Papeilta kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin

Tälle sivulle päivittyvät uudet kysymykset ja vastaukset. Lisää kysymyksiä alasivuilla 1, 2 jne., joista vanhimmat sivulla 1.

Kysymys:

Hei, Minusta tuntuu, että uskon vain siksi, etten joutuisi helvettiin. Kaikki mitä teen, rukoukset, kirkossa käyminen, "parannus" jne, teen vain siksi, etten joutuisi helvettiin. En osaa uskoa, koska Jumala rakasti minua ensin. Välillä usko turhauttaa, kaikki ne vaatimukset. Tuntuu, etten koskaan ole tarpeeksi, miksi siis edes yrittää. Kun luen Raamattua, kuulen vain tuomitsevan Jumalan sanomassa, tee asiat x y z, ja ehkä pelastut. Minua pelottaa, koska olen tehnyt paljon todella pahoja asioita elämässäni. Mitä jos minun uskoni ei riitä? Jos uskoani ei lasketakkaan pelastavaksi, koska sitä ohjaa pelko, eikä rakkaus. Mitä jos luterilainen oppi siitä, että yksin uskosta ja yksin armosta, ei olekkaan biblikaalinen. Vaan pelastumiseen kuitenkin vaaditaan tekoja. Mikä neuvoksi? Olenko todella tiellä helvettiin? Ja kuinka löytää rakastava Jumala, joka ei koko ajan soimaa ja sano, "korjaa virheesi, hyvitä syntisi ja tee nämä asiat, niin sitten pelastut"

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Et voi löytää, kuin vain yhden oikean Jumalan. Hän on isä, joka kasvattaa sinua löytääkseen sinusta omia piirteitään, jotka näkyvät parhaiten ja puhtaimmin pojassa Jeesuksessa. Teot ja toiminta nousevat oikeanlaisesta luonteesta luonnostaan ja jopa itse sitä huomaamatta. Jos teet hyviä tekoja ansaitaksesi jotakin, et toimi huolehtiaksesi muista, vaan itsestäsi ja se ei ole sitä, mitä Jumala meiltä tahtoo. Itsekkyys muuttaa tekojen luonteen vääristyneiksi. Se mitä teet todella hyvästä sydämestäsi toisten hyväksi ja avuksi on sitä, mitä Jumala sinussa vaikuttaa. Anna tämän viedä itseäsi ja luota taivaan isään, niin löydät hänet. Sitten tajuat, ettei Isä päästä lastaan helvettiin. Tämän ymmärtäminen on tosin ihmiselle yllättävän vaikeaa, mikä sotkee ja vaikeuttaa elämää monin tavoin. Raamatussa Jeesus opettaa meille Jumalan elämänajatuksia ihmiselämälle sovitettuna. Hän myös antaa virheet anteeksi sille, joka uskoo, eli on kasvamassa isän opettamaan suuntaan, vaikka olisi miten vinoutunut ja epätäydellinen. Tulos on niin tärkeä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä sillä tarkoitetaan, kun puhutan Jumalan varjeluksesta, turvasta ja huolenpidosta, kun kuka tahansa voi todellista elämää katsoessaan havaita, että mitä tahansa voi tapahtua kelle tahansa ? Samaa ihmettelen, kun jonkun asian puolesta rukoillaan. Esim. Ukrainan sodan päättymisen ja rauhan puolesta on rukoiltu kautta maailman, mutta sota sen kun jatkuu.

Vastaus:

Nimimerkille Ihmettelijä

Jumalan varjelusta ja huolenpitoa pyydetään kaikkia ihmisen koettavissa olevia vastoinkäymisiä vastaan. Mutta myös suojelemaan ihmisen sielua ja henkeä turmeltumiselta niin, että Jumala antaisi Kristuksen meissä voittaa kaiken Kristuksen kaltaisuutta vastustavan kieroutuneisuuden. Jälkimmäinen asia on itseasiassa ihmisen kannalta vakavampi asia: jos kaiken näkee nurinperisestä näkökulmasta, edes elämä ei kykene opettamaan asioita oikein, vaan ihminen kasvaa vinoon ikuisuutta ajatellen.

Kun ihmiset rukoilevat jonkin asian puolesta, Jumala vastaa ajallaan ja tavallaan. Hän vie maailmanhistoriaa tahtomaansa päämäärää kohti. Kaiken mitä hän tekee, hän tekee edistäen tätä perimmäistä pyrkimystään kaikkialla todellisuudessa ja meissä. Myös venäläiset rukoilevat Jumalaa rauhan ja heidän voittonsa puolesta, kuten me rukoilemme rauhan ja Ukrainan voiton puolesta. Rauha tulee, kun Jumala saa taottua syntiinlangenneen ihmisen kalloon ajatuksen siitä, että laihakin rauha on paljon parempi, kuin lihava sota. Olen ihan varma, että tämäkin hetki vielä tulee. Nyt on vielä ihmisissä liian paljon vihaa ja voimia käydä sotaa ja intohimoa saavuttaa toivottuja tavoitteita. Vika on suurimmin osin ihmisluonnossa ja se sinnikkyydessä toimia ihan väärin päin, teki Jumala mitä tahansa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei! Mitä ajattelet seuraavasta Raamatun kohdasta nykypäivän kontekstissa: "Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan." Jos me kaikki edes pyrkisimme noudattamaan tätä sanaa, eikö maailmamme voisi olla paljon parempi paikka?

Vastaus:

Nimimerkille Taivaanrannanmaalari

Olet varmaankin oikeassa. Maailma olisi varmaan niin parempi paikka. Mutta tässä sinun mainitsemassasi tilanteessa kyse on myös siitä, että ei ole aina ihmisen omassa valinnassa se, miten hän katsoo muita ihmisiä. Joskus nämä voivat näkyä ja vaikuttaa silmiin niin, että siitä vain viehtyy liikaa ja mieli lipsahtaa vääriin ajatuksiin. Jeesuksen ajatus pakottaa huomaamaan, miten helposti ihminen voi lipsahtaa synnin tekemiseen, ajatus voi livetä ja saada tahdon virittymään, jopa vastoin ihmisen tahtoa. Me olemme niin synnin turmelemia, että tahdomme väärin, vaikka tietäisimme, mikä on oikein. Siksi me tarvitsemme anteeksiantamusta ja siksi meidän on hyvä harjoittaa myös itsetutkistelua, että sydämen ajatukset ohjaisivat meitä paremmin. Nämä Jeesuksen opetukset osoittavat miten kaukana ihminen on siitä, mitä ihmisen pitäisi olla. Tämä viisaus on hyvä Herran pelon alku hortoilijoille ja siten ovi totuuden lähteille!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Olen lainannut joillekin henkilöille rahaa, mutta he eivät olekaan maksaneet minulle takaisin sovitusti. Olen henkisesti aivan lopussa tämän asian takia. Jos taas joutuu hankkimaan asianajajan niin se on hirveän kallista eikä ole voimavaroja ryhtyä tähän prosessiin. Syytän itseäni jatkuvasti, että luotin näiden ihmisten maksavan takaisin. Todennäköisesti näillä henkilöillä ei ole koskaan varaa maksaa velkoja. Pitäisikö uskovaisena ihmisenä vain antaa asian olla?

Vastaus:

Nimimerkille Erika

Ikävä tilanne sinulla päällä. Ongelmasi on kaksipiippuinen kristittynä. Toisaalta voisi olla hyvä antaa asian olla, antaa ihokas vaipan mukana. Jos toiset ovat pinteessä ihan oikeasti, tämä voi olla ihan hyvä. Mutta en ehkä neuvoisi lainaamaan uudelleen, jos summat ovat niin suuria, että saatat joutua pinteeseen, tai talouden pitosi rasittuu.

Toisaalta autat kasvatuksellisesti enemmän, jos panet holtittomat lainaajat vastuuseen oikeudessa. He joutuvat tajuamaan, että toisen oma on toisen omaa, eikä lainata voi, jos ei voi palauttaa. Varmaankin oikeuskulut voi maksattaa näillä holtittomilla, kun asia menee eteenpäin. Se olisi ihan kohtuusakko näille. Kannattaa kyllä varmistaa ensin, että nämä kulut voi maksattaa oikeusteitse. Jos summat ovat suht pieniä, eikä asia näännytä sinua, voi olla mukavampi antaa asian olla. Mutta varmaan ei kannata antaa lainoja, ennen kuin saa vanhat takaisin. On ihan eri asia antaa avustusta toisille, kuin lainata. Summat ovat varmaankin vähän erilaisia. Ja asiaan liittyvä mielentila myös. 

Ehkä sinun pitää ymmärtää nämä holtittomat henkiseltä tasoltaan pikkulapsina, jotka eivät kykene hoitamaan itse asioitaan ja ratkoa asiat siitä näkökulmasta? Ja toimia sen mukaan vastaisuudessakin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Olen jo pitkään rukoillut, että elämäni päättyisi mahdollisimman pian, mutta Jumala ei ole toteuttanut toivettani. Surettaa se, ettei avustettu eutanasia ihmisille ole laillista. Jotenkin yritän aina jaksaa päivästä toiseen, mutta elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Suurin syy siihen on, että minulle rakas eläin kuoli jo vuosia sitten enkä pääse tästä yli. Siihen liittyy paljon traumaattisia asioita enkä pysty kiintymään muihin samalla tavalla. Tuo menetys aiheuttaa jatkuvaa henkistä tuskaa. Miten saisin Jumalan vakuuttumaan siitä, että oma aikani tässä maailmassa saisi olla jo ohi?

Vastaus:

Nimimerkille Julianna

Ainoa, mikä voi sinua auttaa tässä on rukous. Voit pyytää Jumalalta mitä vain, mutta anna hänelle mahdollisuus löytää sinulle myös jokin muu hyvä ratkaisu, joka toimii. Luultavammin Jumalalla on jokin käyttö sinulle tässä ajassa. Siksi toiveesi ei toteudu, kuten tahdot. Ketä hän rakastaa, sitä hän koettelee. Mutta hän voi antaa elämälle myös uuden suunnan ja tarkoituksen - koko sisällön.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Olen 60 vuotias. Elämänilo kateissa. Mitä täällä vielä teen ? Elämää enemmän takana kuin edessä. Läheisiä kuolee - surua. Itselle tulee sairauksia, kenties jään yksin. Pitääkö se kaikki käydä läpi ?

Vastaus:

Nimimerkille Heikko ihminen

Ikääntyminen tuo omia ongelmiaan. Se on jollakin tasolla meidän kaikkien ongelmana. Jossakin vaiheessa oma kasvaminen ja kehittyminen voi pyrkiä pysähtymään, mikä vahvistaa erilaisten rutiinien ja toistumisen määrää elämässä. Tämä saattaa tehdä elämästä tylsän ja sammuttaa siitä kipinän. Hyviä ratkaisuja olisi löytää itselle uusia harrastuksia, joissa jotenkin kehittyy ja kasvaa, tai opiskelua, joka avartaa ajatuksia ja voi tarjota elämälle uusia mahdollisuuksia vanhanakin aikanaan. Jos löydät jonkin suuren ja tärkeän asian, jonka edistäminen voi tuoda elämälle suunnan ja tarkoituksen, tulee elämään iloa ja merkitystä. Jumala kasvattaa meitä toisinaan myös turhautumisen ja pelkojen kautta, pakottaen meitä tajuamaan, että me emme pärjää elämässä, tai sen jälkeen ilman häntä. Tämän myötä voi löytyä jokin kutsumus, joka alkaa viemään elämää johonkin suuntaan Jumalan perimmäisten tarkoitusperien hyväksi. Se voi olla jotakin ihan muuta, kuin nyt osaat edes ajatella. Mutta se edistää sinussa Kristuksen taipumuksia ja muovaa niin iankaikkista elämää varteen. Elämä on harjoitusleiri, joka vahvistaa meissä elämänvoimaa, kun Jumala ohjaa meitä ja kasvattaa sen kautta meitä. Voisit yrittää pohtia elämääsi, vaikkapa tältä kannalta. Löytyisikö siitä suunnasta ratkaisuja olisi gelmiin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Yksin

Minusta et voi tehdä muuta, kuin rukoilla heidän puolestaan. Mutta tämä voi hyvin vielä ehtiä kääntämään asioita paremmin perin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Hylätty

Tähän on vaikea sanoa mitään, mutta rukoilen puolestasi.

Mutta siellä toisella puolella salaisuudet tulevat julki ja asioiden taustat selviävät. Jos on aika, kun meillä ei ole vielä uutta ruumista, kuuluvat meidän ajatuksemme läpi suoraan toisille, jotka myös ovat olomuodoltaan lähempänä ajatusta, kun ruumis maatuu maan povessa. Se voi olla tuskallinen ja vaikea vaihe monille, mutta salatuimmatkin asiat tulevat julkisiksi, mikä selvittää varmasti kaikki asiat ja myös suhteellistaa ne kokonaisuutta vasten. Tämä voisi antaa sinulle toivoa ja mahdollisuuksia asioiden selviämiseksi hyvin perin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei Juha, Kiitos vastauksesta aikaisempaan viestiini, joka pitäisi löytyä myös muille lukijoille lyhyellä selauksella kun laitan tämän uuden näin nopealla aikataululla. Edellisessä viestissäni käytin samaa nimimerkkiä. Ymmärrän, että velvollisuudet, kuten mainitsit perheen / aviopuolison, myös muut läheisten auttamiset, tulisi hoitaa ensin ennen kuin lähtisi "omille teille". Minulla ei ole kumpaakaan, ei lapsia tai puolisoa. Ja tuntuu yhtä lailla, että vaikea se olisi tässä tilanteessa löytääkään, mutta sen huolehtimisen olen jättänyt jo yläkertaan. Toiseksi, ymmärrän kehoituksen Raamatusta palvella lähimmäisiä täällä maallisessa ajassa, silti katson haikeana niitä joilla on ollut selkeä kutsumus saarnata tms ympäri maita ja mantuja, reissata ties missä ja omata elämänilo sen työn ohessa. Mutta kun itse "erehdyn" tälläisestä haaveilemaan, nousevat itsekkyyden syytökset ja se, että minun paikkani on vain olla muiden orja tässä ja nyt. Vastenmieliseltä se tuntuu, en tietenkään oleta että saisin välttämättä keneltäkään mitään palkkaa siitä että heitä autan niin hyvin kun pystyn (lähimmäisiä) ja jos ehkä "hyvä työni" palkanmaksussa näkyy iänkaikkeudessa, tiedän sen että en siellä enään näitä mitättömiä murheita murhedi vaan viskaan kruununi mielelläni kaiken kunnian Herralle. Oli miten oli, kiinnostaisi kuulla jokin kokemus esimerkiksi sinulta, miten olet omassa elämässäsi mahdollisesti osannut seurata Herran tahtoa? Oletan että jos sinultakin löytyy esimerkiksi mökki tai omakotitalo, miten olet osannut uskaltaa valita juuri kyseisen ja panostaa sen hankintaan jos vierelläsi kuitenkin näet ihmisiä joilla ei ole samaa osaa. Olisiko tässä tapauksessa itsekkyyden kokeminen väärää itsekkyyttä? Kuitenkin, meidän tulisi seurata Jeesuksen esimerkkiä, jolla maallisesta näkökulmasta ei ollut mitään "parasta päällä" vaan aito tahto tehdä ja toteuttaa Lähettäjän tahto. Samaa tahtoisin itse, jospa Herra voisi antaa anteeksi myös nämä epäilykseni ja ohjata minua tästä epätietoisuudesta ja ahdistuksesta huolimatta. Nämäkin sanat kirjoittaessa tunnen vain ulkokultaisuutta.

Vastaus:

Nimimerkille Itsekäs unelmoija

Oletpa vaikeassa välikädessä. Minulla on tosiaan pieni talo, joka on kotini. Ajattelen, että minulla on oltava jokin lämmin paikka talven tappavaa kylmää vasten ja paikka levolle, jotta voin ja jaksan tehdä sitä työtä, mihin minut on kutsuttu. Ilman tätä olisin vain pelkkä taakka ja rasite toisille:  nyt minusta on jotakin hyötyä Jumalan työlle tässä maailmassa. Se mitä minulla on, ei ole siis turhaan.

Itse asiassa Jumala ei kutsunut minua vain nautiskelemaan nykyoloistani, vaan opiskelemaan yliopistoon korkeamman yliopistotutkinnon, jonka virkani edellyttää. Se ei ollut helppoa, eikä vaurasta aikaa ja vaati oman työnsä ja aikansa, mutta kutsu kantoi sen yli. Nyt saamani edut ovat tukitoimintaa, joka auttaa minua selviämään, jotta selviän työssäni. Ehkä myöskin tukee kutsua muille esimerkkinä lähteä samantapaisille teille, mikä vaatii myös omat uhrauksensa, työ on aika suuri ja aikaa vievä, eikä aina kivaa.

Minulla voi olla joitakin etuja, joita puuttuu joltakin muulta ja on ihmisiä, joilla on enemmän etuja kuin minulla. Uskoisin, että me saamme etuja niin paljon, että se kattaa sen, mihin meitä kutsutaan työhön ja tekee työskentelyn mahdolliseksi. Suomen tapaisessa yhteiskunnassa voit hyvin lähteä tästä liikkeelle. Maailmassa on alueita, joilla elämä on vaikeampaa, mutta me olemme tukemassa ja auttamassa heitä kehittymään sellaisiin mittoihin, että he selviävät omin kyvyin ja avuin, kuten täysivaltaiset ja -mittaiset ihmiset. Niin, etteivät he olisi mitenkään huonompia, tai heikompia, kuin muut. On ihmisiä, joilla on kutsumus olla heitä auttamassa heidän keskuudessaan ja me, myös minä omalta pieneltä osaltani, olen heitä tukemassa.

Toivon, että löydät rauhan itsellesi kutsumusten ja pyyteiden ristipaineessa. Varmasti aika ratkoo sinun pulmasi jollakin siedettävällä tavalla. Olet eniten sitä, mihin sydämesi pyrkii ja mitä hedelmiä oma vaikutuksesi ympärillesi lietsoo. Kristus on tässä meille esimerkkinä, vaikka emme hänen mittojaan kykenekään saavuttamaan. Siksi meille on suotu ristin armo ja syntien anteeksiantamus. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mikä ja mitä on Pyhä henki? Onko Jumalan yksi olemus? Miten Pyhä henki ilmenee tässä maailmassa? Kerrotko tarkasti kaikki tiedot tästä.

Vastaus:

Nimimerkille Sisaret ja veljet Jeesuksessa kristuksessa

Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona. Tätä ei voi oikeastaan käsitellä erillään muista persoonista. Yksi Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja toimii kolmena kaikkialla ja kaiken aikaa. Jumala on yksi olemus ja Raamattu kuvailee tätä sanoin Rakkaus(Agape 1. Joh 4:8 vrt. 4:16b), Henki(Joh. 4:24, 2. Kor. 3:17), Sana(Logos Joh:1), Valo(1. Joh. 1:5). Eli Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat Rakkauden tapoja olla ja toimia todellisuudessa ja jopa tuottaa se kaikki. Kuten myös Hengen, Sanan ja Valon tapoja, kun kyseessä on eri tavoista käsitteellistää samaa oliota. Sanoisin, että kun Isä vaikuttaa sinuun ulkoa päin ympäristöstä käsin luomalla kaikkea ja kaikkia eteenpäin uudestaan, niin Pyhä Henki on läsnä sinussa tuoden saman Jumalan saman aikaisesti läsnä olevaksi sinun sisäiseen todellisuuteesi, minuutesi tueksi ja lisäksi. Pyhä Henki ja Isä vaikuttavat samalla tavoin kaikessa, mitä on olemassa ja tämä todellistuu aineellisessa todellisuudessa muutoksena ja toimintana, jota voimme seurata ihan aistinvaraisesti. Tähän aineellisen todellisuuden elämään ja muovautumiseen on liitetty ajatus Pojasta, jonkinlaisena materialisoivana tekijänä. Raamatullisesti Jeesus on Jumalan Poika, mutta myös Poika on luoja. Kaikki Jumalan nimitykset ja ominaisuudet voidaan lukea kaikille persoonille.

Suomen kielen tapa puhua puhua persoonasta on eri asia, kuin latinan kielessä, josta tämä ilmaisu persona on napattu. Persona nimittäin tarkoittaa mm, säätyä, roolia, elämäntehtävää, naamaria sen lisäksi, että se viittaa persoonallisuuteen ja henkilöön. Yksi Jumala, Rakkaus jne. voi siis toimia kolmessa roolissa samanaikaisesti. Voihan sama rakkaus olla vaikuttamassa useammassa ihmisessäkin saman aikaisesti saaden nämä toteuttamaan rakkauden tuottamia pyrkimyksiä itse kunkin omien luonteidensa ja kykyjensä mukaisella tavalla. Vaikka "moottorina" kaikelle olisi ihan sama rakkaus. Tähän voisi jopa ottaa uusia ihmisiä saman rakkauden vaikutuspiiriin. Samoin yksi rakkaus voi olla viemässä ja ohjaamassa ketä ja mitä tahansa tämän elämässä ja ympäristössä. Martti Luther sanoo Jumalan rakkauden suuntautuvan huonoihin ja heikkoihin ja rumiin tehdäkseen näistä hyviä, vahvoja ja kauniita. Se ei etsi hyvää, vaan tekee sen. Luonnonlakeja hän muuten pitää Jumalan rakkauden järjestyksenä, joka siis vaikuttaa kaikkeen ja kaikessa tällä tavalla. Ajatus on ihan ymmärrettävä myös nykyisen biologian piirissä. Ja maailma on kaiken aikaa ajassa matkalla eteen päin ja olomuodosta seuraaviin, kuten se on tehnyt monina aiempinakin maailmankausina nykytietämyksen mukaan. Pyhällä Hengellä on tässä oma roolinsa kolminaisuuden persoonana, joka esiintyy aina muiden persoonien kanssa yhdessä, ja ollen jopa itsekin kolminainen, kuten kokonaisuuskin on!

Raamattu antaa Pyhälle Hengelle merkitystä myös niin kutsuttujen armolahjojen tuojana. Henki voi herättää uskon, jossa Jumala on läsnä ja tuo armolahjansa ihmiseen olemassa olevaksi. Paavali puhuu tästä 1.ssä Korinttolaiskirjeessä, luvussa 12. Armolahjat voivat pitää sisällään jopa yliluonnollisia kykyjä, jotka ihminen saa käyttääkseen niitä Jumalan valtakunnan rakentamiseksi ja edistämiseksi. Samoin henki yhdistää ihmiset omassa vaikutuspiirissään, niin, että näistä tulee Kristuksen ruumis, siis kokonaisuus, joka toteuttaa päänsä ajatuksia kaikki omilla yksilöllisillä tavoillaan, kuten saman ruumiin ruumiinjäsenet. Tässä kaiken nimittäjä on Jumala, joka näyttäytyy kaikissa yksilöissä vähän eri lailla varioiden, mutta samaa olemusta toteuttaen.  

Jos rakkauden sijaan puhuttaisiin Jumalasta valona, voisi tätä verrata tilanteeseen, jossa prisman taittelema valo näkyy silmään monina väreinä. Silti kyseessä on sama valo kaiken aikaa, se vain taittuu eri suuntiin eri väreissä ja tuntuu monelta.

Tämä näkökulma Jumalaan on hyvä pitää mielessä, kun muistaa Martti Lutheri lausumaa: ääretön sisältyy äärelliseen. Kolminaisuus on Jumalan ominaisuus, joka osaltaan muodostaa todellisuuden siihen sisältyvänä ominaisuutena, mikä on todella olemassa. Kaikki perustuu keskinäisiin suhteisiin: kaikki koostuu jostakin ja on muodostamassa jotakin laajempaa kokonaisuutta, joka kuuluu johonkin jne. Kaikki oleminen ja tapahtuminen on Jumalan toimintaa, eikä mitään tapahdu ilman häntä, vaikka synti viekin jotakin toimintaa jotenkin vinoon, tämäkin käytetään Jumalan tahtoman hyvän edistämiseksi. Tässä yhteydessä voit ymmärtää Pyhää Henkeä johonkin asti. Jumala kuitenkin on enemmän kuin me: meitä korkeampi olento, jota emme kykene ymmärtämään täysin: enempää, kuin meidän kotieläimemme ymmärtävät meitä. Mutta voimme yrittää ymmärtää häntä nöyrin sydämin, muistaen oman asemamme suhteessa Kaikkeuden Herraan ja Luojaan, jonka luomakuntaakaan me emme vielä tunne ja ymmärrä täysin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Moi. Haluaisin kysyä sinulta, onko homous synti? Käsittääkseni Raamatun mukaan on. Teenkö syntiä, ja joudunko helvettiin, jos seurustelen bi -seksuaalin kanssa?

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskeleva

Raamattu pitää seksisuhdetta kahden saman sukupuolisen välillä syntinä. Se ei kuitenkaan kiellä ystävyyttä, tai kiintymyssuhdetta, jollainen kuuluu ystävyyteen. Tämäkin voi joskus tulla sitä lähelle. Et tee mitään väärää seurustellessasi bi-seksuaalin kanssa. Hänen taipumuksensa on vain taipumus, jos hän ei elä sen mukaisella tavalla. Ja vaikka hän eläisikin niin, se ei ole sinun elämääsi, vaan sen toisen. Tällaiset taipumukset ovat jo itseasiassa sitä rikkinäisyyttä, jonka syntiinlankeemus meihin aiheutti, tätä kutsutaan perisynniksi, joka vaivaa tavallaan kaikkia jotenkin. Kaikissa on jotakin vikaa ja sen me saamme anteeksi uskon tähden Kristukseen. Perisynti saa meidät lankeilemaan, jolloin me teemme syntiä, mikä on sitä näkyvää ja kuuluvaa syntiä ja jo sen suuntaisia ajatuksia, joihin me ajoittain jotenkin ajaudumme. Usko kutsuu meitä myös etsimään oikeammanlaista elämäntapaa, vaikka emme sitä kykenisikään saavuttamaan. Ainakaan täydellisenä tässä ajassa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ovatko enkelit kuin ihmisiä? Esim ajatusten tasolla tai ihmsten näköisiä? Mitä enkelit ovat, millainen olemus heillä on?

Vastaus:

Nimimerkille Armaaria

Raamatussa kerrotaan monin paikoin enkelien näyttäytyvän ihmisille ihmisen hahmoisena. Mutta on ihan mahdollista, että ihmishahmoisuus on jotenkin tulostunut siitä, että ihminen näkee itselleen outoja asioita itsen olomuotoisena. Voihan olla, että enkelit ovat näkymättömiä ja heidät aistitaan perimmiltään jollakin muulla tavalla, mikä toisinaan tulkkiutuu ihmisille näköaistin ja kuuloaistin mukaisessa muodossa, kun kokemus on oikein vahva. Enkelit eivät ole ruumiillisia olentoja, kuten ihminen, vaan kuuluvat henkien maailmaan, ollen ehkä aineena enemmän kuin ajatusta, joka voi kulkea missä vain. Mutta saattavat myös näkyä ihmisille ruumiillisina - Jaakob paini paininsa yön yli enkelin kanssa ja loukkasikin siinä itsensä ja enkelit ilmeisesti vierittivät kiven Jeesuksen haudalta, ellei Jeesus sitten herättyään kuolleista tehnyt sitä itse. Joten enkelit voivat vaikuttaa myös aineellisessa todellisuudessa. Ja voihan ihminenkin ainakin rukoilemalla ja uskon elämällä olla joltakin osin sidoksissa myös henkimaailman suuntaan ja irrota niin jotenkin tämän maailman elämänpulssista ja siirtyä vähän siihen toisen suuntaan jo tässä ajassa eläessään.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko laulut osa Jumalan sanan äärellä olemista? Jos ei pysty keskittyy kirjaimelliseen sanaan, mutta sitten kuuntelee lauluja. https://youtu.be/BlsDtwYSdso?si=NGp2c-IrOevwx_GGLinkki avautuu uudessa välilehdessä Esim kuuntelin tätä paljon iltamusiikiksi ennen nukkumaanmenoa

Vastaus:

Nimimerkille Ilta

Kyllä! Laulu on vielä syvempää rukousta, kuin lausuttu rukous. Siinä on mukana tiedollisen lisäksi myös tunteen kielinen ulottuvuus, mikä syventää vuorovaikutusta, kun ihminen uppoutuu siihen koko sielullaan. Musiikkihan voi ottaa valtaansa mielen lisäksi koko ruumiin ja panna sen vaikka tanssimaan musiikin luonteesta riippuen. Ihan sama juttu mielen suuntautumisessa kohti Pyhää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka usein on hyvä lukea Raamattua? Luen välillä päivän sanaa netistä, mutta olen vähän liian laiska siihenkin. Helposti tapa vaan jää. Liian helposti tavat jää ja sortuu maailmalliseen elämään. Kuitenkin ahdistaa viimeinen tuomio, enkä halua helvettiin. Mutta hengelliset asiat myös ahdistaakin välillä, jos ei jaksa niihin keskittyä kokoajan ja joka hetki. On vaikeaa sovittaa muuhun elämään sitä, arjen kiireeseen hukkuu asiat. Kuulostaa varmaan tosi typerältä tämä. Yritän saada hengelliset asiat kuntoon.

Vastaus:

Nimimerkille Edea

Raamattua pitäisi lukea hengelliseen tarpeeseen ja elämän ymmärtämiseksi, ei niinkään velvollisuudesta, joka on pakko hoitaa. Ehkä sinun tapauksessasi parempi olisikin miettiä enemmän elämää ja vallitsevaa maailman menoa jo luetun Jumalan sanan valossa ja yrittää ymmärtää asioita sen valossa. Niin et joutuisi vähiin aikoihin lukemaan mitään uutta, vaan voisit käyttää hyväksesi jo luettua. Jos olet jo aiemmin lukenut Raamattua paljon, on ihan mahdollista, että väsymyksesi johtuu ylensyömisen tuomasta kyllästymisestä, joka voisi kadota juuri sillä, että jätät lukemisen ajaksi ja työstät enemmän sitä, mitä on jo tullut luettua. Se on tärkeä vaihe jo luetun tekstin ja asian kunnollista ymmärtämistä, joka olisi ihan hyvä saada harrastukseen mukaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitkä ovat henkivallat?

Vastaus:

Nimimerkille Hilla Linnea

Raamatussa ajatellaan olevan olemassa erilaisia henkiä, jotka elävät omalla paikallaan luodussa todellisuudessa. Jonkinlainen rinnakkainen todellisuus meidän todellisuudellemme. Toisinaan henkien todellisuus ilmenee jotenkin meidän todellisuudessamme. Esimerkiksi erilaisia sairauksia, tai mielenhäiriöitä on selitetty hengillä, joita Jeesus Raamatun mukaan karkotti parantaakseen sairaita. Henki on voinut tuoda ihmiseen uusia piirteitä: joko hyviä, tai huonoja ja käyttänyt siinä ihmisen ruumista kuten omaansa otettuaan sen valtaansa. Ehkäpä henkivallat on nähty henkien valtakuntina. Sinänsä kaikkia henkiä, myös pahoja on pidetty Raamatussa kirjoitusten vanhemmissa kerrostumissa jotenkin Jumalalle alisteisina toimijoina, jotka ovat saattaneet, jopa olla toimessa Jumalan luvalla. Toisaalta Raamatussa käsitellään myös enkelien maailmassa tapahtunutta syntiinlankeemusta, joka tuotti Luciferin johtaman armeijan, joka sotii Jumalaa vastaan ja yrittää saada vallan todellisuudessa. Lucifer tunnetaan kai paremmin nykyään nimellä Saatana, Vastustaja. Tämän ajatellaan olevan vaikuttamassa silloin, kun maailmassa alkaa tapahtua Jumalan valtakunnan vastaisia asioita ja itsekkyys ja pelko ja viha valtaavat alaa ihmisten sydämissä ja maailmassa näkyen levottomuutena ja väkivaltana, joka ruokkii ihmissielujen pilaantumista ja saa nämä lietsomaan lisää pahaa maailmaan. Henkimaailmaan on luettu myös kansanuskomuksellisissa perinteissä kuolemanjälkeisessä olevat sielut, joiden on ajateltu voivan näyttäytyä ihmisille ja vaikuttaa vielä kuolemansa jälkeenkin tässä todellisuudessa. Mutta näiden rooli ei ole sama, kuin Jumalan ja Luciferin hallitsemien henkivaltojen. 

Henget eivät ole nykytieteen tutkimuksen ja määrittelyn piirissä oleva asia, joten mitään nykytieteellistä näkemystä asiasta on vaikea sanoa, toisin kuin vaikka uskon parantavasta voimasta, joka on tunnetumpi asia. Henkiin liittyvät asiat alkavat selvitä ehkä sitten, kun ymmärrämme, mitä on elämä, äly ja tietoisuus ja miten ne liittyvät todellisuuteen ja sen rakenteisiin ja miten tämä liittyy aineelliseen todellisuuteen. Henkivaltoja syytettiin monenlaisista selittämättömistä asioista ennen vanhaan. Sittemmin kun lääketiede ja muut tieteet ovat kehittyneet selittämään erilaisia asioita, henkiin ei ole juurikaan uskottu, mutta ihan viime aikoina on alkanut tuntua, että henkiin liittyvät käsitykset olisivat ihan vähän vahvistuneet. Mutta vannomatta paras!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Erika

Ei ole mennyt roskapostiin, mutta juuri nyt meillä kirjoitellaan vuosikertomuksia ja tutkitaan talouden toteutumia viime vuodelta. Lisäksi henkilö, joka näitä laittaa näkyville seurakunnan sivuille on kiinni muissakin tehtävissä, mikä tuo rajoitteita asialle. Kysymyksiä on juuri nyt kertynyt jokunen pohdittavaksi. Joskus kysymykseen vastaaminen vie aikaa myös siksi, että hyvän näkökulman löytäminen asian avaamiseksi hyvällä tavalla vie aikaa. Että saisi vastattua lyhyesti ja tajuttavalla tavalla. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko ennustajalla käynti vaarallista kristitylle? Muistelisin että Raamattu kieltää ennustamisen. Entä meediot?

Vastaus:

Nimimerkille Katinka

Ei tämä ole hengenvaarallista, mikäli et rakenna elämääsi ennustajien ja ennustusten varaan. Meidän ihmisten tulisi viime kädessä turvautua Jumalaan meidän elämämme turvana. En pitäisi mitenkään kuoleman vakavana sitä, jos joskus olet poikennut kysymään asioita ennustajalta; näinhän voi tehdä vaikka vain mielenkiinnosta asiaan ja siihen tutustumiseksi, ripustautumatta siihen Jumalan sijaan. Tietysti se usein osoittautuu ajan tuhlaamiseksi käyttöarvoltaan, jos et sitten tutki ennustamista ilmiönä jonakin tieteellisenä projektina. Vanhassa testamentissa kielletään kyllä ennustaminen, mutta hetkeä myöhemmin kuitenkin kerrotaan profeetoista, jotka Jumalan miehinä voivat ennustaa tulevaa ja kertoa Jumalan tahdon! (5. Moos. 18: 9-22) Ratkaiseva asia on siis se, kenen riveissä tässä lopulta seisot.

Ja sitten meedioista:

Vanhassa testamentissa on ankara kielto nostaa kuolleista ylös vainajahenkiä kuten 1.samuelin kirjassa luvussa 28, jossa Saul nostattaa itselleen kuolleen profeetta Samuelin, kun Jumala on hänet hylännyt ja turvaa profeettaan, ihmiseen, Jumalan sijaan. Toisaalta Jeesus Jumalan poika tapaa korkealla vuorella Mooseksen ja Elian Markuksen evankeliumin 9.ssä luvussa. Jeesuksen vaatteet ja olemus kirkastuvat ja hän tapaa siellä edesmenneet suurmiehet kauhistuneiden opetuslasten silmien edessä ja jopa itse Jumala puhuu paikalla oleville pilven takaa. Tämä edesmenneiden suurmiesten tapaaminen taas on kaikkea muuta, kuin kiellettyä ja itse Jumala kertoo mielistyneensä Jeesukseen. Suhde Jumalaan näissä tapauksissa tuntuisi olevan se tekijä, mikä ratkaisee, onko asia hyväksyttävä, vai ei. Ehkäpä tässä olisikin kyse siitä, minkälaisella mielellä ja pyrkimyksellä asia tapahtuu? Kaikessa muussakin elämässä monesti asioiden pyrkimykset ja tarkoitukset määrittävät onko asia hyväksi, vai pahaksi: edistääkö se Jumalan vaikutusvaltaa, vai tuottaako se vain pelkkää itsekkyyttä ja muista piittaamattomuutta? Tällä kentällähän ratkeaa se, alkaako ihminen elämässään muistuttaa enemmän Jumalaa, vai paholaista, Kristusta, vai Antikristusta, eli kumman kaltaisuudesta tulee lopulta saamaan lopullisen täydellisyytensä.

Usko Kristukseen suojaa meitä paljolta ja antaa elämän kasvattaa meitä hänen kaltaisuuteensa. Silloin kaikki se, mitä Jeesus tekee, on hänen opetuslapsinaan elävien ja siinä kasvavien tehtävissä aikanaan, sitten kun he ovat kasvaneet siihen kypsiksi. Kun se aika tulee, aukeavat ihmisten silmät näkemään tarpeellisen ja esille tuleva asia tuntuu luonnolliselta, kuten normaalit terveet asiat ovat. Ei mitään ihmeellistä pitkän päälle. Mitään rituaaleja asioihin tuskin tarvitaan, vaan se toimii jotenkin itsekseen. Se, mikä on hyvää ajallaan, voi olla hyvinkin pahaksi liian varhain tapahtuessaan, kuten monessa muussakin asiassa!    

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei Juha, Mieltäni on painanut pitkään eräs mielikuva kristityn vaelluksesta jonka uskon olevan vääristymä mutta en pääse siitä eroon. Olen uskossa, mutta en uskolla enään haaveilla yhtään mistään ns "omasta jutusta" mitä lähtisin "omin päin" tekemään. Esimerkiksi työura, haaveet, unelmat vaikkapa lähteä Austraaliaan työhön. Tuntuu että kaikki haaveet / unelmat ovat itsekkäitä, minusta nousevia ja haluan vain tavoitella näin omaa etuani ja nautintoja tässä maailman ajassa enkä panostaa tai toimia Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseksi. Näin ollen näen elämän tarkoitukseni pysyä vain paikallaan nykyisessä asemassani jossa en kuitenkaan koe omaavani yhtää intoa tai motivaatiota tehdä siltikään työtä Jumalan valtakunnan eteen lukuunottamatta todella harvoja tilanteita joissa uskostani läheisilleni puhun ja oma raamatun tutkimiseni. Olen kyllä rukoillut että Herra ohjaisi ja antaisi vastauksia, näyttäisi suuntaa, antaisi rohkeutta että voisin toteuttaa Hänen tahtonsa ja antamansa tehtävän tässä maailmassa. Mutta en koe että saisin vastauksia näihin asioihin. Olen myös itse yrittänyt "itsekyyden" ajatuksesta huolimatta tehdä muutoksia tilanteeseeni esim yrittämällä hakeutua opiskelemaan tai muuten kehittämällä itseäni mutta tuntuu kuin nuo polut tahallaan törpättäisiin, mielenkiintoni loppuisi kuin seinään tai muut työkiireet / muuttuvat suhdanteet vaikuttaisivat asioihin niin, että en vain yksinkertaisesti etene. Haaveita minulla on mutta sydämmessäni tunnen vain syyllisyyttä itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä ja siitä, että haluan tehdä jotain muuta kuin "valvoa ja odottaa Herraa". Entä jos alkaisinkin tekemään jotain muuta ja "maailman mukavuudet" viettelisivätkin minut pois ristin tieltä kun halusin tehdä "itse ja omin päin". Olenhan Raamatusta oppinut että ihmisestä itsestä nousevat hankkeet eivät menesty vaan johtavat aina harhaan ja tuhoon. Voiko siis olla, että kun olen rukoillut Jumalan tahdon tapahtumista minun elämässäni, osani tässä maailmassa on vain olla juuri nyt paikallaan nykyisessä. Vaikka tämä tuntuu epämielyttävältä ja vähäpätöiseltä asemalta ja koen muiden palvelijana olemisen inhottavaksi.

Vastaus:

Nimimerkille Itsekäs unelmoija

Voihan asia olla noinkin, kuin ajattelet, mutta se voi yhtä hyvin olla niin, että unelmasi ja toiveesi ovatkin Jumalan esittämä kutsu lähteä hänen työhönsä jollakin muulla tavalla, kuin olet itse aiemmin tullut ajatelleeksi. Oletko ajatellut, että "oma" juttusi ei olisikaan ehkä omasi, vaan Jumalan kutsu johonkin, jossa sinua tarvitaan enemmän, kuin täällä, missä nyt olet kuolemassa pystyyn elämän tuntuessa tyhjältä ja tarkoituksettomalta? Olisikohan sinulla kutsumus johonkin siellä jossakin suuressa maailmassa? Jos näin on, et varmaankaan eksy missään suuressa maailmassakaan ihan täysin Jumalan teiltä, vaan elät hänen tahtomallaan tavalla ja tulet silloin jotenkin edistäneeksi hänen asioitaan tässä maailmassa. Ongelma tällaiselle hankkeelle voisi olla se, jos olet perustanut perheen, jossa joudut huolehtimaan lapsista, mutta haluat päästä siitä kokonaan eroon. Siinä tapauksessa sanoisin, että vastuuasioista pitäisi kuitenkin huolehtia ja antaa lasten saada kasvaa niin pitkälle, että he selviävät ilman sinua. Mutta jos sitten tuntuu vihlovan pahalta ja on pakko mennä, on sinun ehkä pakko mennä. Sama pätee puolisoonkin, jos sinulla on sellainen. Hänenkin kanssaan pitää silloin asia selvitellä ja ottaa hänet mukaan suunnitelmiin, jos hän itse niin tahtoo. Tässä et voi toimia ilman toisen suostumusta. Jos tällaisia vaikuttavia tahoja on olemassa, sinun pitäisi varmaan alkaa asioiden järjestely kysymällä heiltä. Muuten arvelisin sinun olevan vapaa menemään ja elämään.

Koettelemukset, joihin olet törmännyt saattavat olla yhtä hyvin tämän maailman ruhtinaan juonia sinun lannistamiseksesi, kuin taivaallinen yritys estää sinua elämästä elämääsi hyvin. Ehkä sinun pitää oikein tosissaan heittäytyä johonkin opiskeluun, tai hankkeeseen ja jättäytyä sen varaan ja katsoa mitä siitä tulee riippumatta suhdanteista, tai maailmantilanteista? Opiskelu ainakin kannattaa aina ja yleensä maksaa itsensä takaisin ajan myötä. Tuskin joudut kärsimään tappioita sellaisen takia pitkän päälle. Samaa vaikuttaa myös elämänkokemus ulkomailla.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Minkä ikäinen Neitsyt Maria oli kun hän synnytti Jeesuksen? Maria joutui synnyttämään tallissa, miksi Jumala antoi näin epäinhimillisen synnytyksen hänelle? Toivottavasti oli kivuton synnytys. Minkä ikäinen Joosef oli?

Vastaus:

Nimimerkille Celia

Maria oli luultavasti hyvin nuori synnyttäjäksi. Suorastaan rikollisen nuori nykysilmin katsottuna. Muistelen, että olisi arvioitu jotakin kaksitoistavuotiaaksi. Uudessa testamentissa käytetty kreikankielinen sana parthenos, neitsyt, viittasi myös nuoreen, naimattomaan ihmiseen. Monissa muinaisissa kulttuureissa tytöt tulivat täysi-ikäisiksi 12-15 vuotiaina. Antiikin ajan roomalaisten ja kreikkalaisten elinaika jäi hieman alle kolmeen kymmeneen vuoteen, joten vanhemmiksikin on tultu nuorempina. Toki ihmisten joukossa on elänyt niitäkin, jotka ovat saavuttaneet huomattavasti korkeammankin iän. 

Jeesus joutui Jumalan poikana suurempiin rasituksiin ja voimien koitoksiin, kuin tavalliset ihmiset heti syntyessään tallissa ja joutuessaan härkien seimeen. Moni lapsi kuoli vanhaan aikaan heti synnytyksen jälkeen ja ensimmäisen elinvuoden aikana, kun olosuhteet olivat, mitä olivat. Huono ravitsemus ja taudit veivät sekä lapsia, että äitejä lapsivuoteista: tämä oli pitkään yleisin naisten kuolinsyy ja siihen aikaan naiset jäivät usein nuoremmiksi, kuin miehet. Nykyään naiset elävät miehiä vanhemmiksi. Myös Jeesuksen kuolema oli keskivertoa kuolemaa vaikeampi: kitua elävältä ristille naulittuna. Kun joku on muita enemmän, tämä joutuu kestämään ja pystymään muita enempään. Sitä Jeesus osaltaan opettaa elämällään meille. Tämän logiikan Jumala tahtoo opettaa meille, jotka helposti päästämme hallitsijat ja silmäätekevät kaikkein vähimmällä vaivalla ja kiusaamme vähäosaisia helposti kaikkein kovimmilla vaateilla.

Joosefin täytyi olla Mariaa vanhempi, kun hänellä kuitenkin oli ammatti. Miehistä tuli muinoin eri kulttuureissa usein täysi-ikäisiä 14-16 vuotiaina. Vielä Ruotsi-Suomessakin täysi-ikäisyyden raja oli 15 vuotta 1700-luvun alkuvuosikymmeniin asti (ymmärrän hyvin, että kuri oli huomattavasti kovempaa yhteiskunnassa tuolloin, kuin nyt, tavallaan se on sitä edelleenkin 15-vuotiaille, jotka ovat nykyään alaikäisiä ja holhouksen alaisia!). Talonrakentaja oli arvostettu ammattimies. Jeesuskin peri ammattinsa Joosefilta. Joosefista ei Raamatussa puhuta enää mitään Jeesuksen syntymään ja lapsuuteen liittyvien kertomusten jälkeen, joten hän saattoi kuolla ennen Jeesuksen opettajakauden alkamista. Jeesuksella oli kyllä myös sisaruksia, neljä veljeä ja useampikin sisar, joten Joosef eli kyllä hyvän tovin hänen syntymänsä jälkeen. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mistä löydän itselleni kristityn miehen, joka haluaa muuttaa yhteen vasta naimisiinmentäessä? Nykyaikana vaikeaa löytää miestä, joka ei harrastaisi avioeroja yms uusioperhejuttuja yms. Haluaisin naimisiin ja elää loppuelämän avioliitossa. Tunnen olevani syntynyt väärälle vuosikymmennelle sen suhteen. Ahdistaa nykyajan deittimaailma, muistuttaa liikaa karjamarkkinoita. Lisäksi liikaa on seksisuhteita ihmisillä ja inhottaa seksitaudit yms riskit. En pysty fyysiseen kanssakäymiseen kaikkien kanssa ja sen suhteen haluaisin odottaa. Nykyajan nettideittimaailma on hyvin itsekäs ja epäinhimillinen. Ihmiset suhtautuu toisiin kuin kertakäyttöastioihin sekä jatkuvasti "kilpailutetaan vaihtoehtoja". Etsitään yhä vain parempaa ja parempaa ihmistä ja joillekkin mikään ei kelpaa. Eihän sitä uskalla luottaa ja sitoutua kun saa pelätä kokoajan, että vaihdetaan parempaa. "Ei ole sielukasta tuo touhu, sielu kuolee siihen" sellainen masentava fiilis tuosta toiminnasta. Ei sovi omaan arvomaailmaan. Ja mielestäni syntiä tuollainen deittikulttuuri. Ja hirveän nopeasti joutuisi seksuaaliseen suhteeseen, vaikka en haluaisi. Haluaisin odottaa. Nykyajan ihmiset eivät odota mitään! Heti pitäisi muutenkin seurustelusuhde solmia vaikka ei tunne kunnolla toista (mitä nyt luen näitä tarinoita netistä). Ei kovin kristillistä menoa tämä. Omiin korviin kuulostaa syntiseltä tuo koko deittikulttuuri ihmisten kilpailuttamisineen päivineen.

Vastaus:

Nimimerkille Isla Adelia

Jos tahdot tavata uusia ihmisiä ja tutustua heihin, on sinun löydettävä jotakin, missä heitä kohtaa. Yksi mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, on opiskella ja tutustua opiskelutovereihin. Jos opiskelet jotakin itseäsi kiinnostavaa, voisit löytää sieltä hengenheimolaisiasi. Samalla voisit kehittää itseäsi ja ehkä jopa hankkia kivan ammatin tms! Toinen tapa kohdata ihmisiä voisi olla harrastustoiminnan kautta. Jonkin mukavan, itseäsi kiinnostavan harrastuksen kautta voisit päästä tutustumaan uusiin ihmisiin, joita voisi kiinnostaa jossakin määrin samat asiat kuin itseäsikin. Tärkeää tässä varmaankin olisi päästä tutustumaan ihmisiin ihan rauhassa ja nähdä millaisia he ovat ja antaa heidän tutustua rauhassa sinuun itseesikin. Jokin tällainen tuttavuushan voisi poikia jotakin jatkoakin ajan edetessä. Netti voi olla enemmänkin mielikuvien todellisuutta, kuin arkista todellisuutta, jossa kuitenkin joudumme elämämme elämään. Sanoisin, että pysyvä parisuhde vaatii onnistuakseen jossakin määrin samanlaisia arvostuksia ja pyrkimyksiä kummaltakin osapuolelta. Ainakaan toiveet elämältä eivät saisi olla toisiaan pois sulkevia, niin, että kompromissit jäävät mahdottomiksi. Kyllä elämänkumppaneita on menestyksellä löydetty lomamatkoiltakin ja jopa kaupan kassajonosta, kun ihmiset ovat jotenkin lipsahtaneet jutustelemaan keskenään ja asiat ovat alkaneet edetä! 

Ehkä tärkeintä on antaa muiden avoimin mielin tutustua itseen, jolloin itsekin samoin voi päästä tutustumaan ainakin joihinkin muihin. Tällainen ei edellytä mitenkään deittailua, tai seksiä, vaan lähtee liikkeelle ihan siitä toisesta päästä. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, pahoittelut jos kysymys on liian intiimi. Sorrun usein uudestaan ja uudestaan itsetyydytykseen. Ja sen jälkeen tulee aina huono olo siitä. Pyydän anteeksi, ja lupaan, etten enää tee sitä. Sitten sorrun uudestaan. Nykyään tuntuu, kuin Jumala ei kuulisi minua enää, eikä vastaa rukouksiini. Paras ystäväni on katolilainen. Hän sanoi, että itsetyydytys on sellainen synti, että se rikkoo Jumalsuhteen ja täten siitä joutuu suoraan helvettiin jos ei rippitäydy oikein. Nyt pelottaa. Onko tosiaan niin, ettei Jumala anna minulle anteeksi kun pyydän ja rukoilen. Onko tämä tunne siitä, ettei Hän kuuntele tai vastaa viesti siitä, että olen joutumassa hekvettiin Kiitos.

Vastaus:

Nimimerkille Sh

Oletpas joutunut pinteeseen. Ei kysymyksesi ole tänne mitenkään sopimaton. Itsetyydytys on mielihyväkeskuksen stimuloimista ja tämän ote sinusta vahvistuu, kun toistat vaikuttavaa toimintaa. Sama pätee stimuloitpa tätä mielihyvätoimintoa millä tavoin tahansa, vaikka urheilemalla, tai mietiskelemällä. Silloin juutut näihin.

Et ole rikkonut tällaisella asialla jumalasuhdettasi. Ajattele, jos sijaan käyttäisit apunasi pariutuneita vastakkaisen sukupuolen edustajia ja rikkoisit perheitä. Mitä onnettomuuksia se voisi tuottaa muille ihmisille! Ainakaan et suuntaa toimiasi kehenkään ulkopuoliseen ja tuota muille vahinkoa.

Jumala kuulee rukoukset ja myös sinut, mutta hän vastaa ajallaan ja tavallaan. Olen varma, että saat kääntyä hänen puoleensa ihan vapaasti kaikkine ongelminesi ja saat kaiken vajavaisuutesi anteeksi Jeesuksen sovituskuoleman tähden. Ehkä Jumala tahtoo, että opit katsomaan asioita siitä lähtökohdasta käsin ja auttaa sitten vaivaavissa asioissa eteenpäin, kunhan olet siihen valmis kohdattuasi itsesi. Ei olisi paha vaikka löytäisit mielellesi muutakin virkistystä, kuin itsetyydytys, jolloin voisit käyttää energiaasi johonkin mikä voisi kehittää ja edesauttaa sinua kehittymään asioissa, jotka voisivat viedä elämääsi eteenpäin. Se olisi ainakin hyödyllisempää energian käyttöä. Mutta ei tämä kuitenkaan sitä tarkoita, että olisit jättänyt Jumalan, tai Jumala sinut. Niin kauan, kuin et itse sitä todella tahdo.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Moi oon tyttö ja oon miettinyt että onko kristallien keräily meditaatio ja kuoleman jälkeiseen elämään uskominen syntiä oon pitkään miettinyt ja vastausta ei löydy.

Vastaus:

Nimimerkille Miettijä

Kuoleman jälkeiseen elämään uskominen ei missään nimessä ole syntiä. Se on kristinuskon ja monen muunkin uskonnon tärkeä osa. Ja tärkeä osa ihmisyyttä.

Kristallien keräily ja meditaatiokaan ei ole syntiä. Itseasiassa kristilliseen ajatteluunkin liittyy meditaatio, nimittäin Jumalan Sanan meditoiminen. Syvä mietiskely. 

Kristallien keräily ei ole sen enempää syntiä, kuin postimerkkien kerääminen. Jos et rakenna koko elämääsi ja sen perusteita kristallien varaan, niin että ne normittavat koko elämääsi ja sanelevat mikä on hyvää ja pahaa, et ole tehnyt niistä itsellesi Jumalaa. Jumalana kunnioitat sitä, mikä varaan elämäsi rakennat. Se voi olla: koulutus, ystävät, raha, valta, tms missä roikut pahimman varalta, tai sitten se on Jumala. Se mikä viimekädessä ohjaa, tukee ja normittaa sinua ja antaa elämälle tuen ihan äärimmäisissäkin tilanteissa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei! Mieltäni on askarruttanut jo pitkään eräs melko henkilökohtainen ja hyvinkin intiimi asia, johon toivoisin nimenomaan hengellistä asiantuntijavastausta. Toivottavasti tämä kysymys ei riko hyvän maun rajoja. Paljon puhutaan siitä, miten seksi kuuluu avioliittoon. Tämän sivuston perusteella olen ymmärtänyt, että myös avoliitossa seksi on ihan ok, ainakin, jos on aito tarkoitus viettää loppuelämä yhdessä ja mennä vielä naimisiinkin, jos siis sitoutumisen taso on syvä. Kuitenkin siitä puhutaan vähemmän, millainen seksi on ok parisuhteen osapuolten kesken. Onko tähän jonkinlaisia rajoituksia? Minulle tulee helposti sellaisia ajatuksia, että seksin pitäisi olla sellaista "perinteistä" pimeässä peiton alla rakastelua, niin siveellistä kuin seksin on mahdollista olla. Toisaalta samalla ihmisellä on vahva vietti antautua toiselle ihmiselle kokonaan, joskus hurjastikin, mutta onko tämä sitten syntinen vietti vai jonkinlainen Jumalan meihin luoma hyvä, hyvään ohjaava voima? Olen itse avoliitossa, mutta oma toiveeni on, että vielä jonain päivänä menemme naimisiin. Meillä on ennestään kaksi lasta, kolmas tulossa. Tämä on ensimmäinen parisuhteeni ja aloittaessamme seurustelun olin nuori ja epävarma. Nyt varsinkin toisen lapsemme syntymän jälkeen olen alkanut avautua huomattavasti ja olen löytänyt itsestäni huomattavasti aloitteellisemman puolen. Haluaisin kokeilla erilaisia asioita ja jotain olemme kokeilleetkin, mutta minua huolestuttaa, onko tällainen vapautunut, villi suhtautuminen seksiin ok. Osaatko sanoa, onko sellainen jossain määrin eläimellinenkin halu, himo, tässä yhteydessä, oman kumppanin kanssa oikein vai väärin? Ovatko seksilelut väärin? Onko peppuseksi tai vaikkapa suuseksi väärin? Toivon todella, että kysymykseni sopii tälle sivustolle, mutta ymmärrän myös, jos ette voi tätä julkaista. Toivoisin apua näihin pohdintoihini, mutta kasvotusten näistä on toki vielä vaikeampi kysyä. Kiitos teille hyvästä, hyvää tekevästä sivustosta! Teette tärkeää työtä.

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskelija

Kiitos kysymyksestä! Uskoisin, että kaikki elämästä nousevat hengelliset kysymykset kuuluvat tälle sivustolle. Raamattu ei niinkään ota kantaa siihen, miten seksiä pitää harrastaa. Enemmänkin Raamattu puhuu siitä, että kenen kanssa seksiä saa ja pitää harrastaa ja kenen kanssa ei pidä. Kun elätte jo avioliiton tyyppisessä suhteessa ja teillä on lapsia, olette te luonnonoikeudellisesti itseasiassa avioliitossa. Yhteiset lapset sitovat ihmisiä ja sukuja yhteen halusivatpa nämä sitä, tai ei. Pitävä sidos on joka tapauksessa jo olemassa, eikä siitä pääse karkaamaan. 

Uskoisin, että kaikki sellainen seksi, joka tuntuu molemmista hyvältä ja tukee yhteenkuuluvuuden tunnetta, toimii ihan oikein. Pahasta on oikeastaan vain kaikki sellainen, joka loukkaa toista, tai tuottaa pahoinvointia jotenkin. Tässä voi ajatella, että tee toiselle, kuten tahtoisit itsellesi tehtävän hänen tilanteessaan. Raamattu varoittaa kyllä lihan himoista ja käskee elämään hengen mukaan, sillä lihan himot ovat tästä maailmasta ja hengen elämä on taivaallista elämää, Galatalaiskirje 5:22 FB38. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Lihan himojen seuraaminen taas tuottaa mm. itsekkyyttä ja riitaisuutta, remuamista ja irstailua, juonittelua ja tarvetta käyttää päihteitä(Gal. 5:19-21, koko puheenvuoro Gal. 5:13-26). Jos seksielämänne tukee sellaista yhteen kuuluvuutta, että tällaiset Hengen hedelmät lisääntyvät ja vahvistuvat, on se varmaan hyvästä. Jos taas seurauksena on jotakin, mikä vie suhdettanne tästä vinoon, on se pahasta. Nämä hedelmät perheessä muuten ruokkivat myös lasten elämää ja se näkyy heidän hyvinvoinnissaan ja tarpeena tuottaa itse sitä samaa muille, viimeistään sitten, kun alkavat ajatella enemmän asioita. Kasvuympäristö on heille tärkeä asia ja kaikki, mikä vie sitä eteenpäin hyvään suuntaan, on varmasti kaikin puolin viimekädessä hyvää. Ehkä tämä olisi hyvä mittari asioiden arvioimiseksi? Jumala tahtoo kuitenkin viedä meitä siihen suuntaan maailman muuttamiseksi paremmaksi paikaksi sen matkalla kohti täydellisyyttä. Sitä varten Jeesus syntyi, eli ja opetti ja kuoli ristillä voittaakseen kuoleman vallan: ja tuodakseen meille syntien anteeksiantamuksen lahjan, jos joskus kuitenkin erehdymme jossakin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mihin uskoa?

Vastaus:

Nimimerkille Pi

Onpa avara kysymys! Sanoisin että meidän pitäisi uskoa hyvään. Siihen, mikä tekee maailmasta paremman paikan. Kenelläkään ei voi olla asiat täysin hyvin, jos jossakin on pahoinvointia. Kun on olemassa vaikeuksia ja pahaa, ne voivat levitä. Vasta kun tällainen on kokonaan kadonnut, se ei voi vaivata enää ketään, ei myöskään sinua. Jos uskot todella hyvään, voit alkaa ratkomaan omia asioita niin, että samalla edistät hyvää. Eli mahdollisimman laajasti vaikuttavana. Jeesus on tähän oikein hyvä opettaja, jos osaat lukea evankeliumien opetuksia tästä näkökulmasta. Niissä on paljon konkreettisia neuvoja, joista voi hyvin alkaa pohtia asioita eteenpäin. Millainen maailma olisi hyvä, jos kaikki tekevät toisille, kuten he toivovat toisten tekevän itselle vastaavassa tilanteessa? esimerkiksi.

Tämän pohjalta voi tutkia myös hyvin monenkinlaisia filosofioita. Kirjastoista löytyy asian tiimoilta kirjoja ja monenlaisia näkökulmia moniin asioihin. Kannatta käyttää hyväksi! Eikä maksa mitään!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Mistä tietää, onko tehnyt anteeksiantamattoman synnin? Oloni on usein todella paatunut, ja on vaikeaa olla "aktiivisesti" uskossa. Välillä tuntuu kuin olisin unohtanut Jumalan olemassaolon. Teen aina parannuksen, kun huomaan tekeväni syntiä, mutta pian olen taas jo samalla tiellä. Minusta tuntuu, että minun on mahdotonta olla kestävästi kristitty. Lankean aina "pois" uskosta. Olen myös huomannut olevani, ainakin välillä, todella ilkeä ja "kiero" ihminen. Minusta tuntuu kuin Jumala olisi hylännyt minut. Tuntuu etten saa rukouksiini vastausta, tai että kukaan ei edes kuule. Minua pelottaa, että tämä on todiste siitä, että olen matkalla helvettiin, enkä voi enää edes muuttaa suuntaani niin, että pääsisin taivaaseen. Onko minulla toivoa? Ja mitä minun tulisi tehdä?

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Se tunne, että on tehnyt jotakin väärin, vaikka ei ehkä olisikaan, on syntiinlankeemuksen jättämä jälki ihmisessä. Ja samaa on se, että ihminen lankeilee. Me olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita uskon tähden Kristukseen. Siksi sekä lankeilet, että voit pahoin asian takia ja pyrit siitä eroon - Kristus pyrkii viemään meitä pois synnin piiristä. Kristus myös hankkii meille anteeksiantamuksen, kun me lankeilemme ja käännymme hänen puoleensa, tai Isän puoleen hänen nimessään. Samalla Jumala tekee työtään meissä ja muuttaa meitä, mutta tämä voi viedä vähän aikaa. Jumala toimii tavallaan ja vastaa myös rukouksiin tavallaan, vieden samalla valtakuntansa olemista kaikkialla eteenpäin. Veikkaan, että huomaat tulevaisuudessa muuttuneesi toivomaasi suuntaan, vaikka et vielä yltäisikään täydellisyyteen. Ja muutos etenee vielä siitäkin ajan edetessä edelleen. Se, että asia kaivaa mieltäsi kertoo minulle, että sinussa tapahtuu jotakin ja olen vakuuttunut siitä, että toimijana tässä on Jumala, joka vie sinua pois päin synnin vaikutusvallasta. Ehkä voisit viettää tänä vuonna joulua tämän uudistumisen juhlana? Ja iloita tulevasta jo etukäteen? Luottaa siihen, että Taivaan Isä osaa viedä asiat hyvin hyvään päätökseen? Se on hyvä syy nauttia joulusta ja joulun sisällöstä hyvin mielin.  Välittämättä edes siitä, että voi tulla kapsahdettua joihinkin kaupallisuuksiin: joulu hyvin kaikki hyvin! Siitä se lähtee!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mikä on sinun ajatuksesi?Tunnemmeko toisemme taivaassa. Jälleennäkemisen toivossa ja ruumiin ylösnousemus. Ja silti ei surua enää taivaassa. Tokihan surisimme ellemme näkisi rakkaita ihmisiä.

Vastaus:

Nimimerkille Taivasta kohti

Sanoisin, että ajatus ruumiin ylösnousemisesta tarkoittaa sitä, että me pysymme koossa yksilöinä ja jatkamme olemista siitä, miksi me olemme tulleet - ihan joka suhteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että odottaisin meidän tuntevan toisemme taivaassa ihan niin kuin aina ennenkin. Eroa voisi tulla siitä, että jos me voimme kuulla toistemme ajatukset puheen lisäksi, tulemme tietoisiksi toisten sellaisista ajatuksista, joita me emme vielä tunne. Tällainen vaihe voisi olla joskus ennen ylösnousemusta, kun ihminen ja ruumis ovat joltakin osin erillään, eikä ruumis ole suojaamassa sitä, mikä on sisällä - ajatuksia, mielipiteitä ja tuntemuksia. Jos kommunikoimme keskenämme tuossa tilassa voi osa tutuista alkaa tuntua todella omituisilta, kun joudumme kuulemaan toisiamme ihan täysin ja pohjia myöten. Ne nyt salaan jäävät taustalla olevat ajatukset voivat sävyttää monia tapahtuneita asioita ihan uudella tavalla!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Haluaisin kysyä, miten konkreettisesti pelastutaan? Aina sanotaan, että usko Jeesukseen riittää. Mutta sanotaan myös, että usko ilman tekoja on kuollut. Toisaalta sanotaan, ettei ihminen voi omilla teoillaan pelastua. Luin taannoin erään papin kirjoituksen, jossa hän viittasi siihen Raamatun opetukseen kamelista ja neulansilmästä. Hän sanoi, että ainut tapa pelastua on luopua siitä asiasta, joka estää sinua seuraamasta Jeesusta. Kuten rikkaalla nuorukaisella olo rikkaus. Mutta jos ihminen on syntinen, eikä pysty koskaan olemaan täydellinen, miten sitten pelastuu. Minua pelottaa ajatus, että yritän kasvaa uskossa omaa tahtiani, ja tehdä parhaani seuratakseni Jeesusta. Omilla voimavaroillani. Jos se ei lopulta riitäkkään, koska en tehnyt oikeita tekoja. Mitä mieltä olet? Pystyisitkö kiteyttämään, miten pelastutaan. Helposti ymmärrettävään muotoon.

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Pohditkin melkoisen keskeisiä asioita tässä! Uskon merkitys on ihmiselle se, että se tuo jumaluuden läsnä olevaksi ihmiseen. Martti Luther sanoo, että Kristus on meissä läsnä itsessään uskossa. Usko on meissä vähän kuin hapate leipätaikinassa: sitä voi olla ihan pieni nokare, mutta se muuttaa ajan edetessä kaiken kaltaisekseen. Näin epätäydellinen alkaa kasvunsa myötä pyrkimään kohti täydellisyyttä, vaikka ei itse huomaisikaan koko asiaa. Usko siis vaikuttaa koko ihmiseen ja siksi myös toiminta ja teot alkavat muuttua uskon vaikuttamana, kun tämä kehitys etenee ja ajatukset uudistuvat. Jeesuksen hankkima syntien anteeksiantamus on tukemassa ihmistä juuri tässä vaiheessa, kun vahinkoja kaikesta huolimatta sattuu ihmisen epätäydellisyyden takia. Oikeastaan tässä tilanteessa ihminen itse ei enää tee tekoja, vaan ne tekee ihmisen usko ja uskossa vaikuttava Jumala itse. Hän luo meihin painetta toimia oikein puhumalla meille omassatunnossamme. Teot jopa vain lipsahtavat jopa ihmisen itsensä huomaamatta, kun tulee sellaisia vaativia tilanteita vastaan elämässä ja asiat johtavat seuraaviin. Niin itse asiassa Jumala itse elää ihmisissä ja muuttaa näitä kaltaisekseen kasvattamalla näitä eteenpäin elämän kohtaloilla ja maailman tapahtumilla. Toisten ihmisten pahuus ja tuottama tuho ja vahinko toimii toisille kasvatuksena ja elämän muovaajana kutsuen kantamaan vastuuta ja auttamaan kärsiviä. Jumala itse ei tahdo aiheuttaa pahaa, mutta ihminen on irronnut omalta paikaltaan olevaisuudessa ja toimii siksi ihan väärin. Voi sanoa, että on kytketty väärin koneistoon ja siksi myös ohjautuu väärin ja rikkoo siksi maailmaa ja ihmisiä ja jopa itseään hoitaessaan asioita, vaikka Jumala ohjaa ihmistä ihan oikein. Tätä Jumala korjaa meistä uskon avulla ja kääntää meitä elämään eri tavalla, että näkisimme ja tekisimme asioita korjatulla tavalla ja kasvaisimme siinä olomuodossa, jolloin ihminen alkaa tavoitella sitä uutta ja toivottua olomuotoa kasvussaan, mitä kristikunnassa kaivaten odotetaan. Kaikki, mikä estää meitä tällaisesta kehityksestä on pahasta. Eri ihmisiin vaikuttavat eri asiat ja siksi on vaikea sanoa yksittäistapauksissa, mikä on pahaksi jollekulle; rikasta nuorukaista omaisuus esti seuraamasta Jeesusta, mikä ei välttämättä päde sinuun. Tällaista on se, mikä estää tarvitun muutoksen itsessä. Voit hyvin pyytää Jumalaa auttamaan sinua kasvamaan tällaisten asioiden yläpuolelle ja pääsemään niistä eroon. Jumala tekee työn sinussa ja sinä muutut ja se murtautuu aikanaan esille sinussa, kun aika ja sinä olet siihen valmis.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Futisfani

Siinäpä pirullinen pulma kerrakseen! Sanoisin, että paholaisen kuva ei merkitse sinällään mitään, koska se tuskin villiinnyttää sinua irti Jumalan yhteydestä. Tällainen edellyttäisi osapuilleen luonteen muuttumista ja koko mielenlaadun muutosta. Jos lempijoukkueesi kannattaminen ei villitse sinua huligaanin suuntaan, se tuskin hirveämmin tuottaa vahinkoa. Kuva tai joukkueen lempinimi ei siis ole tärkeä, vaan sen vaikutus sinussa. Se on tässä tärkein tuomarisi. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitkä ovat suomalaisia pyhiä eläimiä? ps.vastaa nopeesti ja tänään tai muuten

Vastaus:

Nimimerkille Läskiperuna

Oletpas sinä kiireinen kysymyksinesi! Koitan vastata jotakin, mutta tyhjentävään vastaukseen tarvittaisiin milteipä siihen asiaan erikoistunut asiantuntija. En ole mikään suuri eläinten tuntija tässäkään mielessä, mutta suomalaiseen muinaisperinteeseen on kuulunut ainakin muutama pyhänä pidetty eläin. Näitä olivat joutsen ja hirvi ja karhu, hauki ja käärmeet. Kotkakin on ilman lintuna mainittu, jopa ilman tulta iskevänä, kuten ukkoslintu. Maailman ajateltiin olevan syntynyt sotkan munasta, tässä mielessä sotka oli tärkeä. Käki taas pilasi kukunnallaan asioita, jotka havaittaessa kesällä ensikerran se kukkui saman aikaisesti. Käkeä ei kyllä varmaankaan palvottu. Joutsen ja hirvi esiintyvät kalliomaalauksissa muistaakseni ja karhuun liittyvää myyttistä ainesta tunnetaan. Kaadetulle karhulle on pidetty peijaiset, juhlat, jossa se on naitettu ja jonka jälkeen sen pääkallo on naulattu puuhun ja muut luut haudattu hautajaismenoin maahan. Karhu ja hirvi ovat varmaankin olleet hyviä saaliseläimiä metsästäjille ja joutsen on ehkä nähty tuonpuoleisen vartijana ennemminkin, kuin ruokaeläimenä. Kalevala tuntee joutsenen tässä mielessä. Lisäksi Kalevala tuntee haukeen liittyvää perinnettä ja silläkin on ollut muinoin jokin rooli. Joidenkin kuolleiden on ajateltu joutuneen tuonen hauen suolen syvyyksiin kelvottoman elämän jälkeen. Olisivatkohan olleet pelokkaita, surkeita sotureita? Huonoja tietäjiä? Väinämöinen teki hauen kallosta kalanluisen kanteleen omaan yliluonnolliseen käyttöönsä. Käärmeitä, joita ennenvanhaan kutsuttiin myös nimellä mato,  

ja etenkin kaiketi tarhakäärmeitä pidettiin onnentuojina ja haltijoina, joille jopa uhrattiin ja annettiin maitoa.Tarhakäärme kesyyntyy suhteellisen helposti ja voi asua vaikka talon alla maaseudulla. Erilaiset linnut saattoivat taas toimia kuolleiden ihmisten sielujen näyttäytymisvälineinä. Esim.pikkulinnut olivat kuolleiden lasten sielujen viestinviejiä, kuten käy tunnetussa joululaulussa Varpunen jouluaamuna, jota edelleenkin lauletaan. Vanha perinne elää monessa suhteessa kirkossa sovinnossa kristillisyyden kanssa.

Muinoin uskonto liittyi maallisen hyvän turvaamiseen. 

Nykyään uskonto pyrkii tekemään meistä ihmisistä pyhiä ja jopa ajan myötä yliluonnollisia, kun opimme ja kasvamme tässä Jumalan luomassa maailmassa hänen opetuslapsinaan. Asia etenee koko ajan, ajan edetessä ja kerran me tulemme saavuttamaan tulevan, ikuisen olomuodon, jota kohti me etenemme kaiken aikaa, kuten me olemme tulleet sukupolvien edetessä menneisyyden olomuodoista tähän nykytilaan. Ehkä elintason nousu on tämän kaiken sivutuotetta nykyään? Eikä enää pääasia? Olisiko muu meille jo tärkeämpää?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei Juha! Kiitos työstäsi mitä teet kun vastaat täällä nimettömiin kysymyksii. Tulin uskoon reilu vuosi sitten (ikää 25v) ja osaltasi olit suurena apuna kysymyksiini ja pohdintoihini. Haluan tällä tekstilläni rohkaista jokaista joka kokee olonsa "piilouskovaiseksi" niinkuin itsekin koin että rukoilkaa asianne Jumalan tietoon niin rehellisin sydämmin kun vaan voitte että teitä pelottaa, olette mruheellisia asian suhteen ja että toivotte Jumalan antavan vastauksia. Näin itsekin tein ja jäin kuvainnollisesti odottamaan että kuulisin selkeän ohjeen nopeasti mutta ajan kanssa olen oppinut ymmärtämään. Sitten, kliseinen, "lukekaa Raamattua" on hyvä ohje, mutta tottapuhuen se on aina oikea väline oppia tuntemaan mitä Jumala haluaa myös sinun elämässäsi vaikuttaa. Siellä ei puhuta suoraan "sinusta" mutta näet pääväyliä kuinka Jumala toimii ja opit tunnistamaan asioita myös omassa elämässäsi. En saarnaa vaan omista onnistumisistani, vaan tuon esille myös sen että me uskovat teemme joka päivä syntiä. Tuokaa ne Jeesukselle rukouksin. Alkutaipaleella on hyviä ja hyvin huonoja päiviä, itselläni on ollut pahaa riippuvuutta mm. pornon suhteen, jota vihollinen on varmasti osannut käyttää hyväksi. Jeesus pesee kyllä puhtaaksi kun tunnustat, malta mielesi ja pyri pistämään rankemmin hanttiin edes rukouksin ja Raamatun luvulla. Ole rehellinen, jos tunnet että et pysty parempaan tuo sekin Jumalalle. Kaikella rakkaudella, teille kysyjille ja vastaajalle kaikkea hyvää ja siunattua joulunaikaa 2023. Ps. Nykyään en ole enään "häntä koipienvälissä" uskova niinkään, vaan olen saanut PALJON rohkeutta olla aina hieman kerrallaan avoimesti uskova. Synti tietenkin turmlee ja vetää aika ajoin maahan ja tulee tunne "eikö elämästä saa nauttia, joudun helvettiin vaikka yritän kuinka, Jumala ei rakasta" Sano silloin "shh" rukoile ja avaa Raamattu. Jumala rakastaa!

Vastaus:

Nimimerkille Jumala rakastaa

Mukava kuulla, että olet saanut elämäsi raiteilleen. Laitan sinun terveisesi näkyville tänne sivulle, jotta voisit olla rohkaisijana jollekin toiselle etsijälle. Etsivä löytää ja kun joku on löytänyt jotakin, antaa se toivoa myös kaikille muille jatkaa etsimistä. Elämä voittaa. Hyvää joulun aikaa itsellesi. Joulun lapsi tahtoo syntyä meidän sydämissämme ja tuoda valtakuntansa meihin läsnä olevaksi. Kantamaan koko loppuvuodeksi aina seuraavaan jouluun asti ja niistä edelleen ikuisuuksiin.

Viestiin vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Koen olevani synnin loukussa enkä tiedä kuinka tässä tilanteessa tulisi toimia. Arvostaisin suuresti papin pohdintaa asiaan. Raamattu on hyvin yksiselitteinen siinä, että avioliitto on ainut hyväksytty suhde miehen ja naisen välillä. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa jo pitkään. Suhteessamme olemme yhdessä turvanneet Jumalaan ja hän on auttanut meitä selviämään muun muassa vakavasta sairaudesta yhdessä, lujittanut suhdettamme ja kasvattanut välistämme rakkautta. Koenkin, että sitoutumisen ja rakkauden tasolla suhteemme vastaa pitkälti avioliittoa. Elämme kuitenkin avoliitossa, (jossa tavoitteena kuitenkin on avioliitto). Raamatussa tällainen suhde silti mielletään syntiseksi, koska emme vielä ole naimisissa. Kuinka tilanteessa tulisi toimia. Onko parasta muuttaa erilleen ennen naimisiin menoa. Vai pysyä avoliitossa avioliittoon saakka sillä tällöin vältyttäisiin mahdollisilta hylkäyksen tunteilta jne. Olen vastikään herännyt pohtimaan suhteemme syntisyyttä ja tilanne on alkanut ahdistamaan syvästi. Samaan aikaan tahdon toimia Jumalan mielen mukaisesti ja hänelle kunniaksi. Kuitenkin ajatus rakkaasta ihmisestä erillään eläminen ja ”jättäminen” tuntuu väärältä. En tiedä miten minun tulisi toimia.

Vastaus:

Nimimerkille Nuori nainen

Jos te olette todella tunnetasolla jo avioliitossa, olette te siinä jo niin pitkällä, että erilleen muuttaminen avioliittoa odotellakseen tuntuu turhalta. Avioliitto on oikeudellinen sopimus parin keskinäisestä suhteesta, joka muuttaa suhteen virallisesti perhesuhteeksi maallisen oikeuden piirissä. Jos olette jo sydämen elämän kannalta siinä, on luontevinta edetä kohti avioliittoa yhdessä. Oletko yrittänyt sopia kumppanisi kanssa edes suuntaa antavasti jotakin ajankohtaa, jolloin voisitte lopullisesti virallistaa parisuhteenne, siis solmia avioliiton? Sehän voisi antaa sinulle kaivattua henkistä tukea, kun tiedossa olisi jokin tapahtuma, tai ajankohta, joka voisi toimia jonkinlaisena maamerkkinä tulevan muutoksen ajasta. Ehkä tämä toisi helpotusta tilanteeseen. Mikäli saatte sovituksi asian, olisi ajankohtaista hankkia kihlasormukset sen merkiksi, että olette päättäneet mennä avioliittoon ja ajankohtakin on jo vähän selvillä. Kihlaus on tällainen sopimus tulevasta muutoksesta, joka sitten on jo ilmassa! Sormukset pitävät asiaa mielessä ja vireillä osaltaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Moi, Antaako Jumala anteeksi, jos toistaa saman synnin uudestaan ja uudestaan. Lupaan aina, etten tee sitä enää, ja sitten kuitenkin aina teen sen. Antaako Jumala anteeksi tahallisen ja toistuvan synnin?

Vastaus:

Nimimerkille Syntinen

Se, että teet aina saman synnin johtuu siitä, että olet syntinen, eli rikkinäinen olento, joka ei voi toimia oikein, vaikka tahtoisikin niin. Tämä rikkinäisyys ihmisessä on syntiä, joka saa tekemään syntisiä tekoja, eli syntiä => rikkomaan itseä ja toisia. Jumala antaa kyllä anteeksi, mutta tekemällä sitä, mitä ei pitäisi toistuvasti vahvistat taipumusta itsessäsi ja rikkoudut lisää. Tämä ei tuota elämässä ajan myötä ainakaan mitään hyvää. Sinun on paras jättää itsesi Jumalan käsiin ja pyytää, että hän kääntäisi tahtosi parempaan suuntaan ja johdattaisi ulos siitä, mikä pilaa elämääsi. Jeesus on sovittanut synnit ristillä niiden puolesta, jotka häneen turvautuvat uskollaan. Osaisiko Raamattu opettaa sinulle jotakin asian tiimoilta, jos vilkaiset, mitä sieltä löytyy? Löytyisikö asennetta elämään?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Menimme joku aika sitten naimisiin mieheni kanssa. Meillä oli suhteen alusta asti ajatus lapsen hankinnasta. Viime aikoina olemme kuitenkin tutkiskelleet itseämme, arvojamme ja sitä, mitä haluamme elämältä. Olemme tulleet lopputulemaan, että emme halua lapsia. Olemme kummeja ja haluamme olla osana sukulaistemme lasten elämää. Minä haluaisin myös joskus olla ns. bonuskummi perheelle, jolla ei ole omaa kummia ja kun ikää karttuu, olla bonusmummo perheelle, jolla ei ole omia isovanhempia. Meillä on lemmikkejä, jotka vievät paljon aikaa ja jaksamista. Laitamme heidän tarpeet usein meidän tarpeiden edelle ja koemmekin olevamme heille vanhempia. Olen Jumalalle kiitollinen heistä. Voimmeko olla kristitty pariskunta, jos päätämme olla hankkimatta lapsia? Koen, että lapset ovat Jumalan siunaus ja lahja. Itse en kuitenkaan toivo omia lapsia, vaan toivon elää puolisoni kanssa kahdestaan. Onko tämä syntiä ja onko meidän pakko hankkia lapsia, jotta Jumala ei rankaisi meitä? Voimmeko olla Jumalan yhteydessä olevia kristittyjä vaikka käyttäisimme ehkäisyä ja emme hankkisi koskaan lapsia?

Vastaus:

Nimimerkille Nuori aviopari

Minusta te voitte toimia tässä kutsumuksenne mukaan. Siten kuin elämä tuntuu teiltä tahtovan. Raamattu asettaa lisääntymisen miehen ja naisen tehtäväksi parina, mutta jos koette, että se ei ole teidän tehtävänne, tai luonnu teille, niin voi olla paras kaikkien kannalta jättää lapset hankkimatta. Te teette itsenne siinä tavallaan avioon kelpaamattomiksi Jumalan valtakunnan tähden (Matt. 19:12): vanhalla tavalla ajateltuna avioliitto astui voimaan vasta kun siitä syntyi lapsi, joka edustaa kumpaakin sukua. Vielä aika viime aikoihin avioliiton on jopa voinut purkaa lapsettomuuden tähden eroamisen sijaan: siis todeta, että tosiasiassa mitään avioliittoa ei koskaan ole oikeasti ollutkaan. 

Mutta ei lapsia kannata hankkia, jos heitä ei ihan oikeasti itselle toivo. Yhtä hyvin voi olla vaikka sukulais- ja kummilapsien tukena heidän elämässään, tai ottaa vaikkapa ylimääräinen kummilapsi jonkun avustusjärjestön kautta jostakin kehitysmaasta tukeakseen tämän elämää ja kasvua aikuisuuteen. Tämäkin varmasti tukee Jumalan pyrkimyksiä viedä maailmaa eteenpäin kohti parempaa olomuotoa. Varmaankin tärkeintä on, että oma elämä voisi olla jotenkin mukana viemässä maailmaa kohti parempaa olomuotoa ja kukin voi olla osa sitä kokonaisuutta omalla tavallaan. Eihän Jeesuksellakaan tiettävästi ollut omia lapsia, mutta hän on silti ollut mukana lukemattomien lasten elämässä ja kasvamisessa kohti iankaikkista olomuotoa!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Minusta kirkko menee väärään suuntaan monessa asiassa. Lähdetään mielistelemään maailmaa liikaa, yritetään tehdä kirkosta trendikästä. Jos haluan kirkon pysyvän "muuttumattomana" maailman myllerryksen keskellä, kannattaako siitä erota vai odottaa muutosta? Vai pystynkö itse vaikuttamaan asiaan? Joidenkin pappien kohdalla en koe olevan "henkeä", on joskus jopa epämiellyttävä kuunnella saarnaa, mutta tämä palsta tuo taas toivoa. Youtubessa tosin löytyy hyviäkin saarnoja, kun voi valita eri evl-lut seurakuntia. Toistaiseksi en ole eronnut kirkosta, mutta harmi että koen asiat näin. Yritän rukoilla, mutta en osaa tulkita mitä teen, niin toistaiseksi en tee mitään.

Vastaus:

Nimimerkille Katinka

Jos haluat vaikuttaa kehitykseen kirkossa, on varmasti paras tuoda ajoittain jotenkin esille sinusta tärkeitä asioita. Se toimii taatusti paremmin, kuin kirkosta eroaminen. Kirkko varmaankin tavoittaa paremmin joitakin ihmisryhmiä viestimällä modernimmalla tavalla, mutta ei se tietenkään saisi joutua ristiriitaan perimmäisten totuuksien kanssa. Sisällönhän pitäisi olla kuitenkin perimmiltään aika lailla muuttumaton, mitä tulee elämän asenteeseen ja siihen, mitä Jumala tahtoo tehdä meille. Asiaa voisi auttaa paljon, jos osaisit sanoittaa sen, mikä käytännössä menee ihan vinoon kirkossa ja mitä siinä toisaalta pitäisi vahvistaa. Jos saat asioita kirkolliskokoukseen asti käsiteltäväsi, voit saada aikaiseksi isojakin muutoksia. Tältä kannalta äänestäminen seurakuntavaaleissa kyllä kannattaa, että saat oikeita ihmisiä sinne päättäjiksi ja valitsemaan kirkolliskokouksen edustajat.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko olla mainitsematta uskovaisuutta ihmisille? Esim eräässä koulutuksessa puhuttiin arvoista. En kertonut kaikille hengellisyyden olevan suurin arvoni, en halua siitä keskustella muiden kanssa ja negatiivista huomiota siitä. Onko se väärin olla ns "piilouskovainen"? Olen koko elämäni ollut uskovainen. En siitä haluaisi puhua kaikille kuitenkaan. En jaksa kyselijöitä tai varsinkaan kyseenalaistajia. Pitääkö kristityn olla julkisesti kristitty? Tai tuoda sitä esiin, jos ahdistaa muiden mielipiteet eikä halua ikävää huomiota. Muutenkin ahdistun huomiosta.

Vastaus:

Nimimerkille Milea

Ei ole väärin olla piilouskovainen. Sehän on vähän kuin paastoasi ja rukoilisi niin, että muut eivät näe. Silloin kaiken tekee varmasti oikeista syistä, eikä näyttääkseen muille. Kristityn ei tarvitse olla julkikristitty, mutta hän ei myöskään saisi hyökätä julkisesti kristillisiä arvoja vastaan muita miellyttääkseen, tai oman olemisensa salatakseen. Ei myöskään osoittaa halveksimista Kristusta, tai etenkään Pyhää Henkeä kohtaan. Niin elämäsi voi olla melkoista sananjulistusta, vaikka et ikinä pukahtaisi sanaakaan koko asiasta. Jeesus sanoo, että sen, joka tunnustautuu hänen omakseen ihmisten edessä, sen hän tunnustaa omakseen Jumalan edessä ja joka kieltää Jeesuksen ihmisten edessä, sen hän kieltää Jumalan kasvojen edessä taivaassa(Matt. 10: 32-33). Ihan kokonaan Raamattu ei siis antaisi meidän vetäytyä olemasta Kristuksen viereltä, vaikka ei toisaalta pakota suoranaiseksi sananjulistajaksikaan. Meillähän on kaikilla omat arkiset kutsumuksemme ja tehtävämme, joissa me pidämme yllä yhteiskuntaa yleiseksi hyväksi. Tästä hyvä huolehtiminen on varmasti paras tapa toimia Jeesuksen opettamalla tavalla. Ehkäpä vaatimaton hiljaisuus ja itsensä tutkistelu on yleensä se paras tapa elää kristillistä elämää kaikessa hiljaisuudessa. Mikään ei kai estä suhtautumasta kannustavasti niihin, jotka ovat tässä suhteessa jotenkin näkyvämpiä?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Omaa seurakuntaa edelleen etsimässä. Onko Pelastusarmeija kristillinen yhteisö. Iloa arkeen.

Vastaus:

Nimimerkille Etsii etsii

Kyllä on. Pelastusarmeija on kristillinen yhteisö ja avustusjärjestö. Sen juuret ovat metodismissa, joka painottaa Jumalan Pyhän Hengen työtä ihmisen uskonelämässä, sen vahvistumisessa ja toisaalta ihmisen vapaata tahtoa. Suomeen se on tullut Vapaakirkon toiminnan kautta. Pelastusarmeija kuitenkin auttaa aivan kaikkia näiden uskontokunnista riippumatta. 

Siunattua etsintää sinulle. Varmasti vielä löydät etsimäsi!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Halusin kysyä mielipidettäsi tästä ajatusmaailmasta/lauseesta; Usein näen netissä uskovaisten käyttävän lausetta "On väärin toivoa viettävänsä ikuisuuden taivaassa, jos ei halua antaa aikaa Jumalalle tässä elämässä." Tämän lisäksi näen paljon keskustelua siitä, että voi koko elämänsä luulla olevansa kristitty mutta silti jäädä pelastumasta, koska ei elänyt uskoaan todeksi tarpeeksi tai uskonut "oikein" Tiedän, että näitä lauseita käytetään, jotta ihmiset kääntyisivät Jumalan puoleen, mutta itseäni nämä vain ahdistavat ja vievät myös kauemmas Jumalasta. Kamppailen itse paljon uskon kanssa ja elän melkein jatkuvasti pelon kanssa siitä, että olen tehnyt syntiä liikaa tai jotain niin pahaa, että en enää voi pelastua. Mitä mieltä olet tuosta ylempänä mainitusta ajatusmaailmasta?

Vastaus:

Nimimerkille Vv

Sinä varmastikin annat aikaasi Jumalalle tarpeeksi, kun olet lähtenyt tätäkin asiaa oikein selvittämään! Ihan kuka tahansa ei viitsisi. On varmasti ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa mitä parhaimpia kristittyjä, mutta jotka ovat vain ja ainoastaan itseään ylentäviä itsekkäitä ihmisiä, joiden usko on pelkkää luuloa, joka pönkittää omia kuvitelmia omasta itsestä. Mutta sitten on myös niitä, jotka pitävät itseään osapuilleen täysin toivottomina ja kadotettuina ja uskottomina, ja jotka ovatkin oikeasti hyvin lähellä Jumalan valtakuntaa. Uskon asiat ovat oikeastaan elämänasenteen kysymyksiä, eikä jonkin asian totena pitämistä. Jeesuskaan ei kulje todistelemassa ympäriinsä, että Jumala on olemassa, vaan hän opettaa ihmisiä elämään Jumalan tahtomalla tavalla. Opettaa oikeaa elämänasennetta, jota me emme ehkä kykene toteuttamaan oikeassa elämässä, mutta jota kohti me olemme kuitenkin kasvamassa. Tässä eläminen on aika lailla paljon sitä, mitä on Jumalan kanssa eläminen ja minusta tuntuu kysymystäsi katsoessani, että sinä olet etsintöinesi oikein hyvillä teillä. 

Sinällään meidän ihmisten ei pitäisi huolehtia ihan hirvittävästi pelastuksestamme, vaan me voisimme opetella jättämään tämän kokonaan Jumalan hyviin käsiin. Hän huolehtii meistä paremmin kuin me itse ja hän voi antaa meille sellaisen uskon, jota me tarvitsemme. Toisten uskon arvosteleminen ja arvottaminen on ihan turhaa touhua ja meidän olisi hyvä osata jättää sellaiset asiat ihan omaan arvoonsa. Luottamus Jeesuksen sovitustyöhön on aina meidän tukenamme, jos voimat meinaavat ehtyä. Siihen voit mielessäsi vedota, jos muuten alkaa hirvittää. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Vieläköhän tämä mainio sivusto toimii, vaikka uusia vastauksia kysymyksiin ei ole tullut pitkään aikaan? Tämän päivän sanassa sanotaan näin: " Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa." (1. Joh 2:15) Olen aiemminkin usein pohtinut, mitä tämä sana tarkoittaa. Osaisitko sinä avata tätä? Mikä on maailmasta ja mitä ei saa rakastaa? Raha? Entäpä paikat esim. luonnossa tai koti? Ihmiset ovat Jumalan luomaa, joten voiko ajatella, että heidän rakastamisensa ei ole maailmaa rakastamista? Toisaalta Jumalahan on luonut myös esimerkiksi luonnon. Raamatussa Jumala käskee rakastaa toista ihmistä, mutta viljellä ja varjella luomakuntaa. Osaisitko sinä avata tätä epäselväksikin paisuvaa pohdintaani? Kiitos jo etukäteen!

Vastaus:

Nimimerkille Henriikka

Kyllä tämä sivusto vielä toimii. Tosin joskus näemmä vähän hitaan puoleisesti. Raamatussa puheet tästä maailmasta ja siitä, mikä on tästä maailmasta viittaa ihmissyntyisiin ajatuksiin ja pyrkimyksiin, jotka liittyvät ajallisiin asioihin, kuten rikkaudet, tai valta, tai ihmisten suosio yms. Nämä eivät ole Jumalan tahtomia asioita, jotka liittyvät ihmisen jalostumiseen ja kasvamiseen ja viime kädessä kaiken elämän ylläpitoon. Jumalan tahtomat hyvät asiat vievät meitä olentoina eteenpäin kohti sitä muutosta ja huippua, jota ihmiskunta ja koko luomakunta odottaa. Isän rakkaus tekee vaikutuskohteestaan ajatuksiltaan ja pyrkimyksiltään Isän kaltaisia, kuten Jeesuskin on Isän kaltainen ja Isä ja tämän tahto näkyy hänessä. Tämän maailman arvostusten mukainen elämä irrottaa helposti ihmisen siitä ajatusmaailmasta ja elämäntavasta johon Jumala meitä tahtoo johdattaa, että me eläisimme ja kasvaisimme siinä. Ihminen on Jumalan luomus ja osa luomakuntaa, jota meidän pitäisi viljellä ja varjella: siihen Jumala on ihmisen luonut alun perin. Mutta ihminen tämän maailman innoittamana on alkanut riistää ja ylikuluttaa luontoa ja ajaa maailmaa sairaaksi ja kohti romahdusta himojensa viemänä. Tässä näkyy aika hyvin se, miten maailma, siinä mielessä, kuin pohtimissasi Raamatunkohdissa asiaa pohditaan, pitää sisällään ja miten se eroaa siitä, mitä Jumala rakastaa ja mihin meidätkin on kutsuttu mukaan. Tämä maailma viittaa siis maailmanmenoon, eikä itseensä luomakuntaan, joka voisi olla miltei ihan täysi Paratiisi, jos ihmiset alkaisivat vain elää sen mukaisella tavalla ja synnistä nousevat itsekkäät pyrkimykset ja tarpeet jäisivät kokonaan pois. Siihen Johanneksen evankeliumissa meitä yritetään ohjata.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko nyt lopunajat, kun Israeliinkin tuli sota? Onko mahdollista, että tulee III-maailmansota?

Vastaus:

Nimimerkille Batsheva

Minä en odottaisi maailmanloppua vielä näille päiville, vaikka senkin aika vielä joskus maailmassa tulee. On olemassa tietysti aina pieni mahdollisuus, että III-maailmansota puhkeaa nykyisten kriisien edesauttamana, mutta todennäköisyys on ainakin vielä toistaiseksi minusta hyvin pieni. Lännen ja muiden voimapuntit ovat kaikkea muuta kuin tasan, samalla kun ydinaseet ovat levinneet laajalle moniin käsiin. En usko, että länsi tahtoo ottaa riskejä ydinaseiden suhteen kenenkään kanssa ja muut ovat toistaiseksi liian alivoimaisia lännelle ryhtyäkseen mihinkään todelliseen voimien koitteluun lännen kanssa. Kukaan ei tahdo itselleen niin karmeaa tappiota.  Palestiinan alueella on nyt meneillään ikävä konflikti, ja vaikeat ajat siellä oleville, mutta se tulee aikanaan päättymään. Maailma jatkaa nilkuttamistaan eteenpäin tämän konfliktin jälkeiseen aikaan, jota varten se on jo alkanut järjestyä hiljalleen uudelleen Ukrainan sodan alettua. Jos haluat etsiä maailmanloppua ajatellen jotakin kauhukuvaa, se löytyisi ehkä paremmin ilmastomuutoksesta ja sen vaikutuksista maailmalla laajemminkin. Siihen voimme yrittää vaikuttaa rukouksin, mutta myös omilla toimillamme kulutustottumustemme suuntaan. Siinä on hyvä asia, jonka kanssa jokainen voi keskenään itsekseen kilvoitella. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

"Viimeinen sota alkaa Israelista." Onko nyt lopunajat? Miten toimia, että välttyy helvetiltä? Tunnen olevani sinne menossa elämäntapojeni ja ajatusten suhteen. En meinaa saada itseäni kuriin.

Vastaus:

Nimimerkille Ruchami

Voit luottaa itsesi Jumalan käsiin Golgatan ristillä tapahtunen sovituksen myötä. Tämä on tapahtunut myös sinun puolestasi. Sovittaja osaa kertoa meille, mitä Jumala meistä tahtoo ja miten Jumala Hengen kautta tekee työtään meissä kaiken aikaa meidän pelastukseksemme. En usko, että vielä olisi niiden perimmäisten lopun aikojen aika, vaikka maailman meno kieltämättä näyttää hurjalta ja surkealta. Ihmiskunta ei tunnu olevan vielä ylösnousemuksen vaiheessa miltään osin, vaikka se tuleekin tapahtumaan aikanaan kaikille yllätyksenä. Rukous on paras lääke sinun vaivoihisi, että uskosi kestäisi ja kantaisi oikeaan suuntaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kutsuuko Jumala jokaista ihmistä. Eli onko pelastuminen tarjolla kaikille. Maailman menoa kun katsoo niin tuntuu että loppuuko aika.

Vastaus:

Nimimerkille Hätä

Jumala kutsuu aikanaan jokaista. Usein siihen liittyy jonkinlainen tyhjyyden, tai merkityksettömyyden kokemus, joka saa ihmisen miettimään asioita. Toisinaan maailman houkutukset vievät niin vauhdikkaasti mukaansa, että ihminen ei ehdi muuta miettiä, kuin maallisia hyviä ja silloin taivaalliset voivat unohtua. Juhla-ajat, kuten joulu, pääsiäinen, tai pyhäinpäivä ovat hyviä taukopaikkoja vuodessa, jotka pakottavat ottamaan jollakin tavalla aikaa ajatuksille. Pelastuminen on tarjolla kaikille, mutta osa ihmisistä torjuu sen halutessaan jotakin muuta. Tämä voi lopulta sulkea ihmisen myös pelastuksen ulkopuolelle. Maailman meno näyttää tällä hetkellä kieltämättä pahalta, mutta tuskinpa kyseessä ovat vielä ne perimmäisimmät lopun ajat.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Erika

Olen töissä. Olen kirjoitellut kyllä vastauksia kysymyksiin, mutta henkilö, joka näitä laittaa tänne sivulle on ollut lomalla. Siksi on ollut pientä taukoa linjoilla. Mutta tämän lukiessasi ollaan taas takaisin arjessa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskelija

Pohditpa vaikeita! Ulkonäköasiat vaikuttavat omalla tavallaan, mutta pitkän päälle ihmisten luonne ja arvostukset vaikuttavat enemmän. Suhteen syntyminen ja kestäminen eivät ole ihan sama asia. Jokin tasapaino tässä varmaan tarvitaan ja ihmisen suhde itseensäkin ja omaan olemiseen olisi hyvä olla kunnossa.

Luulisin, että ihminen ilman syntiä pyrkisi löytämään sielunkumppaninsa lihavan lompakon, yhteiskunnallisen aseman, tai kaikki hurmaavan upean ulkonäön sijaan, jollainen voi tehdä ihmisestä ylellisyysesineen toisille. Tämä ei tarkoita, etteikö sielunkumppani, tai kaiken jakava elämänkumppani voisi olla myös tätä kaikkea muuta, vaikka suhde perustuisikin muuhun  yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Ulkonäkö ja muu sellainen jäisivät merkityksettömiksi sivuseikoiksi suhteessa, eikä suhde silloin kaadu myöskään vastoinkäymisiin näissä asioissa. Elämä voi olla enemmän!

Nämä asiat ovat aika monimutkaisia ja menevät aika tavalla henkimaailman asioiden puolelle, joten niistä on vaikea sanoa mitään. Mikä meihin vaikuttaa. Ihmiset ovat kaikkineen niin erilaisia, että tästä on vaikeaa sanoa mitään kovin normatiivista. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille -

Tällä tietämällä Jeesus ei ole homo, vaikka hän tiettävästi pysyi naimattomana. Raamattu puhuu kyllä hänen rakkaimmasta opetuslapsestaan, mutta viittaa tähän agape ilmaisulla, joka ei viittaa eroottiseen tunteeseen, vaan vanhemmuuden huolehtivaan tunteeseen. Kyse olisi yhtä hyvin voinut olla vaikka hulivili, jolle Jeesus joutui ylläpitämään ylimääräistä kuria, jotta tämä jaksaisi pysyä ihmisiksi. Kasvattamaan tätä. Jeesus osoitti tämän oppilaansa ristillä ollessaan äidilleen pojaksi, ja äitinsä tälle äidiksi, ennen kuolemaansa. Ehkä hulivili ei vielä selvinnyt omin avuin ja äitikin tarvitsi jonkun, josta huolehtia. Jeesuksen seksuaalisuus jää Raamatussa hyvin taka-alalle ja tilaa ottaa yleinen elämän asenne, suhde lähimmäisiin ja suhde Jumalaan. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Minä uskon Jumalaan, mutten ymmärrä miten tämä Jumala, joka on kiltti ja hyvä, voi antaa tehdä pienille lapsille niin kuin Hän antaa tehdä. Uskoni on kokoajan koetuksella. Miksi kristityillä on rahaa vaikka käsketään antamaan vähästäänkin, ovatko nämä oikeita kristittyjä, pääsevätkö Taivaan suureen iloon. Ja pitäisikö minun, jolla on vain rukoukseni ja epäilykseni auttaa heitä syntisiä.

Vastaus:

Nimimerkille Kaija

Kysymyksistäsi kuvastuu jonkinlainen etsivän ihmisen kriisi. Sinä, jolla on vain epäilyksesi ja rukouksesi voit auttaa kaikkia syntisiä. Voit pyytää rukouksissasi, että he kääntyisivät ja katuisivat, että synnin ote höltyisi ja toivomasi luonteenpiirteet ja taipumukset ottaisivat heissä paikansa. Voit myös muistaa rukouksin niitä kaltoinkohdeltuja lapsia. Kysymystäsi siitä, miten maailmassa voi olla niin paljon pahaa, vaikka Jumala on hyvä, on pohdittu jo 300-luvulta asti. Ihan tyydyttävää vastausta ei ole löydetty, mutta lähelle voisi tulla ajatus, että Jumala ei tahdo maailmaan pahaa, mutta maailma on syntiinlangennut ja rikkinäinen ja toimii väärin. Jumala on korjaamassa tätä rikkinäisyyttä maailmasta ja se tulee kyllä kuntoon, mutta meille tässä ajassa eläville tämä pieni Jumalan hetki tuntuu ikuisuudelta - kokonaiselta elinajalta. Silti maailma on tulossa ehjäksi ja kuntoon ja evankeliumin leviäminen ja vaikutus kaikkialla on osa tätä meille suurta prosessia. Jumalan koko työ kuitenkin liittyy osaltaan myös tähän. Jeesus uhrasi ristillä oman elämänsä tämän asian hoitamiseksi kuntoon ja voitti kuoleman vallan ja kutsuu meitä uuteen, hänen opettamaansa elämään, jonka voitto maailmassa tulee tekemään siitä suoranaisen Paratiisin.

Rikkaus kertyy ja on kertynyt aina joillekin ihmisille. Jotkut ovat rosvoja, jotka ovat menettäneet kaiken oikeasti arvokkaan jo tässä elämässä rahan takia ja kulkevat kohti tuhoa ikuisuutta kohden siirtyessään. Jotkut ovat niitä, jotka tekevät rahallaan niin paljon hyvää ja hyödyllistä, että he käytännössä huolehtivat osapuilleen muista ja se tuottaa voittoina heille suuret tulot. Monta paikkakuntaa on saanut koulunsa ja terveydenhuoltonsa paikallisen ruukin patruunan tuotannon ja liiketoiminnan tarpeista ja levittänyt hyvinvointia eteenpäin niin. Jotta voit auttaa muita, sinun on voitava auttaa ensin itseäsi, jotta on mistä antaa. Muuten on pelko, että ennen pitkää kenelläkään ei ole mitään ja kaikki kuolevat nälkään, tai paleltuvat pakkasilla. Näidenkin ihmisten puolesta on hyvä rukoilla, että he pysyisivät voimissaan ja järjissään tämän pahan maailman riepoteltavina ja saisivat kokea elämässään iloa ja onnea raskaiden vastuiden vastapainoksi. Kyllä osa kaikkien ihmisryhmien ihmisistä pääsee Taivaan iloon. Pelkäänpä, että on myös niitä, joilta tämä tulee jäämään pois.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Maailmassa kuolee nälkään ja sotiin tuhansia lapsia päivässä. Kukaan ei voi kaikkia auttaa, mutta ensimmäisessä maailmassa on paljon lapsettomia, ja paljon yksinäisiä jotka voisi näitä auttaa saamaan ihmisarvoisen elämän, varsinkin niille joilla ei enää ole vanhempia. Samalla saataisiin myös uusia veronmaksajia. Miten kirkko tukee tätä?

Vastaus:

Nimimerkille Helena

Kirkko sinänsä ei tietääkseni harjoita mitään ihmisten tuontia Suomeen. Adoptioita hoitavat erilaiset yhdistystyyppiset toimijat ja adoption vahvistaa hakijan oman paikkakunnan käräjäoikeus. Sen sijaan kirkko harjoittaa kansainvälistä diakoniaa ja lähetystyötä, joihin sisältyy ihmisten auttaminen omissa maissaan. Tähän sisältyy terveys- ja koulutuspalveluiden rakentaminen, sekä elinkeinotoiminnan kehittäminen autettavalla alueella, sekä suoranainen hätäapu kriisien keskellä. Esimerkiksi naisille on perustettu pankki, joka auttaa heitä ryhtymään yrittäjiksi maissa, joissa se on muuten vaikeaa. Näin ihmiset pääsevät jaloilleen. Varakkaan maailman vauraat ihmiset voivat auttaa kirkkoa töissään tukemalla kirkon harjoittamaa toimintaa kolmannessa maailmassa vaikkapa tekemällä rahalahjoituksia. Jos haluaa adoptoida lapsia, se täytyy tehdä alle 50-vuotiaana. Kirjoittamalla Googlen hakuun lapsen adoptoiminen, voit löytää niitä tahoja, jotka hoitavat tällaisia asioita, jos olet itse kiinnostunut asiasta. Kaikki lapsettomat ja yksinäiset ihmiset eivät välttämättä sovellu adoptiovanhemmiksi: tällaiset asiat selvitetään adoptioprosessin aikana ja siinä voi tulla myös hylätyksi. Kriteerit asiassa ovat aika tarkat. Joten adoptoiminen ei sinänsä ole ratkaisu suomalaiseen yksinäisyyteen. Tähän voi tuoda helpotusta kirkon diakoniatyö ja muu toiminta, johon voi liittyä myös ystäväpalvelu, jonka puitteissa ihmisten luona käydään ja jonka kautta yksinäiset voivat ehkä löytää ystäviä. Tämä tarjoaa myös väylän osallistua kirkon toimintaan ja tavata uusia ihmisiä. Jokainen joutuu kuitenkin itse ystävystymään muiden kanssa saadakseen heistä itselleen ystäviä, tai jotakin sen tapaista. Tätä ei kirkkokaan voi tehdä ihan toisten puolesta, vaikka aika moneen se pystyykin! 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten kirkko suhtautuu huumeisiin?

Vastaus:

Nimimerkille SR

Raamatun mukaan ruumis on Pyhän Hengen temppeli(1.Kor. 6: 19-20). Erilaiset pakonomaisia tarpeita tuottavat aineet ja asiat eivät saisi hallita sitä, vaan sen pitäisi olla Jumalan käytettävissä. Tahto ei saisi alistua millekään muulle. Huumeet ja päihteet yleensäkin pyrkivät ottamaan ihmismielen valtaansa ennemmin, tai myöhemmin ja alistamaan ihmisen tahdon täysin. Ehtoollisviini on sakramentaalisessa käytössä ainoa tämän ulkopuolelle jäävä poikkeus, mutta niin sitä kuluu ehkä ruokalusikallinen kerralla. Minä laittaisin myös nikotiinituotteet tähän samaan yhteyteen, kun ne myös pyrkivät ottamaan ihmisen tahdon valtaansa aiheuttamalla riippuvuutta. Ruoka ja juoma ovat elämälle välttämättömiä ja ihminen kuolee niitä ilman, siksi ne ovat oikeasti välttämättömiä, eikä luontaista tarvetta niihin sinänsä voi pitää pahana. Asiaan vihkiytynet kilvoittelijat ovat ajoittain näistäkin paastonneet kouluttaakseen tahtoaan elämään Jumalan tahtomalla tavalla ja mielenvireessä, vaikka olo olisi miten rasitettu. Tätä en suosittele ketään harjoittamaan ainakaan jatkuvasti ihan terveyssyistä. Todellinen pyrkimys terveelliseen syömiseen on parempi tapa kilvoitella ja toteuttaa Jumalan tahtoa elämän voitoksi ja Jumalan kunniaksi, pitäähän terveellisyys sairaudet ja mielenmasennuksen loitolla! Ja vaikuttaa myös odotettavissa olevan eliniän pituuteen! Tämä on varmaan pois päin kuolemasta, vaikka ihan ei vielä irti pääsisikään. Tulevaisuus voisi tuoda vielä ratkaisuja tähänkin, emmekä tiedä miten lähellä, tai kaukana sellaiset ovat ajallisesti. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Minulla on pari kysymystä uskoon liittyen. 1. Mikä on nykykristinuskon käsitys neandertahlinihmisistä? Olivatko hekin Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä, jotka sitten jostain syystä katosivat maailmasta vai miten asiaa voidaan selittää kristinuskon näkökulmasta? 2. Miksi jotkut kristityt ajattelevat, että evoluutio olisi ristiriidassa luomiskertomuksen kanssa? En tunne keskustelua kovin tarkkaan ja olen itse ajatellut, että ne molemmat mahtuvat samaan kuvaan. Luomiskertomuksessahan esitetään, että Jumala loi ensin eläimet ja vasta sitten ihmisen, ja näin evoluutiokin sanoo asian menneen: siis että ensin oli muita lajeja, ihminen ei ollut ensimmäinen elollinen olento maan päällä. Ovatko luomiskertomus ja evoluutio ylitsepääsemättömän ristiriitaisia? 3. Miten kristityn pitäisi suhtautia satuhahmoihin? Satuhahmoilla tarkoitan tässä yhteydes selvästi kuvitteellisia olentoja, joita ei oikeasti ole olemassa, mm. yksisarvisia, keijuja ja lohikäärmeitä. Voiko kristitty hyvillä mielin lukea lapselle yksisarvissatua, laulaa lohikäärme Puffista, kirjoittaa itse tarinaa satumetsästä tai kutsua joulun aikaan joulupukin kotiin? Voimmeko ajatella, että tämä on tapa hyödyntää Jumalan meille antamaa mielikuvitusta vai voiko tämä olla jotenkin vaarallista tai haitallista? Kiitos paljon vastauksista ja tärkeästä palstasta!

Vastaus:

Nimimerkille Henriikka

1)Kyllä kaikki ihmiset ovat Jumalan kuvaksi luotuja. Kaikki ihmiset ovat myös Jumalan kaltaisuudeltaan särkyneitä ja siksi jotenkin vajavaisia olentoja. Neanderthalilaiset ovat myös Jumalan kuvaksi luotuja, vaikka ovatkin sellaisinaan jo kadonneet. Nykyihmiskunnassa kuitenkin on vielä jäljellä neanderthalilaista perimää, joten eivät he ihan kokonaan kuolleet sukupuuttoon, vaan ovat läsnä elämänmenossa meidän nykyisten ihmisten kautta. Olemme siis joiltakin osin neanderthalilaisten jälkeläisiä: sinullakin on mitä todennäköisimmin sellainenkin esi-isä! Neanderthalilaiset katosivat, koska he eivät olleet riittävän oikeanlaisia jatkamaan olemistaan sellaisinaan siinä muuttuvassa maailmassa, jossa silloin elettiin. Ehkä voisi sanoa, että he olivat liian rikkinäisiä oman todellisuutensa vaateisiin nähden jatkamaan olemassaoloaan. Tai ehkä voi todeta vain, että he muuttuivat matkalla liittyessään muihin ihmisiin, joiden jälkeläisiä me nyt olevat olemme? Meillä nykyisilläkin ihmisillä on menossa ilmastonmuutos maailmassa, joka vielä tuottaa ongelmia: ihan niin kuin neanderthalilaisilla! Samoin aseiden voima on kasvanut ja kasvaa kaiken aikaa, mikä voi tuoda tuhon. Toivottavasti me emme ole liian rikkinäisiä selviämään nykymaailman haasteista - sitä sopii hyvin rukoilla.

2)Luomiskertomus ja evoluutioteoria eivät ole loputtoman ristiriitaisia. Kaikki, mitä maailmassa tapahtuu, on jollakin tavoin Jumalan ohjaamaa toimintaa. Niin Jumala on läsnä myös evoluutiossa ja sen teorian käsittelemissä asioissa. Luultavasti näitä asioita halutaan nähdä erillisinä siksi, että osasta ihmisiä tuntuu vaikealta ajatella, että Jumala on läsnä myös luonnossa esiintyvän kuoleman ja kilpailun keskellä, joka kuitenkin vie kaikkinaista kehitystä eteenpäin. Sitten on niitä, jotka eivät haluaisi mitään Jumalaan viittaavaa olevan olemassa ja he siksi yrittävät erottaa asioita toisistaan, vaikka aikaisemmin tällaiset asiat onkin itseasiassa nähty enemmän yhdessä. Esimerkiksi Martti Luther pohtii ihmisen tahdon- ja ratkaisuvallan vapautta kirjassa Sidottu ratkaisuvalta, jonka keskustelu aukeaa vasta kun ymmärrät evoluutioteoriaa. Se on kirjoitettu jo 1500-luvulla, kun Darwin kehitteli evoluutioteoriansa vasta 1800-luvulla. Joten tämä oli olemassa jollakin tavoin jo ennen syntymäänsä! Tähän näkökohtaan muuten liittyy sekin ajatus, että ihmiskunta on matkalla ajassa kohti tulevaa olomuotoa, joka on kuolematon ja ikuinen. Siinä on kyse lajinkehityshistorian päätymisestä teoreettiseen huippuunsa olemassa olevassa todellisuudessa. Tämä aukeaa aika hyvin myös Darwinin teorian antamista lähtökohdista käsin! Uskonnon antama elämänohjaus ja oppi kumoaa sattuman merkityksen kehityksen hakiessa suuntaansa eri tilanteissa.

3)Sadut ja tarinat ovat hyödyllisiä ja hyviä välineitä ihmisen älyn ja ymmärryksen kehittämiseen. Ne ovat vanhoina aikoina ennenkin olleet kasvatuksen apuvälineitä ja sisältäneet monenlaista elämänviisautta. Ne myös sisältävät jossakin määrin jotakin muistinvaraista perimätietoa, joka on ehkä vähän muuttunut alkuperäisestä, mutta elää niiden kautta. Lohikäärmeen jäänteitä on voinut löytyä vaikka fossiloituneiden hirmuliskojen löytyessä: näihin on varmasti törmätty jo ennen modernia aikaa ja jokin yksisarvisen kaltainen eläinkin on elänyt Siperiassa joskus 30 000 vuotta sitten: yhtä aikaa ihmisen kanssa. Haltioiden, tai keijujen ja peikkojen on ajateltu olevan muistijäämiä kristinuskoa edeltäneistä pakanajumalista, jotka ovat jättäneet jälkensä kansanperinteeseen maailman kristillistyessä. Joten eivät perinteiset sadutkaan ole ihan irti todellisuudesta, vaikka myyttisiä hahmoja on voinut toki syntyä jollakin muullakin tavalla. Ei ole mitenkään huono juttu, että sepität ja kirjoitat itsekin jotakin satua. Siinä on läsnä sinun elämäsi ajatustavat ja logiikka, jota ainakin sinun lapsesi tarvitsevat kasvaakseen hyvään aikuisuuteen - ehkä vielä moni muukin? Sitä paitsi siinäkin joutuu miettimään elämää ja mikä siinä on tärkeää kehitellessään kerrottavaksi mielekästä tarinaa. Tässä Jeesuksen opetukset voivat hyvin olla taustavoimana, kuten aika usein on. Joulupukki taas konkretisoi hienosti juuri sitä, mikä on toisten kohtelussa kaikkein tärkeintä. Olen tainnut lapsuudessani itse oppia kultaisen säännön: "tee toisille, kuten tahdot itsellesi tehtävän" juuri joulupukilta kysyttyäni, että mistä tiedän, milloin olen varmasti kiltti. Sopivasta näkökulmasta kaikki tuntuu tuottavan hyvää.

Iän myötä ihminen sitten oppii erottamaan totuuden ja tarun toisistaan siinä määrin, kuin ne ovat kenellekään ihan täysin erotettavissa. Elämä opettaa meitä tässä asiassa ja kouluissa opitaan asioita siltä kannalta. Menneisyys elää meissä mukana monitasoisesti ja johdattaa meitä osaltaan tästä ajasta edelleen kohti tulevaisuutta. Jotenkin siinäkin tuntuu olevan mukana Jumalan ohjaava sormi.

Kysymyksiin vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko itsemurha kirkon mielestä oikein vai väärin?

Vastaus:

Nimimerkille Esitelmää tekevä nuori

Anteeksi viipynyt vastaus. Kysymyksesi oli lipsahtanut roskapostiin, jonne se ei taatusti kuulu. Kyllä itsemurha on kirkollisessa perinteessä katsottuna väärin. Jumala päättää ihmisen syntymän ja kuoleman ajankohdan, eikä ihminen itse saa mennä sormeilemaan tätä asiaa. Vanhaan aikaan itsemurhaajat, kuten murhaajat ja teloitetut rikolliset haudattiinkin hautausmaiden ulkopuolelle siunaamattomaan maahan. Ihmisen kuuluu elää täysi elämä, joka toteuttaa Jumalan tarkoitusperiä maailmassa parhaimmalla tavalla ja joka loppuu vasta, kun se on oikeasti tullut päätökseensä. Tämä on tärkeää myös ihmisen läheisistä huolehtimisen kannalta - itsemurha on aina kaikkien terveyttä koetteleva kauhea tragedia, jolta lähimmäiset pitäisi jaksaa säästää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Reijo

Olet jännittävässä tilanteessa Reijo! Ihmiset ovat mitä vaikein otuslaji arvioitavaksi näin näköetäisyyden ulkopuolelta, joten vaikeita kysyt. Minusta se, että naisesi tarvitsee aikaa ja tilaa kolmen viikon tuttavuuden jälkeen tuntuu ihan uskottavalta. Se ei ainakaan viittaisi siihen, että suhde olisi loppumassa jossakin välissä. Aika vain on aika lyhyt kunnolliseen tutustumiseen. Tältä osin voit varmaan luottaa siihen, mitä hän kirjoittaa. Mutta jos tämä naisesi yllättäen alkaa tarvita rahaa, tai vastaavaa ja tarvitsee vähän useammin ja enemmän, sinun on hyvä sanoa hänelle, että tarvitset myös vielä aikaa ja tilaa, ihan kuten hänkin, tuttavuus on sinulle yhtä lyhyt kuin hänelle. Minusta suhteesi ei näytä olevan menossa pielen tältä kannalta katsoen. Mutta ei mikään ole itsestään selvää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Tätä mietin

Kyllähän Jeesus ihmisenä eli maan päällä ihmisten keskellä ja tuli nähdyksi heidän keskellään. Ihmisinä me osaamme hahmottaa ihmistä ja siksi Jumalakin tuli ihmisen kautta näyttämään meille, miten Jumala ihmisenä elää ihmisten rajoituksilla ihmisten todellisuudessa. Näin me voimme oppia jotakin joltakin tajuttavalta taholta. Niin Jeesus voi tulla nähdyksi. Raamatun mukaan Jeesus näyttäytyi kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen monille ihmisille, jotka eivät meinanneet heti edes tuntea häntä. Joten Jeesusta on nähty myös hänen kuolemansa jälkeen jo Raamatun kirjoituksissa. Jeesus lupaa myös tulla maailmanlopun myötä hakemaan omiaan maailmasta. Samoin Jeesus lupaa olla omiensa mukana kaikkialla viimeiseen päivään asti, joten kyllä hän jotenkin on kaikkialla läsnä ja jotenkin nähtävissä ihmisten tavoissa ja toimissa. Jeesuksesta on myös nähty näkyjä, joista osa on ollut ihan puhtaita hallusinaatioita ja samoin Jeesuksen äidistä Mariasta, jolla on suuri merkitys katolilaisessa maailmassa: näihin on liittynyt myös jossakin määrin ihmetekoja - parantumisia, tai enteitä tulevaisuuden tapahtumista. Tämän verran Jeesuksesta on nähty ja sellaisen alkuperä ihan alun perin on Raamatussa. Neuvoisin kuitenkin suhtautumaan vähän varoen kaikenlaisiin näkyihin, kun ainakin osa niistä on vilkkaan mielikuvituksen tuotetta ja jotkin voivat olla vaikkapa puhdasta huijausta hyötymistarkoituksessa ja silti seassa voi olla jotakin paljon vakavammin vastaanotettavaa. Tällaisia asioita on aina ihan viisasta lähestyä pieni rukous mielessä, että ei sattuisi mitään ikävämpiä sekaannuksia. Hyvä epäillä vähän joka suuntaan ainakin aluksi, kunnes asiat kertovat jotakin itsestään.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko väärin, jos on kiinnostunut kansanuskosta ja -perinteestä? Isoisien historiikki sisältää niin toimintatapoja arjessa, kuin myös silloin käytettyjä värssyjä luonnon herroille ja taivaan ukolle. Raamatussa on kielto palvoa epäjumalia. En kuitenkaan palvo niitä. Olen ev.lut ja uskon totisesti Pyhään kolmiyhteyteen ja raamatun sanaan!

Vastaus:

Nimimerkille Tuikku

Ei ole väärin olla kiinnostunut menneiden sukupolvien perinnöstä, etkä joudu Helvettiin vaikka toistaisit vahingossa jonkun värssyn ääneen lukiessasi niitä. Et joudu myöskään pinteeseen, jos käyt jossakin muinaisena aikana pyhänä pidetyssä paikassa, vaikka muinaisen uhrialttarin ääressä. Ei ole myöskään kauheaa, vaikka kokisit sellaisessa paikassa jotakin yhteenkuuluvuutta muinaisten kanssa ja heidän jumaltensa kanssa. Se kaikki toi nuo muinaiset ihmiset nykyihmisiksi kristilliseen uskoon ja kulttuuriin, jota me nyt edustamme. Ei ole paha kunnioittaa vanhempiaan, vaikka he kuuluivatkin eri uskonnon piiriin, kun tiedetään, mihin se sittemmin johti: tässähän me nyt nykyään olemme. Lutherin Ison Katekismuksen mukaan palvot Jumalana sitä, minkä varaan elämäsi rakennat, eli minkä hyväksi voit luopua kaikesta muusta ja minkä avulla pyrit selviämään kaikkein huonoimmista päivistä. Se voi olla: raha, valta, ystävät, koulutus, tai yhteiskunnallinen asema, tai ura, minkä takia voit uhrata kaiken muun vähemmän tärkeänä asiana. Se on Jumalalle kuuluva asema elämässä ja siinä asemassa oleva elää ihmisen sydämessä ja johtaa ihmisen tahtoa, pyrkimyksiä ja kaikkea elämää sen kautta ruumiillistuen sitä kautta ihmisessä. Ukko ei varmaan tuota muiden muinaisten jumalten kanssa sinulle tässä suhteessa mitään ongelmia!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä tehdä, kun kaikki menee vaan Suomessa huonompaan suuntaan eikä pää meinaa kestää sitä? Uutiset ahdistaa ja voimaton olo, kun ei pysty itse niihin vaikuttaa yhtään. Ihmisten elämää halutaan kurjistaa, etenkin heikoimmassa asemassa olevien. Sellaisia päätöksiä tunnutaan tekevän tulevaisuudessa. Päättäjät kurjistaa vaan kaikkea. Tässä itsekkin katkeroituu samalla ja tulee vihaiseksi.

Vastaus:

Nimimerkille Ahdistunut

Tiedän tunteen! Tätä tuntuu olevan liikkeellä nyt kaikkialla. Parasta on varmaan huolehtia, että omat toimet edistävät kuitenkin sitä, mihin itse uskoo. Tätä silmällä pitäen ei olisi pahitteeksi esim. opiskella, jos sillä voi hankkia itselleen paremman aseman nykytilanteessa. Jos voit auttaa niin itseäsi, voit ehkä pystyä tulevaisuudessa, kun hetki lyö, viemään joitain yleisemmin hyviä asioita jossakin vähän eteenpäin? Jos ei voi nyt tehdä asioille jotakin, voi ainakin valmistautua tekemään jotakin sitten kun on päässyt tilanteeseen, jossa voi toimia hyvän ja tärkeän puolesta. Olen varma, että sekin aika on tulossa lähemmäksi koko ajan.  Sanoisin, että tähän Jumala meitä ajoittain herättelee, kun ajatukset alkavat vallata mieltä ja pyöriä päässä jonkin asian tiimoilta. Joko toimimaan, tai toimimaan avuksi jollekulle, joka toimii.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä mieltä olet tekoälystä?

Vastaus:

Nimimerkille Miilo

Tekoäly on ihmisen luomus, joka on jonkinlainen harjoitelma-aihio oikeasta älystä. Sillä on omat vahvuutensa esim. kyky koota netistä suuresta tietomäärästä paljon asiaa yhteen ja tulostaa siitä vastaus kysymykseen. Tästä on varmasti paljon apua monien asioiden käsittelyssä, mutta vähän pelottaa se, että se saattaisi toisaalta laiskistuttaa ihmiset ajattelemasta itse. Jos kehitys etenee tähän suuntaan, se on meidän lajillemme tuhoisaa: erilaiset pinnallistuneet yhden ajatuksen ideat ja liikkeet alkavat vaikuttaa entistä enemmän ja ajavat ihmiset äärimmäisyyksin ja tuhon tielle ihmisten älykkyyden hävitessä. Maailmantilanteen kehitys tuottaa kieltämättä osaltaan tämäntapaisia ajatuksia juuri nyt. Mutta kyllähän tekoälyn kehittäminenkin osaltaan kehittää sitä kehittäviä ihmisiä. Demokratia systeeminä pakottaa kuitenkin kehityksen enemmistön, eli suurten massojen henkisen kehitystason mukaisiin raameihin: mikä saattaa vielä osoittautua tämän systeemin heikkoudeksi, jos kehitys lähtee väärään suuntaan. 

Tekoälyllä on myös paljon annettavaa entistä monimutkaisempien asiakokonaisuuksien käsittelyssä ja erilaisiin asiayhteyksiin laittamisessa, sekä fyysisen toiminnan ohjaajana robotisoituvassa teollisuudessa ja liikenteessä yms. Ihmiset vapautuvat rutiininomaisista tehtävistä entistä luovempiin ja vapaampiin tehtäviin yhteiskunnassa ja saamme nauttia entistä vapaammasta elämästä, kunhan kaikki ei menisi pelkäksi sotkemiseksi, kun joutoaikaa jää ihmisille enemmän omiin harrastuksiin. Joskus tämä tuottaa kaikkein eniten ongelmia turhautumisen myötä. Voi olla, että ihmisen genetiikka ei vielä olisi ihan valmis tähän kaikkeen.

Joten kehitys tulee varmaan antamaan meille paljon, mutta se tuottaa myös isoja vaatimuksia ihmisen henkiselle kehitystasolle, joten Jeesuksen opeista tulee tulevaisuudessa vielä merkityksellisempiä ja tärkeämpiä, kuin ne nykyään ovat. Ydinaseiden aikakaudella nykyään ne ovat paljon tärkeämpiä kaikkien elämälle, kuin olivat esim. keskiajalla, kun sodat käytiin miekoin ja keihäin, eikä mitään hirveän laajoja tuhoa pystynyt tapahtumaan, toisin kuin nyt. Kehityksen edetessä ihmisen on lajina pakko jalostua mukana, jotta välttyisimme tuhoutumiselta. Tämän puolesta on mitä terveintä rukoilla nykyaikana.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka oppia erottamaan se, mikä aidosti on Jumalan tahtoa, kuulla Jumalan ääni? Kuinka oppia seisomaan vahvasti niiden asioiden takana, joihin uskoo, vai odottaako Jumala meiltä edes sellaista muussa kuin siinä, että uskomme Jumalaan? Olen nuori perheenäiti. Jo vuosien ajan ajattelutapani on ollut tietynlaisessa muutoksessa, mikä on korostunut myös viime aikoina. Olen hiljalleen tullut siihen tulokseen, että miehen kuuluukin olla kodin pää ja naisen tietyllä tavalla "alisteinen" suhteessa mieheen. Tällä en missään nimessä tarkoita, että naisia saisi sortaa tms., vaan ennemmim osoitan siinä luottamusta miehille: ajattelen, että miehet ovat kykeneviä toimimaan asemassaan tavalla, joka tuottaa naisille hyvää (mm. vapaus keskittyä naiselle tärkeisiin asioihin, vaikkapa lastenhoito). Samalla tämä myös tuo lisää vastuuta miehille. Koen, että mies ja nainen ovat yhtä arvokkaita, mutta heidän paikkansa on erilainen. Kuitenkin yleinen mielipide tänä päivänä tuntuu olevan, että olen väärässä. Myös kristittyjen keskuudessa. Minä koen, että oivallukseni siitä, että minun ei tarvitse olla "strong indepent woman" tai ohjuksen lailla kiitävä uraäiti vaan sen sijaan voin olla perheeni palvelija, ja näin palvella myös Jumalaa, on tuonut minulle rauhaa. Ajattelen, että tämän oivaltaminen voisi auttaa valtavasti myös niin monia muita väsyneitä, uupuneita naisia. Kuitenkin samalla mietin, olenko sittenkin vain erehtynyt. Kuljenko harhaan ja jos kuljen, yritänkö vetää sinne muitakinm jos kerron omista kokemuksistani? Voisiko tämä vain olla jokin hylkäämisen pelkoon liittyvä trauma tms.? Kuitenkin koen mielestäni tän kutsumuksen vahvana. Kiitos jo etukäteen vastauksesta!

Vastaus:

Nimimerkille Palvelija

Hienoa, että uskallat etsiä ja kysellä ja kyseenalaistaa asioita itse ja omalla tavallasi. Sanoisin, että jokainen perhe on ainutkertainen ja omansa lainen kokonaisuus, mitä tulee keskinäisiin suhteisiin. Tässä varmaan on paras mennä sen mukaan, mikä tekee onnelliseksi ja saa tuntumaan siltä, että asiat ovat juuri niin oikein kohdallaan. Mikäli perheen lapsetkin kokevat asian samoin, on tilanne varmaan juuri se, mikä sen pitääkin olla. Raamattu kyllä asettaa miehen perheen pääksi ja siinä mielessä kaiken kaitsijaksi, mutta siihen aikaan koko yhteiskunta oli rakennettu perheiden ja näiden elinkeinojen varaan. Perhe oli myös tuotantoyksikkö - jos isä oli seppä, koko talonväki jollakin tavoin osallistui pajan toiminnan ylläpitämiseen ja oli jossakin mielessä työsuhteessa siihen ja lapset oppivat siinä kaikki työt ja avioituivat suunnilleen oikean työnkuvan mukaisiin liittoihin suunnilleen oikean ammattisten puolisoiden kanssa. Nykyään kaikilla on omat koulutukset, ammatit, urat ja työpaikat ja kaikki ovat itsellisiä toimijoita olivatpa he perheellisiä, tai ei. Yrittäjät toki omalla tavalla erikseen. Mutta yhteiskunnallisella tasolla asia on vähän muuttunut: sukujen välisistä yhteistyösopimuksista henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin, mikä vaikuttaa osaltaan keskinäisiin suhteisiin.

On siis vaikea sanoa, mikä olisi yleispätevästi hyvä ratkaisu sukupuolten välisiin suhteisiin kodissa. Tärkeintä on varmaankin se hyvä ja luottamuksellinen kumppanuus, joka saa asiat asettumaan oikein paikoilleen ja elämän oikeaan uomaansa. Toisen ja itsen tunteminen ja tarve huolehtia toisesta ja tehdä tämä onnelliseksi ja ymmärtää, että tätä samaa se toinenkin osapuoli tahtoo tehdä koko kodin hyväksi. Siinä varmasti aukeaa näkymä Jumalan valtakuntaan sellaisena, kuin se elää kodeissa läsnä olevana ja tulee todeksi tässä maailmassa. Jokaiselle vähän eri tavoin ja ketään rikkomatta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten välttyä helvettiin joutumiselta? Jos tulisi ydinsota ja kaikki kuoltaisiin.

Vastaus:

Nimimerkille Ilona

Me elämme kieltämättä juuri nyt varsin vaikeita aikoja. Meille kristityille toivo kaiken keskellä on usko Kristukseen. Hänen opetuslapseudessaan eläminen johdattaa meitä Taivasten valtakuntaan ja tuo sen jopa meidän keskellemme tähän vaikeaan maailmaan, joka voi todella tuntua välillä yhtä lailla Helvetin esikartanoilta, kuin Taivaallisen olemisen paikalta. Kun Jumalan valtakunta elää ihmisessä läsnäolevana, ihminen samalla elää Jumalan valtakunnan elämää. Kunpa saisimmekin kaikki maailman suuret johtajat ymmärtämään tämän kunnolla! He lopettaisivat sotimisensa siihen paikkaan, eivätkä sotisi ainakaan enää Jumalan nimissä, mikä on mitä suurimmassa määrin myös sotaa itseään Jumalaa ja Paratiisia vastaan. Taivasten valtakunnan puolesta kannattaa aina sanoa sananen, tai pari, jos vain saat sanoa. Niin se voi tulla vielä kokonaan todeksi tähän maailmaan. Tähän kaikkien kannattaisi ehdottomasti ryhtyä kaikkialla. Sota muistuttaa meitä kovalla äänellä juuri tästä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Uskaltaako tänne enää perustaa perhettä, kun on kurjuutta vain tiedossa? Tulevaisuudessa nälänhätää yms. Onko epäeettistä perustaa enää nykyaikana perhettä ? Taitaa olla lopunajat meneillään.

Vastaus:

Nimimerkille Heini

Uusi perhe on aina elämälle uusi mahdollisuus! Jos kukaan ei perustaisi uusia perheitä, ei myöskään syntyisi ihmisiä, jotka voisivat ratkoa pois vallitsevia ongelmia. Kyllä elämää kannatta ylläpitää ja edistää, mutta samalla huolehtia siitä, että se myös voisi jalostua ja kehittyä ja löytää uusia, entistä hienompia olomuotoja. Myös kasvatukselliset asiat ovat siis tärkeitä. Ihminen on luotu tavoittelemaan Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta ja se tapahtuu ajassa sukupolvi sukupolvelta. Tässä ei pidä luovuttaa, vaan luottaa tulevaisuuteen, kerran se on olemassa ja tulemassa. Jos lopun ajat ovat meneillään, on myös ihmisen muodonmuutos sen ajan olomuotoon tapahtumassa. Jos tilanne tuntuu kiperältä, on hyvä muistaa, että juuri se vie kaikkea eteenpäin ja Jumala itse on tässä meidän tukenamme ohjaamassa meitä haluttua lopputulosta kohti. Perheen perustaminen taitaa olla se paras vastaliike sellaiselle kehitykselle, jossa ei juuri päätä rasiteta huomisen asioista huolehtimisella ja vastuun kantamisella. Ainakin asenne täytyy silloin löytää kohdalleen ja se on se tärkeä asia meille.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mikä on "Kristuksen morsian"? Jossain Raamatun tekstissä sanotaan näin.

Vastaus:

Nimimerkille Vellamo

Raamatussa Jumalaa verrataan useassa kohden sulhaseen ja Jumalan kansaa morsiameen. Sama toistuu Paavalilla hänen puhuessaan Kristuksesta ja seurakunnasta. Kristuksen morsian ei siis ole kukaan yksittäinen ihminen vaan laajempi kokonaisuus. Kun tavallisesta ihmisestä tulee kuninkaan morsian, siirtyy hän kuninkaallisten joukkoon ja lopullisesti avioliiton kautta. Samoin Jumalan valittu kansa on siirtynyt Jumalan yhteyteen, voisi kai sanoa jumalten joukkoon pelkän ihmisyyden sijaan, mikä aikanaan tulee johtamaan lopulliseen muutokseen asian täydellistyessä. Jumalan kansa pääsee perheyhteyteen Jumalan kanssa ja muuttuu tämän kaltaiseksi, ajan myötä ihan täydellisesti. Sinä tällaisen kansan jäsenenä olet kasvamassa kohti sen täydellisyyttä. Tätä ei pidä sekoittaa joidenkin nunnien ajatukseen siitä, että he ovat Kristuksen morsiamia, jotka eivät voi avioitua kenenkään muun kanssa - siinä on ajatus ymmärretty vähän eri tavoin ja kieltäydytty siksi normaalista elämästä muiden ihmisten kanssa osana yhteiskuntaa, mikä on kristityn elämälle väärin. Normaali elämä ja yhteiskunnan yläpitäminen ja tulevaisuuden luominen on matkaa kohti iankaikkisuutta ajassa sen edetessä, ei siitä luopuminen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Kysyisin, että saako kristitty keräillä asioita? Olen aina rakastanut muumeja ja kerään esimerkiksi muumiastioita ja joskus vaatteita, jos tarvitsen. Nyt minua on kuitenkin alkanut ahdistaa/pelottaa, että joudunko helvettiin, kun pidän näistä piirretyistä hahmoista niin paljon. Pelottaa, että teenkö tässä tavallaan muumeista "jumalan". Mutta ajatus siitä, että kaikki tavarat pitäisi antaa pois, ahdistaa myös.

Vastaus:

Nimimerkille Muumi

Et ole joutumassa mihinkään pinteeseen keräilyharrastuksesi tähden. Se, että pitää jostakin ei tarkoita sitä, että perustaa koko elämänsä siihen johonkin ja rakentaa koko elämänsä tämän asettamilla ehdoilla. Se, että ylipäänsä pohdit tällaista asiaa, viittaisi minusta siihen, että perustat elämäsi muuhun, kuin keräilyn kohteisiin. Ehkä kyse on Jumalan lahjasta, jolla hän kasvattaa sinua jollakin tavoin ikuisuusolomuotoon, tai antaa palan valtakuntaansa jo tähän aikaan? Tuskailusikin voisi olla Jumalan tapa puhua sinulle ja kutsua sinua pohtimaan omia arvojasi ja elämääsi niin, että voit löytää hänet jollakin uudella tavalla. Ehkäpä tämä onkin muumien tehtävä sinun elämässäsi? 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Ensi alkuun suuri kiitos tästä palstasta ja aktiivisesta vastaamisesta! Kysymykseni koskee avioliittoa/parisuhdetta. Raamatun kanta avioeroon vaikuttaa olevan selkeä. Parin, joka on lupautunut toisilleen Jumalan edessä, tulisi myös pysyä yhdessä. Syyt tähän ovat helppoja ymmärtää ja olen itse samaa mieltä. Pohdin kuitenkin, miten on asian laita, mikäli suhteessa on väkivaltaa esim. henkisessä ja fyysisessä muodossa? Avun hakeminen lienee tällöin paras vaihtoehto, mutta entä jos toinen ei ole siihen suostuvainen tai haetusta avusta ei saada riittävää hyötyä? Onko tällöinkin selvästi niin, että avioero on väärin? Tokihan valassa luvataan olla yhdessä myötä- ja vastamäessä, vaikka toisaalta samalla väkivaltakin rikkoo tietenkin Jumalaa vastaan. Entä, miten tilanne muuttuu, jos avioliiton sijaan puhummekin avoliitosta? Onko sillä merkitystä? Miten taas lapset vaikuttavat kuvioon ja siihen, mikä on oikein? Kiitos jo etukäteen näistä vastauksista ja siunattua kesän jatkoa!

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskelija

Kiitos kysymyksestä ja anteeksi vastauksen venyminen. Kesäloma vaatii veronsa papinkin ajankäytössä vuosittain.

Parin, joka on lupautunut toisilleen, tulisi pysyä yhdessä. Yhdessä oleminen tarkoittaa toinen toisensa tukemista ja toisistaan huolehtimista. Kun puhutaan väkivallasta puhutaan asiasta, joka jo rikkoo sitä, mitä avioliiton pitäisi olla: toinen toisensa rakastamista ja tukemista kaikissa elämän olosuhteissa. Henkinen väkivaltakin rikkoo elämisen yhteisyyttä ja nakertaa luottamusta toiseen osapuoleen; ajan myötä rakkauden voi tappaa ilkeydellä ja rakkaudettomuudella. Mikäli väkivalta on ihan totista mätkimistä paras tapa huolehtia toisesta osapuolesta saattaisi olla tämän jättäminen, ennen kuin hän tekee ehkä vielä jotakin vakavampaa ja saattaa itsensä vielä suurempaan syyllisyyteen. Samalla siinä tietysti puolustaa itseään ja jopa huolehtii ehkä lapsistaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on tietysti tapauskohtaista, mutta joskus lapsetkin ovat kriisiytyvässä kodissa ihan oikeassa vaarassa. Kaiken ohessa on myös hyvä yrittää analysoida jossakin vaiheessa omaa roolia kriisiytymisessä, jotta ongelma ei toistuisi myöhemmin mahdollisessa uudessa suhteessa, tai jopa että vanha suhde saataisiin ajan myötä vielä kuntoutumaan takaisin, kun tilanne pääsee vähän selkiintymään ja jäähtymään. Raamattu antaa avioliitolle suuren arvon ja kehottaa pysymään siinä, mutta siihen liittyy ajatus myös avioliiton sisällöstä ja laadusta, mikä luo kristityn kodin ja sen ilmapiirin, mikä taas on puhtaimmillaan Jumalan valtakuntaa maan päällä. Minusta kodin olemisessa ja ylläpitämisessä sillä ei ole mitään eroa eletäänkö avoliitossa, vai avioliitossa: kodin olemisen perusta on aivan sama. Mutta kristillisen avioliiton solmineet ovat luvanneet Jumalan kasvojen edessä rakastaa toisiaan ja huolehtia toisistaan ja saaneet asialleen Jumalan siunauksen ja läsnäolon - he ovat silloin joutuneet miettimään ja ymmärtämään myös näitä näkökohtia ja ottamaan kantaa asiaan Jumalan ja seurakunnan läsnä ollessa julkisesti. Avoliittoon jotenkin ajelehdittaessa tällainen ei ole samalla tavoin ehkä ihan selvä asia. Silti ihmisistä pitäisi huolehtia jo lähimmäisyydenkin perusteella, ettei heille tapahdu mitään vahingollista. Vaikeaan suhteeseen kannattaa hakea apua, mutta mikäli toinen osapuoli ei siihen suostu, sulkeutuu tämä mahdollisuus kokonaan. Mikä tahansa vaihtoehto on parempi, kuin se, että parisuhde päättyy väkivaltaiseen kuolemaan. Se on ihan varmasti jokaisen perheenjäsenen etu ja pienempi paha tilanteessa, johon ei ehkä enää löydy oikeasti hyvää ratkaisua.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Yhteiskunta on muuttunut valtavasti viimeisen sadan vuoden aikana. Siinä ohessa myös kristinusko on muuttanut tai vähintäänkin joutunut tarkastelemaan omia kantojaan. Yhteiskunnallisesti katsottuna ovat muuttuneet mm. suhtautuminen seksuaalisuuteen, ehkäisyyn ja aborttiin, homoseksuaalisuuten ja transsukupuolisuuteen, naisen asemaan... Ev.lut kirkkokin on toivottanut naiset tervetulleiksi papiksi, samaa sukupuolta olevien vihkimistä pohditaa ja samalla ylipäätään tällaisiin kysymyksiin selvän kannan ottaminen ja synnistä puhuminen tuntuu vähentyneen. Toki onkin tärkeää, että armoa korostetaan. Samalla itse tavallisena, teologiaa lukemattomana kansalaisena olen hämilläni. Mitä uskoa, kuinka löytää oikea tie, kun kristinuskon sisälläkin on runsaasti erilaisia käsityksiä? Raamatun sana on muuttumaton, mutta tulkintamme muuttuu riippuen ajasta. Mistä voimme tietää, että tämänhetkiset tulkintamme ovat oikeampia kuin tulkinnat 100 tai 1000 vuotta sitten? Kuinka löytää oikea tie, kun omat ajatukset ovat vain ristiriitaisia? Toisaalta tuntuisi helpolta mennä sen "tiukimman" säännön mukaan, jottei vahingossa tee väärin. Samalla pohdin, muutammeko joitain tulkintoja vain siksi,että niin olisi meille helpompi... Olen rukoillut oikean tien löytämistä ja viime kädessä luotankin Herraan. Uskon, että Hän auttaa meitä oikean tien löytämisessä. Silti nämä pohdinnat aiheuttavat ahdistusta.

Vastaus:

Nimimerkille Pohdinna

Martti Luther opettaa lukemaan Raamattua niin, että se opettaa meille Kristusta. Että Kristus voi toimia meissä tämän kautta. Tärkeitä eivät siis ole ajat ja paikat ja henkilönnimet ja pilkkujen paikat, vaan asenne ja suhde todellisuuteen, jotka sisältyvät uskoon ja sen sävyttämiin ihmissuhteisiin ja elämää ohjaaviin pyrkimyksiin ja tarkoitusperiin. Tällaisen sapluunan avulla voi löytää likiarvoja siitä, miten Kristus näkisi asioita: löytää hänen näkemyksensä ja kasvaa sellaisten vieminä. Meidän ihmisten ratkaisut ja käsitykset ovat väkisin vajavaisia, koska me emme tiedä kaikesta kaikkea, mikä olisi välttämätöntä sille, että osaisimme aina toimia oikeilla perusteilla oikein. Ihmiskunnan tiedon määrän ja ymmärryksen kasvu vaikuttaa kaikessa jossakin määrin ja muuttaa käsityksiä, jopa vieden niitä välillä ihan väärille raiteille. Mutta aika korjaa näitä kömmähdyksiä ja joskus oikein kovalla kädelläkin. Meidän pitäisi elää niin, että elämä kaikessa saisi olla olemassa ja edetä kohti sen etsimää täydellisyyttä ja myös saavuttaa se: Jumalan kuva ja kaltaisuus! Tämä ohjaa meitä huolehtimaan asioista niin, että me toteutamme ainakin jossakin määrin Jumalan tahtoa kaikessa ja seuraamme sitä, mitä Jeesus opettaa meille. Meillä on turvanamme totuutta etsiessämme myös syntien anteeksiantamus ja Jumalan rakkaus, joka voi opastaa meitä kaikkialla, kun Jumala koko ajan pyrkii tekemään kaikesta entistä parempaa ja saattaa siten viimekädessä kaikkea kohti täydellisyyttä. Myös sinua!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Tyhmä kysymys, mutta jos kannabis olisi laillista, niin onko sen käyttäminen syntiä viihdemielessä? Mitään tällaista en itse käytä, ja tuskin tulen koskaan käyttämään. Mutta tuli mieleen, että onko synti siinä laittomuudessa vai päihtyvyydessä. Jotkut kristityt eivät juo, mutta polttavat tupakkaa kuin korsteenit.

Vastaus:

Nimimerkille Henryk

Ihan mielenkiintoinen kysymys tämä on. Ei lainkaan tyhmä! Kun puhutaan vanhurskaudesta ja oikeasta ja väärästä, voidaan puhua sekä yhteiskunnallisesta, että hengellisestä vanhurskaudesta. Yhteiskunnallinen vanhurskaus, on oikeamielisyyttä, mikä liittyy yhteiskunnan elinkelpoisena pysyäkseen tarvitsemaan moraalisuuteen ja oikeaan toimintaan. Oikea toiminta on hyvää yhteiskunnallisesti, vaikka se tapahtuisi yhteiskunnan pakottamana ja yksilön tahdon vastaisesti. Jos yhteiskunta sallii kannabiksen, sen käyttö ei ole enää tässä mielessä väärä asia. Hengellinen vanhurskaus taas liittyy ihmisen tahdonelämään ja siihen, mitä tämä näkee hyväksi, tai pahaksi ja oman tahdon varassa pyrkii itsekseen toteuttamaan. Sydämen vanhurskautta. Niinpä jos kannabis vapautettaisiin lailliseksi, sen käyttö olisi siitä eteenpäin yhteiskunnallisen vanhurskauden piirissä ihan ok, mutta hengelliseltä kannalta haitallinen, jos se alkaisi kilpailla ihmisten arvostuksesta Jumalan kanssa. Mikäli jokin aine alistaa ihmisen niin pahasti valtaansa, että tämä on valmis uhraaman aivan kaiken muun sen alttarilla, on tämä ihmiselle Jumalan asemassa ja hallitsee niin ihmistä. Tämä asia vaihtelee yksilöittäin: toiselle kannabis ei välttämättä ole niin voimakas addiktion kohde ja toiselle taas on. Kaikki kuitenkin altistaisivat itsensä ylimääräiselle hallitsevalle vaikuttajalle, joka ei ehkä pysty ottamaan valtaansa kaikkia. Tämäkin on eleenä arveluttava, koska ruumis on Pyhän Hengen temppeli ja tarkoitettu tämän asuinsijaksi ja toimintavälineeksi. Riippuvuutta mahdollisesti aiheuttava tekijä vaikuttaa tällaiseen heikentäväksi ja tuo mukanaan siihen liittyviä tarpeita, jotka voivat pakottaa toimimaan Jumalan Sanan vastaisella tavalla. Tältä kannalta turha ruumiin ja mielen kuormittaminen on pahasta, koska se antaa lihan tarpeille tilaa ja vahvistaa sitä. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko tyttöystävän vieressä nukkua ennen avioliittoa jos se pysyy vain nukkumisena? En oikein löydä vastausta siihen ja jos löytyy nii toiset on toista mieltä ja toiset toista. Ahdistaa kamalasti ajatus että jaksaako tyttöystävä odottaa avioliittoon asti.

Vastaus:

Nimimerkille Ahistus

Kyllä voit hyvin nukkua tyttöystävän kanssa ennen avioliittoa. Pelkkä nukkuminen kenen kanssa tahansa on Jumalan silmin ihan ok.  Raamatussa puheet makaamisesta jonkun kanssa viittaavat usein yhdyntään, eikä nukkumiseen. Nämä ovat eri asioita.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä tehdä kun pelottaa tulevaisuus? Aina vain uusia uhkakuvia tiedossa. Pelottaa esimerkiksi tekoäly. Mitä mieltä olet siitä? Tekoäly voi kuulemma tuhota ihmiskunnan.

Vastaus:

Nimimerkille Vellamo

Elämän koko historia taitaa olla suurelta osin pelkäämistä ja kilpailua, jo ajalta ennen ihmistä. Elämä on kuitenkin koko ajan kantanut elämää ja tuonut sen nykyhetkeen. Minä uskoisin tällaisen pitkäjänteisen kehityslinjan jatkuvan tulevaisuudessakin. Jumalan antama tuki ja turva on kantanut meitä edeltäviä sukupolvia jo lukemattomien sukupolvien ajan ja luonut nykyhetken. Kaikki on matkalla muodosta toiseen kohti katoamattomuutta ja iankaikkista olomuotoa. Kaikki se muutos, jonka me tunnemme maailman historiasta puhuu tämän puolesta: oleminen on muutosta, liikettä kohti seuraavia olomuotoja. Jossakin siellä on myös ikuinen olomuoto, jota kohti muutos kulkee ja erilaiset pelon aiheet ja koettelemukset elämää vievät. Tämä show se vain jatkuu kaiken aikaa!

Pohjimmiltaan tekoäly on samanlainen haastaja ihmiskunnalle, kuin kaikki muukin ihmiselämää haastava, kuten esimerkiksi bakteerit ja virukset, jotka tulevat ajoittain koettelemaan ihmiskunnan kestävyyttä ja kehittävät vastustuskykyä lääkeaineille. Tässä saattaisi olla menossa sama kilpajuoksu elämässä selviämiseksi. Olen ihan varma, että ihmiskunnan piirissä löydetään ratkaisu tähänkin ongelmaan. Se, että asiasta on jo alettu keskustella, tarkoittaa sitä, että ongelma on jo havaittu ja siihen reagoidaan. Koska tekoäly antaa voimia ja avaa mahdollisuuksia on ihan varma, että joku ihmiskunnan piirissä alkaa hyödyntää sitä pärjätäkseen kilpailussa ja pakottaa niin muutkin siihen. Alkanut keskustelu on minun nähdäkseni merkki siitä, että tekoälyn suitsiminen on jo alkanut ja siitä tulee jollakin tavoin kontrolloitua toimintaa, joka tosin voi karata käsistä ihan niin kuin joku ydinvoimakin voi tehdä. Mutta kun on se hyötykin, joka tuntuu. Ihmiskunta voi hyvin joutua vielä kehittymään oliolajina tuntuvasti tämän takia ja silloin se on viemässä meitä osaltaan kohti ikuista olomuotoa, joka voittaa kuoleman vallan. Ehkä tätä on yksinkertaisinta katsoa osana pelastushistorian etenemistä kohti vääjäämätöntä lopputulosta, josta tämäkin kehityskulku itsekin todistaa. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Ilmaisen armon teologia Evankelis-Luterilaisen kirkon mielestä harha vai vain erillaisuus? Ilmaisen armon teologia on suurimmaksi osaksi Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa levinnyt oppi, joka tarkoittaa, että kun yksilö on kerran pelastunut hän ei voi menettää sitä millään teoilla. Chaferin seminaari kuvaa ilmaisen armon teologiaa (Free grace theology) näillä sanoilla: We hold fast to free grace—the view that God saves mankind by grace alone through faith alone in Jesus Christ alone. No works before, during, or after the moment of initial faith in Christ contribute anything to the free gift of forgiveness and eternal life that one receives through faith in Jesus Christ. The absence of good works during or after the moment of faith subtracts nothing from one's eternal position in Christ. However, good works determine whether one will receive eternal rewards. https://www.chafer.edu/content.cfm?id=295Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Vastaus:

Nimimerkille Valtteri

Anglo-Saksinen teologia ei ole ihan parhaimpia vahvuuksiani, mutta yritän vastata jotakin. Martti Luther tarkastelee ihmistä tahdonelämän näkökulmasta. Sidottu ratkaisuvalta teoksessa hän toteaa ihmisen toimivan ja ajattelevan tahtonsa viemällä tavalla. Tahto tarkoittaa tässä ihmisen luonteenmukaista tahtomista, joka ohjaa muuta ajattelua ja pyrkimyksiä tahdon pyrkimään suuntaan. Viimekädessä ihminen on joko itsekäs antikristuksen vietävänä, tai sitten hän huolehtii muista Kristuksen tapaan. Ihminen ei voi itse ratkaista liittymistään uskovien joukkoon, koska väärin perustein tehty ratkaisu, ei johda oikeanlaiseen luonteeseen, tai luontaisuuteen. Välttämättömästi ihminen vahvistuu viime kädessä tahtonsa mukaisessa elämässä ja asenteessa. Tästä seuraa se, että kun ihminen tulee uskoon ja tahdonelämä Jumalan työn tuloksena kääntyy muodosta toiseen, hän ei kykene perimmiltään toimimaan enää muulla tavalla. Mutta: perisynti on silti olemassa ja vaikuttamassa. Alkutilassa ihminen oli aivan synnitön ja ehjä, mutta kykeni kuitenkin lankeamaan syntiin. Perisynnin särkeminä emme yllä ehjää ihmistä parempaan tulokseen. Siksi meidän on turvattava Kristuksen sovitukseen ja elettävä siitä, kunnes eheydymme ja kuolevaisuuden aikamme loppuu ja me muutumme joskus aikojen lopulla. Tässä me olemme toisaalta lähellä ilmaisen armon teologiaa pelastumisesta yksin armosta ilman tekoja ja sovituksen kautta myös väärien ja kaduttujen tekojen jälkeen Kristuksen sovitukseen turvautuneina. Näin ihminen ei voi ehkä menettää pelastustaan millään teoilla, mutta lankeaminen pois Jumalasuhteesta, eli uskonelämässä tapahtuva muutos on kyllä mahdollinen ja tuhoisa. Ihminen lankeaa luonnostaan syntiin ja lankesi jo synnittömänä ollessaan alkutilassa, joten on olemassa jatkuva vaara korttitalon luhistumisesta. Sanoisin, että kokonaan pelastuneita lankeamisilta ja siis tuholta, me olemme vasta, kun olemme parantuneet synnin särkyneisyydestä niin paljon, että kuoleman valta alkaa murtua, kuten Jeesuksella - hänhän on synnitön. Ja viimeistään, kun taivaaseen astuminen alkaa, kun ihmisen muoto on jo täysin muuttunut. Ilmaisen armon teologiaa voi pitää ihan hyvänä variaationa, jos sitä voi vähän jatkaa luterilaisella ajattelulla, eikä se asetu ihan vastahankaan tässä. Muuten se jää keskeneräiseksi ajatuksellisesti.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Olen aina ollut uskovainen. Luotan elämäni Jumalan käsiin ja tiedän, että hän minusta huolehtii. Minua kuitenkin kiinnostaa ja kiehtoo todella paljon esimerkiksi kristallit tai tarot-kortit. Saako tuollaista tehdä tai omistaa? En palvo muita Jumalia, mutta kristallit tekevät minut iloiseksi ja auttavat itsetuntemukseni kanssa.

Vastaus:

Nimimerkille Pohtija

Martti Luther sanoo ihmisen palvovan Jumalanaan sitä, minkä varaan elämänsä ihan viimekädessä rakentaa ja turvaa. Se voi olla raha, tai valta, tai ystävät, tai koulutus, siinä missä Tarot-kortit, tai kristallit - tai itse Jumala. Tämä ratkaisee kaikkein eniten, miten vakavasta asiasta oikeasti todella kysyt. Asiat voivat olla eri ihmisille ihan eri asioita näiden sydämen arvostusten myötä. Jos sydämesi todella tahtoo turvata viime kädessä Jumalaan ja tahdot elää hänen lapseudessaan ja kasvaa siinä eteenpäin, etkä ole valmis uhraamaan tätä jonkin viimekädessä arvokkaammaksi tuntemasi asian alttarilla, voit varmaankin piristää itseäsi kristalleilla, tai Tarot-korteilla. Eivät nämä silloin voi tuhota sinun sydämesi Jumalasuhdetta. Mutta, jos tällaiset vievät niin täysin sinun mielesi, että alat rakentaa elämääsi kristallien ja korttien varaan Jumalan asemesta, olet huonoilla jäljillä; silloin nämä ovat vain pahasta. Asia on vähän sama kuin viinankin kanssa: jos voi ottaa sitä lusikallisen, tai pikku annoksen lääkkeenä vaivaan ja se auttaa, on se ihan hyvä asia, mutta jos tämä maistaminen johtaa siihen, että menetät talosi ja maasi ja kaiken sydämesi ja mielesi rauhan sille, olet antanut sille Jumalan aseman elämässäsi: kunnes Jumala ehkä saa sinut lopettamaan sen sotkun, kuten monille on tiettävästi käynytkin. Tässä yhteydessä on hyvä vielä muistaa se, että vaikka kortit ja kristallit eivät ehkä vie sinua väärin mukaansa, voi joku heikompi sielu romahtaa niiden viemänä saatuaan sinun harrastuksistasi virikkeen siihen. Joten tässä suhteessa joudut ottamaan vastuuta muista tämän harrastuksesi kanssa. Tässäkin on sama idea, kuin voisi olla vaikkapa alkoholin kanssa. Se, että toinen voi romahtaa siihen, mitä itse kestää, velvoittaa huolehtimaan siitä, että ei harrasta tuhoisia asioita niin, että voi ajaa toisen tuhon tielle. Näitä asioita sinun olisi hyvä pohtia kunnolla korttien ja kristallien lisäksi, ennen kuin syvennyt niihin kaikella tarmollasi. Rukoilen sinulle viisautta ja johdatusta asiaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

80vuotias anoppini näkee,kuulee ja "tuntee" jo kuolleiden ihmisten olemassaolon. Kuollut puoliso,sisko ja veli. Äitinsä hän näkee myös. Sen kummemmin ottamatta kantaa siihen tapahtuuko näin kysyn mitä Raamattu sanoo tästä. Anoppi on ihan täysjärkinen itsenäisesti pärjäävä ihminen. Meinaa tulla riitaa kun epäilen ääneen näitä "kohtaamisia".

Vastaus:

Nimimerkille Miniä

Tämä on sellainen aihepiiri, että me emme tiedä siitä mitään tieteellisessä mielessä. Vanhassa testamentissa kielletään vainajahenkien nostaminen, mutta Uudessa testamentissa toisaalta Jeesus, joka tekee kaiken oikein, kohtaa vuorella edesmenneet suurmiehet Mooseksen ja Elian kauhistuneiden opetuslasten katsellessa vieressä. Sinänsä Raamattu tuntee tämäntyyppisen asian, että edesmenneiden ihmisten kanssa voi olla kohtaamisia. Toisen Korinttilaiskirjeen 12.ssa luvussa alussa Paavali kertoo tapauksesta, jossa ihminen temmattiin kolmanteen taivaaseen, mutta ei osaa sanoa oliko ihminen ruumiissaan, vai sen ulkopuolella. Siellä hän kuuli sanoja joita ihminen ei voi, eikä saa lausua. Joten jos anoppi pärjää kuolleidensa kanssa, eikä kärsi asian tiimoilta ja selviää elämästään itse, on kaikki varmaankin ihan hyvin. Ei kuitenkaan ole koskaan pahaksi rukoilla oudossa tilanteessa olevan ihmisen puolesta ja jättää häntä tältä osin taivaallisen Isän käsiin. Muuta ei oikein ihmisvoimin voi tässä tehdä. Paitsi olla hyvää juttuseuraa vanhalle naiselle. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Kysymykseni koskee pornoa ja masturbaatiota. Varsinkin, kun olin teini tein sitä usein ja katsoin pornoa. Välillä se mitä katsoin oli suoraan sanottuna kyseenlaista, ihan jo moraalisessa mielessä. Olen lopettanut molemmat jo aikoja sitten, mutta kannan silti syyllisyyttä. Eräs henkilö sanoi minulle, että koska olen joskus langennut näihän ko. asioihin, sieluni on jo menetetty tapaus. Enkö siis voi enää pelastua?

Vastaus:

Nimimerkille -

Merkityksellisintä ei tässä ole se, mitä olet tehnyt, vaan se, mitä nyt teet ja tahdot sisimmässäsi tehdä. Ja minkä takia. Oma itse tulevaisuudessa ja kehittymässä kohti täydellisyyttä kaikessa siinä, mikä mieltä vie voi olla ihan eri asia, kuin se mitä on aiemmin ollut. Sielusi on menneiden tekojen takia menetetty, tai menemässä vasta silloin kun pakonomaisesti väännät menneet huonot asiat hyviksi ja selität niitä muille niin ja jopa ehkä kannustat muita samaan. Silloin realistinen todellisuuden taju on kadonnut ja ihan muut asiat motivoivat ajattelua ja toimintaa. Se, että saa muut myös sotkemaan asioita ei tee kenestäkään parempaa, vaikka se hetken voi siltä tuntua: päin vastoin se mädättää ihmistä lisää. Ja romahtaminen ja kieroutuminen vain jatkuu kohti jotakin äärimmäisyyttä. Ellei kehityksessä sitten tapahdu käännettä. Katumus ja häpeä on tähän kuuluva oire ja se työntää ihmistä vastaisuuden varalta irti menneestä, ettei se enää toistuisi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Kärsin mielenterveydenongelmista ja siten ajatusmaailmani on välillä ihan sekaisin. Monissa oppaissa neuvotaan, ettei tarvitse välittää ajatuksista, että niitä tulee ja menee. Että ne ovat kuin pilviä taivaalla ja niihin ei tarvitse reagoida. Kuitenkin monet ajatukset voivat olla syntiä, mutta osa voi johtua mielenterveydenongelmistani. Miten toimia tässä asiassa? Mistä erottaa tietoinen synti ja mistä erottaa oman sairauden aiheuttamat ajatukset? Oppaat tuovat vapauden tunteen, ettei tarvitse liikaa stressaa ajatuksista, mutta sitten hengellisessä mielessä se on väärin. Kärsin lisäksi myös ADHD:sta. Joutuu todella kilvoittelemaan uskossa ja se on tosi vaikeaa välillä. Mielellään kuulisin neuvoja tähän. Omien ajatusten hallintaan hengellisessä mielessä. Sanotaan, että usko on yksinkertaista, mutta valitettavasti ihmismieli on joillakin vähän turhankin monimutkainen tai aivot. Myös hengellinen hiljentyminen joskus on vaikeaa, kun ajatukset karkailee/ajatusten riento on sen verran lujaa.

Vastaus:

Nimimerkille Dania

Olet vähän niin kuin puun ja kuoren välissä! Paavali pohtii tämänlaisia Roomalaiskirjeessä 7:ssä luvussa jakeesta 7 eteen päin. Meissä ihmisissä vaikuttaa pyrkimys hyvään ja oikeaan, sekä synti ruumiissa vaikuttavana voimana, joka herättää kaikenlaisia huonoja ajatuksia ja pyrkimyksiä. Jos tiedät tahtovasi noudattaa sitä, mikä on hyvä, et voi olla se, joka sinussa tahtoo väärin, vaan se on synti sinussa. Tässä tilanteessa voit luottaa hyvin Jeesuksen sovitukseen ja unohtaa itsesi elämään sen oikean ja hyvän kanssa, vaikka synti saisi toisinaan jotakin sopimatonta kuplintaa aikaiseksi mieleen. Ajan myötä se, mikä on turhaa, tai pahasta unohtuu enemmän ja se, mikä on olennaisempaa, nousee mielessä pintaan enemmän. Joskus niin itsestäänselvyydeksi, että sitä ei enää edes oikein huomaa. Yksittäisistä ajatuksista ei ole mitään väliä, etenkään jos et toteuta niitä tekojen tasolla. Perusasenne on tärkeämpi asia, koska se oikeasti ohjaa elämää ja ratkaisuja elämässä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Jatkuva syyllisyydentunne kalvaa kera huonon omantunnon. Miten päästä siitä yli? Tunnen olevani täysin epäonnistunut ihmisenä ihmissuhteissa ja olevani huono ihminen. Vaikka huono kumppani edellisissä parisuhteissa. Koen, etten ansaitse mitään hyvää. Olen ollut huono ihminen oikeastikkin.

Vastaus:

Nimimerkille Batsheva

Syyllisyydentunne ja omantunnon soimaus voi olla merkki ihmisen rikkinäisyydestä jossakin asiassa, jos se ei johdu selkeästi jostakin tehdystä väärästä asiasta. Silloin ihminen sotkee asioita rikkinäisyytensä takia ja tuottaa itselleen ja muille vahinkoa. Kyse on pohjimmiltaan oman tuskan aikaansaamista kouristuksista, jotka osuvat muihin ja saattavat rikkoa pahemmin itseä, kuin niitä muita, ainakin pidemmällä aikavälillä. Silloin voi olla hyvä yrittää miettiä, että mikä asia, tai tuntemus saa itsen toimimaan väärin: onko kysymys paniikkireaktiosta suhteessa johonkin? Onko olemassa jokin epämiellyttävä olotila, jota et kestä ja johon reagoit? Onko olemassa jokin kokemus, johon ehkä osaisit asian yhdistää? Vai tavoitteletko jotakin kokemuksellista ylitilaa muiden kustannuksella ja miksi et kestä muita ilman sellaista tilaa? Jos saat tällaisia asioita selviteltyä itseksesi, voit ehkä alkaa työstää ongelmaa aiheuttavia asioita ajan myötä ja kyetä tuottamaan iloa ja onnea toisille tulevaisuudessa hyvissä ihmissuhteissa. Toisista huolehtiva ihmissuhde ja kyky siihen antaa hyvän omantunnon, mikä parantaa kyllä mielialaa ja antaa jopa itseluottamusta, kun ei tarvitse kulkea seinänvierustoja pitkin. Se mitä teet muille vaikuttaa sinuun enemmän, kuin se mitä muut tekevät sinulle, koska omat tekosi ovat sinun omaa elämääsi ja muovaavat lisäksi sinua eteenpäin siihen suuntaan. Hyvän kierteeseen pääsy vain voi vaatia pientä välitilinpäätöstä itsen kanssa ja sen jälkeistä uudelleen alkamista. Tässä asiassa voi hyvin kääntyä Jeesuksen puoleen. Hän ymmärtää ihmiselämän mutkikkuutta ja tunteiden ja elämän ristipaineiden tuomaa ahdistusta. Mennyttä et pääse muuttamaan, mutta voit itse etsiä muutosta tulevaisuutta silmällä pitäen. Elämäsi on edessä päin, ei menneisyydessä. Totuuden etsijä saa uuden tilaisuuden. Jeesus tahtoo kulkea sinun kanssasi. Häneltä saat avun.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Pahoittelut, jos tämä kysymys on karkea. Pitäisikö uskon/uskonnon olla kivaa tai ilon asia? Minulle se on lapsesta asti ollut vain pakollista suorittamista, ettei joudu helvettiin. Pitää uskoa ja toimia oikein, jotta Jumala pelastaa ongelmalta, jonka itse loi. (Jumala loi ihmisen, ja kaiken muun -> Jumala loi siis myös synnin ja lankeemuksen.) Miksi meitä siis rankaistaan siitä? Ja olenko vain käsittänyt kaiken väärin. Jos kyse on jostain muusta kuin vain helvetin pakenemisesta, niin miten saisin Jumalasuhteeni muutettua pelosta rakkauteen?

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Jumala on kyllä luonut kaiken, mitä on ja luo kaikkea koko ajan olomuodosta toiseen. Minä sanoisin, että Jumala on edelleen luomassa täydellistä maailmaa ja ihmistä, kun tämä on särkynyt. Me näemme tämän kaiken kehittymisenä muutoksen ollessa menossa kaiken aikaa. Kun tämä projekti alkaa olla valmis, loppuu ihmisten kuolevaisuuden aika maailmasta. Muutos, joka johtaa taivaaseen astumiseen kuoleman sijasta kertoo meille, että ihmiskunta on valmis siinä olomuodossa, johon se on tarkoitettu. Nyt koko maailma on etsimässä tällaista olomuotoa, ei vain ihminen.

Ihminen luotiin kyllä täydelliseksi, mutta tämä lipesi siitä jumalasuhteesta ja Jumalan kaltaisuudesta, johon ihminen oli luotu. Syntiinlankeemus ei tuota meille rangaistusta rikoksesta, vaan ihminen on rikkinäinen, eikä osaa toimia oikealla tavalla. Siksi ihminen sotkee asioita ja tuottaa vahinkoa ja joutuu myös itse kärsimään siitä kaikesta. Kyse on ennemminkin ihmisen oman kyvyttömyyden tuomista seuraamuksista, kuin rangaistuksesta. Nyt Jumala itse korjaa meissä henkenään tapahtunutta vahinkoa. Saat luottaa Kristuksen hankkimaan sovitukseen, jos lipeät ja jos et lipeä, vaan tahdot muuta, näet itsensä Jumalan työssä sinussa itsessäsi näkyvällä tavalla. Kristinusko ei ole suorittamista, vaan Jumalan armon varassa lepäämistä. Jumala tahtoo viedä elämääsi eteen päin ja tekee sen, jos et itse ala sitä estellä. Elämä vie, jos sille antaa mahdollisuuden. 

Paratiisi, Jumalan valtakunta, on jo läsnä meissä ja pyrkii ohjaamaan meitä. Se on kuin hapate taikinassa, joka muuttaa kokonaisuuden kaltaisekseen. Jumala itse suorittaa meissä ja tekee meistä sitä, mitä hän tahtoo meidän olevan, kun vain luotamme häneen. Tässä meille tarjotaan vapautta, eikä vaatimuksia. Oppiaksemme totuutta, meidän täytyy kuitenkin välillä kuulla, että mikä on oikein ja mikä väärin, koska me emme välttämättä ymmärrä kaikkea itse sydämissämme, kuten ihminen ymmärtäisi ehjänä ja terveenä. Mutta tältä pohjalta elämä voi opettaa meitä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Kysymykseni koskee Jumalan moraalia. Jos Jumala on täysin pyhä, hyvä ja oikeudenmukainen, miten hän voi antaa anteeksi kaiken? Siis katuvalle ja pyytävälle. Esimerkiksi murhan, raiskauksen, pedofilian, eläimiinsekaantumisen jne. Eikö Jumalan pitäisi tuomita kaikki tuo?

Vastaus:

Nimimerkille S

Jumalan moraaliin ei kuulu nokitella nenä pystyssä ihmisten vajavaisuudesta. Hän on vastuun kantaja, vanhempi. Siksi Jumala ei tuomitse, vaan kasvattaa ja kasvattaa silloinkin, kun tuomitsee jonkun johonkin. Tämäkin on vaikutuksen väline. Olen aika vakuuttunut siitä, että tuhoon joutuvat ovat niitä, jotka osaavat enää kehittyä kaikessa pelkästään muita tuhoavaan muotoon ja sahaavat ennen pitkää niin omankin oksansa, jolla istuvat. He ovat niitä, jotka itse estävät oman auttamisensa ja pilaavat sen helposti muiltakin. Tämä perimmiltään kääntyy tässä  itseä vastaan ja näkyy silmään järjettömänä pahuutena. Muuten Jumala uudistaa, puhdistaa ja antaa anteeksi kasvattaakseen kaikkia parempaan olomuotoon. Tämä näkyy kehityksenä, eli parantumisena ja pyrkii kohti täydellisyyttä. Ja iankaikkista elämää siihen kuuluvana asiana. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Moi, Minua pelottavat nuo jakeet paatumuksesta, joita Raamatussa on. Esimerkiksi se, jossa sanotaan, että Jumala paaduttaa kenet tahtoo. Mistä voi tietää onko paatunut, ja jo ns. menetetty tapaus pelastumisen kannalta?

Vastaus:

Nimimerkille H

Sanoisin, että sellainen paatunut tyyppi ei enää jaksa vaivata päätään tällaisilla asioilla. Hän on kiinnostuneempi maallisista mukavuuksista. Se, että kyselet ja etsit totuutta kertoo, että et ole vielä ainakaan täysin paatunut. Ehkä tämä pohdiskelu johtuukin siitä, että Jumala tahtoo puhutella sinua? Ehkä olet saanut etsikkoajan ja elät aikaa, jona elämä etsii uutta suuntaa? Ehkä sinun pitää tietoisesti suostua seuraamaan Jumalan tahtoa elämässäsi ja löytää siitä tapa toteuttaa itseä elämässä? Silloin Jumalakin toteuttaisi itseään sinun kauttasi. Jos sinulla onkin nyt meneillään tällainen aika elämässä? Kevät, joka herättää elämän?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mistä tiedän olevani eksyttäjien luona? Kirkon sisälläkin on monenlaista toimijaa. "Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. Ap. t. 20:30 "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Matt. 7:15 "He ovat johtaneet minun kansaani harhaan. He ovat vakuuttaneet: 'Rauha', vaikka rauhaa ei ole. Kun kansa on rakentanut suojamuurin, he ovat valkaisseet sen kalkilla. Hes. 13:10 Semmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun. 2. Kor. 11:13-15"

Vastaus:

Nimimerkille Salome

Yksi hyvä punainen lanka voisi olla se, että kun kaikki on luotu Sanan, Logoksen kautta, on Logos kaikessa läsnä(ks. Joh. 1. alusta).

Tästä syystä todellisuus on looginen ja sen kautta voi vähän etsiä Jumalaa luonnosta ja elämästä, sen logiikasta. Logokseen voi liittää oppia tarkoittavan -iikka päätteen, jolloin tuloksena on Sanaoppi, eli logiikka. Kun meille on luvattu muodonmuutos ikuiseen elämään ja samoin koko luomakunnalle (Room. 8: 18-), voi tästä päätellä, miten asioiden pitäisi vaikuttaa toisiinsa, jotta tarkastelu noudattaa totuutta. Ja tosiasia on, että poikkiteloin luomakuntaan joutuva, on tuhon oma, eli synnin palkka on kuolema. Voit aina kysyä, että miten Jumala vallitsevassa tilanteessa tahtoo kasvattaa kaikkia eteenpäin, kohti täydellisyyttä. Kristuksen kaltaisuuteen. Raamattu olennaisimmin yrittää kasvattaa meitä siihen olomuotoon. Tämä voisi olla hyvä ja käytännöllinen taustatuki Raamatun Sanan ymmärtämiselle mahdollisimman oikein. Se, mikä on este tälle, ei voi olla oikein. Vaikka ihminen kyllä on silti mestari erehtymään ihan kaikessa.

Ystävällisin terveisin Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Riittääkö lapsikaste todella? Minut on kastettu lapsena, mutta olen kuullut paljon puhetta siitä, että se ei olisi Raamatullinen konsepti ja jos ei käy upotuskasteella uskoontulon jälkeen, ei pelastu. https://www.jumala-kanssamme.se/439652359 Esimerkiksi tällä sivulla käsitellään aihetta, mutta halusin kuulla sinun mielipiteesi.

Vastaus:

Nimimerkille Lapsena kastettu

Huolehdit ihan turhaan. Lapsikaste riittää hyvin pelastukseen. Kastetoimituksessa lapselle rukoillaan uskoa, jolla ottaa kaste vastaan. Jeesus on luvannut, että kaikki mitä hänen nimessään rukoillaan tapahtuu (Joh. 14: 12-14) ja Joh. 16: 23-24). Pyhä Henki tuo kastettavaan Jumalan totuuden läsnä olevaksi(16: 13-16). Tämä sisältää aivan varmasti kaiken sen, mitä tavallinen saarnamies voi ihmiselle julistaa. Joten kaste on ihan varmasti myös otettu uskossa vastaan. Minusta vielä varmemmin kuin aikuisena, koska vauvalla ei ole vielä mitään suuria oman edun pyyteitä tässä asiassa, eikä suuria syntejä piiloteltavana. Niin mieli voi olla niin puhdas, kuin se vain ihmisellä voi olla. 

Se tapahtuuko kaste upottamalla, vai ei on yhdentekevää sen rinnalla, että asetussanat on lausuttu ja yhdistyneet veteen, jolla kaste on toimitettu. Sinänsä Raamatun alkukielinen kastamista tarkoittava sana baptizein, voi viitata, kastamisen lisäksi peseytymiseen, jota on ihan tavallinen kasvojen pesu vadin äärellä.

Tällä ei ole mitään merkitystä pelastukselle verrattuna siihen, millaista kristityn taivallus muuten on. Tällaisen sivuseikan pohtiminen vie helposti ihmisen ajatukset turhaan pois tärkeistä asioista: arjen elämän käytännön moraalisista kysymyksistä ja Jeesuksen sovitustyöstä: luottamuksesta Jumalaan ja hänen työhönsä meissä. Vähän niin kuin luulisi pelastuksen olevan kiinni Jeesuksen sandaalien väristä, eikä siitä, mitä meissä tapahtuu elämän edetessä! Tämä onkin ehkä se isoin vaara: hukata pääasiat sivuseikkojen takia.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Onko totta, että taivaassa saa jotakin "palkintoja" riippuen siitä, mitä tekoja teki tässä elämässä?

Vastaus:

Nimimerkille S

Todennäköisemmin ajatus palkasta elämän jälkeen pitäisi rinnastaa seurauksiin syiden jälkeen. Kun ihminen elää hyvin ja kasvaa kohti seuraavaa elämää, hän selviää siinä. Jos ihminen ei kykene lainkaan sopeutumaan siihen elämänmuotoon, hän karsiutuu pois. Palkka, jonka saa, on seuraus siitä, mihin on elämänsä pannut kiinni ja mihin se on koulaantunut ja muovautunut. Jokin kasvuprosessi jatkuu kuoleman jälkeen, koska olevaisuus on prosessi ja sellaisena toimintaa. Kaikki oleminen on pohjimmiltaan liikettä ja tapahtumista, eli muuttumista muodosta seuraavaan. Palkan kaikesta täytyy olla se täydellisyys, jota kohti ihmisen oleminen on pyrkimässä. Tässä palkan saaja saa aivan kaiken, mitä on saatavissa, ei vain jotakin pikku juttua jostakin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Minulla olisi kysymys koskien ns. kuolemansyntejä. Olen itse luterilainen mutta hyvä ystäväni on katolilainen. Hän kertoi minulle, että on olemassa erikseen ns. normaaleja syntejä ja niiden lisäksi kuolemansyntejä. Ja jos noista synneistä ei anteeksipyytämisen lisäksi tee parannusta oikein, joutuu automaattisesti helvettiin. Kuulemma pitää mennä ripille, ja kertoa todella tarkkaan mitä teki, jne. Voiko se todella olla noin? Mitä jos on tehnyt jonkin kuolemansynnin vaikka lapsena? Ja ei esimerkiksi muista sitä. Mitä mieltä sinä ja/tai luterilaisuus on tästä?

Vastaus:

Nimimerkille Mortalsin

Katolilaiset ovat syntejä luokitelleet enemmänkin. Luterilaisittain vain tiedostetaan ennemminkin, että on olemassa tavallisia hairahduksia, sekä syntejä, jotka tuhoavat jumalasuhteen. Raamatun eniten esille tuoma jumalasuhteen pilaava synti on Pyhän Hengen herjaaminen. Jeesus viittaa tähän, kun hänen parantaessaan sairaita ja tehdessä tunnustekoja oppineet syyttävät hänen toimivan paholaisen voimilla. Tässä oppineiden pois kääntyminen Jumalasta on jo niin suuri, että he eivät osaa nähdä mitään enää oikealla tavalla. Ihminen saa uskonsa Jumalalta ja se on Jumala itse Pyhänä Henkenä, joka tekee työtään ihmisessä. Jos ihminen kääntyy tästä pois saatuaan maistaa Jumalan valtakunnan elämää ja puhtautta ja silti jokin muu valloittaa tämän sydämen yli kaiken muun, ei ihmisen tahto enää taivu takaisin toimimaan Jumalan valtakunnan hyväksi, koska kiintyy muuhun enemmän. Tällöin ihminen alkaa toteuttaa omia himojaan, eikä edes halua seurata Jumalaa. Jos sinulla on kaipuuta Jumalan yhteyteen ja sydämesi etsii tietä, et varmaankaan ole lähtenyt tielle, joka tuhoaa jumalasuhteen. Paras tapa etsiä tällaisesta paluuta voisi olla se, että käy juttelemassa papin kanssa. Katolilaisilla on rippituoli, jossa asioita tunnustetaan, luterilainen pappi juttelee kanssasi toimistossa suljettujen ovien takana ja noudattaa rippisalaisuutta, kuten katolilainenkin. Voit saada samalla synninpäästön ja jopa sinetöidä asian vielä Herran Pyhällä Ehtoollisella, jos olet käynyt rippikoulun. Mutta oma sydämestäsi nouseva rukouskin on tässä vahva asia.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei! Lähestyn sinua henkilökohtaisella kysymyksellä, joka on vaivannut minua melko suuresti viime päivinä. Olen nuori, kahden pienen pojan (6 kk & 5 v) äiti. Lisäksi perheeseemme kuuluu lasten isä, avomieheni. Olemme olleet yhdessä 6,5 vuotta, mutta emme ole naimisissa tai edes kihloissa. Saimme tietää ensimmäisestä lapsestamme seurustelun alkuvaiheessa ja lapsi oli yllätys, iloinen sellainen ja suuri siunaus. Emme kuitenkaan olleet suunnitelleet raskautta, emmekä olleet edeltävästi menneet juuri naimisiin. Molemmille oli kuitenkin melko selvää,että haluamme lapsen yhdessä kasvattaa ja olla yhdessä perhe. Myöhemmin suhteessamme on ollut ylämäkiä ja jyrkkiä alamäkiä, mutta niistä kaikista on selvitty. Esikoisen syntymän jälkeen mies vielä puhui, että haluaa mennä kanssani naimisiin ennen kuin täytän x vuotta. Alamäkien ja arjen myötä tuo ajatus on kuitenkin selvästi haihtunut. Täytin viime vuonna mainitut ikävuodet. Toisinaan mies on puhunut siihen suuntaan, että on miettinyt kosintaa, muttei kuitenkaan mitään kovin selkeää. Ongelma koskee sitä, että varsinkin viime päivinä olen alkanut kokemaan suurta syyllisyyttä suhteestamme. Jo aiemmin olen pohtinut kovasti seksielämäämme ja sitä, teemmekö syntiä harrastaessamme esiaviollista seksiä. Avoliitot ovat kuitenkin yleisiä, eikä mielessäni käynyt, että sekin olisi väärin. Nyt kuitenkin olen lukenut kristityn näkökulmasta kirjoitettuja kirjoituksia avoliitosta ja ymmärrän hyvin, miksi avoliittoja pidetään näissä kirjoituksissa syntinä. Mitä minun pitäisi tehdä? Koen, että elän mahdollisesti synnissä, että lapseni ovat saaneet alkunsa synnistä, ja koen siitä suurta syyllisyyttä. Olen pyytänyt Jumalalta anteeksiantoa lukuisia kertoja, mutta tämä elämänmuotonihan jatkuu koko ajan. Toisaalta koe, että eroaminen ja lasten perheen rikkominen olisi vielä suurempi synti. En kuitenkaan voipakottaa miestäni kosimaan. Tässä myös ylpeyteni (mikä sekin kai on väärin!) nostaa päätänsä. En halua, että mies kosii minua vain, kosks tietää minun toivovan sitä. Samaan aikaan vaikka mies kosisi, häiden järjestämiseen menisi aikaa. Mies ei myöskään kuulu kirkkoon, joten emme voisi saada kirkkohäitä, joita minä olen aina toivonut. Naimisiin toki haluan. Olen ajatellut, että paras, mitä tässä tilanteessa voin tehdä, on se, ertä pyrin rakentamaan suhdettamme kohti avioliittoa, siis toimimaan niin, ett suhteemme voisi kasvaa ja vahvistua. Se ei kuitenkaan poista sitä, että olemme silti avoliitossa. Mitä minun tulisi tehdä, mikä olisi oikein tässä tilanteessa? Kuinka voisin kuulla vahvemmin, mitä Herra minulta toivoo? Kiitos kovasti tästä sivusta ja vastauksesta jo nyt!

Vastaus:

Nimimerkille Avoliitossa ahdistunut

Uups! Oletpa joutunut melkoiseen loukkuun. Minusta asia voisi ratketa jotenkin siltä pohjalta, että te olette lapsinenne ihan tosiasiallisesti perhe. Tässä ei ole enää kysymys vain sinun, tai miehesi hyvästä, vaan mukana on myös kaksi lasta. Minusta voisit oikein hyvin ottaa asian puheeksi miehesi kanssa nimenomaan lastesi äitinä. Perhesuhteilla voisi olla vaikutusta lastenkin kehitykselle, joten se avioliiton tuoma selkeys asioihin voisi olla ihan hyvä asia. Kyllä isä varmaan ymmärtää tilannetta tämä verran?

On hyvä, että viet elämää avioliiton suuntaiseen elämiseen, koska lapset tarvitsevat perheen, joka on kokonaisuus, joka on koti. Samanlaista kehittämistä olisi hyvä jatkaa yhteiselämän tiimoilta avioliiton solmimisen jälkeenkin. Ilman sitä avioliitto voi vaikka hajota. Tämä voi vaatia myös pientä panostusta.

Nykyinen kirkollinen avioliittokäsitys on muuten syntynyt vasta 1700-luvulla. Aiemmin jo kihlaus oli sitova. Yhteisen lapsen syntymä loi sidoksen, joka vain todettiin jälkeen päin ja todettiin avioliiton syntyneen. Tämä päti tietysti vain naimattomien välillä. Savoa asutettaessa 1600-luvulla erämaissa ihmiset muuttivat yhteen ja saivat lapsia, mikä vain vietiin kirkonkirjoihin, kun muodostunut perhe kävi viemässä tiedot itsestään kirkonkirjoihin. Näinkin on joskus menty avioliittoon. Asenne ja tarkoitus taitavat olla ne tärkeimmät asiat näissä perhesuhteissa. Kuitenkin viimekädessä. Voimia sinulle ongelmiesi ratkomiseen! Rukoilen teidän puolestanne.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Minulle sanottiin aina lapsena, että pelastuminen on helppoa. Mutta nyt aikuisena olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan, ettei ole. Jeesus puhuu paljon siitä, mitä tekoja meidän pitää tehdä pelastuaksemme. Ja hän puhuu myös paljon kapeasta ja avarasta tiestä. Mistä tietää, onko oikealla tiellä? Onko mahdollista saada pelastusvarmuus? Vai onko se vain arpapeliä?

Vastaus:

Nimimerkille Tie

Pelastuminen on sekä mahdottoman vaikeaa, että äärimmäisen helppoa: ihminen ei pysty siihen lainkaan, mutta Jumala voi ihan kaiken. Se mitä Jeesus opettaa oikeasta ja Pyhästä on se, mitä Jumala tahtoo. Jeesus sanoo, että olkaa täydellisiä, kuten teidän taivaallinen isänne on täydellinen. Ja tämä on vaikea juttu!

Jumala kasvattaa meitä Sanansa kautta. Raamattu kertoo meille, mitä Jumala todella tahtoo ja tämä on sitä oikeasti lukevalle todella tiukkaa ja terävää tekstiä. Täydellisyyttä ilman kompromisseja. Jumala pakottaa meitä Raamatun kautta ja elämän kohtaloiden kautta ymmärtämään mitä meidän pitäisi olla, sillä vasta tämän ja oman nykyisen täydellisen vajaamittaisen tilan tajuaminen saa ihmisen edes orastavasti pyrkimään kasvamaan ja pyrkimään siten oikeaan suuntaan. Ihminen, joka ei ymmärrä omaa tilaansa, tai sitä, missä pitäisi mennä, ei kykene millään etenemään olemisessaan johonkin suuntaan, vaan kurnuttelee tyytyväisenä oman täydellisyytensä lumpeenlehdellä jaksamatta enää pyrkiä mihinkään. Se on tila, jossa muutos parempaan pysähtyy täysin.

Jumala siis puhuu meille Raamatun kautta, pistääkseen meidät elämään sellaisella asenteella, että me joudumme kehittymään hänen tahtomallaan tavalla. Ja tässä uskon tilassa me saamme anteeksi vajavaisuutemme ja lipsahtelemisemme. Tämä tukee ihmistä ja antaa tilaa elää ja yrittää ja yrittää uudelleen ja löytää. Vasta niin me voimme ihan oikeasti lähteä kasvamaan kohti uutta olomuotoa, johon me emme vielä yllä. Näin Jumala itse antaa meihin kaikki ne ominaisuudet hiljalleen, joita hän toisaalta vaatii meiltä. Kun huomaat, että alat hiljalleen elää ja toimia, kuten Jeesus opettaa ja se piirre vahvistuu sinussa, voit olla varma, että se on Jumala itse työssä sinussa. Tosin usein ajan myötä ihmiselle käy niin, että kun tämä kasvu etenee, hän on jo niin kiinni muista huolehtimisessa, että ei osaa enää ajatella paljoakaan itseään: aika menee jo ihan muuhun. Mutta ehkä jostakin täältä voi alkaa löytyä jokin pelastusvarmuus, joka on sellaista laatuaan, että se ei enää yllytä korottamaan itseä ja väheksymään muita, joka on vain askel ennen lankeemusta, vaan on iloista luottamusta siihen, että Jumala on mukana oman epätäydellisen itsen kasvutaipaleella kohti täydellisyyttä. Elämä ei lopu ruumiilliseen kuolemaan, vaan ennemminkin se pyrkii sopeutumaan uuteen olemisen muotoon ja kaikki etenee silloin sielläkin - se, mikä on jo alkanut täällä ajassa ympäröivän todellisuuden virikkeiden tukemana. Siksi ihmisen voi olla vaikeaa ymmärtää välillä omaa ikääntymistään ja ajallisuuttaan jo tässä ajassa. Meissä on jotain kuolematonta, joka ei kunnolla ymmärrä koko asiaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä tehdä, kun viimeinen tuomio pelottaa? Ajatus siitä, että lopulta kaikki tuomitaan Jumalan edessä pelottaa minua todella paljon. Usko on minulle monen mielenterveyden ongelman takia hyvin vaikeaa. Välillä pystyn uskomaan, välillä tuntuu,etten pysty. Mitä sitten,jos käykin niin, että tuomiopäivä tulee, ja en ollutkaan uskonut okein tai ollut tarpeeksi hyvä. Tai en ollut pyytänyt anteeksi kaikkea tai tehnyt parannusta kaikesta.

Vastaus:

Nimimerkille Tuomiopäivä

Tähän kysymykseen ei voi oikein vastata muuta, kuin että voit luottaa Jeesuksessa meille hankittuun sovitukseen. Tämän uskon tähden saat kaiken muunkin. Et voi tehdä itse tämän enempää oman pelastuksesi hyväksi, vaan joudut jättämään asian Jumalan käsiin. Jumala tekee sinusta sen, mitä hän tahtoo sinun pelastuaksesi olevan. Anna hänen hoitaa tämä asia, jonka hän tuntee sinua paremmin. Niin olet parhaiten valmis tuomiopäivänä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Vuosia sitten seurakunnan puhuja sanoi puheessaan että itsemurhan tekijä joutuu helvettiin. Aika kova taakka kannettavaksi omaisille. Näinkö Raamattu opettaa.

Vastaus:

Nimimerkille Minä vaan

Hyvä kysymys! Kyllä väite, että itsemurhan tehnyt joutuu väistämättä helvettiin on aika kova. Minä en nielisi tätä ajatusta ihan purematta. Ennemminkin itsemurhaan ajautuva on joutunut jollakin tavoin helvettiin jo täällä eläessään ja itsemurha on ennemminkin pakoyritys jostakin sellaisesta, mille kuolema on se helpompi ratkaisu. Itsemurhan tekevän uskonelämä ja suhde Jeesukseen syntien anteeksiantajana on perustavin asia pelastukselle, kuten se on kaikilla kuolevilla ihmisillä: jumalasuhde on ihmisen ainut tuki kuoleman hetkellä ja siitä eteenpäin - mikään omaisuus, ystävyyssuhteet, tai koulutus ei kanna ihmistä, kun maalliset tuet romahtavat. Vain ihmisen sisäinen tuki, jollainen yksin Jumala voi olla, voi meitä kantaa siinä tilanteessa. Läheisen ote kädestä, voi lohduttaa kuoleman hetkellä, mutta ei voi kantaa sinne päin, minne siitä lähdetään: sen välin me jokainen joudumme kulkemaan yksin.

Itsemurhalla ihminen ei kykene ratkomaan ongelmiaan, vaan ne ennemminkin seuraavat mukana sielläkin, minne täältä lähdetään, kunnes asiat on käsitelty loppuun asti. Siitä en osaa sanoa tapahtuuko tämä heti kuoleman jälkeen, vaiko vasta ihan aikojen lopulla.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Kysysin, että saako kristitty kuunnella maallista musiikkia? Vai pitäisikö kuunnella vain kristillistä musiikkia?

Vastaus:

Nimimerkille Musa

Kyllä kristitty voi kuunnella maallista musiikkia. Musiikin vaikutus ihmiseen on suuressa määrin kuuntelijan päässä. Tässäkin ihmisen kokemusta ja mielenlaatua säätelee se, mihin tämä perimmiltään uskoo ts. minkä varaan elämänsä viime kädessä rakentaa: rahaan, valtaan, suureen määrään ystäviä, bilettämiseen, johonkin poliittiseen agendaan tms.vai Jumalaan ja tämän Sanaan? Mieli rakentaa asennetta ja kokemuksia ihmisen uskon kohteen mukaisia pyrkimyksiä silmällä pitäen, siihen pyrkivästi. Jos sydämen asiat ovat tässä kohden kunnossa, millään muulla ei ole väliä. Jumala osaa käyttää ihan kaikkea pelastuvien hyväksi, jopa maailman pahuutta. Elämä opettaa ja kasvattaa meitä. Siinä tämä näkyy.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Onko lestadiolaisten,helluntalaisten ja Jehovan todistajien oppi "oikeaa"oppia pelastumisen näkökulmasta?

Vastaus:

Nimimerkille Seurakuntaa etsimässä

Vain lestadiolaiset ja helluntailaiset näistä kolmesta ovat kristittyjä ja vain lestadiolaiset kuuluvat Suomen luterilaisen kirkon piiriin sen konservatiivisena ja vähän omintakeisena ryhmänä. Lestadiolaiset ehkä tulevat näkemyksiltään lähimmiksi totuutta näistä ryhmistä, mutta heillä on jonkin verran omintakeisia näkemyksiä, joihin voi suhtautua suurella varauksella, kuten esim. käsitys, että vain lestadiolaiset voivat pelastua! Jos elät jo Kristuksessa ja tämä elää sinussa, nämä kaikki uskonsuuntaukset voivat edistää pelastumistasi omista suunnistaan, mutta jos et vielä ole siinä, nämä voivat myös viedä pahasti vinoon ja pois pelastuksesta. Kristuksen henki ihmisessä tuo mukanaan myös kykyä kriittisyyteen, mikä auttaa näiden kanssa. Paras oikea oppi löytyy kirkon katekismuksesta, joista uusin on aika helposti luettavaa tekstiäkin. Raamatussa se on turhan hajallaan opiskeltavaksi äkkiseltään, vaikka sieltä se on lähtöisin. Kaikkea kannattaa verrata Uuden testamentin opettamiin ajatuksiin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Minua on jo pitkään mietityttänyt se, että mistä voimme tietää juuri kristinuskon olevan se oikea? Mielestäni esimerkiksi islamilla on paljon hyviä perusteluja miksi juuri se uskonto olisi totta. Joten mistä voimme tietää, mikä on totuus?

Vastaus:

Nimimerkille Mietteliäs

Kysymyksesi on itseasiassa tosi vaikea. En ehkä tunne Islamia tarpeeksi vastatakseni oikein hyvin tähän kysymykseen, mutta yritän kuitenkin. Islam ja kristinusko ovat molemmat ontologisia uskontoja. Eli molempien ajatusmaailma kytkeytyy osaltaan luonnonlakien maailmaan, jossa nähdään Jumalan toiminta, mutta ei suoraan itseään Jumalaa sellaisena, kuin hän kokonaisuudessaan on. Elämänasenteissa voi kyllä ilmetä eroja siinä, mitä nämä uskonnot opettavat suhteista ihmisiin ja luomakuntaan ja Jumalaan. Tässä me voimme jossakin määrin ehkä verrata uskontojen sisältöä vertaamalla yhteiskuntia, jotka rakentuvat näiden uskontojen varaan: minkälaista niissä on ihmisen elää ja miten ne kohtelevat omia ympäristöjään ja niiden elämää? Tämä perustuu uskonnon opettamaan moraaliin, joka rakentaa yhteiskuntien moraalista todellisuutta ja on tehnyt sitä jo vuosituhansissa mitattavia aikoja. Sen varassa me siirrymme myös ajassa eteenpäin. Kristinuskossa opetetaan, että ihminen on perisynnin rikkoma särkynyt olento, jossa mikään ei toimi, kuten sen pitäisi toimia ja siksi ihminen kokee syyllisyyttä, mikä voi ajaa esim. etsimään sovitusta kaikenlaisista epämääräisistä kulteista ja hyvitysteoista. Islam taas lähtee siitä, että jokainen syntyvä lapsi on paratiisitilassa ja uskonnon harjoittamisen merkitys on ylläpitää tätä tilaa. Minun silmäni kuitenkin näkee maailman täynnä epätäydellisiä ihmisiä, jotka lähinnä sotkevat asioita ja ovat onnettomia sen tähden: joutuvat sotimaan ja kärsimään kaikenlaista monesti omasta syystään. Olisiko kristinuskolla tästä asiasta oikeampi käsitys ihmiskuvassaan? Onko Jumalan itse tekemä sovitustyö välttämätön päästämään ihmisen tämän peloista Jumalan pyhän tuomiovallan edessä? Kykeneekö ihminen saamaan anteeksi ilman Jumalaa ja oikeasti hyväksymään itsensä epätäydellisenä Jumalan kasvojen edessä? Niin, että voi kasvaa ulos heikkouksistaan ja kehittyä vähän täydellisyyttä kohti Jumalan opastamana? Tähän kristinusko tarjoaa apua ja antaa tukea Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala toimii psykologisen tarkasti tässä ihmisen tukena. Mikään lakien ja menetelmien kokoelma ei kykene samaan. Armo ja usko kyllä voi.

Kristinuskossa Jumala on Kristuksessa tullut ihmisten keskelle opettamaan meille, miten Jumala näkee ja kokee asiat ja mikä on hyvää. Jeesus ei aseta lakeja ja sääntöjä, vaan opettaa uskoa ja asennetta. Jumala tekee meissä työtään henkenä ja kasvattaa meitä sisältä päin kohti Jeesuksessa nähtyä olomuotoa ja kuolemattomuutta. Ihmisen ja Jumalan ero on äärimmäinen, eikä ihminen voi käsittää Jumalan aivoituksia - paitsi nähdessään ne Jeesuksessa ihmishahmoisena ja löytäessään tarpeita niihin myös itsessään uskon vaikuttamana. Tämä on kristinuskossa tärkeä asia ja lakihenkisen tekojenvanhurskauden harjoittaminen häiritsee tällaista luontaisuuden kehitystä, vaikka opettaakin toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. Elämä ja elämän asenne, sen logiikka, joka on läsnä kaikessa on kuitenkin eri asia. Se on luonteen ja intuition tuottamaa näkökulmaa ennemminkin kuin sääntöjen ja vaateiden mekaanista tahdonvaraista noudattamista. Tässä kristinusko on aikanaan vetänyt välimatkaa juutalaisuuteen ja eroaa osaltaan myös Islamista, jossa on enemmän yksityiskohtaisia määräyksiä ja sääntöjä, jotka häiritsevät ihmisen kehitystä ennemmin kuin auttavat. Itse asiassa jopa kristinuskon sisällä on tässä suhteessa isoja eroja, jotka ovat aikanaan johtaneet uskonpuhdistukseen. Myös Islamin piirissä on useampia suuntauksia, joita en hahmota kovin hyvin. Sanoisin, että kristinusko on hyvä ja selkeä ilmoitus Jumalalta ihmiselle, minkä me tulkitsemme parhaalla tavalla suomalaisen kulttuurin antamalla esiymmärryksellä juuri näissä elinolosuhteissa elääksemme tässä kulttuurisessa ympäristössä toimivalla ja terveellä tavalla. Islam ei tulkitse asioita ihan samalla tavalla. Näen tämän kristinuskon eduksi. Mutta katson asiaa avarasti suomalaisesta kulttuurista ja muinaisuudesta käsin. Tiedostan kyllä, että joku muu voi nähdä asian toisista lähtökohdista ihan toisin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Milloin sunnuntaista on tullut pyhäpäivä? Jos Jeesuksen aikoihin sapatti oli lauantaina. Milloin tuli sitten sunnuntaipyhät? Kutsuuko kristityt sunnuntaita sapatiksi?

Vastaus:

Nimimerkille Shalom Sabbat

Sunnuntaista tuli pyhäpäivä kristityille viimeistään 330, kun Konstantinus I teki kristinuskosta Rooman virallisen uskonnon. Pyhäpäivä siirtyi viikon viimeisestä päivästä ensimmäiseen jo kristinuskon alkuaikoina. Jumalanpalvelus on aluksi kuulunut näin viikon ensimmäisen työpäivän iltaan ja sisältänyt yhteisen aterian ja sittemmin siirtynyt hyvin varhaiseen aamuun. Raamatun epistolissa käydään vilkasta keskustelua laista ja evankeliumista, uskosta ja teoista jne. Kristinuskoon näyttää liittyneen alussa monenlaisia vastakkainasetteluja, joissa erimielisyyden toinen osapuoli voisi olla juutalainen. Ehkä on ollut kaikille helpompaa, jos kristityt ovat alkaneet kokoontua eri aikaan ja paikkaan kuin juutalaiset? Näkemyserot uskonasioissa ovat ilmeisesti olleet niin häiritsevän suuria, että yhteinen asioiden pohdiskelu on tullut mahdottomaksi. Näin on voitu kokoontua rauhassa Sanan kuuloon etsimään Jumalan pyhää tahtoa arjessa ja maailman melskeissä ja rakentaa oma kristillinen identiteetti pidemmälle Jeesuksen ja apostolien opettamaan suuntaan ilman ajatuksia sotkevia häiriöitä. Nyt sunnuntai on jo niin vakiintunut pyhäpäivä kristikunnassa, että asiaa ei kannata enää muuksi muuttaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei! Tänä iltana minua mietityttää se, miten kristityn tulisi pukeutua? Voiko tähän sanoa jonkinlaisia säädöksiä vai onko tärkeämpää se, miksi pukeutuu tietyllä tavalla? Ajattelisin, että pukeutuminen voi olla vääränlaista, jos sen ainoa tarkoitus on saada huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Voiko kuitenkin esim. napapaitaan tai lyhyeen hameeseen olla ok pukeutua, jos ihminen itse pitää tuota tyyliä kauniina? Olen siinä käsityksessä, että kauneuteen pyrkimyksessä itsessään ei ole mitään väärää, kunhan se pysyy sopivassa mittakaavassa, omalla paikallaan. Tällöin kai kauneuteen pyrkimisen voisi ajatella tuottavan kunniaa Jumalalle ja Hänen luomistyölleen? Onko ihmiskehossa sellaisia osa-alueita (sukuelimiä ym.) lukuunottamatta, jotka tulisi ehdottomasti peittää? Kiitos jo etukäteen vastauksestasi ja hyvää pääsiäisen odotusta!

Vastaus:

Nimimerkille Henriikka

Löysin pari kohtaa Raamatusta toinen on 1. Pietarin kirjeestä 3:sta luvusta: Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. 4Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. 

Toinen on 1. Timoteuksen kirjeestä:9Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys – eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, 10vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. 

Tässä puhutaan aika tanakasti kaunistautumista vastaan. Minä tulkitsen tämä kuitenkin niin, että kaunistautuminen ja kiinnostuneisuus siitä, ei saisi olla ihmisille se asia, jonka varaan elämänsä turvaa. Asia, jonka hyväksi voi uhrata mitä tahansa. Vain Jumala ja Jumalan tahto on tämän arvoinen. Mikäli kaunistautuminen ja laittautuminen tapahtuu lähimmäisiä ja itseä piristääkseen, etenkin silloin kun vuodenaika ja säät meinaavat tehdä apeiksi ja kiukkuisiksi, on tämä pelkästään hyvää lääkettä kaikille. Jos oma mieliala saa tukea kaunistautumisesta ja auttaa olemaan kelvollinen lähimmäinen toisille, se on hyvässä käytössä milloin tahansa. Tosiasiassahan tässä toteuttaa silloin jo asenteellaan hyvää lähimmäisyyttä. Eri juttu on, jos taka-alalla jomottaa jokin narsistinen keikaroimisen tarve ja oman heikon egon pönkittäminen muiden kustannuksella loistamalla näille. Siinä motivaatio koko touhulle on ihan toinen ja ihmisen mentaliteettikin alkaa kehittymään ihan eri suuntaan. Tässä tapauksessa olisi parempi pitäytyä perunasäkkiin ja tuhkaan, tai ainakin vaatimattoman sävyisin vaatteisiin, jotka korostavat kaivattavaa muita huomioivaa vaatimatonta elämänasennetta ja kaunista luonnetta. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikilla on omat tarpeensa kasvaakseen Kristuksessa hyvään suuntaan: toinen tarvitsee asioita, jotka toiselle ovat yksinomaan pahaksi, saavuttaakseen tietynlaisia olemisen ulottuvuuksia ja kasvaakseen suotuisaan suuntaan. Tässä ratkaissee se, minkä varaan elämäsi viimekädessä turvaat, eli minkä alttarilla voit viime kädessä uhrata kaiken muun. Ehkä saat parhaan vastauksen kysymykseesi omalta sydämeltäsi, jos kuuntelet sen ajatuksia hetken?!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Jumalan nimi Jah, Jahve vai Jehova? Isälläni on vanha Biblia jossa Jumalan nimi on useammassa kohdassa muodossa Jehovah . Niin ja olen ihmetellyt miksei missään kerrota tätä että Jumalalla on erisnimi.

Vastaus:

Nimimerkille Miettivä

Tähän kysymykseen on poikkeuksellisen hauska vastata. Löysin nimittäin kaipaamani hyvän selityksen asialle Evankelis-luterilaisen kirkon sivuilta. Näistä voi todella olla hyötyä!

Jahve

Jahve on IsraelinLinkki avautuu uudessa välilehdessä JumalanLinkki avautuu uudessa välilehdessä erisnimi. Jumala paljasti nimensä MoosekselleLinkki avautuu uudessa välilehdessä: ”Minä olen se joka olen.” (2. Moos. 3: 14.Linkki avautuu uudessa välilehdessä) Jumalan nimestä puhuttaessa nimi ja persoona kytkeytyvät kiinteästi yhteen. Raamatun ajattelutavassa Jumalan nimi tarkoittaa Jumalaa itseään sellaisena kuin hän ilmoittaa itsensä ihmisille. Joidenkin tutkijoiden mukaan Jumalan erisnimeen sisältyy luomisen ja ylläpitämisen ajatus: "Hän saattaa olemaan sen mikä on."

Heprean kielessä Jumalan nimi kirjoitetaan neljällä konsonantilla JHWH, יהוה (kr.tetragrammaton). Vokaaleja ei yleensä kirjoitettu. Vasta keskiajalla juutalaisetLinkki avautuu uudessa välilehdessä oppineet (ns. masoreetit) alkoivat merkitä Vanhan testamentinLinkki avautuu uudessa välilehdessä tekstiin vokaalimerkkejä oikean ääntämistavan varmistamiseksi. Jumalan nimeä ei kuitenkaan lausuttu ääneen, jotta sen turhaan lausuminen (2. käsky) vältettäisiin. Tästä syystä Jahve-sanan vokaalit korvattiin jollain Herraa tarkoittavan sanan vokaaleilla (esim. Adonai). Ensimmäinen a-vokaali jätettiin kuitenkin merkitsemättä, ettei kukaan lukisi edes ensimmäistä tavua "Jah-".

Masoreettien käytäntö on myöhemmin johtanut väärään lukutapaan. Sana ”Jehova” on siten virheellinen tulkinta heprean kielestä.

Jumalan erisnimi liittyy myös HallelujaLinkki avautuu uudessa välilehdessä-huutoon. Sen viimeinen tavu ilmaisee Jahven nimen.

Tämän nimen lisäksi Jumalasta käytetään nimeä Sebaot:

Sebaot

Heprean sana Sebaot merkitsee sotajoukkoa, liikekannalle pantua Israelia. Vanhassa testamentissaLinkki avautuu uudessa välilehdessä Sebaot esiintyy 279 kertaa JahvenLinkki avautuu uudessa välilehdessä lisämääreenä.

Herra Sebaot -nimitys antaa yhden kuvan Jumalasta. Jahve on sotajoukkojen ylipäällikkö, JumalaLinkki avautuu uudessa välilehdessä (2. Moos. 15: 3Linkki avautuu uudessa välilehdessäLinkki avautuu uudessa välilehdessäPs 24: 9Linkki avautuu uudessa välilehdessäLinkki avautuu uudessa välilehdessä; 1.), joka taistelee IsraelinLinkki avautuu uudessa välilehdessä vihollisia vastaan (Joos. 5: 14Linkki avautuu uudessa välilehdessäLinkki avautuu uudessa välilehdessä1. Sam. 17: 45Linkki avautuu uudessa välilehdessäLinkki avautuu uudessa välilehdessä).

Kyllä Jumalan nimi, tai erisnimi on ollut koko paljon esillä kirkkovuodessa. Mutta on mahdollista, että meillä Suomessa nimitys Jumala ajaa yli Jahwen ja Sebaotin, koska Jumala on suomalais-ugrilainen perinteinen sana, jolla on viitattu ko kaltaiseen olentoon. Tämä jo pakanuuden aikana tunnettu nimitys on voinut siirtyä kristillisen Jumalan nimitykseksi väestön ja uskonnon kristillistyessä ja tästä syystä jäädä käyttöön vallitsevana nimityksenä. Siirtymä on ollut luonnollinen eikä ehkä niin paljoa suoranainen muutos uskonnossa ja sen huomion suuntautumisessa. Osa kristillisistä juhlapyhistäkin on tunnettu jossakin muodossa jo pakanuuden aikana, mikä myös voisi tukea tää ajatusta. Koko hoito onkin ehkä kristillistynyt uusien tuulien tullessa ja ikään kuin hapattunut uusilla ajatuksilla uuteen muotoon: pohdiskelen itsekseni.

Kysymykseen toimitti vastauksen Juha Dubbe

Kysymys:

Minua on läheisen kuoleman myötä vaivannut se ajatus, että mitäs jos kuoleman jälkeen ei olekaan enää mitään, pelkkää tyhjyyttä vain. On pelottava ajatus menettää olemassaolonsa ja kaikkensa. Uskonto kyllä opettaa iankaikkisesta elämästä, mutta mitäs jos onkin niin, että kaikki uskonnot ovat aina rakentuneet sen pelon pohjalle, että ihminen kuollessaan lakkaa olemasta? Että se olisi ollut ihmiselle aina mahdoton asia käsitellä ja siksi ihminen on alkanut kehitellä erilaisia uskontoja. Ja mistä saa sen mielenrauhan, että jos Jumala on olemassa, niin se ei tuomitse ikuiseen helvettiin ja kärsimykseen, sillä olen tehnyt pahojakin asioita ja luulen, että tulen tavallaan jatkossakin tekemään syntisiä asioita ihan tarkoituksella, sillä esimerkiksi homoseksuaalisuudesta en ole pystynyt koskaan eheytymään, vaikka raamattu sitä syntinä pitääkin. Nyt jos siis hankin vaikkapa poikaystävän, minua kiusaa ajatus, että teen Jumalan sanaa vastaan ja Jumala kostaa tämän toiminnan minulle. Olen päälle 20 vuotias mies ja alan olla ahdistunut näiden ajatuksieni kanssa. Miten edes pystyy nukahtamaan, kun ei tiedä herääkö huomenna ja jos kuolee, niin mitä kuoleman jälkeen odottaakaan?

Vastaus:

Nimimerkille Ahdistunut nuorimies

Pohdiskeletpa syvällisiä! Se on hyvä asia itsen kehittymiselle ja jalostumiselle korkeampaan olomuotoon. Käsittelet asiaa, johon ei vielä ole olemassa ihan lopullista vastausta.

Kuoleman jälkeistä olemassaoloa voisi pohtia vaikkapa jotenkin siltä pohjalta, että elämä, se asia mikä erottaa elävän ihmisen kuolleesta, on energiaa. Se on myös aineellista tavallaan, vaikka ei ainetta. Luonnonmekaniikan antamassa valossa (ks. termodynamiikka)energia ei voi tuhoutua, vaan ainoastaan muuttaa olomuotoaan. Näin elämä ei oikeastaan voi tuhoutua. Meissä on eläessämme ainakin sähköä, joka katoaa ruumiista kuolemisen myötä. Lisäksi meissä on informaatiota, negatiivista entropiaa ts. järjestystä ja kykyä tuottaa järjestystä, jonka määrä pyrkii kasvamaan vastauksena ulkoisiin muutoksiin. Luonne ja persoonallisuus ja ajattelu liittyvät tähän, kuten myös Dna, perimä, joka tuottaa kaikille eliöille niiden kasvun alkutekijöistä täyteen olomuotoon. Joten tältä pohjalta voisi sanoa, että kun kuolet, jokin osa sinusta säilyy, vaikka ruumiisi menee omaan luonnonkiertoonsa. Silloin joudut uuteen tilanteeseen menettäessäsi ruumiisi ja joko kykenet sopeutumaan siihen ja uusiin olosuhteisiin tai sitten karsiudut, eli tässä yhteydessä pitäisi kai sanoa kärähdät? Luonnonlakien maailma toimii yleensä ottaen näin. Miksi ei sitten, kun ihminen menettää ruumiinsa ja joutuu uusiin olosuhteisiin pärjäämään ilman ruumistaan? 

Jeesus opettaa meille elämänasennetta, joka muovaa meitä olemukseltamme Jumalan kaltaisuuteen elämän koulatessa meitä.  Tämä voisi auttaa sopeutumista siihen tulevaan olotilaan, joka meillä on edessä ja antaa jopa henkistä tukea siinä, kun voimme luottaa, että uskon tähden Kristukseen voimme saada vajavaisuutemme anteeksi - kaiken, mitä kelläkin nyt sattuu olemaan eroja ihmisyyden ideaalista, jota kukaan tuskin voi täysin tavoittaa. Joten suuntautumisesi jonakin synnynnäisenä ominaisuutena, joka ei sinänsä vahingoita ketään voi tuskin olla mikään este tulevaan olomuotoon sopeutumiselle. Etenkään, jos silloin ei ole enää mitään aviollista toimeliaisuutta.

Pohdit, että mitä jos uskonnot ovatkin sitä, että kaikki kansat vain ovat kehitelleet tukitarinoita oman olemisen lakkaamisen tuottamalle kauhulle. Kuolemanpelon takia. Voi olla. Mutta kyse voi olla myös todellisuuden aistimisen ja kokemisen tuomasta tarpeesta keskustella sellaisesta, joka ei avaudu suoraan silmien eteen, vaikka näkyy ja tuntuu jotenkin jossakin. Vähän niin kuin eliöt joskus alkavat muuttua, kun muutos elinoloissa alkaa tuntua ilmassa, vaikka ei heti tapahtuisikaan kokonaan. Ehkä uskonto onkin luonnon systeemi, joka on elämän pyrkimystä löytää uusi olomuoto, joka turvaa elämän muotoutumisen elinkelpoiseen muotoon tässäkin tilanteessa? Sen sisältämät toimijat ja ajatuksethan nivoutuvat mielissä elettyyn ympäristöön osaltaan tulkiten sitä. Tähän ympäristöön siinä elävä joutuu sopeutumaan. Samaa sopeutumistahan tuntuu tapahtuvan kaikkialla muuallakin todellisuudessa: merten syvyyksissä, ilmakehässä, myrkkyjärvessä bakteerit rakensivat rna:nsa arseenista normaalin fosforin sijaan, vaikka oli luultu, että fosfori on välttämättömyys. Elämä tuntuu valloittavan uutta tilaa ihan mahdottomissa olosuhteissa. Me emme todella varmasti tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, minä pohdin tässä asiaa teoriassa, jos todellisuus toimii niin kuin se näyttäisi toimivan. Asia jää vielä nykyään viimekädessä uskon varaan, vaikka siitä voikin olla jotain käsitystä.

Toisaalta, mikäli kuolemassa koko oleminen vain lakkaa, se muistuttaa varmaankin syvään uneen nukkumista, josta ei vain enää tarvitse herätä. Jos silloin tajuaa näkevänsä unta, on ruumiittomana tilassa, johon ihmisen on arveltu joutuvan ruumiin menettämisen jälkeen, kun tämä ei enää ole käytettävissä. Silloin on ajan kysymys, kun jomottava tarve herätä synnyttää jonkin välineen, joka auttaa löytämään tähän jonkin korvaavan avun. Ehkä tämä vertautuisi lihasten kasvuun harjoittamalla? Olisiko uusi tuleva ruumis, jota kristikunnassa odotetaan tulosta jostakin tällaisesta? Ainakin maailmalla ja ihmisellä on ollut monia olomuotoja menneinä aikoina. Me olisimme niille joutuessamme ihan vieraalla planeetalla ja ihan outojen otusten keskellä ja näin muutos on etenemässä myös ajassa eteenpäin elävien keskuudessa. Ehkä tämä on osa sitä samaa suurta näytöstä, joka on menossa kaikkialla planeetallamme kaiken aikaa? Elämän pyrkimistä kohti täydellisyyttä, joka voisi olla täyttä Jumalan kaltaisuutta? Tämän säteilyä sellaisenaan??? Mene ja tiedä!!!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Apost.teot 8. luku; - Miksi samarialaiset eivät olleet saaneet Pyhää Henkeä, vaikka he olivat ottaneet Filippokselta vastaan evankeliumin ja heidät oli kastettu Jeesuksen kasteella? (siis eri asia kuin parannuksen kaste)

Vastaus:

Nimimerkille Epätietoinen karjalainen

Lähetys- ja kastekäskyssä Matt. 28: 18-20, Jeesus käskee opetuslasten kastaa kaikki kansat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettaa pitämään kaikki, mitä Jeesus on opettanut pitämään. Samarialaiset oli kastettu taas Herran Jeesuksen nimeen. Kasteeseen on noista ajoista lähtien luettu mukaan myös kätten päälle panemisen elementti, confirmatio, vahvistaminen, joka viimeistelee kasteen. Nykyään tämä toimitetaan rippikoulun, eli saadun kasteopetuksen jälkeen vastaavan nimisessä jumalanpalveluksessa. Mutta tapahtuu myös jo kasteessa siunaamisessa varsinaisen kastamisen jälkeen. Kasteessa itse Jumala on kasteen varsinaisin toteuttaja ja näkyvä kastaja vain näkyvä työrukkanen Jumalan avustajana. Ehkä Henki sitten vaatii oman hetkensä tulla mukaan kasteeseen ja kastettuun ja toimii kätten päälle panemisen kautta? Apostolit eivät kuitenkaan kastaneet samarialaisia uudestaan: tämä asia oli hoidettu riittävän oikein, mutta kätten päälle paneminen tarvittiin täydellistämään tapahtunut kaste, siihen liittyvänä rukouksena ja siunauksena. Tämä tuo mukaan myös apostolisen jatkumon: apostolit olivat Jeesuksen opetuslapsia ja ilmeisesti kastamia ja kätten päälle paneminen ehkä sitten edustaa juuri tätä jatkumoa, mikä on siirtynyt myös laajalti eteenpäin myös piispan- ja papin vihkimyksissä. Tämä on protestanttisissa kirkkokunnissa välillä katkennut, mutta sittemmin palautunut myös takaisin: kasteiden ketju ulottuu sukupolvien saatossa meistä apostoleihin ja Jeesukseen ja edelleen hänestä Johannes Kastajaan tämän elementin vaikutuksesta. Ja Jumala itse on edelleen kaikessa läsnä, kuten oli jo aivan alussa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä mieltä olet enneunista ja ennustuksista? Olen nähnyt viime vuonna kamalaa enneunta. Pelottaa usein painajaisuneni, että joku niistä tulee taas käymään toteen. Miten saan rauhan tämän asian suhteen? Olen nähnyt viime aikoina enemmän kamalia painajaisia, esimerkiksi sodasta unta parikin kertaa. Lisäksi olen aavistanut muutamia asioita, etenkin jotain uhkia ja pelot toteutuvat usein elämässäni. Tuntuu kuin olisin jotenkin "herkistynyt" "ennustuksille". Näen muutenkin aina tosi vilkkaita unia. Iän myötä unien näkeminen vain on lisääntynyt.

Vastaus:

Nimimerkille Unennäkijä

Enneunia pidetään psykoterapeuttien keskuudessa valtatienä ihmisen tiedostamattomaan. Unissa kummittelevat meidän tiedostamattomat pelkomme ja toiveemme. Jotenkin näin tätä uniasiaa tarkastellaan nykyään. Siinä on kysymyksessä hermostollinen tila, jossa aivoja ja hermostoa huolletaan ja nukkuja harjoittelee unissa mahdollisia tulevia uhkakuvia ajatellen. Tätä voisi verrata, vaikka hypnoosivalmennukseen urheilijoilla. Antiikissa unia tulkittiin jumalten viestintänä ihmisen kanssa. Me tiedämme enemmän kuin itse tajuamme ja unessa tietoja käsitellään vapaammin irti arkielämän rajoitteista. Suhtaudun enneuniin toisaalta varauksella: niitä ei pidetä nykyään minään kovin uskottavana tietokanavana mistään ja toisaalta olen hyvin kiinnostunut niistä ja nähnyt itsekin unen, joka viittasi tulevaisuuteen. Luin silloin yliopiston pääsykokeeseen ja yhtenä yönä näin unta, jossa luen yliopiston tenttiin ihan tietynlaista kirjaa, jossa on kuvassa hautajaissaattue. Heräsin unesta ja olin ihan varma, että pääsen aloittamaan opiskeluni; uni jäi mieleeni tämän varmuuden myötä. Yliopistossa sitten muistin tuon unen, kun tenttikirjassa todella tuli vastaan tuo mainittu hautajaissaattueen kuva. Kokemus oli läpilyövän voimakas. Kyse voi olla yhtä hyvin sattumasta, kuin jostakin meille vielä tuntemattomasta tietoisuuden tasosta.

Enneunet on tavattoman kiinnostava tutkimuskohde, mutta ei niiden mukaan kannata ruveta elämäänsä rakentamaan. Vaikka kysymyksessä olisi jumalallinen varoittelu vaaroista, meidän on syytä jatkaa elämää normaalisti sen enempiä pelkäämättä, koska me voimme luottaa selvästi Jumalan meille osoittamaan huolenpitoon: ei kait hän varoittelisi tulevista vaaroista, jos hän ei huolehtisi meistä niiden suhteen? Miksi varoittaa toista, jos ei välitä tästä? Mikäli siis unesi ovat todella varoituksia, voit luottaa selviäväsi niistä vaikeuksista, joita on tulossa, koska sinusta huolehditaan jo nyt ennen vaikeuksia. Jos taas unesi ovat vain väsyneen mielen tuotteita, ne ovat ennemminkin tajunnan virtaa, jossa voi kuvautua median uutisia, tai elokuvia tms. Silloin taas on ihan turha ottaa paineita asioista, jotka eivät tule koskaan todella tapahtumaan: ja maailman kriiseissä kamppailevia ihmisiä voi auttaa monien organisaatioiden kautta, jos tahdot puuttua konkreettisesti asioihin maailmalla. 

Nykyinen maailmantilanne on sellainen, että se ruokkii kaikkien nukkujien unia tietynlaisilla uhkakuvilla, joita nousee mediasta. Mieli ehkä vain valmentaa meitä sellaisiin uhkakuviin, joita ihmismieli pystyy rakentamaan saamistaan virikkeistä ja joudumme siinä luonnon hypnoosivalmennuskurssille pahan päivän varalle kasvamaan ja oppimaan selviämistapoja mahdollisesta koittavasta kriisistä. Tässä ihminen ja muut eläimet eivät ilmeisesti eroa toisistaan juurikaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita alkuunkaan sitä, että jokin suuren luokan onnettomuus olisi tuloillaan, mutta se osoittaa sen, että me olemme kaiken aikaa kasvamassa ja oppimassa eteenpäin ja jalostumassa olioina uusilla osaamisilla. Tämä on vaikuttava todiste siitä, että me olemme matkalla eteenpäin olomuodosta seuraavaan, mikä on kristitylle myös lupaus siitä, että kuoleman valta tule murtumaan vielä kerran. Ehkäpä tämä onkin uniesi lopullinen pyrkimys?!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Joulu oli ja meni. Tuli kuitenkin mieleen silloin, että vanhemmat silmät kirkkaina valehtelevat lapsilleen joulupukin olevan olemassa. Tuntuu harmittomalta näin äkkiseltään ajateltuna, mutta valehteluahan se on kuitenkin. Olisko valkoinen valhe. Miten sinun papin vatsasi tähän reagoi? ;)

Vastaus:

Nimimerkille Erika

Minusta tässä jutun idea on siinä, että Joulupukki toimii lapseen nähden moraalisena kasvattajana, joka on hyvä ja joka pyrkii edistämään hyvyyttä ihmisissä. Lapsille tämä leikinomainen hahmo toimii konkreettisena vaikuttajana, joka ylläpitää näiden konkreettista suhdetta yllä siihen, mikä on arvokasta. Lisäksi tässä on kyseessä kulttuurinen ilmiö, jonka juuret ovat todennäköisesti paljon kauempana historiassa, kuin kristinuskon aika Suomessa ja johon suhde muuttuu ikäkausien edetessä. Siksi en pidä tätä ilmiötä mitenkään erityisen pahana: tarkoitus on tuottaa hyvää ja iloa lapsille ja vuosittain joulua viettäen kaikille sitä viettäville. Joulun mielenmaisema vahvistuu, kun sitä vietetään vuosittain ja sävyttää siitä käsin myös ihmisten arkista mielenlaatua omaan suuntaansa. Kyse on vahvasta yhteiskunnallisesta vaikuttajasta, joka varmaan aika paljon kulminoituu joulupukki hahmoon ja tämän tekemään konkreettiseen työhön lasten keskuudessa. Kirkko saa pistellä parastaan pysyäkseen Korvatunturin vauhdissa mukana!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Riittääkö Armo pelastumiseen. Kun niin monesti lisätään lista asioista mitä pitäisi armon lisäksi tehdä. Entäs jos ei jaksa tehdä. Riittääkö Armo jos on epäilyksiä, pelkoja ja uskon vähyyttä. Jos et kirkkaana liekkinä pala. Jos et todista uskosta lähimmäisille. Jne jne..

Vastaus:

Nimimerkille Muori

Kyllä Armo riittää pelastumiseen. Se itse asiassa pitää sisällään kaiken sen, mikä johtaa ihmisen etsimään Jumalaa ja turvautumaan hädässään tähän: löytämään Kristuksessa meille tarjotun sovituksen ja jopa tarpeen elää Jumalan rakkauden ohjaamalla tavalla, mikä saa myös tavoittelemaan sen mukaista aikuisuutta tulevaisuuden olomuotona. Armossa meille annetaan kaikki, mitä meiltä voi vaatia, emmekä me voi siinä tehdä itse mitään. Jumalan lapseus, johtaa sen mukaiseen kasvuun ja aikuisuuteen aikanaan. Teot ja muu tulevat mukaan aikanaan armon vaikuttamana, eikä ihminen voi siihenkään vaikuttaa: se on Jumalan työtä meissä ja tapahtuu Jumalan tekona. Armo siis ei ole sama asia, kuin armeliaisuus, vaan se on Jumalan meitä muovaavaa toimintaa, joka vaikuttaa meissä Kristuksen olemuksen omamme lisäksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Huomasin hiljattain uutisen, jonka mukaan Jeesuksen ulkonäkö olisi ollut täysin erilainen kuin millaisia kuvia hänestä on tehty. Onko itselläsi ajatuksia tästä aiheesta: https://historianet.fi/yhteiskunta/uskontojen-historia/milloin-jeesuksesta-tuli-vaaleaihoinenLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Vastaus:

Nimimerkille Elia

Tutkijat ovat ajatelleet Jeesuksen olevan samaa palestiinalaista väestöä, jota kyseisellä alueella eli ajanlaskun alun aikaan. Luultavimmin siis nykyiset palestiinalaiset muistuttavat ulkonäöltään eniten Jeesusta. Myöskin sikäläinen perinteinen pukeutuminen saattaisi olla suht lähellä vielä mennyttä aikaa. Jeesuksen aikaan alueella kasvatettiin olkapäille ulottuvat hiukset, jotka kammattiin taakse öljyllä(kuten sittemmin esim. Hurriganesin Cisse Häkkinen, heh!). Jeesus ei siis näytä pohjoiseurooppalaiselta, kuten alttaritauluissa usein tuodaan esille, tai antiikin ajan huippumallilta, vaan hän on ennemmin tavallinen lähinnä kai värillinen oman aikansa  ihminen Lähi-Idän tapaan. Jeesuksen äidinkieltä arameaa puhutaan vielä edelleen Jordanian alueella jossakin muodossa ja myös täällä väestö muistuttaa ulkonaisesti alueen muuta väestöä. Minusta ajatus on tavattoman luonnollinen ja hyvä näpäytys meille omaan erinomaisuuteemme käpertyville pohjoiseurooppalaisille - Jumala ei ollutkaan ihmisenä valkoihoinen! Jumala oli perheetön työtä tekevä värillinen mies, joka elätti itsensä omilla käsillään! Ei mikään loistossa kylpevä ylimys! 

Ihmiset tuppaavat kuvaamaan asioita sellaisilla tavoilla, jotka nousevat omasta ympäristöstä: tutulla ja ymmärrettävällä tavalla. Siksi Jeesuksen kuvakin on löytänyt itselleen uusia olomuotoja. Vähän veikkaan, että näin voisi vähitellen käydä Napoleon Bonapartellekin, jos hänestä maalattaisiin jatkuvasti uusia kuvia seuraavan parin vuosituhannen aikana. Sävyerot kasvaisivat todellisemmiksi eroiksi ja ihmisten arvostus suuruutta kohtaan alkaisi tuottaa tätä kuvaavia piirteitä lisääntyvässä määrin kuviin. Jotakin tällaista on tapahtunut Jeesuksenkin kanssa, enkä epäile yhtään, etteikö ajan ja paikan hallitsevien kuninkaiden ja ruhtinaiden piirteitäkin olisi lisätty kuviin ihan näitä tukevan politiikan välineinä. Hallitsijuus ja jumaluus ovat niin yhdistyneet ja tukeneet vähän toisiaankin ja pitänyt rauhaa yllä maassa ja maan tavalla ja samalla kaikkien eduksi myös Raamatun tavalla. Ainakin uskonpuhdisuksen myötä kansa oppi lukemaan ja pystyi tältä osin valvomaan osaltaan hallitsijoiden tekemisiä johonkin asti, joten nämäkään eivät voineet töpeksia asioiden kanssa ihan miten tahansa. Tässä voisi olla vaikkapa länsimaisen demokratian esi-aste, jos ei sitä ollut aiemmin. Paikoitellen todella raakaa lakia, mutta edes sama kaikille.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Toivottavasti kirkko voisi olla pysyvyyden keidas tässä kaaottisessa maailmassa. Että edes jokin asia on pysyvää, eikä muutu muutoksen vuoksi tai uudistu uudistuksen vuoksi. Nyt jos koskaan tällaisina aikoina tarvitaan pysyvyyttä ja perinteikkyyttä. Onneksi tällä palstalla on ollut juuri tätä, kiitos palstasta. Käyn lukemassa aina välillä ja se auttanut kaaottiseen maailmaan. Monet kaipaavat juuri sitä pysyvyyttä kaikkein eniten. Kuin henki olisi johdattanut näin ymmärtämään tämän asian? Että oikea osoite on Jumalaan ja Jeesukseen luottaminen, kun tarvitsee turvasatamaa maailmalta. Aina kun pohdin näitä asioita ja haasteita, niin päädyn samaan lopputulokseen. Se tuntuu johdatukselta? Vaikka tulee kierrettyä elämässä välillä vähän väärissä "paikoissa", mutta aina lopulta päädyn näihin ajatuksiin ja tuntemuksiin.

Vastaus:

Nimimerkille Irene Ella

Ihan totta! Maailma toimii niin kuin se on aina ennenkin toiminut. Kirkko on syntynyt tukemaan ja ylläpitämään elämää ja sen pyrkimyksiä kohti täydellisyyttä. Jeesus opettaa meille jumaluutta ja täydellisyyttä kirkon kautta. Tämä asia ei saa muuttua millään perusteella. Tämä liittyy todellisuuden vaikuttaviin ja muuttumattomiin perusasioihin, joiden varassa kaikki rakentuu tulevaisuudessakin. Jumalan Sana on kaikkialla läsnä ja ihminen kaipaa tätä itseensä, kuulumansa todellisuuden osana. Siinä on elämä läsnä. Tätä sinä varmaankin elät todeksi omissa kokemuksissasi ja elämä pyrkii opettamaan juuri näitä asioita meille kaikille. Uudet ajat tuovat uusia haasteita ja niidenkin kanssa meidän pitäisi taaplata vanhojen perusteiden pohjalta ja oikean löytäminen on tässä joskus vaikeaa. Mutta eläminen on yrittämistä - ja uskoa - Jumalan armon kantamana. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Miksi Jumalanpalvelukset alkavat aina "kukonlaulun" aikaan? Ehkä ihmisiä menisi enemmänkin kirkkoon, jos palvelus alkaisi esim.klo 14:00. Tuli mieleen tällainen kysymys. Kirkoissa on aika vähän toimintaa, mielestäni voisi olla useammin palveluksia ja eri aikoihin. Iltahartauksia ja muita. Sekä aina YouTubeen messut. Ei tarvitse videokuvaa olla, mutta kiva kuunnella sen kautta saarnoja. Toivon myös Pöytyän seurakunnan saarnoja kuultavaksi Youtubeen. Esim. Ei tarvitse kuvata niin, että näkyy ihmisiä, mutta että ne videot silti jäisi sinne. Harvemmin tulee mentyä kirkkoon, mutta sitäkin useammin YouTubeen. YouTubeen voisi tehdä myös muita hartauksia. Saatan kuunnella keskellä viikkoakin erilaisia saarnoja tai hartauksia. Ujoimmatkin uskaltaa, kun voi kotona kuunnella. Tai sitten olisi kiva saada vaikka Spotifyyn/Youtubeen podcasteja, joita kuunnella vaikka lenkillä.

Vastaus:

Nimimerkille Youtube-palveluksessa kävijä

Esität hienoa ja rakentavaa kritiikkiä ja teet hyviä aloitteita! Varmaan jumalanpalvelus ja hartauselämää olisi hyvä saada nettiin kaikkien käyttöön. Vakiintunut käytäntö on, että jumalanpalvelukset ovat kello kymmenen aikaan ja juuri niihin on osallistunut eniten ihmisiä näin talviaikaan. Kesällä Karinaisten kirkonmäen iltahartaudet vetävät ihan selvästi vielä paremmin. Jumalanpalveluksia toimitetaan toisinaan myös klo 13.00 ja 18.00, joten ihan aina ei nytkään tarvitse nousta kukonlaulun aikaan kirkkoon. Lisäksi Kyrön seurakuntakodilla on lyhyt puolituntinen kirkko torstaisin klo 18.00 ja siitä saa usein myös ehtoollista. Aika pitkään meillä on ollut myös tapana striimata joku viikonlopun jumalanpalvelus facebookiin, jossa ne säilyvät pitkään. Toimitan tämän ajatusten vaihdon ja sinun toiveesi eteenpäin tiedoksi sen lisäksi, että vastaan siihen tässä palstalla. Katsotaan mitä se tuo tullessaan. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka usein olisi hyvä käydä kirkossa?

Vastaus:

Nimimerkille Annastiina

Hyvä kysymys! Minusta tuntuu, että kirkossa olisi hyvä käydä niin usein, että tärkeimmiltään asiat pysyvät mielessä. Eri ihmisille varmaankin vähän eri aikaväleinä. Yksi hyvä tapa ajoittaa harvakseltaan kirkossa käymistä voisi olla rytmittää sitä kirkkovuoden muutoksien mukaan: esimerkiksi mennä kirkkoon adventtina, kun joulun odotus alkaa, samoin aattona, kun itse joulu alkaa, samoin laskiaisena, kun paastokausi ja pääsiäisen odottaminen alkaa; ehkä kiirastorstaina, kun katumusaika alkaa ja viimeistään pääsiäisenä, kun paasto taas loppuu jne. Näin pysyisivät kaikki kristinuskon perusasiat mielessä vuoden kiertäessä rataansa. Samalla pysyisi mielessä ylipäänsä se asia, jota Jeesus tahtoo meille opettaa ja työ, jota Jumala meissä ja maailmassa tekee. Tämä on kuitenkin kaikessa se pääasia: se mitä meissä ihmisissä tapahtuu ajan edetessä ja kaiken hakiessa uuta olomuotoa. Jumalanpalveluksessa on läsnä taivasten valtakunta, joka pyrkii sisään meihin ollakseen meidän olemistodellisuutemme ja johdattaakseen meitä tässä elämässämme lopullista kotiamme ja olomuotoamme kohti.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka usein pitää käydä ehtoollisella?

Vastaus:

Nimimerkille Aria

Tämä taitaa olla sellainen sydämen ajatusten kysymys. Ihmisen olisi hyvä ajoittain nauttia ehtoollista, mutta en asettaisi tähän mitään selkeitä määriä, vaan ajattelisin, että ehtoollisella pitää käydä silloin, kuin siltä tuntuu. Ja silloinkin jos tuntee itsensä jotenkin kelvottomaksi sille, on hyvä käydä ehtoollisella ja nauttia se uuden alun ja anteeksiantamuksen ateriana. Itsensä tutkiminen ja parannuksenteko ovat osa kristityn elämää, mutta ei ilman anteeksiantamusta Jeesuksessa Kristuksessa!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe