Papeilta kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin

Tälle sivulle päivittyvät uudet kysymykset ja vastaukset. Lisää kysymyksiä alasivuilla 1, 2 jne., joista vanhimmat sivulla 1.

Kysymys:

Mitä raamattu sanoo joogasta jonka tarkoitus ei ole palvoa muita jumalia tai meditaatiosta jossa sama juttu tai astrologiata?

Vastaus:

Nimimerkille Jau

Hyvä kysymys nykyisten muotivirtausten keskellä! Aloitan meditaatiosta. Meditaatio on mietiskelemista. Mietiskeleminen jäsentää asioita ja korostaa ehkä jotakin niissä ja vaikuttaa ihmisen tajuntaan. Meditaatiota on harjoitettu ja harjoitetaan kirkossa muinaisista ajoista alkaen. Luostareissa tämä on yksi asukkien päätehtävä: mietiskellä Jumalan sanaa ja syventää sen tuntemista, antaa elämä sen johdettavaksi. Itse Martti Luther meditoi Jumalan sanaa ja kehoitti kaikkia harjoittamaan sitä. Raamattua on tehokkainta lukea meditoiden sitä, jättää Sana soimaan mieleen.

Jooga liittyy alun perin itämaisiin uskontoihin ja joogalla harjoitetaan mieltä ja ruumista olemaan suhteessa todellisuutéen ja korkeampiin voimiin. Jos tällä harjoittelulla todentaa suhdetta Jumalaan ja elämäämme todellisuuteen ja elää sitä todeksi ja kehittyy siinä, ei asiassa ole sinänsä mitään pahaa. Jooga on oikeastaan vain meditaation muoto, jossa ruumis osallistuu liikkeiden kautta ajatuksiin. Lutherus sanoi, että ääretön/Jumala sisältyy äärelliseen/luotuun todellisuuteen. Me olemme osa kokonaisuutta ja hyvä oleminen osana kokonaisuutta on olemista suhteessa Jumalan kanssa. Jos jooga rakentaa tällaista tietoisuutta ja olemista se on pelkästään hyvä asia. Jos taas touhu saa ihmisen käpertymään vain itseensä ja viis veisaamaan lähimmäisistään hädän keskellä, se on pahasta. Tässä kohden voi sanoa, että hedelmästään puut tunnetaan. Hyvä puu tuottaa hyvää  ja huono puu huonoa. Raamatun kanssa asioita voi arvioida.

Astrologia on alkujaan jonkinlaista taivaankappaleiden palvomista ja siihen liittyy ajatus, että tähdet muka jotenkin vaikuttaisivat ihmisten elämiin. Astrologia ei nykytietämän mukaan tuota oikeaa tietoa. Lisäksi sen yhteydessä ihmiset alkavat luottaa luotuihin taivaankappaleisiin itsensä Luojan asemesta. Luoja ja me ihmiset rakennamme tulevaisuutta toimillamme, eivät tähdet. Tähdet häiritsevät vain ajatuksia tässä suhteessa. Ne ovat kyllä kauniita taivaalla ja niiden avulla voi suunnistaa, mutta mitään muuta vaikutusta niillä ei ole. Väärä usko tähtiin voi sotkea ajatuksia suhteesta Jumalaan ja siihen, mitä Jeesus meille opettaa Jumalasta, että elämästä. Parempi uskoa itseensä, kuin tähtiin ja antaa kaikki hyvän Jumalan käsiin. Tähtiä ja kaikkea niihin liittyvää on silti ihan hyvä tutkia ymmärryksen kehittämiseksi: siinä oppii jotakin maailmankaikkeudesta, sekä ihmisen tavasta hahmottaa asioita ja todellisuutta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mihin ateistit ja toisinuskovat joutuvat kuoleman jälkeen?

Vastaus:

Nimimerkille Lempi

Tämä varmaan riippuu vähän siitä, mihin he ovat eläessään uskoneet. Nyt en tarkoita uskomisella totena pitämistä; sitä että joku uskoo jonkin todeksi, vaan näkemyksellisempää luottamusta, kuten on sosialistilla, joka uskoo Marxiin ja Marxin oppeihin omassa suunnassaan, tai omassa suunnassaan vaikka natsilla, joka uskoo Hitleriin ja Hitlerin oppeihin. Se mihin me päädymme riippuu melkoisen paljon siitä, uskommeko me Kristuksen oppeihin ja Kristukseen opettajana. Ateistit ja toisinuskovat, jotka jollakin tavoin uskovat Kristuksen oppeihin ovat eri asemassa, kuin ne, jotka eivät ole näihin oppeihin uskoneet. He ovat elämässä kasvaneet ihan erilaisiksi suhteessa siihen, mitä Jumala ja elämä meistä pyrkii tekemään. 

Ne, jotka eivät sopeudu enää elämän joukkoon tuhoutuvat. Tämä pätee jo ihan biologien tutkimassa ja tuntemassa todellisuudessa tässä tuntemassamme maailmassa. Aivan samoin Jeesuksen omikseen tuntemat päätyvät taivaaseen ja muut joutuvat helvettiin. Raamattu sanoo, että tämä on paikka, jossa palaa ikuinen tuli, itkun ja hammasten kiristelyn paikka. Jos on olemassa taivas, johon tästä elämästä mennään ja jossa on vain Kristuksen omikseen tuntemia, tältä osin keskenään samankaltaisia ihmisiä, täytyy myös olla paikka niille, jotka ovat tässä suhteessa erilaisia. Jos rauhan tekijät ja sodanlietsojat erotetaan toisistaan niin, että mukana on vain samankaltaisia ihmisiä, syntyy kaksi paikkaa, jossa toisessa pyritään aina kohti rauhaa ja toinen, jossa riidat ja sodat voivat vain kiihtyä. Ennen pitkää molemmat saavuttavat lopullisen täydellisyyden. Näin nähtynä mieleen nousee ajatus, että helvetin tuleen vähintäänkin liittyy sinne joutuneiden hulluuksiin nousevan raivon liekki, mikä saattaa vaikka viitata siihen, että helvetti polttaa sinne joutuneet kokonaan olemattomiin; räjäyttää näin mielen ja uuvuttaa sen kokonaan pois? Kuluttaahan veden liikekin kivistä keskenään kaikki särmät pois ja tasoittaa ne niistä tyhjiin. Ehkä sitä, mitä meistä jää jäljelle tämän ruumiillisen elämän jälkeen voisi verrata radioaaltoihin, jotka ovat jossakin: joita ei voi sellaisenaan nähdä ja kuulla, vaikka ne ovat olemassa ihan aineellisessa mielessä. Vastaanottimilla me kuitenkin voimme kuulla ja nähdä kyseisten aaltojen sisältämän informaation. Koko olevaisuushan on jonkin sortin energiaa, tai liikettä, jolla on oma rakenteensa, informaationsa(kuten DNA), joka liittyy kaikkeen, mitä on olemassa ja josta kaikki on syntynyt. Informaatiota me kutsumme kirkon perinteessä Jumalan Sanaksi ja osapuilleen energiaa Jumalan kaikkivallaksi. Fyysinen suhde Jumalaan saattaa olla tässä asiassa paljon olennaisempi, kuin tulemme aina edes ajatelleeksi: siksi usko Jeesukseen syntien sovittajana, joka opettaa meitä on meille aivan todella tie, totuus ja elämä! 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe  

Kysymys:

Voiko Jumalalle rukoilla liikaa? Olen viime aikoina vuosia kestäneen hiljaiselon jälkeen herännyt rukoilemaan, koska kohtasin kriisin, johon vain Luojalla olisi mahdollisuus vaikuttaa. Olen rukoillut "rystyset verillä" ja pyytänyt häneltä apua, jonka olenkin saanut konkreettisesti. Mietin tätä jo silloin apua monta kertaa päivässä pyytäessäni ja mietin yhä (kysymys on kyllä varmasti hölmö) mutta ärsyyntyyköhän Jumala jatkuvasta kiitostulvasta, jota hänelle olen viime päivinä osoittanut? Pitääkö hän minua vain teennäisenä, hetkellistä kiitollisuudenhuumaa tuntevana ihmisenä, joka kohta taas unohtaa, mistä olla kiitollinen? Tai pänniikö häntä nämä yhteydenottoni, kun maailmassa on niin paljon isompia asioita. Ajatteleeko Luoja, että "ei nyt kaikesta tarvitse koko ajan kiitellä?"

Vastaus:

Nimimerkille N94

Et voi rukoilla Jumalaa liikaa. Mutta parasta rukousta Jumalalle pitkässä juoksussa on vastata hänen meille Raamatussa osoittamaansa puhutteluun elämällä tämän opastamalla tavalla. Kiitollisuuden sävyttämä ihmismieli elää luonnostaan kiitollisuuden lähteen sävyttämää elämää. Kiitollisuuden kautta Jumala sytyttää sinuun rakkautensa, joka ohjaa sinua elämään Jumalan lapsen elämää. Tässä toteutuu varmaankin koko rukous kaikkein syvimmiltään. Et siis kiusaa Jumalaa rukoilemalla millään tavoin, vaan se johtaa sinua elämässä eteenpäin Jumalan kaltaisuuteen - isän lähelle. Jumala ei pidä sinua kiitoksinesi turhana, vaan tekee sinusta kaikkea sitä, mitä hän tahtoo sinun olevan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen tunnustava kristitty, enkä ole koskaan sekaantunut mihinkään henkimaailman asioihin, mutta huomaan ahdistuvani niistä nykyään päivittäin. Mietin jatkuvasti (neuroottinen luonne kun olen), että voiko paholaista rukoilla tai voiko se tehdä ihmeitä siten kuin Jumala. Pelkään, että jos voi, niin olen siihen jotenkin vahingossa yhteydessä ja aiheutan jonkin katastrofin, kuten vakavan sairastumisen.

Vastaus:

Nimimerkille Esku

Kuulostaa melkoisen painostavalta tilanteelta.    Minä sanoisin, että jos paholainen kuulee sinua, niin Jumala kuulee vielä paljon herkemmällä korvalla. Me voimme luottaa turvallisesti Jumalan jatkuvaan läsnäoloon ja siihen, että saamme vahingot anteeksi. Meidät on sovitettu ristillä.

Paholaisen tiliin on pantu jonkin verran ihmeitä kansanperinteen piirissä, mutta Raamatussa paholainen ei pysty tekemään itse mitään, vaan saa muut toimimaan väärin esim.kylvämällä epäilyjä ja negatiivisia ajatuksia. Samoin ihmeitä tekevät lähinnä apostolit ja profeetat ja Jeesus, eivät niinkään noidat ja velhot. Jumala on varsinainen voiman lähde, ei paholainen ja voimiltaan yli kaiken pahan. Pelkosi on siis kaikin puolin aiheeton. Paholainen koittaa lähinnä kääntää meitä Jumalaa vastaan ja Jeesusta vastaan ja luo kaikenlaisia harhakuvia johtamaan meitä harhateille. Meillä on uskomme vastavoimana kaikelle tällaiselle!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen juuri saanut perinnön ja mietityttää, että tuleeko siitä (tai normi palkasta) maksaa kymmenys?

Vastaus:

Nimimerkille Timo81

Otan osaa menetykseesi. Silloin kun joku saa perinnön, tältä on kuollut joku läheinen. Sinun ei tarvitse erityisesti maksaa kirkolle mitään perintöverosta, vaan veroviraston lähettämä maksulappu, joka tulee varmasti aikanaan kattaa ihan kaiken. Kirkollisvero kerätään normaalin palkanmaksun yhteydessä perittävien valtiollisten ja kunnallisten verojen ohessa, eikä se ole kymmenys/10%, vaan ennemminkin jotakin 1,75% täällä Pöytyällä. Prosentti voi vähän vaihdella paikkakunnittain, mutta on suunnilleen samalla tasolla kaikkialla 1%-2%. Kunnallisveroprosentti on keskimäärin n 20%, mutta määräytyy palkan mukaan viimekädessä. Jos olet työurasi alussa sinun tulosi jää alemmas ja samoin myös veroprosenttisi. Tämän voit selvittää verovirastosta, kun tiedät omat tulosi työuran alettua.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mikä on kristinuskon mielipide aseoikeuksien eetisyydestä?

Vastaus:

Nimimerkille Eerik

Esitätkin hankalan kysymyksen! Raamatussa käytetään paikoittain miekkoja hyvinkin verisesti. Toisaalta Jeesus toteaa, että joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu(Matt. 26:52). Ja toisaalta Paavalin mukaan virkavalta ei kanna miekkaa turhaan, vaan rankaisee sillä lain rikkojia(Room. 13:4), tuohon aikaan rikollisilta, jotka olivat Rooman kansalaisia, katkaistiin kaula miekalla. 

Kristinuskossa ei sinänsä tuomita aseita pahoiksi. Soveltaisin tässä apuna näkemystä, jonka mukaan käyttötarkoitus sanelee asian eettisyyden. Jos aseoikeudet pyrkivät tuottamaan jotakin hyvää ja hyödyllistä, kuten metsästysvälineinä, on tilanne ihan eri, kuin jos kyseessä olisi pröystäilevä oman egon vahvistaminen itsepuolustusvälineenä tms. Aseita ei pidä mahdollistaa ihmisille ihan rajattomasti, koska meissä vaikuttava synti saa meidät käyttämään niitä väärin ennemmin, tai myöhemmin, kun ihmismäärät kasvavat ja erilaisia tilanteita kehkeytyy. On myöskin hyvä huolehtia siitä, että helpommin väärinkäytöksiin lipsahtaville ei myönnetä aseoikeuksia, vaan sellaisille, joista riittävällä varmuudella voi tietää, että oikeutta käytetään oikealla tavalla niissä valvonnallisissa olosuhteissa, joihin oikeuksia myönnetään. Tämä ei aseta ihmisiä eri arvoiseen asemaan heidän turvallisuutensa osalta, muunlainen ratkaisu voisi niin tehdä.

Aseoikeuksissa sinänsä ei ole mitään arveluttavaa eettisesti, mutta perusteiden ja edellytysten määrittämisen ja niiden toteuttamisen kanssa olisi syytä osata olla tarkka ja lahjomaton, ettei oikeuksia mene vääriin käsiin. Minä myöntäisin aselupia ennemmin vähemmän, kuin enemmän, mikäli tapaukset tuntuvat yhtään arveluttavilta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ahdistaa. Mistä nämä näyt ja ilmestykset tulevat. Eihän Jeesus nyt käy/mene helettiin enää tai vie sinne ketään vierailuille? Voitko lukea nämä ahdistavat linkit ja kommentoida niitä. http://www.heinola.org/~patato/Brenes.html Ja https://www.divinerevelations.info/documents/7_jovenes/finnish_7_youths_hell.htm

Vastaus:

Nimimerkille Yksin armosta

Oletkin löytänyt melkoisen ahdistavaa luettavaa. Netti on tulvillaan kaikenlaisia äärimmäisyyksiä. Raamattu ei mainitse ainakaan mitään siitä, että Jeesus kuljettelisi ihmisiä helvettiin katsomaan piinattujen sielujen ahdinkoa. Jokin tulevaisuuden näky kyllä Johanneksen ilmestyksestä löytyy, mutta se on eri asia. Ennemminkin kristikunta odottaa Kristuksen toista tulemista kirkkaudessa, jolloin hän hakee täältä pois ne, jotka tuntee omikseen. Pojasta näkyy millainen isä on ja pojan sisarina ja veljinä myös meissä on vivahdus sitä samaa, vaikka olemmekin epätäydellisiä. Tätä vaikuttaa meissä usko, joka ohjaa meidän elämäämme ja kasvuamme ihmisinä olimmepa me mitä tahansa.

Sinänsä voi olla ihan hyvä, että tällaisia profetioita ja profeettoja ilmaantuu ajoittain, koska näin me joudumme välillä muistamaan tämän maailman katoavaisuutta. Näihin ei kuitenkaan kannata suhtautua kuoleman vakavasti: yhtään ennustettua maailmanloppua ei ole vielä koittanut, eikä ylösnousemuskaan ole vielä alkanut. Ainoa helvetti jota meidän pitää varoa on tässä maailmassa vallitseva itsekkyys ja pahuus, jotka voivat tuottaa monenlaisia ongelmia, joista ihmiskunta joutuu kärsimään: väkivalta, sodat, sairaudet, kurjuus ja köyhyys, joita ihmiskunta voisi toimillaan lievittää maailman parantamiseksi ja jotka voitaisiin jopa pystyä pitämään poissa meidän toimillamme, jos tahtoa siihen riittäisi. Yhteiskuntakin hoitaa tällaisia asioita meidän puolestamme. Lopullinen jako vuohiin ja lampaisiin tapahtuu vasta aikojen lopulla. 

Luulenpa, että nämä näyt ja ilmestykset tulevat jostakin ihmisten mielikuvituksesta. Jumala käyttää hyväkseen tällaisia höppänöitä, jotta voisi muistuttaa meitä siitä, että meidän on hyvä valvoa ja muistaa, että aika loppuu kerran. Näin me opimme seuraamaan aikojen merkkejä ja muistamme, että Jeesuksen kautta me olemme Jumalan lapsia kasvamassa kohti aikuisuutta hänen suojeluksessaan. Parasta mitä voit tälle kiusalle tehdä on viettää riemullinen joulu ja iloita siitä, että se synnyttää joulun lapsen meidän sydämiimme. Joulu opettaa meille taivasten valtakuntaa, kun juhlimme sitä sellaisena juhlana, miksi se on tarkoitettukin ja juuri sillä se synnyttää meitä uuteen olomuotoon. Jostakin syystä useana vuonna on tullut esille tällaisia ennustuksia ja näkyjä juuri ennen joulun aikaa. Ehkäpä se on Jumalan tapa valmistaa meitä joulusanoman vastaanottamiseen koko sydämen voimalla? Lakia, joka kirkastaa evankeliumia? Maailman pimeys, joka kutsuu valoa esille?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko uudestisyntyminen ainutkertainen tapahtuma, joka tapahtuu vain yhden kerran ja ainoastaan kasteessa?

Vastaus:

Nimimerkille Regeneraatio

Kiitos kysymyksestä. Tavallaan sekä, että. Kasteessa ihminen uudestisyntyy Jumalan työn tuloksena. Toisaalta kasteen lisäksi me tarvitsemme uskon, josta me saatamme elämässä irtaantua. Silloin evankeliumin sana saattaa palauttaa meidät elämän tielle ja siten synnyttää meidät uudelleen, siitä kuolleesta tilasta, johon ihminen voi kastettunakin elämässä päätyä kaiken maailman huolien riuduttamana. Ihminen on mestari lankeamaan ja kykeni Raamatun mukaan tähän jo ollessaan synnittömässä tilassa, joten nyt me emme muuta enää omin avuin osaakaan! Siksi me tuhoutuisimme täysin, mikäli mahdollisuutta useampiin uudestisyntymisiin ei olisi. Siksi Kristuskin syntyi ja kärsi meidän tähtemme. Me tarvitsemme jatkuvaa tukea ja uudestisyntymistä saavuttaaksemme sen olotilan, joka liittyy iankaikkisuuteen, joka meille on luvattu. Kun synti painaa ja irrottaa meitä jatkuvasti Hengen elämästä, pitää meidänkin jatkuvasti syntyä uudestaan hengestä. Kun tämä kaikki kääntyy lopulta lopullisesti elämän voitoksi, murtuu kuoleman valta ja me alamme ylösnousemuksen kuolevaisuuden sijaan. Kastamista ei kuitenkaan pidä toimittaa kuin kerran. Kerran oikein kastettu on Jumalan kastama ja aina kastettu. Kristukseen voimme aina palata, jopa vaikka pyhän ehtoollisen kautta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Sota synnin palkka?

Vastaus:

Hei. Esititkin hyvän kysymyksen!

Sodat syntyvät erilaisten riitojen seurauksena, kun ei enää kyetä ratkomaan asioita millään muulla tavalla. Usein ne liittyvät jotenkin turvallisuuteen, tai rahaan, tai valtaan. Sota syttyy silloin, kun jompikumpi osapuoli aloittaa hyökkäyksen, eli sotatoimet ja pakottaa toisen puolustautumaan. Sotia voi syttyä siksikin, että useampi osapuoli pelkää toisen hyökkäystä ja toteaa, että hyökkäys on paras puolustus - näin sota syttyy yleisen epävarmuuden ja pelon vaikutuksesta puoliksi itsekseen.

Kaikissa tapauksissa sodan syttyminen johtuu perimmiltään itsekkäästä ja itsekeskeisestä syystä. Synti näkyy meissä itsekkyytenä ja piittaamattomuutena muista ja saa ihmisen etsimään omaa etuaan. Näin sota ei ole pelkästään synnin seuraus, vaan se on synti itse leimahtaneena liekkiin. Sota myrkyttää ihmisten mielet vihalla ja pelolla ja rampauttaa sukupolvia sekä henkisesti, että ruumiillisesti. Voi sanoa, että sota on helvetti maan päällä, joka tekee ihmisistä suoranaisia demoneja toisilleen(aivan samoin kuin Jumalan valtakunta tekee ihmisistä Kristuksia toisilleen). Sodan jälkeinen toipuminen kaikkine tuskineen ja painajaisineen ja sairaalloisuuksineen on synnin seurausta ja enemmänkin synnin palkka, siinä missä sota on synnin huipentuma.

Sotia ei syttyisi ilman syntiä ja synnin katoaminen lopettaa ne, koska ihmisen halu mihinkään sellaiseen katoaa silloin kokonaan. Tämän puolesta meidän todella kannattaa nähdä vaivaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Täydellinen

Oletpa pinteeseen joutunut! Kyllä sinä olet kaikin tavoin rakastamisen arvoinen ihminen. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaikilla on omat heikkoutensa ja vikansa. Loistavaa, jos olet oppinut voittamaan itsesi ja ottamaan ohjat asioissa, jotka usein hallitsevat ihmistä. Kun saa otettua itseään niskasta kiinni edes jotenkuten ja vahvistuu siinä, kypsyy myös ottamaan ohjat kaikessa muussa. Tiedä vaikka olisit johtaja-ainesta! Se jota ei pidä kurissa kukaan muu, kuin itse ja joka huolehtii muiden kyvykkyydestä.

On hieno tavoite pyrkiä täydellisyyteen elämässä ja osa täydellisyyttä olisi osata antaa itselle anteeksi hairahdukset menneisyydessä, etenkin, kun ne ovat menneisyyttä. Tekosi menneisyydessä eivät määritä sinua millään tavoin. Ennemminkin sinua määrittää se mihin pyrit eteenpäin mennessäsi elämässäsi ja mihin olet valmis ryhtymään sen puolesta. Kasvaminen on sen tunnustamista, että ei ole vielä valmis jossakin suhteessa, mikä taas johtaa kasvamaan/kehittymään siihen suuntaan. Ongelmaasi liittyviä asioita sinänsä ei muuten yleensä pidetä sinänsä niin vakavana, kuin itse siihen suhtaudut, mutta kyky ottaa niskaote itsestä oman henkisen ja hengellisen kasvun voitoksi on kyllä kaiken vaivan arvoinen. Se nimenomaan on ihmisenä kasvamista, etenkin, jos siihen liittyy vielä kykyä huomioida muita ihmisiä ja nähdä asioita heidänkin näkökulmastaan.

Minusta voisit jättää menneet menneisyyteen, unohtaa asiat sinne ja jatkaa eteenpäin - sieltä tulevat löytymään ne oikeat vastaukset elämään. Kaikki tärkeät asiat tapahtuvat tulevaisuudessa, eikä mennyttä pidä jäädä tuijottaman liian pitkäksi aikaa, koska sinne kuuluvaan ei voi enää vaikuttaa, toisin kuin siihen, mikä on tulossa. Jos osaat keksiä, mihin tahdot päästä tulevaisuudessa, voit hyvin jo alkaa elää sen kanssa ja unohtaa kokonaan sen, mikä on jo jäänyt taakse. Olo voisi parantua siitä merkittävästi. Nyt olisi hyvä löytää tulevaisuuden unelma, jota kohti alkaa pyrkiä, niin se alkaa toteutua yllättävänkin pian. Rukoilen sinulle voimia, siunausta  ja johdatusta kaikessa elämässä eteenpäin!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe  

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Unna

Kiitos kysymyksestä! Joudun vastaamaan kysymykseesi julkisesti, koska et laittanut kysymyksen mukaan sähköpostiosoitetta, johon lähettää vastaus. Kysymystäsi ei julkaista näkyville, mutta tässä on siihen vastaus, joka näkyy.

Jumalan tunteminen ja Jumalaan uskominen kulkevat käsi kädessä. Jumala nimittäin on osaltaan läsnä meissä ja meidän uskossamme ja puhuu meille sitä kautta. 1 Johanneksen kirjeessä kerrotaan, että Jumala on rakkaus. Tämä tarkoittaa sellaista huolehtivaa pyrkimystä, joka pyrkii tekemään kohteestaan koko ajan jotakin hyvää, parempaa, kuin tämä oli aiemmin. Kun löydät tämän puolen itsestäsi ja tutkit sitä ja tutustut siihen ja tutkit sitten luomakuntaa ja ihmisten kohtaloita sen tuntemisen läpi, voit tavoittaa jotakin Jumalasta. Samoin Raamatussa Jeesus opettaa meille sitä, mitä Jumala tahtoo ja hänen opetustensa ja ajatustensa kautta voimme nähdä jotakin Jumalasta. Kun tutkit itseäsi näiden opetusten avulla, olet silloin Jumalan puhuttelun kohteena ja voit oppia hänestä jotakin. Kun tutkit sitä, miten asiat omassa elämässäsi yrittävät kasvattaa sinua ihmisenä ja viedä elämässä eteenpäin, voit kohdata Jumalan. Samoin silloin, kun joku tulee auttamaan sinua kun tarvitset sitä, silloin näet Jumalan työssään, tai kun joku on jollakin tavoin niin pulassa, että sinun täytyy tehdä asialle jotakin - silloin voit kokea Jumalan tahdon itsessäsi. Usko voi opettaa sinulle Jumalaa, jos annat sille siihen mahdollisuuden. Samalla Jumala opettaa sinulle uskoa, jonka kautta hän on sinussa läsnä ja muovaa sinua iankaikkisuusmuotoa kohti. Sitä totuuden etsiminen ainakin tuntuu minussa vaikuttavan!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Edesmennyt teologi Jaakko Elenius muistaakseni ehkäpä puolileikillään ja provokatiivisesti totesi joskus, että herätysliikkeet pitäisi lakkauttaa. Olen miettinyt herätysliikkeiden olemassaoloa. Ovatko ne rikkaus vai riesa? Miksi ei tavallinen peruskirkko kelpaa? Herätysliikkeet ovat protestiliikkeitä, jotka ovat suuntaliikkeitä korostaen jotakin omaa opinkohtaansa. Ne ovat pietistisiä (kirkko kirkossa) tyyppisiä liikkeitä, jotka ovat mielestään usein parempia kuin tavalliset kirkkokristityt. Liikkeiden tarkoitus on usein olla "parantavana suolana" kirkon muuttamiseksi heidän mieleisekseen. Kirkko on kuitenkin yksi. Apostoli Paavali varoittaa Raamatussa eriseuroista ja puolueista; kuka on Paavalin puolella, kuka kannattaa Apollosta, jne. Kristus ei ole jaettu. Raamattu ei tunne tällaisia eriseuroja ja oppositiossa olevia suuntaliikkeitä. Kansankirkko (valtiokirkko) ei voi muuttua tunnustuskirkoksi. Miksi herätysliikkeet eivät eroa kirkosta ja muodosta omia kirkkojaan, vaan ovat skismaattisina eriseuroinaan kansankirkon yhteydessä? Toistan kysymykseni: Tarvitaanko herätysliikkeitä? Ovatko ne rikkaus vai riesa?

Vastaus:

Nimimerkille Tarvitaanko herätysliikkeitä?

Tämä on todella vaikea kysymys! Vanhat herätysliikkeethän syntyivät valtionkirkon aikana 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa protestina sille, että papisto oli kiinni paikkakuntiensa talouselämässä ja säätyläisten huvituksissa. Omakohtainen usko ja evankeliumin julistaminen saivat suuren merkityksen herätysliikkeiden näkemyksissä. Yritys oli ylläpitää kirkon puolesta kirkkoa, koska sen työvoima oli kiinni maallisen hallinnon tehtävissä. Tämä asia korjaantui merkittävästi 1870, kun valtio ja kirkko erotettiin ja valtionkirkosta tuli kansankirkko, jolla oli oma hallintonsa irti valtiosta. Tavallaan herätysliikkeiden merkitys hävisi jo tässä vaiheessa ja papistoa vastaan esitetty kritiikki, jota vielä nykyäänkin kuulee menetti alkuperäisen osuvan kärkensä. Papisto siirtyi hengellisiin tehtäviin.

Nykyään eletään aikaa, jona maallistuminen etenee ja pyrkii osaltaan vaikuttaman myös kirkkoon. Talouspaineet alkavat taas kuormittaa kirkossa ainakin niitä, jotka ovat vastuussa seurakuntien talouden hoidosta; tämä kuormittaa taas osaltaan asiasta vastuussa olevaa papistoa. Aina on olemassa pelko, että maallinen kehitys alkaa painostaa kirkollista kehitystä omaan suuntaansa. Tässä ehkä on herätysliikkeiden olemassaololle peruste: toimia uskon todellisuuden unilukkarina maallisten ongelmien koettelemassa kirkossa opitulta, perinteiseltä pohjalta. Herätysliikkeet voivat kirkon organisaation ulkopuolisina, yksityisten ihmisten toimintoina ylläpitää omaa uskonopetuksen tarkkailua kirkossa ja toimia sitä kautta vahtina kirkon pysymisestä Raamatun opetuksessa - tämähän oli yksi Lutherin esittämä ajatus maallikoiden merkityksestä kirkossa. Tämä toiminta kyllä painottaa konservatiivisia virtauksia kirkossa ja luo jännitettä liberaalin yhteiskuntakäsityksen ja opintulkinnan kanssa!

Herätysliikkeille on kyllä paikkansa nykykirkossa, mutta ne saattavat kyllä lietsoa myös opillista hajanaisuutta. Eroaminen omiksi kirkkokunniksi voisi olla tässä ratkaisu, mutta se pirstoisi osaltaan myös kirkkoa ja heikentäisi sitä ja sen edustamia asioita osaltaan, kuten herätysliikkeidenkin osalta. Toisaalta kirkon pitää voida kehittyä yhteiskunnan mukana kehittäessään sitä. Mehän olemme matkalla kohti ylösnousemusta ja siihen liittyvää maailman muutosta. Tätä ei mikään mahti maailmassa saisi häiritä. Jostakin tältä suunnalta nousee vastaus esittämääsi kysymykseen, johon en osaa vastata tämän tarkemmin. Ehkä toivoisin, että  herätysliikkeiden piiristä nousisi papistoa, joka voisi yhdentää herätysliikkeiden ja varsinaisen kansankirkon ajatusmaailmoja toisiinsa niin, että molemminpuolinen vuorovaikutus auttaisi hälventämään eroja ja uudistamaan samalla kirkkoa uskossaan muuttuvan maailman keskellä niin, että alkuperäinen tehtävä edetä Jumalan kansana historiassa kohti suurta täyttymystä ylösnousemuksessa säilyisi kaikessa toiminnassa omalla paikallaan kaiken keskuksena. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Tässä mietiskelin että onko kristityn lupa lukea fantasiakirjoja joissa on esim magiaa?

Vastaus:

Nimimerkille Lukutoukka

Hyvä kysymys. Kyllä minun mielestäni kristityillä on lupa lukea magiaakin sisältäviä kirjoja. Raamatussahan oikeita osaajia tällä saralla ovat lähinnä Jeesus, apostolit ja profeetat - Jumalan miehet, jotka tekevät ihmeitä. Muut jäävät tässä suhteessa aivan paitsioon Raamatussa. Martti Luther päätteli tältä pohjalta, että noitavainot olivat vain paavin politiikkaa, jossa Jumalan valittuja vainotaan, koska he tuntevat Raamattua, elävät sen mukaan hinnalla millä hyvänsä, eivätkä suostu kumartamaan paavia, vaan pitäytyvät Kristuksen opetuslapsena, mikä näkyy heidän tekemissään ihmeissä, jotka pelottavat pahan riivaamia harhaanjohdettuja, ymmärtämättömiä ihmisiä.

Kiinnostus yliluonnolliseen voisi ehkä liittyä siihen, että ihmisellä on sisäsyntyinen tarve kasvaa kohti täydellisyyttä.  Tämä näkyy ihmiskunnan jatkuvassa kehityksessä osaltaan. Kiinnostus asian suhteen on oppimiskäyttäytymistä, joka muovaa meitä. Meidän on vain hyvä muistaa, että se on Jumala, joka tahtoo kasvattaa meitä elämään jumalan elämää ja toteuttamaan jumaluutta ihmishahmossa. Näin fantasiakirjallisuudella on omalta osaltaan ihan positiivisia vaikutuksia meihin ihmisiin. Jumalan lahjasta siinä on kysymys. Raamattu johdattaa osaltaan siihen kasvu-uomaan

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko siihen jokin tietty ikä milloin voi kieltää uskon?

Vastaus:

Nimimerkille Ossi

Jos vanhemmat aikovat liittyä, tai erota uskonnosta, on 12 vuotta täyttäneeltä lapselta saatava hyväksyntä tämän osalta muutokseen. Eli, jos vanhemmat tahtovat liittyä johonkin, voi kieltäytyä. 15 vuotiaana voi erota kirkosta vanhempien luvalla. Ilman vanhempien lupaa vasta 18 vuotiaana, täysi-ikäisenä, kun kaikesta voi itse tehdä omat päätökset ilman holhoojan suostumusta.
Tietysti voit olla sisäisesti mielessäsi uskossa, tai uskomatta riippumatta siitä, mitä muut ympärillä tahtovat ja tekevät missä iässä tahansa. Asia jää sinun ja Jumalan väliseksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko esim rock tai rap musiikin kuuntelu ok kristitylle?

Vastaus:

Nimimerkille Elmeri

Kristitty voi kuunnella mitä tahansa musiikkia, jos omatunto ei soimaa. Tärkeää ei ole se, mitä itsen ulkopuolella tapahtuu, vaan se mitä ihmisessä sisäisesti tapahtuu. Jos musiikki ei kiihota mieltä pahuuteen, niin se ei tee mitään vahinkoa, mutta voi raikastaa oloa mitä suurenmoisimmalla tavalla. Näin musiikki, ihan kaikki musiikki, voidaan nähdä Jumalan suurena lahjana ihmiselle. Eri asia sitten on, että miten ja mihin me sitä käytämme.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Voiko kuka vaan ihminen uskoa viikinkien jumaliin?

Vastaus:

Nimimerkille Härkä

Hyvä kysymys. Kyllä kaiketi kuka tahansa voi alkaa uskoa viikinkijumaliin ja alkaa noudattamaan näiden vaateita elämässään. Pyhä Henki voi tosin estää ihmistä toteuttamasta elämässään jumalattomia, perkeleellisiä elämäntapoja ja -arvoja. Tämä tapahtuu pelastuvan, Jumalan lapsenaan kasvattaman, ihmisen hyväksi. Jos seuraat viikinkijumalia kasvat näiden kaltaisiksi ja jos seuraat kaikkivaltiasta, alat muistuttaa tätä. Elämäntavat, arvot ja asenteet alkavat uskon kautta ja tämän voimalla muokata ihmistä. Viikingit kääntyivät aikanaan kristityiksi, koska kristinusko tulkitsee maailmaa ja elämää paremmin: se voisi muistuttaa ajatusmaailmaltaan viikinkien arvostaman Thor jumalan pyrkimyksiä ja arvostuksia oikeudenmukaisuus pyrkimyksineen, mutta jättäen sivuun muiden jumalien tuoman sekamelskan huomioitavien asioiden joukosta. Lisäksi kristittyjen Jumalan olemassaoloa voi analysoida ja perustellakin teoriassa, mutta viikinkijumalien kohdalla asia on paljon vaikeampi juttu. Kristittyyn elämään muiden jumalien palvominen ei kuulu, mutta näitä tutkimalla voi kyllä kehittää itseään ja ymmärtää uskontoa ja Jumalaa ja ihmisyyttä entistä paremmin. Minäkin toimin näin ja kannustan kaikkia muita rohkeasti samaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Eräs pastori, joka tekee työtään YouTubessa, on näköjään tehnyt videon aiheesta "Miksi on pahaa?" En kuitenkaan saanut vastausta videolta siihen, miksi Jumala sallii pahuutta. Osaako kukaan luterilainen pappi selittää tämän? Minusta tuntui siltä videota seuratessani, ettei tähän kysymykseen tulla saamaan vastausta.

Vastaus:

Nimimerkille Aapeli Absurdi

Kiitos hyvästä kysymyksestä! Pahan ongelmaa on pohdittu kirkossa jo ainakin 300-luvulta lähtien: miten maailmassa voi olla pahaa, kun Jumala on hyvä? Tämä on yksi edelleen lopullisesti ratkaisematon kysymys. Ns. Theodikean ongelma.

Ongelman syvyyttä osoittaa jo se, että me ihmiset sotkemme hyvän ja kivan keskenään. Kaikki hyvä ei tunnu ihmisestä kivalta, eikä likimainkaan kaikki kiva ole hyvää. Jo pahan määrittely on joltakin osin vaikeaa ihmiselle. Tähän sitten lisäksi kaikki selkeä paha ja pahuus maailmassa. Ehkä on vain tyydyttävä siihen, että ihminen ja maailma ovat särkyneitä ja väärin toimivia ja Jumala on paraikaa korjaamassa tätä ongelmaa, joka ratkeaa aikanaan. Maailman muuttuminen ja ylösnousemus sitten aikanaan kuuluvat siihen ajankohtaan, kun kaikki viimein tulee korjatuksi jälleen ja kaikki taas toimii, kuten pitääkin. Näin nähtynä Jumala ei salli pahaa, vaan on työstämässä sitä pois, vaikka pahuutta edelleen meille nähtävästi vielä  väliaikaisesti esiintyy.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko ihminen joka ei tunne evankeliumia mutta uskoo jotenkuten jumalaan pelastua? Ja voiko täysin ateisti pelastua?

Vastaus:

Nimimerkille Pelokas nuori

Siinäpä vasta kysymys. Evankeliumi välittää meille Jumalan pelastavan ilmoituksen. Me saamme siitä sen ymmärryksen, joka johdattaa meitä elämään oikein Jumalan yhteydessä. Muuten ihminen ei tätä ymmärrystä helpolla saavuta uskon tueksi.

Toisaalta Jumala on enemmän kuin evankeliumi ja toimii kaikkialla elämässä. Siksi pelastuminen on jollakin tavoin mahdollista evankeliumia tuntemattomalle ja jopa ateisteille, kun elämä kouluttaa meitä. Tämä taas saattaa vaikka ohjata evankeliumin ääreen oppimaan itseltään Jumalalta sitä, mikä on elämässä arvokasta ja tärkeää. Jumala toimii meissä läsnäolevana myös Pyhänä Henkenä ja ylläpitää evankeliumia meissä, mutta arkisen elämän tuomat kiireet ja paineet estävät meitä kuulemasta Jumalan viisautta meidän sydämissämme. Evankeliumi kirjoitettuna auttaa meitä siinä ulkoapäin kun luemme ja mietimme sitä ja sen opettamaa. Jeesuksen sovitustyö on tämän kaiken keskellä meidän tukenamme ja apunamme, kun vain panemme toivomme sydämissämme häneen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen ahdistunut, sillä haluaisin päästä irti synnistä, joskin se on vaikeaa. Esimerkiksi seksin harrastaminen tyttöystäväni kanssa on kuitenkin esiaviollista (ja täten syntiä) vaikka toisillemme uskollisia olemmekin ja molemmat uskomme Jeesukseen. Lisäksi joku mainitsi että yksilö on vain "häämälämmin" kristitty mikäli ei onnistu lähestulkoon synnitöntä elämää elämään ja ole kokenut jotakin taivaallista kosketusta tavalla tai toisella. Asiaa ei auta että tunnustan itseni hieman perfektionisti mikä ei toden totta tässä aiheessa sovi yhteen.

Vastaus:

Nimimerkille Ahdistaa

Kova tilanne! Ihmisen kuuluisi olla täydellinen, mutta kun me emme ole. Siksi me saamme turvata Jeesukseen syntiemme sovittajana, kunhan uskomme häneen. Kun elämänasenne on uskon ohjaama, on ihminen kasvamassa kohti täydellisyyttä, vaikka ei sitä vielä olekaan. Ja kun tämä prosessi etenee, se tulee kyllä kerran valmiiksi, vaikka ei ehtisikään siihen tämän maailmanajan kuluessa. Tähän me saamme luottaa.
Esi-aviollinen suhteenne on varmaankin sisällöltään aviollinen rakkaus-ja yhteiselämän kannalta, mikä on vielä paljon tärkeämpi asia, kuin virallinen avioliitto. Ajattele vihittyä avioliittoa, jossa ei olisi lainkaan rakkautta ja yhteisyyttä ja toisen kunnioittamista. Ei se olisi mitään. Sinun huolenkantamisesi kertoo minulle sen, että teillä on hyvät lähtökohdat solmia avioliitto ja saattaa suhteenne harmoniaan myös tältä osin ja onnistua siinä hyvin. Ehkäpä mieltäsi kiusaavat asiat kutsuvat sinua tähän suuntaan? Ajattelemisen arvoinen asia!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jos on nuorena pettänyt aviopuolisoaan eikä ole kertonut sitä vielä uskoon tultuaankaan niin voiko synnin saada anteeksi vaikka ei kerro puolisolle?En ole pettänyt enää ja rakastamme toisiamme.Olen uskoon tullessani rukouksessa saanut kaikki synnit anteeksi mutta tämä synti nostaa päätään välillä. Puolisoni ei ole uskossa ja tiedän että hän menisi aivan rikki tästä teostani jota itsekkin kadun.

Vastaus:

Nimimerkille Syntinen

Oletkin kitkerässä tilanteessa. Ei varmaan ole helppo olla.
Minusta olennaista tässä on se, että et enää petä puolisoa. Olet pannut elämän uusiksi tältä osin. Jumala varmasti antaa anteeksi tällaisessa tilanteessa. Et voi kuitenkaan tehdä mennyttä tekemättömäksi enää. Voit vain elää tätä hetkeä ja kohti tulevaisuutta ja  huolehtia siitä, että et päästä enää tapahtumaan mitään vastaavaa.
En tiedä kannattaako puolisoa kiusata kertomalla mitään jo tapahtuneesta vahingosta, jos asia saa hänet hajoamaan. Parempi ehkä antaa ihmisen nauttia elämästä ja olla onnellinen ja yrittää itse elää asian kanssa. Voit ehkä päättää olla ymmärtäväinen puolisoa kohtaan, jos hänelle joskus sattuu jokin vahinko? Ehkä asiasta voi puhua silloin toisen pahoinvoinnin lievittämiseksi?
Tietysti on aina mahdollista, että joku hölösuu, joka on ollut läsnä jossakin, alkaa muistella menneitä ja asia tulee siten esille. Vaikkapa se toinen osapuoli. Silloin voit joutua ikävään välikäteen. Maailma on yllättävän pieni minun kokemukseni mukaan. Voisi olla hyvä pohtia miten silloin huolehdit puolisostasi, etteivät asiat siitä enää pahene. Joskus asiat vain tapahtuvat ja hyvinkin nopeasti. Voi olla hyvä varautua vastoinkäymisen varalle, että osaa ottaa asiat oikein ja edetä viisaasti, kuten hyvä puoliso. Tärkeintä on huolehtia siitä toisesta, etenkin jos tulee oikein vaikea paikka.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

 

Kysymys:

Olen vuosien ajan lukenut Auranmaan viikkolehden kirkollisista uutisista, että Yläneellä järjestetään naisten "Ruttupohdintaa". Olen monelta yläneläiseltä kysynyt, mitä on Ruttupohdinta. Kukaan ei ole osannut selittää. Arvelen, että nimen alku on lyhenne Raamatun ...... Voisinko saada selityksen "rutulle"? Selitys julkisena vastauksena olisi varmaan hyödyllinen monelle ihmettelijälle.

Vastaus:

Nimimerkille Jaakko Saviranta

Kiitos että otat esille ehkä monia mietityttäneen asian. Ruttu tarkoittaa Raamattua. Usein Raamattu lyhennetään muotoon R.ttu, josta tämä nimi juontuu. Ruttupohdinta on naisten raamattupiiri Yläneellä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Raamatussa kerrotaan kuinka opetuslapset saivat ihmeellisiä kykyjä pyhänhengen kautta kuten eri kielillä puhumisen taidon. Ovatko nämä vain vertauskuvia jollekkin vai ihan oikeasti mahdollisesti saavutettavissa olevia asioita uskon kautta?

Vastaus:

Nimimerkille Anonyymi

Esität tärkeän kysymyksen. Tämä johtuu siitä, että kristitty puoliso, tai perhe pyhittää siihen kuulumatonta. Paavali puhuu tällaisesta 1. Korinttilaiskirjeen 7. luvussa jakeesta 14 eteenpäin. Uskosta ulos joutunut perheenjäsen, tai sukulainen on kristittyjen läheistensä kautta suhteessa Jumalaan ja joutuu elämässään jollakin tavoin noteeraaman kristillisen elämän pyrkimykset. Näin kaikesta ei joudu väkisin eroon ja tuhon piiriin. Minä sanoisin tämän noudattavan pitkälle Jeesuksen opetusta syntien anteeksiantamisesta, jota ihmiset voivat harjoittaa tässä mitassa toisilleen, toistensa hyväksi ja tueksi. Ihan väkivaltaiseksi heittäytyvä elukka on tietysti ihan pitelemätön kenellekään, joka joutuu huolehtimaan perheen elämästä, jolloin tilanne voi pakottaa toimimaan jotenkin eri tavoin. Tätäkin valitettavasti maailmassa tapahtuu. Kristittyjen tapa toimia jättää ihmiselle mahdollisuuden olla suhteessa Jumalan kanssa täydestä sydämestä ja omalla tavalla, vaikka muut eivät sitä ymmärtäisi: mahdollisuuden etsiä totuutta omalla tavallaan, joka vasta auttaa löytämään oikean Jumalan, Totuuden Hengen, joka elää meissä ja tekee meissä työtä joskus epäilyjen kautta - jopa hyvin vakavienkin epäilyjen kautta Jumalan valtakunnan voitoksi. Joten kyse tässä on lähimmäisistä huolehtimisesta ja eräänlaisesta sielunhoidosta ja evankeliumin vaikutuspiirissä pitämisestä esimerkin voimalla. Meidäthän on kutsuttu elämään Kristuksen elämää tässä maailmassa, jotta se elämä voisi edetä meissä ja täydellistyä meissä ylösnousemukseen asti.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Raamatussa kerrotaan kuinka opetuslapset saivat ihmeellisiä kykyjä pyhänhengen kautta kuten eri kielillä puhumisen taidon. Ovatko nämä vain vertauskuvia jollekkin vai ihan oikeasti mahdollisesti saavutettavissa olevia asioita uskon kautta?

Vastaus:

Nimimerkille Kyky

Kyllä nämä ovat ihan oikeasti saavutettavia kykyjä uskon kautta. Pyhä Henki voi antaa erilaisia armolahjoja ihmiselle. Lahjat on tarkoitettu käyttöön maailman parantamiseksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jotkut ihmiset sanovat nähneensä enkelin. Onko jumalalla tässä näppinsä pelissä ja onko näkemisessä jokin syy?

Vastaus:

Nimimerkille Enkeli

Voisin kuvitella, että tällaisiin kohtaamisiin sisältyy monenlaisia tapauksia. Osassa tapauksia on kysymys Jumalan lähettämistä enkeleistä sellaisenaan, mutta osassa tapauksia kyse voi olla vaikkapa jonkinlaisesta kangastuksesta, joka nousee näkijän omasta alitajunnasta. Periaatteessa nämä vaihtoehdot eivät välttämättä sulje pois toisiaan ihan täysin, sillä alitajunnan kautta ihminen voi oivaltaa asioita, joita päivätajunta ei kykene käsittelemään. Jumala voisi viestiä meille ihan hyvin myös tätä kautta niin, että me näemme sen tulevan ulkopuoleltamme joltakulta. Silloin mielestä nouseva kangastuskin voisi olla viestintuoja, tai viestiväline = enkeli. Ehkäpä todellinen avuntarve omassa elämässä, tai tulevassa rajussa maailmankäänteessä saa aikaiseksi jonkinlaista tavallisemmasta ajasta poikkeavaa viestintää? Välillä tuntuu, että erilaiset enteet ja enkelit tulevat silloin enemmän esille.

Venäjän vallankumouksen ympärillä tällaista ainakin taisi tapahtua?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe