Papeilta kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin

Kysymys:

Apost.teot 8. luku; - Miksi samarialaiset eivät olleet saaneet Pyhää Henkeä, vaikka he olivat ottaneet Filippokselta vastaan evankeliumin ja heidät oli kastettu Jeesuksen kasteella? (siis eri asia kuin parannuksen kaste)

Vastaus:

Nimimerkille Epätietoinen karjalainen

Lähetys- ja kastekäskyssä Matt. 28: 18-20, Jeesus käskee opetuslasten kastaa kaikki kansat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettaa pitämään kaikki, mitä Jeesus on opettanut pitämään. Samarialaiset oli kastettu taas Herran Jeesuksen nimeen. Kasteeseen on noista ajoista lähtien luettu mukaan myös kätten päälle panemisen elementti, confirmatio, vahvistaminen, joka viimeistelee kasteen. Nykyään tämä toimitetaan rippikoulun, eli saadun kasteopetuksen jälkeen vastaavan nimisessä jumalanpalveluksessa. Mutta tapahtuu myös jo kasteessa siunaamisessa varsinaisen kastamisen jälkeen. Kasteessa itse Jumala on kasteen varsinaisin toteuttaja ja näkyvä kastaja vain näkyvä työrukkanen Jumalan avustajana. Ehkä Henki sitten vaatii oman hetkensä tulla mukaan kasteeseen ja kastettuun ja toimii kätten päälle panemisen kautta? Apostolit eivät kuitenkaan kastaneet samarialaisia uudestaan: tämä asia oli hoidettu riittävän oikein, mutta kätten päälle paneminen tarvittiin täydellistämään tapahtunut kaste, siihen liittyvänä rukouksena ja siunauksena. Tämä tuo mukaan myös apostolisen jatkumon: apostolit olivat Jeesuksen opetuslapsia ja ilmeisesti kastamia ja kätten päälle paneminen ehkä sitten edustaa juuri tätä jatkumoa, mikä on siirtynyt myös laajalti eteenpäin myös piispan- ja papin vihkimyksissä. Tämä on protestanttisissa kirkkokunnissa välillä katkennut, mutta sittemmin palautunut myös takaisin: kasteiden ketju ulottuu sukupolvien saatossa meistä apostoleihin ja Jeesukseen ja edelleen hänestä Johannes Kastajaan tämän elementin vaikutuksesta. Ja Jumala itse on edelleen kaikessa läsnä, kuten oli jo aivan alussa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä mieltä olet enneunista ja ennustuksista? Olen nähnyt viime vuonna kamalaa enneunta. Pelottaa usein painajaisuneni, että joku niistä tulee taas käymään toteen. Miten saan rauhan tämän asian suhteen? Olen nähnyt viime aikoina enemmän kamalia painajaisia, esimerkiksi sodasta unta parikin kertaa. Lisäksi olen aavistanut muutamia asioita, etenkin jotain uhkia ja pelot toteutuvat usein elämässäni. Tuntuu kuin olisin jotenkin "herkistynyt" "ennustuksille". Näen muutenkin aina tosi vilkkaita unia. Iän myötä unien näkeminen vain on lisääntynyt.

Vastaus:

Nimimerkille Unennäkijä

Enneunia pidetään psykoterapeuttien keskuudessa valtatienä ihmisen tiedostamattomaan. Unissa kummittelevat meidän tiedostamattomat pelkomme ja toiveemme. Jotenkin näin tätä uniasiaa tarkastellaan nykyään. Siinä on kysymyksessä hermostollinen tila, jossa aivoja ja hermostoa huolletaan ja nukkuja harjoittelee unissa mahdollisia tulevia uhkakuvia ajatellen. Tätä voisi verrata, vaikka hypnoosivalmennukseen urheilijoilla. Antiikissa unia tulkittiin jumalten viestintänä ihmisen kanssa. Me tiedämme enemmän kuin itse tajuamme ja unessa tietoja käsitellään vapaammin irti arkielämän rajoitteista. Suhtaudun enneuniin toisaalta varauksella: niitä ei pidetä nykyään minään kovin uskottavana tietokanavana mistään ja toisaalta olen hyvin kiinnostunut niistä ja nähnyt itsekin unen, joka viittasi tulevaisuuteen. Luin silloin yliopiston pääsykokeeseen ja yhtenä yönä näin unta, jossa luen yliopiston tenttiin ihan tietynlaista kirjaa, jossa on kuvassa hautajaissaattue. Heräsin unesta ja olin ihan varma, että pääsen aloittamaan opiskeluni; uni jäi mieleeni tämän varmuuden myötä. Yliopistossa sitten muistin tuon unen, kun tenttikirjassa todella tuli vastaan tuo mainittu hautajaissaattueen kuva. Kokemus oli läpilyövän voimakas. Kyse voi olla yhtä hyvin sattumasta, kuin jostakin meille vielä tuntemattomasta tietoisuuden tasosta.

Enneunet on tavattoman kiinnostava tutkimuskohde, mutta ei niiden mukaan kannata ruveta elämäänsä rakentamaan. Vaikka kysymyksessä olisi jumalallinen varoittelu vaaroista, meidän on syytä jatkaa elämää normaalisti sen enempiä pelkäämättä, koska me voimme luottaa selvästi Jumalan meille osoittamaan huolenpitoon: ei kait hän varoittelisi tulevista vaaroista, jos hän ei huolehtisi meistä niiden suhteen? Miksi varoittaa toista, jos ei välitä tästä? Mikäli siis unesi ovat todella varoituksia, voit luottaa selviäväsi niistä vaikeuksista, joita on tulossa, koska sinusta huolehditaan jo nyt ennen vaikeuksia. Jos taas unesi ovat vain väsyneen mielen tuotteita, ne ovat ennemminkin tajunnan virtaa, jossa voi kuvautua median uutisia, tai elokuvia tms. Silloin taas on ihan turha ottaa paineita asioista, jotka eivät tule koskaan todella tapahtumaan: ja maailman kriiseissä kamppailevia ihmisiä voi auttaa monien organisaatioiden kautta, jos tahdot puuttua konkreettisesti asioihin maailmalla. 

Nykyinen maailmantilanne on sellainen, että se ruokkii kaikkien nukkujien unia tietynlaisilla uhkakuvilla, joita nousee mediasta. Mieli ehkä vain valmentaa meitä sellaisiin uhkakuviin, joita ihmismieli pystyy rakentamaan saamistaan virikkeistä ja joudumme siinä luonnon hypnoosivalmennuskurssille pahan päivän varalle kasvamaan ja oppimaan selviämistapoja mahdollisesta koittavasta kriisistä. Tässä ihminen ja muut eläimet eivät ilmeisesti eroa toisistaan juurikaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita alkuunkaan sitä, että jokin suuren luokan onnettomuus olisi tuloillaan, mutta se osoittaa sen, että me olemme kaiken aikaa kasvamassa ja oppimassa eteenpäin ja jalostumassa olioina uusilla osaamisilla. Tämä on vaikuttava todiste siitä, että me olemme matkalla eteenpäin olomuodosta seuraavaan, mikä on kristitylle myös lupaus siitä, että kuoleman valta tule murtumaan vielä kerran. Ehkäpä tämä onkin uniesi lopullinen pyrkimys?!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Joulu oli ja meni. Tuli kuitenkin mieleen silloin, että vanhemmat silmät kirkkaina valehtelevat lapsilleen joulupukin olevan olemassa. Tuntuu harmittomalta näin äkkiseltään ajateltuna, mutta valehteluahan se on kuitenkin. Olisko valkoinen valhe. Miten sinun papin vatsasi tähän reagoi? ;)

Vastaus:

Nimimerkille Erika

Minusta tässä jutun idea on siinä, että Joulupukki toimii lapseen nähden moraalisena kasvattajana, joka on hyvä ja joka pyrkii edistämään hyvyyttä ihmisissä. Lapsille tämä leikinomainen hahmo toimii konkreettisena vaikuttajana, joka ylläpitää näiden konkreettista suhdetta yllä siihen, mikä on arvokasta. Lisäksi tässä on kyseessä kulttuurinen ilmiö, jonka juuret ovat todennäköisesti paljon kauempana historiassa, kuin kristinuskon aika Suomessa ja johon suhde muuttuu ikäkausien edetessä. Siksi en pidä tätä ilmiötä mitenkään erityisen pahana: tarkoitus on tuottaa hyvää ja iloa lapsille ja vuosittain joulua viettäen kaikille sitä viettäville. Joulun mielenmaisema vahvistuu, kun sitä vietetään vuosittain ja sävyttää siitä käsin myös ihmisten arkista mielenlaatua omaan suuntaansa. Kyse on vahvasta yhteiskunnallisesta vaikuttajasta, joka varmaan aika paljon kulminoituu joulupukki hahmoon ja tämän tekemään konkreettiseen työhön lasten keskuudessa. Kirkko saa pistellä parastaan pysyäkseen Korvatunturin vauhdissa mukana!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Riittääkö Armo pelastumiseen. Kun niin monesti lisätään lista asioista mitä pitäisi armon lisäksi tehdä. Entäs jos ei jaksa tehdä. Riittääkö Armo jos on epäilyksiä, pelkoja ja uskon vähyyttä. Jos et kirkkaana liekkinä pala. Jos et todista uskosta lähimmäisille. Jne jne..

Vastaus:

Nimimerkille Muori

Kyllä Armo riittää pelastumiseen. Se itse asiassa pitää sisällään kaiken sen, mikä johtaa ihmisen etsimään Jumalaa ja turvautumaan hädässään tähän: löytämään Kristuksessa meille tarjotun sovituksen ja jopa tarpeen elää Jumalan rakkauden ohjaamalla tavalla, mikä saa myös tavoittelemaan sen mukaista aikuisuutta tulevaisuuden olomuotona. Armossa meille annetaan kaikki, mitä meiltä voi vaatia, emmekä me voi siinä tehdä itse mitään. Jumalan lapseus, johtaa sen mukaiseen kasvuun ja aikuisuuteen aikanaan. Teot ja muu tulevat mukaan aikanaan armon vaikuttamana, eikä ihminen voi siihenkään vaikuttaa: se on Jumalan työtä meissä ja tapahtuu Jumalan tekona. Armo siis ei ole sama asia, kuin armeliaisuus, vaan se on Jumalan meitä muovaavaa toimintaa, joka vaikuttaa meissä Kristuksen olemuksen omamme lisäksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Huomasin hiljattain uutisen, jonka mukaan Jeesuksen ulkonäkö olisi ollut täysin erilainen kuin millaisia kuvia hänestä on tehty. Onko itselläsi ajatuksia tästä aiheesta: https://historianet.fi/yhteiskunta/uskontojen-historia/milloin-jeesuksesta-tuli-vaaleaihoinenLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Vastaus:

Nimimerkille Elia

Tutkijat ovat ajatelleet Jeesuksen olevan samaa palestiinalaista väestöä, jota kyseisellä alueella eli ajanlaskun alun aikaan. Luultavimmin siis nykyiset palestiinalaiset muistuttavat ulkonäöltään eniten Jeesusta. Myöskin sikäläinen perinteinen pukeutuminen saattaisi olla suht lähellä vielä mennyttä aikaa. Jeesuksen aikaan alueella kasvatettiin olkapäille ulottuvat hiukset, jotka kammattiin taakse öljyllä(kuten sittemmin esim. Hurriganesin Cisse Häkkinen, heh!). Jeesus ei siis näytä pohjoiseurooppalaiselta, kuten alttaritauluissa usein tuodaan esille, tai antiikin ajan huippumallilta, vaan hän on ennemmin tavallinen lähinnä kai värillinen oman aikansa  ihminen Lähi-Idän tapaan. Jeesuksen äidinkieltä arameaa puhutaan vielä edelleen Jordanian alueella jossakin muodossa ja myös täällä väestö muistuttaa ulkonaisesti alueen muuta väestöä. Minusta ajatus on tavattoman luonnollinen ja hyvä näpäytys meille omaan erinomaisuuteemme käpertyville pohjoiseurooppalaisille - Jumala ei ollutkaan ihmisenä valkoihoinen! Jumala oli perheetön työtä tekevä värillinen mies, joka elätti itsensä omilla käsillään! Ei mikään loistossa kylpevä ylimys! 

Ihmiset tuppaavat kuvaamaan asioita sellaisilla tavoilla, jotka nousevat omasta ympäristöstä: tutulla ja ymmärrettävällä tavalla. Siksi Jeesuksen kuvakin on löytänyt itselleen uusia olomuotoja. Vähän veikkaan, että näin voisi vähitellen käydä Napoleon Bonapartellekin, jos hänestä maalattaisiin jatkuvasti uusia kuvia seuraavan parin vuosituhannen aikana. Sävyerot kasvaisivat todellisemmiksi eroiksi ja ihmisten arvostus suuruutta kohtaan alkaisi tuottaa tätä kuvaavia piirteitä lisääntyvässä määrin kuviin. Jotakin tällaista on tapahtunut Jeesuksenkin kanssa, enkä epäile yhtään, etteikö ajan ja paikan hallitsevien kuninkaiden ja ruhtinaiden piirteitäkin olisi lisätty kuviin ihan näitä tukevan politiikan välineinä. Hallitsijuus ja jumaluus ovat niin yhdistyneet ja tukeneet vähän toisiaankin ja pitänyt rauhaa yllä maassa ja maan tavalla ja samalla kaikkien eduksi myös Raamatun tavalla. Ainakin uskonpuhdisuksen myötä kansa oppi lukemaan ja pystyi tältä osin valvomaan osaltaan hallitsijoiden tekemisiä johonkin asti, joten nämäkään eivät voineet töpeksia asioiden kanssa ihan miten tahansa. Tässä voisi olla vaikkapa länsimaisen demokratian esi-aste, jos ei sitä ollut aiemmin. Paikoitellen todella raakaa lakia, mutta edes sama kaikille.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Toivottavasti kirkko voisi olla pysyvyyden keidas tässä kaaottisessa maailmassa. Että edes jokin asia on pysyvää, eikä muutu muutoksen vuoksi tai uudistu uudistuksen vuoksi. Nyt jos koskaan tällaisina aikoina tarvitaan pysyvyyttä ja perinteikkyyttä. Onneksi tällä palstalla on ollut juuri tätä, kiitos palstasta. Käyn lukemassa aina välillä ja se auttanut kaaottiseen maailmaan. Monet kaipaavat juuri sitä pysyvyyttä kaikkein eniten. Kuin henki olisi johdattanut näin ymmärtämään tämän asian? Että oikea osoite on Jumalaan ja Jeesukseen luottaminen, kun tarvitsee turvasatamaa maailmalta. Aina kun pohdin näitä asioita ja haasteita, niin päädyn samaan lopputulokseen. Se tuntuu johdatukselta? Vaikka tulee kierrettyä elämässä välillä vähän väärissä "paikoissa", mutta aina lopulta päädyn näihin ajatuksiin ja tuntemuksiin.

Vastaus:

Nimimerkille Irene Ella

Ihan totta! Maailma toimii niin kuin se on aina ennenkin toiminut. Kirkko on syntynyt tukemaan ja ylläpitämään elämää ja sen pyrkimyksiä kohti täydellisyyttä. Jeesus opettaa meille jumaluutta ja täydellisyyttä kirkon kautta. Tämä asia ei saa muuttua millään perusteella. Tämä liittyy todellisuuden vaikuttaviin ja muuttumattomiin perusasioihin, joiden varassa kaikki rakentuu tulevaisuudessakin. Jumalan Sana on kaikkialla läsnä ja ihminen kaipaa tätä itseensä, kuulumansa todellisuuden osana. Siinä on elämä läsnä. Tätä sinä varmaankin elät todeksi omissa kokemuksissasi ja elämä pyrkii opettamaan juuri näitä asioita meille kaikille. Uudet ajat tuovat uusia haasteita ja niidenkin kanssa meidän pitäisi taaplata vanhojen perusteiden pohjalta ja oikean löytäminen on tässä joskus vaikeaa. Mutta eläminen on yrittämistä - ja uskoa - Jumalan armon kantamana. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Miksi Jumalanpalvelukset alkavat aina "kukonlaulun" aikaan? Ehkä ihmisiä menisi enemmänkin kirkkoon, jos palvelus alkaisi esim.klo 14:00. Tuli mieleen tällainen kysymys. Kirkoissa on aika vähän toimintaa, mielestäni voisi olla useammin palveluksia ja eri aikoihin. Iltahartauksia ja muita. Sekä aina YouTubeen messut. Ei tarvitse videokuvaa olla, mutta kiva kuunnella sen kautta saarnoja. Toivon myös Pöytyän seurakunnan saarnoja kuultavaksi Youtubeen. Esim. Ei tarvitse kuvata niin, että näkyy ihmisiä, mutta että ne videot silti jäisi sinne. Harvemmin tulee mentyä kirkkoon, mutta sitäkin useammin YouTubeen. YouTubeen voisi tehdä myös muita hartauksia. Saatan kuunnella keskellä viikkoakin erilaisia saarnoja tai hartauksia. Ujoimmatkin uskaltaa, kun voi kotona kuunnella. Tai sitten olisi kiva saada vaikka Spotifyyn/Youtubeen podcasteja, joita kuunnella vaikka lenkillä.

Vastaus:

Nimimerkille Youtube-palveluksessa kävijä

Esität hienoa ja rakentavaa kritiikkiä ja teet hyviä aloitteita! Varmaan jumalanpalvelus ja hartauselämää olisi hyvä saada nettiin kaikkien käyttöön. Vakiintunut käytäntö on, että jumalanpalvelukset ovat kello kymmenen aikaan ja juuri niihin on osallistunut eniten ihmisiä näin talviaikaan. Kesällä Karinaisten kirkonmäen iltahartaudet vetävät ihan selvästi vielä paremmin. Jumalanpalveluksia toimitetaan toisinaan myös klo 13.00 ja 18.00, joten ihan aina ei nytkään tarvitse nousta kukonlaulun aikaan kirkkoon. Lisäksi Kyrön seurakuntakodilla on lyhyt puolituntinen kirkko torstaisin klo 18.00 ja siitä saa usein myös ehtoollista. Aika pitkään meillä on ollut myös tapana striimata joku viikonlopun jumalanpalvelus facebookiin, jossa ne säilyvät pitkään. Toimitan tämän ajatusten vaihdon ja sinun toiveesi eteenpäin tiedoksi sen lisäksi, että vastaan siihen tässä palstalla. Katsotaan mitä se tuo tullessaan. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka usein olisi hyvä käydä kirkossa?

Vastaus:

Nimimerkille Annastiina

Hyvä kysymys! Minusta tuntuu, että kirkossa olisi hyvä käydä niin usein, että tärkeimmiltään asiat pysyvät mielessä. Eri ihmisille varmaankin vähän eri aikaväleinä. Yksi hyvä tapa ajoittaa harvakseltaan kirkossa käymistä voisi olla rytmittää sitä kirkkovuoden muutoksien mukaan: esimerkiksi mennä kirkkoon adventtina, kun joulun odotus alkaa, samoin aattona, kun itse joulu alkaa, samoin laskiaisena, kun paastokausi ja pääsiäisen odottaminen alkaa; ehkä kiirastorstaina, kun katumusaika alkaa ja viimeistään pääsiäisenä, kun paasto taas loppuu jne. Näin pysyisivät kaikki kristinuskon perusasiat mielessä vuoden kiertäessä rataansa. Samalla pysyisi mielessä ylipäänsä se asia, jota Jeesus tahtoo meille opettaa ja työ, jota Jumala meissä ja maailmassa tekee. Tämä on kuitenkin kaikessa se pääasia: se mitä meissä ihmisissä tapahtuu ajan edetessä ja kaiken hakiessa uuta olomuotoa. Jumalanpalveluksessa on läsnä taivasten valtakunta, joka pyrkii sisään meihin ollakseen meidän olemistodellisuutemme ja johdattaakseen meitä tässä elämässämme lopullista kotiamme ja olomuotoamme kohti.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka usein pitää käydä ehtoollisella?

Vastaus:

Nimimerkille Aria

Tämä taitaa olla sellainen sydämen ajatusten kysymys. Ihmisen olisi hyvä ajoittain nauttia ehtoollista, mutta en asettaisi tähän mitään selkeitä määriä, vaan ajattelisin, että ehtoollisella pitää käydä silloin, kuin siltä tuntuu. Ja silloinkin jos tuntee itsensä jotenkin kelvottomaksi sille, on hyvä käydä ehtoollisella ja nauttia se uuden alun ja anteeksiantamuksen ateriana. Itsensä tutkiminen ja parannuksenteko ovat osa kristityn elämää, mutta ei ilman anteeksiantamusta Jeesuksessa Kristuksessa!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe