa arvottamaan joitakin asioita toisin, kuin on tehty aiemmin, eikä tämä ole aina ongelmatonta. Tämä ei sulje pois sitä, etteikö joku yksittäistapaus, tai -tapaukset sotkisi jossakin jopa tahallaan, mihin pitää tietenkin puuttua. Kirkko kuitenkin elää todeksi ja edistää osaltaan Jumalan valtakuntaa niin täydellisesti, kuin se on nykymaailmassa mahdollista eläen Vapahtajan armosta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Pääseekö taivaseen jos on tatuointeja ja uskoo jumalaan?

Vastaus:

Nimimerkille Mansikka

Kyllä pääsee! Kaikki on kiinni siitä, että uskot Jeesukseen syntien sovittajana ja otat hänet vapahtajana vastaan. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei. Olen uskovainen rumpali ja soitan suomenkielisessä rokkiyhtyeessä, & nyt tuli pulmallinen tilanne, ku. muut vändiläiset saivat päähänsä että esityslistalla on myös sen niminen kappale kuin KIKKA:SukkulaVeenukseen, kolme kertaa jo treeneissä soiteltu, & arveluttaa että mitäköhän Jeesus kys. kappaleesta ajattelee, onkohan syntisen puoleen menevä/haureellinen veisu, tosin avioparitkin varmaan diggailee kappaletta, ?mitä mieltä?

Vastaus:

Nimimerkille Larde

Esiintyvänä taiteilijana oletkin joutunut tiukkaan paikkaan! Raamatussa todella kielletään uskovilta kaikki rivot puheet. Tämä laulu liikkuu kyllä aika kuumalla maaperällä. Se voisi toimia kohtuuhyvin, jos sen vaikka omistaisi kaikille aviopareille. Ehkä nykyään, kun on mahdollista virallistaa avosuhdekin, voisi laulun omistaa ylipäänsä kaikille yhdessä viihtyville pareille? Kysehän on kuitenkin vakituiseen yhteiseloon liittyvästä asiasta, kun sitä katsoo Jeesuksen näkövinkkelistä. Sehän meilläkin pitäisi olla hänen opetuslapsinaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Moi. Mieltäni painaa sellainen asia, että minulla oli netissä erään ihmisen kanssa kova keskustelu pelastuksesta ja siitä kuka joutuu helvettiin. Olin mennyt sanomaan, että kristitty ei voi elää tahallaan synnissä ilman parannuksen tekoa ja mielenmuutosta sekä odottaa pelastuvansa helvetiltä jos itsepintaisesti harrastaa syntistä elämää ja tämä ihminen väitti minun joutuvan helvettiin muiden tuomitsemisesta ja tuomariksi korottautumisesta. Alkoi vähän pelottaa tuo ja mietin, että joudunko nyt sitten noista sanoista kadotukseen. Voiko tuollaisen saada Jeesukselta anteeksi vai pitääkö tässä nyt sitten vain valmistautua ikuiseen kärsimykseen?

Vastaus:

Nimimerkille Ahdistunut kysyjä

Tässä on näemmä käynyt keskustelu kuumana. Et sinä kyllä ole missään vaarassa joutua Helvettiin siksi, että kerrot, miten asia noin yleisesti ottaen menee. Etkä edes tuomaroi ketään erityisesti. Niinhän kirkossa on aina opetettu, että syntien anteeksiantamukseen liittyy myös katumus ja parannuksen teko ja usko Jeesukseen sovittajana. Jos ihminen turvaa anteeksiantamukseen katumatta ja tahtomatta mitenkään tehdä parannusta, hän paatuu ja etääntyy siitä, mikä on oikein. Liha villiintyy, kun se tottuu toteuttamaan omia himojaan ja alkaa hallita ihmisen mieltä, saaden pahimmillaan tämän addiktoitumaan johonkin epäterveeseen. Kokemus ja toisto vahvistaa taipumusta, sekä hyvässä, että pahassa ja siitä tule ihmiselle luonteenpiirre ajan myötä: osa minuutta!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko unet totta? Tai onko jokaisella unelma merkitys tai kenties enneuni? Näen hirveitä unia ja pelkään niiden tulevan jotenkin todeksi. Jotkut asiat ovat unessani toteutuneet. Näin yksi yö unta paholaisesta. Se oli erikoinen olento, vähän sellainen kummitusmainen. Pelkään unen tuottavan itselleni pahaa onnea.

Vastaus:

Nimimerkille Johanna

Unia on pidetty kuningastienä ihmisen tiedostamattomaan. Unissa tulee esille monenlaisia ihmisen pelkoja ja odotuksia ja ainakin näin ihmisiä voi päästä vähän tarkastelemaan unistakin käsin. Unet ovat aivojen toimintaa tiettyjen univaiheiden aikana, tässä puhutaan Rem-unesta. Unet saattaisivat olla mielen tapa valmistautua erilaisiin uusiin uhkiin ja opetella niistä selviämistä harjoittelemalla. Unessa tehdyt asiat jäävät muistiin ja ohjelmoituvat ihmisen hermostoon. Tämä muistuttaa vähän urheilussa toisinaan hyödynnettyä hypnoosivalmennusta. Ainakin näin unilla katsotaan olevan merkitystä.

Elämäsi elinympäristö ja siinä tapahtuva tallentuu mieleesi ja elää omalla tavallaan myös unissasi, joihin vaikuttaa myös omat ajatuksesi ja toiveesi yms. Näin unissa voisi todella olla mukana sellaista tiedostamatonta ainesta, jota et ole havainnut suoraan, mutta joka on olemassa. Pelottava paholainen voisi liittyä hyvin johonkin asiaan, joka on alkanut ahdistaa sinua, mutta jota et vielä kunnolla ehkä tiedosta. Tämä voisi aueta ihan omalla itsetutkistelulla omassa rauhassa. Unia on tarkasteltu jo antiikin maailmassa; silloin enemmän ennustavana tekijänä. Nykyään tällaiseen suhtaudutaan huomattavan epäilevästi. 

Ei uni varmaankaan tuota paha onnea muuten, kuin sillä, että se painostaa mieltä ja saa ihmisen itsensä hermostuksissaan sotkemaan jotakin. Tällainen menettää valtansa sinuun, jos kieltäydyt ottamasta asiasta mitään suurempaa painetta. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä tehdä päässä pyöriville kirosanoille ja itsetuhoisille ajatuksille?

Vastaus:

Nimimerkille Jaakobin paini

Kirosanojen päässä pyörimisen kohdalla asia on yksinkertainen. Luota Jeesuksen hankkimaan sovitukseen! Jumala antaa sinulle mielellään tämän anteeksi, vaikka mielessäsi kiroaisitkin häntä siitä. Se on ensimmäinen askel ulos ahdingosta. Minäkin täällä toisessa päässä annan Jeesuksen valtuutuksella sinulle vaivasi anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Itsetuhoiset ajatukset ovat se vaikeampi asia. Niitä voi olla vaikeampi unohtaa. Mutta muista, että Jumala rakastaa sinua, eikä tahdo tuhoasi, vaan että löydät elämän ja ilon. Joulu pyrkii synnyttämään meissä uutta elämää ja välillä tuntuu, että se samalla välillä pakottaa käymään läpi jotakin vanhaa: mennyttä elämää. Tämä voi olla toisinaan yllättävänkin rasittavaa riippuen aiemmista elämänkohtaloista. Se on kuitenkin myös lopullinen tie ulos vanhasta ja etäisemmän näkökulman löytämiseen. Monesti vuoden valoisuuden lisääntyessä mieli vähän piristyy ja pahimmat synkkyydet jäävät taas pois. Osaisitko antaa itsellesi luvan kiroilla jouluna joulun kunniaksi? Luottaa Joulun lapsen tuomaan anteeksiantamukseen? Olet Jumalan silmissä yhtä hyvä ihminen, vaikka kiroilisitkin, tai ajatukset kiroilisivat. Joulu voisi olla sinulle yhtä kiroilemisen juhlaa Betlehemin lapsen kunniaksi - ja sinun uudesti syntymiseksi ylhäältä hengestä? Ehkä voisimme julistaa sinulle jouluksi erityisen joulurauhan, jossa voit rauhoittua ja rentoutua, vaikka kiroillen? Jos joulun valo löytäisi niin helpommin tiensä sinun sydämeesi ja mieleesi? Se on kuitenkin se, mitä Jumala tahtoo meille tämän juhlakauden kautta tehdä.

Sinulle siunattua joulun rauhaa rukoileva Juha Dubbe

Kysymys:

9. Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys – eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, 10. Vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. 11. Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. 12.Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. 13. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva 14. Eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn. 15. Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää. Paavalin kirje Timoteukselle herättää kysymyksiä. 1. Saako nainen tykätä tukkalaitteista, meikeistä, koruista yms? 2. Entä naispappeus? 3. Onko naisen pakko haluta perustaa perhe avioliitossa? Monesti perustellaan näitä juttuja Raamatun tulkinnalla. Vaikka puhutaan, että Raamattu on muuttumaton.

Vastaus:

Nimimerkille Aida

1)Kyllä! Nainen saa tykätä tukkalaitteista, koruista ja meikeistä, mutta ne eivät saisi olla hänen elämänsä perimmäinen tarkoitus ylitse Jumalan kunnioittamisen ja hyveellisten elämäntapojen ja lähimmäisistä huolehtimisen. Terve asiajärjestys elämässä pitää sen raiteillaan ja jalostaa ihmistä iän karttuessa. Jos rakennat omaa olemistasi ennemminkin Paavalin painottamiin hyveisiin, kuin pynttäytymiseen, olet oikeilla jäljillä: tämä on tässä se olennainen asia, vaikka harjoittaisit vähän kumpaakin. Elämä kasvattaa sinua siinä, mitä eniten arvostat ja muu voi menettää vaikka merkitystään ajan kuluessa.

2)Raamatussa on oma näkemyksensä naisen opettajuudesta, jota ei nykyään juuri kunnioiteta. Vanhaan aikaan naista on pidetty henkisiltä kyvyiltä heikompana, kuin miestä, 1800-luvulla jopa lääkärivoimin yritettiin osoittaa, että naisen äly on suunnilleen gorillan tasolla, mikä ei nykytiedon mukaan pidä paikkaansa. Naiset ovat nykyään ainakin yhtä koulutettuja ja osaavia kuin miehet. Tämä näkemys vaikuttaa nykyään yhteiskunnassa ja sen vaikuttamana myös kirkossa. Paavalin aikana elinkeinorakennekin oli yhteiskunnassa toisenlainen, kuin nyt. Sepät ja kauppiaat ja muut olivat perheyrittäjiä, joissa vaimot ja lapset olivat omilla työpanoksillaan kiinni. Perheen mies oli myös yhtiönsä pomo, jos ei ollut siinä renkinä ja muun perheen asemat aukenivat siitä työntekijöinä. Avioliittokin muistuttaisi enemmän nykyajan työsuhdetta yhtiössä, kuin parisuhdetta. Nykyään naisilla ja miehillä on omat ammatit ja ammatilliset elämät ja urat, vaikka he elävätkin yhdessä - vähän niin kuin toistensa jalkavaimoina! Nykynainen on tässä mielessä enemmän mies, kuin Paavalin aikana, mikä vaikuttaa myös käsityksiin. Iranissa näyttää uutistarjonnan myötä olevan menossa tämäntapainen siirtymä naisten yhteiskunnallisessa roolissa, mikä tuottaa mellakoita. Suomalaisiin vielä vaikuttava muinainen pakanallinen kulttuuri, mikä on ollut koko ajan olemassa kristillisyyden rinnalla, vaikuttaa täkäläisiin käsityksiin ja tapoihin jossakin määrin. Saamelaisilla sukupuoliroolit ovat tietääkseni vieläkin tasapuolisemmat, kuin suomalaisilla, mikä muistuttaa sukulaiskansankin muinaisista näkemyksistä. Sanoisin, että Kristuksessa me syntyperäisten pakanakansojenkin edustajat saamme uskon kautta saman vanhurskauden, kuin juutalaiset lain kautta ja jopa enemmän. Voimme varmaankin naispuolista pappia katsoessamme nähdä tässä papin ja yliopistosta tehtäväänsä valmistuneen ihmisen, eikä vain naista. Mieskään ei ihan sillänsä riitä siihen, vaan voi päätyä siihen vain koulun kautta. Naiset voivat toimia nykyään opettajina kaikkialla yhteiskunnassa ja ihan kaikille: alkaen kouluista ja puolustusvoimista aina yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Kirkko roikkuu tässä seassa mukana.

3)Avioliiton solmiminen on oikeastaan perheen perustava toimenpide. Kaksi ihmistä muodostaa perheen parisuhteessaan. Tämä on avioliiton alkuperäinen merkitys. Siinä itseasiassa kaksi sukua yhdistyy, mikä saa täyttymyksensä syntyvissä lapsissa, jotka ovat kumpaakin sukua. Raamatussa ihmistä käsketään lisääntymään ja täyttämään maa ja tämä näkyy myös ihmisten tarpeessa toimia yleensä niin. Käsky ei ole vain verbaalinen, vaan kaiverrettu myös ihmisen luontoon, mikä pyrkii toteuttamaan Jumalan tahdon: elämän pitää uusiutua ja jatkua ja vietit yleensä pyrkivät siihen suuntaan. Ihminen on kuitenkin särkynyt olento perisynnin vaikuttamana, eikä mikään ole sitä, mitä se puhtaana ja ehjänä olisi. Siksi me tahdomme ja toimimme myös epämielekkäästi ja väärin, kuka missäkin asioissa. Elämä ja aika pyrkii oikomaan meitä näissä asioissa pelastushistorian edetessä kohti täyttymystään ja Jeesuksen pelastustyö ristillä on tämän ajan meidän tukenamme.  Silti: vanhalla tavalla katsottuna lapseton avioliitto ei ole saanut täyttymystään ja tullut sinetöidyksi ja jää siten solmimattomaksi ja voidaan siten purkaa toteamalla asia. Morsianta alettiin kutsua ennen vanhaan vaimoksi vasta tämän synnytettyä ensimmäisen lapsensa! Tämä ajatus on elänyt lainsäädännössäkin mukana varsin pitkään aika viimeaikoihin asti.

Raamattu on logiikaltaan ja syvimmältä ajatuksenjuoksultaan muuttumaton. Jo Martti Luther totesi 1500-luvulla, että Raamatussa eivät ajat, paikat ja muu tilketieto ole pelastukselle merkittäviä, vaan se mikä opettaa ja ajaa Jeesusta Kristusta meissä. Raamattu opettaa elämänasennetta ja antaa ymmärrystä Jumalan pyrkimysten ymmärtämiseksi. Jumala on huolehtiva Rakkaus (1.Joh.4:8, 16b)ja Raamattu vahvistaa meidän suhdettamme tähän, vahvistaen sitä samalla meissä niin, että se ajaa meidät noudattamaan kultaista sääntöä ja rakkauden kaksoiskäskyä ja kohtelemaan muita, kuten tahtoisimme itseämme kohdeltavan. Tällainen voi parantaa maailman siitä, missä se nyt on vinossa, vaikkapa Ukrainaa ja sotaa katsottaessa. Tämä voi avata Jumalan valtakunnan meidän eteemme samalla, kun se ottaa paikkansa meidän sisimmässämme. Tämä on Raamatun ajattomuutta selvimmillään. Tästä käsin kaikki muu Raamatussa ja sen kautta tulkitussa todellisuudessa asettuu oikeille paikoilleen. Raamattu siis osaltaan elää ja tapahtuu myös sinussa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Haluaako Jumala että menemme Natoon?

Vastaus:

Nimimerkille Annikki

Tämä kysymys on ajankohtainen ja vaikea! Lähinnä Jumala tahtoo, että me uskomme häneen ja luotamme itsemme täysin hänen käsiinsä: sekä ruumiin, että sielun. Tähän liittyy se, että meidän pitäisi elää Jeesuksen opetuslapseudessa Jumalan lapsina ja edistää hänen valtakuntaansa kaikkialla. Kyse on sydämen valtakunnasta, joka elää meissä ja leviää sieltä meidän keskellemme ja kaikkialle, missä me vaikutamme. Tähän eivät liity sinänsä mitkään valtioiden rajat. Tämä on se, minkä puolesta itse Jumala sotii.

Jos Nato on se voima, joka auttaa meitä edistämään yhteiskuntana elämällämme Jumalan valtakunnan vahvistumista, on Jumalan mieleinen ratkaisu liittyä siihen. Tässä vaikuttaa suuresti myös se, mihin me itse uskomme viimekädessä: Jumalan valtakuntaan ja Kristuksen oppeihin, vaiko johonkin itsekkyyttä vahvistavaan inhimilliseen ajatusluomukseen. Se, mikä edistää Kristusta meissä eniten ja johdattaa Jumalan kuvan ja kaltaisuuden suuntaan, on se tärkeä asia.

Juuri nyt näyttää, että Nato on tukemassa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Ukrainaa, sinne hyökännyttä Venäjää vastaan. Tämä näkemys on uskottava, koska sotaa käydään Ukrainassa, eikä Venäjällä, joten hyökkääjä on todennäköisemmin ulkomailla sotiva Venäjä, eikä omassa maassa sotiva Ukraina: siellä kuitenkin tuhotaan paikkoja ja tapetaan kansalaisia. Venäjän syytökset venäläisiä vainoavasta natsihallinnosta Ukrainassa kaatuvat omaan mahdottomuuteensa, kun Ukrainan presidenttinä on venäläinen ja juutalainen henkilö: jotakin mikä ei voisi olla natsien presidentti väitetyissä oloissa, vaan ennemminkin olisi vainojen kohteena.

Tämä tilanne pakottaa meitä vähintäänkin yhteistyöhön Naton kanssa Ukrainan hyväksi auttaaksemme lähimmäistä hädässä. Ja koska on vaara, että Venäjä suuttuu meille ja käy kimppuun ajan myötä, voi olla parasta liittoutua sen tähden: niin voidaan ehkä välttää sota ja ihmisten tappaminen Suomessa ja Suomen lähialueilla, eli säästää ihmishenkiä ja estää sodan kauhujen sieluja pilaava vaikutus alueella. Tämä puoltaa vahvasti Natoon liittymistä. Mutta velvoittaa meitä samalla maltillisuuteen Venäjän suhteiden hoidossa, että emme tule lietsoneeksi enempää vihaa ja epäluuloa, kuin tilanne itsessään tuottaa, vaan pyrimme rakentavasti selvittämään meneillään olevaa kriisiä ja kaaosta. Nato ei saa tehdä meistä riidanhaastajaa, tai - kylväjää: jos tämä toimii väärin, on Natoon liittyminen sielujen kannalta pahasta. Tässä tulee esille meille tällä hetkellä hyvin tähdellinen rukousaihe, että emme kansana kylväisi riitaa ja eripuraa maailmalla, vaan rakentaisimme rauhaa ja etsisimme totuutta ja totuuden mahdollistamaa ongelman ratkeamista oman suuruuskuvitelman rakentamisen sijaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

https://yle.fi/a/3-11874886Linkki avautuu uudessa välilehdessä Mitä mieltä tästä?

Vastaus:

Nimimerkille Mikaela

Minusta sateenkaariväen huomioiminen kirkossa ja kirkkotaiteessa ei sinänsä ole mitenkään väärin, tai huono asia. Kyllä jumalanpalveluselämän pitää olla avoin myös sateenkaariväelle: he ovat aivan samanlaisia ihmisiä, kuin valtaväestökin tässä suhteessa. Ihmissielu kaipaa Jumalan kasvojen eteen elämään Kristuksen meille hankkimasta sovituksesta ja Jumalan armosta. Sateenkaariväen kuuluu saada olla aivan samanlaista kirkkoväkeä jumalanpalveluselämässä, kuin muidenkin. Missään nimessä avioliittokysymys ja debatti ei saisi päästä värittämään kokonaisuudessaan sateenkaariväen sielunhoitoa ja hengellistä elämää. Myös näissä yhteyksissä elävät lapset tarvitsevat itselleen myönteisen kasvuympäristön kehittyäkseen ihmisinä eheiksi, tasapainoisiksi aikuisiksi. Tässä sateenkaarisävyinen kirkkotaide voisi osaltaan olla luomassa myönteistä ilmapiiriä ihmisten kohtaamiselle ja kasvulle. Ilmiö on olemassa ja sen olemassaolo pitää tunnustaa ja huomioida ja auttaa ihmisiä elämään normaali, tasapainoinen elämä. Vanhan testamentin mukaan muuten sateenkaari on Jumalan vedenpaisumuksen jälkeen ihmisen kanssa tekemän liiton merkki, joten sen sävyinen kirkkotaide puolustaa paikkaansa tässäkin suhteessa. Kutsuu hyväksymään ihmiset ihmisinä ja Jumalan kuvana.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kannattaako erota kirkosta, jos ei hyväksy sateenkaarijuttuja? Esim.sateenkaaripappeja, sateenkaarijumalanpalveluksia. En toisaalta haluaisi erota kirkosta tyhjän päälle, mutta nykymeininki ei tunnu hyvältä ja sen takia kirkossa käyntikin on vähentynyt.

Vastaus:

Nimimerkille Amalia Rose

Minusta ei kannata erota kirkosta ainakaan vielä. Meillä on jokin kehitys menossa, eikä ole oikein tietoa, mihin se kaikki on johtamassa ja mitä maailmassa alkaa tapahtua. Tällainenkin monesti vaikuttaa asioihin vähintäänkin välillisesti. Jos meno kirkossa alkaa mennä ihan villiksi, voi siitä erota ihan vaivattomasti myöhemminkin. Voisitko löytää seurakunnastasi jonkun konservatiivipapin, joka voisi toteuttaa toimintaa enemmän sellaisista lähtökohdista? Se voisi ehkä tuottaa jotakin sellaista, mistä voisi olla apua tilanteeseen. Kirkossa on edelleen myös konservatiivisesti ajattelevaa papistoa ja luottamushenkilöitä - ehkä siitä suunnasta voisi löytyä jokin ratkaisu ja jotakin voisi lähteä kehittymään. Tätä voi varmasti omasta seurakunnastakin kysyä. Nyt täytyy ehkä nähdä kirkko enemmän yksittäisinä toimintayksiköinä, vaikka kokonaisuuteen kuuluukin koko moninaisuus, ja koittaa löytää itselle sopiva ympäristö siitä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä mieltä olet sateenkaaripapeista? Pitäisikö kirkon vihkiä ja siunata samaa sukupuolta olevat pariskunnat avioliittoon? Vaikka se onkin Raamatun vastaista.

Vastaus:

Nimimerkille Viola Viktoria

Minusta kaikkien pappien pitäisi seistä omilla jaloillaan Jumalan kasvojen edessä ja kantaa ihan itse vastuu omista ratkaisuista ilman, että voi selitellä omia tekojaan ja tulkintojaan sillä, että seisoo jossakin oppiryhmässä, tai jonkin esimiehen takana miettimättä mitään sen enempiä. Sateenkaaripapit seisovat toivon mukaan jokainen itse omien ratkaisujensa takana sydämensä pohjasta ja hyvin perustellusti myös tuomiopäivää ajatellen. Minusta kirkon pitäisi sallia kaikkien vihkiminen myöskään pakottamatta ketään mihinkään, jotta papit joutuisivat ihan oikeasti yksin ja itse miettimään oman kantansa perustellusti asiaan ja kaiken, mikä tulostaa mieleen kyseisen ratkaisun.  Siinä tulisi opittua omaan ammattiin liittyvää ajattelua kunnolla, kun voisi joutua myös toimimaan sen mukaan Jumalan kasvojen edessä! Itse olen aika lailla konservatiivi, enkä sinänsä tahtoisi edistää saman sukupuolisten suhteiden siunaamista, tai vihkimistä, koska se on Raamatun kanta, enkä ole varma asian yhteiskunnallisista vaikutuksista. Mutta koska on mahdollista, että minun ratkaisuni osoittautuu ajan saatossa vääräksi, tahtoisin jättää asian laajemman kokonaisuuden ratkottavaksi ja muotoiltavaksi, kunnes näemme mihin tällainen tilanne alkaa johtaa: myös tiede tuottaa asiassa uutta tietoa ajan edetessä. Asiaa voisi viedä myöhemminkin eteenpäin johonkin suuntaan myös tällaiset seikat huomioiden. Kirkkojen yms. käyttö tällaisissa olosuhteissa pitäisi jättää seurakunnan luottamusmiespäättäjien päätettäväksi, jotta seurakuntalaistenkin kanta olisi asiassa huomioituna. Ja olisihan se selvä syy ihmisille äänestää toivottavia ihmisiä vastuunkantajiksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mielestäni kirkko on pyhä tila, eivätkä sinne sovi tuollaiset "sambakarnevaali-tanssit", puhumattakaaan noista vähäpukeisista asuista. Jumalanpalvelukset eivät ole mitään karnevaaleja. Tuntuu jo melkein epäjumalanpalvelukselta. Mitä mieltä tuosta? https://areena.yle.fi/1-50846368Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Vastaus:

Nimimerkille Anna-Sofia

Otan tähän ajatukseen vastaukseksi suoraan Raamatusta psalmin 150. Siinä ilmenee, mikä kaikki kuului Jerusalemin temppelin jumalanpalveluksiin. Ne ovat jumalanpalveluksia, joihin itse Jeesus Jumalan poika osallistui aikanaan. Voi olla, että meidän tapamme ovat muuttuneet siitä, mitä Raamattu itse ajattelee:

Psalmi 150

Ylistäkää kaikin soittimin Herraa!

150¹Halleluja!

Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään,

ylistäkää häntä taivaan mahtavissa holveissa!

²Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan,

ylistäkää häntä, hän on suuri!

³Ylistäkää häntä raikuvin torvin,

ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!

⁴Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden,

ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen!

⁵Ylistäkää häntä symbaalien helinällä,

ylistäkää häntä riemukkain symbaalein!

⁶Kaikki te, joissa on elämän henkäys,

ylistäkää Herraa!

Halleluja!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Aviomieheni erosi kirkosta. Hän uskoo Jumalaan ja Jeesukseen. Kirkon kanta mm naispappeuteen ja samaa sukupuolta olevien vihkimiseen aiheutti luottamuspulan kirkkoa kohtaan. Siis kirkkoa ei uskoa kohtaan. Eikö hän nyt tosiaan voi enää osallistua ehtoolliselle kirkossa vaikka haluaisikin? Tämä tuli täytenä yllätyksenä nyt jälkeenpäin, kun netistä asiaa tutkailin.

Vastaus:

Nimimerkille Asiasta ahdistunut

Valitettavasti miehesi ei voi osallistua ehtoolliselle erottuaan kirkosta. Ehtoollinen on vanhastaan myös yhteysateria kirkon sisällä - ei vain Jeesuksen kanssa. Ennen vanhaan kurittomasti eläneet kristityt suljettiin ulos ehtoollisyhteydestä ja he pääsivät takaisin vasta tehtyään parannuksen. Tässä on kysymys vähän samankaltaisista asioista, vaikka se nyt onkin yksittäinen ihminen, joka on jättänyt kirkon jäsenyyden. Tämän voisi ehkä kiertää, jos miehesi voisi liittyä johonkin sellaiseen kirkkokuntaan, jolla on ehtoollisyhteys luterilaisen kirkon kanssa? Joka olisi luterilaista kirkkoa konservatiivisempi ongelmaksi koetuissa asioissa? En osaa nyt tältä istumalta kyllä sanoa, että mikä kirkko voisi olla sellainen. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuulin, että jälleensyntymisoppi olisi poistettu raamatusta joskus 500-luvulla. Onko tämä totta? Voitko kertoa asiasta enemmän.

Vastaus:

Nimimerkille Pekka

Tätä asiaa välillä tosiaan pohditaan. Raamattu ei ole koskaan pitänyt sisällään käsitystä jälleensyntymisestä reinkarnaation mielessä, eli että ihmiset kuoltuaan syntyisivät uudestaan ja jatkaisivat elämää uusissa ruumiissa ja uusina ihmisinä, tai jopa muina olioina, kuten mm. hindut uskovat. Ajatus jälleensyntymisestä on ollut antiikin aikana laajalti tunnettu mm. keltit, joihin galatalaiskirjekin saattaisi viitata uskoivat reinkarnaatioon. Raamatussa uudestisyntymisellä tarkoitetaan ihmisen syntymistä Jumalasta, mikä tapahtuu ihmisen herätessä uskoon ja tämän mukaisen tietoisuuden herätessä hänessä. Joskus maailmassa ihmiset ovat jopa vaihtaneet nimeään kääntymyksen myötä ja sillä täydentäneet ja ilmaisseet kokemaansa uudistumista ja suorastaan syntymistä uudelleen uudeksi ihmiseksi. Paavali oli alun perin Saulus vainotessaan kristittyjä, mutta kääntymyksen myötä hänestä tuli Paulus, apostoli ja evankeliumin levittäjä, jolla nimellä hänet tunnetaan paremmin kirkon historiassa. Tämän lisäksi Raamattu tuntee ihmisten muuttumisen uusiksi lopun aikana, kun kuolema menettää otteensa ihmiseen, ihmisen saadessa uuden kuolemattoman ruumiin, minkä voisi ajatella jotenkin rinnakkaisesti uudelleen syntymiselle, joka tosiasiassa tapahtuu jo kääntymyksen tapahtuessa. Kuolemattomuus on kääntymyksen tuottama tulos.

Raamattu ei tunnu ottavan mitään kantaa reinkarnaatioon. Raamattu keskittyy opettamaan meitä elämään tässä ajassa, tässä ja nyt niin, että kuolema menettää otteensa meihin ja me siirrymme taivasten valtakunnan piiriin jo nyt tässä ajassa. Reinkarnaatio-oppiin nähden Raamattu oikeastaan opettaa meille suoraa tietä lopulliseen kuolemattomuuteen, tai valaistumiseen, jollaiseen reinkarnaation ajatellaan tähtäävän. Raamatun opetus on aivan yhtä pätevää tässä asiassa ajateltiinpa reinkarnaation olevan tosi, tai pidettiinpä sitä epätotena. Tässä mielessä ajatus reinkarnaatiosta on meille merkityksetön, vaikka ihan puhtaasti tiedollisessa mielessä asia on joskus minuakin mietityttänyt. 

Ajatuksesi 500-luvusta liittyy varmaankin kirkkoisä Origeneeseen, jonka opillisia näkemyksiä tuomittiin vuonna 529 Orangen konsiilissa. Origenes eli 185-254 ja hänellä saattoi olla omassa henkilökohtaisessa elämässään joitakin arveluja, tai käsityksiä reinkarnaatiosta, tai jostakin sen tapaisesta: ajatus sinänsä oli kyllä tunnettu, mutta sen juuri ei ole kyllä Raamatussa, vaan ennemminkin sen ajan filosofiassa ja kansanuskossa - hän omaksui pitkälle platonistisen ajattelun. Muistelen, että joku nykyajan reinkarnaatio-opin kannattaja on joskus vedonnut asiassa Origeneeseen ja tämän ajatuksiin, mutta ei tällä saa kytkettyä asiaa ihan Raamattuun asti, eikä liitetyksi kristinuskoonkaan perinteen puolesta. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä on pahan teko jumalan nimissä?

Vastaus:

Nimimerkille Oppilas

Jumalan nimissä tapahtuva pahan teko on kiroamista koko elämällä. Suoranaista saatananpalvontaa ja pahan vallan edistämistä. Helvetin rakentamista maailmaan. Selkeimmin me näemme sen, jos helvetti todella pääsee irti ja vaikka sota syttyy kaikella tuhovoimallaan tuottaen kuolemaa, sairautta, nälkää, vihaa ja pelkoa, joka ruokkii koko kauheutta ja kasvattaa sitä kohti uusia suuruuksia. Hurjimmillaan tämä voisi johtaa maailmanloppuun. Siksi Jumalan nimissä pitää tehdä sitä, mitä Jumala tahtoo ja edistää sitä, mitä Jumala odottaa meidän edistävän. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä seurakuntavaalit käytännössä tarkoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi selitettynä? Eli mitä kaikkea valitut ehdokkaat siellä tekevät?

Vastaus:

Nimimerkille Adelea

https://www.seurakuntavaalit.fi/ehdokkaaksi/mista-seurakuntien-luottamushenkilot-paattavatLinkki avautuu uudessa välilehdessäLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Luottamushenkilöt päättävät seurakunnan toiminnan linjoista ja talouden linjoista. Luottamuselimet johtavat seurakunnan toimintaa, taloutta, kiinteistöhallintoa ja kaikkea. Valitsevat henkilöstön, kun virkoja täytetään ja hoitavat seurakunnan oikeustoimia. Yksittäiset toimitukset yms jäävät kirkkoherran valvontaan. Jos sinulla on toiveita seurakunnan toiminnalle, on sinun syytä äänestää kirkollisvaaleissa. He ovat oikeasti päätösvaltaisia päättäjiä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Pidetäänkö joissain uskonnoissa tulta pyhänä asiana? Nähdäänkö se puhtaana asiana siinä missä vesikin?

Vastaus:

Nimimerkille ####

Tämä asia on aavistuksen etäinen kirkon papille, mutta olen koittanut koota jonkinlaisen vastauksen. Tulella on jonkinlainen merkitys joissakin uskonnoissa, kuten zarathustralaisuudessa muinaisessa Iranissa, jossa tulelle on ainakin ollut olemassa oikein omia temppeleitä. He palvovat tulta palvomansa Ahura Mazdan poikana ja hänen kauneimpana muotonaan. Hindulaisuudessa on erilaisia rituaaleja, pujia, joista ainakin temppelirituaaliin kuuluu se, että rituaaliin liittyvä ihminen koskee tuleen yhtyäkseen jumalaansa. Kristikunnassakin tuli saa jonkinlaista arvostusta ainakin elementtinä, jossa Jumala näyttäytyi Moosekselle, siis palavassa pensaassa, kun Moosesta kutsutaan kansansa vapauttajaksi. Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina apostolien ylle, jolloin heidän yllään oli ikään kuin tulisia kieliä: tavallaan tässä toistuu sama, kuin Mooseksenkin kohdalla – Jumala kutsuu ja erottaa opetuslapset apostoleiksi, opettajiksi oppilaana olemisen sijaan maailman kansoille. Tuli on myös ollut monissa uskonnoissa väline, joka on vienyt uhreja tästä todellisuudesta palvottujen jumaluuksien todellisuuteen uhrien muodossa, sekä välineenä toimittaa kuolleen hautaaminen: siis polttohautauksena, jolloin poltettavan on ajateltu siirtyvän tuonpuoleiseen. Tältä pohjalta on helppo ajatella tulen olevan jotenkin puhdistava elementti ja se sitä tietysti onkin siinä mielessä, että tulella voi vaikka steriloida tulen kestäviä työkaluja ja välineitä; bakteerit yms. kuolevat polttamalla. Samoin ruoasta puhdistuvat bakteerit kuumentamalla. Tuli esiintyy Raamatussakin Jumalan toiminnan välikappaleena, mutta se ei ole mitenkään palvonnan kohde, vaan omaa lähinnä saman käyttöarvon, kuin me sille arjessamme osoitamme. Tuli on hyvä palvelija, mutta huono isäntä. Jumala taas on kaiken luoja ja ylläpitäjä, joka voi kyllä ilmoittaa itsensä tulessa, sinä missä tuulessa, mutta on kuitenkin eri asia. Hän on se voima ja olemus kaikessa ja kaiken yläpuolella, jota me palvelemme ja jonka lapsina kasvamme kohti tästä aukeavaa aikuisuutta ja täydellisyyttä.

Vedellä taas on aavikko-oloissa äärimmäisen tärkeä merkitys. Siellä missä on vettä, siellä on myös elämää ja toisaalta ihminen aavikolla ilman vettä on tuhon oma. Vesi on myös puhdistamisen väline. Johannes Kastaja kastoi vedellä, kun ihmiset halusivat aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä ja jättää syntisen, likaisen elämän taakseen ja Jeesus kastoi veden kautta Pyhällä Hengellä, jotta ihmiset syntyisivät Jumalasta uudelleen uuteen elämään. Vesi ja elämä kuuluvat yhteen nykytietämällä jopa tieteellisen tutkimuksenkin piirissä. Tulen rooli tässä ei ole minulla ihan yhtä selkeä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko raamatussa mitään perusteita ympäristönsuojelulle? Entä mikä on kirkon osa ympäristönsuojelussa?

Vastaus:

Nimimerkille RasmusM

Tämä onkin nyt ajankohtainen kysymys! Kirkko on innokas luonnon suojelija ja pyrkii omalta osaltaan edistämään sitä. Sen lisäksi, että kirkko muistuttelee luonnon suojelun tarpeesta, kirkko itse pyrkii saavuttamaan hiilineutraaliuden vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että silloin kirkon päästöjen pitää olla samalla tasolla, kuin sen omistamien maiden hiilinielu. Tätä edistämään on perustettu kirkon ympäristödiplomi, jonka seurakunta voi saada toteutettuaan siihen vaadittavat luonnonsuojelulliset toimenpiteet. Tämä toteuttaminen on suuressa määrin seurakuntiin valittujen luottamushenkilöiden vastuulla ja sinä voit vaikuttaa asian hoitoon äänestämällä siihen sitoutuvaa ehdokasta seurakuntavaaleissa 20.11.2022, jos asia tuntuu sinusta tärkeältä.

Raamatun mukaan ihminen asetettiin viljelemään ja varjelemaan Eedenin paratiisin puutarhaa(1.Moos. 2:15). Tämän pohjalta on katsottu, että ihmisen tulee viljellä ja varjella luomakuntaa Jumalan kuvana ja kaltaisena, eli kantaa vastuuta osaltaan luomakunnan elämästä. Jumala käskee ihmisen vallita kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu(1.Moos 1:26-29), mikä tarkoittaa, että ihmisen pitää huolehtia myös näistä Jumalan kuvana ja kaltaisena, eli tämän tavalla ja asemasta omien kykyjensä puitteissa. Roomalaiskirjeessä Paavali kertoo, että koko luomakunnalla on sama toivo kuin ihmisellä päästä pois katoavaisuuden alta(Room. 8:19-24), joten se ei ole mikään sieluton ja mieletön kuolleen materian kasautuma, vaan elävä olento, josta ihmisen pitää kantaa huolta ja tukea sen vaellusta kohti täydellisyyttä: siksi se ei saa tuhoutua ja kuolla sukupuuttoon, vaan elämän tulee saada jatkua vapaasti eteenäin. Ihminen on luontoon nähden edelläkulkija tässä, kuten Kristus on edelläkulkija täydellisyyteen ihmiskunnan edellä. Siitä käsin hän huolehtii meistä ja opettaa esimerkillään meitä huolehtimaan luomakunnasta, kuten hän huolehtii meistä. Tämä kutsuu meitä huolehtimaan luomakunnasta ja kaikesta luodusta lähimmäisinä, kuten meidän pitää huolehtia kanssaihmisistämmekin. Siksi kirkko edistää kaikin tavoin luonnon suojelua ja puhuu materialismia ja kulutushysteriaa vastaan, jotka ovat kaupallisen toiminnan moottoreina tuottamassa luonnonvarojen ylikulutusta ja ilmastokriisiä. Ihminen ottaa luonnosta jo enemmän, kuin omaan tarpeeseensa, mikä tuhoaa ekologisen tasapainon: tämä voi jopa tuhota koko ihmiskunnan, mikä osoittaa, että Jumala tahtoo meidän toimivan luonnon puolesta. Meille on tässä osoitettu, jopa sanktio, ettemme unohtaisi mitä tärkeintä ja vaikuttavinta asiaa ihmisyyden edustajina, Jumalan kuvana ja kaltaisena. Vastuutamme siitä, mikä on osoitettu meidän hoitoomme jo alusta asti.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jos rikos on lain näkökulmasta katsottuna vanhentunut, eikä syyllistä näin ollen voida asettaa esitutkinnan alaiseksi, syytteeseen taikka tuomita, niin onko hän silloin myös Jumalan silmissä saanut tämän rikoksensa eli syntinsä anteeksi, jos on rukouksissaan ilmaissut Jumalalle katuvansa tekoaan? Vai edellyttääkö Jumala syylliseltä vanhentuneen rikoksen tunnustamista uhrille ja anteeksipyytämistä, ennen kuin armahduksen voi myös Jumalan silmissä saada? Entä jos rikoksen uhri ei enää ole tavoitettavissa (syyllinen ei vaikkapa tiedä uhrin nimeä jotta voisi edes etsiä häntä), jääkö tapahtunut synti silloin syyllisen taakaksi ikuisiksi ajoiksi? Vai kulkeeko ihmisten säätämä laki Jumalan armon kanssa ns. käsi kädessä, eli voiko vanhentuneen asian syyllinen huojentuneena jo jättää taakseen?

Vastaus:

Nimimerkille Asiaa pohtinut

Sanoisin, että tällaisessa tapauksessa syyllinen saa Jumalan kasvojen edessä anteeksi syntinsä, mutta joutuu kohtaamaan sen toisen osapuolen vielä joskus viimeisellä tuomiolla, jolloin toisellakin osapuolella on meneillään oma tilintekonsa. Vaikka asiat jäävät taakse tässä ajassa, ne voivat tulla eteen vielä tulevassa, jos sille on tarvetta. Muuten on vaikea ymmärtää, miten olisi mahdollista saada rakennetuksi paratiisin kaltainen harmoninen todellisuus, jossa ei ole enää vihaa ja nurkkakuntaisuutta läsnä. Tätä samaa muuten pyrkii kaikin voimin aikaansaamaan maallinen laki jo tähän aikaan, vaikka se vain tekoja arvioivana, eikä ajatuksia ja motiiveja arvioivana, jääkin vaikutusvoimaltaan vajavaiseksi. Tältä kannalta, ehkä voi vähän ratkoa asioita?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko ajatukset syntiä? Meillä ihmsillä voi olla rankkoja aikoja, jolloin ajatukset voivat olla kammottaviakin, vaikka ei haluaisi. Terapiassa ajatusten sanotaan olevan kuin pilviä, jotka tulee ja menee. Mutta sitten on todella rankkaa joutua miettiä omia ajatuksia uskon näkökulmasta, sillä omat ajatukset ovat välillä tosi huonoja kristitylle.

Vastaus:

Nimimerkille Masentunut

Kyllä ajatuksissa tapahtuvat asiat ovat Jeesuksen opetuksissa jo tekoja; joka katsoo toisen vaimoa himoiten, on jo tehnyt aviorikoksen, joka kiukustuu veljelleen, on murhamies. Tässä meille osoitetaan, että pahojen tekojen juuret ovat jo meissä ajatuksina. Ja sellainen voi kasvaa täyteen kukkaansa tekoina, jos se vain on olemassa. Jos asia ei ole edes mielessä, sitä ei varmaankaan tapahdu, eikä se kuulu ihmisen taipumuksiin. Kristitty joutuu kamppailemaan omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa kasvaakseen Jumalan lapsena, mutta me saamme tässä luottaa siihen, että Jeesuksen uhrin tähden me saamme syntimme anteeksi. Jeesus itse tahtoo antaa anteeksi sille, joka häneen uskoo. Kohtaa vain rohkeasti sinun kauheimmatkin ajatuksesi ja yritä ymmärtää, mistä ne kumpuavat: Jeesus on tässä anteeksiantajana tukenasi ja johdattaa sinut ulos tilanteestasi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten voin erottaa johdatuksen ja sattuman toisistaan? Olen rukoillut ja kokenut saanut pyytämiäni asioita kuten vaikeuksissa no tukea ja asiat ratkenneet. Aluksi olen varma johdatuksesta, mutta jonkin ajan kuluttua mietin oliko sattumaa.Uskoni on heikkoa ja tahtoisin uskoa ilman epäilyksiä.

Vastaus:

Nimimerkille Tuomas

Tämä on ihmiselle muuten todella vaikea asia erotettavaksi ja voi olla, että johdatuksen ja sattuman erottaminen ihmissilmällä  osoittautuu mahdottomaksi. Yksi hyvä apu voisi olla pohtia, että kasvattiko kokemuksesi sinussa Kristusta? Oliko kokemuksella sinuun vaikutusta? Jumala nimittäin tahtoo vaikuttaa meissä kaikkea, mikä kuuluu iankaikkiseen elämään. Monesti kiitollisuuden tunne kantaa ihmistä huolehtimaan myös jotenkin lähimmäisestä. Tai ehkäpä sinun pohdiskelusi on juuri tekemässä jotakin sellaista, mitä Jumala tahtoo vaikuttaa. Sitten tämä on varmaan johdatusta. Siitäkin huolimatta, että minulla on mennyt luvattoman kauan vastata tähän kysymykseen johtuen kiireisestä syyskaudesta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä kristityn pitäisi ajatella abortista? Jos lapsi raiskataan tai äidin tai lapsen henki on vaarssa voisiko tällaisisas tilanteissa abortti hyväksyttävää?

Vastaus:

Nimimerkille USA

Sanoisin, että kysymyksessä mainituissa tilanteissa abortti on varmaankin pakko hyväksyä pienempänä pahana. Joskus elämä ei anna kuin huonoja vaihtoehtoja ja silloin vähiten paha vaihtoehto on paras, kun ei ole muutakaan. Sinänsä abortti ei ole mikään suositeltava tapa elää. Elämälle pitää sinänsä antaa sille kuuluva suuri arvo. Jos se ei koske kaikkea on pelko, että se ei ennen pitkää koske tosiasiassa mitään.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, tässä olisi kysymys, johon en ole vielä koskaan kuullut tyydyttävää vastausta kristityltä. Usein ateistit tuovat esille pahan ongelman vastalauseena Jumalan olemassaololle, johon kristitty yleensä vastaa sillä miten ihmisellä on vapaa tahto tehdä syntiä joten pahaa on olemassa sen vuoksi. Ja tällä voi selittää murhat, sodat ja muun ihmisen aiheuttaman pahan, mutta entä luonnonkatastrofit ja sairaudet joihin kuolee koko ajan lukemattomia ihmisiä, mukaanlukien lapsia? Entä eliöt kuten parasiitit, joiden oma selviytyminen edellyttää jonkin muun lajin kärsimystä? Tai ihmisten synnynnäiset vammat? Usein uskovaiset osoittavat luonnon kauniisiin osiin, kukkiin, metsiin, lintuihin ja kysyvät miten kaikki tämä voisi olla olemassa ilman älyllistä suunnittelijaa, mutta itse en voi vain jättää huomiotta myös luonnon karuja puolia ja sitä millainen älyllinen suunnittelija, joka oletettavasti tahtoo ihmisten parasta, olisi voinut luoda jotain mikä aiheuttaa kiistämättä enemmän kärsimystä kuin mitään hyvää.

Vastaus:

Nimimerkille Anonyymi Ateisti

Ehkäpä asiaa ei pitäisikään katsoa yksinomaan ihmisen etujen kautta? Ihminenhän on kuitenkin vain yksi olio koko luomakunnassa. Olkoonkin, että ihmisen tehtävä maailmassa on viljellä ja varjella luomakuntaa. Esittämääsi ongelmaa voisi tarkastella Jumalan rakkauden kautta. Jumalan rakkaus on asennetta, joka pyrkii tekemään kaikesta mitä on parempaa, kuin se on. Luonnonlait toteuttavat tätä Jumalan rakkauden peruspyrkimystä: kaikki pakottaa kaikkea kehittymään luonnon kiertokulussa. Koko luomakuntahan on Raamatun mukaan pyrkimässä Jumalan lasten vapauteen, kuolemattomuutta kohti(Room. 8:18-25). Nämä mainitsemasi epämiellyttävät, karutkin puolet todellisuutta, ovat viemässä elämää eteenpäin kohti uusia olomuotoja ja kyvykkyyksiä. Koko elollisen kehitys tiettävästi perustuu tähän ja on pakotettu etenemään tässä suhteessa kehityksessään samansuuntaisesti, ollakseen tuhoutumatta. Asiat eivät ole aina sitä, miltä ne silmään näyttävät ja ihminen tulkitsee todellisuutta paljon myös oman mukavuutensa antamien kriteerien kautta. Meidän kehityksemme on kulkemassa kohti muodonmuutosta ja kuolemattomuutta, kuten koko maailmankin, vaikka nyt kaikki onkin vielä synnytystuskissa etsiessään uutta olomuotoa, joka on tuloillaan. Me nykyään elävät ihmiset pääsemme näkemään historiallisesti katsoen valtavan nopeaa kehitystä ja muutosta maailmassa. Tässä me ainakin näemme Jumalan työssään, sillä Jumala on tuo rakkaus (1Joh.4:8, 16b) ja vaikuttaa usein itseensä nähden käänteisten piirteiden takana: tuskan, kuoleman ja hädän keskellä luoden uutta, kuten Martti Luther pohtii Sidotussa ratkaisuvallassa. Tässä ihminen osaltaan usein unohtaa sen asian, että Jumala ei näe kuolemaa, eikä pelkää sitä, vaan hän pelkää jumalattomuutta, koska se epätoivossaan saattaa olevan olemattomaksi ja tahdottomaan ja toimimattomaan tilaan. Ja meitä ollaan kuitenkin viemässä kohti jumalallista täydellisyyttä ajan edetessä. Usko ja oppi ohjaavat meidän olemistamme ja kasvuamme niin, että ajan kehitys vie meitä kohti oikeanlaista muutosta, joka saavuttaa sen maalin, jota kohti koko luomakunta kaivaten on pyrkimässä. Kehitys itsessään on tätä prosessia, vaikka me joudummekin sen myötä kohtaamaan myös pahaa, jopa vallan demonisoimien ihmisten toimesta. Kaikki pahojen pahuus käytetään pelastuvien hyväksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe  

Kysymys:

Miten jaksaa lusia tämä elämä loppuun ilman kumppania tai omaa perhettä?

Vastaus:

Nimimerkille Yksinäinen

Tämä asia on erilainen eri ihmisille. Jotkut viihtyvät yksin ja toiset taas kaipaavat kovasti seuraa. Perhettä kaipaavalla yksinäisellä on aina mukanaan toivo, että löytää vielä kumppanin ja voi perustaa perheen. Aina ajoittain pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin, ellei ole ihan täysin linnoittautunut omaan yksinäisyyteensä neljän seinän sisälle. Hetken jutustelu vaikkapa kaupan kassajonossa tuntemattoman kanssa voi kääntää kohtaloita….

Toinen asia, joka varmasti auttaa on se, jos ihmisellä on ajatuksia ja näkemyksiä mielessä, joita voi kehitellä. Todellisuuden tajua, joka auttaa hahmottamaan todellisuutta ja kehittelemään näkemyksiä pidemmälle. Tällaista harjoittava on lähellä Jumalaa ja voi vaihtaa ehkä ajatuksia tämänkin kanssa pohtiessaan tämän toimintaa todellisuudessa. Tässä auttaa Jumalan Sanan ymmärtäminen. Todellisuus on pantu kokkoon sen mukaisesti ja toimii sen mukaisella tavalla. Jumala on läsnä aivan kaikessa. Tällainen kasvattaa meitä kohti seuraavaa olomuotoa kun Jumala voi opettaa meitä. Uusia mielenkiinnon kohteita löytyy entisten tullessa ymmärretyiksi ja tukiessa uuden ymmärtämistä. Ihminen rakentuu silloin sisältä päin. Tämä voi hyvin johtaa jonkinlaiseen yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen ja laajentaa sitä kautta sitä todellisuutta, jossa ihminen tosiasiallisesti askaroi, mikä vie mukanaan ja voi täyttää elämän kokonaan.

Kolmas asia voisi olla erilaisten taitojen hankkiminen. Yksinäisyydessä voi keskittyä erilaisten taitojen hankkimiseen ja kehittämiseen; kokeilemiseen ja uuden löytämiseen. Jos löytyy jotakin kiinnostavaa harjoiteltavaa, se vie huomiota pitkiksi ajoiksi kerrallaan ja täyttää kyllä seuran tarpeen. Joskus seurassa jostakin taidosta voi olla paljonkin iloa. Joskus tällainen myös tuo uusia tuttavuuksia ja seuraa sen mukana ja ehkä jopa elämänkumppanin, jos sellaista vielä kaipaa. Aika sinänsä totuttaa ihmistä myös yksinolemiseen, jos tilaan vain alkaa tottua.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Saako uskovaisella olla sukupuoleton identiteetti, että ei pidä sukupuolta tärkeänä itsessään? Vai tulisiko vain ajatella, että kaikki on luotu miehiksi tai naisiksi?

Vastaus:

Nimimerkille Sasi

Minusta me olemme ensin omia itsejämme ja ihmisiä, sitten vasta muuta. Sukupuoli on osa minuutta, jolla on jokin vaikutus ihmisen tapaan olla ja toimia ihan tiedostamatta. Minusta asiaan ei tarvitse kiinnittää sen enempää huomiota. Tärkeämpää on kohdella toisia, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan heidän asemassaan. Meidät on luotu itseksemme ja muu kaiketi sisältyy siihen. Suhde Jumalaan ja lähimmäisiin ja meidän pyrkimyksemme yleensäkin elämässä määrittävät sen, mitä me olemme enemmän, kuin sukupuolet.

Tässä Jeesuksen opetukset ovat hyvä askel alkuun.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe