Papeilta kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin

Tälle sivulle päivittyvät uudet kysymykset ja vastaukset. Lisää kysymyksiä alasivuilla 1, 2 jne., joista vanhimmat sivulla 1.

Kysymys:

Onko masturboiminen syntiä?

Vastaus:

Nimimerkille N

Kiitos kysymyksestä! Periaatteessa kaikki sellainen, mikä vahvistaa ihmisessä lihan pyrkimyksiä, eli ruumiissa pakottavan lain valtaa hengen sijaan on pahasta. Liittyipä tämä syömiseen, juomiseen, tai seksiin. Tässä viittaan sellaisiin tarpeisiin, jotka voivat hallita ihmisen mieltä riippumatta onko tällä jokin oikea todellinen välttämätön tarve. Paavali pohtii tätä Roomalaiskirjeessä 7.ssä luvussa ja käsittelee tätä ruumiin lakia etenkin jakeesta 14 eteenpäin.  Ihminen voi syödä ja juoda intohimoisesti, vaikka ei olisikaan nälkä ja jano ja silloin kyse alkaa olla turhasta mässäilystä ja samaa voi soveltaa seksiinkin. Tähän liittyy tahdon elämä, joka ei ole ihmisen itsensä hallittavissa, vaan se vie ihmistä.

Masturboiminen voisi olla syntiä siinä mielessä, että se saattaisi vahvistaa ruumiin tarpeiden ylivaltaa mielessäsi suhteessa siihen, mitä henki tahtoo ja minkä mieli ymmärtää oikeaksi, koska toiminta ja toisto vahvistaa tällaista. Toisaalta masturboimalla voit välttää hetkelliset hairahdukset sopimattomien ihmisten kanssa, kuten toisten puolisoiden tms. kanssa, tai henkilöiden kanssa, jotka saattaisivat joutua samaan jamaan, kuin sinä ruumiin tarpeidensa kanssa, jos saat heidät vietellyksi. Tällaisessa tapauksessa masturboiminen tuskin on mikään vakavan paha asia, kun purat sillä ruumiistasi painetta, joka saattaisi muussa tilanteessa tuottaa suoranaisia onnettomuuksia toisille ihmisille. Kyse on kuitenkin ihmistä vaivaavasta viettisestä rakenteesta, joka himmenee ajan myötä, jos keksit muuta kiinnostavaa ajateltavaa ja ruumiisi tottuu tilanteeseen ja alkaa käyttää tähän liittyvää energiaa muihin askareisiin. Tällaisen muun toiminnan vahvistumisen takia munkit ja nunnat elävät askeesissa, eli välttävät kaikkea viettien ja ruumiin tarpeiden kiihdyttelyä harjoittaakseen henkeään, antaakseen sille enemmän tilaa. Kokeneen askeetin asioiden erottelukyvyn sanotaan olevan poikkeuksellisen tarkkaa juuri tämän takia.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä mieltä Raamattu on dinosauruksista?

Vastaus:

Nimimerkille Sofia

Tästä onkin kristillisissä piireissä väännetty jonkin verran kättä. Minun mielestäni Raamattu ei puhu mitään dinosauruksista, mutta on olemassa toisenkinlaisia tulkintoja. Raamatussa puhutaan kuitenkin muinaisuuden hirviöistä ja lohikäärmeestä, joita tarkoittava sana on joissakin piireissä tulkittu dinosauruksiin liittyväksi.

Raamattu on tarkoitettu meille avuksi, joka johdattaa meidän elämämme Jumalan yhteyteen ja Jeesuksen tuoman pelastuksen piiriin, jotta matkamme johtaisi iankaikkiseen elämään. Sen sisältö rakentuu nimenomaan tätä tarkoitusta varten, eikä se todenteolla yritä olla meille maailmanhistorian oppikirja, vaikka pitääkin sisällään paljon muistitietoa menneiltä ajoilta, kun ihmiskunta on jo ollut olemassa, nykytietämällä paljon hirmuliskojen ajan jälkeen. Mutta tiede tekee uusia löytöjä ajoittain ja voi siis olla mahdollista, että asioita joudutaan joltain osin vielä miettimään uusiksi. Ikinä ei kuitenkaan lopullisesti tiedä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Tämä kysymys voi olla vähän outo, mutta mistä voi tietää onko kyse mielenterveyden ongelmasta vai, että onko joku voima ottanut kehon ja mielen valtaansa? Onko jotain tiettyjä oireita tai merkkejä joista voisi päätellä kumpi on kyseessä?

Vastaus:

Nimimerkille Huolestunut

Hyvä kysymys! Ja todella vaikea kysymys! Voi olla todella vaikeaa erottaa, milloin on kysymys mielenterveyden ongelmista. Hurjimmillaan siinä ihmisen aistimushermottumat kaikkineen tuottavat kokemuksia todellisuudesta, jotka eivät eroa millään tavoin oikeasta todellisuudesta, vaikka ovatkin mielen tuotteita. Jos jotakin tuntomerkkiä pitäisi ajatella siihen, milloin asialla on Jumala, voisin ajatella, että kokemus Jumalan ohjaamaksi tulemisesta saattaisi olla aika arkinen ja vailla suurta dramatiikkaa ja ekstaattisia kokemuksia. Näin olen itse asian kokenut, vaikka Raamatusta löytyy muunkinlaisia esimerkkejä. Enemmänkin se on arkista oivaltamista, että Jumala kulkee mukana ja ohjaa asioita kaiken taka-alalta. Kun Jumala ohjaa sinua, sanoisin, että mikään voima ei vie sinua, kuten kaiken sinussa haltuun ottava kiihkeä henkivoima, joka ajaa kaiken yli ja saa tekemään tekoja, joita ei itse hallitse, tai jopa ehkä edes hyväksy, vaan toimit samalla koko ajan oman tahtosi ja ymmärryksesi voimalla, kuten tavallista. Taustalla vaikuttaa ilman muuta tarve tehdä maailmasta kaikille parempi paikka elää. Näin Jumala ihan varmasti on edistämässä Kristusta meissä, Kristuksen kaltaisuutta joko suuressa, tai ihan pienessä. Jumala tulee usein esiin erilaisissa kutsumuksissa, kun hän kutsuu meitä elämän uralle löytämään oman paikkamme maailmassa ja erilaisiin tehtäviin, jotka ovat kasvatusta ihmisenä kohti tulevaa olomuotoa vastuun kantajina; voisi sanoa, että aikuistumista eteenpäin kohti kehityksellistä huippua, johon meidän aikakautemme ei vielä yllä. Lapsenomaisuus ei ole lainkaan vahingollinen piirre, mutta lapsellisuus ja pikkumaisuus kaikkineen pyrkii katoamaan aikuistumisen edistymisen myötä. 

Jumalan työssä on kyse viimekädessä kasvattamisesta ja koulaamisesta elämän tarpeisiin, ei suurista ja värikkäistä kokemuksista.

Kaikessa muussa itse suhtaudun asioihin varovaisesti ja varautuisin siihen, että kyse on mielen terveyteen liittyvistä asioista. Tämä on tärkeä näkökohta huomioitavaksi silloin, jos tuntuu, että on tapahtumassa outoja. Silloin on hyvä istua ihan rauhassa alas ja tutkia, mistä on oikein kysymys. Jumala ei pahastu kyselemisestä, eikä totuuden etsimisestä, vaan auttaa siinä. Mitään muuta näkymätöntä voimaa meidän ei tarvitse huomioida millään tavoin, koska turvamme on Jeesuksen sovituksessa ja Jumalan meissä tapahtuvassa työssä. Ehkäpä tällaisessa tilanteessa on hyvä miettiä, että mitä itse haluaa elämältä, haluaako oma mieli viestiä jostakin, onko elämän kurssi perustaltaan kunnossa, vai elääkö sitä elämäänsä jotenkin vinoon?  Jos tunnet, että jokin paha yrittää ottaa yliotetta itsestäsi, voit tehdä sille selväksi, että sen olemassaolo on tullut päätökseensä Jeesuksen sovitustyön tähden ja kaikki vielä aikanaan selvitetään, ja voit jatkaa normaalia elämääsi piittaamatta moisesta ilmiöstä. Etsiä elämään sellaisen tasapainon töineen ja harrastuksineen ja ihmissuhteineen, että saat elämän elettyä tyydyttävästi. Tämä on varmaan se tärkein toimenpide asioiden alkaessa tapahtua - ja riittävä lepääminen, ettei väsymys pääse vahvistamaan vääränlaisia impulsseja hermoradoilla.

Tämän enempää on vaikea vastata kysymästäsi asiasta näin lyhyesti

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko Jumala erehtyä? Tai tehdä virheen?

Vastaus:

Nimimerkille Erehtyväinen ihminen

Siinä esitettiin pieni, lyhyt ja viaton kysymys, johon tulee vähän pidempi vastaus! Jumala luo kaiken, joka hetken, kun maailmankaikkeus etenee kohti täyttymystään. Kaikki, mitä on olemassa ja tapahtuu on Jumalan toimintaa. Jumala tuottaa kaiken Sanansa kautta kaikkivallallaan ja on täysin erehtymätön. Kaikki on perimmiltään Jumalan sanan mukaista, loogista.

Tässä täytyy kuitenkin huomioida eräs asia. Todellisuus on osin rikki ja toimii väärin, vaikka Jumala ohjaa ja vie asioita luontonsa mukaan oikein. Ihminen on esimerkki rikkinäisestä olennosta, joka on suistunut raiteiltaan, eikä osaa luonnostaan toimia oikein, vaan tarvitsee siihen Jumalalta erityisen avun. Erilaiset tilanteet, jotka vievät ihmistä kuten kaikki vaikuttaa muuhun, laukaisevat ihmisessä vääristyneitä pyrkimyksiä tämän rikkinäisyyden takia. Tätä rikkinäisyyttä voisi verrata hevosen rampautuneisuuteen, joka saa sen ontumaan ja jopa kaatuilemaan ohjasi sitä kuka tahansa, tai kirveeseen, jonka terä on lohjennut pilalle ja se tekee rumaa jälkeä, käytti sitä kuka tahansa. Samoin kieroutunut ihminen toimii kieroutuneesti, vaikka Jumala ohjaisi tätä ihan oikein, koska ei kykene toimimaan oikein rikkoutuneisuuttaan. Ihminen on rikkinäinen astia langenneisuuttaan - olisiko älyn, vajavaisen sellaisen, tuottama ongelma?

Jumala on korjaamassa tätä rikkinäisyysongelmaa. Tätä korjaa Jumalan sana ja Jumalan vaikutus ihmisissä, sekä Jeesuksen hankkima syntien anteeksiantamus, samalla kun me ja kaikki muu vinoutunut oikenee ajan edetessä ja kehityksen rullatessa Jumalan viedessä asioita eteenpäin. Kun kaikki on korjattu ja korjautunut, on Jumala taas näkyvästi kaikkena kaikessa, eikä mitään virheellistä tapahdu, koska rikkonaisuus, eli synti on kadonnut olemasta.

Eli Jumala ei tee virheitä, mutta sellaisia tapahtuu, kunnes todellisuus on korjattu niin, että se toimii kokonaan oikein. Kaikki maailman virheet ja vääryydet Jumala käyttää pelastuvien parantamiseen ja oikomiseen, eli vääristynyt voi tuottaa hyvää, kun Jumala opastaa ja johdattaa sen vaikutuspiiriin joutuneita.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten Jumala puhuu meille. mistä tiedän että jumala koittaa viestittää jotain minulle?

Vastaus:

Nimimerkille A

Tämä onkin tärkeä kysymys kristitylle! Jumalan aivoituksia voi vähän ymmärtää sen avulla, että kaikessa hän tahtoo kasvattaa meitä Kristuksen olomuotoa kohti. Kristuksessahan näkyy millainen Jumala itse on ihmishahmossa ja ihmisen ominaisuuksilla. Tämä lähtökohta avaa aika hyvin asioita.

Jumala puhuu meille elämän kohtaloiden ja maailman tapahtumien kautta. Näitä analysoimalla Jumalan tajuttavien kasvatuksellisten pyrkimysten avulla saamme ymmärtää vähän hänen aivoituksiaan. Oppiminen tässä on Jumalan itsensä kuuntelemista.

Jumala antaa meille myös erilaisia kutsumuksia. Nämä ovat pyrkimyksiä johonkin asiaan, itsessä syntyviä tarpeita johonkin. Ihminen voi löytää näin elämäntehtävänsä, joka voi olla jokin normaali tehtävä yhteiskunnassa, tai vaikka jonkin yhteiskunnallisen hankkeen läpivieminen. Jumala kutsuu meitä parantamaan toimillamme maailmaa ja ylläpitämään sitä ja kaikki asiat ja tapahtumat, jotka ohjaavat meitä tähän ovat tältä osin Jumalalta tulevia viestejä, joita hän myös  tulkitsee meille meissä läsnäolevana henkenä. Jumala kutsuu meitä aina jollakin tavoin Kristukseksi, vastuunkantajaksi ja huolehtijaksi muille, vaikka siihen liittyisi miten suurta arvostusta ja loistokkuutta ihmisten silmissä, tai köyhyyttä ja kurjuutta. Tästä voit viimekädessä tunnistaa ajatukset, jotka ovat Jumalan johdatusta elämässä ja joihin liittyy myös jossakin välissä mahdollisuus toteuttaa nämä ajatukset. Jumala voi puhua meille myös herättämällä meissä kysymyksiä, jotka pakottavat etsimään vastauksia. Näin me joudumme tutkimaan asioita ja oppimaan uutta, mikä on kasvamista kohti täydellisyyttä. Jumala on taivaan isä, joka on kasvattamassa meitä lapsinaan aikuisiksi kohti meille uutta olomuotoa, kuten hän on luotsannut maailmaa ja kaikkea muuta jo aikojen alusta ja ennenkin sitä. Tästä käsin me voimme vähän ymmärtää Jumalaa työssään, vaikka iso osa jääkin ihmisen ymmärryksen yläpuolelle. Tämän avulla voi ainakin  joskus tajuta, kun Jumala puhuu itselle. Etsimällä asiasta Kristus! Se mikä vahvistaa itsessä Kristusta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä haureus tarkoittaa. onko esiaviollinen seksi syntiä jos on pitkässä ja rakastavassa suhteessa? Olen netistä löytänyt tähän vastauksia molemmista näkökulmista ja haluaisin kysyä sinun näkemystä asiaan.

Vastaus:

Nimimerkille Ahdistunut nuori

Esität varmasti ajankohtaisen kysymyksen. Tiukasti katsoen kaikki avioliiton ulkoinen seksi on syntiä. Tiukimmin seksiin suhtaudutaan herätysliikkeiden joukossa, jossa tiukimmillaan jopa avioliitto nähdään periaatteellisena haureutena, olisikohan kansanlähetysläinen näkökulma. Vanhaan aikaan ennen kuin alettiin painottaman kirkkohäitä, pidettiin kihlausta jo sitovana ja yhdyntä itseasiassa aloitti avioliiton - syntynyt lapsi toimi todisteena asiassa ja viimeistään tässä kohden asia kirjattiin kirkonkirjoihin ilman sen kummempia muodollisuuksia. Jos jompikumpi oli jo naimisissa, se oli aviorikos erityisesti naineelle ja siitä koitui tälle kovat seuraukset.

Uuden testamentin kreikassa on kaksi sanaa, jotka viittaavat sopimattomaan seksiin. Moikheia tarkoittaa syrjähyppyä, tai avioliiton ulkoista suhdetta ja porneia, josta on johdettu sana porno on selkeämmin käännettävä haureudeksi ja kattaa lapsiin ja eläimiin sekaantumisen, väkivaltajutut jne. Nämä molemmat asiat ovat selkeästi syntiä.

Tältä pohjalta voisi ajatella, että pitkä ja tosissaan otettu seurustelusuhde on käytännössä jo avioliitto siinä mielessä, että se tähtää jo sellaiseen elämään. Tunnetasolla eroa ei välttämättä ole ja tilanne vastannee vanhan ajan avioliitoa. En kyllä neuvoisi ottamaan tähän mukaan seksiä heti kättelyssä, vaan vasta sitten kun on ehditty tutustumaan kunnolla toisen kanssa ja suhde oikeasti menee vakavaksi ja pyrkii itse eteenpäin. Paras olisi tietysti pärjätä avioliittoon asti niin, mutta joskus elämä vie ja asiat karkaavat käsistä. Silloin on hyvä, jos voi luottaa Kristuksen sovintouhriin ja hänen hankkimaansa syntien anteeksiantoon, sekä taipuu tekemään parannusta ja pyrkii viemään elämää eteenpäin kohti oikeampaa olomuotoa parisuhteessa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Minulla on monia kysymyksiä mitä olen merkinnyt note lapuilla Raamattuun. Olen ollu isosena ja yli 3 vuotta töissä seurakunnalla, siltikin näitä välillä miettii, tässä nyt yksi niistä. Ja ehkä siellä linjan toisessa päässä olisi joku joka tietää vastauksen. Saarnaajan kirjassa 12: 12- 14 Sanotaan nämä sanat: Ja vielä Poikani, paina varoitus mieleesi. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin. Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuista teoista, niin hyvistä kuin pahoista. Ymmärrän ensimmisen osan kyllä, mutta miksi tässä sanotaan että Jumalaa pitäisi pelkää? Ja mikä tämän opetus sitten kenties on?

Vastaus:

Nimimerkille Innokas tietämään

Oletkin lukenut Raamattua tarkalla silmällä! Sana, jolla hepreankielisessä tekstissä viitataan pelkäämiseen(jirad, pahad) tarkoittaa myös yli ymmärryksen menevää kunnioitusta, jopa rakastamista. Suomennokseen on valikoitunut kieltämättä vähän negatiivinen lukutapa, mikä antaa Jumalasuhteesta vähän karvaan kuvan. Uskohan on iloinen asia ja elämää kantava voima. Olisikohan Raamattuun jäänyt Ruotsi-Suomen aikaisen kuriyhteiskunnan jäänteitä käännökseen kummittelemaan ja sotkemaan ajatuksia? Se voisi olla tässä se varsinainen vaivaava tekijä, eikä Raamatun sisältämä ajatus.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei olen innokas tutkija-nuori ja uskonto on läheinen aihe minulle. Haluaisin kysyä muutaman asian, jos niin käy. Tutkin lähiaikoina kirjaa nimeltä "Saatana saapuu Moskovaan, Mihail Bulgakov" ja kirjassa mainittiin Jeesuksen olleen "Jeesuksen ajan Jerusalmissa". Kirjahan kertoo pääasiassa Moskovasta/Venäjästä. Mietin onko tietoja miten Jeesus liittyy Venäjään / sen historiaan, esimerkiksi Raamatussa tai muualla? Samoin ihmettelin nimimerkkejä joilla Jeesusta kutsuttiin “Ješua Ha-Notsri” mietin mistä nämä ovat tulleet?

Vastaus:

Nimimerkille Ahkera pohtija

Viisasta tutkia jo nuorena, niin sitä on varmasti viisas vanhana! Mihail Bulgakovin kirja on kirjoitettu neuvostoaikana ja kritisoi maan oloja huumorin keinoin. Jeesus ei liity millään tavoin Venäjään Raamatussa, eikä Venäjää mainita ainakaan selväkielisesti siinä missään. Kristinusko on tullut virallisesti Venäjälle 900-luvun lopulla, kun Kiovan ruhtinas Vladimir kääntyi kreikkalais-katoliseen uskoon. Tämän jälkeen kaikki venäläiset ruhtinaskunnat omaksuivat saman uskon. 

Jeshua Ha-Notsri on Jeesus Nasaretilainen heprean kielellä. Tämä nimitys voisi viitata vaikka painotuksellisesti siihen, että Pontius Pilatus keskustelee kirjassa oman aikansa ihmisen Jeesuksen kanssa, eikä taivaaseen korotetun Jumalan kanssa.

Hyviä pohdintoja sinulle älykkään kirjan kanssa. Sitä lukiessa voi olla hyvä muistaa, että se kertoo Neuvostoyhteiskunnasta ja pohtii sitä, vaikka se puhuu useasta aikakaudesta ja monista merkillisistä asioista.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jos kaikki ihmiset ovat tulleet samoista ensimmäisistä ihmisistä, eli adamista ja evasta, niin miten ihmisiä on useampaa rotua? (Mustia ja valkoisia, etelä aasiassa erilaisia ja niin edelleen)

Vastaus:

Nimimerkille Martti

Ihmiset ovat muokkaantuneet ajan edetessä erilaisten elin olosuhdetekijöiden vaikutuksesta. Näitä ovat ilmasto ja sen muokkaama luonto, sekä ravinto. Samanlaiset voimat muovaavat eläimiä ja kasvejakin näiden siirtyessä uudenlaisiin elinolosuhteisiin - muutos tapahtuu pidemmällä ajalla sukupolvien kuluessa. Tätä muutoksen moninaisuutta voi ymmärtää vaikka siltä pohjalta, että kaikki Maan nykyinen elämä, kaikki elämänmuodot polveutuvat samasta elävästä oliosta samalla tavoin. Aika on tuonut melkoista varioimista ja eriytymistä kaikkien välille ja samalla tavalla kaikki ihmiset ovat jälkeläisiä samoille ihmisille ja muuttuilleet huomattavan paljon eri suuntiin erilaisten vaikuttavien asioiden voimasta sukupolvien kuluessa. Tämä kehitys on menossa kaikkialla kaiken aikaa ja me kristityt odotamme sen myötä lopuksi maailmassa muutosta jonka myötä kuolevaisuus katoaa ja me siirrymme uuteen olomuotoon. Sitten kaikki muukin sen jälkeen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Suomessa yhtään ekumeenista luostaria?

Vastaus:

Nimimerkille Jonttu01

Olet löytänyt hyvän ajatuksen! Tällaiselle varmastikin olisi tarvetta maailman moniarvoistuessa. Ykseys moneudessa voisi olla voimaannuttavaa ja avartavaa.

Ainoa ekumeeninen luostari, joka on joskus ainakin ollut olemassa Suomessa, on ekumeenisten karmeliittojen luostari Helsingissä Vartiosaaressa. Tämä on ekumeeninen maallikkoyhdistys, joka tässä toimii, eikä sitä saa sekoittaa karmeliittojen sääntökuntaan, joka taas on katolilainen.

Enonkosken luostari on taas luterilainen, eikä ekumeeninen, vaikka toimii ekumenian hengessä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen ymmärtänyt, että uuden liiton kristillinen seurakunta on Jumalan kansa on todellinen Israel ja siihen kuuluu sekä juutalaiskristittyjä että pakanakristittyjä. (vrt. Room. 11:25-26: "Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.". Kristillinen kirkko on ottanut Israelin eli juutalaisten paikan kokonaan Jumalan valittuna kansana pakanakristittyjä. Tällaisia näkemyksiä jotkut eivät hyväksy, vaan nimittävät sitä korvausteologiaksi (Replacement Theology). Onko siis Israel enää ollenkaan Jumalan omaisuuskansa? Kirkkokäsikirjan päiväjumalanpalveluskaavassa (1958) kuitenkin rukoillaan: "Muista myös omaisuuskansaasi Israelia." Onko Israelilla vielä jokin rooli lopunajan tapahtumissa?

Vastaus:

Nimimerkille Pena

Kiitos mainiosta kysymyksestä. Israel on edelleen Jumalan omaisuuskansa, jonka elämänkohtaloissa me näemme Jumalan työssään. Kristityt ovat uusi Israel uskon tähden Kristukseen, siinä missä juutalaiset yrittävät pitää lain ja toteuttaa koko lain: rikkomus yhdessä lainkohdassa rikkoo koko lakia vastaan kaikissa kohdissa(Jaak. 2:10). Maailman loppuessa myös israelilaisia kaikista heimosta pelastuu yhteensä sata neljäkymmentäneljä tuhatta henkeä mutta suuri enemmistö kaikista pelastuvista on kristittyjä( ks. Joh.ilm. 7:1-17). Sata neljäkymmentäneljä tuhatta on pieni määrä ihmisiä, kun juutalaisia arvioidaan elävän maailmassa 14,7 miljoonaa henkeä. Harmageddoniin ennustetaan lopun aikoina suurta taistelua, joka alkaa idän kuninkaiden saapuessa. Tässä voisi juutalaisilla olla jokin rooli.

Myös juutalainen pelastuu uskon kautta, kun uskoo, siinä missä muutkin pelastuvat uskon kautta. Toisista huolehtiva rakkaus täyttää koko lain - tätä me saamme oppia rakkauden kaksoiskäskystä ja kultaisesta säännöstä, joiden mukaiseen elämään rakkaus meitä ohjaa. Ja Jumala on rakkaus!(1.Joh.4:8, 16b).

Me voimme luottavaisin mennä kohti tulevaisuutta. Vaikka edessä olisi mitä, se vie meitä kohti lopullista iankaikkista elämää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Minkä ikäinen ihminen oli kun syntiin lankeaminen tapahtui?

Vastaus:

Nimimerkille Leevi Sauvosta

Tässä tulikin kysymys, joka tuo uuden näkökulman asiaan! Kirkollisesti Aatamin ja Eevan ajatellaan olevan luodut samana päivänä, ensin Aatami ja sitten Eeva. Raamatussa esiintyy naisen luomisen yhteydessä sanaleikki, jossa Adamia kutsutaan mieheksi ja nainen saa kutsumanimekseen miehetär. Feminiininen muoto sanasta mies. Näin Aatami on Eevan syntyessä jo täysi mies, vaikka on tullut luoduksi vain hetkeä aiemmin. Näin aikuisuus ei paljasta mitään ihmisen iästä vuosissa mitattuna tässä suhteessa. 

Hetkeä myöhemmin siirrytään käärmeen juonitteluun, eikä Raamattu sano mitään siitä, että päivä olisi vaihtunut. Näin syntiinlankeemus tapahtui ilmeisesti heti ihmisen olemassaolon ensimmäisenä päivänä ja Jumala sai pariskunnan kiinni rikkomuksesta illan viiletessä Paratiisissa ja ryhtyi heti kuritoimiin, joten karkoituskin määrättiin heti ensimmäisenä päivänä ja pantiin silloin myös toimeen.

Näin katsoen ihminen ei selvinnyt Jumalan kaltaisuudessa Paratiisissa päivääkään, vaan sotki asiansa ja lensi niistä juhlista välittömästi ulos! Aika epäonnistunut viritelmä. Päivän vanhana ihminen oli jo kurja syntinen rähjäke, joka oli tuomittu kuolevaisuuteen ja muuhun rajallisuuteen. Ehkäpä ihminen oli biologisesti nuoren aikuisen ikäinen, kun he olivat äärimmäisen elinvoimaisia paratiisillisessa tilassaan, mutta sekosivat nuoren ihmisen tavoin ajattelemattomuuttaan typeryyteen, joka pilasi heidän elämänsä lopullisesti? Parissa kymmenissä? Kolmikymppisenä ihminen on yleensä jo vähän vakiintunut ja järkiintynyt työpaikkojen tavoin asioita tarkasteltaessa. Siinä ikävaiheessa lipsumiset elämässä jäävät jo vähemmälle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Pyysin Jumalalta, että saisin tietää suojelusenkelini nimen. Minulle on rippipappi joskus opettanut, että enkeleitä ei saisi pyytää luokse, vaan pitäisi pyytää Jumalaa lähettämään enkelin, niin silloin enkeli on varmasti Jumalan lähettämä. No, sain sitten tähän nimiasiaan vastauksen aika erikoisella tavalla, joka säikäytti minut todella pahasti tänään. Mietin nyt vaan sitä, että mitä Jumala tällä yrittää minulle kertoa? Enkö saa olla kiinnostunut suojelusenkelini nimestä? Oliko tämä pelottava vastaus ollenkaan Jumalalta vai joltain muulta. Pyysin nimittäin rukouksessa, että asia kerrottaisiin minulle niin, etten pelästyisi. Jotenkin tuntuu epäkohteliaalta olla huomioimatta suojelusenkeliä, jos hän kerran pitää minusta huolta. Mistä tiedän mikä vastaus on Jumalalta ja mikä ei?

Vastaus:

Nimimerkille Pelästynyt lammas

Kiitos kysymyksestä! Vanhaan aikaan ajateltiin nimistä maagisesti, että jos tiedät jonkin olennon nimen, saat tämän valtaasi. Tästä syystä nimiasia saattaisi olla hankala perinteisesti ajatellen. Enkeli ei välttämättä haluaisi tehdä nimeään tunnetuksi.

Varmaankin on varminta pyytää Jumalaa lähettämään enkeli, eikä kysellä itse enkelin perään. Siinä ainakin muistaa sen, että me palvomme Jumalaa ja olemme hänelle alamaisia, emmekä enkeleille. Enkelit ovat ennemminkin meille kanssaeläjiä, kuin hallitsijoita, vaikka heillä olisikin tehtävänä huolehtia ja kaitsea ihmisiä. Siksi enkeleitä ei pidä pelätä, vaikka heitä kunnioittaisi heidän työnsä tähden. 

Jos Jumala ei tahdo tuoda esille enkelisi nimeä, saattaisi se vaikka tarkoittaa sitä, että hän tahtoo välimatkaa meidän ja suojelusenkelien välille. Että eläisimme Jumalan, emmekä hänen viestinviejiensä kanssa. Meidän pitäisi kasvaa olemaan itse suojelusenkeleitä lähimmäisillemme, etenkin jos he ovat jotenkin vaikeuksissa, eikä etsiä omia enkeleitä. Usko ja luottamus Jumalaan pitää meidät pystyssä ja luotsaa ja kasvattaa  elämässä kohti oikeaa maalia, oikeaa olomuotoa, johon Jeesus on meitä kasvattamassa ja johon enkelit meitä osaltaan luotsaavat. Tämä on se oikeasti tärkeä juttu. Muuta en osaa kysymykseesi vastata.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko mooseksen 6 ja 7 kirja poistettu raamatusta raakuuden takia? Miten voi lukea mustaa raamattua tai saada sen ja voiko pappi lukea sitä? Ja miksi siitä ei puhuta tai kuulin vasta itsekkin koko asiasta.onko musta raamattu paha?

Vastaus:

Nimimerkille Kjkj124

Hyvä kysymys! 6. ja 7. Mooseksen kirja eivät sisälly tiedettävästi alkuperäiseen Raamattuun, vaan niiden alkuperä on jäljitetty jonnekin 1500-luvulle, vaikka kansanperinne muuta väittää. Tosin jo 300-luvulla mainitaan kreikkalaisessa maagisissa teksteissä 8. ja 10. Mooseksen kirjat.

6. ja 7. Mooseksen kirja muodostavat ns. Mustan Raamatun, joka pitää sisällään erilaisia maagisia kaavoja ja henkitietoutta ja henkien manaamiseen liittyvää aineistoa. Tyylillisesti Musta Raamattu on erilainen kuin Raamatun viisi Mooseksen kirjaa, se pitää sisällään loitsuja ja maagisia kaavoja ja on noitakirja.

Mustaa Raamattua on syytetty erilaisista mielenterveysongelmista, mikä on tuonut sille  kieroutunutta mainetta paholaisen Raamattuna. Mustaa Raamattua voi lukea, kuten jotakin kansanuskomuksiin liittyvää kirjaa, kuten Kalevalaa, mutta se ei ole millään tavoin Raamatun kaltainen arvokas opettava kirja, tai Pyhä kirja. Minullakin on kyseinen kirja omassa hyllyssäni.
Sanoisin, että 6. ja 7. Mooseksen kirjan tyyli aukeaa kunnolla vasta, kun tajuaa Raamatun ajatusmaailmaa. Sitä vasten huomaa heti, että  nämä eivät liity mitenkään yhteen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Sain oivan tyhjentävän vastauksen ed.kysymykseeni ja rohkenen edelleen kysyä. Kysymykseni koskee käskyä- älä tapa, muistan joskus kuulleeni jonkun selittävän että alkuteksteissä se olisi oikeammin muodossa-älä murhaa! Voitaisiinko tämän perusteella sittenkin sodassa tappaa vihollisen, kun se ei tavallaan olisi murhaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Vai täyttääkö sodassa tappaminen aiotun tietoisen hengiltäottamisen l.murhaamisen kriteerit. Että tällaista hiustenhalkomista tällä kertaa!

Vastaus:

Nimimerkille From darkness to light

Kysyin asiaa asiaan paremmin perehtyneeltä kolleegaltani. Hän sanoo, että alkuperäinen käännös on Älä tee henkirikosta. Tämä sisältää kaiketi tapot ja murhat ja kuoleman tuottamukset. Ei siis teloituksia, tai sodan käyntiin liittyvää tappamista, tai uhraamista. Kiitos hyvästä kysymyksestä! Tämä avarsi minunkin näkemystäni asiasta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Maalikkona ihmettelen silmät ympyrkäisinä luomakuntaa! Kysymykseni koskee sielunvihollista l. saatanaa! Onko näin että saatana tuntee raamatun. Näin minä sen ymmärrän! Mulle on herännyt kiusallinen kysymys mieleeni, jos kerran saatana tuntee raamatun, niin miksi se osallistuu Harmagedonin taisteluun vaikka se näkee raamatusta lopputuloksen, että tulee häviämään sen!

Vastaus:

Nimimerkille From darkness to light

Hyvä kysymys! Kyllä Saatana tuntee Raamatun ja jopa paremmin, kuin ihminen. Sehän oli itse siellä läsnä, kun ihminen lankesi alussa, eksyi myöhemminkin irti Jumalasta ja tappoi jopa Kristuksen. Saatana tietää sen kaiken, mihin ihminen voi vain uskoa, koska oli itse paikalla aikaansaamassa sitä kaikkea tuhoa ja vastustamassa kaikkea parannusta.

Mietit mutkikasta kysymystä tuossa Harmageddonin jutussa. Vaihtoehtoisia selityksiä Saatanan sitoutumiselle kohtaloonsa voisivat olla se, että maailmanhistoria on jo luotu ja siksi sitä voidaan jo ennustaa - tavallaan kaikki on jo tapahtunut, vaikka me emme ole vielä siellä asti. Näin erilaiset syyt ja seuraukset vievät pakonomaisesti asioita eteenpäin, eikä niitä voi enää muuttaa. Näin riippumatta siitä, että me koemme asiat toisin.  Näin Saatana olisi jo jossakin mielessä tuhottu Harmageddonissa. Toinen selitys voisi olla se, että Saatana on niin kiivas käymässään valtataistelussa ja voitonhimossa, että ei pysty lopettamaan touhujaan - se voisi olla vähän kuten pelihimon riivaama ihminen, joka haluaa yrittää vielä kerran, kunnes aika ja resurssit vain loppuvat. Ei kykene uskomaan todeksi tulevaa lopputulosta, vaikka tietää jo sen. Ehkäpä elämällä ei sitten ole enää mitään merkitystä Saatanalle sen jälkeen? Koko juttuhan lähti liikkelle kapinasta taivaassa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Raamattuun piirtäminen sallittua? Haluaisin harrastaa bible journalingia, mutta perheeni mukaan raamattuun ei saa piirtää tai tehdä muita merkintöjä. Minulle kerrottiin rippikoulussa, että monet uskovat esimerkiksi alleviivaavat raamarusta lempikohtia. Voinko siis tehdä tällaista?

Vastaus:

Nimimerkille Uskova nuori

Kyllä sinä voit tehdä Raamattuun merkintöjä. Se on itseasiassa ihan hyvä tapa keskustella Jumalan kanssa. Kun alleviivaat tärkeitä kohtia, tai kirjoitat omia mietteitäsi tms ne ovat siellä odottamassa sinua ja ohjaamassa ajatuksia uudelleen sellaisiin asioihin, jotka tuntuvat tärkeiltä, tai jäävät vaivaamaan mieltä. Jopa piirros tms voi olla iso ajatus, tai rukous, joka Raamatun sivulle piirrettynä voi selkeyttää ja elävöittää Jumalan sanaa ja ylläpitää jotakin tärkeää ajatusta, tai kokemusta mielessä. Henkilö joka lukee sinun Raamattuasi sinun jälkeesi voi samalla lukea sinun uskoasi ja jumalasuhdettasi, kun jätät siitä jälkiä kaikkien tuntemaan kirjaan.

Minä itsekin olen tehnyt joitakin alleviivauksia Raamattuun, kun on löytynyt lause, tai ajatus, joka selittää ja avaa Raamatun kirjoituksen ajatuksenjuoksua. Niin ne nousevat myöhemminkin mieleen, kun luen Raamattua, vaikka lukisin jonkun muun, kuin omaa Raamattuani. Se on hyvä tapa opiskella kirjoituksia elämää varten. Tuntuu, että tekemällä merkintöjä Raamattuun, ne kirjoittaa samalla omaan itseensä sisäisesti läsnäoleviksi. Vähän niin kuin kirjailisi samalla omaa minuuttaan ja elämäänsä Raamatun ajatuksilla ja mietteillä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen uskova mies,nuori tyttäreni haluaisi muuttaa itsensä pojaksi.koko vaellukseni Jeesusta seuraten on ollut taistelua,terveys on mennyt,avioliitto on ollut katkolla,toimeentulo heikkoa,perheessä syöpää,ms-tautia,pieni poikani on erityislapsi.rukoilen ja itken,huudan avukseni Herran nimeä,ei millään oikein jaksaisi.Jeesus silti yhä sinua ylistän.en edes tiedä miksi tämän kirjoitin mutta jollekkin oli pakko kirjoittaa.

Vastaus:

Nimimerkille Pelokas isi

Oletkin joutunut melkoiseen pinteeseen. Elämä on näyttänyt karuja puoliaan. Tällaisessa tilanteessa on hyvä päästä keskustelemaan asioista johonkin suuntaan. Jo keskusteleminen ja ajatusten kokoaminen voi helpottaa oloa suuresti. Me ihmiset olemme monin tavoin epätäydellisiä olentoja Jumalan kuvina ja kaltaisina: monin tavoin heikkoja ja sairaita olentoja. Olen aivan vakuuttunut siitä, että Jumala ymmärtää meitä tässä suhteessa: siksi Kristuskin uhrautui ristille syntiemme sovitukseksi. 

Olet perheen isänä muille majakka, jonka valossa he elävät. Se, joka edustaa omilleen Jumalan näkökulmaa ihmisyyteen ja joutuu siksi Kristuksen paikalle suhteessa muihin: mitä vaikeampi tilanne, sen enemmän siihen jamaan joutuu. On hyvä, että Jumalasuhteesi on kunnossa. Näin itse Jumala voi toimia perheesi keskuudessa sinun kauttasi. Tässä vallitsevassa tilanteessa sinun on hyvä osata olla armollinen ja kannustava myös itsellesi, vaikka tilanne vaikuttaisi miltä sinun ympärilläsi. Niin jaksat olla sitä samaa paremmin niille toisille siinä ympärillä ja aika saa ratkoa sinun ja Jumalan kanssa pois ongelmia ja löytää vastauksia kysymyksiin. Olisiko mahdollista keskustella asioista muiden ihmisten kanssa siinä ympärillä? Toivottavasti teillä on olemassa jonkinlainen keskusteluyhteys. Se helpottaisi varmasti sinua ja muita kaiken epävarmuuden keskellä, jos se vain toimii. Tulisi purettua pois mielen sisäisiä paineita, mikä helpottaisi varmasti oloa - toisi ehkä johonkin jonkin ratkaisunkin?

Sinun tilanteesi tuntuu kovin vaikealta ja pelkään vähän, etten oikein osaa käsittää kunnolla sinun tilannettasi. Sydämeni itsepäisesti kuitenkin rukoilee sinun puolestasi ja sinun perheesi puolesta. Että kaikki kääntyisi hyvin. Jos tahdot jutella asioista, jotka painavat mieltäsi, voit hyvin lähetellä minulle vaikka sähköpostia osoitteeseen juha.dubbe@evl.fi niin vastailen sinulle. Missään nimessä sinun ei pidä jäädä yksin hautomaan vaikeita asioita. Monesti asiat alkavat jotenkin järjestyä, kun päästään ajassa vähän eteenpäin. Kaikissa tilanteissa Jumala tahtoo meidän ymmärtävän, että hän on meitä rakastava isä ja me olemme hänelle hänen lapsiaan, joista hän huolehtii aivan kaikissa tilanteissa ja aivan loppuun asti, tuntui miltä tuntui. Onneksi vietämme nyt kesää. Luonnon valoisuus ja värikkyys ja erilaiset äänet ja tuoksut piristävät vähän mieltä ja minä muistan aina siitä, että meillä on rakastava isä taivaassa, joka tahtoo huolehtia meistä: että elämä voittaa viime kädessä kaikkialla ja se on se lopullinen totuus, joka jää voimaan.

Jopa silloin, kun on kaikkein synkintä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä raamattu sanoo joogasta jonka tarkoitus ei ole palvoa muita jumalia tai meditaatiosta jossa sama juttu tai astrologiata?

Vastaus:

Nimimerkille Jau

Hyvä kysymys nykyisten muotivirtausten keskellä! Aloitan meditaatiosta. Meditaatio on mietiskelemista. Mietiskeleminen jäsentää asioita ja korostaa ehkä jotakin niissä ja vaikuttaa ihmisen tajuntaan. Meditaatiota on harjoitettu ja harjoitetaan kirkossa muinaisista ajoista alkaen. Luostareissa tämä on yksi asukkien päätehtävä: mietiskellä Jumalan sanaa ja syventää sen tuntemista, antaa elämä sen johdettavaksi. Itse Martti Luther meditoi Jumalan sanaa ja kehoitti kaikkia harjoittamaan sitä. Raamattua on tehokkainta lukea meditoiden sitä, jättää Sana soimaan mieleen.

Jooga liittyy alun perin itämaisiin uskontoihin ja joogalla harjoitetaan mieltä ja ruumista olemaan suhteessa todellisuutéen ja korkeampiin voimiin. Jos tällä harjoittelulla todentaa suhdetta Jumalaan ja elämäämme todellisuuteen ja elää sitä todeksi ja kehittyy siinä, ei asiassa ole sinänsä mitään pahaa. Jooga on oikeastaan vain meditaation muoto, jossa ruumis osallistuu liikkeiden kautta ajatuksiin. Lutherus sanoi, että ääretön/Jumala sisältyy äärelliseen/luotuun todellisuuteen. Me olemme osa kokonaisuutta ja hyvä oleminen osana kokonaisuutta on olemista suhteessa Jumalan kanssa. Jos jooga rakentaa tällaista tietoisuutta ja olemista se on pelkästään hyvä asia. Jos taas touhu saa ihmisen käpertymään vain itseensä ja viis veisaamaan lähimmäisistään hädän keskellä, se on pahasta. Tässä kohden voi sanoa, että hedelmästään puut tunnetaan. Hyvä puu tuottaa hyvää  ja huono puu huonoa. Raamatun kanssa asioita voi arvioida.

Astrologia on alkujaan jonkinlaista taivaankappaleiden palvomista ja siihen liittyy ajatus, että tähdet muka jotenkin vaikuttaisivat ihmisten elämiin. Astrologia ei nykytietämän mukaan tuota oikeaa tietoa. Lisäksi sen yhteydessä ihmiset alkavat luottaa luotuihin taivaankappaleisiin itsensä Luojan asemesta. Luoja ja me ihmiset rakennamme tulevaisuutta toimillamme, eivät tähdet. Tähdet häiritsevät vain ajatuksia tässä suhteessa. Ne ovat kyllä kauniita taivaalla ja niiden avulla voi suunnistaa, mutta mitään muuta vaikutusta niillä ei ole. Väärä usko tähtiin voi sotkea ajatuksia suhteesta Jumalaan ja siihen, mitä Jeesus meille opettaa Jumalasta, että elämästä. Parempi uskoa itseensä, kuin tähtiin ja antaa kaikki hyvän Jumalan käsiin. Tähtiä ja kaikkea niihin liittyvää on silti ihan hyvä tutkia ymmärryksen kehittämiseksi: siinä oppii jotakin maailmankaikkeudesta, sekä ihmisen tavasta hahmottaa asioita ja todellisuutta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mihin ateistit ja toisinuskovat joutuvat kuoleman jälkeen?

Vastaus:

Nimimerkille Lempi

Tämä varmaan riippuu vähän siitä, mihin he ovat eläessään uskoneet. Nyt en tarkoita uskomisella totena pitämistä; sitä että joku uskoo jonkin todeksi, vaan näkemyksellisempää luottamusta, kuten on sosialistilla, joka uskoo Marxiin ja Marxin oppeihin omassa suunnassaan, tai omassa suunnassaan vaikka natsilla, joka uskoo Hitleriin ja Hitlerin oppeihin. Se mihin me päädymme riippuu melkoisen paljon siitä, uskommeko me Kristuksen oppeihin ja Kristukseen opettajana. Ateistit ja toisinuskovat, jotka jollakin tavoin uskovat Kristuksen oppeihin ovat eri asemassa, kuin ne, jotka eivät ole näihin oppeihin uskoneet. He ovat elämässä kasvaneet ihan erilaisiksi suhteessa siihen, mitä Jumala ja elämä meistä pyrkii tekemään. 

Ne, jotka eivät sopeudu enää elämän joukkoon tuhoutuvat. Tämä pätee jo ihan biologien tutkimassa ja tuntemassa todellisuudessa tässä tuntemassamme maailmassa. Aivan samoin Jeesuksen omikseen tuntemat päätyvät taivaaseen ja muut joutuvat helvettiin. Raamattu sanoo, että tämä on paikka, jossa palaa ikuinen tuli, itkun ja hammasten kiristelyn paikka. Jos on olemassa taivas, johon tästä elämästä mennään ja jossa on vain Kristuksen omikseen tuntemia, tältä osin keskenään samankaltaisia ihmisiä, täytyy myös olla paikka niille, jotka ovat tässä suhteessa erilaisia. Jos rauhan tekijät ja sodanlietsojat erotetaan toisistaan niin, että mukana on vain samankaltaisia ihmisiä, syntyy kaksi paikkaa, jossa toisessa pyritään aina kohti rauhaa ja toinen, jossa riidat ja sodat voivat vain kiihtyä. Ennen pitkää molemmat saavuttavat lopullisen täydellisyyden. Näin nähtynä mieleen nousee ajatus, että helvetin tuleen vähintäänkin liittyy sinne joutuneiden hulluuksiin nousevan raivon liekki, mikä saattaa vaikka viitata siihen, että helvetti polttaa sinne joutuneet kokonaan olemattomiin; räjäyttää näin mielen ja uuvuttaa sen kokonaan pois? Kuluttaahan veden liikekin kivistä keskenään kaikki särmät pois ja tasoittaa ne niistä tyhjiin. Ehkä sitä, mitä meistä jää jäljelle tämän ruumiillisen elämän jälkeen voisi verrata radioaaltoihin, jotka ovat jossakin: joita ei voi sellaisenaan nähdä ja kuulla, vaikka ne ovat olemassa ihan aineellisessa mielessä. Vastaanottimilla me kuitenkin voimme kuulla ja nähdä kyseisten aaltojen sisältämän informaation. Koko olevaisuushan on jonkin sortin energiaa, tai liikettä, jolla on oma rakenteensa, informaationsa(kuten DNA), joka liittyy kaikkeen, mitä on olemassa ja josta kaikki on syntynyt. Informaatiota me kutsumme kirkon perinteessä Jumalan Sanaksi ja osapuilleen energiaa Jumalan kaikkivallaksi. Fyysinen suhde Jumalaan saattaa olla tässä asiassa paljon olennaisempi, kuin tulemme aina edes ajatelleeksi: siksi usko Jeesukseen syntien sovittajana, joka opettaa meitä on meille aivan todella tie, totuus ja elämä! 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe  

Kysymys:

Voiko Jumalalle rukoilla liikaa? Olen viime aikoina vuosia kestäneen hiljaiselon jälkeen herännyt rukoilemaan, koska kohtasin kriisin, johon vain Luojalla olisi mahdollisuus vaikuttaa. Olen rukoillut "rystyset verillä" ja pyytänyt häneltä apua, jonka olenkin saanut konkreettisesti. Mietin tätä jo silloin apua monta kertaa päivässä pyytäessäni ja mietin yhä (kysymys on kyllä varmasti hölmö) mutta ärsyyntyyköhän Jumala jatkuvasta kiitostulvasta, jota hänelle olen viime päivinä osoittanut? Pitääkö hän minua vain teennäisenä, hetkellistä kiitollisuudenhuumaa tuntevana ihmisenä, joka kohta taas unohtaa, mistä olla kiitollinen? Tai pänniikö häntä nämä yhteydenottoni, kun maailmassa on niin paljon isompia asioita. Ajatteleeko Luoja, että "ei nyt kaikesta tarvitse koko ajan kiitellä?"

Vastaus:

Nimimerkille N94

Et voi rukoilla Jumalaa liikaa. Mutta parasta rukousta Jumalalle pitkässä juoksussa on vastata hänen meille Raamatussa osoittamaansa puhutteluun elämällä tämän opastamalla tavalla. Kiitollisuuden sävyttämä ihmismieli elää luonnostaan kiitollisuuden lähteen sävyttämää elämää. Kiitollisuuden kautta Jumala sytyttää sinuun rakkautensa, joka ohjaa sinua elämään Jumalan lapsen elämää. Tässä toteutuu varmaankin koko rukous kaikkein syvimmiltään. Et siis kiusaa Jumalaa rukoilemalla millään tavoin, vaan se johtaa sinua elämässä eteenpäin Jumalan kaltaisuuteen - isän lähelle. Jumala ei pidä sinua kiitoksinesi turhana, vaan tekee sinusta kaikkea sitä, mitä hän tahtoo sinun olevan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen tunnustava kristitty, enkä ole koskaan sekaantunut mihinkään henkimaailman asioihin, mutta huomaan ahdistuvani niistä nykyään päivittäin. Mietin jatkuvasti (neuroottinen luonne kun olen), että voiko paholaista rukoilla tai voiko se tehdä ihmeitä siten kuin Jumala. Pelkään, että jos voi, niin olen siihen jotenkin vahingossa yhteydessä ja aiheutan jonkin katastrofin, kuten vakavan sairastumisen.

Vastaus:

Nimimerkille Esku

Kuulostaa melkoisen painostavalta tilanteelta.    Minä sanoisin, että jos paholainen kuulee sinua, niin Jumala kuulee vielä paljon herkemmällä korvalla. Me voimme luottaa turvallisesti Jumalan jatkuvaan läsnäoloon ja siihen, että saamme vahingot anteeksi. Meidät on sovitettu ristillä.

Paholaisen tiliin on pantu jonkin verran ihmeitä kansanperinteen piirissä, mutta Raamatussa paholainen ei pysty tekemään itse mitään, vaan saa muut toimimaan väärin esim.kylvämällä epäilyjä ja negatiivisia ajatuksia. Samoin ihmeitä tekevät lähinnä apostolit ja profeetat ja Jeesus, eivät niinkään noidat ja velhot. Jumala on varsinainen voiman lähde, ei paholainen ja voimiltaan yli kaiken pahan. Pelkosi on siis kaikin puolin aiheeton. Paholainen koittaa lähinnä kääntää meitä Jumalaa vastaan ja Jeesusta vastaan ja luo kaikenlaisia harhakuvia johtamaan meitä harhateille. Meillä on uskomme vastavoimana kaikelle tällaiselle!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen juuri saanut perinnön ja mietityttää, että tuleeko siitä (tai normi palkasta) maksaa kymmenys?

Vastaus:

Nimimerkille Timo81

Otan osaa menetykseesi. Silloin kun joku saa perinnön, tältä on kuollut joku läheinen. Sinun ei tarvitse erityisesti maksaa kirkolle mitään perintöverosta, vaan veroviraston lähettämä maksulappu, joka tulee varmasti aikanaan kattaa ihan kaiken. Kirkollisvero kerätään normaalin palkanmaksun yhteydessä perittävien valtiollisten ja kunnallisten verojen ohessa, eikä se ole kymmenys/10%, vaan ennemminkin jotakin 1,75% täällä Pöytyällä. Prosentti voi vähän vaihdella paikkakunnittain, mutta on suunnilleen samalla tasolla kaikkialla 1%-2%. Kunnallisveroprosentti on keskimäärin n 20%, mutta määräytyy palkan mukaan viimekädessä. Jos olet työurasi alussa sinun tulosi jää alemmas ja samoin myös veroprosenttisi. Tämän voit selvittää verovirastosta, kun tiedät omat tulosi työuran alettua.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mikä on kristinuskon mielipide aseoikeuksien eetisyydestä?

Vastaus:

Nimimerkille Eerik

Esitätkin hankalan kysymyksen! Raamatussa käytetään paikoittain miekkoja hyvinkin verisesti. Toisaalta Jeesus toteaa, että joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu(Matt. 26:52). Ja toisaalta Paavalin mukaan virkavalta ei kanna miekkaa turhaan, vaan rankaisee sillä lain rikkojia(Room. 13:4), tuohon aikaan rikollisilta, jotka olivat Rooman kansalaisia, katkaistiin kaula miekalla. 

Kristinuskossa ei sinänsä tuomita aseita pahoiksi. Soveltaisin tässä apuna näkemystä, jonka mukaan käyttötarkoitus sanelee asian eettisyyden. Jos aseoikeudet pyrkivät tuottamaan jotakin hyvää ja hyödyllistä, kuten metsästysvälineinä, on tilanne ihan eri, kuin jos kyseessä olisi pröystäilevä oman egon vahvistaminen itsepuolustusvälineenä tms. Aseita ei pidä mahdollistaa ihmisille ihan rajattomasti, koska meissä vaikuttava synti saa meidät käyttämään niitä väärin ennemmin, tai myöhemmin, kun ihmismäärät kasvavat ja erilaisia tilanteita kehkeytyy. On myöskin hyvä huolehtia siitä, että helpommin väärinkäytöksiin lipsahtaville ei myönnetä aseoikeuksia, vaan sellaisille, joista riittävällä varmuudella voi tietää, että oikeutta käytetään oikealla tavalla niissä valvonnallisissa olosuhteissa, joihin oikeuksia myönnetään. Tämä ei aseta ihmisiä eri arvoiseen asemaan heidän turvallisuutensa osalta, muunlainen ratkaisu voisi niin tehdä.

Aseoikeuksissa sinänsä ei ole mitään arveluttavaa eettisesti, mutta perusteiden ja edellytysten määrittämisen ja niiden toteuttamisen kanssa olisi syytä osata olla tarkka ja lahjomaton, ettei oikeuksia mene vääriin käsiin. Minä myöntäisin aselupia ennemmin vähemmän, kuin enemmän, mikäli tapaukset tuntuvat yhtään arveluttavilta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ahdistaa. Mistä nämä näyt ja ilmestykset tulevat. Eihän Jeesus nyt käy/mene helettiin enää tai vie sinne ketään vierailuille? Voitko lukea nämä ahdistavat linkit ja kommentoida niitä. http://www.heinola.org/~patato/Brenes.html Ja https://www.divinerevelations.info/documents/7_jovenes/finnish_7_youths_hell.htm

Vastaus:

Nimimerkille Yksin armosta

Oletkin löytänyt melkoisen ahdistavaa luettavaa. Netti on tulvillaan kaikenlaisia äärimmäisyyksiä. Raamattu ei mainitse ainakaan mitään siitä, että Jeesus kuljettelisi ihmisiä helvettiin katsomaan piinattujen sielujen ahdinkoa. Jokin tulevaisuuden näky kyllä Johanneksen ilmestyksestä löytyy, mutta se on eri asia. Ennemminkin kristikunta odottaa Kristuksen toista tulemista kirkkaudessa, jolloin hän hakee täältä pois ne, jotka tuntee omikseen. Pojasta näkyy millainen isä on ja pojan sisarina ja veljinä myös meissä on vivahdus sitä samaa, vaikka olemmekin epätäydellisiä. Tätä vaikuttaa meissä usko, joka ohjaa meidän elämäämme ja kasvuamme ihmisinä olimmepa me mitä tahansa.

Sinänsä voi olla ihan hyvä, että tällaisia profetioita ja profeettoja ilmaantuu ajoittain, koska näin me joudumme välillä muistamaan tämän maailman katoavaisuutta. Näihin ei kuitenkaan kannata suhtautua kuoleman vakavasti: yhtään ennustettua maailmanloppua ei ole vielä koittanut, eikä ylösnousemuskaan ole vielä alkanut. Ainoa helvetti jota meidän pitää varoa on tässä maailmassa vallitseva itsekkyys ja pahuus, jotka voivat tuottaa monenlaisia ongelmia, joista ihmiskunta joutuu kärsimään: väkivalta, sodat, sairaudet, kurjuus ja köyhyys, joita ihmiskunta voisi toimillaan lievittää maailman parantamiseksi ja jotka voitaisiin jopa pystyä pitämään poissa meidän toimillamme, jos tahtoa siihen riittäisi. Yhteiskuntakin hoitaa tällaisia asioita meidän puolestamme. Lopullinen jako vuohiin ja lampaisiin tapahtuu vasta aikojen lopulla. 

Luulenpa, että nämä näyt ja ilmestykset tulevat jostakin ihmisten mielikuvituksesta. Jumala käyttää hyväkseen tällaisia höppänöitä, jotta voisi muistuttaa meitä siitä, että meidän on hyvä valvoa ja muistaa, että aika loppuu kerran. Näin me opimme seuraamaan aikojen merkkejä ja muistamme, että Jeesuksen kautta me olemme Jumalan lapsia kasvamassa kohti aikuisuutta hänen suojeluksessaan. Parasta mitä voit tälle kiusalle tehdä on viettää riemullinen joulu ja iloita siitä, että se synnyttää joulun lapsen meidän sydämiimme. Joulu opettaa meille taivasten valtakuntaa, kun juhlimme sitä sellaisena juhlana, miksi se on tarkoitettukin ja juuri sillä se synnyttää meitä uuteen olomuotoon. Jostakin syystä useana vuonna on tullut esille tällaisia ennustuksia ja näkyjä juuri ennen joulun aikaa. Ehkäpä se on Jumalan tapa valmistaa meitä joulusanoman vastaanottamiseen koko sydämen voimalla? Lakia, joka kirkastaa evankeliumia? Maailman pimeys, joka kutsuu valoa esille?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko uudestisyntyminen ainutkertainen tapahtuma, joka tapahtuu vain yhden kerran ja ainoastaan kasteessa?

Vastaus:

Nimimerkille Regeneraatio

Kiitos kysymyksestä. Tavallaan sekä, että. Kasteessa ihminen uudestisyntyy Jumalan työn tuloksena. Toisaalta kasteen lisäksi me tarvitsemme uskon, josta me saatamme elämässä irtaantua. Silloin evankeliumin sana saattaa palauttaa meidät elämän tielle ja siten synnyttää meidät uudelleen, siitä kuolleesta tilasta, johon ihminen voi kastettunakin elämässä päätyä kaiken maailman huolien riuduttamana. Ihminen on mestari lankeamaan ja kykeni Raamatun mukaan tähän jo ollessaan synnittömässä tilassa, joten nyt me emme muuta enää omin avuin osaakaan! Siksi me tuhoutuisimme täysin, mikäli mahdollisuutta useampiin uudestisyntymisiin ei olisi. Siksi Kristuskin syntyi ja kärsi meidän tähtemme. Me tarvitsemme jatkuvaa tukea ja uudestisyntymistä saavuttaaksemme sen olotilan, joka liittyy iankaikkisuuteen, joka meille on luvattu. Kun synti painaa ja irrottaa meitä jatkuvasti Hengen elämästä, pitää meidänkin jatkuvasti syntyä uudestaan hengestä. Kun tämä kaikki kääntyy lopulta lopullisesti elämän voitoksi, murtuu kuoleman valta ja me alamme ylösnousemuksen kuolevaisuuden sijaan. Kastamista ei kuitenkaan pidä toimittaa kuin kerran. Kerran oikein kastettu on Jumalan kastama ja aina kastettu. Kristukseen voimme aina palata, jopa vaikka pyhän ehtoollisen kautta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Sota synnin palkka?

Vastaus:

Hei. Esititkin hyvän kysymyksen!

Sodat syntyvät erilaisten riitojen seurauksena, kun ei enää kyetä ratkomaan asioita millään muulla tavalla. Usein ne liittyvät jotenkin turvallisuuteen, tai rahaan, tai valtaan. Sota syttyy silloin, kun jompikumpi osapuoli aloittaa hyökkäyksen, eli sotatoimet ja pakottaa toisen puolustautumaan. Sotia voi syttyä siksikin, että useampi osapuoli pelkää toisen hyökkäystä ja toteaa, että hyökkäys on paras puolustus - näin sota syttyy yleisen epävarmuuden ja pelon vaikutuksesta puoliksi itsekseen.

Kaikissa tapauksissa sodan syttyminen johtuu perimmiltään itsekkäästä ja itsekeskeisestä syystä. Synti näkyy meissä itsekkyytenä ja piittaamattomuutena muista ja saa ihmisen etsimään omaa etuaan. Näin sota ei ole pelkästään synnin seuraus, vaan se on synti itse leimahtaneena liekkiin. Sota myrkyttää ihmisten mielet vihalla ja pelolla ja rampauttaa sukupolvia sekä henkisesti, että ruumiillisesti. Voi sanoa, että sota on helvetti maan päällä, joka tekee ihmisistä suoranaisia demoneja toisilleen(aivan samoin kuin Jumalan valtakunta tekee ihmisistä Kristuksia toisilleen). Sodan jälkeinen toipuminen kaikkine tuskineen ja painajaisineen ja sairaalloisuuksineen on synnin seurausta ja enemmänkin synnin palkka, siinä missä sota on synnin huipentuma.

Sotia ei syttyisi ilman syntiä ja synnin katoaminen lopettaa ne, koska ihmisen halu mihinkään sellaiseen katoaa silloin kokonaan. Tämän puolesta meidän todella kannattaa nähdä vaivaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Täydellinen

Oletpa pinteeseen joutunut! Kyllä sinä olet kaikin tavoin rakastamisen arvoinen ihminen. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaikilla on omat heikkoutensa ja vikansa. Loistavaa, jos olet oppinut voittamaan itsesi ja ottamaan ohjat asioissa, jotka usein hallitsevat ihmistä. Kun saa otettua itseään niskasta kiinni edes jotenkuten ja vahvistuu siinä, kypsyy myös ottamaan ohjat kaikessa muussa. Tiedä vaikka olisit johtaja-ainesta! Se jota ei pidä kurissa kukaan muu, kuin itse ja joka huolehtii muiden kyvykkyydestä.

On hieno tavoite pyrkiä täydellisyyteen elämässä ja osa täydellisyyttä olisi osata antaa itselle anteeksi hairahdukset menneisyydessä, etenkin, kun ne ovat menneisyyttä. Tekosi menneisyydessä eivät määritä sinua millään tavoin. Ennemminkin sinua määrittää se mihin pyrit eteenpäin mennessäsi elämässäsi ja mihin olet valmis ryhtymään sen puolesta. Kasvaminen on sen tunnustamista, että ei ole vielä valmis jossakin suhteessa, mikä taas johtaa kasvamaan/kehittymään siihen suuntaan. Ongelmaasi liittyviä asioita sinänsä ei muuten yleensä pidetä sinänsä niin vakavana, kuin itse siihen suhtaudut, mutta kyky ottaa niskaote itsestä oman henkisen ja hengellisen kasvun voitoksi on kyllä kaiken vaivan arvoinen. Se nimenomaan on ihmisenä kasvamista, etenkin, jos siihen liittyy vielä kykyä huomioida muita ihmisiä ja nähdä asioita heidänkin näkökulmastaan.

Minusta voisit jättää menneet menneisyyteen, unohtaa asiat sinne ja jatkaa eteenpäin - sieltä tulevat löytymään ne oikeat vastaukset elämään. Kaikki tärkeät asiat tapahtuvat tulevaisuudessa, eikä mennyttä pidä jäädä tuijottaman liian pitkäksi aikaa, koska sinne kuuluvaan ei voi enää vaikuttaa, toisin kuin siihen, mikä on tulossa. Jos osaat keksiä, mihin tahdot päästä tulevaisuudessa, voit hyvin jo alkaa elää sen kanssa ja unohtaa kokonaan sen, mikä on jo jäänyt taakse. Olo voisi parantua siitä merkittävästi. Nyt olisi hyvä löytää tulevaisuuden unelma, jota kohti alkaa pyrkiä, niin se alkaa toteutua yllättävänkin pian. Rukoilen sinulle voimia, siunausta  ja johdatusta kaikessa elämässä eteenpäin!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe  

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Unna

Kiitos kysymyksestä! Joudun vastaamaan kysymykseesi julkisesti, koska et laittanut kysymyksen mukaan sähköpostiosoitetta, johon lähettää vastaus. Kysymystäsi ei julkaista näkyville, mutta tässä on siihen vastaus, joka näkyy.

Jumalan tunteminen ja Jumalaan uskominen kulkevat käsi kädessä. Jumala nimittäin on osaltaan läsnä meissä ja meidän uskossamme ja puhuu meille sitä kautta. 1 Johanneksen kirjeessä kerrotaan, että Jumala on rakkaus. Tämä tarkoittaa sellaista huolehtivaa pyrkimystä, joka pyrkii tekemään kohteestaan koko ajan jotakin hyvää, parempaa, kuin tämä oli aiemmin. Kun löydät tämän puolen itsestäsi ja tutkit sitä ja tutustut siihen ja tutkit sitten luomakuntaa ja ihmisten kohtaloita sen tuntemisen läpi, voit tavoittaa jotakin Jumalasta. Samoin Raamatussa Jeesus opettaa meille sitä, mitä Jumala tahtoo ja hänen opetustensa ja ajatustensa kautta voimme nähdä jotakin Jumalasta. Kun tutkit itseäsi näiden opetusten avulla, olet silloin Jumalan puhuttelun kohteena ja voit oppia hänestä jotakin. Kun tutkit sitä, miten asiat omassa elämässäsi yrittävät kasvattaa sinua ihmisenä ja viedä elämässä eteenpäin, voit kohdata Jumalan. Samoin silloin, kun joku tulee auttamaan sinua kun tarvitset sitä, silloin näet Jumalan työssään, tai kun joku on jollakin tavoin niin pulassa, että sinun täytyy tehdä asialle jotakin - silloin voit kokea Jumalan tahdon itsessäsi. Usko voi opettaa sinulle Jumalaa, jos annat sille siihen mahdollisuuden. Samalla Jumala opettaa sinulle uskoa, jonka kautta hän on sinussa läsnä ja muovaa sinua iankaikkisuusmuotoa kohti. Sitä totuuden etsiminen ainakin tuntuu minussa vaikuttavan!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Edesmennyt teologi Jaakko Elenius muistaakseni ehkäpä puolileikillään ja provokatiivisesti totesi joskus, että herätysliikkeet pitäisi lakkauttaa. Olen miettinyt herätysliikkeiden olemassaoloa. Ovatko ne rikkaus vai riesa? Miksi ei tavallinen peruskirkko kelpaa? Herätysliikkeet ovat protestiliikkeitä, jotka ovat suuntaliikkeitä korostaen jotakin omaa opinkohtaansa. Ne ovat pietistisiä (kirkko kirkossa) tyyppisiä liikkeitä, jotka ovat mielestään usein parempia kuin tavalliset kirkkokristityt. Liikkeiden tarkoitus on usein olla "parantavana suolana" kirkon muuttamiseksi heidän mieleisekseen. Kirkko on kuitenkin yksi. Apostoli Paavali varoittaa Raamatussa eriseuroista ja puolueista; kuka on Paavalin puolella, kuka kannattaa Apollosta, jne. Kristus ei ole jaettu. Raamattu ei tunne tällaisia eriseuroja ja oppositiossa olevia suuntaliikkeitä. Kansankirkko (valtiokirkko) ei voi muuttua tunnustuskirkoksi. Miksi herätysliikkeet eivät eroa kirkosta ja muodosta omia kirkkojaan, vaan ovat skismaattisina eriseuroinaan kansankirkon yhteydessä? Toistan kysymykseni: Tarvitaanko herätysliikkeitä? Ovatko ne rikkaus vai riesa?

Vastaus:

Nimimerkille Tarvitaanko herätysliikkeitä?

Tämä on todella vaikea kysymys! Vanhat herätysliikkeethän syntyivät valtionkirkon aikana 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa protestina sille, että papisto oli kiinni paikkakuntiensa talouselämässä ja säätyläisten huvituksissa. Omakohtainen usko ja evankeliumin julistaminen saivat suuren merkityksen herätysliikkeiden näkemyksissä. Yritys oli ylläpitää kirkon puolesta kirkkoa, koska sen työvoima oli kiinni maallisen hallinnon tehtävissä. Tämä asia korjaantui merkittävästi 1870, kun valtio ja kirkko erotettiin ja valtionkirkosta tuli kansankirkko, jolla oli oma hallintonsa irti valtiosta. Tavallaan herätysliikkeiden merkitys hävisi jo tässä vaiheessa ja papistoa vastaan esitetty kritiikki, jota vielä nykyäänkin kuulee menetti alkuperäisen osuvan kärkensä. Papisto siirtyi hengellisiin tehtäviin.

Nykyään eletään aikaa, jona maallistuminen etenee ja pyrkii osaltaan vaikuttaman myös kirkkoon. Talouspaineet alkavat taas kuormittaa kirkossa ainakin niitä, jotka ovat vastuussa seurakuntien talouden hoidosta; tämä kuormittaa taas osaltaan asiasta vastuussa olevaa papistoa. Aina on olemassa pelko, että maallinen kehitys alkaa painostaa kirkollista kehitystä omaan suuntaansa. Tässä ehkä on herätysliikkeiden olemassaololle peruste: toimia uskon todellisuuden unilukkarina maallisten ongelmien koettelemassa kirkossa opitulta, perinteiseltä pohjalta. Herätysliikkeet voivat kirkon organisaation ulkopuolisina, yksityisten ihmisten toimintoina ylläpitää omaa uskonopetuksen tarkkailua kirkossa ja toimia sitä kautta vahtina kirkon pysymisestä Raamatun opetuksessa - tämähän oli yksi Lutherin esittämä ajatus maallikoiden merkityksestä kirkossa. Tämä toiminta kyllä painottaa konservatiivisia virtauksia kirkossa ja luo jännitettä liberaalin yhteiskuntakäsityksen ja opintulkinnan kanssa!

Herätysliikkeille on kyllä paikkansa nykykirkossa, mutta ne saattavat kyllä lietsoa myös opillista hajanaisuutta. Eroaminen omiksi kirkkokunniksi voisi olla tässä ratkaisu, mutta se pirstoisi osaltaan myös kirkkoa ja heikentäisi sitä ja sen edustamia asioita osaltaan, kuten herätysliikkeidenkin osalta. Toisaalta kirkon pitää voida kehittyä yhteiskunnan mukana kehittäessään sitä. Mehän olemme matkalla kohti ylösnousemusta ja siihen liittyvää maailman muutosta. Tätä ei mikään mahti maailmassa saisi häiritä. Jostakin tältä suunnalta nousee vastaus esittämääsi kysymykseen, johon en osaa vastata tämän tarkemmin. Ehkä toivoisin, että  herätysliikkeiden piiristä nousisi papistoa, joka voisi yhdentää herätysliikkeiden ja varsinaisen kansankirkon ajatusmaailmoja toisiinsa niin, että molemminpuolinen vuorovaikutus auttaisi hälventämään eroja ja uudistamaan samalla kirkkoa uskossaan muuttuvan maailman keskellä niin, että alkuperäinen tehtävä edetä Jumalan kansana historiassa kohti suurta täyttymystä ylösnousemuksessa säilyisi kaikessa toiminnassa omalla paikallaan kaiken keskuksena. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Tässä mietiskelin että onko kristityn lupa lukea fantasiakirjoja joissa on esim magiaa?

Vastaus:

Nimimerkille Lukutoukka

Hyvä kysymys. Kyllä minun mielestäni kristityillä on lupa lukea magiaakin sisältäviä kirjoja. Raamatussahan oikeita osaajia tällä saralla ovat lähinnä Jeesus, apostolit ja profeetat - Jumalan miehet, jotka tekevät ihmeitä. Muut jäävät tässä suhteessa aivan paitsioon Raamatussa. Martti Luther päätteli tältä pohjalta, että noitavainot olivat vain paavin politiikkaa, jossa Jumalan valittuja vainotaan, koska he tuntevat Raamattua, elävät sen mukaan hinnalla millä hyvänsä, eivätkä suostu kumartamaan paavia, vaan pitäytyvät Kristuksen opetuslapsena, mikä näkyy heidän tekemissään ihmeissä, jotka pelottavat pahan riivaamia harhaanjohdettuja, ymmärtämättömiä ihmisiä.

Kiinnostus yliluonnolliseen voisi ehkä liittyä siihen, että ihmisellä on sisäsyntyinen tarve kasvaa kohti täydellisyyttä.  Tämä näkyy ihmiskunnan jatkuvassa kehityksessä osaltaan. Kiinnostus asian suhteen on oppimiskäyttäytymistä, joka muovaa meitä. Meidän on vain hyvä muistaa, että se on Jumala, joka tahtoo kasvattaa meitä elämään jumalan elämää ja toteuttamaan jumaluutta ihmishahmossa. Näin fantasiakirjallisuudella on omalta osaltaan ihan positiivisia vaikutuksia meihin ihmisiin. Jumalan lahjasta siinä on kysymys. Raamattu johdattaa osaltaan siihen kasvu-uomaan

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko siihen jokin tietty ikä milloin voi kieltää uskon?

Vastaus:

Nimimerkille Ossi

Jos vanhemmat aikovat liittyä, tai erota uskonnosta, on 12 vuotta täyttäneeltä lapselta saatava hyväksyntä tämän osalta muutokseen. Eli, jos vanhemmat tahtovat liittyä johonkin, voi kieltäytyä. 15 vuotiaana voi erota kirkosta vanhempien luvalla. Ilman vanhempien lupaa vasta 18 vuotiaana, täysi-ikäisenä, kun kaikesta voi itse tehdä omat päätökset ilman holhoojan suostumusta.
Tietysti voit olla sisäisesti mielessäsi uskossa, tai uskomatta riippumatta siitä, mitä muut ympärillä tahtovat ja tekevät missä iässä tahansa. Asia jää sinun ja Jumalan väliseksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko esim rock tai rap musiikin kuuntelu ok kristitylle?

Vastaus:

Nimimerkille Elmeri

Kristitty voi kuunnella mitä tahansa musiikkia, jos omatunto ei soimaa. Tärkeää ei ole se, mitä itsen ulkopuolella tapahtuu, vaan se mitä ihmisessä sisäisesti tapahtuu. Jos musiikki ei kiihota mieltä pahuuteen, niin se ei tee mitään vahinkoa, mutta voi raikastaa oloa mitä suurenmoisimmalla tavalla. Näin musiikki, ihan kaikki musiikki, voidaan nähdä Jumalan suurena lahjana ihmiselle. Eri asia sitten on, että miten ja mihin me sitä käytämme.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Voiko kuka vaan ihminen uskoa viikinkien jumaliin?

Vastaus:

Nimimerkille Härkä

Hyvä kysymys. Kyllä kaiketi kuka tahansa voi alkaa uskoa viikinkijumaliin ja alkaa noudattamaan näiden vaateita elämässään. Pyhä Henki voi tosin estää ihmistä toteuttamasta elämässään jumalattomia, perkeleellisiä elämäntapoja ja -arvoja. Tämä tapahtuu pelastuvan, Jumalan lapsenaan kasvattaman, ihmisen hyväksi. Jos seuraat viikinkijumalia kasvat näiden kaltaisiksi ja jos seuraat kaikkivaltiasta, alat muistuttaa tätä. Elämäntavat, arvot ja asenteet alkavat uskon kautta ja tämän voimalla muokata ihmistä. Viikingit kääntyivät aikanaan kristityiksi, koska kristinusko tulkitsee maailmaa ja elämää paremmin: se voisi muistuttaa ajatusmaailmaltaan viikinkien arvostaman Thor jumalan pyrkimyksiä ja arvostuksia oikeudenmukaisuus pyrkimyksineen, mutta jättäen sivuun muiden jumalien tuoman sekamelskan huomioitavien asioiden joukosta. Lisäksi kristittyjen Jumalan olemassaoloa voi analysoida ja perustellakin teoriassa, mutta viikinkijumalien kohdalla asia on paljon vaikeampi juttu. Kristittyyn elämään muiden jumalien palvominen ei kuulu, mutta näitä tutkimalla voi kyllä kehittää itseään ja ymmärtää uskontoa ja Jumalaa ja ihmisyyttä entistä paremmin. Minäkin toimin näin ja kannustan kaikkia muita rohkeasti samaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Eräs pastori, joka tekee työtään YouTubessa, on näköjään tehnyt videon aiheesta "Miksi on pahaa?" En kuitenkaan saanut vastausta videolta siihen, miksi Jumala sallii pahuutta. Osaako kukaan luterilainen pappi selittää tämän? Minusta tuntui siltä videota seuratessani, ettei tähän kysymykseen tulla saamaan vastausta.

Vastaus:

Nimimerkille Aapeli Absurdi

Kiitos hyvästä kysymyksestä! Pahan ongelmaa on pohdittu kirkossa jo ainakin 300-luvulta lähtien: miten maailmassa voi olla pahaa, kun Jumala on hyvä? Tämä on yksi edelleen lopullisesti ratkaisematon kysymys. Ns. Theodikean ongelma.

Ongelman syvyyttä osoittaa jo se, että me ihmiset sotkemme hyvän ja kivan keskenään. Kaikki hyvä ei tunnu ihmisestä kivalta, eikä likimainkaan kaikki kiva ole hyvää. Jo pahan määrittely on joltakin osin vaikeaa ihmiselle. Tähän sitten lisäksi kaikki selkeä paha ja pahuus maailmassa. Ehkä on vain tyydyttävä siihen, että ihminen ja maailma ovat särkyneitä ja väärin toimivia ja Jumala on paraikaa korjaamassa tätä ongelmaa, joka ratkeaa aikanaan. Maailman muuttuminen ja ylösnousemus sitten aikanaan kuuluvat siihen ajankohtaan, kun kaikki viimein tulee korjatuksi jälleen ja kaikki taas toimii, kuten pitääkin. Näin nähtynä Jumala ei salli pahaa, vaan on työstämässä sitä pois, vaikka pahuutta edelleen meille nähtävästi vielä  väliaikaisesti esiintyy.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko ihminen joka ei tunne evankeliumia mutta uskoo jotenkuten jumalaan pelastua? Ja voiko täysin ateisti pelastua?

Vastaus:

Nimimerkille Pelokas nuori

Siinäpä vasta kysymys. Evankeliumi välittää meille Jumalan pelastavan ilmoituksen. Me saamme siitä sen ymmärryksen, joka johdattaa meitä elämään oikein Jumalan yhteydessä. Muuten ihminen ei tätä ymmärrystä helpolla saavuta uskon tueksi.

Toisaalta Jumala on enemmän kuin evankeliumi ja toimii kaikkialla elämässä. Siksi pelastuminen on jollakin tavoin mahdollista evankeliumia tuntemattomalle ja jopa ateisteille, kun elämä kouluttaa meitä. Tämä taas saattaa vaikka ohjata evankeliumin ääreen oppimaan itseltään Jumalalta sitä, mikä on elämässä arvokasta ja tärkeää. Jumala toimii meissä läsnäolevana myös Pyhänä Henkenä ja ylläpitää evankeliumia meissä, mutta arkisen elämän tuomat kiireet ja paineet estävät meitä kuulemasta Jumalan viisautta meidän sydämissämme. Evankeliumi kirjoitettuna auttaa meitä siinä ulkoapäin kun luemme ja mietimme sitä ja sen opettamaa. Jeesuksen sovitustyö on tämän kaiken keskellä meidän tukenamme ja apunamme, kun vain panemme toivomme sydämissämme häneen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen ahdistunut, sillä haluaisin päästä irti synnistä, joskin se on vaikeaa. Esimerkiksi seksin harrastaminen tyttöystäväni kanssa on kuitenkin esiaviollista (ja täten syntiä) vaikka toisillemme uskollisia olemmekin ja molemmat uskomme Jeesukseen. Lisäksi joku mainitsi että yksilö on vain "häämälämmin" kristitty mikäli ei onnistu lähestulkoon synnitöntä elämää elämään ja ole kokenut jotakin taivaallista kosketusta tavalla tai toisella. Asiaa ei auta että tunnustan itseni hieman perfektionisti mikä ei toden totta tässä aiheessa sovi yhteen.

Vastaus:

Nimimerkille Ahdistaa

Kova tilanne! Ihmisen kuuluisi olla täydellinen, mutta kun me emme ole. Siksi me saamme turvata Jeesukseen syntiemme sovittajana, kunhan uskomme häneen. Kun elämänasenne on uskon ohjaama, on ihminen kasvamassa kohti täydellisyyttä, vaikka ei sitä vielä olekaan. Ja kun tämä prosessi etenee, se tulee kyllä kerran valmiiksi, vaikka ei ehtisikään siihen tämän maailmanajan kuluessa. Tähän me saamme luottaa.
Esi-aviollinen suhteenne on varmaankin sisällöltään aviollinen rakkaus-ja yhteiselämän kannalta, mikä on vielä paljon tärkeämpi asia, kuin virallinen avioliitto. Ajattele vihittyä avioliittoa, jossa ei olisi lainkaan rakkautta ja yhteisyyttä ja toisen kunnioittamista. Ei se olisi mitään. Sinun huolenkantamisesi kertoo minulle sen, että teillä on hyvät lähtökohdat solmia avioliitto ja saattaa suhteenne harmoniaan myös tältä osin ja onnistua siinä hyvin. Ehkäpä mieltäsi kiusaavat asiat kutsuvat sinua tähän suuntaan? Ajattelemisen arvoinen asia!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jos on nuorena pettänyt aviopuolisoaan eikä ole kertonut sitä vielä uskoon tultuaankaan niin voiko synnin saada anteeksi vaikka ei kerro puolisolle?En ole pettänyt enää ja rakastamme toisiamme.Olen uskoon tullessani rukouksessa saanut kaikki synnit anteeksi mutta tämä synti nostaa päätään välillä. Puolisoni ei ole uskossa ja tiedän että hän menisi aivan rikki tästä teostani jota itsekkin kadun.

Vastaus:

Nimimerkille Syntinen

Oletkin kitkerässä tilanteessa. Ei varmaan ole helppo olla.
Minusta olennaista tässä on se, että et enää petä puolisoa. Olet pannut elämän uusiksi tältä osin. Jumala varmasti antaa anteeksi tällaisessa tilanteessa. Et voi kuitenkaan tehdä mennyttä tekemättömäksi enää. Voit vain elää tätä hetkeä ja kohti tulevaisuutta ja  huolehtia siitä, että et päästä enää tapahtumaan mitään vastaavaa.
En tiedä kannattaako puolisoa kiusata kertomalla mitään jo tapahtuneesta vahingosta, jos asia saa hänet hajoamaan. Parempi ehkä antaa ihmisen nauttia elämästä ja olla onnellinen ja yrittää itse elää asian kanssa. Voit ehkä päättää olla ymmärtäväinen puolisoa kohtaan, jos hänelle joskus sattuu jokin vahinko? Ehkä asiasta voi puhua silloin toisen pahoinvoinnin lievittämiseksi?
Tietysti on aina mahdollista, että joku hölösuu, joka on ollut läsnä jossakin, alkaa muistella menneitä ja asia tulee siten esille. Vaikkapa se toinen osapuoli. Silloin voit joutua ikävään välikäteen. Maailma on yllättävän pieni minun kokemukseni mukaan. Voisi olla hyvä pohtia miten silloin huolehdit puolisostasi, etteivät asiat siitä enää pahene. Joskus asiat vain tapahtuvat ja hyvinkin nopeasti. Voi olla hyvä varautua vastoinkäymisen varalle, että osaa ottaa asiat oikein ja edetä viisaasti, kuten hyvä puoliso. Tärkeintä on huolehtia siitä toisesta, etenkin jos tulee oikein vaikea paikka.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

 

Kysymys:

Olen vuosien ajan lukenut Auranmaan viikkolehden kirkollisista uutisista, että Yläneellä järjestetään naisten "Ruttupohdintaa". Olen monelta yläneläiseltä kysynyt, mitä on Ruttupohdinta. Kukaan ei ole osannut selittää. Arvelen, että nimen alku on lyhenne Raamatun ...... Voisinko saada selityksen "rutulle"? Selitys julkisena vastauksena olisi varmaan hyödyllinen monelle ihmettelijälle.

Vastaus:

Nimimerkille Jaakko Saviranta

Kiitos että otat esille ehkä monia mietityttäneen asian. Ruttu tarkoittaa Raamattua. Usein Raamattu lyhennetään muotoon R.ttu, josta tämä nimi juontuu. Ruttupohdinta on naisten raamattupiiri Yläneellä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Raamatussa kerrotaan kuinka opetuslapset saivat ihmeellisiä kykyjä pyhänhengen kautta kuten eri kielillä puhumisen taidon. Ovatko nämä vain vertauskuvia jollekkin vai ihan oikeasti mahdollisesti saavutettavissa olevia asioita uskon kautta?

Vastaus:

Nimimerkille Anonyymi

Esität tärkeän kysymyksen. Tämä johtuu siitä, että kristitty puoliso, tai perhe pyhittää siihen kuulumatonta. Paavali puhuu tällaisesta 1. Korinttilaiskirjeen 7. luvussa jakeesta 14 eteenpäin. Uskosta ulos joutunut perheenjäsen, tai sukulainen on kristittyjen läheistensä kautta suhteessa Jumalaan ja joutuu elämässään jollakin tavoin noteeraaman kristillisen elämän pyrkimykset. Näin kaikesta ei joudu väkisin eroon ja tuhon piiriin. Minä sanoisin tämän noudattavan pitkälle Jeesuksen opetusta syntien anteeksiantamisesta, jota ihmiset voivat harjoittaa tässä mitassa toisilleen, toistensa hyväksi ja tueksi. Ihan väkivaltaiseksi heittäytyvä elukka on tietysti ihan pitelemätön kenellekään, joka joutuu huolehtimaan perheen elämästä, jolloin tilanne voi pakottaa toimimaan jotenkin eri tavoin. Tätäkin valitettavasti maailmassa tapahtuu. Kristittyjen tapa toimia jättää ihmiselle mahdollisuuden olla suhteessa Jumalan kanssa täydestä sydämestä ja omalla tavalla, vaikka muut eivät sitä ymmärtäisi: mahdollisuuden etsiä totuutta omalla tavallaan, joka vasta auttaa löytämään oikean Jumalan, Totuuden Hengen, joka elää meissä ja tekee meissä työtä joskus epäilyjen kautta - jopa hyvin vakavienkin epäilyjen kautta Jumalan valtakunnan voitoksi. Joten kyse tässä on lähimmäisistä huolehtimisesta ja eräänlaisesta sielunhoidosta ja evankeliumin vaikutuspiirissä pitämisestä esimerkin voimalla. Meidäthän on kutsuttu elämään Kristuksen elämää tässä maailmassa, jotta se elämä voisi edetä meissä ja täydellistyä meissä ylösnousemukseen asti.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Raamatussa kerrotaan kuinka opetuslapset saivat ihmeellisiä kykyjä pyhänhengen kautta kuten eri kielillä puhumisen taidon. Ovatko nämä vain vertauskuvia jollekkin vai ihan oikeasti mahdollisesti saavutettavissa olevia asioita uskon kautta?

Vastaus:

Nimimerkille Kyky

Kyllä nämä ovat ihan oikeasti saavutettavia kykyjä uskon kautta. Pyhä Henki voi antaa erilaisia armolahjoja ihmiselle. Lahjat on tarkoitettu käyttöön maailman parantamiseksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jotkut ihmiset sanovat nähneensä enkelin. Onko jumalalla tässä näppinsä pelissä ja onko näkemisessä jokin syy?

Vastaus:

Nimimerkille Enkeli

Voisin kuvitella, että tällaisiin kohtaamisiin sisältyy monenlaisia tapauksia. Osassa tapauksia on kysymys Jumalan lähettämistä enkeleistä sellaisenaan, mutta osassa tapauksia kyse voi olla vaikkapa jonkinlaisesta kangastuksesta, joka nousee näkijän omasta alitajunnasta. Periaatteessa nämä vaihtoehdot eivät välttämättä sulje pois toisiaan ihan täysin, sillä alitajunnan kautta ihminen voi oivaltaa asioita, joita päivätajunta ei kykene käsittelemään. Jumala voisi viestiä meille ihan hyvin myös tätä kautta niin, että me näemme sen tulevan ulkopuoleltamme joltakulta. Silloin mielestä nouseva kangastuskin voisi olla viestintuoja, tai viestiväline = enkeli. Ehkäpä todellinen avuntarve omassa elämässä, tai tulevassa rajussa maailmankäänteessä saa aikaiseksi jonkinlaista tavallisemmasta ajasta poikkeavaa viestintää? Välillä tuntuu, että erilaiset enteet ja enkelit tulevat silloin enemmän esille.

Venäjän vallankumouksen ympärillä tällaista ainakin taisi tapahtua?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe