Papeilta kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin

Tälle sivulle päivittyvät uudet kysymykset ja vastaukset. Lisää kysymyksiä alasivuilla 1, 2 jne., joista vanhimmat sivulla 1.

Kysymys:

Moi! Saako kristityt naiset pitää shortseja/mekkoja jotka loppuu ennen polvea? Ja onko totta, että Raamatun mukaan naisten kuuluu totella miehiään myös pukeutumisessa?

Vastaus:

Nimimerkille Keisarin uudet vaatteet

Kristityt ihmiset voivat pukeutua osapuilleen miten tahtovat, kunhan he eivät loukkaa sillä ihmisiä. Shortsit ja polven yläpuolelle yltävät mekot ovat ihan Ok. Jos on kuitenkin joku, jonka täytyy pukeutua toisella tavalla ja jolle voisit olla kiusa omalla tavallasi pukeutuneena, voi olla parempi, että pukeudut peittävämmin hänen vuokseen. Raamattu todella opettaa, että naisten tulee totella miehiään. Toisaalta tuohon aikaan perheet olivat yksityisen kodin lisäksi työpaikkoja, joissa oltiin töissä, miehen ammatin mukaan, siihen liittyvässä "yhtiössä". Nykyään kaikilla on omat ammatit ja työpaikat, joten tähän ohjeeseen on ihan perusteltua suhtautua olosuhteiden mukaisella tavalla ja lähteä oman elämänuran tarpeista liikkeelle. Elämme ihan erilaista, Jeesuksen ajan jälkeistä aikakautta ja maailma toimii monissa asioissa Jumalan armosta eri tavoin, kuin muinaisina aikoina. Ehkä tämä johtuu siitä, että olemme entistä lähempänä tulevan ylösnousemuksen ja kuoleman vallan murtumisen aikoja?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Kaksi kysymystä: Saako kymmenen käskyn rikkomisen anteeksi, jos pyytää? Ja entä tämä käsky?: "Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka turhaan käyttää hänen nimeään." Onko niin, että sitä ei saa anteeksi?

Vastaus:

Nimimerkille 10 käskyä

Kyllä kymmenen käskyn rikkomisen saa anteeksi, jos uskoo Kristukseen Vapahtajana, joka voi antaa anteeksi. Jumala tahtoo antaa anteeksi sydämessään katuvalle. Katumaton taas ei saa anteeksi, koska ei katso syyllistyneensä niin pahaan asiaan, että sitä todella pitää pyytää anteeksi.

Käsky, joka kieltää lausumasta Jumalan nimeä turhaan, kieltää itse asiassa käyttämästä Jumalan nimeä väärin. Jumalan nimellä ei saa toivoa pahaa kellekään, eikä vannoa väärää valaa, Jumalan nimeen vetoamalla ei saa tavoitella omaa etua vääryydellä. Jumala ei jätä rankaisematta tämän tekijää. Paitsi jos tekijä oikeasti katuu ja pyytää anteeksi Kristuksen sovituksen tähden. Vain Pyhän Hengen herjaaminen on rikos, jota ei anneta anteeksi tässä elämässä, tai tulevassa. Tästä on keskusteltu enemmänkin aiemmin näillä sivuilla. Jos selaat taakse päin, ne keskustelut tulevat kyllä vastaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Saako kristitty seurustella ei-kristityn kanssa, vai onko se syntiä/kiellettyä?

Vastaus:

Nimimerkille S

Kristitty voi seurustella ei-kristityn kanssa. Jos elät kristillistä elämää, myös seurustelukumppani joutuu välillisesti sen piiriin. Näin voit olla itse Jumalan armon välikappale. Kannattaa välillä pohtia ei-kristityn ajatuksia ja asenteita Jumalan Sanan antamassa valossa, ettei itse eksy omasta kristillisestä elämänasenteesta. Tämä  voi tehdä jopa hyvää omalle kristillisyydellesi. Tästä on jutustelu vähän enemmänkin aiemmin tällä palstalla. Vilkaise ihmeessä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Kutsuuko Jumala meitä antamaan kaiken pois? Matteus 19:16–30, tuli mieleeni. Mistä voi ylipäätään tietää, kutsuuko Jumala sinua tekemään jotain, ja mistä tietää jos on tehnyt epäjumalan vaikkapa rahasta?

Vastaus:

Nimimerkille Mammona

Jeesus käskee nuorta miestä antamaan kaiken pois, koska nuori mies elää ansioilleen ja omaisuudelleen. Hän etsii yksin omaan omaa pelastusta itselleen, eikä piittaa lainkaan muista. Kuitenkin meitä kutsutaan rakastamaan lähimmäistä, kuten itseä. Tämä liittyy asenteeseen toisia kohtaan ja on itsekkyydelle täydellinen vastakohta. Kun Jeesus käskee miestä luopumaan omaisuudestaan, hän pakottaa tämän näkemään oman sitoutuneisuutensa maalliseen mammonaan Jumalan tahdon sijaan, vaikka itse on luullut muuta.

Me ihmiset uskomme jumalanamme siihen, minkä varassa me elämäämme rakennamme. Rahassa ja omaisuudessa roikkuva palvoo tätä ja se valtaa koko ajattelun ja mielen. Samoin käy vallassa, tai ystävissä, tai koulutuksessa riippuvien kanssa. Arvostuksen kohde valloittaa ajatukset ja koko mielen ja ihminen elää silloin juuri arvostuksensa kohteen elämää ja kasvaa ja kehittyy eteenpäin elämän viedessä juuri sellaisena. Tulevaisuuden täydellisyys itse kunkin kohdalla määrittyy tällaisista asioista. Elämän logiikka ajatuksissa luo koko ajatuselämän ja siitä edelleen muun elämän ymmärryksen pohjalta. Jos rahasta tai jostakin muusta on tullut sinulle epäjumala, elät sen vaatimuksien mukaan ja se johtaa sinua. Jeesus tahtoo ottaa meissä tämän paikan ja saattaa meitä kurottelemaan elämässämme Jumalan olomuotoa. Tämä helposti unohtuu silloin, kun ihminen yrittää lunastaa itselleen sijaa Jumalan yhteydessä omilla teoillaan - ihmisen kasvu ja muuttuminen pysähtyvät, tai kääntyvät ihan väärään suuntaan oman edun tavoitteluun.

Tiedät itsessäsi Jumalan tahdon, kun löydät oman kutsumuksesi. Se on sisäinen tarve alkaa tehdä jotakin asiaa elämässä yhteiskunnan ylläpitämiseksi ja oman elämän viemiseksi elämässä eteenpäin kohti sen seuraavia elämänvaiheita ja täyttymystä. Tällaisia asioita toteutuu, kun keksit oman ammattisi, tai elämän tehtäväsi,  perustat perheen, tai löydät ehkä jonkin muun elämäntavan hengellisyyden tarpeiksi ja tukemaan kasvua ihmisenä eteen päin. Kun elämäsi alkaa järjestyä tällaisesta käsin, sanoisin sinun olevan oikealla tiellä Jumalan opetuslapsena niin, että elät hänen elämäänsä kohti sen täyttymystä. Elämä heittää eteesi ongelmia, mutta myös ratkoo niitä. Jumalan rakkaus näkyy siinä, että ne kaikki kasvattavat sinua eteenpäin ihmisenä kohti uutta olomuotoa, johon jalostut kaiken aikaa. Tästä voit päätellä mihin suuntaan olet elämässä menossa ja mikä sinusta on ehkä tulossa. Jumala johdattaa sinut armossaan oikealle tielle, jos annat hänen johdattaa sinua. Luultavasti sinun ei tarvitse luopua omaisuudesta, tms. vaan Jumala tahtoo, että löydät hänen tapansa nähdä todellisuutta ja toimia siinä ja kasvaa siinä. Kaikkea muuta voi käyttää Jumalan tahtoman hyväksi, eikä ainakaan tälle käänteistä touhua, että käyttäisit Jumalaa välineenä muiden, maallisten,  tavoitteiden saavuttamiseksi. Jumalahan on se ainoa ja korkein hyvä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Tuli mieleen yhden aiemman vastauksen pohjalta: Jos kristittyjen ei tule tukeutua materialismiin, onko silti ok ostaa joskus itselleen jotain kivaa, jota ei välttämättä elääkseen tarvitse. Vai pitäisikö rahat laittaa aina auttamaan muita?

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Kyllä ihminen voi hyvin ostaa itselleen joskus jotakin kivaa ihan hyvällä omallatunnolla. Elämä ilman mitään kivaa olisi tylsää ja kuollutta, eikä siis sitä, mitä Jumala meille tahtoo. Mutta elämäntapana jatkuva uuden ostaminen ei kyllä ole kovin piristävää. Siinäkin oma talous rasittuu, eikä uusi tavara välttämättä tuo iloa kuin lyhyen aikaa. Tarve-esineet ovat tietysti oma lukunsa.

Omasta taloudesta huolehtiminen on tärkeää, koska talouden romahtaminen itsellä pakottaisi toisten autettavaksi, eli rasitukseksi muille. Silloin ei voi auttaa ketään. Siksi on hyvä huolehtia myös taloudesta, ettei auttaminen tuntuisi sietämättömän raskaalta; sen lisäksi, että niin päästää muut tarpeettomasta auttamisen vaivasta. Ehkä joku muu tulee niin autetuksi. Ainakaan ei silloin itse ole sen esteenä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Onko sielun myyminen Saatanalle mahdollista? Siis onko se Raamatullinen asia?

Vastaus:

Nimimerkille Mietityttää

Raamatussa ei ole suoranaisesti mitään, mikä viittaisi sielun myymisen mahdollisuuteen, kuten Faustin tarinassa tohtori myy sielunsa paholaiselle saadakseen yliluonnollisia voimia. Lähinnä tällaista tilannetta Raamatussa tullaan, kun Kiusaaja tarjoaa Jeesukselle kaikkia maailman valtakuntia ja rikkauksia, kunhan Jeesus vain kumartaa Kiusaajaa(ks. Matt. 4: 1-11). Tämä Raamatun kertomus voisi olla mahdollisena pohjana tarinoille paholaisen kanssa tehtävistä kaupoista, vaikka tässä Jeesus käskee paholaisen painua matkoihinsa. Menneinä aikoina köyhyys on ajanut ihmisiä yrittämään selvitä myös äärimmäisen epätoivoisilla keinoilla, mikä näkyy tässä suhteessa kansanperinteen kehittymisessä. Tosiasiassa ihminen, joka on antamassa pois mitä tahansa itsekkäiden valta-, tai rikkauspyyteidensä saavuttamiseksi on jo paholaisen käsissä ja kasvussaan muotoutumassa tämän mukaisella tavalla. Tästä tilasta Jeesus on vapauttamassa meitä ja Pyhä Henki kantamassa ulos, jotta Jumalan kuva ja kaltaisuus saisi tilaa meissä. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Moi! Mulla olisi kaksi kysymystä: 1. Miten päästä eroon materialismista/rakkaudesta materiaan? Tykkään ostaa asioita, esimerkiksi olen keräillyt muumipehmoleluja. Nyt alkoi kuitenkin mietityttämään, että onko tämä juuri sitä vaarallista rakkautta rahaan, josta Raamattu valittaa? 2. Mitä tarkoittaa, etteivät kristityt saa elää kuten maailma? Eivätkä saa tehdä asioita jotka ovat maailmasta eivätkä Jumalasta. Sittenhän kaikki on kiellettyä? Musiikki, taide, televisio kaikki. Kiitos ja pahoittelut pitkästä kysymyksestä.

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Ei kysymyksesi ole mitenkään liian pitkä. Vaarallista rakkaus rahaan tai muuhun on silloin, kun siitä tulee jotakin, minkä varaan elämänsä viime kädessä luottaa. Meillä kaikilla on jotakin, minkä varaan me laskemme elämässämme pahojen päivien varalle ja elämässä pärjätäksemme. Toisille siinä asemassa on raha, toiselle koulutus, tai ystävät, tai valta. Tai Jumala. Tällainen luottamuksen kohde on jotakin sellaista, minkä hyväksi voit oikein tiukassa paikassa luopua kaikesta muusta, jos mikään muu ei auta. Tämä asia, jonka alttarilla voit uhrata kaiken muun, on se, mitä palvot oikeasti jumalanasi ja tämä palvontasi kohde hallitsee sinun sydäntäsi ja mieltäsi. Kun ihminen ajattelee ja toimii, hän toimii yleensä jostakin syystä, silmällä pitäen jotakin muuta, tai joitakin muita pyrkimyksiä. Näin se, mihin uskot hallitsee sinun mieltäsi ja muovaa sinua kaltaisekseen sydämestäsi ja ajatuksistasi käsin. Koko luonne pyrkii muotoutumaan tästä käsin. Jos raha vie sinua niin kovasti, palvot sitä ja jos ei vie, niin et palvo sitä.

Kristittyjen pitäisi luottaa Jumalaan ja palvoa tätä näin sydämissään ja kasvaa samalla Jumalan lapsina kohti sitä aikuisuutta ja olomuotoa.

Raamatun viittaukset tähän maailmaan viittaavat ihmisten luonnostaan arvostamiin asioihin. Yleensä kai sellaiseen, mikä kiiltää, tai muuten parantaa arvostusta erilaisissa hierarkioissa, tai hivelee erilaisia viettejä, jotka ovat ihmisille ja eläimille yhteneväisiä. Näillä ei välttämättä rakenneta parempaa maailmaa tuleville sukupolville ja paranneta elämää, vaan jopa ihan toisin päin. Maailma pyrkii saamaan ihmistä toimimaan nurinperisesti siihen nähden, mikä olisi elämän kannalta hyvä ja etsimään enemmänkin omaa mukavuutta ja luo kriteerit sen mukaiselle elämälle ja arvostuksille. Ihminen ei saisi kasvaa tähän suuntaan, vaan Jumalan kaltaisuuteen. Televisio, taide, tiede, musiikki yms. eivät ole millään tavoin pahoja asioita ihmiselle. Kaikki tällainen on Jumalan lahjaa ihmiselle ja sinänsä hyvää, mutta tällaisten asioiden väärä käyttö voi tuottaa myös valtavasti pahaa. Mikään ei sinänsä ole pahaa, vaan väärä käyttö, tai väärin käyttäminen on se, mikä on ongelma. Tässä aineellisessa maailmassa voi siis elää aivan rauhassa, kun ei unohdu palvomaan maallisia asioita, vaan Kristus ottaa paikan sydämessä. Sen jälkeen mikään ei käännä ihmistä itsekkäästi tavoittelemaan vain omaa etuaan piittaamatta muista, vaan ihmisessä on aina vähän muista huolehtivaa ristinkantajaa mukana Jumalan vaikutuksesta. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Olen itse uskossa vaikka usein uskoni on heikkoa. Nyt minun alkoi kuitenkin ahdistaa, mitä tapahtuu vanhemmilleni, jotka eivät usko? He ajattelevat Jumalan ja taivaan olevan lohduttava ajatus, mutta eivät pidä Jumalaa totena. Mitä pitäisi tehdä? En halua heidän joutuvan helvettiin.

Vastaus:

Nimimerkille Voiko toisen pelastaa

Hyvä kysymys! Voiko uskova tehdä mitään ei-uskovien pelastumiseksi? Ainakin voit joskus muistaa tätä mainitsemaasi ongelmaa rukouksissa ja rukoilla vanhempiesi puolesta. Siihen voi aina panna toivonsa. Toinen tapa vaikuttaa asioihin voisi olla elää itse kristillistä elämää ja noudattaa kristillisiä arvoja. Kun sinä elät niiden mukaan, joutuvat myös vanhempasi sellaisen elämän piiriin perhe-elämän vaikuttamana. Martti Luther sanoo, että uskossa meissä on Kristus, tai Jumala läsnä. Kun usko saa ihmisen elämään kristillistä elämää, ihminen samalla elää Jumalan elämää ihmishahmossa ja kasvaa siihen suuntaan kaikissa suhteissa. Kun ihmiset vaikuttavat joukossa toisiinsa, myös tällaiset asiat toimivat siinä kaiken mukana. Näin sinä, tai itse asiassa Jumala sinussa läsnäolevana, voisi hiljalleen päästä vaikuttamaan sinun ympärillesi kaikessa hiljaisuudessa. Ihmisten vaikutus toisiinsa on suuri. Hymy tarttuu ihmisin, kuten myös haukotus ja erilaiset mielentilat ja asenteet. Kun Jumala on muista huolehtiva rakkaus (1.Joh.4: ja 16 seur. otsakkeen jälkeen), voi hän elää perheessä ja toteuttaa ja jopa vahvistaa näin olemistaan perheessä läsnä mitä hienoimmalla tavalla. Ja usko on perimmiltään tätä läsnäoloa ihmisessä, jopa niin, että ihminen itse ei välttämättä tajua koko asiaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten päästä yli katkeruudesta, kaunasta ja kateudesta?

Vastaus:

Nimimerkille Venla

Hyvä kysymys? Tähän ei konkreettisesti auta kuin aika. Joskus käy niin, että mikään tietoisesti tapahtuva anteeksi antaminen ei pyyhi mielestä pois jäytävää negatiivista tunnelatausta. Silloin on paras rakentaa uusi elämä, joka irtautuu siitä, mikä tuo katkeruutta. Löytää elämäänsä sisältöä, joka vie mieltä ja tuottaa mielihyvää niin, että ikävät tunteet ja ajatukset jäävät taka-alalle. Pahimmillaan voi olla jopa syytä muuttaa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa ihan kaikki alusta, jolloin vanha torjuuntuu paremmin mielestä ja muulle jää enemmän tilaa. Samalla pääsee eroon ihmisistä, jotka ovat ehkä tuottaneet katkeroitumista, jos ongelman juuri on ihmissuhteissa. Yleensä ihmismieli pyrkii eroon negatiivisista asioista ja löytämään jotakin mieltä keventävää ja piristävää. Joskus tässä löytyy helpotusta myös siitä, jos tajuaa olleensa itsekin vastuussa osin siitä, mikä tuo katkeruutta: silloin voi oppia menemään itseensä. Muuten tilanne on kieltämättä vaikeampi.

Silloin tarvitaan enemmän aikaa ja uusia ihmisiä ympärille ja kiinnostavia asioita, ammatti tms elämään, joiden varassa voi löytää itsensä ja elämänsä uudestaan ajan myötä. Tämä voisi antaa mahdollisuuden työstää aiempia kolhuja, kun niitä pystyy katsomaan uusista olosuhteista ajallisesti  kauempaa, kun kaikki on jo mennyttä, eikä koko ajan toistumassa edelleen.

Mikäli katkeruuden syy on ihmisissä ja nämä ovat vielä tavoitettavissa, voisi olla apua myös heidän kanssaan keskustelemisesta, jos asia on mitenkään mahdollista järjestää. Ehkä on olemassa jokin väärinkäsitys, joka voisi vielä korjaantua? Mahdollisuus ymmärtää, että jokin meni väärin ja miten se tapahtui? Tuoda esille oma pahoillaan olo asiasta, antaa muillekin mahdollisuus siihen? Joskus asiat voivat oieta näinkin. Joskus aika ja elämä ja uuden tuleminen elämään on se asia joka pumpuloi vanhat vaivat ja sitten vähitellen hävittää ne kokonaan mielestä.

Älä vain anna vanhojen vaivojen pilata onnea tulevaisuudesta! Elämä on siellä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Miten päästä irti pakkosuorittamisesta. Rukouksistani on muodostunut pitkä litania asioita, joita pyydän Jumalalta. Ne koskevat läheisiäni, tuttaviani, kärsiviä ihmisiä ja myös itseäni. Myös kiitoksesta on tullut suorittamista. Joka ilta ja aamu suoritan näitä rukouksia. Haluaisin niin kovasti lopettaa tällaiset litaniat ja "jankutukset". Kuinka vaikeaa se onkaan, tunnen jonkinasteista syyllisyyttä, jos en rukoile lakkaamatta läheisteni puolesta. Miten osaan päästää irti?

Vastaus:

Nimimerkille Päivi

Vaikea tilanne! Ymmärrän sinua paremmin, kuin hyvin! Tässä tilanteessa voisi olla hyvä muistaa, että Jumalan Henki itse rukoilee meissä meidän puolestamme sanattomin huokauksin(Room. 8: 26, 27). Voisit joskus mielessäsi vain pyytää, että Henki sinun sydämessäsi hoitaisi rukoilemisen sinun puolestasi ja voisit luottaa siihen; jättää itse rukoilemisen sillä kertaa pois. Näin Jumala itse sinussa läsnäolevana hoitaisi sinun rukouksesi sinun puolestasi. Näin voisit itse opetella luottamaan siihen, että Jumala pitää huolta myös sinusta ja sinulle tärkeistä asioista. Jopa paremmin, kuin sinä itse! Ehkä voisit kohdata hänet niin ihan uudella tavalla? Elävä Jumala tahtoo tavoittaa sinut elämän tasolla. Ehkä tästä löytyisi entistä syvempi rukous? Minä olen itse saanut tästä apua tämän tyyppisiin ongelmiin. Itseltään Jumalalta!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Olen törmännyt netissä usein lauseeseen: "Pedofiili/eläinten hyväksikäyttäjä ei koskaan saa tekoaan anteeksi, vaan sellaisen harjoittaja joutuu helvettiin.") Onko oikeasti niin, ettei vaikka katuva ja parannuksen tekevä lapsen tai eläimen hyväksikäyttäjä saa tekoaan anteeksi, jos pyytää Jumalalta?

Vastaus:

Nimimerkille Annetaanko kaikille anteeksi?

Tämä on ihmisille kovin tunneherkkä asia. Raamatussa julmistellaan kovasti siitä, että jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin lapsen, tai lapsen kaltaisen ihmisen, hänelle olisi parempi, että laitettaisiin myllynkivi kaulaan ja heitettäisiin mereen(Matt. 18: 2-6). Eläimen kanssa parittelu tekee ihmisestä saastaisen(3.Moos.18:23) ja tämä pitää poistaa kansansa keskuudesta(jae 29 ks. ed. viite). Tässä voisi ehkä soveltaa Paavalin sanomaa, että joka yhtyy porttoon on yhtä lihaa hänen kanssaan (1.Kor.6: 16). Ihan sama kai sitten pätee myös eläinten kanssa? 

Pyhän Hengen herjaaminen kuitenkin tuntuu olevan ainoa asia Raamatun mukaan, mitä ei voi enää ikinä saada anteeksi(Mark. 3:28-30). Heprealaiskirje varoittelee siitä, että niitä, jotka ovat jo saaneet elää uskon elämää ja maistaa iankaikkisuutta, mutta sitten kääntyneet sitä vastaan, ei voi enää auttaa(Hepr. 6: 4-6). Pedofilia, tai sodomia ei näyttäisi sinänsä johtavan suoranaiseen iankaikkiseen tuhoon sellaisenaan, vaikka siitä kerkeästi muuten julistetaan kuolemantuomio, tai vastaava, mutta sen aiheuttavat asiat voivat olla johtamassa ihmistä myös ikuiseen tuhoon. Joten asiaa katuva ja parannusta tekevä voi saada tällaiset synnit anteeksi Jeesuksen sovitusuhrin tähden, ottaessaan hänet uskolla vastaan omana Herranaan ja Pelastajanaan. Tässäkin tietysti tule ero asiaan, jos ihminen himonsa riivaamana toistaa rikoksiaan aina katumuksen ja parannuksenteon jälkeen - mikäänhän ei sitten enää tunnu auttavan, vaan himo hallitsee sielua ja ruumista. Johanneksen ilmestys luettelee(Ilm.21:8)liudan ihmistyyppejä, jotka joutuvat lopuksi helvettiin ja joukossa ovat irstailijat. Tämä kuitenkin liittyy tuomionaikaiseen olomuotoon, eikä siihen, mitä ihminen on ollut ja mistä noussut ylös parannuksen myötä. Anteeksiantamuksen armo on kuitenkin vielä olemassa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Onko totta, että vain harva pelastuu. Matteuksen Evankeliumissa luvussa 7:13-14, Jeesus sanoo tien pelastukseen olevan kapea. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Mistä tietää olevansa oikealla tiellä. Mitä pitää tehdä päästäkseen sille tielle?

Vastaus:

Nimimerkille En halua helvettiin

En tiedä varmasti, miten harvat, tai monet pelastuvat. Se on Jumalan päätettävä asia. Mainitsemassasi Raamatun kohdassa Jeesus on juuri edellisessä jakeessa sanonut, että: "Kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille. Tässä on laki ja profeetat". Juutalaisille laki ja profeetat ovat se Raamattu, minkä mukaan on elettävä pelastuakseen. Jeesus typistää koko tämän perinteen lauseeseen, joka käskee ihmisiä tekemään muille sitä, mitä tahtoisi itselle tehtävän ja kieltää tekemästä sitä, mitä ei tahtoisi itselleen tehtävän. Ihmiset niin helposti mittaavat itselle muulla mitalla etuja ja vastuuta, kuin toisille! Tästä löytyy ainakin yksi kapea portti: osata odottaa ja vaatia muilta samaa kuin itseltä ja vaatia itseltä samaa kuin odottaa ja vaatii muilta niissä tilanteissa, joissa vaatimuksia esittää. Siinä on monille ihmisille jo hyvin vaativa asia opittavaksi. Usko Kristukseen saa ihmisen oppimaan, tai ainakin opettelemaan tätä asiaa ja turvautumaan Jeesukseen anteeksiantajana silloin, kun asia ei suju. Tässä puhutaan kyvystä mennä itseensä. Asenteesta, jonka mukaisesti suhtautuu kaikkiin muihin ja kaikkeen muuhun.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko kristitty seurata tai harrastaa kamppailulajeja kuten nyrkkeilyä ja vapaaottelua? Entä voiko kristitty kamppailla ammatikseen?

Vastaus:

Nimimerkille Kysymys

Kyllä voi! Kristitty voi harrastaa urheilua ihan vapaasti. Kamppailulajeissahan tarkoituksena ei ole kuitenkaan tappaa vastustaja, tai edes tosissaan vahingoittaa tätä, vaikka vahinkoja toki voi sattua. Jos jonkin neuvon antaisi kristitylle kamppailijalle, niin älä vihaa vastustajiasi, vaan kunnioita heitä kanssaurheilijoina. Kehitä itseäsi urheilijana ja anna muiden kehittyä myös. Itsen ylittäminen on arvokkaampaa, kuin toisten ylittäminen: tosin ensin mainittu ennen pitkää johtaa jälkimmäiseen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten kestää tätä ihmiselämää ja näköalattomuutta nykyään, kun ensin tuli korona, sitten vahva sodanuhka ja nyt on leviämässä joku apinaruttokin? Tai siis rokko... Aina sanotaan, että nuorilla (ja lapsilla) on elämä edessä, no ei kyllä ole minkäänlaista elämää edessä! Mutta jokatapauksessa, elämä on täyttä turvattomuutta, paluu on kuin maailmansotien aikaan. Ei ole näin paljon tarvinnut pelätä tähän mennessä, kuin vuodesta 2020 alkaen. Tosin olen tuntenut jonkinlaista uhkaa vuosia, ja hirvitti se, kun vaihtui vuosikymmen 2020-luvulle. Ilmastonmuutoksella on kanssa peloteltu nuoruusvuosistani lähtien, eli 2010-luvulta alkoi tosissaan se pelottelu. Sääliksi käy lapset ja muut nuoret. Sentään lapsuuden ja yläkoulun sain itse käydä loppuun, yläkoulun lopulla alkoi se ilmastonmuutospelottelu.

Vastaus:

Nimimerkille Näköalattomat nuoret

Minua tällaisessa on auttanut eniten, kun olen muistanut, että maailmassa kaikki menee eteenpäin erilaisten ongelmien kautta. Ongelmat pakottavat löytämään ratkaisuja ja oppimaan uutta ja se on vienyt aina kehitystä ja myös ihmisten kehitystä olentoina jotenkin eteenpäin. Eihän maailma väkivallaton ole, mutta ehkä ihmiselämä on nykyään kuitenkin jo vähän arvokkaampi, kuin se oli joskus keskiajalla? Ainakin täällä lännessä! Samoin tautien kanssa: tauteja kyllä ilmaantuu, mutta kaiken aikaa toisaalta opitaan kehittelemään parempia lääkkeitä tauteja vastaan. Lääketiede tutkii jopa vanhenemista nykyään sairautena, jonka voisi ehkä vielä joskus pystyä parantamaan! Nykynuorilla on mahdollisuus olla ikinuoria, jos kehitys nyt osuu kohdalleen! Me olemme kristittyinä odottamassa uutta olomuotoa, joka on kuolematon ja erilainen kuin nykyinen. Minä olen oppinut näkemään maailman metkuilun todisteena ja muistutuksena juuri tästä asiasta, joka on meneillään kaikkialla kaiken aikaa.

Sodan uhka Suomen osalta on tullut näkyväksi Natoon liittymispäätöksen tapahduttua. Vaikea sanoa onko sodanuhka meillä kasvanut: me emme varmasti tiedä vastustiko Venäjä Suomen Natoon liittymistä siksi, että siellä pelätään Natoa ja halutaan välimatkaa siihen, vai oliko kyseessä jonkinlainen viivyttelytaktiikka, jotta  Venäjä voisi kaapata Suomen alueen itselleen rakentaessaan vanhan Venäjän aikaista suurvaltaa takaisin. Venäjällä on tämänkin laista ajattelua esiintynyt ihan vakavassa mielessä. Voi olla jopa niin, että sodanuhka oikeasti juuri väistyi suurimmin osin Suomen yltä! Ukrainan sota vei Venäjältä sen sotilaallisen kärjen, jolla se ehkä olisi voinut yrittää puuttua Suomen tekemisiin ja nyt siitä tulisi jo ihan liian suuri sotku suurvaltojenkin kesken. Tältä osin asiat suomalaisilla ovat tällä erää paremmin, kuin aikaisemmin, pitkiin aikoihin. Sodan suhteen voi tosiasiassa nukkua nyt paremmin, kuin aiemmin!

Sen sijaan talouspuolella voi tulla vähän vastatuulta, kun Venäjän kauppa kaikin puolin takkuaa Ukrainan takia ja energian hinta pyrkii nousemaan. Tällaisena aikana kannattaa hankkia itselle jokin fiksu ammatti, sillä taloussuhdanteet saattavat tulla heikkenemään joksikin aikaa. Se on hyvä aika teroitella kynsiä uusia haasteita varten, etenkin jos työrintamalla menee heikosti. Kehityssuunta tulee kyllä pidemmän päälle olemaan koulutusta suosivaa. Kouluttamattomien työllisyys taitaa olla se, mikä on eniten laskusuunnassa, kun tekniikka kehittyy.

Ilmastonmuutos on ongelma, joka juuri nyt on ratkaistavana. Tämä näkyy myös osaltaan energian hintojen nousussa, kun nyt panostetaan vihreään. Venäjän poliittinen sekoilu tosiasiassa jopa kiihdyttää tätä kehitystä ja auttaa meitä selviämään ilmasto-ongelmien perussyistä. Juuri nyt meillä menee vähän aikaa hitusen heikosti, mutta jokusen vuoden päästä muutos etenee sen verran, että pääsemme tässäkin asiassa eteen päin. Kehitys on tässäkin se, mikä konkreettisesti ratkoo ongelmia. Sanoisin siis, että vaikka nyt on ongelmia, ne ovat kyllä varmasti voitettavissa. Näen tässä suhteessa muuten Jumalan työssä meissä niin, että hän käyttää välineenään kaikkea tätä maailman kipuilua ja kiukkuilua meidän kasvumme hyväksi. Se kaikki vie meitä oliolajina eteenpäin ja antaa samalla ratkaisuja ongelmiin. Siltä pohjalta minusta on helpompi uskoa itsensä Jumalan käsiin ja luottaa tulevaisuuteen - siihen, että asiat järjestyvät. Näinhän asiat ovat järjestyneet menneinäkin aikoina aina kuitenkin elämän voitoksi. Jumala on Raamatun mukaan rakkaus, agape(1.Joh.4: 8 ja 16 loppu), tämä viittaa asenteeseen, joka pyrkii tekemään kaikesta parempaa, kuin se oli aiemmin ja tämän voiman minä näen selvästi tässä meneillään olevassa maailmantilanteessa: itse Jumala on työssään siinä ja myös meissä. Siksi tuntuu vaikealta ajatella, että tässä ei oltaisi Jumalan hoivissa ajassa matkalla kohti uutta olemista ja parempia aikoja. Vaikka nyt hetken tuntuisikin huteralta. Olen varma, että hauskimmat ja kiinnostavimmat ajat ovat meillä oikeasti edessäpäin. Luota elämään - rohkeasti!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jos joku, vaikka muslimi, ihan vilpittömästi uskoo, ajattelee olevansa oikeassa, ja elää mahdollisimman hyvän elämän, joutuuko hän silti helvettiin?

Vastaus:

Nimimerkille Kuka pelastuu

Karkeasti ottaen ainoastaan usko Kristukseen voi johdattaa pelastukseen. Ihminen voi ajatella olevansa vaikka miten oikeassa ja silti kaikki menee ihan vinoon. Tätä on maailma pullollaan. Usko, josta tässä puhun, on Jumalan itsensä herättämää. Tämä voi herätä Raamatun saarnan myötä, tai elämän opettamana, kun Jumalan Henki tekee työtään ihmisessä ja jää tähän olemaan. Usko ei ole pelkästään totena pitämistä, tai ymmärtämistä, vaan se läpäisee ihmisen koko minuuden ja elämän, vaikka ei kykenisikään toteuttamaan itseään likimainkaan täydellisesti ihmisen rikkinäisyyden vuoksi. Näin voidaan sanoa, että Kristus elää ihmisessä hänen uskossaan ja toteuttaa itseään ihmisen elämän kautta, ja taistelee ihmisessä vaikuttavaa syntiä, rikkonaisuutta vastaan. On vähän kuten hapate leipätaikinassa, joka ennen pitkää muuttaa taikinan toisenlaiseksi. Kun ihmiset aikojen lopulla mitataan, heitä katsotaan sen mukaan, miten he ovat kohdelleet niitä, jotka ovat kaikkein pienimpiä ja huonoimpia. Meitä arvioidaan tekojemme mukaan. Teot ja pyrkimykset ihmisillä taas ovat uskon ohjaamia: uskossa läsnä vaikuttavan Jumalan työtä. Jolla on oikea usko on toiminut oikein ja jolla uskoa ei ole, ei ole huolehtinut muista kuin itsestään, olipa hän tehnyt mitä tahansa.

Jos joku, joka ei tunne kristillistä perinnettä kohtaa oikean Jumalan, hän alkaa toteuttaa elämässään sitä, mitä Jumala tahtoo meille opettaa, koska silloin Jumala on hänen kasvattajansa, kuten vanhemmat ovat lapselle. Näin Jumala toimii meidänkin kanssamme Kristuksen kautta ja Raamatun sanan kautta ja kirkon kautta. Tässä tapauksessa näennäisesti muun uskoinen ei joudu helvettiin, vaan pelastuu uskon tähden hänelle tuntemattomaksi jäävään Kristukseen, joka elää hänen sydämessään ja vaikuttaa häneen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Jeesus vai Jumala Kuninkaiden Kuningas? Vai molemmat? Ainakin erään kirkon palmusunnuntain tekstissä puhuttiin Jeesuksesta "Kuninkaiden Kuninkaasta". Mielestäni on hieno ja juhlallinen termi.

Vastaus:

Nimimerkille Matteus

Raamatussa nimitystä kuninkaiden kuningas käytetään Jeesuksesta, Johanneksen ilmestyskirjassa(19:16), sekä Paavalin ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle(6:15) Jumalasta. Sinänsä kuninkaiden kuningas on alun perin ollut Babylonian ja Perisian kuninkaista, sekä Egyptin faaraoista käytetty arvonimi, eli se on kuulunut jumalallisena palvotulle suurelle kuninkaalle, jolla on ollut vasalleja. Nimitys on varmasti ollut hyvä luonnehdinta Jeesuksesta muinaisten aikojen ihmisille, jopa konkreettisempi, kuin meille nykyihmisille ihan erilaisten yhteiskuntien aikakaudella.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Haluaisin uskoa, että Jumala kuulee kaikki rukoukset, mutta tuntuu vaikealta uskoa siihen. Miten saisin itselleni varmuuden, että kaikki rukoukset varmasti kuullaan?

Vastaus:

Nimimerkille Jadessa

Minä olen kipuillut tämän saman kysymyksen kanssa. En ole vielä keksinyt kunnollista vastausta tähän kysymykseen. Aika paljon tässä jää uskon varaan - asenteeseen ja todellisuuden ymmärtämiseen kaiken muun perustana. Toisinaan asiat tapahtuvat niin, että siinä huomaa saaneensa vastauksen rukoukseen. Jopa niin, että asiat menevät toisin, kuin olisi toivonut ja lopputulos onkin juuri niin oikein hyvä. On jonkinlainen kokemus siitä, että kaiken takana itsestä ja muista kuitenkin huolehditaan, vaikka se ei aina näkyisikään heti silmään. Sellainen laajemman vuorovaikutuksen tunne. 

Olen ajatellut, että Jumala vastaa kaikkiin rukouksiin niin, että hän samalla edistää sitä ihmiskunnan hyvää, jota hän kertoo toteuttavansa: ihmistenhän pitäisi saavuttaa kuolemattomuus ja maailman muuttua ihan uudeksi, kuten se on tiettävästi uudistunutkin jo useamman kerran. Ensi keralla sitten ehkä jotenkin syvällisemmin ja perustavammin?? Mikään Jumalan tekemä ei saisi asettua poikkiteloin, tai ainakaan estää tämän suuren asian etenemistä. Siksi rukouksiinkin tulee joskus toisenlaisia vastauksia, kuin itse olisi odottanut. Kun ollaan jokainen kuitenkin vain pieniä paloja suuressa kokonaisuudessa, jonka asioista siinä samalla huolehditaan. Ehkä tätä kautta voisi jotenkin joskus löytyä kattavampi vastaus kysymääsi kysymykseen?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voinko minä rukoilla, vaikka en usko jumalaan tai jeesukseen? Minä siis en rukoile kummallekkaan, mutta olen nyt alkanut rukoilla.

Vastaus:

Nimimerkille -

Mielenkiintoinen kysymys! Rukous on puhetta Jumalan kanssa. Se, että et usko Jumalaan ei estä sinua sinänsä toteuttamasta rukousta toimena tai tekona. Tietysti tilanne on vähän outo, jos yrität jutella sellaiselle, jonka et otaksu olevan olemassa: tämä tuntuu vähän oudolta. Pappina se tuo kuitenkin ajatuksen, että sinun rukouksesi voisi olla, vaikka Jumalan toimintaa sinussa, jolla Jumala on herättämässä sinua yhteyteensä. Se, että kyselet asioista minulta täällä voisi vaikka viitata siihen samaan asiaan. Ehkäpä elämäsi on ottamassa uutta suuntaa tässä suhteessa. Aika sen ajallaan näyttää!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Katselevatko luterilaiset TV7-kanavaa vai onko se enemmän helluntailaisten juttu?

Vastaus:

Nimimerkille Louna

Tähän kanava-asiaan en ole kovin hyvin perehtynyt. Suomalaisten enemmistö kaikkineen on luterilaisia ja he katsonevat enimmäkseen ihan tavallisia maallisia TV-kanavia. Minä itse pappina ja jumaluusoppineena saan nykyään eniten tukea hengellisten ajatusteni rakentamiseen tiededokumenteista!

TV 7 ilmoittaa olevansa yleiskristillinen kanava ja tunnistan siinä luterilaisia piirteitä, mutta myös muuta tyyliä. Luultavasti voimakkaasti uskonelämäänsä rakentavat ihmiset, jotka elävät vahvasti uskossaan, katsovat tällaista kanavaa. Esitetyt ajatukset voivat olla kärjistyneen kristillisiä ja erota siltä osin yhteiskunnassa yleisesti kannatetuista näkemyksistä. Tässä on hajontaa luterilaisenkin kirkon piirissä, miten asioita tulkitaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko ehtoollisella pakko käydä?

Vastaus:

Nimimerkille Lilli

Ehtoollisella ei ole pakko käydä. Voit ihan hyvin jäädä rauhassa istumaan penkkiin, kun muut menevät ehtoolliselle. Asiassa ei ole mitään omituista, tai noloa. Lisäksi voit mennä alttarille, kuten ehtoolliselle ja pyytää papilta siunausta ehtoollisen sijaan. Asia kannattaa sanoa suht kuuluvasti, koska monesti samaan aikaan kuuluva musiikki pimittää kuuluvuutta, joten pappi ei välttämättä tajua heti mitä sanot. Mutta toteuttaa kyllä toiveesi tässä suhteessa ymmärtäessään asian.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä mieltä olet eutanasiasta? Ennen tällaisia ei tarvinut ihmisten pohdiskella, kun ihmiset kuolivat aiemmin. Nykylääketieteen ansiosta elämää pitkitetään aika paljon, mutta se elämän laatu voi olla monilla todella huono tai kivulias. Olisiko eutanasia murha?

Vastaus:

Nimimerkille Jeriko

Asiasta voi olla toki montaa mieltä. Minä pappina painotan sitä, että me elämme Jumalan kasvojen edessä ja jokaisen ihmisen elämä on pyhä. Jokaisen ihmisen pitäisi käsittää tämä ja vastuunsa. Tämä on kirkonkin virallinen kanta.

Tämän päälle ajattelen, että kun jokaisen ihmisen elämä on pyhä, myös ihmisen itseensä suuntautuvan tahdon täytyy olla kunnioitettava elämän pyhyyden tähden. Siksi jättäisin tämän asian jokaisen ihmisen ajateltavaksi ja päätettäväksi itse, itselle tärkeältä pohjalta. Ihminen Jumalan kuvana tahtoineen on arvokkaampi, kuin ajallinen elämä, tai kuolema. Siksi juridiikan kannalta pyrkisin avaamaan tämän mahdollisuuden. Painottaisin kaikessa muussakin yksilöiden vastuuta ja oikeuksia, kun he käsittävät elävänsä Jumalan kasvojen edessä, eivätkä toimillaan vaikuta muihin, kuin itseensä. Toisiin vaikuttaessa, pitää huomioida myös näiden tahto, ettei tuota vahinkoa toisille. Eutanasian jättäisin itsekullekin itse ratkaistavaksi asiaksi, jos vain joku vapaasta tahdosta suostuu Jumalan kasvojen edessä auttamaan. Eettinen vastuu tapahtuvasta jää tässä tapauksessa kyseessä olevien yksilöiden harteille. Eikä kirkon kannan asiaan sinänsä pitäisi kohdata muutospaineita, koska se on sinällään totuus.

Kirkon tehtävä on opettaa elämän ja ihmisen pyhyyttä. Sitä, että elämän alku ja loppu ovat yksin Jumalan päätettävissä olevia asioita. Ihminen ei saa puuttua itsensä yläpuolelle kuuluviin asioihin. Ihmisen on itsessään elettävä totuuden tuntemuksessa ja kohdattava omat tarpeensa tästä käsin ja tehtävä ratkaisunsa tästä käsin ja kohdattava se, mitä se tuo vastaan. Tässä me saamme luottaa ristin sovitukseen ja Jeesuksen tuomaan anteeksiantamukseen. Kirkon pitää opettaa oikein, mutta ihmisten pitäisi saada vapaus toteuttaa itseään Jumalan kasvojen edessä. Olla elävä subjekti, joka elää itse ja omasta tahdostaan niin, että Jumala voi olla sisäisesti läsnäolevana ja toteuttaa itseään tätä kautta. Siksi poistaisin laitosten käytännön määräysvallan asioissa ja korostaisin yksilöiden vapauksia ja instituutioiden roolia asiantuntemuksellisina opastajina oikeaan, luonnonmukaiseen suuntaan mahdollisimman laajasti eri asioissa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko ihminen syntyä uudestaan? Eli voiko olla mahdollista, että ihminen olisi elänyt monta elämää ja syntyy kuoltuaan uudestaan tähän maailmaan? Lapsena ajattelin jostain asiasta, että tuossa talossa olen asunut edellisessä elämässäni ja ajattelin joitain asioita entisestä elämästä, vaikka kukaan ei ollut koskaan puhunut mistään entisistä elämästä. En ollut kuullut edes tuota termiä. Olen tutkinut aihetta, enkä tiedä uskonko siihen, mutta kuulostaa jotenkin mielenkiintoiselta. Tiedetäänkö me läheskään kaikkea, mitä Luoja on tänne luonut? Kaikkea ei ole taidettu kertoa ja kirjoittaa. Yliluonnolliset kokemukset voivat olla ihmisille yliluonnollisia, mutta jos he ovatkin Luojan luomia asioita, Hänelle luonnollisia. Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä. Maailma on täynnä mysteerejä. Niitä on mielenkiintoista lukea.

Vastaus:

Nimimerkille Mystiikka

Tätä asiaa on pohdittu paljon ja sitä on yritetty tutkia. Mitään varmaa asiasta ei voida sanoa. On olemassa tietoa ihmisistä, jotka ovat kyenneet muistamaan asioita edellisistä elämistään ja jokin murhakin on taidettu niin ratkoa tarinoiden tasolla. Nykyinen Dalai Lama valittiin tehtäväänsä hänen kyettyään tunnistamaan edeltäjänsä jättämät tavarat. Seuraavan pitäisi olla aina uudelleen syntynyt edeltäjänsä. Asiaa voisi ehkä pystyä selittämään muullakin tavalla, kuin uudelleen syntymällä, mutta asia on kiinnostava.

Maailma ja todellisuus on enemmän, kuin me kykenemme ymmärtämään. Raamattu ei kerro ehkä kaikesta kaikkea, mutta se tuo meidän luoksemme sen, mitä tarvitaan pelastukseen ja uuden olomuodon saavuttamiseen. Tämä on viimekädessä se tärkeä asia: lopputulos, johon meidän olemisemme tähtää ja pyrkii. Vaikka ihminen syntyisi uudelleen ja uudelleen, me silti päätyisimme äärimmäisiin olomuotoihin kasvun myötä, sen edetessä. Tämä veisi joko taivaan, tai helvetin täydellisyyteen sen mukaan, mikä meissä vahvistuisi. Kristus tuo meille oven elämään tähän ajalliseen elämään ja opettaa meitä elämään oikein taivaiden valtakunnan tulemiseksi. Riippumatta elämien määrästä evankeliumin opetus on tosi ja portti taivasten valtakuntaan ja meille tärkeä elämä on se, mitä me juuri nyt elämme. Tässä elämässä me vaikutamme lähimmäisiin ja maailmaan ja kasvamme itse sen mukaisella tavalla. Asioiden pohtiminen ja ymmärryksen etsiminen on tärkeää. Uskon, että sitä kautta myös Jumala vaikuttaa meissä. Jos ajatus joskus vie vinoon, me saamme luottaa Jeesuksessa meille annettuun anteeksiantamukseen ja jatkaa totuuden etsintää Jumalan lapseudessa kohti meille tarkoitettua täydellisyyttä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko olemassa taivaan äitiä? On Isä, Poika, Pyhä Henki, mutta ei äitiä, kuten maanpäällisissä perheissä. Kysymys on vähän hassu, mutta olen jo lapsena miettinyt tätä. Ehkä me ihmiset emme hahmottaa täysin järjellä Jumalan luomaa järjestelmää, etenkään millainen taivas on. Uskoa tutkiessa herää kaikenlaisia kysymyksiä mieleen. Ei sitä voi aina järjellä ymmärtää ja joskus herää lisäkysymyksiä.

Vastaus:

Nimimerkille Justiina

Kiitos kysymyksestä! Jumalan nimittäminen isäksi juontuu ehkä lähinnä antiikin ajan yhteiskuntien rakenteesta, jossa isä oli perheen pää ja johtaja. Kun Jumala on luonut ja tuottanut kaiken on hänessä oltava myös naiseuteen liitetyt piirteet elämän luojana. Kaikki nykyinen elävä ja oleva on juonnettavissa Jumalasta, joka näin on tätä kautta nähtävissä myös kaiken olevan esi-isänä! Jeesus on taas ihan suoraan Jumalan poika ja tältä osin suoraan samanlainen Jumalan kanssa siinä, missä ihminen yleensä on rikkinäinen ja laantunut.

Jumalan mieltäminen ihmismuotoisesti isänä, tai äitinä noin yleisesti, on enemmänkin inhimillisen ajattelun vaatima mukauttaminen ajatteluun sopivampaan muotoon, poislukien Jeesus poikkeuksena asiassa. Jumala ei ole ihmismuotoinen, vaan jotakin moniulotteisempaa, joka on läsnä kaikessa  kaiken aikaa luodessaan, ohjaten ja vieden kaikkea eteenpäin, jopa luoden tulevaa. Luominenhan jatkuu kaiken aikaa, kun maailma etenee olomuodoista seuraaviin kaikkineen, etsiessään uusia olomuotoja täydellisyyden tavoittamiseksi. Samalla syntyy uusia elämän ja olemisen muotoja, joita ei aiemmin ole ollut. Tähän muuten liittyy ihmiskunnan odotus uudesta, paremmasta olomuodosta joskus tulevaisuudessa. Jumala tulee näkyvämmäksi meissä meidän tavallamme.

Me emme hahmota kunnolla Jumalan luomaa järjestelmää, koska se ja sen luoja on meitä hienompi ja me olemme vain osa tuota laajaa kokonaisuutta, joka toisaalta kasvattaa meitä kaiken aikaa eteenpäin, kun me yritämme ymmärtää todellisuutta ja itseämme.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miksi Jumala haluaa, että me pelkäämme Häntä?

Vastaus:

Nimimerkille Reeta

Vanhassa testamentissa Jumalan pelkäämistä kuvaa sana Jirat, tai pahad. Tällä ei tarkoiteta yksinomaan pelkäämistä, vaan kunnioittamista, ihailua, luottamusta. Olennaista on ottaa huomioon Jumala ratkaisuissa käytännössä, ettei toimi ikään kuin hänellä ei olisi merkitystä. Tämä on ilmaisun perimmäinen tarkoitus.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miksi Suomessa on vain mormoneilla Temppeli? Miksi ei EV.lut.kirkolla ole? Ehkä se on rahasta kiinni, mutta harmittaa hieman, kun uudet kirkot rakennetaan hyvin seurakuntatalomaiseksi. Hienot kirkot ovat kauniita ja juhlallisia. Raamatun sanan julistaminen ei tietenkään ole rakennuksesta kiinni, mutta rakennukset tuo omaa juhlavuutta, pyhyyttä ja arvokkuutta asiaan. Monet tykkäävät ihastella kauniita rakennuksia. Kauniissa kirkoissa on tosi mukava käydä. Mielestäni se jopa parantaa uskoa. Voisi kuvitella taivaassa näyttävän vieläkin kauniimmalta, jos jo maan päällä pystytään tehdä näin kauniita rakennuksia. Uskon elämää parantaa aistikokemukset. Pyhäpäivänä on muutenkin mukava pukeutua kirkkovaatteisiin, eikä aina vain arkisiin vaatteisiin. Lapsuudenkodissani oli sunnuntaisin parempaa ruokaa ja pyhitettiin lepopäivä. Olen yksin elävä ihminen, mutta yritän tehdä sunnuntaistani myös juhlallisen tuntua. En tee töitä sunnuntaisin lukuunottamatta pakko keittiötä siivota tai tehdä ruokaa.

Vastaus:

Nimimerkille Urszhula

Temppeli ja kirkko ovat oikeastaan sama asia, jota nimitetään eri tavalla. Temppeli-sanan juuri on latinassa templum ja kirkko sana on johdettu kreikan sanasta kyrike, josta se on muuntunut monen suuntaan ja suomen kielessä kirkoksi. Kyrike-sana on johdettu Herraa merkitsevästä sanasta kyrios, tai kyrie. Kreikaksi sunnuntai on kyriaki.  Luultavimmin kyrike-sana on tullut suomeen ja germaanisiin kieliin Itä-Rooman alueelta kauppamiesten ja sotureiden mukana. Suomen kielessä myös vanhan kielikerrostuman sanat risti, Raamattu ja pappi ovat tulleet idän suunnasta slaavista. Ehkäpä itäiset nimitykset suomen kielessä viittaisivat siihen, että kirkollinen käsitteistö onkin tullut alun perin idän suunnasta? Se voisi selittää pohtimasi erikoisuuden.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Raamatun sana on muuttumaton. Mutta kuitenkin tässä ajassa monet asiat muuttuu ja ihmisten mielipiteet Raamatun sanasta vaihtelee. Halutaan muokata uskoa omannäköiseksi, etenkin tähän aikaa sopivaksi (hyvin liberaaliksi). Mitä mieltä tästä? Voiko uskoa mukauttaa? Vaikeita kysymyksiä nämä on. Ja usein muiden ihmisten mieliksi saatetaan olla, ettei toiset pahoita mieltään. Uskoa muokataan muiden mieliksi ja "polittiisen korrektiksi". Riitoja ja kiistoja aiheuttaa uskonasioiden erimielisyydet, ihan vaikka internetissä tai ihmisten keskuudessa (esimerkkinä avioliittokysymykset, sukupuolikysymykset, seksuaalisuus kysymykset). Saattaa itsekkin "eksyä matkalla", enkä tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Mikä tie vie lopulta ristille? Nykyaikaina kilvoittelu on niin vaikeaa, olen varmaan eksynyt pahasti.

Vastaus:

Nimimerkille Matthew

Syvällisiä sinä pohdit! Raamatun ilmoitus on syvimmiltään ikuisesti tosi. Tämä tarkoittaa sitä, että Raamatun perimmäinen sanoma pitää paikkansa. Se opettaa meille Kristusta ja kasvattaa tätä meidän uskossamme. Näin Jumala, joka on rakkaus tulee meihin ja alkaa ohjata meidän ajatuksiamme, ymmärrystämme ja kaikkea siitä kumpuavaa toimintaa tässä meidän elämässämme maailmassa ja jopa sen avulla. Samoin Jeesuksen uhrillaan meille tuoma pelastus on ikuisesti tosi ja osa Jumalan meihin kohdistamaa rakkauden työtä. Tämä on se perusta, joka johtaa meitä kohti ikuista elämää. Toisaalta Raamatussa on paikkoja, aikoja, henkilönnimiä, rituaalisia sääntöjä mm syömiseen liittyen, jotka ovat aikaan ja paikkaan sidottuja kulttuurisia asioita, joista osa kumoutuu Raamatun itsensäkin toimesta esimerkiksi joidenkin ruoka-aineiden saastaisuus ja sopimattomuus syötäväksi. Tällaiset asiat, jotka eivät ihan suoraan liity elämän ylläpitämiseen yhteiskunnassamme, eivätkä Jumalan vaikutukseen meissä uuden ihmisen voitoksi, ovat vähemmän tärkeitä asioita. Asioita, joita voimme joutua tulkitsemaan uudestaan, kun ihmiskunta saavuttaa uutta tietoa niistä ja niiden laadusta. Raamatussa on näin ikuinen varsinainen asiansa, jota ei voi muuttaa ja kulttuurisempia asioita, joita voi ikuisten asioiden antamassa valossa tarkastella uusiksikin, kun asioista saadaan uutta tietoa. Näin on olemassa rajat sille, miten paljon Raamattua voidaan panna ihan uusiksi kehityksen, tai uusien aikojen nimissä. Ja samalla on olemassa tarve myös uudistaa sitä, miten me luemme siitä ulos erilaisia ohjeita elää ja toimia, jotta varsinaisin ilmoitus toteutuisi meissä ja meidän elämässämme mahdollisimman täydellisesti. Tämä on asia, jossa me voimme koko ajan olla parempia, eli jossa meillä on kasvunvaraa, koska me olemme vielä keskeneräisiä ja jonka kautta me saatamme tarttua välillä vääriinkin asioihin, jotka ovat vaikuttaneet myös ihmisissä, jotka ovat kirjoittaneet Raamatuksi sen puhuttelun, jonka Jumala on osoittanut heille. Mutta puhutteluhan jatkuu meidän elämämme ja kasvumme kautta ja johdattaa meitä kohti täydellisyyttä jatkuessaan. Tämä on hyvä mitta muuttumattomalle totuudelle, joka on toteuttamassa meissä itseään, kun alamme pohtia siihen liittyviä asioita. Hedelmistään puut tunnetaan!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko uskovainen tyttö olla poikamainen, kiinnostunut poikien jutuista, mutta tietää kuitenkin olevansa tyttö, ja pukeutuu naisten vaatteisiin?

Vastaus:

Nimimerkille Stella

Kyllä voi! Aivan hyvin! Ihmiset ovat yksilöllisiä ja kiinnostuneita eri asioita. Ihmisen sukupuolen ei pidä antaa ratkaista sitä, mistä ihminen saa kiinnostua. Me olemme ensin ihmisiä ja sitten vasta naisia ja miehiä. Kaikkia ja kaikkea tarvitaan.

Kysymykseen vasasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä tarkoittaa Herran päivä? Tarkoitetaanko sillä ainoastaan lopun aikoja vai joskus jotain muutakin?

Vastaus:

Nimimerkille Tietämätön

Löysin aiheesta Aila Mielikäisen kirjoittaman hyvän kirjoituksen aiheesta Kielikellosta. Lyhyt vastaus siteerauksena kirjoituksesta kysymykseesi on: "Herran päivä (KristuksenJeesuksen KristuksenIhmisen Pojan päivä). Se on sanakirjojen mukaan kiteytynyt teologiseksi termiksi, joka vaatii merkityksen selitystä. Herran päivällä on Vanhasta testamentista lähtien tarkoitettu Jumalan oikeudenmukaisen tuomion päivää, joka voi olla rangaistuksen tai pelastuksen päivä. Uudessa testamentissa Herran päivä liittyy Kristuksen toiseen tulemiseen, ja jossain vaiheessa sitä on alettu käyttää kristillisessä kielessä myös ylösnousemuksen päivästä eli sunnuntaista. (Palva 2006 s.v. Herran päivä; Saarisalo 2009 s.v. Herran päivä.)"

Pidemmästä vastauksesta käy artikkeli kokonaisuudessaan, jonka linkitän tähän. 

"Päivä" yleiskielessä ja uskonnollisessa kielessä - KielikelloLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Kysymys:

Mitä tarkkaan ottaen tarkoittaa uudessa testamentissa käytetty "tehdä jotain jonkun nimeen"? Esim. saarnaan Jeesuksen nimeen tai nimessä? Esimerkkinä, mitä se on suomeksi jos sanon, että puhun vaikka äitini nimeen?

Vastaus:

Nimimerkille Ei ymmärrä

Tämä tarkoittaa, että puhut silloin toisen sijaan ja tämän puolesta ja tämän tavalla, tämän lähtökohdista. Edustat siinä tätä jotakuta toista ja sen toiminnan kautta oikeastaan olet tämän toisen henkilön toisinto. Hoidat toisen asioita tämän puolesta. Kun pyydät Jumalalta jotakin Kristuksen nimessä, pyydät sitä Kristuksena, vaikka et olisikaan vielä täydellinen tältä kannalta. Samoin syntejä annetaan kirkossa anteeksi Kristuksen nimessä, jolloin itse Kristus on siinä läsnä, samoin kun parannetaan sairaita Kristuksen nimessä. Voi sanoa, että se, jonka kautta toimit elää sinussa ja sellaisena kasvat elämän koulussa myös eteenpäin vahvistuen tässä. Se on tämän lapseutta. Tämä pätee silloinkin, kun puhut äitisi nimessä hoitaessasi hänen asioitaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mikä on Jumalan tahto? Mistä tietää, että mikä on omassa elämässä kunkin asian kohdalla Jumalan tahto?

Vastaus:

Nimimerkille Kaisla

Jumalan tahto on kasvattaa meitä kohti ylösnousemusta ja kuolemattomuutta. Jos Jumala olisi kana, ihminen olisi kanan poikanen, pieni keltainen piipittäjä, josta tulee vielä ihan eri näköinen aikuinen olio, tai tammenterho, josta kasvaa vielä iso puu. Jotakin ihan erilaista, kuin mikä on lähtökohta. Jumala ajaa sinua elämässäsi niin, että joudut vahvistumaan kaikessa siinä, mitä meissä on liian vähän ikuisuutta ajatellen. Elämä on harjoitusleiri, koulu, josta valmistutaan vielä kerran. Tästä voi päätellä jonkin verran sitä, mitä Jumala voisi kulloinkin tahtoa, vaikka hänen tiensä ovat meille vaikeat, jopa mahdottomat ymmärtää, kun me olemme kuitenkin vajavaisia olentoja. Jeesus opettaa meille Jumalan asennetta. Jos saat siitä kiinni, voit yrittää etsiä Jumalan tahtoa siitä ja miettiä, miten se ilmenee kaikessa muussa ja myös omalla kohdalla omassa elämässä. Mikä johdattaisi sinua siihen suuntaan ja veisi eteenpäin siinä kaikessa? Tämä ei tarkoita sitä, että elämään ei kuuluisi iloisia ja mukavia asioita, tai että se ei voisi olla aivan kaikessa iloinen ja onnellinen; taivashan on juuri onnellisuuden paikka ja olotila. Tämä elämämme todellisuus kaikkine pahuuksineen vain tuppaa tuottamaan ajoittain kärsimystä ja murhetta kaikille, jota meidän pitäisi yrittää korjata osaltamme.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Universumi on ääretön. Onko elämää vain maapallolla, vai voiko olla olemassa myös muuallakin ihmiselämää samaan aikaan? Vai onko Jumala luonut vain yhden maan? Myös Raamatussa sanotaan, että Jumala luo lopuksi uudet taivaat ja maat. Mitä tämä tarkoittaa? Tuleeko olemaan monta taivasta ja monta maata? Tosin ihmisiä on niin paljon, ettei kaikki mahdu samaan "tilaan".

Vastaus:

Nimimerkille Tutkimusretkellä uskon tiellä kulkiessa

Tätä pohditaan myös tähtitieteen piirissä. Käsitys on se, että avaruudessa on niin paljon olosuhteiltaan elämälle sopivia aurinkokuntia, että elämää varmasti tullaan vielä löytämään. Maailmankaikkeuden ainekset ja lainalaisuudet kykenevät kyllä tuottamaan elämää, älyä ja tietoisuutta vuoren varmasti. Meidän Maa- planeettamme on kaikkine elämineen syntynyt samasta alkuaineesta saman alkuräjähdyksen seurauksena kuin kaikki muukin, eikä ole mitään tämän ulkoista todellisuutta. Martti Lutherkin sanoo äärettömän, Jumalan, sisältyvän äärellisen, eli luotuun todellisuuteen, joten edes tässä ei ole mitään ihan ulkopuolista vaikuttajaa.

Tähtien ja planeettojen määrä avaruudessa on ihan lukematon, joten maita ja taivaita kyllä riittää. Puhumattakaan sitten multiversumista,  ajatuksesta, että maailmankaikkeuksia on monia rinnakkain yhden sijaan. Joten kyllä todellisuuteen elämää mahtuisi. Maailmankaikkeuksia on ehkä ollut olemassa jo ennen nykyistä, joten ei ole ihan sopimatonta ajatella, että näitä syntyisi nykyisen maailmankaikkeuden ajan jälkeenkin. Näinkin tämä tila voi olla aivan rajaton!

Asian selvittelyä hidastaa jonkin verran se,  että me emme vielä tiedä, mitä on elämä, äly, mieli, tai tietoisuus. Siksi ei voida arvioida ihan loppuun, että missä ja miten näitä voi olla olemassa ja miten ne ovat syntyneet ja mistä, jos ne ovat syntyneet jostakin. Tähänkin olemiseen voisi liittyä meille tuntematonta moninaisuutta.

On myös teoriassa ihan mahdollista, vaikka epätodennäköistä kaikki huomioiden, että Maapallo on ainoa elävä paikka koko maailmankaikkeudessa. Me emme kertakaikkiaan vielä tiedä paljoakaan tästä asiasta. Raamatun tehtävä on kertoa meille, miten meidän kuuluisi elää ja minkälainen suhde meillä pitäisi olla todellisuuteen. Se välittää meille riitävän tiedon meille tarkoitetusta pelastuksesta sen saavuttaaksemme ja muu jää enemmän sivuseikaksi, joten tietoa on hyvä etsiä asioista muualtakin. Elämän voi elää täysin  Jeesuksen opastamana!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

1 Kor 14:33 sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, 34 naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Onko naispappeus väärin, kun Korinttolaiskirjeessä se ilmaistaan vahvasti että on? Nykyaikana kuitenkin naiset toimivat pappeina, vaikka Korinttolaiskirjeen mukaan se on paha asia. Raamatussa on ristiriitaisuuksia ja ne kysymykset askarruttaa mieltä.

Vastaus:

Nimimerkille Suunta hukassa

Olet löytänyt monia mietityttäneen Raamatun kohdan! Nykyään tätä ajatusta pidetään aika lailla aikaan ja paikkaan sidottuna ajatuksena. Lähi-Idässä naisten asema poikkeaa edelleenkin selvästi miehistä, mihin tämäkin tekstikatkelma viittaa. Sitä paitsi tämä teksti on kirjoitettu Lähi-Idässä kaksituhatta vuotta sitten. Me tarkastelemme tätä asiaa ihan eri kulttuurissa ja eri aikakautena: ilmeisimmin Suomen alueella asuneiden ihmisten yhteisöissä sukupuolten väliset erot ovat perinteisesti pienemmät.  

Pappeus kirkossa edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa. Tehtävä on yliopistotutkinnon takana. Näin nähtynä opettavaan asemaan ei päädy ihan kuka tahansa puhuja, vaan ihminen, joka kykene omaksumaan asioita niin pitkälle, että pystyy opettamaan muita näissä asioissa. On ajateltavissa, että tällaisessa tilanteessa sukupuolen merkitys ei ole enää kovin suuri. Vielä 1800-luvulla tehtiin lääketieteellistä tutkimusta, jolla osoitetiin, että vain mies on älyllinen olento, luomakunnan kruunu ja nainen tunteiden vietävänä, ailahtelevana olentona nähtiin lähinnä gorillan henkisellä kehitystasolla. Nykyään me tiedämme, että asia ei ole näin. Suoranaisesti miesten ja naisten ajattelukyvyssä ei ole eroja: miehet ovat ehkä vähän matemaattisempia ja naiset verbaalisempia, mutta osa naisista on keskivertomiehiä matemaattisempia ja osa miehistä keskiverto naisia verbaalisempia. Tälläkään ei voi perustella miesten erityistä opettajuutta uskonasioissa asiallisin perustein. Raamatun kanta perustuu oman aikansa näkemyksiin miesten ja naisten ominaisuuksista ja yhteiskunnallisista eroista, jotka tekivät miehistä selkeästi perheen päät jo ihan lainkäytöllisessä mielessä esim. omaisuusasioissa, tai yhteiskunnallisina vastuunkantajina. Lähinnä vain miehiä ylipäänsä koulutettiin kunnolla, mikä ehkä näkyi osaltaan ajattelun kehittyneisyydessä sukupuolten välillä. Nykyään tytöt pärjäävät koulussa poikia paremmin ja valloittavat hiljalleen yliopistot ja sitä kautta yhteiskunnan avainpaikat, mikä viimeistään pakottaa katsomaan uusiksi antiikista periytyvät näkemykset sukupuolten keskinäisistä suhteista yhteiskunnallisina vastuunkantajina ja muiden opettajina. Kun koulutus on ensisijainen kriteeri tehtävien täytössä, tulee kehitys ajamaan väkisinkin entistä enemmän naispainotteiseen suuntaan pappisvirkojen haltijoissa. Ovatkohan miehet ajan edetessä siirtymässä yhteiskunnassa enemmänkin käsillään tekevien ihmisten joukkoon, siihen tähtäävien koulujen kautta?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä tarkoitetaan siunauksella? Monet elämässä hyvin pärjäävät ihmiset puhuvat, että ovat siunattuja, kun ovat saaneet myönteisiä asioita, joita ovat heidän elämässä. Puuttuuko heikompiosaisimmilta siunaus? Kuinka voi saada siunausta ja sitä myötä "parempaa" elämää? Vai onko tuo menestysteologiaa? Miten siunataan ja millaisissa tilanteissa puhutaan siitä? En enää unelmoi mistään, kun koettelemukset vieneet voimat vuosien aikana, ja sana siunaus on unohtunut mielestän, en enää tiedä mitä se edes tarkoittaa.

Vastaus:

Nimimerkille Väsynyt matkalainen

Siunaus sanana johdetaan suomen kieleen sanasta signum, merkki. Ruotsiksi siunaus on välsignelse. Signelse on merkitsemistä ja väl viittaa sanana menestymiseen ja onneen. Siunaus tarkoittaa noin hyvälle merkitsemistä, tai menestyksen merkintää. Siunaus välittää ihmiselle kaiken Jumalan hyvän, jota hän tahtoo meille jakaa ajallisiin ja iankaikkisiin tarpeisiin. Jumalanpalvelus päätetään aina Herran siunaukseen tämän kaiken rukoilemiseksi ja toivomiseksi ja jopa Jumalalta välittämiseksi ihmisille.

Kaikilla on oikeus lähestyä Jumalaa mielessään ja pyytää häneltä siunausta elämään: vedota Jeesuksen meille hankkimaan sovitukseen ja Jumalan lapseuteen. Jumala jakaa meille mielensä mukaan johdattaen meitä iankaikkista lopullista olomuotoa kohti. Meidän on otettava Jumalan hyvyys uskollamme vastaan, sillä usko voi siirtää vuoria, tai parantaa sairaita, tai jopa herättää kuolleita eloon, mitä kristikuntana odotamme.

En tiedä heikompiosaisiksi joutuvista ihmisistä, ovatko he jääneet paitsi jotakin, vai saaneet sijaan jotakin, mitä muilta puuttuu. Siunattuja eri tavoin ja eri asioissa? Tämä on asia, joka jaksaa minua mietityttää, mutta ei ole auennut tämän enempää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei. Kun tuomiopäivästä puhutaan, niin että kuolleet nousevat haudoistaan tuomiolle, niin tarkoittaako tämä sitä, että kun kuolemme olemme unessa tuomiopäivään asti? Eikö Jumala tuomitsekkaan heti kuoleman jälkeen.

Vastaus:

Nimimerkille Tanja

Martti Luther selittää tätä niin, että ihmisen kuollessa sielu eroaa ruumiista ja menee jonnekin taivaaseen, jossa levätään ja valmistaudutaan viimeiseen tuomioon, joka tulee aikanaan. Olotilana se saattaisi muistuttaa nukkumista ja unen näkemistä. Sanoisin, että ihminen jatkaa tässä kasvuaan täyteen kukkaan kaikessa, mikä oli jo tässä elämässä idullaan ja nupullaan, mikä tulee ilmi siellä ihan lopussa. Tavallaan tuomio tulee näin lopussa, vaikka se on jo olemassa heti kuoleman jälkeen siinä, mitä ihmisen olemukseen liittyy maallisen vaelluksen loppuessa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko se Jumalan kieltämistä, jos ei kerro uskosta muille ihmisille avoimesti? Tai jättää sen mainitsematta. Ellei nyt joku ihan kysy sitä suoraan. Kärsin sosiaalisista peloista, paniikkihäiristä ja ahdistuneisuushäiriöistä, niin en pysty omalta osaltaan levittää Sanaa eteenpäin, kun jo normaali kanssakäyminen tuttujen ihmisten kanssa tuo haasteista. Mielenterveyteni ei nyt kestäisi kuulla pilkkaa ja lisäkysymyksiä muilta uskonnosta. Olen myös autismin kirjoilla. Uskonnot ja mielenterveyshäiriöt tai neurologiset häiriöt mietityttää. Kaikkia uskoon liittyviä asioita eivät välttämättä kaikki ihmiset pysty toteuttaa omien rajoitteiden vuoksi tai sairauksien vuoksi. Ymmärtääkö Jumala sitä, jos on vain sydämessä uskovainen eikä välttämättä niin julkisesti? Kirkossa tulee välillä käytyä, sanaa tulee kuuntelua YouTuben kautta ja rukoilu kuuluu usein elämääni. Tai kirkossa tuli ennen käytyä enemmän, mutta nyt en kehtaa mennä sinne, enkä uskalla sosiaalisten tilanteiden pelkojen takia. Seurakunnan toimintoihin haluaisin osallistua, mutta olen hyvin erilainen kuin monet muut uskovat justiinsa esimerkiksi autismin vuoksi.

Vastaus:

Nimimerkille KingJames

Sanoisin, että todistat hyvin uskostasi, kun elät tavallista kristillistä elämää omalla tavallasi. Niin tulet vaikuttaneeksi muihin olemalla sitä, mitä sana opettaa. Se on enemmän, kuin tuhat sanaa. Ja vielä enemmän, jos joudut vastaamaan, kun joku kysyy sinulta asiasta. Jätä itsesi Jumalan käsiin, niin teet juuri sitä, mikä on hyvä, vaikket huomaisi koko asiaa. Niin Jumala armossaan toimii.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Raamatussa kehoitettiin lisääntymään ja täyttämään maan. Mitä kun maa on jo täytetty? On tullut ylikansoitusta. Pitääkö nyt luopua perheenperustamisesta tämän vuoksi?

Vastaus:

Nimimerkille Ruurik

Ajankohtainen kysymys! Täällä Suomessa on vielä niin paljon tilaa, että perheen perustaminen on hyvä ajatus. Syntyvyyskin pyrkii laskemaan niin alas, että se ei kata enää kuolleisuutta. Syntyvät ikäluokat ovat pienentyneet. Kehitysmaissa väestönkasvu on ollut ongelma. Koulutustason nostaminen ja erityisesti naisten koulutustason nostaminen on muuttanut tilannetta ja syntyvyys on laskenut jossakin määrin myös kehitysmaissa, kehitysmaiden naiset synnyttävät nykyään keskimäärin alle kolme lasta. Maailman väestökehitystä voi katsoa siis optimistisin silmin ja perheen perustaminen on oikeasti hyvä ja tarpeellinen asia täällä Suomessa. Elämän pitää jatkua ja kehittyä, etsiä uusia olomuotoja myös meidän aikakautemme jälkeen. Etsiä korkeinta mahdollista olomuotoa ja saavuttaa se.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ihmetyttää sellaiset papit, jotka ovat kirkossa töissä, mutta eivät ole uskovaisia. Saattavat olla jopa ateisteja tai agnostikkoja. Miten tämä on mahdollista? Kuulostaa ristiriitaiselta, että Jumalan sanaa/Jeesuksesta saarnaa ihminen, joka ei edes siihen usko. Mielestäni pappien pitäisi olla uskovaisia. Ennen se oli itsestäänselvyys. Ev.lut-kirkko on hyvin rakas minulle, mutta jotkut asiat kummastuttaa.

Vastaus:

Nimimerkille Julianna

Kyllä papit yleisesti ottaen uskovat siihen, mitä ovat julistamassa. Olen tavannut monia pappeja ja aina asiat ovat olleet heille omakohtaisesti sydämen asioita.

Papit ovat ihmisiä, jotka ovat olleet valmiita tekemään ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistossa osatakseen alaansa riittävästi ja ottaakseen elämän mittaisen pestin vastaan tehtävässään. Jo tarve nähdä vaivaa asioiden ymmärtämiseksi ja oppimiseksi kertoo siitä, että ihmisillä on korkea motivaatio omalle alalleen.

Korkea koulutustasovaade kuitenkin pitää sisällään sudenkuoppia. Nimittäin korkeatasoinen tiedekoulutus pitää sisällään nykyisen tiukasti perusteltavan ja määriteltävän tietokäsityksen, jolloin on tiedostettava myös se, mitä kaikkea nykytietämyksen mukaan ei voida todistaa, tai perustella. Tällaiselta pohjalta perimmiltään tehdään tieteellistä tutkimusta ja tieteellinen maailmankuva, jollainen rakennetaan yliopistossa, sisältyy miltei väistämättä siihen. Tämä väistämättä tuottaa ihmiseen agnostisia piirteitä sen myötä, että on tajuttava, että kaikkea ei voi perustella kokeellisesti, vaan että määrätyissä asioissa on tyydyttävä tietämättömyyteen. ihmiskunnan tietämyksellä on rajansa. Kristinusko sisältää paljon ainesta, joka liukuu määriteltävän tieteellisen tietämyksen ulkopuolelle ja tämän yhteensovittaminen koulutetun ihmisen tieteelliseen maailmankuvaan voi tuottaa joillekin vaikeuksia ja näkyä määrätynlaisena tietämättömyytenä, eli agnostisuutena, vaikka ihminen sydämestään uskoisi Jeesuksen opetuksiin ja työhön maailmassa ja kaikkeen, mitä kirkko opettaa. Kyllä joku voi ateismiinkin päätyä, mutta ainoa tietämäni tapaus papiston piirissä johti siihen, että ihminen jätti virkansa ja vaihtoi alaa.

Henkilökohtainen usko on tärkeä papille, mutta vähintään yhtä tärkeää on kyetä hahmottamaan olennaisilta osin kristinopin ja sen mukaisen Raamatun tulkinnan logiikkaa, jotta uskon sisältö ja pyrkimykset pysyisivät raiteillaan. Tämä näkyy nykyään moninaisena keskusteluna kirkon ja uskon asioista ja tuottaa jossakin määrin sekavuutta keskustelun kenttään. Me voimme lohduttautua sillä, että jo Jeesus joutui samaan tilanteeseen: mm. Vuorisaarnassa hän joutuu antamaan uusia tulkintoja vanhoille määräyksille, joita juutalaiset noudattivat ja joutuu asenteensa takia törmäyskurssille näiden kanssa. Samaan jamaan joutuivat reformaattorit yrittäessään uudistaa perinteiltään vinoon jäykistyvää kirkkoa ja heidän jälkeensä joudutaan nykyäänkin jossakin määrin samaan, koska ihmiskunnan omaama todellisuuden ymmärtäminen ja tietämys kasvaa koko ajan kiihtyvällä nopeudella, kun tieto tuo aina vain lisää kysymyksiä ja uutta tietoa. Tämä kaikki näkyy kysymässäsi asiassa ja minä tulkitsen, että se osaltaan on viemässä muutosta ihmiskunnassa läpi ja kohti tulevaisuuden teoreettista huippua, jumalallista täydellisyyttä, kun me muutumme uudenlaisiksi olennoiksi. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voinko rukoilla että Herra ottaisi minut pois kärsimästä, en kestä enää kipuja mitä minulla on?

Vastaus:

Nimimerkille Jusa66

Kyllä voit rukoilla Herralta, meidän isältämme  myös sitä, että pääsisit jo täältä pois. Et tee toivomuksella, tai pyynnöllä tässä mitään väärin. Jumala vastaa sinulle aikanaan, mutta hän huomioi siinä kaiken sen, mitä se vaikuttaa siihen ympärillesi Jumalan pyrkimykset huomioiden.  Hän on kasvattamassa meitä kaltaisiksensa ja tämä on kaikessa se varsinaisin kaiken nimittäjä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko television katsominen syntiä? Nykyään on läppärit kai jokaisella, ja sieltähän vasta löytyy laidasta laitaan kaikenlaista. En pysty ymmärtämään tuota eroa. Sellaista minulle on kerrottu, että raamatussa on maininta televisiosta. Onko näin?

Vastaus:

Nimimerkille Ansu

Hauska kysymys muuten! Ei telkkarista ihan suoraan Raamatussa mitään puhuta. Raamattu on sidottu oman aikansa kielenkäyttöön ja havaintotodellisuuteen. Jonkin kohdan voisi ehkä viittaavan siihen jotenkin peitellysti. Esimerkiksi Johanneksen ilmestyksessä luvussa 13, jakeessa 3 koko maailma ihmettelee petoa ja lähtee seuraamaan sitä. Tätä ei voisi tapahtua ilman telkkaria ja muita vastaavia härpäkkeitä. Vasta nykyään kukaan voi tavoittaa koko maailman ihan noin vain. Sitten peto luvun edetessä vielä alkaa herjata Jumalaa. Nyky viihdetarjonta moninaisine sekseineen, väkivaltoineen ja huijarin temppuineen ja narsistisine taiteilijoineen, joita elokuvissa yms.vilisee saattaisivat vaikka opettaa arveluttavia ajatuksia ja tapoja ihmisille: ihan muuta kuin hyvä saarna! Ehkäpä telkkari tässä mielessä on syntinen härveli.Toisaalta se tarjoaa myös reaaliaikaista tietoa kaikkialta ja kaikesta, mikä on taas hyvä asia. Myös hengellinen elämä saa siitä monenlaista tukea. Telkkarin hyvyys, tai pahuus taitaa määrittyä eniten siitä, mihin katsoja sitä käyttää ja mitä se katsojassa tuottaa. Tässä telkkari ei taida erota lainkaan kirjoista: nekin vaikuttavat lukijaan myös sen mukaan, miten lukija niitä lukee ja mihin lukijan mieli niissä tarttuu. Tämä pätee muuten myös Raamattuun - sitäkin voi lukea myös pirun silmin!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten pitäisi suhtautua sellaiseen väitteeseen, että Aatamin ensimmäinen vaimo ei olisikaan ollut Eeva, vaan Lilith?

Vastaus:

Nimimerkille Ansu

Luomiskertomuksessa ei ainakaan mainita mitään Lilithistä. Tämän alkuperä on Babyloniassa, josta se on siirtynyt juutalaiseen mytologiaan. Kyse on naispuolisesta demonista, joka voisi muistuttaa vähän vampyyriä tarpeineen. Jes 34:14 mainitaan ohimennen yön velhotar Lilit, mutta tämä ei liity mitenkään Aadamiin kirjassa.

Itseasiassa luomiskertomuksesta saa vaikutelman, että Adam ja Eeva luotiin samana päivänä ja he lankesivatkin miltei samoin tein ja illalla, ilman, että päivän sanotaan vaihtuneen, Jumala käyskentelee Paratiisissa ja huomaa tapahtuneen ja karkottaa ihmiset Paratiisista. Eli tämäkin olisi samana päivänä. Lilithille ei oikeastaan edes jää aikaa olla suhteissa Adamin kanssa ennen Eevaa, jos Raamattua tulkitsee tarkalla silmällä. Tältä kannalta Lilit on jotakin, minkä Raamattu jotenkin tunnistaa, mutta ei liity mitenkään Adamiin.

Vähän sama juttu, kuin Jeesuksen lapsuuskertomukset, joissa hän tekee kaikenlaisia ihmeitä. Kyse ei ole Raamatusta, vaan myyttisestä aineistosta, joka on syntynyt täydentämään ihmisten ajattelua johonkin tarpeeseen, mutta joka näyttää ehkä vähän samalta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kun Jumalalla on kaikki valta, miksi hän ei estä pahojen asioiden tapahtumista?

Vastaus:

Nimimerkille Daniella

Kiitos kysymyksestä. Tätä asiaa on pohdittu kristikunnan piirissä jo ainakin 200-, 300-luvulta asti. Puhutaan teodikean ongelmasta, joka minuakin jaksaa mietityttää. Olen tullut sellaiseen tulokseen, että Jumala on kaikkivaltias, joka on luonut hyvän maailman, joka on sinänsä hyvä, mutta se on rikkinäinen ja viallinen syntiinlankeemuksen myötä. Jumala on korjaamassa ongelmaa ja asia tulee kyllä valmiiksi, mutta hanke ei vielä ole edennyt sinne asti. Jumalalle tämä on pieni hetki ja meille ajallisille olennoille kokonainen ikuisuus. Maailma on kuten synnytystuskissa etsimässä lopullista olomuotoaan, syntymässä siihen, ei vielä valmis, mutta saavuttamassa kuolemattomuuden(Room. 8:20-25). Pahoja asioita tapahtuu, kunnes maailma on korjattu ja toimii taas kokonaan  oikein. Ne ovat niitä synnytyskipuja. Nyt pahat asiat ja kaikki muu edistävät omalla salatulla tavalla maailman muovautumista kohti uutta, toivottua hyvää olomuotoa. Näin myös kaikki paha on valjastettu jollakin tavoin hyvän voitoksi, vaikka se on ihmiselle vaikea asia ymmärrettäväksi ja paha kuitenkin tuhoutuu ihan lopuksi. Aika moni maailman pahoista asioista tapahtuu siksi, että ihminen oliona on kääntänyt selkänsä Jumalalle, eikä elä Jumalan tahtomalla tavalla, vaan etsii omaa itsekästä hyväänsä, mitä Jumala armossaan on korjaamassa. Ja silti Jumala on kaikkivaltias.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mistä sen tietää että on parantamisen lahja? Jos yrittää parantaa Jeesuksen nimessä vaikka särkyä, ja mitään ei tapahdu. Miten erottaa huuhaan todellisesta parantamisen lahjasta?

Vastaus:

Nimimerkille Viena

Tässä varmaankin ainoa tapa nähdä, onko itsellä parantamisen lahja selviää kokeilemalla, tai siten, että elämä heittää tilanteeseen, jossa joutuu ryhtymään toimeen. Jokin epätoivoinen tilanne, jossa ei ole enää mitään muuta, saattaisi vaikka tuoda sopivaan ihmiseen sellaisia kykyjä, pakottaa keskittymään ja repäisemään. Jeesus itse sanoo parantaessaan useissa kohdin Raamatussa parannetulle, että sinun uskosi on sinut parantanut. Usko taas on sellainen voimavara ihmisessä, että sillä tiedetään olevan vaikutusta tällaisissa asioissa, mikä huomioidaan nykyään lääkkeiden testauksessa sillä, että koeryhmistä yksi saa mitään vaikuttamatonta lumelääkettä, jonka vaikutuksista voidaan päätellä paljonko testattava lääkeaine todellisuudessa vaikuttaa ja paljonko vaikutusta tulee uskon suunnasta. Jeesuksen seuraajat saavat harjoittaa parantamista Jeesuksen nimissä hänen luvallaan: näin usko Jeesukseen ja luja luottamus Jumalan kaikkivoivuuteen voi vahvistaa meissä tällaisia piirteitä, kun yritämme edistää Jumalan valtakuntaa ihmisten keskellä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon opetukset harhaoppia? Heitä ei pidetä kristittyinä, vaikka sanovat olevan sitä.

Vastaus:

Nimimerkille Pelkonen

Mormoni kirkko on kristillisperäinen liike, ei kristillinen kirkko, eikä oikein edes harhaoppi. Mormonit eivät tunnusta kolminaisuusoppia Jumalan kolmesta persoonasta: yksi Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki, mikä on kristillisen Jumalakäsityksen perusta. Tämä on yksi perustava kriteeri sille, että jokin uskontokunta tunnustetaan kristikuntaan kuuluvaksi kristillisten kirkkojen keskuudessa. Mormoneilla on oma Pyhä kirja, Mormonin kirja, jota luetaan Raamatun rinnalla. Sekä monia kristillisyydestä täysin eriäviä käsityksiä. Kyse on kristinuskoon nähden täysin eri uskonnosta ja ihan erilaisesta todellisuuden tulkinnasta, vaikka nimellisesti jossakin määrin puhutaan samoista asioista.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Tuosta kiroilukysymyksestä heräsi jatkokysymyksiä. Kuinka paholaisen saa pois, jos on sitä kutsunut kiroillessa? Joskus tulee vahingossa kiroiltua, vaikka minä yritän sitä kovasti välttää.

Vastaus:

Nimimerkille Petruska

Ihmisellä on ollut sama tilanne perustaltaan päällä syntiinlankeemuksen alusta asti. Ihminen kuulee väärän äänen oikean rinnalla. Meille on annettu turvaksi Vapahtaja, jonka tähden saamme syntimme anteeksi ja Jumala ohjaa meitä meissä läsnäolevana elämään Jumalan tahtomalla tavalla. Luottamus Jumalan työhön kantaa meitä tässä ja aika tekee omansa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko tatuoinnit syntiä? Tai venytetyt korvalehdet? Entä kauneusleikkaukset? Huulitäytteet? Tai yleisesti kehonmuokkaus/plastiikkakirurgia. Jotkut ihmiset nykyaikana ovat muokanneet "lähes kaiken" itsessään, myös luita muotoillut (esim.kallon luustoa, niin saa hienommat poskipäät). Samoin jotkut tatuoi kasvoihinkin kuvioita, saattavat olla tatuoituja lähes päästä varpaisiin. Nykyajan kauneusihanteet ovat muuttuneet kokoajan keinotekoisemmaksi. Jotkut haluavat muuttaa itsessään "kaiken".

Vastaus:

Nimimerkille Misku

Esität ajankohtaisen kysymyksen. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Kaikki meissä on Jumalan luomaa, vaikka olemmekin rikkinäisiä olentoja. Jumalan kuva ja kaltaisuus ei kuitenkaan ilmaisuna kuvaa ihmisen ulkonäköä, vaan perimmäistä olemusta älyllisenä ja luovana olentona, jonka tehtävä olisi viljellä ja varjella luomakuntaa Jumalan sijaisena, hänen tavallaan. Toimia, kuten Jumala.

Ulkonäön muokkaaminen ei sinänsä ole merkittävä asia tältä kannalta katsoen, vaikka siinä voisi lausua moitteen yrityksestä parannella Jumalan luomaa. Mutta sitten samaa olisi myös yritys korjata synnynnäisiä epämuodostumia. Ehkä siinä  kysymys olisi Jumalalle ominaisesta luovuudesta? Ihmisen ymmärtämällä tavalla?

Ulkonäön muokkaamisessa perimmiltään on kysymys siitä, että ihmisen sisäinen mielikuva ja käsitys hyvästä ja kauniista muokataan ulkoisesti näkyväksi. Se mitä saadaan aikaiseksi, oikeastaan kuvaa ihmisen sielua ulkoisesti näkyvällä tavalla ihmisen ulkomuodossa. Piirtää ideaalin esille. Asioita ymmärtävä voi siitä päästä vaikka vähän kurkistamaan jonkun sydämeen! Jotenkin vinoon menneet kauneusleikkaukset, joita lehdissä joskus näkyy, muistuttavat aina minua siitä, että me kaikki ihmiset olemme jollakin tavoin vinoutuneita olentoja. Se näkyy eri ihmisissä eri tavoin. Synti meissä on juuri tätä vinoutuneisuutta, joka tuottaa vinoutuneita tekoja, joista oikeasti vakava tapaus näkyy juuri nyt Ukrainassa, kun ihmisiä tapetaan ja ihmisiä vahingoittuu niin, että heitä täytyy leikellä kuntoon moninkin tavoin. Myös ulkonäön osalta.

On vaikea sanoa onko ulkonäön muokkaaminen sinänsä syntiä. Se voi olla vapaa luovuuden ja viestinnän foorumi, jolla myös synti tulee näkyväksi sellaisena, kuin se ihmisessä vaikuttaa. Osa vastausta on myös näkijöiden silmissä. Tulkinta ja kokeminen antavat suuressa määrin havainnolle sisältöä ja tekevät siitä lopullisen  aistimuksen, mikä kertoo jotakin myös näkijästä.

Ehkä ulkonäön muokkaamisen synnillisyys määrittyy parhaiten siitä, miltä sen kanssa tuntuu elää ja mihin sen tulosta käyttää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko kiroilu paholaisen kutsumista paikalle?

Vastaus:

Nimimerkille Petruska

Paholaisen nimen toistelu, tai huutaminen voi olla hänen kutsumistaan, kuten Kristuksen nimissä voi siunata, tai jopa parantaa ihmisiä, sellainen, jolle kyky siihen on annettu. Se on tässä tapauksessa eräänlaista rukousta, jota asianomainen henki yrittää pitää yllä. Paholainen elää niissä, jotka sitä kutsuvat ja teettää näillä omia tekojaan, kuten Kristus omillaan. Jo kiroilu on tällaista tekemistä ja tarttuu toisinaan helposti ihmisestä toisiin. Moni tapettu on kuollut raivostuneiden kirosanojen kaikuessa: Perkele, tai Saatana ei ole salannut omaa läsnäoloaan rikoksissa, joissa se on läsnä, vaan se on suorastaan kerskuen ylistänyt itseään saavutuksistaan. Toki paholaisesta voi puhua myös muuhun sävyyn, kuten asiaa pohdiskeleva puhuu, kuten minä tätä kirjoittaessani. En kiroile käyttäessäni nimeä, se ei ota minua valtaansa, kuten kiroillessa kävisi.

Tietyt sanat liittyvät tietynlaisiin tunnetiloihin ja pyrkimyksiin ja noiden käyttö pitää noihin liittyviä asioita pinnalla ihmisen mielessä ja sitä kautta käytöksessä ja teoissa. Näin nimen edustama elää ja vahvistuu ihmisessä ja siirtää tätä omaan valtapiiriinsä kuuluvaksi ajan edetessä. Näin kiroilu ei ole pelkästään luokse kutsumista, vaan suorastaan rukousta, jota itsensä julkituova henki ylläpitää, kuten tapahtuu myös silloin kun siunaat ihmisiä Jumalan nimessä ja toivot heille pelkkää hyvää. Tällöin Pyhä Henki vie sinua. Tätä meidän on hyvä muistaa rukoilla hyvältä Jumalalta päivittäin, ainakin ajatuksissa. Isä Meidän rukouksessa pyynnöt: äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta,  liittyvät juuri tähän.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Syyllistyykö ihminen pyhän hengen pilkkaan jos elää tiedostomattomasti synnissä?

Vastaus:

Nimimerkille Uskova

Hyvä kysymys. Ei syyllisty. Kaikki ihmiset ovat jollakin tavoin rikkinäisiä, eli syntisiä ja Pyhä Henki korjaa meitä ja ohjaa ihmisten ajatuksia ja pyrkimyksiä Jumalan tahtomaan suuntaan. Se väärä mitä meissä tiedostamattomasti on ei siis loukkaa Pyhää Henkeä, vaan rukoilee tätä apuun.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko meikkaaminen syntiä? Itse ajattelisin, että meikatuilla kasvoilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kuvan kanssa. Enneminkin ihminen kokonaisuudessaan. Että hän elää, ajattelee ja tekee Jumalan tahdon mukaisesti, olipa mekkiä tai ei. Paninko pahan. :)

Vastaus:

Nimimerkille Ansu

Heitit hyvän! Jumalan kuva ja kaltaisuus ihmisessä ei tarkoita ihmisen ulkonäköä, tai olomuotoa, vaan perusolemusta, joka sekin on rikkinäinen versio alkuperäisestä, johon aika ja kehitys pyrkii takaisin. Sanoisin, että meikkaamisella ei ole mitään merkitystä tälle asialle. Meikatessa ihminen muovaa itseään ulkoisesti omien sisäisten mielikuviensa mukaan, joten kyse voisi olla vaikkapa oman sielun piirtämisestä osaksi omia ulkoisia piirteitä. Näin se, mikä mieltä liikuttaa, saattaisi vaikka näkyä ehostuksessa. Mielenkiintoinen näkökohta ihmistutkijalle! ;D

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jos rukoilen perheenjäseneni puolesta, joka on ateisti, niin auttaako Jumala hänenlaistaan?

Vastaus:

Nimimerkille Ansu

Jumala kuulee rukouksesi ja auttaa rukoustesi kohdetta. Hän tekee joka tapauksessa työtään kaikissa ihmisissä, mutta osa torjuu hänet. Näin he saattavat ajan myötä joutua vaikka sivuun Jumalan vaikutuspiiristä.

Rukous perheenjäsenesi puolesta voisi auttaa häntä, mutta Jumala vastaa omalla tavallaan ja ajallaan. Sitten kun ihminen on valmis hänet vastaanottamaan. Joskus, kun elämä on ensin vähän koulannut siihen, mikä voi olla vaikka osa sitä vastausta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Onko väärin, jos keskittyy paljon siihen, että saisi onnellisen elämän maanpäälle? Ja ei haluais miettiä kuolemaa ollenkaan, vaan olla onnellinen täällä. Haluaisi keskittyä elämää, eikä vaan miettiä kuoleman jälkeisestä elämää koko ajan.

Vastaus:

Nimimerkille Adiola

On ihan oikein ja tervettä tahtoa olla onnellinen jo nyt. Kristityn elämän ei tarvitse olla jatkuvaa kuoleman ja sen jälkeisyyden miettimistä. Itse asiassa voisi sanoa, että kristitty on nimenomaan vapautettu tällaisista ongelmista ristin sovituksen kautta. Sanotaan, että ihminen on oikeasti vapaa elämään, vasta kun on selvittänyt välit oman kuolevaisuutensa kanssa: mutta jokainen varmaankin elää ja kuolee loppujen lopuksi omalla tavallaan.

Ennemminkin kristillisessä mielessä merkittävää on se, mistä ja miten ihminen onnellisuutta etsii: vahingoittaako se jotenkin muita ihmisiä, tuottaako se ongelmia jollekin? vai tuoko onnellisuutta se, että kaikilla on kaikki hyvin ja voi itse jollakin tavoin parantaa muiden elämää ja tuoda toisille onnellisuutta? Perusasiat kuten esim. oma terveys, tai oma hyvä perhe-elämä, tai elämäntehtävä eivät ole keneltäkään pois ja saattavat jopa tukea lähimmäisiä näiden elämässä. Tällaisessa tilanteessa onnellisuuden etsiminen jo tässä elämässä on pelkästään hyvä asia. Ehkä voisi sanoa niin, että niin kauan, kuin joudut itse kantamaan oman onnellisuutesi vaivat, pysyt osapuilleen oikeilla teillä. Jos muut joutuvat kärsimään asian tähden, olet lipsahtanut väärille teille. Tähän raamiin, tai kehykseen Jeesuksen opetukset pyrkivät opastamaan meitä elämässämme ja tässä pysyminen kasvattaa meitä myös sellaiseen olomuotoon, että edistymme myös kehittymisessämme oliolajina eteenpäin, emmekä ala taantua jonkin sellaisen suuntaiseksi, jollaisia on elänyt joskus ennen ihmisten aikakautta. Niin yhteiskunta ja muu luomakuntakin tulevat huomioiduksi kaikkine elämänmuotoineen elämän hyväksi ja jopa voitoksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko Jumalalle puhua suoraan? Minulle kertoi eräs omasta mielestään oikea uskovainen, että niin ei voi tehdä. Olin ihan ällikällä lyöty, koska eikö rukoillen olla suorassa yhteydessä Jumalaan. Mikä minulla nyt mättää tuossa asiassa. Itse juttelen Jumalalle niitä näitä melkein joka päivä, rukoillen ja kiittäen, että olen Hänet löytänyt sydämmeeni.

Vastaus:

Nimimerkille Ansu

Jatka vain sitä keskustelua, johon olet ryhtynyt Jumalan kanssa. Juuri niin tämä suhde toimii. Itseasiassa henki huokailee sinun sydämessäsi ja käy keskustelua Jumalan kanssa jopa sinun itse sitä huomaamatta. Näin tämä vuorovaikutus on aivan jatkuvaa sinun ja Jumalan välillä. Tämä kaikki on rukousta ja sitä ovat myös kaikki toimesi, jotka nousevat tältä pohjalta. Vastausta taivaan isän puhutteluun. Jumala tahtoo, että me ymmärrämme, että me olemme hänelle oikeita lapsia ja hän on meidän todellinen isämme.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko "valkoinen valhe" syntiä? Itse harrastan sitä, koska en halua pahoittaa toisen ihmisen mieltä tylyllä totuudella.

Nimimerkille Ansu

Tämä on yllättäen minun papin vatsaani ikävästi vääntelevä asia. Minusta valkoinen valhe ei ole paha asia, jos sillä yrittää auttaa asianosaisia. Väärä totuuksien julistaminen voi tuottaa turhaa  murhetta ja vahinkoa, etenkin mielipideasioissa, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä mihinkään ja joista voi olla montaa mieltä. Ihan eri asia olisi, jos valhe tuottaisi oikeasti vahinkoa jollekulle. Ihmisistä voi joutua joskus huolehtimaan tälläkin tavoin ja se taas on se tärkeä asenne asia.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jos aviopuoliso jättää puolison, koska ei vaan enää rakasta häntä. Saako jätetty puoliso etsiä uuden kumppanin?

Vastaus:

Nimimerkille Jätetty

Minun mielestäni jätetty puoliso saa etsiä uuden kumppanin. Yhteiselämän tarpeessa oleva ihminen alkaa muuten riutumaan yksinäisyyteensä ja saattaa alkaa sotkea toisten avioelämää tämän johdosta. Parempi olisi löytää itselle oma elämä ja sen tuova elämänkumppani, jonka kanssa voi alkaa elää ja suunnitella tulevaisuutta. Elämän pitää saada jatkua.

Raamattu on tässä asiassa käsityksissään kaksinainen. Jos katselet vähän aikaisempia vastauksia, löydät sieltä lisää tästä asiasta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka usein pitää käydä jumalanpalveluksissa tai kuunnella sitä Internetin välityksellä? Tulee harvoin kuunneltua, joskus on niin vaikea keskittyä. Joitain saarnoja kuuntelen monta kertaa, ne missä on hyviä kohtia jotka puhuttelee just elämässä. Helposti palvelusten kuunteleminen vaan jää... Haluaisi ylläpitää tapaa, mutta se sit jää usein.

Vastaus:

Nimimerkille Hannu

Hyvä kysymys! Ihmisen olisi hyvä pysähtyä Jumalan Sanan ääreen aina silloin tällöin. Hyvä olisi jos tätä tapahtuisi säännöllisesti ja mieli tottuisi etsiytymään sen ääreen itsenäisesti. Tärkeää siinä on, että mieli kääntyy luojaa päin ja sydän on hänelle avoinna. Tärkeintä tässä on Jumalan läsnä olemisen muistaminen, joka  tukeutuu siihen, mitä hän meille tahtoo opettaa itsestään. Tähän voisi riittää myös jonkin aiemmin kuullun, tai mieleen nousevan ajatuksen pyöriminen mielessä. Näin Jumalan todellisuus jäsentyy meille kaiken aikaa tarkemmin ja me saamme kasvaa siinä, ajatuksien kehittyessä. Ne ovat meidän elämäämme, joka suuntaa meidän ajatuksiamme ja toimiamme: viime kädessä koko kasvuamme kohti siitä aukeavaa huippua. Jumalanpalvelus on perimmiltään tätä samaa, mutta moniulotteisemmalla tavalla ja seurakunnan tukemana ja ehtoollisen sakramentin vahvistamana. Siksi olisi hyvä ammentaa siitä ajoittain uutta voimaa hengen kasvulle itsessä; ainakin silloin, kun ajatukset alkavat kiertää kehää ja juuttua paikoilleen.Tämän kokonaisuuden tarkoitus on levittää vaikutuksensa tavalliseen arkielämään niin, että se palvelisi asenteellaan Jumalaa ja hänen pyrkimyksiään meissä ja meidän keskellämme. Näin itse Jumala kasvattaa meitä kaiken arkisen keskellä kaikella arkisella ja Jumalan Sana löytyy elämään monilla tavoin ja monista suunnista. Meidän täytyy vain osata ottaa hänen puhuttelunsa vastaan. Tämän huipentumana koko elämä voi olla rukousta, vuoropuhelua Jumalan kanssa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mistä tunnistan harhaopin?

Vastaus:

Nimimerkille Karelia

Tämä on suorastaan pelottavan laaja kysymys, johon on vaikea antaa ihan täsmällistä yksiselitteistä vastausta. Mutta yritän koota jonkin ajatuksen asian tiimoilta. Ongelma tässä on se, että opillista määrittelyä on tehty monesta asiasta moneen suuntaan ja rajanveto ja määrittely on aika tarkasti määrittynyttä ja pikkutarkkaa. Kysymyksesi pakottaa minua ajattelemaan ja joudun huomaamaan, että tässä on logiikkansa. Latinan kielessä puhuttaisiin doctrinasta ja sanana se viittaa myös laajempaan oppijärjestelmään: tieteeseen, tai tiedehaaraan. En käy tässä lävitse kristillistä oppia kokonaisuudessaan, siitä on kirjoitettu kokonaisia kirjoja, vaan tuon esille muutaman näkökohdan, joiden avulla voi saada vähän näppituntumaa opillisen oikeaan ja väärään.

Raamattu on Jumalan ilmoitus, joka on riittävä ihmisen pelastumiseksi. Oppi ja uskontunnustukset kaikkine kohtineen on Raamatun sisällön tiivistämistä ja tarkentamista muistamisen helpottamiseksi ja suhteessa eri aikoina käytyihin keskusteluihin, jotka ovat tuoneet tarvetta opilliselle rajanvedolle terveen kristillisyyden määrittämiseksi. Harhaksi voisit tunnistaa opillisen väitteen, joka on vastoin Raamatun opettamaa. Tätä näkemystä haastaa jonkin verran se, että ihmiskunnan tietämys eri asioista lisääntyy ja joudumme miettimään jossakin määrin uusiksi vanhoja käsityksiä, kun tietomäärä erilaisista asioista kasvaa. Jokin hyvä perustelu tutkittavan ilmiön osalta voi muuttaa asioiden loogista yhteenliittymistä ja moraalista merkitystä, jolloin uusi tieto voi pakottaa näkemään asioita uudella tavalla. Ajattelun logiikka ja sen sitoutuminen Jumalan sanan logiikkaan on tässä se tärkeä asia. Tässä on kristittynä annettava etusija Jeesuksen opetukselle. Tämä suhteellistaa osaa Raamatun nimellisestä sisällöstä, koska jo Jeesus suhteellistaa asioita, vaikka pitääkin perinteestä kiinni. Tässä muuten  näet, miten karmaisevan  hankalan kysymyksen osasit esittää!

Jumala tahtoo tehdä työtään meissä ja meidän keskellämme reaalisesti ja toimii kaikkialla, siis ihan todella, eikä jotenkin luulotellusti, tai vertauskuvallisesti. Ihminen on sellainen kuin on, eikä mikään idealisoitu kiiltokuva. Kaikki tapahtuu luonnonlakien todellisuudessa, joka on etenemässä ajassa olomuodosta seuraavaan ja kohti lopullista olomuotoaan, mikä liittyy myös ihmiskunnan haaveisiin liittyen tulevaisuudessa tapahtuvaan muodonmuutokseen. Tämä näkökohta voi olla nykyihmiselle vähän vaikea nieltäväksi, kun Raamatussa tapahtuu monenlaisia ihmeitä. Maailman me sen sijaan nykyään tiedämme olevan ja olleen aina ennenkin muutoksen alla kohti seuraavia olomuotoja. Tässä täytyy vain tiedollisesti tyytyä siihen, että me emme ymmärrä  vielä kaikkea kaikesta ja monet nyt oudot asiat tulevat olemaan tulevaisuudessa enemmän arkipäivää. Näinhän asiat ovat edenneet tähänkin asti. Jumala ja kaikki muu kuuluu reaalitodellisuuteen ja asioita voi aukoa siitä käsin Raamatun ohella ja tueksi. 

Yksi hyvä tuntomerkki terveelle opille on se, että se on loogisesti yhteensopiva sille, että meissä ihmisissä kasvatetaan Kristusta. Kaikki noteerattava perinne tukee tämän prosessin etenemistä: ihmisen kasvua ja muutosta kohti kuoleman vallan voittamaan kykenevää täydellisyyttä. Jumalan kuva ja kaltaisuus on palautumassa ihmiseen, eli perisynti on katoamassa, kun rikkinäisyys korjautuu ajan edetessä kohti täyttymystä pelastushistorian edetessä. Jos huomaat, että jokin näkemys tukee edistymistä tälle vastakkaisiin asioihin, se ei voi olla oikein, tai oikeassa muodossa. Oikea oppi ei edistä pikkumaisuutta ja  itsekkyyttä, vaan ihan päinvastoin. Usko tukee luonteen kehittymistä ja on osa ihmisen luontoa tässä mielessä, ohjatessaan ajattelun ja ymmärryksen perusteita ja vaikuttaessaan sitä kautta käytökseen ja tapoihin ja sitä kautta ruumiiseen. Jos maailma on sorvi, niin oppi pitää meidät oikeassa asennossa suhteessa maailman ja elämän toimintaan, niin että me muovaudumme oikeasta näkökulmasta eteenpäin maailman jatkaessa omaa kehitystään.

Yhteiskunnalliset tarpeet auttavat myös hahmottamaan tätä asiaa. Oikea oppi ja sen tulkinta edistää tervettä ihmisyyttä ja pitää yhteiskuntaa pystyssä. Kun ihmiset hahmottavat todellisuutta terveesti, myös yhteiskunta tekee niin. Siksi yhteiskunnan pitääkin huolehtia yksittäisistä ihmisistä tässä suhteessa. Oikea oppi suuntaa ihmisten mielenkiintoa tältä kannalta oikeisiin asioihin oikealla tavalla, jolloin ihmisten kasvu etenee tähän suuntaan täydellisyyden tavoittelemiseksi. Ihminen ei saa olla itsekäs ja tuhoava, vaan hän on Jumalan kuvana Jumalan edustaja maailmassa. Harhainen ajattelu suuntaa ajatuksia elämän kannalta pääasioiden sijaan merkityksettömiin sivuseikkoihin ja yhteiskunnallisesti vahingollisiin pyrkimyksiin. Tällaisen saadessa vallan yhteiskunnassa se tuhoutuu. Oikea oppi tukee elämän säilymistä ja sen jalostumista Kristuksen jalanjäljissä ja tälle käänteinen on harhaoppia. Tältä pohjalta voi arvioida suuntaa antavasti, mitä mikäkin on. Hyvä lainsäädäntö on myös opillisesti korrektia ainakin pääpiirteittäin. Toteuttaa kristinopinkin pyrkimyksiä. Tällaiselta pohjalta pohtien olen itse aukonut opillisen ajattelun logiikkaa ja oikean ja väärän välistä rajanvetoa.

Tämä antaa jonkinlaista näppituntumaa erottaa hyvin yleisellä tasolla käsitykset, jotka ovat epäterveitä, menemättä erityisesti yksittäisiin opillisiin määritelmiin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Viitattuna tuohon yhteen aiemman kysymyksen vastaukseen "Martti Luther pohtii, että Paratiisi saattaisi olla ennemminkin olotila, kuin varsinainen paikka. Jumalaakaan ei voi sijoittaa yhteen paikkaan, vaan hän on läsnä kaikkialla. Näin helvettikin olisi käsitettävä olotilaksi, tai tietoisuuden tilaksi, eroksi Jumalasta, joka kalvaa ihmistä ja saa tämän voimaan huonosti. Olohan voi ihmisellä olla niin pohjattoman huono, että tämä voi vaikka tappaa itsensä, koska ei kestä enää" Niin tästä tuli mieleen yksi kysymys. Mitäs jos me ollaan jo helvetissä? Mitäs jos tämä elämä on oikeasti jo se helvetti? En usko, että monet teistä on, mutta mietin, jos minä olen siellä jo. Jos minun todellisuuteen on jo siellä. Elämäni on tällä hetkellä hyvin helvetillistä. Ei meinaa kestää, eikä jaksaa enää. Voimavarat menee jatkuvien vastoinkäymisten ja ikävien asioiden setvimiseen. On hyvin vaikeita asioita nyt elämässä läpi käytävänä. Monien ihmisten elämä on jo täällä maanpäällä yhtä helvettiä. Sitä haluaisi saada voimaa uskosta, mutta alkaa välillä ärsyttämään, kun koen olevani hylätty. Liikaa vastoinkäymisiä olen kokenut. Enkä ole saanut aikoihin turvaa siitä, että Jeesus tai Jumala pitäisi huolen. Ehkä hengelliset tilaisuudet auttaa siihen, kuön pääsisi menemään paikan päälle. Haluaisin taas kokea olevani vahvasti uskossa, tai tuntea läsnäolo voimakkaasti kuin ennen. Se tunne on hiipunut vuosien aikana, ei koskaan täysin vaimentunut, mutta haluaisin vielä kokea onnellisuutta uskosta. Mikä auttaisi hiipuvaan uskonliekkiin?

Vastaus:

Nimimerkille Mariahanna

Sinua koetellaan elämässä. Elämä on matka ajassa olomuodosta seuraavaan. Koko luomakunta huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa ( Room. 8:22) ollessaan muuttumassa olomuotoon, joka päästää kuolevaisuuden piiristä Jumalan lasten vapauteen( Room 8: 19-21). Myös me ihmiset podemme ahdistusta odottaessamme ruumiimme lunastamista kuolevaisuudelta vapaaksi( Room. 8: 23).

Tämä tarkoittaa sitä, että ahdistukset elämässä osoittavat meille, että me olemme tavoittelemassa uutta olomuotoa ja siis Jumalan huolenpidon kohteena. Vaikka emme aina jaksaisikaan luottaa taivaan isän tapoihin hoitaa asioita. Tällainen voi toisinaan tuntua helvetilliseltä, vaikka johtaakin elämää ihan eri suuntaan. Kiva ja hyvä ovat mitä suurimmassa määrin eri asioita ja usein ne johtavat ihmisiä elämässä ihan eri suuntiin. Kiva ei ole välttämättä lainkaan hyvää - ihan päinvastoin, eikä hyvä ole läheskään aina kivaa, vaikka hyvin usein niin on. Jumala ei ole kasvattamassa meitä ihmisinä eteenpäin, vaan hän kasvattaa meitä omina lapsinaan kohti aikuisuutta ja sen täydellisyyttä. Luulen, että siksi me saamme päällemme ajoittain suuria kuormia kannettavaksi. Harjoittumisen vuoksi.

Olen ihan varma, että sinä saat elämän ilosi vielä takaisin, kun asiat ajan myötä vähän asettuvat uomiinsa ja saat vähän levättyä kaikelta stressiltäsi. Taivas ja helvetti kamppailevat vallasta meissä ja se kumman tekoja me teemme ja kumman elämän pyrkimyksiä me sydämessämme toteutamme on se olemistodellisuus, mikä hapattaa meidät kaltaisekseen. Ei se, tuntuuko itsestä hyvältä vai pahalta ratkaise sitä, kummalle ihminen kuuluu, vaan se mihin hän uskoo. Elämä vahvistaa meissä niitä puolia, joita me eniten käytämme. Tämä kyllä kaatuu aina myös itsen ja oman olemisen päälle omaan olotilaan, joten ei asia ole myöskään merkityksetön. Äkkiseltään voisi jopa kuvitella, että tässä on näkyvissä piikikäs keppi ja maukas porkkana joilla meitä ohjataan elämässä ja elämän valinnoissa. Sanoisin, että kohti Kristuksen olomuotoa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voisiko seurakunnat rukoilla maailmanrauhan puolesta? Ja etenkin, ettei kotimaamme joudu sotaan, sodan uhka on lähempänä kuin koskaan. Rukoileeko teidän seurakunta tämän puolesta?

Vastaus:

Nimimerkille Pray for Finland

Kyllä seurakunnat rukoilevat rauhan puolesta. Tätä vastausta kirjoittaessani olen valmistelemassa rukoushetkeä omassa seurakuntakodissani illaksi. Sama taitaa olla menossa kaikkialla Suomessa paraikaa. Voit liittyä todennäköisesti joukkoon oman seurakuntasi tilaisuudessa klo 19.00 tänään. Voimia hengellesi!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miksi jumala hukutti pienet lapset ja kaiken elollisen? Miksi Jumala katui myöhemmin tekoaan? Saanko minä t.appaa jonkun ja katua..ja sit vaan taivaaseen. Tekisin kuten jumala..kiduttaisin lapseni hengiltä.

Vastaus:

Nimimerkille Ainoan lapsen tapan ja kidutan kuoliaaksi koska se on homo

Kiitos kysymyksestä. Kipuilet selvästi suurten kysymysten kanssa. Ihminen maailmassa on vähän samassa jamassa kuin valkoinen hiiri koelaboratoriossa. Paitsi, että me emme taida pysyä perillä kaikesta tapahtuvasta senkään vertaa, kuin laboratoriohiiri suhteessa tutkijoihin. Jumala on laadullisesti paljon korkeampi olento, kuin ihminen. Maailma on menossa kohti täyttymystä ja jotenkin kaikki muu tapahtuva on osa tätä suurta prosessia, jota Jumala vie eteenpäin. Me ihmiset emme voi kaikkinemme kuin roikkua kyydissä ja luottaa siihen, että kaikki päättyy hyvin, kuten meille on luvattu. Toki ihminen voi olla myös luottamatta Jumalaan maailman melskeissä, mutta se ei taatusti estä yhtään tulvaa, tai maanjäristystä, tai kuivuutta tulemasta. Olo ja elo vain on entistä sekavampaa kaoottisen maailman odottamattomuuden keskellä. Todellisuus kiistatta etenee kuten etenee meidän tahtomisistamme riippumatta.

En tiedä miksi Jumala katui tekoaan. Olisikohan tällä jotakin tekemistä kokeilun ja oppimisen kanssa? Luonnonvalintakin prosessina muistuttaa vähän kokeilemalla oppimista: syntyy variaatioita, joista jotkin toimivat ja toiset eivät. Ehkä luominen on oppimisprosessi, jossa täydellinen oppii lisää täydellisyyttä? Niin sitä sitten olisi muukin tapahtuminen tykkäsimme siitä, tai emme! Ja täällä meidän on elettävä kaiken seassa halusimmepa sitä, tai emme.

Sinä et ole Jumala, joten et voi, etkä saa toimia samalla tavalla autoritaarisesti kuin hän. Etenkään kun itse kritisoimalla toteat toimintatavan vääräksi. Jumalakaan ei tahdo tehdä väärin - hänhän katuu tekoaan ja osoittaa ihmiselle uuden tien pelastukseen Kristuksen kautta. Homous ei ole syy tappaa omaa lasta, tai yhtään ketään: Jumalakaan ei ole tuhonnut ihmisiä homouden tähden, Sodomassa ja Gomorrassakin tuho saattoi liittyä ennemminkin yleiseen holtittomuuteen ja vieraisiin kohdistuvaan vihamielisyyteen, kuin suoranaiseen sodomiaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Kysymykseni koskevat pääasiassa käsitettä helvetistä. Viittaako Raamattu enemmän siihen että kadotus tai helvetti olisi iankaikkinen kärsimys, vai enemmänkin ihmisen lopullinen tuhoutuminen, jolloin hän ei yksinkertaisesti pääsisi iankaikkiseen elämään? Sen verran on selvää että ne, jotka eivät pelastu taivaaseen, joutuvat ikuiseen tuleen, mutta tuhoutuuko ihminen tuossa tulessa ja vain tuli on ikuinen, vai onko myös ihminen siellä ikuisesti?

Vastaus:

Nimimerkille Tekstiä Tutkimassa

Tässä sitä onkin ajattelemista! Johanneksen ilmestys sanoo, että taivaaseen kuulumattomat heitetään tuliseen järveen, jossa Saatana, peto ja väärä profeetta kituvat ikuisesti rikinkatkuisessa, tulisessa järvessä(Ilm 20:10, 12-15). Johannes sanoo tuomittujen ihmisten kohdalla, että tämä on toinen kuolema. He joutuvat lieskojen keskelle, tämä on toinen kuolema(Ilm. 21:8). Johannes ei kuitenkaan sano, että ihmisiä kidutettaisiin ikuisesti.

Jopa kuolema ja tuonela heitetään tuliseen järveen, joka on toinen kuolema. Joutuvatko nämä kitumaan ikuisesti, vai lakkaisivatko ne vain olemasta?

Martti Luther pohtii, että Paratiisi saattaisi olla ennemminkin olotila, kuin varsinainen paikka. Jumalaakaan ei voi sijoittaa yhteen paikkaan, vaan hän on läsnä kaikkialla. Näin helvettikin olisi käsitettävä olotilaksi, tai tietoisuuden tilaksi, eroksi Jumalasta, joka kalvaa ihmistä ja saa tämän voimaan huonosti. Olohan voi ihmisellä olla niin pohjattoman huono, että tämä voi vaikka tappaa itsensä, koska ei kestä enää. Ihan ilman näkyvää syytä! (Tältä kannalta katsoen itsemurha ei kyllä ole mikään ratkaisu, vaan se siirtää ongelmat vain toisaalle ja voi jopa pahentaa tilannetta.)Ei tämä silti sulje pois sitä, että samanlaiset päätyisivät keskenään yhteen samaan paikkaan, kun kaiken olemassaolevan on kuitenkin oltava jollakin tavoin ja jossakin. Ehkä me televisioon verratakseni, jotenkin vaihdamme kanavaa kuollessamme ja päädymme sen myötä johonkin olotilaan ja todellisuuteen, ehkä johonkin unen tapaiseen, josta ei enää pääse pois? Yhteen samalla taajuudella olevien kanssa? Siinä tunnelma ja olotila varmasti nousee ihan uusiin korkeuksiin suuren joukon osana!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Aallotar

Ainakin Johanneksen evankeliumin 1.ssä luvussa 18.ssa jakeessa sanotaan, että Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä on opettanut meidät tuntemaan hänet.

1. Johanneksen kirjeessä 4.ssä luvussa 12.ssa jakeessa sanotaan, että Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Tuntuu, että Jumala olisi hylännyt minut. Kokoajan tulee vastoinkäymisiä lisää, eikä meinaa edellisistäkään selvitä. Vaikka kuinka rukoilen, tulee vaan lisää ongelmia, joihin olen aivan loppu. Tuntuu, että minua rankaistaan "synneistäni". Miten luottaa rukouksen voimaa? Rankaistaanko minua virheistäni?

Vastaus:

Nimimerkille Epäonninen

Tilanteesi kuulostaa hankalalta. En usko, että Jumala rankaisee sinua synneistäsi, koska pohdit asiaa. Varmaan olet huomannut pyytää häneltä anteeksi vajavaisuuttasi asioissa, jotka vaivaavat mieltäsi. Joskus vain asiat menevät vinoon: jotenkin omat asiat liittyvät laajempiin asiakokonaisuuksiin epäsuotuisalla tavalla. Yleensä tällainen korjaantuu vähän pidemmällä aikavälillä, kun asiat etenevät ja päästään taas normaaliin. Lisäksi elämme vuodenaikaa, joka on perusolemukseltaan aika pimeä, vaikka jonkin aikaa onkin jo valoisaa. Tällainen on aika väsyttävää ja väsyneenä itsekukin tekee normaalia helpommin virheitä, jotka tuottavat kaikenlaisia harmeja. Joten huolehdi ainakin siitä, että nukut tarpeeksi! Ja liikut riittävästi nyt kun sää sen sallii. Minä rukoilen puolestasi! Ja Jeesuksen nimessä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Missä kohtaa Uudessa Testamentissa sanotaan, että Jeesus sovitti syntimme? Sanoiko Jeesus itse niin vai onko tämä jonkun kehittelemä käsitys, ettei julma kuolema ristillä olisi mennyt hukkaan?

Vastaus:

Nimimerkille Sinukka

Todella hyvin osuva kysymys! Raamatussa ei todellakaan toistella jatkuvasti, että Jeesus sovitti meidän syntimme, vaikka sitä paljon toistellaan kuitenkin kirkossa. Evankeliumeissahan Jeesus lähinnä antaa syntejä anteeksi ja opetuslapset saavat valtuutuksen samaan. Apostolitkin toimivat Jeesuksen nimissä ja paransivat ja antoivat syntejä anteeksi sitten kun Jeesus oli jo mennyt taivaaseen. Tilanne on melkeinpä sellainen, että mitään ristin uhria ei oikeastaan enää tarvita, vaan sovitus on tapahtunut jo Jeesuksen eläessä Jeesuksessa ja hänen toiminnassaan! Apostolit toimivat Jeesuksen valtuuttamana tämän nimissä Jeesuksen jälkeisenä aikana, kuten jo ennen tämän taivaaseenastumista Jeesuksen eläessä ristiä edeltävää elämää. Mutta evankeliumeissa vedotaan kyllä profeettojen ennustuksiin messiaasta, joissa puhutaan myös sovituskuolemasta kansan syntien tähden. https://raamattu.fi/raamattu/KR92/MAT.21/Matteus-21Linkki avautuu uudessa välilehdessä  https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ISA.53/Jesaja-53Linkki avautuu uudessa välilehdessä  https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ISA.55/Jesaja-55Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Paavali tuo selvästi esille Roomalaiskirjeessä 5.ssä luvussa ajatuksen Jeesuksen kuoleman luonteesta sovitusuhrina jakeesta 6 eteenpäin https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ROM.5/Kirje-roomalaisille-5Linkki avautuu uudessa välilehdessä Samaa opettaa meille Heprealaiskirje 9.ssä luvussa jakeesta 11 eteenpäin https://raamattu.fi/raamattu/KR92/HEB.9/Kirje-heprealaisille-9Linkki avautuu uudessa välilehdessä Nämä kirjeethän on kirjoitettu Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen, joten puhe Jeesuksen kuolemasta ei voi viitata muuhun.

Tämä tulkintatapa on ainakin vahvistanut käsitystä Jeesuksesta jo profeettojen ennustamana messiaana, mikä on evankeliumienkin perusajatus, jopa enemmän kuin  Jeesuksen joutuminen ristille sovitusuhrina meidän syntiemme tähden. Tämä ajatus tulee enemmänkin esille kirjeissä. Mielenkiintoista tältä kannalta muuten saattaa olla se, että tutkijat ovat ajoittaneet Paavalin kirjeet jopa varhaisemmiksi, kuin evankeliumit. Ajatus ristin uhrista on siis ollut kirjallisessa muodossa jo ennen Jeesuksen evankeliumeissa kerrottua elämäntarinaa ja toiminnan historiaa ja elämän merkityksen pohtimista. Joten voidaan hyvin kysyä, että mikä oli ensin. Jos ja kun Jeesus ei lopultakaan jäänyt kuolleeksi, vaan elää edelleenkin, häneltä voi uskova edelleen pyytää syntejä anteeksi, kuten tekivät Raamatun kertomusten ihmiset, jotka uskoivat häneen. Toimintahan jatkuu edelleen ja Jumalan Henki toimii välittäjänä tässä välissä, meidän sydäntemme ja taivaan välillä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kun rukoilee, niin kumpaa pitää rukoilla, Jeesusta vai Jumalaa? Yleensä olen rukoillut enemmän Jumalalta apua, kuin Jeesukselta. En ole aiemmin ajatellut hirveästi asiaa, mutta tuli yhtäkkiä mieleen tämä.

Vastaus:

Nimimerkille Batsheva

Voit rukoilla yhtä hyvin Jumalaa, tai Jeesusta. Myöskin voit lähestyä Jeesuksen nimissä Isää Jumalaa ja voit rukoilla myös Pyhää Henkeä. Kaikissa tapauksissa kyse on perimmiltään samasta Jumalasta. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Metusalah (nykyisessä Raamatun suomennoksessa Metuselah; tunnetaan myös muodossa Metusalem) eli Raamatun mukaan 969 vuotta. Onko oikeasti mahdollista, että hän on elänyt noin vanhaksi?

Vastaus:

Nimimerkille Isabella

Esität hienon kysymyksen, johon minulla ei ole suoraa vastausta. Tämä mietityttää aina välillä minuakin. Nykytietämän mukaan ihminen voisi teoriassa saavuttaa 150:n vuoden iän, kun lääketiede vielä vähän kehittyy. Solujen toiminta huononee ja osa soluista menetetään ja niin ihminen vanhenee ja kuihtuu, kunnes solukanta on niin tuhoutunut, että ihminen kuolee pois. Martti Luther pohti, että alussa Paratiisissa täysin kitkatonta elämää Jumalan yhteydessä elävä ihminen ehkä tunsi jonkin yrtin tms, joka vahvisti ihmistä kuolemaa vastaan, mutta joka on jäänyt pois, ehkä karvaan makunsa vuoksi. Minä itse olen vähän pohtinut, että oikeita aineksia syömällä, mitä ikinä ne ovatkaan, kai voisimme saada itseemme ravinteita ja energiaa uusiutumista varten: luonnon mekaniikka sinänsä tuntee kyllä kyvyn uusiutua; on olemassa meduusa, joka voi palautua alkuun polyyppivaiheeseen ja syntyä uudelleen, joten tällainen toiminto sinänsä on olemassa. Eri kysymys on voisiko ihminen jollakin ravinnolla ja harjoituksella saada itsessään käyntiin jotakin tuon kaltaista toimintaa Turritopsis dohrnii - tämä meduusa elää ikuisesti (iltalehti.fi)Linkki avautuu uudessa välilehdessä. Kasvaminen kuitenkin meissä on osapuilleen tuota samaa toimintaa, mikä vain loppuu aikuisuuden myötä. Miksi? ja miten sen voisi käynnistää uudestaan? Ravintohan ei meiltä nykyään lopu kesken, ja jos kyse on vain tiettyjen ravinteiden saamisesta, se on varmasti järjestettävissä oleva asia.

Syntiin langenneena ihminen on nyrjähtänyt todellisuudessa sijoiltaan ja tätä voisi verrata moottoriin, jossa rattaat ovat nyrjähtäneet pois paikoiltaan, eikä mikään toimi kunnolla, vekotin vain kuluttaa kauheasti polttoainetta ja savuttaa, eikä jaksa toimia kunnolla. Ennen pitkää sen savuttama noki tukkii sen ja lika saattaa syttyä palamaan kuumenemisen myötä, samalla kun moottori kuluu loppuun kitkaisuutensa takia rattaiden tylsyessä ja kuluessa. Oikea elämänasenne voisi liittää ihmisen oikein muun luomakunnan elämänrytmiin ja hävittää "koneistojen" kitkaisuutta, eli tarkentaa informaatiota?  Elimistö ehkä jaksaisi tehdä enemmän, eikä menisi epäpuhtauksista tukkoon, kykenisi ehkä jopa putsautumaan? Tähän sitten vielä se oikea ravinto ja elämäntavat? 

Lääketiedekin tutkii vanhenemista ja osa tutkijoista lähestyy vanhenemista osapuilleen, kuten parannetavaa sairautta. Voi olla, että puhun tässä enemmän toiveista, kuin tiedosta, mutta ihmisen mahdollinen elinikä kaikkineen saattaa vielä nousta tuntuvasti. Tämän tietämyksen kertyessä me voimme sanoa enemmän siitä, mikä on voinut olla joskus maailmassa mahdollista.  Tämän parempaa vastausta en osaa nyt esittämääsi kysymykseen antaa. On vain tehtävä kokeiluja oman elämän valinnoilla ja katsottava mihin se kantaa!

kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Lapin tyttö

Sinä oletkin päässyt tekemään isoja löytöjä. Asioiden tutkiminen itse avaa joskus isoja uusia ovia ymmärtämään asioita. Minusta sinä olet vahvasti uskossa sen mukaan, mitä nyt ihmisen avuin voi asiaa arvioida. Evoluutio ja muu, mikä on maailmassa menossa on Jumalan toimintaa ja johtaa aikanaan siihen täydellisyyteen, josta Raamattu puhuu ja jota kristikunta odottaa. Minä en osaa nähdä tiedettä ja uskontoa ollenkaan vastakkain - se mitä ne yhdessä muodostavat, on teologiaa, vanhalla tavalla, eli tiedettä Jumalasta niin pitkälle, kuin siihen suuntaan nyt voi nykyään tähystellä. Viimeisellä tuomiolla Kristus ottaa itselleen ne, jotka omikseen tunnistaa ja muut jäävät siitä ulos. Jumalan lapset muodostavat Jumalan perhekunnan perheyhtäläisyyden mukaan ja muut jäävät siitä kodista ulos riippumatta siitä, mitä me keskenämme sovimme, tai mihin kuppikuntaan/herätysliikkeeseen tms, me kuulumme. Päätös on Jumalan, eikä meidän, uskoimmepa me mitä tahansa.  Tätä yksityiskohtaa ei saa unohtaa ajattelipa mistä tahansa, mitä tahansa! Itse löydetty usko varmasti muuten kantaa elämässä korkealla, jopa paremmin, kuin kasvattamalla saatu usko, joka voi olla loppupeleissä pelkkää opittua muodollisuutta. Mutta viimekädessä me olemme näissäkin asioissa yksilöitä. 

kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Saako kristitty harjoittaa mielenosoituksia ja kapinoida yhteiskunnallisissa asioissa?

Vastaus:

Nimimerkille Anttoni

Periaatteessa ei. Valtiovalta kuuluu Jumalan asettamaan luonnonjärjestykseen ( Roomalaiskirje 13.luku alusta). Kristittyjen kuuluu totella esivaltaa, paitsi jos esivalta asettuu täysin poikkiteloin Jumalan kanssa(katso Apostolien teot luku 4 jakeesta 13 eteenpäin esimerkki). Silloin on syytä pyrkiä elämään Jumalan osoittamalla tavalla ja puhua sen puolesta. Tämä on ihan eri asia kuin mellakoiminen.

Esivalta Suomessa itse on kuitenkin päättänyt, että Suomi on demokraattinen yhteiskunta, jossa jokaisella on oikeus ilmaista oma mielipiteensä. Tähän kuuluu monenlaisia oikeuksia, jotka on annettu myös kristityille. Siksi mielenosoituksiin ja ilmauksiin voi osallistua. Raamattu siis kieltää, mutta oma esivalta antaa Raamatunkin valtuuttamana luvan. Tärkeintä on, että viimekädessä yritämme huolehtia yhteiskunnasta ja sen toimivuudesta yhteiseksi hyväksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Saako ihminen toivoa itselleen rikkauksia? Saako haaveilla olevansa rikas?

Vastaus:

Nimimerkille Kaaleppi

On ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että ihminen haaveilee rikkauksista. Eikä haaveiden toteutuminenkaan ole välttämättä pahasta. Tärkeää on se, minkä varaan ihan viimekädessä elämäsi rakennat. Ihmiset turvaavat elämäänsä erilaisilla asioilla: joku hamuaa elämän vaikeuksien turvaksi rahaa, toinen ystäviä ja kolmas valtaa, joku turvaa Jumalaan. Se minkä varaan viimekädessä rakennat elämäsi on se, mitä tosiasiassa palvot. Tämän hyväksi uhraat tiukassa paikassa viimekädessä ihan  kaiken muun. Se normittaa ajattelua ja kaikessa toimit viimekädessä sitä silmälläpitäen. Kasvat palvomasi kaltaiseksi ajan edetessä. Jumala tahtoo tehdä sinusta kuolemattoman ikuisuusolennon, siinä missä raha, valta, tai ihmisten arvostus ruumiillistuvat ihmisessä omalla tavallaan, mutta jättävät itsen tyhjäksi. Tässä mielessä rikkaudesta voi tulla vakava rasite elämälle ja iankaikkisuudelle, jolloin se on oikeasti elämän tiellä. Silloin suosittelen jakamaan sen köyhille, jotta pääset jälleen elämän yhteyteen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Täytyykö käydä jossain seurakunnissa ollakseen uskovainen? Olen ujo ihminen ja pelottaa mennä vieraiden ihmisten keskelle johonkin.

Vastaus:

Nimimerkille Anna-Katriina

Ei Tarvitse. Usko on sydämen ja mielen asia. Elämänasenne. Seurakunnan tehtävä on tukea ihmistä elämässä ja kristillisyydessä ja olla tässä mielessä saman mielisten ihmisten yhteisö.

Jos haluat joskus pyristellä ujoudestasi eroon, voi seurakunta olla ihan mukava paikka siihen. Täältä löytyy monenlaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita ja toimintaa ja tapahtumia, kunhan vielä karanteeni puretaan. Olet aina tervetullut, jos koet sen vielä joskus tarpeelliseksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

On väitetty, että Jeesus ei kuollut ristille vaan hän oli vain tajuttomana. Kyljestä vuotanut veri miekaniskun jälkeen todisti, että hänen verenkiertonsa toimi yhä ja hänet oli mahdollista pelastaa. Jeesus virvoitettiin voiteilla. Hän pakeni Intiaan ja kuoli siellä 80-vuotiaana. Miten voi todistaa, että tuollainen näkemys tapahtumien kulusta on väärä?

Vastaus:

Nimimerkille Epäilevä Tuomas

Kiitos kysymyksestä. Ainakin se vahvistaa väitettä Jeesuksen kuolemisesta, että ristiin naulinneet roomalaiset sotilaat olivat kuoleman ammattilaisia. Heidät oli koulutettu erikseen teloittajiksi ja heillä oli vankka kokemus asiasta. Roomalaiset pitivät kuria valloitetuilla alueilla kovin ottein ja siihen oli olemassa tällaisia erikoisjoukkoja. Ristiinnaulitseminen oli ollut jo pidemmän aikaa käytössä teloitusmenetelmänä ja se hallittiin hyvin.  Erehtymisen riski teloitetun kuolemisesta on siksi olematon. Kyljestä sisään työnnetyn keihään tuottamat vahingot elimistölle olisivat myös olleet tuhoisat. Mainittu veren ja veden tuleminen haavasta voisi kai viitata keuhkoon?(Joh. 19:33-34). Vasta tämän jälkeen ruumis otettiin alas ristiltä ja luovutettiin haudattavaksi.

Intiaan menemistä on vaikea todistaa mitenkään perin. Myöskään Jeesuksen menemistä Intiaan ei voi todistaa. Siellä on kristittyjä, mutta perimätiedon mukaan he ovat apostoli Tuomaan lähetystyön tulosta. Tuomas taas oli näkemässä itse, kun Jeesus kuoli ja hän on se, joka työnsi sormensa ylösnousseen haavoihin, ennen kuin uskoi näkemänsä. Tuomaskristittyjen olemassaolo puhuu Jeesuksen tarinan puolesta. Miksi Tuomas olisi muuten vaeltanut Intiaan levittämään tietoa Jeesuksesta? Ellei juuri kuoleman voittaneen mestarinsa innoittamana? Tai ylipäänsä apostolit, jotka lähtivät maailmalle julistamaan uutta uskoa henkensä kaupalla, valmiina kuolemaan asiansa puolesta? Miksi muuten he olisivat olleet niin tavattoman rohkeita? Me olemme saaneet kristinuskon Suomeen asti tämän seurauksena.

Vähän epäilisin myös ajatusta voiteilla elvyttämisestä. Ne eivät ole niin tehokkaita, että niitä käytettäisiin sairaaloissa yms nykyään hoitokeinoina. Jos Jeesus olisi ollut elvytettävissä verenkiertoa kiihdyttävällä voiteella tms. niin, eikö roomalainen tappamisen ammattimies olisi huomannut niin hyväkuntoisen ihmisen vielä elävän? Voiteet vaikuttavat kuitenkin aika pinnallisesti iholle siveltyinä.

Tällaisista syistä tuntuu luontevimmalta ajatella, että Jeesus todella kuoli teloittajiensa käsissä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Tarkoittaako tämä että uskova ei saisi mennä naimisiin ateisitin tai muuhun uskontoon kuuluvan kanssa?

Vastaus:

Nimimerkille M

Siinäpä vasta kysymys! 1. Korinttolaiskirjeessä 7.ssä luvussa Paavali pohtii avioliittoa ja eroamista. Jakeissa 12 ja 13 Paavali sanoo, että kenenkään ei pidä erota ei-uskovasta puolisosta, jos tämä suostuu yhteiselämään. Seuraavissa jakeissa hän jatkaa, että mikäli ei-uskova haluaa jättää uskovan, tämä voi erota. Aiemmissa jakeissa Paavali kieltää yleisesti ottaen kokonaan eroamasta avioliitosta. Uskova puoliso pyhittää yhteiselämässä ei-uskovan.

Tältä pohjalta katsoen 2.ssa Korinttolaiskirjeessä saatettaisiin puhua ennemminkin uskonnollisten yhteisöjen yhteydestä, kuin avioliitoista. Paavalin aikana pakanauskonto oli vielä voimissaan ja osa kristityistä oli niistä kääntyneitä. Näin he saattoivat seurata Kristusta ja samalla olla sidoksissa vanhaan uskontoonsa. Paavali saattaisi pelätä synkretismiä, uskontojen sekoittumista, kun se kaikki elää rinnakkain ja ehkäpä jopa samoissa tiloissa. Tämä on tuottanut tilanteen, että jo kristityiksi kääntyneet ovat alkaneet lipsua takaisin vanhan puolelle, eivätkä oikein opi ymmärtämään kristittyä tapaa nähdä todellisuutta. Tästä samasta on kysymys juutalaisten kanssa, kun Paavali pohtii lain merkitystä pelastukselle ja uskon suurempaa arvoa. Kysymys voisi olla alkukirkon aikaisesta tarpeesta vetää rajaa muihin uskontoihin nähden.

Varmaan tähän jossakin määrin liittyy myös ajatus siitä, että uskovan olisi parempi avioitua toisen uskovan kanssa, kuin ihan uskottoman kanssa. 

Minusta 7: ssä luvussa heijastelee ennemminkin uskonnollisten yhteisöjen valtataistelu tms, kuin sopimattomina pidetyt särkyneet avioliitot, ajatellen kysymyksessä pohtimaasi Raamatunkohtaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että teidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä?

Vastaus:

Nimimerkille Mariella

Tärkeä kysymys! Jeesus tarkoittaa, että ihmisen pitää muuttua toiseksi, kuin hän oli aiemmin. Ihmisen pitää lakata elämästä ihmisen elämää ja alkaa elää Jumalan elämää ja alkaa tätä kautta kasvaa ulos ihmisyydestä kohti jumaluutta. Tähän ihminen ei pysty itse, vaan sen saa aikaan Jumalan Henki, joka tulee ihmiseen vaikuttamaan tähän. Ihminen siirtyy siinä Jumalan lapseuteen kasvaakseen kohti sitä seuraavaa aikuisuutta ja tavoitellakseen siihen liittyvää kuolemattomuutta. Henki herättää tullessaan ihmisessä uskon, joka alkaa vähitellen vaikuttaa tämän elämässä ja muovaa tätä joskus jopa täysin huomaamatta. Itse ihminen ei voi tehdä asialle yhtään mitään, mutta sen puolesta voi hyvin mielessään rukoilla. Pyytää Jumalalta henkeä synnyttämään uudelleen Jumalan lapseuteen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voisitko laittaa hyviä Raamatun kohtia, jotka sopivat masentuneille ihmisille? Toisivat toivoa masennuksen ja epätoivon keskellä.

Vastaus:

Nimimerkille Lina

Kiitos kysymyksestä. Tässä on joitakin Raamatunkohtia. Olen saanut tässä vähän apua parilta työtoveriltani. Tällaisten tekstinkohtien valikoimisessa on sellainen ongelma, että eri ihmiset kaipaavat tukea eri syistä. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Kaikilla on oma vaikuttava historiansa ja toiveensa tulevaisuuden suhteen elämässä.

psalmi 23 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.23/Psalmit-23Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 121 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.121/Psalmit-121Linkki avautuu uudessa välilehdessä

  1. Johanneksen kirje 4.luku jakeesta 7 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1JN.4/1.-Johanneksen-kirje-4Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Roomalaiskirje luku 5 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ROM.5/Kirje-roomalaisille-5Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 139 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.139/Psalmit-139Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 42 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.42/Psalmit-42Linkki avautuu uudessa välilehdessä

filippiläiskirje 4.luku https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PHP.4/Kirje-filippil%C3%A4isille-4Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Muista, että olen sanonut sinulle: "Ole rohkea ja luja, älä pelkää, äläkä lannistu.

 Herra, sinun Jumalasi on sinun kanssasi kaikilla teilläsi." (Joosuan kirja 1:9)

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra: Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia:

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.( Jeremian kirja29:11)

  1. Johanneksen kirje 4. luku https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1JN.4/1.-Johanneksen-kirje-4Linkki avautuu uudessa välilehdessä

1Johanneksen kirje 1. luku https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1JN.1/1.-Johanneksen-kirje-1Linkki avautuu uudessa välilehdessä

1.Johanneksen kirje 3. luku https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1JN.3/1.-Johanneksen-kirje-3Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 4 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.4/Psalmit-4Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 8 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.8/Psalmit-8Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 13 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.13/Psalmit-13Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 16 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.16/Psalmit-16Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 19 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.19/Psalmit-19Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 32 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.32/Psalmit-32Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 43 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.43/Psalmit-43Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 46 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.46/Psalmit-46Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 65 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.65/Psalmit-65Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 96 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.96/Psalmit-96Linkki avautuu uudessa välilehdessä

psalmi 103 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.103/Psalmit-103Linkki avautuu uudessa välilehdessä

sananlaskut 26 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PRO.26/Sananlaskut-26Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kun joku eroaa puolisostaan niin pitääkö hänen sen jälkeen pysyä naimattomana Raamatun mukaan? Joidenkin uskovaisten mielestä vain silloin, jos puoliso on kuollut, on mahdollista avioitua uudelleen.

Vastaus:

Nimimerkille Joanna

Mielenkiintonen tilanne. Nimittäin molemmat vaihtoehdot tähän kysymykseen ovat tavallaan oikein. Markuksen evankeliumin 10.ssä luvussa, jakeesta 4 eteenpäin asiaa käsitellään. Jeesus sanoo, että puoliso, joka avioituu uudelleen eron jälkeen tekee aviorikoksen. Tämä koskee molempia. Ero sinänsä on mahdollinen pitkin hampain. Paavali pohtii samaa asiaa 1. Korinttolaiskirjeessä 7.ssä luvussa, jakeesta 10 eteenpäin. Hän ei antaisi lupaa edes erota, paitsi jos vain toinen parin osapuoli on kristitty. Jos ei-kristitty tahtoo erota, hänen voi antaa mennä. Jakeessa 39 Paavali sanoo, että vaimo kuuluu miehensä yhteyteen niin kauan, kuin tämä elää, mutta on miehen kuoltua vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan vaikuttimet ovat kristilliset. Paavalin kanta on ollut aikalailla vallitseva kristillisessä kirkossa: roomalais-katolisille avioero on edelleenkin käytännössä mahdoton asia kirkollisesti. 

Vanhassa testamentissa 5.ssä Mooseksen kirjassa luvussa 24 annetaan miehelle lupa antaa erokirja vaimolleen, jos hän ei jostakin syystä pidäkään tästä. Tämän jälkeen vaimo saa mennä toisen miehen vaimoksi, mutta aiempi mies ei tämän jälkeen enää saa ottaa entistä vaimoaan takaisin mistään syystä. Vaimosta tulee hänelle saastainen. 

Uskonpuhdistajat reformaation myötä hyväksyivät avioeron aviorikoksen, tai aviollisen kyvyttömyyden tähden. Syyllisen osapuolen piti aviorikoksen tapauksessa poistua kokonaan paikkakunnalta ja kadota iäksi. Syytön osapuoli sai taas avioitua uudestaan. Joten käytäntö asiassa on vähän muuttunut jo 1500-luvulla. Kun hallitsijoiden päätöksellä avioituneille rapsahti helposti kuolemantuomio aviorikoksesta, ei eroamista käytännössä juuri tarvittu. Se korvautui leskeytymisellä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten hyvät ihmiset pelastuivst ja pääsivät taivaaseen ennen Jeesuksen tuloa maan päälle?

Vastaus:

Nimimerkille Ystävän kysymys johon en osannut vastata

Kiitos kysymyksestä. Tämä ilmenee Heprealaiskirjeen 11.ssa luvussa. Siinä tulee ilmi, että ilman uskoa ei kukaan ole Jumalan mielen mukainen(jae 6). Jakeessa 25 sanotaan, että Mooses arvosti enemmän Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä, kuin koko Egyptin rikkautta. Tämä tarkoittaa sitä, että Kristukseen oli mahdollista uskoa jo etukäteen. Abrahamkin eli täydessä Jumalan valtakunnan odotuksessa jo kauan ennen Jeesuksen aikaa. Jakeessa 5 sanotaan jopa, että patriarkka Henok lähti ajasta ikuisuuteen kohtaamatta kuolemaa. Siis koki sellaisen taivaaseenastumisen, kuin Jeesus myöhemmin, ja jollaista kristikunta ikävöiden vielä odottaa. Ilmeisesti lähempänä alkuparatiisin aikaa oli vielä niitä, joiden suhde Jumalaan oli vielä terve, vaikka samaan aikaan epäjumalien kultit rehottivat vaatien omia uhrimenettelyjään ja ne sotkivat israelilaisten Jumalatuntemuksen, mikä sittemmin aiheutti kovia reaktioita profeettojen joukossa ajoittain.

Profeetat alkoivat profetoida selkokielisesti tulevasta messiasta ja myös tähän on ollut mahdollista uskoa jo silloin.

Joten usko Jumalaan on ollut ovi paratiisiin jo aiemmin ja se kykeni tavoittamaan myös Kristuksen varmana tulevaisuuden lupauksena tulevasta pelastuksesta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Minkä takia Raamattu ei kerro mitään Jeesuksen elämästä ikävuosien 13-29 väliltä?

Vastaus:

Nimimerkille Ronja

Luultavasti sen takia, että Raamattuun päätyneet kirjoitukset kirjoittivat ihmiset, joille tärkeintä olivat Jeesuksen opetukset, sekä Jumaluus. Jeesuksen varsinainen toiminta-aika kesti todennäköisesti vain muutaman vuoden siinä kolmenkymmenen ikävuoden huippeilla ja tämä on koettu tärkeäksi perinteeksi välittää eteenpäin. Se on julistusta kuoleman voittaneesta Jumalan pojasta, joka voi antaa seuraajilleen uuden jumalallisen elämän puhtaalta pöydältä ja jonka opetukset tähtäävät sellaiseen elämään, että se kasvattaa ihmistä suuntaan, jossa kuoleman valta murtuu prosessin edetessä ajassa ja ajallisen jälkeen. Jeesuksen varhaislapsuus on tärkeä siksi, että Jeesuksen erilainen syntymä on haluttu tuoda esille perustelemaan hänen erityislaatuisuuttaan. Näin Jeesuksen kytkeytymisen esille tuominen vanhaan Daavidin kuningassukuun käy luontevasti. Tämä myös liittää Jeesuksen elämäntarinan Vanhan testamentin profetioihin tulevasta messiaasta, millä on aikanaan varmasti ollut suuri vaikutus julistustyön kohteena oleviin juutalaisiin. Kohtaus synagogassa kaksitoistavuotiaana tuo esille sen, että Jeesus oli pyhien kirjoitusten tulkinnassa varteenotettava tekijä jo keskenkasvuisena, mikä viittaa Jumalan jälkeläisyyteen asioiden luontaisen ymmärtämisen kautta. Todennäköisimmin Jeesus eli lapsuutensa ja lähetysaikansa välisen ajan ihan normaalia sen ajan ikäistensä elämää, eikä siinä ole ilmennyt mitään kertomisen arvoista. Siksi siitä ei ole kerrottu mitään.

Raamatun perusluonne on välittää ihmisille se olennainen tietoaines, joka välittää Jumalan työn ja vaikutuksen ihmisiin, avaa heidän sydämensä sille. Herättää uskon. Ei niinkään toimia jonakin historian tietokirjana, vaikka siinä sitäkin ulottuvuutta on määrätystä näkökulmasta. Jeesuksen muutaman vuoden lähetysaika on kantanut vuosituhansia eteenpäin aina meidän päiviimme asti niin, että aivan turhaan hän ei opettanut ihmisille oikeaa tapaa kohdata Jumala. Työ elää edelleen ja Raamattu vie Sanaa edelleen eteenpäin uusille vastaanottavaisille sydämille näiden pelastamiseksi, Paratiisin lopulliseksi tulemiseksi ja Jumalan kunniaksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen kuullut sanottavan, että Jumala ei anna suurempaa taakkaa kuin mitä ihminen jaksaa kantaa. Pitääkö tämä paikkansa?

Vastaus:

Nimimerkille Jasmine

Esittämäsi kysymys osoittautuu pitemmän pohdiskelun tuloksena yllättävän hankalaksi. Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeessä 10:ssä luvussa jakeessa 13:" Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samall​a valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. ​

Tämä edellinen lause tuntuisi sanovan, että Jumala huolehtii siitä, että ihmisille ei anneta isompaa taakkaa, kuin he jaksavat kantaa. Minusta tämä ei tarkoita sitä, etteikö silti voisi ihmiselle tippua päälle raskaitakin koettelemuksia: niinhän elämässä tosiasiassa käy ajoittain. Jumala vain samalla vahvistaa ihmistä niin, että tämä alkaa selvitä taakkansa kanssa ja vahvistuu taakkojensa mittaiseksi. Lisäksi kaikki tässä ajallisuudessa alkava vahvistuminen jatkuu ikuisuudessa: Jumalan silmin kuolevaisuus ei ole samanlainen raja ja rasite, kuin meille ihmisille, jotka näemme vain tämän yhden osa-alueen koko olevaisuudesta, emmekä hahmota kuoleman jälkeistä todellisuutta. Tässä tilanteessa tulevaisuuden toivo ja optimismi saattavat olla yllättävän tärkeitä avuja ja usko tukee sellaisten ominaisuuksien pysymistä ihmisellä. Tekstikatkelmassa Paavali puhuu opettamalleen uskonyhteisölle, joten tämäkin asia on huomioitava.

Tätä ajatusta voisi varmaan kritisoida jotenkin siitä käsin, että on kuitenkin olemassa paljon ihmiskohtaloita, joissa ihmiset eivät ole kestäneet kaikkea kokemaansa ja ovat sitten päätyneet itse lopettamaan oman elämänsä, kun eivät jaksa kantaa taakkojaan. Tällaista tapahtui ainakin sotien jälkeen ja aikanakin. Tällaista voi tapahtua masentuneille edelleenkin. Teko osoittaa, että meille näkyvä jaksaminen on loppunut aivan tyystin. Ehkä on siis sittenkin taakkoja, jotka ovat liian raskaita kannettaviksi ihmiselle? Pahasti asia näyttää siltä.

Toisaalta itsensä tappaminenkaan ei ehkä kuitenkaan päästä rikkoutuneita ihmisiä pinteestään ja he joutuvat kuitenkin vahvistumaan kokemustensa mukaisiin mittoihin siellä toisella puolella? Kuolemahan ei välttämättä ole pakotie selvittämättömistä ongelmista, vaan se saattaa johtaa vain erilaiseen selvitys- ja selviämisprosessiin toisenlaisissa olosuhteissa!? Raamatun teksti ainakin ohjaisi näkemään asian jotenkin näin päin. Vaikka rankaksi tämä näin nähtynä menee - riippumatta siitä, että lopussa kiitos seisoo. Siinä olisi ainakin kestettävä paljon.  

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kaikki ihmiset eivät pidä toisistaan. Paratiisi ei ole paratiisi, jos siellä on jotain ihmisiä, joista ei pidä. Onko paratiiseja maanpäällisen elämän jälkeen vain yksi vai monta? Lisäksi kun ihmiset pitää eri asioista, niin yksi paratiisi ei ole kaikille paratiisi. Se mikä on toiselle hyvä, ei välttämättä ole toisen mielestä paratiisi. (Esim. Lempimaisemat, lämpötilat ja muut). Ehkä tämän takia maanpäällinen elämä ei voi olla koskaan paratiisi, koska ihmiset eivät pidä samoista asioista, sillä ihmiset ovat erilaisia keskenään. Eri mielipiteistä tulee kinaa ja riitaa. Tuli kerran mieleen tällainen ajatus.

Vastaus:

Nimimerkille Elisheva

Mielenkiintoinen ajatus! Tätä Paratiisijuttua voisi tarkastella, vaikka paratiisi- ja helvettijaottelun avulla. Kysymys on pitkälti perusasenteista. Paratiisiin kuuluvat ne, jotka Jeesus tuntee omikseen. Kyse on perheyhtäläisyydestä Jumalan kanssa. Jumalan kaltainen ihminen on luontaisesti epäitsekäs, muista huolehtiva ihminen, joka toteuttaa elämällään luontaisesti Jumalan pyrkimyksiä. Näin tämä elää Jumalan elämää, vaikka ei kykenisikään aina toteuttamaan näitä sydämen pyrkimyksiä erilaisten elämää kuormittavien syiden ja rasitteiden tähden.

Tälle käänteinen ihminen on itsekäs, omaa etuaan luontaisesti etsivä ihminen. Tällainen ihminen ei piittaa tosiasiassa muista, kuin itsestään ja tuottaa muille surutta vahinkoa edistäessään omia etujaan niin paljon kuin vain pystyy. Sodat ja rikokset syntyvät tältä pohjalta.

Edellä mainittu ihminen on sitä tyyppiä, joka alkaa kasvaa Jumalan täyttä kaltaisuutta kohti ajassa ja jatkaa sitä ajallisen elämän jälkeenkin, vaikka on epätäydellinen ja erehtyvä tässä kaltaisuudessaan, rikkinäisyyden rasittamana vielä ajallisen elämän aikana. Jälkimmäinen ihmistyyppi taas kasvaa tästä pois päin kehittyen ja vahvistuen omien arvostustensa mukaisessa elämässä ja sen mukaisissa toimissa aina täydellisyyden huippuun asti vielä ajallisen elämän jälkeenkin. Tämä kasvaminen ja kehittyminen jatkuu aina aikojen loppuun asti molemmissa suunnissa.

Ajattelen, että kun paratiisiin ja helvettiin kootaan aikojen lopun jälkeen saman suuntaisesti asennoituvat persoonallisuudet niin, että he voivat ruokkia toinen toisensa jalostumista omiin suuntiinsa, aletaan saavuttaa täydellisyyttä suurten joukkojen voimin, kun rauhantekijät puuttuvat riitelijöiden seasta ja kukaan ei ole rasittamassa muista huolehtivien rauhan tekijöiden elämää itsekkäillä pyyteillään. Hyvä olo Paratiisissa syntyy tässä siitä samankaltaisuudesta ja riippumattomasta harmoniasta, joka voi olla olemassa vasta kun kiusantekijät ja sodanlietsojat katoavat tuottamasta vahinkoa omilla pyrkimyksillään ja muista huolehtiva rakkaus on kaikki kaikessa, sillä itse Jumala on se rakkaus( 1. Joh. 4: 8, 16b).

Minä uskoisin, että tämä kasvuprosessi matkalla kohti täyttymystä hioo pois kaikista ne säröt ja särmät, jotka tässä ajassa tuottavat ongelmia. "Väärät tyypit" eivät siksi enää pilaa elämästä iloa: kukaan ei enää ole sellainen. Lisäksi ruumiin heikkoudet häviävät, emmekä enää joudu kärsimään mistään heikkouden tuottamista huonoista oloista, vaan kaikki on aina tältä kannalta hyvin. Kun oma sisäinen hyvä olo on oikein äärimmäisen voimakas, on se täydellisen riittävä sellaisenaan, eikä se enää kaipaa ja tarvitse ulkoista tukea, kuten ollessaan vielä vajavainen ja heikko. Vanhat teologit, kuten Martti Luther pitävät Paratiisia ennemminkin olotilana, kuin suoranaisena paikkana. Se on yhtä läsnä kaikkialla, kuin itse Jumala. Juutalainen sananparsi sanoo: saat kolikon, jos kerrot missä Jumala on ja saat kaksi kolikkoa, jos kerrot, missä Jumala ei ole.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jeesus sanoi, että jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Tarkoittaako tämä myös niitä syntejä, joita ihminen on jo katunut ja pyytänyt anteeksi Jumalalta? Millainen tapahtuma tämä viimeinen tuomio tulee olemaan?

Vastaus:

Nimimerkille Aada Evelia

Jeesus varoittelee tässä Matteuksen (12.luku, jakeet 36,37)kohdassa ihmisiä lörpöttelemästä katteettomasti toisista ja toisten asioista, koska siinä kylvää vain perusteettomia käsityksiä, jotka tuottavat ihmisille ja Jumalan työlle vain vahinkoa. Ihmiset kertovat tiedettynä totena asioita, joista he eivät tosiasiassa tiedä mitään. Näin ihmisiä ja asioita ymmärretään turhaan ihan vinoon. Huono juttu, jos tällaisen pohjalta yritetään toimia: tulee kaikenlaisia vahinkoja. Totuus ja oikea tietämys ovat asioita, joiden välittämiseen puhe on tarkoitettu. Se on lähimmäisten hyväksi ja Jumalan kunniaksi. Se mitä sydämessä asuu, valuu suun kautta puheena ulos. Luulen, että meissä kaikissa on vähän tätä vikaa ja siitä pitää hiljalleen kasvaa ulos: suu on nopeampi kuin aivot ainakin hetkittäin.

Raamattu esittää näkemyksenään, että Jeesus suurena hallitsijatuomarina tulee jakamaan ihmiset hyviin ja huonoihin. Toiset passitetaan taivaan iloon lopullisesti ja toiset ikuiseen tuleen sen mukaan millaisia he ovat: miten he huolehtivat muista, erityisesti  heikommistaan.(Matteus 25:31-46). Tätä voi soveltaa myös lörpöttelijöihin: toiset toimivat muista piittaamatta vahingoittaen toisia ja toisia vahingot harmittavat ja heissä paha tapa korjautuu pois ajan myötä. Näiden vahinkoja ei enää lasketa laisinkaan, vaan he saavat anteeksi. Hehän ovat kuitenkin olleet kasvamassa pois vahingollisesta.

Minä voisin uskoa myös ajatukseen, että se minkälaisina me kasvamme, vahvistuu meissä ajallisen elämän jälkeisessäkin olotilassa kaiken aikaa kehittyessämme kohti lopullista täydellisyyttä sellaisina kuin olemme. Toiset ovat elinkelpoisia ja kykenevät sopeutumaan ja elämään ja kehittymään edelleen siinä tilassa, toiset taas ovat jotenkin poikittain suhteessa kaikkeen ja karsiutuvat pois, ehkä jotenkin kitkan kuluttamana. Näin ikuiseen tuleen ei joutuisi olemaan ikuisesti, mutta elämän päättyminen olisi ihan lopullinen. Ehkä minä sorrun tässä tieteellisesti ajattelemaan pyrkivänä ihmisenä vähän teoretisoimaan liikaa. Mutta ajatus vastaa sitä, miten luonnonlakien tiedetään toimivan biologian tutkimassa todellisuudessa elämän edetessä ja jalostuessa. Miksi muu todellisuus noudattaisi muita periaatteita? Kaikkihan on Jumalan luomaa ja ylläpitämää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten synnit saa anteeksi? Millaisen rituaalin pitää tehdä? Vai pitääkö mennä ehtoolliselle?

Vastaus:

Nimimerkille Joosua

Tämä onkin tärkeä kysymys kristinuskon ymmärtämiseksi. Synnit saa anteeksi uskon tähden Jeesukseen ja tämän ristinkuolemaan. Ristillä Jeesus kuoli lopullisena, viimeisenä uhrina ihmiskunnan puolesta. Tässä Jumala antaa synnit anteeksi pelkän hyvyytensä tähden, etkä sinä pysty tekemään itse yhtään mitään tämän edistämiseksi: ei rituaaleja, eikä hyvitystekoja. On vain tunnustettava Kaikkivaltiaan edessä, oma vajavaisuus ja rikkinäisyys, joka estää olemasta täydellinen, kuten Jumala itse on täydellinen. On uskottava Jeesukseen Jumalan poikana, joka voi vapauttaa ihmisen tämän syntivelasta ja opettaa elämään Jumalan lapsen elämää. Pyydettävä anteeksi taivaan isältä, vaikkapa ihan hiljaa mielessään ja luotettava tähän.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jotkut henkilöt ovat kertoneet kehostapoistumiskokemuksista ja joillain on kokemuksia taivaskäynneistä. Ovatko nämä oikeasti mahdollisia?

Vastaus:

Nimimerkille Jade Coral

Tätä minäkin olen miettinyt paljon. Paavali puhuu jostakin kehosta poistumis kokemuksen kaltaisesta toisen Korinttolaiskirjeen 12:ssä luvussa, heti alussa. Siinä on tullut käytyä Paratiisissa jossakin muodossa. Shamaanit, varhaiskantaisissa yhteisöissä vaikuttavat poppamiehet, sanovat pääsevänsä ulos ruumiistaan päälaessa olevan aukon kautta. Näin he voivat käydä esi-isien luona tuonpuoleisessa, tai etsiä riistaa metsästäjille:  joskus jonkin eläimen hahmossa. Martti Luther muuten tuntee myös tällaisen aukon, hän kutsuu sitä henkireiäksi ja se menee tukkoon moneksi päiväksi viinin liian runsaan juomisen jälkeen. Se on tila, jonka tukkeutuminen sumentaa myös ajatuksia. Viikingit tavoittelivat vähän samaa, kuin poppamiehet, menemällä kuolleitten sukulaisten haudalle, käyttämällä päihteitä raskaasti ja nukkumalla haudalla päästäkseen tapaamaan näitä kuoleman rajan taakse.

Minusta moderneissa kehostapoistumiskokemuksissa on tullut sama asia esille. Ruumiista luiskahdetaan ulos päälaen kohdalta. Päälaella ihmisellä on ns.komplementoiva assosiaatioalue, jossa yhdistyvät erilaiset aistimukset ja muistitieto ja suunnittelun ajatukset. Eli tiedonkäsittelykoneisto siinä kohdassa päätä tuntuu suurelta. Tämä voisi selittää kokemusta monellakin tavalla: jonakin elimistöperäisenä kuplintana joka liittyy jotenkin suuren hermokimpun moniulotteiseen toimintaan. Tämä ei kylläkään poissulje toista selitystä, eli ulkoisen vaikuttavan tekijän mahdollisuutta, eli koettua tapahtumaa, mutta yhdistää sen ruumiin aineellisen aistimisen piiriin. Tutkijat ovat voineet tuottaa oikean tuntuisia kehostapoistumiskokemuksia sähköisesti aivoja ärsyttämällä, mikä voisi viitata aivoperäiseen kokemukseen. Toisaalta aivoaluetta sähköisesti ärsyttämällä on saatu lampaiden aivot luulemaan, että on kylmä ja ne ovat alkaneet kasvattaa talvikarvaa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois oikeaa ja alkuperäistä syytä kasvattaa karvaa, eli säiden ajoittaista kylmyyttä. Joten aivojen ärsyttäminen ei taida kyetä selittämään asiaa mitenkään. Tiedollisesti olemme tyhjän päällä. Emme tunne todellisuutta riittävästi tämän asian selvittämiseksi.

Minä kuitenkin ajoittain mietiskelen itsekseni ja tutkiskelen siten tätä asiaa. Yritän ymmärtää, mitä siinä voisi tapahtua. Luemmeko todellisuutta muullakin tavoin, kuin perinteisten aistien kautta, mikä voisi näkyä intuitiona? Pääsisikö tätä kautta eteenpäin? Emme tiedä vielä tarpeeksi todellisuuden rakenteesta asian tieteelliseksi selvittämiseksi, mutta itsen tutkistelu ja mietiskely voisi ehkä antaa viitteitä jostakin.

Viimekädessä tässä on kysymys asiasta, jota voi vähäisessä määrin yrittää lähestyä kokemuksen ja rukouksen kautta, tyytyen siihen, että asiat ja niiden selviäminen jää viimekädessä Jumalan käsiin. Joku voi saada asiasta siivuja maistiaisiksi. Paavali todistaa toisessa Korinttolaiskirjeessä ihmeellisestä kokemuksesta. En usko, että hän olisi itse keksinyt moisen tarinan totuuden todistuksekseen - ihminen, joka oli valmis kuolemaan Jumalan valtakunnan työn puolesta ja ilmeisesti myös joutui maksamaan kutsumuksestaan tuon äärimmäisen korkean hinnan. Jos on valmis kuolemaan totuuden tähden, ei kai ole valmis hylkäämään sitä muutenkaan. Se on siihen liian pyhä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Eräs henkilö profetoi minulle, että minusta tulee evankelista ja ihmisten kuuntelija. Mistä tietää, mitkä profetiat tulevat Jumalalta ja mitkä ovat ihmisen omaa mielikuvitusta?

Vastaus:

Nimimerkille Elea Ingrida

Vaikea kysymys. Voisikohan tässä vaikka ajatella, että profetiat, jotka saavat kuulijansa rakentumaan Jumalan työhön, ovat todennäköisemmin Jumalalta ja pelkäksi viihteeksi ja äimistelyn aiheeksi jäävät profetiat ovat ihan varmasti ihmiseltä? Jumala kutsuu meitä valtakuntansa rakentajiksi, eli edistämään hänen hyväänsä ja kasvamaan hänen kaltaisuudessaan. Siihenhän Raamatunkin profeettojen ennustukset viimekädessä liittyvät. Tähän liittymättömät profetiat, tai tälle vastaiset profetiat jäävät irti siitä kokonaisuudesta, johon niiden pitäisi liittyä. Ainakin näitä minä epäilisin heti kylmiltään. Sinun kuulemasi profetia kuulostaa siltä, että se saattaisi osaltaan kutsua sinua tarpeelliseen tehtävään - ehkä se siis todella on oikea profetia? Tai osoittautuu sellaiseksi ainakin jos se toteutuu. Jumalan puhuttelun ja mielikuvituksen tuotoksen erottaminen voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta, jos ennustettu asia toteutuu.

Sinuna luottaisin asiassa omaan kutsumukseen. Siihen oivallukseen, tai henkiseen tarpeeseen, joka johdattaa sinua ottamaan oman paikkasi elämässä sinulle sopivassa tehtävässä. Oli se sitten profetian mukainen tai ei. Saatat vaikka  toteuttaa profetian jollakin epäsuoralla tavalla, toimiessasi ihan muunlaisessa tehtävässä elämässä, kuin profetia äkkiseltään vaikuttaisi sanovan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Päättyykö jokaisen ihmisen elämä sitten, kun elämäntehtävä on tullut täytettyä? Erityisesti lasten ja nuorten kuolemia on vaikea hyväksyä. Uskon silti, että kaikella on jokin tarkoitus.

Vastaus:

Nimimerkille Eva Adelia

Tämä on vähän hankala kysymys. Minä ajattelen, että jokaisen ihmisen elämän tehtävä jatkuu niin kauan, kuin ihminen elää, vaikka asiaa itse ei tajuaisikaan. Jotenkin sitä aina vaikuttaa ympärilleen, muihin ihmisiin. Kuolema voi lopettaa tämän, mutta monesti ihmisiin liittyvät muistot jatkavat vaikutuksiaan vielä kuoleman jälkeenkin. Jotenkin näin tämä näyttäisi menevän, eikä niin, että ihmisen on kuoltava kun hän on täyttänyt tehtävänsä. Mutta voihan olla, että jokin elämän tehtävänkin tarve motivoi elämään tarvittaessa pidempään tehtävän läpiviemiseksi. Motivaatiolla on iso vaikutus ihmiseen. Ehkä se vaikuttaa tässäkin suhteessa? Tehtävät saattavat vaikka olla elämää isompia ja kantavampia asioita tässä suhteessa. Aina kun siteeraa jotenkin historian suuria auktoriteetteja on jatkamassa heidän työtään, jonkin sortin osana heidän projektissaan asian edistäjänä.

Jotenkin tuntuu siltä, että eri aikoina erilaiset ongelma-asiat ovat suorastaan tehneet omat ratkaisijansa: esim. Martti Lutheria ennenkin oli jo uskonpuhdistusyrityksiä, evoluutioteorioita syntyi useampi samaan aikaan toisistaan riippumatta, puhelimen taisi keksiä tosiasiassa useampi keksijä samaan aikaan toisistaan riippumatta. Jotenkin aikakausi ja tarve luovat tekijät, ikäänkuin ihminen olisi vain jonkinlainen välikäsi, tai tarpeen muovaama työrukkanen kaikessa kehityksessä. Jos yksi suurmies ei olisi syntynyt ratkomaan ongelmia, joku toinen olisi hoitanut asian. Kaikella tuntuu olevan jokin suunta ja tarkoitus. Kirkossa ajatellaan, että kaikki viimekädessä tähtää elämän lopulliseen voittoon kuolemasta.

Lasten ja nuorten kuolemat tuntuvat pahalta ja epäreilulta, enkä pysty ymmärtämään asiaa, vaikka se on pakko hyväksyä totena, kun asiaan ei voi mitenkään puuttua. Ehkä saamme vielä korjattua tämän asian jonakin aikakautena?

Asiaa pohdiskeli Juha Dubbe

Kysymys:

Ovatko vain vanhoillislestaadiolaiset oikeita uskovaisia, ja he vain pääsevät taivaaseen? Heidän mielestään näin on. Voisinko saada vastauksen, kyllä tai ei. Kiitos etukäteen vastauksestanne.

Vastaus:

Nimimerkille Epätietoinen

Ehdottomasti EI. Älä vain mene vipuun!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Usein kaupungeissa liikkuessani ihmiset tulevat pyytämään minulta rahaa. Onko synti olla auttamatta näitä ihmisiä? Itseäni ahdistaa, koska näitä tilanteita tulee niin paljon ja pelkään välillä joutuvani ryöstetyksi, jos avaan rahapussin.

Vastaus:

Nimimerkille Elizaveta

Hyvä ja vaikea kysymys! Tunnistan itsessäni samoja tuntemuksia, kuin sinullakin on.

Kyllä meidän pitäisi auttaa pulaan joutuneita. Toisaalta me emme voi yksittäisinä ihmisinä, tai pienenä kansanakaan kuitenkaan auttaa kaikkia, jotka apua hakevat, koska hakijoita on aika paljon ja auttavalta hakevat pian muutkin apua - hakijoiden määrä vain kasvaa. On oikein hyvä, jos on asennetta auttaa ja osallistuu sitten vaikkapa erilaisiin keräyksiin yms voimavarojen mukaan ihmisten auttamiseksi. Niin tulee kuitenkin autettua jotakuta, vaikka kaupungilla pitäisikin rahapussin mieluummin piilossa. Onnettomuustilanteessa on syytä kyllä auttaa ihmisiä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko itsemurhan tehneillä ihmisillä mahdollisuus päästä taivaaseen? Siihen ratkaisuun päätyneethän ovat usein olleet vakavasti masentuneita.

Vastaus:

Nimimerkille Triana Ellen

Kyllä on. Itsemurhan tekijä tekee väärin tappaessaan ja tuottaessaan tuskaa ja pahoinvointia läheisilleen. Mutta taivaaseen menemisessä vaikuttaa uskonelämä kaiken muun ohella, vaikka joku ei masentuneisuuttaan sellaista kykenisikään itsestään löytämään. Ihmisellä voi olla usko, vaikka itse ei sitä tajuaisikaan: joskus jopa niin, että on sydämensä syvyyksissä uskovampi, kuin joku ulkonaisesti uskovaisen elämää  elävä. Tällaisia asioita me ihmiset olemme kyvyttömiä arvostelemaan, joten ne on paras jättää yksinomaan Jumalan käsiin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kannattaako uskovaisen luopua ei-uskovaisista ystävistä, jos on arvomaailmat vaan niin erilaisia, että tulee ristiriitaa? Itseäni ei haittaa ystävieni "ei-uskovaisuus", mutta tuntuu, että heitä haittaa oma uskovaisuuteni. En juuri edes puhu asiasta heille, kun tiedän, etteivät he arvosta uskovaisen ihmisen arvomaailmaa. Ovat sen suoraan sanoneet. Mutta sitten en viitsi välttämättä kertoa aina omaa mielipidettä jostain asioista, ettei tule ristiriitoja. He tietää kyllä, että uskon Jumalaan, mutta ei sitä, miten iso asia se loppupeleissä on minulle ja määrittää omaa arvomaailmaa. Tai en aina edes tiedä, mitkä kaikki asiat kuuluvatk omaan arvomaailmaani. On haastavaa olla se erilainen muiden joukossa. Ei hirveästi ole uskovaisia ystäviä. Vähän on mietinnässä vielä, että millaiset asiat kuuluvat omaan arvomaailmaani.

Vastaus:

Nimimerkille Liida

Uskovan ei ole tarpeen, tai syytä luopua ystävistä, jotka vain eivät usko samoin. Se, että olet olemassa sellaisena kuin olet, pitää sinun tapaasi elää elävänä vaihtoehtona niille muillekin. Ihan ilman, että edes teet asialle mitään. Jumala voi toimia kenenkään huomaamatta sinun kauttasi. En nyt tunne tarkemmin tilannettasi, mutta ei kannata loputtomiin pitää mielipiteitään sisällään, jos asia tuntuu vaikealta, tai koet tulevasi jatkuvasti jotenkin loukatuksi tms.

Kavereita ei kannata panna vaihtoon suoraan maailmankuvaerojen takia, mutta toisaalta, jos se, että olet oma itsesi tuottaa sellaisen tilanteen, voi olla parempi, että niin saa tapahtua. Et voi loppupeleissä kuitenkaan olla kukaan muu, kuin oma itsesi. Minusta sinun kannattaa ennenpitkää antaa tälle asialle sille kuuluva suuri arvo. Ihan terveysasiana! Jos menetät siksi jotakin, se tulee ennenpitkää jostakin muualta takaisin. Kaltaiset löytävät ennenpitkää toisensa. Omien arvojen löytäminen ja maailmankuvan rakentuminen on todella merkitsevä asia ihmisen kehittymiselle, ja nämä asiat joskus yhdistävät ja erottavat ihmisiä, koska me olemme paljon sitä, mihin me uskomme. Olisikohan sinun hyvä vaivihkaa hiljalleen tutustua uusiin ihmisiin, kun näitä tulee vastaan ja katsoa, löytyisikö uusia kivoja tuttavuuksia, jotka ehkä voivat vielä viedä mukanaan? Et varmaan ainakaan häviä siinä mitään. Ja tuttavapiiriä voi hyvin laajentaa poistamatta siitä ketään.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä Raamatun mukaan tarkoittaa se, että jotkut ovat syntymästään asti avioliittoon kelpaamattomia?

Vastaus:

Nimimerkille Christa

Hyvä kysymys! Tuossa Matteuksen kohdassa 19:ssa luvussa jakeesta 10 eteenpäin Jeesus käyttää avioon kelpaamattomista nimitystä eunukhoi, eunukit. Vanhaan aikaan avioliitto tapahtui tosiasiassa vasta, kun siitä syntyi uusi ihminen, jossa molemmat suvut yhdistyivät ja eunukki viittaa siis lisääntymiskyvyttömään ihmiseen. En sulkisi tästä myöskään pois ajatusta ihmisestä, jonka mielenlaatu jostakin syystä estää aviollisen toimeliaisuuden, eli muunkinlaista syytä, kuin fyysistä toimimattomuutta, joka vaikuttaa vastaavalla tavalla. Luonnetta ajatellen voisi ehkä lisäksi muistaa, että liian agressiivisia eläimiä voidaan kuohia, eli eunukoida niiden käytöksen rauhoittamiseksi. Tämäkin voisi ehkä liittyä tähän Raamatun kohtaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Entä jos Jumalan testiä, koetusta ei läpäisekään, mitä sitten, jatkuuko koetus eikä pääty koskaan vaan tuleeko sen läpäisemiseen apu Jumalalta?

Vastaus:

Nimimerkille Jatkuvassa ahdingossa

Tällaisessa ahdingossa on varmasti parasta jättäytyä Jeesuksen sovitustyön varaan. Luottaa siihen, että Jeesuksen sovitustyö on meidät lunastanut ja luottaa siihen. Jumalan apu tulee tämän kautta, kun ihminen joutuu turvautumaan yksin Jumalan hyvyyteen, Kristukseen, ilman, että voi tehdä itse asioille enää yhtään mitään. Tämän tyhjyyden kautta Jumalan armo alkaa viemään elämää ja olemista kohti haluamaansa muotoa. Jeesus on Jumalan itsensä toimittama uhri, että kukaan ei enää joutuisi ikinä uhraamaan missään mitään, vaan saisi kaiken Jumalan herättämän uskon kautta. Jumala itse tekee työtään meissä kaiken aikaa lepäämättä hetkeäkään, meidän pelastamiseksemme. Se, että sinä kyselet ja mietit kertoo siitä, että Jumala itse on työssään sinussa, vaikka et sitä itse osaisi uskoa. Mikä voisikaan muovata ja kasvattaa ihmistä tätä enempää? 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitkä asiat ovat syntiä? Tämä tuntuu olevan vähän veteenpiirretty viiva ja jokainen tulkitsee vähän eri lailla tämän. Esim.vanhoillisissa uskonyhteisössä ollaan tässä asiassa tosi tiukkoja ja toiset ihmiset muualla ovat hyvinkin liberaaleja.

Vastaus:

Nimimerkille Allan

Nyt esitit niin laajan kysymyksen, että joudun asian kanssa todella pinteeseen.

Yksi oikein laaja mittari syntiin nähden voisi olla se, että kenen päälle kaatuvat tekoja seuraavat rasitukset. Kun ne kaatuvat omille harteille, on melko varmasti selvillä vesillä. Jos taas muut joutuvat liemeen ja itse kerää edut, on asia mennyt synnin puolelle. Perusteiltaan synti on rikkonaisuutta, joka saa ihmisen toimimaan rikkinäisellä tavalla ja luonnottomasti, eli muita ja itseä(henkisesti) vahingoittavasti.

Jeesukselta voi oppia oikeaa asennetta ja pyrkimyksiä elämälle. Perusteita ajattelulle ja toiminnalle. Kun tällaiset asiat vievät ihmistä, hän pysyy elämässä raiteillaan ja tajuaa kymmentä käskyäkin oikein. Kultainen sääntö, joka opettaa tekemään muille, mitä tahtoo itselle tehtävän toisen asemassa, on oikein hyvä mittari asiassa: samaa ajaa takaa myös ohje rakastaa lähimmäistä, kuten itseä. Näillä voit mitata jotakin.

Lihan ja hengen vastakkaisuudesta aukeaa vielä yksi näkymä. Henki meissä tahtoo ohjata tahdon elämää toimimaan hengellisellä, Jumalan tahtomalla tavalla, niin että elämä olisi Jumalan elämää. Liha taas vie meitä etsimään yksisilmäisesti omaa hyvää ja mukavuuksia välittämättä lainkaan siitä, miten paljon asia tuottaa vahinkoa. Liha on eläin meissä, joka voi suorastaan ajoittain kaapata vallan ihmisessä ja tuottaa kaikenlaista vahinkoa. Lihan pyrkimykset johtavat syntisiin tekoihin ja saattavat tuottaa jopa kuoleman. Lihan pyyteitä ei pidä suoraan sekoittaa viettitarpeisiin, jotka ovat sinällään hyviä ja tarpeellisia. Mutta lihan johtamana viettitarpeet voivat karata täysin käsistä, jolloin ihminen voi tuottaa paljon vahinkoa itselleen ja muille.

Tältä pohjalta voi pohdiskella, että missä menee terveen ja synnin raja erilaisten yksittäisasioiden kohdalla. Me ihmiset muodostamme yhteiskunnan ja sen elämän. Se mikä vahingoittaa kokonaisuutta ja samalla lähimmäisiämme on pahasta. Yhteiskuntamme maailmassa kantaa siitä samoin perustein vastuuta ja ohjaa yksilöitään toimimaan oikealla tavalla kokonaisuuden hyväksi. Tästä syystä rikokset ovat myös syntiä.

On vaikea sanoa yksittäisten ihmisten tekojen osalta mikä on syntiä ja mikä ei, koska tilanteet ja motivaatitekijät voivat vaikuttaa paljon asioihin. Teko, joka on hyvä jossakin tilanteessa, tuottaa paljon pahaa toisessa ja toisin päin. Sydämen elämällä on merkitystä asian hahmottamisessa; siksi ihmisten ei pitäisi tuomita toisiaan kovin kerkeästi, vaan asia pitäisi jättää Jumalalle, joka näkee sydänten salaisuudet. Näin vältytään synneistä ehkä suurimmalta, eli itsen korottamiselta, joka vetää ihmisen järjen ja ymmärryksen helposti raiteiltaan ja sotkee kaiken. Jopa sen, mitä silmät näkevät ja korvat kuulevat. Todellisuuden taju häviää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko jokaisen ihmisen elämällä jokin tarkoitus? Ettei turhanpäiten olla tässä maailmassa. Olen selvinnyt onnettomuudesta, jossa meinasin kuolla. Jälkeenpäin olisin halunnut kuolla siihen, koska ettei tarvisi enää kestää elämän suruja ja tuskaa. Koska selvisin siitä, onko elämälläni jokin tarkoitus? Onko Jumala pitänyt minut syystä hengissä?

Vastaus:

Nimimerkille Kaisla

Sanoisin, että elämälläsi on jokin tarkoitus, vaikka se ei olisikaan heti ihan ilmeistä. Viime kädessä kaikkien elämillä on jokin merkitys, sillä elämämme todellisuus koostuu siinä elävistä, jotka tuovat siihen oman vaikutuksensa viemään sitä eteenpäin kohti ylösnousemusta ja iankaikkista elämää. Jokainen omalla tavallaan ja omalla tahollaan. Jumala johdattaa meitä elämissämme niin, että olemme jotenkin perin edistämässä hänen projektiaan maailman muuttumiseksi lopulliseen muotoonsa. Olet joutunut kokemaan ja oppimaan jotakin sellaista, mikä ei kuulu ihan jokaisen ihmisen elämään. Ehkä se antaa sinulle näkemystä ja kykyä johonkin sellaiseen, joka voi auttaa lähimmäisiä Jumalan valtakunnan piiriin? Joskus käy niin, että ihminen vaikuttaa ympärilleen ilman, että on edes tietoinen itse asiasta. Se on Jumalan tapa teettää meillä töitään ja samalla  johdattaa hänen valtakuntaansa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miksi Vanhan Testamentin Jumala on niin julma? Vaati ihmisuhreja ja eläinuhreja. Jeesuksen tulon myötä tuli vasta armo.

Vastaus:

Nimimerkille Charity

Tämä on vaikeampi kysymys. Raamattu on Jumalan puhetta ihmisille, mutta toisaalta vajavaisten ihmisten kirjoittama kirja. Minä ajattelisin asiaa niin, että ihmiset ovat synnin sokaisemina ottaneet Jumalan puhuttelun vastaan vääristyneenä. Ihmiset mielellään laittavat toisten suihin asioita sellaisina, kuin itse ymmärtävät ja vääntävät asioita tutumman oloiseen muotoon. Uhraamisessa on kyse yrityksestä käydä kauppaa Jumalan kanssa ikään kuin hän meiltä mitään tarvitsisi.  Pyhä Henki on tuonut varmasti esille Jumalan tahdon, mutta syntinen ihminen ymmärtää omiaan. Siksi Jeesus tuli opettamaan ja vapauttamaan meitä omista luuloistamme. Jesajan kirjassa Vanhassa testamentissa Jumala tekee selväksi, että hän inhoaa uhreja ja erilaisia juhlia ja kokouksia ja ihmisten pahuutta. Asia selviää heti parista ensimmäisestä luvusta. Jeesus viimeistelee tämän asioiden selkeyttämisen aikanaan ja lopettaa kaikkien uhrien ajan ja korvaa sen Jumalan sanan rakkaudella ja anteeksi antamisella, jotka vaikuttavat suoraan ihmisen luontoon ja elämäntapoihin.

Raamatun lakiosion tavat heijastelevat enemmänkin pakanakansojen tuntemia tapoja yrittää ansaita Jumalan suosio pelkän kuuliaisuuden ja uskon sijaan. Jumala näissä kirjoituksissa on kuin kuningas, joka ylläpitääkseen asemaansa teettää ihmisillä tekoja, joiden avulla hän pyrkii pysymään näiden mielissä ja pitämään ihmiset otteessaan. Ehkä mukaan on lipsahtanut pakanoiden käsityksiä, kun ne ovat ihmismielelle olleet helpompia ymmärtää? Ihmiset ja ajatuksethan elivät sikin sokin keskenään ja ajoittain myös sekoittuivat keskenään.

Joka tapauksessa Raamatussa myöhemmin käännytään vastustamaan uhrien uhraamista, kun Jumalaa on alettu tajuamaan paremmin. Jo ennen Jeesuksen aikaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä sana "Persoona" tarkoittaa kolmialaisuusopissa.

Vastaus:

Nimimerkille Valtteri

Nyt osasit esittää kysymyksen, joka osuu ihan keskelle asioiden ytimiä.  Persoona ei nimittäin ihan alkuperäisessä käytössä tarkoita samaa, kuin nykykielisessä käytössä. Nykyään persoona liitetään ajatuksena ihmisen persoonallisuuteen, henkilöön, jotka ajatellaan ainutlaatuisiksi jokainen. Alunperin persona latinalaisena terminä tarkoittaa persoonallisuuden ja (pää)henkilön lisäksi: naamaria, roolia, elämäntehtävä, säätyä, tai arvoa. Kreikan kielinen vastine personalle on prosopon,  joka tarkoittaa kasvoa ja joka vastaa personaa sanana.

Roomassa persona viittasi vapaan ihmisen yhteiskunnalliseen julkiseen asemaan, tai  tehtävään, hänen rooliinsa, eikä niinkään ainutlaatuisena pidettyyn persoonallisuuteen.

Näin yksi Jumala, joka on rakkaus( 1. Joh. 4:8,  1. Joh. 4:16 seur. otsikon alta) tai Sana( Joh. 1:1-) on kaiken perusta, substanssi, joka toimii ja näkyy kaikessa kolmena persoonana, jotka toimivat aina yhdessä luoden ja tuottaen todellisuuden ja sen etenemisen ajassa kohti täyttymystään.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jos on tehnyt aviorikoksen, mutta ei pysty kertomaan sitä puolisolleen pelossa, että puoliso tekee itselleen jotain, tai muuten menee elämä täysin pilalle. Jos puoliso on sellainen, että ei usko Jumalaan. Näin ollen ei myöskään pysty turvautumaan Jumalaan. Puoliso on kärsinyt masennuksesta ja mustasukkaisuudesta, mikä on aiheuttanut ahdistusta toiselle osapuolelle vuosien ajan, mutta puoliso on päässyt terapian avulla parempaan kuntoon, joten romahdus tulisi. Voiko Jumala antaa anteeksi tekijälle sen synnin,ilman että pitää pilata toisen elämä.

Vastaus:

Nimimerkille Epätoivoinen

Kyllä Jumala armahtaa sydämestään katuvaa. Sydämestään katuva taas tahtoo tehdä toisin, kuin on tehnyt ja parantaa tapojaan, koska asia on tärkeä.

Parempi parantaa tapansa, kuin pakottaa toinen elämään tietoisena epätoivotuista teoista, etenkin jos ne rikkovat toisen terveyden. Tärkeintä on olla puolison tukena tämän tervehtymisessä. Viisasta on myös mielessään miettiä, miten toimia, jos joku asiasta perilläoleva saattaa asian puolison tietoon. Sinun pitäisi olla hyvä tuki siinäkin kriisissä ja osata toimia viisaimmalla tavalla toisen hyväksi. Mennyttä et voi enää muuttaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mikä tarkoitus tällä ajalla on, mikä on nyt? Monista tulee epätoivoisia ihmisiä tämän ajan keskellä. Tuntuu kuin Ilmestyskirjan ennustukset olisivat toteutumassa. Onkohan enää paluuta entiseen?

Vastaus:

Nimimerkille Jeshua

Tätä minäkin välillä mietin. Maailmassa on vaikea tilanne, mikä koettelee hermoja ja uskoa. Minä luotan siihen, että Jumala on kaikesta huolimatta johdattamassa maailmaa kohti tahtomaansa hyvää lopputulosta ja koettelemukset vahvistavat uskovia uskossaan ja opettavat ratkomaan uusia ongelmia. Aika juoksee vain eteen päin, eikä paluuta menneeseen ole, mutta iankaikkinen elämä ja kuolemattomuus ovat edessä päin ja meidän saavutettavissamme. Kaikki tapahtuva johdattaa meitä kohti toivottua lopputulosta.Tästä ajatuksesta minä haen voimaa masentuessani: että tämä aika on meidän harjoituspainomme kasvussa eteenpäin. Synkkyys kutsuu etsimään valoa Jumalan Sanasta. Nykyisyys on monin tavoin parempaa aikaa kuin menneisyys, miksi siis tulevaisuus ei olisi sitä samaa nykyisyyteen nähden? Ja ihan kohta me olemme siellä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä mieltä olet energiahoidoista tai enkelihoidoista? Onko uskovaisille sopivia?

Vastaus:

Nimimerkille Maritsa

Energiahoitojen sopivuus kristityille on kiinni siitä, minkälaisesta energiasta puhutaan, mistä se on lähtöisin. Kristityt voivat parantaa Jeesuksen nimissä Pyhän Hengen voimalla, mikä ilman muuta sopii. Samoin akupunktion tapainen mekaaninen menetelmä sopii, jos se ei liity mihinkään henkinvaltoihin, vaan ihmisen ominaisuuksiin. Kyse on silloin jostakin hermostollisesta ja energiaan liittyvästä.

Sen sijaan enkeliparannus on vaikeampi juttu. Kristittyjähän ei opeteta parantamaan enkelien voimalla, vaan Jeesuksen Kristuksen nimissä. Jeesus itse sanoo parantamisiensa yhteydessä parannetuille, että uskosi on sinut parantanut. Usko voi siis olla parantavana voimana käytössä ja monessa menetelmässä se taitaa ollakin tosiasiallisena vaikuttajana, puhuttiin sitten homeopatiasta, tai henkiparantamisesta. Jopa lääketieteen tuottamien lääkkeiden yhteydessä jossakin määrin, mikä nykyään tutkimuksissa huomioidaankin.

Enkelien sijaan minä neuvoisin ennemminkin etsimään Jumalaa parantajaksi ja oppimaan häneltä. Jumalasta me tiedämme kuka hän on, mutta enkeleistä ei voi sanoa mitään: näitä on paljon ja monenlaisia, eikä koskaan tiedä minkälaisten voimien kanssa on tosiasiassa tekemisissä. Siksi minä suhtaudun asiaan omalta osaltani varovasti ja neuvon mieluiten muita samaan. Tärkeintä meille kaikessa on elää Jumalan lapsen elämää ja antaa Jumalan johdattaa meitä kohti siitä aukeavaa aikuisuutta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Haluan uskoa Jeesukseen ja olen sanonut ääneen syntisen rukouksen useampaakin kertaan. Kuitenkin mielessä on vaikea uskoa, jotkin asiat esim. Jeesuksen ylösnousemiseen on vaikea uskoa. Olen rukoillut paljon, että Jeesus tule sydämeeni asumaan ja todella tarkoittaen sitä. Silti itsellä nuo asiat vaivaavat mielessä, Jeesuksen erilaiset ihmeteot ja se, että Jumala loi maailman. Ne on vaikeita asioita käsittää. Haluan nuokin asiat uskoa, mutta se on vaikeaa. Järki tai järkeily tulee vastaan. Olen jo reilun vuoden näiden asioiden kanssa kamppaillut. Haluaisin saada sydämeeni rauhan. Olenko uskossa vai enkö ole uskossa. Riittääkö se, että haluaa seurata Jeesusta, vai enkö olekkaan uskossa, kun mietin niin kovin näitä ihmetekoja, mihin on vaikea uskoa. Olen kovin surullinen tästä ja koen syyllisyyttä ja häpeänkin tunteita. Haluisin saada varmuuden asiasta,olenkonoikealla tiellä. elämässäni.

Vastaus:

Nimimerkille Rauha sydämeen

Oletkin päätynyt oikein syviin vesiin etsintäsi kanssa! Pohdit uskoasi aika tavalla historiallisen totenapitämisen näkökulmasta. Siitä, että uskotaan tiettyjen asioiden tapahtuneen, joista Raamattu kertoo.
Uskoa voidaan pohtia toisestakin näkökulmasta ja tämä on niistä se tärkeämpi.

Tässä ei ole kysymys asioiden totena pitämisestä, vaan luottamisesta. Sana uskoa käsitetään tässä eri tavoin: enemmän ideologisessa mielessä, kuten politiikan piirissä uskotaan ideologioihin, tai suuriin opettajiin, kuten vaikka Marxiin ja hänen oppeihinsa. Me kristityt uskomme Jeesukseen ja hänen oppeihinsa, Jumalaan ja siihen miten hän vie maailmaa eteenpäin ja antaa meille ikuisen elämän, me voimme uskoa kirkkoon ja sen työhön yhteiskunnassa ja maailmassa ja olla itse mukana osana tätä kaikkea. Tätä uskoa kutsutaan kirkossa pelastavaksi uskoksi, kun taas historiallisten asioiden totenapitämistä kutsutaan historialliseksi uskoksi. Historiallinen usko ei pelasta, vaan pelastava usko. Pelastava usko siirtää ihmisen Jumalan lapseuteen kasvamaan kohti uutta olomuotoa. Epäileminen ja etsiminen ovat tainneet aina olla uskoon liittyviä ominaisuuksia, jotka saavat uskon etsimään ymmärrystä, mikä taas kasvattaa meitä eteenpäin kohti Jumalan tahtomaa olomuotoa.

Sanoisin siis, että olet elämässäsi ihan oikealla tiellä. Matkalla kohti täydellisyyttä, mutta ei vielä perillä siellä, mutta asiat etenevät päätellen siitä, että kuitenkin ne mietityttävät sinua. Ajan myötä asiat kyllä selviävät tästä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Pääsevätkö lemmikkieläimet kuoltuaan samaan taivaaseen ihmisten kanssa? Suru lemmikkien menetyksestä tuntuu musertavalta, vaikka aikaa kuluu.

Vastaus:

Nimimerkille Syvä suru

Tämä on monia mietityttävä asia. Paavali pohtii Roomalaiskirjeen 8.luvussa jakeesta 20 alkaen. Hän sanoo, että kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan sen alistajan tahdosta. Luomakunnalla on myös toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Luomakunta yhä vaikeroi ja huokaa synnytystuskissa.

Eli ei ainoastaan ihminen, vaan koko luomakunta, eli kaikki kasvit ja eläimet ja jopa kaikki muu, on saamassa uuden taivaallisen olomuodon. Tämä viittaa siihen, että iankaikkinen elämä ja oleminen on tarkoitettu kaikille, mutta ihminen kulkee tässä vähän muiden edellä, koska joutuu kantamaan vastuuta kaikesta luomakunnasta huolehtimaan asetettuna olentona. Tässä voi tietysti pohtia samalla, että voivatko eläimet pilaantua synnin tähden niin, että voivat joutua helvettiin, kuten ihminen, vai onko tällainen riski yksinomaan ihmisen ongelma tämän kehittyneen ajattelukyvyn mahdollistamana. Eläimet taitavat luonnossa kuitenkin toteuttaa omaa luontoaan aika suoraviivaisesti aina tilanteen ja tarpeen  mukaan pohtimatta sen enempää omia toimiaan, kuten riistoon ja alistamiseen ja tuhoamiseen helposti hurahtava ihminen, joka voi näin toteuttaa jotakin kieroutuneisuutta itsessään sen sijaan, että ottaisi vain oman ruokansa. Vaikea sanoa paljonko eläimet voivat langeta samaan. Näyttäisi siis siltä, että lemmikilläkin on mahdollisuus samaan Jumalan lasten vapauteen, kuin ihmisellä. Kannattaa varmaankin huolehtia lemmikkien kasvattamisesta ainakin näyttämällä hyvää esimerkkiä, että oppiminen tulee asiassa mahdolliseksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kun rukoilemme. Jumala vastaa tai ei vastaa,mutta mistä tietää,että odota? Vai onko sama asia,kun Jumala ei vastaa mitään?

Vastaus:

Nimimerkille Kysyvä

Hyvä kysymys! Silloin kun tuntuu siltä, että Jumala ei vastaa rukoukseen on hyvä olla odottavalla kannalla. Lisäksi Jumala saattaa vastata rukoukseen eri tavalla, kuin ihminen osaa odottaa. Me odotamme Jumalalta suoraan apua erilaisiin vaikeuksiin samalla tavoin, kuin itse auttaisimme oman ymmärryksemme mukaan pulaan joutuneita. Jumala taas kaiken aikaa vie maailmaa ja ihmistä kohti täyttymystä ja vastaa meidän pyyntöihimme niin, että se ei tuota vahinkoa tälle pääpyrkimykselle. Joskus yhden asian tapahtuminen vaikuttaa moniin asioihin maailman tapahtumissa ja luonnon kiertokulussa. Siksi meille vastataan niin, että emme välttämättä heti ymmärrä asiaa. Siksi meidän on hyvä vähän ymmärtää Jumalan pyrkimyksiä maailmassa ja meissä: että hän on johdattamassa meitä korkeampaan olomuotoon, jossa olemme kuolemattomia ja uudenlaisia olioita. Tämän asian tutkiminen vaatii siksi vähän vaivaa, mutta on ehdottomasti myös kaiken vaivan arvoista, koska se osaltaan vie meitä eteenpäin Jumalan tahtomaan muotoon samalla kun opimme ymmärtämään Jumalan tahtoa. Näin Jumala itse voi myös opettaa meitä ja kasvattaa, kuten Isä kasvattaa lapsiaan kohti aikuisuutta, johon tahtoo nämä saattaa. Sitten ymmärrämme myös Jumalan tapaa vastata ihmisten rukouksiin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Apostoli Paavalista kysyisin, oliko Paavali Jeesuksen näyssä kohdatessaan matkalla Damaskoksesta Jerusalemiin vai toisin päin. Entä, oliko hänellä vangittuja kristittyjä mukanaan kodatessaan Ylösnousseen.

Vastaus:

Nimimerkille Matti

Hyvää joulun odotusta ja -aikaa sinulle! Paavali oli Apostolien tekojen 9. Luvun mukaan matkalla Jerusalemista Damaskoon pidättämään Jeesuksen seuraajia, kun Jeesus lähellä Damaskoa ilmestyi hänelle. Paavalilla ei ollut vankeja mukanaan matkalla Damaskoon, jossa hänen oli määrä vasta vangita ihmisiä mukaansa. Hän sai tähän Jerusalemista valtakirjat ennen lähtöään Damaskon tielle. Mutta suunnitelmat menivätkin sitten uusiksi ja siksi mekin nyt saamme viettää kristittyä joulua.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Voiko olla pappi, jos ei kuulu mihinkään uskontoon?

Vastaus:

Nimimerkille Karishma

Hyvä näkökulma asiaan! Sikäli kun papilla tarkoitetaan uskonnon asiantuntijaa ja jonkinlaista inhimillistä operaattoria tuonpuoleisen suuntaan, pappeus vaatii olemassa ollakseen jonkinlaisen uskonnon. Erilaiset asiat ja näkökulmat todellisuuteen voivat alkaa normittaa ihmisen tapaa hahmottaa todellisuutta niin paljon, että siitä tulee ihmiselle käytännössä kaiken muun ymmärtämisen perusta. Tällaisessa tilanteessa puhutaan implisiittisestä, piilevästä, tai ohessa ilmenevistä uskonnosta, siinä missä eksplisiittinen uskonto viittaa selkeästi uskontona harjoitettuun uskontoon.

Taide, tai tiede, tai vaikkapa jokin urheilulaji esimetkiksi voi viedä ihmistä niin täysin, että voidaan puhua implisiittisestä uskonnosta. Lätkä voi olla jollekulle uskonto ja suuri tähti voi olla ehkä silloin lätkän pappi?

Mutta ilman uskontoa ei voi olla pappeutta!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Heips. Mietin äskettäin Nooan arkkia, olen kuullut kuinka eläimistä aina kaksi "edustajaa" Hän otti arkkiin. Mutta tuli vastaan tänään hauska video, joita olen seuraillut youtubessa, yksi mies tekee siis hauskoja videoita uskonnollisista asioista, pukee ja esittää esim. Nooa ja tiettyjä eläimiä arkissa, tai muita Raamatun kertomuksia.. Mutta tänään tuli video vastaan jossa hän esitti kahta rapua ja Nooa. Nooa hahmo sanoi ns. "Hei älkää nyt, puhuimme tästä. Ei teidän tarvitse olla täällä, koska elätte meressä/vedessä" jne.. Tulikin mieleen koska vesi levisi ja tulvi ympäri maailman mutta menikö arkkiin myös vesistöissä olevat eläimet vai vain maanpinnan eläimet. Hän on muuten Adrian Bliss niminen (youtubessa) Niin tähän halusinkin kysyä, mites Raamatun tarinassa vesistö eläimille kävi?

Vastaus:

Nimimerkille Pääsisikö rapu

Kiitos hauskasta kysymyksestä! Kyllä Raamatun mukaan arkkiin meni vain eläimiä, jotka ovat riippuvaisia kuivasta maasta. Veden eläviä vedenpaisumus ei ilmeisesti rasittanut yhtä rankasti, kuin maaeläimiä. Vaikka tässä joutuukin miettimään, että mitä ekologisia vaikutuksia moisella tapahtumalla olisi vesieläinten elinolosuhteille. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen lukenut uutisia siitä, että jotkut ovat ottaneet vapaaehtoisesti mikrosirun ihon alle. Onko mikrosiru pedon merkki? Mielestäni ketään ei saisi pakottaa tulevaisuudessa sellaiseen, mutta jatkuvasti kehitetään kaikenlaisia teknologioita, vaikka ne oikeastaan ovat aika epäeettisiäkin. Ahdistaa tämä liiallinen teknologian määrä nyky-yhteiskunnassa, tai jos se menee tuohon suuntaan. Teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä. Nykyinen maailmanmeno muutenkin ahdistaa hirveästi. Uutiset ovat täynnä uhkakuvia. Uskovaisia saatetaan pitää hyväuskoisina hölmöinä/yksinkertaisina ihmisinä, jotka uskoo "satukirjaan". Monien mielestä tiede on niin kehittynyttä, että on järjetöntä uskoa enää johonkin.

Vastaus:

Nimimerkille Jenna

Tämä taitaakin olla monia mietityttävä kysymys. Raamatun mukaan peto pakottaa kaikki ottamaan merkin, joka on pedon nimi, joko oikeaan käteensä, tai otsaansa. Ilman tätä ei voi käydä minkäänlaista kauppaa. Kyllä tämä on mietityttävä kysymys minulle itsellenikin. Mikrosiru, jossa olisi vaikka henkilötiedot ja pankkiyhteydet sopisi kyllä tuskallisen hyvin juuri tähän kohtaan. Ehkä jokin valvontasysteemi voisi todella seurata ihmistä tällaisen kautta ja pyrkiä ohjaamaan hänen toimintaansa ja mielipiteiden muodostumista? Mutta kyse tässä voi olla muustakin - ihan normaalista teknisestä kehityksestä. En tajua, miten pedon nimi liittyisi suoranaisesti tuollaiseen mikrosiruun.

Minä voisin ajatella, että pedon merkki sitoo kantajansa johonkin sellaiseen systeemiin, joka pakottaa ihmisen elämään itsekkäästi joko niin, että koko ajan on pakko suojautua ongelmilta, tai niin, että se tarjoaa etuja itsekkyyttä edistävissä määrin ihmisille. Näin kaikki se, mitä Jeesus yrittää opettaa meille unohtuisi kaiken oman edun tavoittelun ja itsesuojelun alle ja ihmisestä kasvaisi puhdas oman edun tavoittelija, joka viis veisaa kestään muusta kuin itsestään. Juuri tällaiseen Jumalan vastustaja pyrkii lietsomalla sekä pelkoa, että oman edun tavoittelua, jolloin tämän kaltaisen herruuden arvo myöskin ihmisten mielissä kasvaa. Diktaattorit muuten tuntuvat usein juuri pyrkivän juuri tällaiseen. Siru voisi palvella ehkä osaltaan tällaista, mutta se voisi palvella ihan tavallistakin yhteiskuntaelämää: tämä riippuu paljon siitä, miten tällaista välinettä käytetään. Käytön pyrkimykset määrittävät sen, minkä asialla tällaiset välineet oikeasti ovat.

Tässä asiassa jokaisen on kuunneltava omaa sydäntään ja mietittävä, että voimmeko me luottaa todella omaan yhteiskuntaamme. Yhteiskunnan toiminnasta on suuresti kiinni se, mitä tuollaisten sirujen kautta on mahdollista tehdä meille tässä yhteiskunnassa. Suomessa kunnioitetaan kaikesta huolimatta paljon kristittyjen arvostamia arvoja ja yhteiskunta toimii pitkälti sen mukaisella tavalla. Tältä kannalta ajattelen, että me olisimme hyvässä turvassa pedolta sirutettuinakin, jos tällaista tapahtuu: me saamme uskoa Kristukseen Jumalan poikaan ja elää hänen opettamallaan tavalla. Silti ketään ei missään nimessä saisi pakottaa ottamaan itseensä jotakin vierasta esinettä, kuten olisi mikrosiru. Mikäli tällainen pakottaminen suoranaisesti alkaisi, se olisi kyllä melkoisen epätyypillistä toimintaa Suomessa ja varmaan siinä tilanteessa olisikin hyvä alkaa pohtia, että mistä siinä on oikein kysymys. Tässä kohden asia olisi varmaan hyvä selvittääkin oikein kunnolla. Luultavasti media tonkisi asian perusteellisesti ja ottaisi siitä irti kaikki sensaatiot.

Tiede on ihan hyvä renki, mutta huono isäntä. Sen tehtävä on antaa tietoa erilaisista asioista, mutta se ei taida kuitenkaan antaa ihmiselle samanlaista kasvutukea ja kriisiapua elämässä, kuin tieto siitä, että meillä on meitä rakastava isä taivaassa, joka tahtoo huolehtia meistä ja Kristus, joka on tullut meille avuksi ja oveksi Jumalan valtakuntaan opettajana ja jumalallisena puheenvuorona Jumalan pyrkimyksistä meidän ihmisten suhteen. Tiede voi auttaa meitä analysoimaan asioita tällaisen tueksi, mutta ei se tarjoa meille samalla tavoin näkyä siitä, mihin elämä on meitä ohjaamassa ihan viime kädessä. Kristuksessa me saamme nähdä lopputuloksen ja häneltä me saamme tuen ja ohjeet siihen lopputulokseen pääsemiseksi. Ja itse elämä opettaa meitä Jeesuksen ohella ja avulla, koska se on itsensä Jumalan työtä ja toimintaa, joka luo todellisuutta hetki hetkeltä kohti uutta olomuotoa. Tämä on jotakin, johon mikään peto ei voi vaikuttaa millään tavoin. Ja se kaikki on tapahtumassa kaiken aikaa myös meissä ihmisissä uskon ohjatessa mieltä oikeaan suuntaan. Oli meillä vastassamme mitä tahansa uhkia ja vaikeuksia, aina me saamme luottaa siihen, että kaikki tulee päättymään hyvin. Kaikki paha mitä on, käytetään hyväksi pelastuvien kasvattamiseksi ja pahan lopulliseksi lannistamiseksi. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko olemassa päiviä, esimerkiksi pyhäinpäiviä milloin ei voi mennä naimisiin? Esimerkiksi adventti tai pitkäperjantai? Nykyään varmaan ei olla niin tiukkoja, mutta onko alunperin ollut sopivampaa mennä naimisiin "normaaleina päivinä"?

Vastaus:

Nimimerkille Milla

Kiitos kysymyksestä. Kyselin tähän vähän kollegoiltani ajatuksia, kun asia on itselle vähän hämärä. Näyttäisi siltä, että ainakin pitkäperjantai ja sitä seuraava hiljainen lauantai ovat poissa sopivien vihkipäivien joukosta. Samoin pääsiäistä edeltävä suuri paastojakso on ollut poissa vuoden vihkiajoista ja erityisesti piinaviikko, joka päättyy juuri pitkään perjantaihin ja hiljaiseen lauantaihin. Jossakin seurakunnassa näiden lisäksi on tapana, että ei vihitä jouluaattona, joulupäivänä, pyhäin päivänä osin siksi, että kaikkialla on silloin niin paljon liikennettä kirkoissa ja niiden ympärillä hautausmailla, kun ihmiset käyvät haudoilla.

Sen sijaan tapaninpäivä on tainnut olla ennen vanhaan päivä, jolloin on vihitty pareja enemmänkin ja järjestetty tapanin tansseja ja jopa kilpa-ajoja!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Pääseekö kuolleet suoraan taivaaseen vai sitten kun viimeisenä päivänä herätetään?

Vastaus:

Nimimerkille Gloria

Martti Luther pohti tätä asiaa jotenkin siten, että kun ihminen kuolee, hän siirtyy jonnekin taivaan esikartanoihin paikkaan, jossa voi levätä Jumalan suojassa ja joka muistuttaa olemiseltaan olotilaa, kun nukutaan ja nähdään unta. Tässä tilassa kaikki taipumukset ja pyrkimykset ja ominaisuudet, mitä ihmisessä on jo tässä elämässä idullaan, puhkeavat aikanaan täyteen kukkaansa. Me kaikki kasvamme kohti täydellisyyttä omilla tavoillamme siihen suuntaan, johon me olemme kasvamassa olemiseltamme. Kerran kun aika on täysi, tulee Kristus hakemaan omansa omaan valtakuntaansa: ikuiseen Jumalan valtakuntaan. Tässä kohden kuolleet herätetään ja he saavat kokonaan uuden ruumiin, ellei se ole kasvanut heille takaisin jo aiemman uneksimisen aikana. 

Joten molemmat taivaaseen pääsemiset toteutuvat ja muodostavat kokonaisuuden, jossa taivaaseen siirrytään lopullisesti.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko avoliitossa asuminen syntiä? Monet haluavat nykyään asua avoliitossa ennen naimisiinmenoa, jotta yhteiselämä varmasti onnistuisi. Itse asuin pari vuotta entisen poikaystävän kanssa. Mutta en haluaisi tulevaisuudessa asua, haluaisin naimisiin ensin ja sitten vasta muuttaa yhteen, jos vielä joskus löytäisin sopivan kumppanin. Nykyaika on hyvin haastavaa, olo on välillä hyvinkin ristiriitainen ja vaikea tasapainoilla uskon elämän kanssa ja muun maallisen elämän. Useat ystäväni eivät ole uskovaisia ja ovat aika liberaaleja arvomaailmoiltaan, minulla ei ole hirveästi uskovaisia ystäviä. Mutta en haluaisi menettääkään heitä, vaikka olen uskovainen itse. Pitäisikö uskovan luopua hyvistä ystävistä, jotka eivät ole uskovaisia? Elämä tuntuu joskus liian vaikealta ja uskominen raskaalta. Tai elää synnitöntä elämää.

Vastaus:

Nimimerkille Helene

Hienoa, että arvostat niinkin perinteistä asiaa, kuin perhettä ja perhesuhteita. Se on yksi elämän perusjaloista. En pitäisi avoliitossa elämistä syntinä, jos siinä on tarkoitus kuitenkin rakentaa yhteistä elämää vastuullisessa parisuhteessa. Toki avioliitto on vankempi ja viimeistellympi järjestely, jossa muodostetaan selkeästi perheen perusrakenne, jollaiseen pitäisi tietysti pyrkiä. Suhteen laatu ja ihmisten vakaa pyrkimys ja vastuun ottaminen siitä ovat ne tärkeät komponentit. Varmaankin rakkaus kaikkein konkreettisimmassa muodossaan.

Oikein vanhaan aikaan, ennen 1700-lukua itseasiassa kihlaus oli se tärkeä asia, joka sitoi kaksi ihmistä toisiinsa. Se oli lupaus tulevasta avioelämästä ja sukujen liittymisestä yhteen. Tämä oli avioliitoa tärkeämpi sitoumus ja siinä oli mukana jo sukujenkin hyväksyntä - varsinainen kaupanhieronta oli jo takana. Naimisiin meneminen olikin jo sitten pienempi juttu - vähimmillään ihmiset vain menivät yhteen ja aikanaan lapsen syntyminen todisti syntyneen avioliiton. Savon metsäseutuja aikoinaan asutettaessa ihmiset vain menivät yhteen ja kirkolle saapuessa sitten kastettiin lapset ja rukoiltiin näin syntyneelle avioliitolle Jumalan siunausta ilman sen kummempia muodollisuuksia. Nykyinen avioliittokäytäntö, jossa avioliitoon vihkiminen on nostettu tärkeimmäksi on peruja 1700-luvun uudistuksista. Luultavasti avioliiton korostaminen ja kuulutusten ottaminen on ainakin tehokkaasti estänyt tilanteita, joissa henkilöt solmivat uusia suhteita vanhojen vielä voimassa ollessa. Avioliitto ja lapsethan olivat ihmisille elinikäisiä asioita, joista ei ennen vanhaan ihan noin vain peräännytty, vaan kaikesta pidettiin huolta elinajan verran. Perhe oli lain suojaama ja aviorikos oli oikeasti rikos, josta tuli myös seuraamuksia. Tältä kannalta nykyinen avioliittokäytäntö on edelleen se lopullisemmin mietitty ratkaisu, johon ilman muuta kannustan ihmisiä perheen perustamiseksi. Avioliittoon vihkiminen viimeistelee ja sinetöi tuntuvasti siihen pisteeseen edenneen suhteen ja antaa puolisoille selkeästi perheenjäsenen aseman yhteisessä perheessä alusta asti. Avioliitto on suorastaan perheinstituutio, joka luo perheen ja suvun ja yhteiskunnan ja tulevaisuuden!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko synnin ajattelu paha synti ja jos mielessä sanoo Wallah ku mietti jotain niin onko se syntiä vaikka ei tee sitä?

Vastaus:

Nimimerkille Tunteaton1

Mielenkiintoinen kysymys! Synnin ajattelu kertoo meille sitä, että se vaikuttaa meissä ja me tiedämme, mikä on sitä. Silti kaikki meidän mielessämme käyvät ajatukset eivät ole meidän tapaamme elää ja siksi me emme toteuta niitä, vaan jotakin muuta. Kun et tee syntiä niin et toteuta sitä. Toisaalta usein mielessä pyörivä synti pyrkii vahvistumaan ajatuksena ja ehkä jopa pääsee toteuttamaan itsensä joskus, kun et huomaa olla varuillasi ja tilanne jotenkin ohjaa siihen suuntaan? Tässä tilanteessa synti on voinut ajatuksia vahvistamalla päästä kaappaamaan sinut hetkeksi valtaansa. Sellaisessa tilanteessa voi turvautua Jeesuksen hankkimaan sovitukseen ja syntien anteeksiantamukseen. 

Vannominen sinänsä on kristitylle tarpeetonta. Pelkän lupauksen oikeastaan pitäisi riittää asioiden tapahtumiseen. Jumala tietää, miten heikkoja me olemme ja antaa anteeksi sen, että saatamme vannoa jotakin hänelle, emmekä pystykään toteuttamaan sitä. Lupaaminen ja lupauksen rikkominen on kyllä syntiä. Ennemminkin Jumala kutsuu meitä huolehtimaan toisista ihmisistä - niistä, jotka ovat meitä heikompia ja meidän apumme tarpeessa. Jumala ei tarvitse meiltä mitään, vaan antaa meille kaiken, mitä saattaisi meiltä vaatia. Lupaukset toisille ihmisille ovat tärkeämpiä kuin lupaukset Jumalalle, sillä kanssaihmiset tarvitsevat meiltä sitä, mitä me ehkä lupaamme, mutta Jumala ei, hänellä on jo kaikki. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Onko porno anteeksiantamaton synti? Olen syylistynyt siihen mutta haluan silti pelastua ja kadun tekojani?

Vastaus:

Nimimerkille V

Oletpa joutunut pinteeseen! Ei porno ole anteeksiantamaton synti, jos kerran kadut tekoasi ja haluat hylätä pahan tapasi. Pornon vaikutus ihmiseen on siinä, että se villitsee viettejä ja kiihdyttää lihan pyrkimyksiä. Näin tämä puoli ihmistä alkaa ottaa ajatuksen ja pyrkimykset haltuunsa ja alkaa ohjata ennen pitkää ihmiset tekojakin, ruumiillistuen tätä kautta. Seksi parisuhteessa ja perheympäristössä taas rakentaa suhdetta kumppaniin vahvistaen sitä ja voi tuoda perheeseen uusia jäseniä. Nämä ovat eri asioita keskenään, eikä niitä ole hyvä sekoittaa toisiinsa. Porno vahvistaa itsekkäitä tarpeita hetkelliseen mielihyvään jopa niin, että tämän varassa voi tuottaa vahinkoa toisille ihmisille, tai itselleen, jopa vastoin oikean ymmärrystä. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Haluamme kastaa lapsemme mutta emme halua lapsellemme kummeja. Kuulumme kirkkoon. Raamatunvastaisesti kuitenkin kummipakko on käytössä. Emme halua seurakunnastakaan mitään kummia. Mitä tässä nyt siis voisi tehdä lapsen kastamiseksi?

Vastaus:

Nimimerkille Kastaminen ei onnistu

Tämä on hankala tilanne. Kastettavalla pitää olla vähintäänkin se yksi kummi. Tapa on otettu käyttöön toisella vuosisadalla todistamaan kastetun kastaminen ja tukemaan kastetun kristillistä kasvua. Tästä ei selviä nykyään ilman kummia. Olen kovasti pahoillani. Toivottavasti löydätte tähän jonkun apuun, vaikka suuren hampaiden kiristelyn ja irvistyksen kera. Rukoilen puolestanne.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Lukulohikäärme

Kysymäsi asia vaikuttaa ihmisen mieleen syvällisesti. Hermostollisesti ihminen elää koetussa todellisuudessa. Aivot eivät erota tällaisia asioita. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä mielessä koettu todellisuus muovaa ihmisen hermostollisia rakenteita, kuten ympäristö ja suuntaa siten ihmisen kehitystä.

Jos tutkit asioita oppiaksesi niitä oman arkielämän tarpeisiin, etkä kiehnätäksesi erilaisissa tunnetiloissa, voi tämä perehtyminen olla ihan hyväksikin. Sen sijaan kaikki viettien ja tuntemusten kiihdyttely ylinormaaleihin mittoihin saattaisi vaikka tuottaa tilanteen, jossa tavallinen ja arkinen kokeminen ei enää riitä, vaan tulee tarvetta ylinormaaleihin kokemuksiin. Tämä voi tuottaa toiminnallisia tarpeita. Olen ollut huomaavinani tällaista kehitystä julkisuudessa  viime vuosikymmenien aikana ja ilmeisesti nuoremmat sukupolvet ovat lopen kyllästyneet asiaan, jota tulee joka tuutista, josta voi tulla jotakin viestintää. Jonkinlainen  väsymys ja turtumus on tullut mukaan. Lisääntynyt uutistarjonta lehdissä antaa vaikutelman, että jotakin tässä on yhteiskunnassa menossa molempiin suuntiin.

Sanoisin, että asenteella voit menetellä asian kanssa, kuten tahdot. Mutta kyllä se saattaa vähän koetella hermon päästä. Jos tämä tuottaa paineita ja vangitsee mielen, voi jokin toinen aihepiiri olla parempi vaihtoehto mentaaliselle toiminnalle. Joskus välttäminen on viisautta! Yhden oven sulkeutuminen avaa muita tilalle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko masturboiminen syntiä?

Vastaus:

Nimimerkille N

Kiitos kysymyksestä! Periaatteessa kaikki sellainen, mikä vahvistaa ihmisessä lihan pyrkimyksiä, eli ruumiissa pakottavan lain valtaa hengen sijaan on pahasta. Liittyipä tämä syömiseen, juomiseen, tai seksiin. Tässä viittaan sellaisiin tarpeisiin, jotka voivat hallita ihmisen mieltä riippumatta onko tällä jokin oikea todellinen välttämätön tarve. Paavali pohtii tätä Roomalaiskirjeessä 7.ssä luvussa ja käsittelee tätä ruumiin lakia etenkin jakeesta 14 eteenpäin.  Ihminen voi syödä ja juoda intohimoisesti, vaikka ei olisikaan nälkä ja jano ja silloin kyse alkaa olla turhasta mässäilystä ja samaa voi soveltaa seksiinkin. Tähän liittyy tahdon elämä, joka ei ole ihmisen itsensä hallittavissa, vaan se vie ihmistä.

Masturboiminen voisi olla syntiä siinä mielessä, että se saattaisi vahvistaa ruumiin tarpeiden ylivaltaa mielessäsi suhteessa siihen, mitä henki tahtoo ja minkä mieli ymmärtää oikeaksi, koska toiminta ja toisto vahvistaa tällaista. Toisaalta masturboimalla voit välttää hetkelliset hairahdukset sopimattomien ihmisten kanssa, kuten toisten puolisoiden tms. kanssa, tai henkilöiden kanssa, jotka saattaisivat joutua samaan jamaan, kuin sinä ruumiin tarpeidensa kanssa, jos saat heidät vietellyksi. Tällaisessa tapauksessa masturboiminen tuskin on mikään vakavan paha asia, kun purat sillä ruumiistasi painetta, joka saattaisi muussa tilanteessa tuottaa suoranaisia onnettomuuksia toisille ihmisille. Kyse on kuitenkin ihmistä vaivaavasta viettisestä rakenteesta, joka himmenee ajan myötä, jos keksit muuta kiinnostavaa ajateltavaa ja ruumiisi tottuu tilanteeseen ja alkaa käyttää tähän liittyvää energiaa muihin askareisiin. Tällaisen muun toiminnan vahvistumisen takia munkit ja nunnat elävät askeesissa, eli välttävät kaikkea viettien ja ruumiin tarpeiden kiihdyttelyä harjoittaakseen henkeään, antaakseen sille enemmän tilaa. Kokeneen askeetin asioiden erottelukyvyn sanotaan olevan poikkeuksellisen tarkkaa juuri tämän takia.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä mieltä Raamattu on dinosauruksista?

Vastaus:

Nimimerkille Sofia

Tästä onkin kristillisissä piireissä väännetty jonkin verran kättä. Minun mielestäni Raamattu ei puhu mitään dinosauruksista, mutta on olemassa toisenkinlaisia tulkintoja. Raamatussa puhutaan kuitenkin muinaisuuden hirviöistä ja lohikäärmeestä, joita tarkoittava sana on joissakin piireissä tulkittu dinosauruksiin liittyväksi.

Raamattu on tarkoitettu meille avuksi, joka johdattaa meidän elämämme Jumalan yhteyteen ja Jeesuksen tuoman pelastuksen piiriin, jotta matkamme johtaisi iankaikkiseen elämään. Sen sisältö rakentuu nimenomaan tätä tarkoitusta varten, eikä se todenteolla yritä olla meille maailmanhistorian oppikirja, vaikka pitääkin sisällään paljon muistitietoa menneiltä ajoilta, kun ihmiskunta on jo ollut olemassa, nykytietämällä paljon hirmuliskojen ajan jälkeen. Mutta tiede tekee uusia löytöjä ajoittain ja voi siis olla mahdollista, että asioita joudutaan joltain osin vielä miettimään uusiksi. Ikinä ei kuitenkaan lopullisesti tiedä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Tämä kysymys voi olla vähän outo, mutta mistä voi tietää onko kyse mielenterveyden ongelmasta vai, että onko joku voima ottanut kehon ja mielen valtaansa? Onko jotain tiettyjä oireita tai merkkejä joista voisi päätellä kumpi on kyseessä?

Vastaus:

Nimimerkille Huolestunut

Hyvä kysymys! Ja todella vaikea kysymys! Voi olla todella vaikeaa erottaa, milloin on kysymys mielenterveyden ongelmista. Hurjimmillaan siinä ihmisen aistimushermottumat kaikkineen tuottavat kokemuksia todellisuudesta, jotka eivät eroa millään tavoin oikeasta todellisuudesta, vaikka ovatkin mielen tuotteita. Jos jotakin tuntomerkkiä pitäisi ajatella siihen, milloin asialla on Jumala, voisin ajatella, että kokemus Jumalan ohjaamaksi tulemisesta saattaisi olla aika arkinen ja vailla suurta dramatiikkaa ja ekstaattisia kokemuksia. Näin olen itse asian kokenut, vaikka Raamatusta löytyy muunkinlaisia esimerkkejä. Enemmänkin se on arkista oivaltamista, että Jumala kulkee mukana ja ohjaa asioita kaiken taka-alalta. Kun Jumala ohjaa sinua, sanoisin, että mikään voima ei vie sinua, kuten kaiken sinussa haltuun ottava kiihkeä henkivoima, joka ajaa kaiken yli ja saa tekemään tekoja, joita ei itse hallitse, tai jopa ehkä edes hyväksy, vaan toimit samalla koko ajan oman tahtosi ja ymmärryksesi voimalla, kuten tavallista. Taustalla vaikuttaa ilman muuta tarve tehdä maailmasta kaikille parempi paikka elää. Näin Jumala ihan varmasti on edistämässä Kristusta meissä, Kristuksen kaltaisuutta joko suuressa, tai ihan pienessä. Jumala tulee usein esiin erilaisissa kutsumuksissa, kun hän kutsuu meitä elämän uralle löytämään oman paikkamme maailmassa ja erilaisiin tehtäviin, jotka ovat kasvatusta ihmisenä kohti tulevaa olomuotoa vastuun kantajina; voisi sanoa, että aikuistumista eteenpäin kohti kehityksellistä huippua, johon meidän aikakautemme ei vielä yllä. Lapsenomaisuus ei ole lainkaan vahingollinen piirre, mutta lapsellisuus ja pikkumaisuus kaikkineen pyrkii katoamaan aikuistumisen edistymisen myötä. 

Jumalan työssä on kyse viimekädessä kasvattamisesta ja koulaamisesta elämän tarpeisiin, ei suurista ja värikkäistä kokemuksista.

Kaikessa muussa itse suhtaudun asioihin varovaisesti ja varautuisin siihen, että kyse on mielen terveyteen liittyvistä asioista. Tämä on tärkeä näkökohta huomioitavaksi silloin, jos tuntuu, että on tapahtumassa outoja. Silloin on hyvä istua ihan rauhassa alas ja tutkia, mistä on oikein kysymys. Jumala ei pahastu kyselemisestä, eikä totuuden etsimisestä, vaan auttaa siinä. Mitään muuta näkymätöntä voimaa meidän ei tarvitse huomioida millään tavoin, koska turvamme on Jeesuksen sovituksessa ja Jumalan meissä tapahtuvassa työssä. Ehkäpä tällaisessa tilanteessa on hyvä miettiä, että mitä itse haluaa elämältä, haluaako oma mieli viestiä jostakin, onko elämän kurssi perustaltaan kunnossa, vai elääkö sitä elämäänsä jotenkin vinoon?  Jos tunnet, että jokin paha yrittää ottaa yliotetta itsestäsi, voit tehdä sille selväksi, että sen olemassaolo on tullut päätökseensä Jeesuksen sovitustyön tähden ja kaikki vielä aikanaan selvitetään, ja voit jatkaa normaalia elämääsi piittaamatta moisesta ilmiöstä. Etsiä elämään sellaisen tasapainon töineen ja harrastuksineen ja ihmissuhteineen, että saat elämän elettyä tyydyttävästi. Tämä on varmaan se tärkein toimenpide asioiden alkaessa tapahtua - ja riittävä lepääminen, ettei väsymys pääse vahvistamaan vääränlaisia impulsseja hermoradoilla.

Tämän enempää on vaikea vastata kysymästäsi asiasta näin lyhyesti

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko Jumala erehtyä? Tai tehdä virheen?

Vastaus:

Nimimerkille Erehtyväinen ihminen

Siinä esitettiin pieni, lyhyt ja viaton kysymys, johon tulee vähän pidempi vastaus! Jumala luo kaiken, joka hetken, kun maailmankaikkeus etenee kohti täyttymystään. Kaikki, mitä on olemassa ja tapahtuu on Jumalan toimintaa. Jumala tuottaa kaiken Sanansa kautta kaikkivallallaan ja on täysin erehtymätön. Kaikki on perimmiltään Jumalan sanan mukaista, loogista.

Tässä täytyy kuitenkin huomioida eräs asia. Todellisuus on osin rikki ja toimii väärin, vaikka Jumala ohjaa ja vie asioita luontonsa mukaan oikein. Ihminen on esimerkki rikkinäisestä olennosta, joka on suistunut raiteiltaan, eikä osaa luonnostaan toimia oikein, vaan tarvitsee siihen Jumalalta erityisen avun. Erilaiset tilanteet, jotka vievät ihmistä kuten kaikki vaikuttaa muuhun, laukaisevat ihmisessä vääristyneitä pyrkimyksiä tämän rikkinäisyyden takia. Tätä rikkinäisyyttä voisi verrata hevosen rampautuneisuuteen, joka saa sen ontumaan ja jopa kaatuilemaan ohjasi sitä kuka tahansa, tai kirveeseen, jonka terä on lohjennut pilalle ja se tekee rumaa jälkeä, käytti sitä kuka tahansa. Samoin kieroutunut ihminen toimii kieroutuneesti, vaikka Jumala ohjaisi tätä ihan oikein, koska ei kykene toimimaan oikein rikkoutuneisuuttaan. Ihminen on rikkinäinen astia langenneisuuttaan - olisiko älyn, vajavaisen sellaisen, tuottama ongelma?

Jumala on korjaamassa tätä rikkinäisyysongelmaa. Tätä korjaa Jumalan sana ja Jumalan vaikutus ihmisissä, sekä Jeesuksen hankkima syntien anteeksiantamus, samalla kun me ja kaikki muu vinoutunut oikenee ajan edetessä ja kehityksen rullatessa Jumalan viedessä asioita eteenpäin. Kun kaikki on korjattu ja korjautunut, on Jumala taas näkyvästi kaikkena kaikessa, eikä mitään virheellistä tapahdu, koska rikkonaisuus, eli synti on kadonnut olemasta.

Eli Jumala ei tee virheitä, mutta sellaisia tapahtuu, kunnes todellisuus on korjattu niin, että se toimii kokonaan oikein. Kaikki maailman virheet ja vääryydet Jumala käyttää pelastuvien parantamiseen ja oikomiseen, eli vääristynyt voi tuottaa hyvää, kun Jumala opastaa ja johdattaa sen vaikutuspiiriin joutuneita.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten Jumala puhuu meille. mistä tiedän että jumala koittaa viestittää jotain minulle?

Vastaus:

Nimimerkille A

Tämä onkin tärkeä kysymys kristitylle! Jumalan aivoituksia voi vähän ymmärtää sen avulla, että kaikessa hän tahtoo kasvattaa meitä Kristuksen olomuotoa kohti. Kristuksessahan näkyy millainen Jumala itse on ihmishahmossa ja ihmisen ominaisuuksilla. Tämä lähtökohta avaa aika hyvin asioita.

Jumala puhuu meille elämän kohtaloiden ja maailman tapahtumien kautta. Näitä analysoimalla Jumalan tajuttavien kasvatuksellisten pyrkimysten avulla saamme ymmärtää vähän hänen aivoituksiaan. Oppiminen tässä on Jumalan itsensä kuuntelemista.

Jumala antaa meille myös erilaisia kutsumuksia. Nämä ovat pyrkimyksiä johonkin asiaan, itsessä syntyviä tarpeita johonkin. Ihminen voi löytää näin elämäntehtävänsä, joka voi olla jokin normaali tehtävä yhteiskunnassa, tai vaikka jonkin yhteiskunnallisen hankkeen läpivieminen. Jumala kutsuu meitä parantamaan toimillamme maailmaa ja ylläpitämään sitä ja kaikki asiat ja tapahtumat, jotka ohjaavat meitä tähän ovat tältä osin Jumalalta tulevia viestejä, joita hän myös  tulkitsee meille meissä läsnäolevana henkenä. Jumala kutsuu meitä aina jollakin tavoin Kristukseksi, vastuunkantajaksi ja huolehtijaksi muille, vaikka siihen liittyisi miten suurta arvostusta ja loistokkuutta ihmisten silmissä, tai köyhyyttä ja kurjuutta. Tästä voit viimekädessä tunnistaa ajatukset, jotka ovat Jumalan johdatusta elämässä ja joihin liittyy myös jossakin välissä mahdollisuus toteuttaa nämä ajatukset. Jumala voi puhua meille myös herättämällä meissä kysymyksiä, jotka pakottavat etsimään vastauksia. Näin me joudumme tutkimaan asioita ja oppimaan uutta, mikä on kasvamista kohti täydellisyyttä. Jumala on taivaan isä, joka on kasvattamassa meitä lapsinaan aikuisiksi kohti meille uutta olomuotoa, kuten hän on luotsannut maailmaa ja kaikkea muuta jo aikojen alusta ja ennenkin sitä. Tästä käsin me voimme vähän ymmärtää Jumalaa työssään, vaikka iso osa jääkin ihmisen ymmärryksen yläpuolelle. Tämän avulla voi ainakin  joskus tajuta, kun Jumala puhuu itselle. Etsimällä asiasta Kristus! Se mikä vahvistaa itsessä Kristusta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä haureus tarkoittaa. onko esiaviollinen seksi syntiä jos on pitkässä ja rakastavassa suhteessa? Olen netistä löytänyt tähän vastauksia molemmista näkökulmista ja haluaisin kysyä sinun näkemystä asiaan.

Vastaus:

Nimimerkille Ahdistunut nuori

Esität varmasti ajankohtaisen kysymyksen. Tiukasti katsoen kaikki avioliiton ulkoinen seksi on syntiä. Tiukimmin seksiin suhtaudutaan herätysliikkeiden joukossa, jossa tiukimmillaan jopa avioliitto nähdään periaatteellisena haureutena, olisikohan kansanlähetysläinen näkökulma. Vanhaan aikaan ennen kuin alettiin painottaman kirkkohäitä, pidettiin kihlausta jo sitovana ja yhdyntä itseasiassa aloitti avioliiton - syntynyt lapsi toimi todisteena asiassa ja viimeistään tässä kohden asia kirjattiin kirkonkirjoihin ilman sen kummempia muodollisuuksia. Jos jompikumpi oli jo naimisissa, se oli aviorikos erityisesti naineelle ja siitä koitui tälle kovat seuraukset.

Uuden testamentin kreikassa on kaksi sanaa, jotka viittaavat sopimattomaan seksiin. Moikheia tarkoittaa syrjähyppyä, tai avioliiton ulkoista suhdetta ja porneia, josta on johdettu sana porno on selkeämmin käännettävä haureudeksi ja kattaa lapsiin ja eläimiin sekaantumisen, väkivaltajutut jne. Nämä molemmat asiat ovat selkeästi syntiä.

Tältä pohjalta voisi ajatella, että pitkä ja tosissaan otettu seurustelusuhde on käytännössä jo avioliitto siinä mielessä, että se tähtää jo sellaiseen elämään. Tunnetasolla eroa ei välttämättä ole ja tilanne vastannee vanhan ajan avioliitoa. En kyllä neuvoisi ottamaan tähän mukaan seksiä heti kättelyssä, vaan vasta sitten kun on ehditty tutustumaan kunnolla toisen kanssa ja suhde oikeasti menee vakavaksi ja pyrkii itse eteenpäin. Paras olisi tietysti pärjätä avioliittoon asti niin, mutta joskus elämä vie ja asiat karkaavat käsistä. Silloin on hyvä, jos voi luottaa Kristuksen sovintouhriin ja hänen hankkimaansa syntien anteeksiantoon, sekä taipuu tekemään parannusta ja pyrkii viemään elämää eteenpäin kohti oikeampaa olomuotoa parisuhteessa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Minulla on monia kysymyksiä mitä olen merkinnyt note lapuilla Raamattuun. Olen ollu isosena ja yli 3 vuotta töissä seurakunnalla, siltikin näitä välillä miettii, tässä nyt yksi niistä. Ja ehkä siellä linjan toisessa päässä olisi joku joka tietää vastauksen. Saarnaajan kirjassa 12: 12- 14 Sanotaan nämä sanat: Ja vielä Poikani, paina varoitus mieleesi. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin. Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuista teoista, niin hyvistä kuin pahoista. Ymmärrän ensimmisen osan kyllä, mutta miksi tässä sanotaan että Jumalaa pitäisi pelkää? Ja mikä tämän opetus sitten kenties on?

Vastaus:

Nimimerkille Innokas tietämään

Oletkin lukenut Raamattua tarkalla silmällä! Sana, jolla hepreankielisessä tekstissä viitataan pelkäämiseen(jirad, pahad) tarkoittaa myös yli ymmärryksen menevää kunnioitusta, jopa rakastamista. Suomennokseen on valikoitunut kieltämättä vähän negatiivinen lukutapa, mikä antaa Jumalasuhteesta vähän karvaan kuvan. Uskohan on iloinen asia ja elämää kantava voima. Olisikohan Raamattuun jäänyt Ruotsi-Suomen aikaisen kuriyhteiskunnan jäänteitä käännökseen kummittelemaan ja sotkemaan ajatuksia? Se voisi olla tässä se varsinainen vaivaava tekijä, eikä Raamatun sisältämä ajatus.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei olen innokas tutkija-nuori ja uskonto on läheinen aihe minulle. Haluaisin kysyä muutaman asian, jos niin käy. Tutkin lähiaikoina kirjaa nimeltä "Saatana saapuu Moskovaan, Mihail Bulgakov" ja kirjassa mainittiin Jeesuksen olleen "Jeesuksen ajan Jerusalmissa". Kirjahan kertoo pääasiassa Moskovasta/Venäjästä. Mietin onko tietoja miten Jeesus liittyy Venäjään / sen historiaan, esimerkiksi Raamatussa tai muualla? Samoin ihmettelin nimimerkkejä joilla Jeesusta kutsuttiin “Ješua Ha-Notsri” mietin mistä nämä ovat tulleet?

Vastaus:

Nimimerkille Ahkera pohtija

Viisasta tutkia jo nuorena, niin sitä on varmasti viisas vanhana! Mihail Bulgakovin kirja on kirjoitettu neuvostoaikana ja kritisoi maan oloja huumorin keinoin. Jeesus ei liity millään tavoin Venäjään Raamatussa, eikä Venäjää mainita ainakaan selväkielisesti siinä missään. Kristinusko on tullut virallisesti Venäjälle 900-luvun lopulla, kun Kiovan ruhtinas Vladimir kääntyi kreikkalais-katoliseen uskoon. Tämän jälkeen kaikki venäläiset ruhtinaskunnat omaksuivat saman uskon. 

Jeshua Ha-Notsri on Jeesus Nasaretilainen heprean kielellä. Tämä nimitys voisi viitata vaikka painotuksellisesti siihen, että Pontius Pilatus keskustelee kirjassa oman aikansa ihmisen Jeesuksen kanssa, eikä taivaaseen korotetun Jumalan kanssa.

Hyviä pohdintoja sinulle älykkään kirjan kanssa. Sitä lukiessa voi olla hyvä muistaa, että se kertoo Neuvostoyhteiskunnasta ja pohtii sitä, vaikka se puhuu useasta aikakaudesta ja monista merkillisistä asioista.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jos kaikki ihmiset ovat tulleet samoista ensimmäisistä ihmisistä, eli adamista ja evasta, niin miten ihmisiä on useampaa rotua? (Mustia ja valkoisia, etelä aasiassa erilaisia ja niin edelleen)

Vastaus:

Nimimerkille Martti

Ihmiset ovat muokkaantuneet ajan edetessä erilaisten elin olosuhdetekijöiden vaikutuksesta. Näitä ovat ilmasto ja sen muokkaama luonto, sekä ravinto. Samanlaiset voimat muovaavat eläimiä ja kasvejakin näiden siirtyessä uudenlaisiin elinolosuhteisiin - muutos tapahtuu pidemmällä ajalla sukupolvien kuluessa. Tätä muutoksen moninaisuutta voi ymmärtää vaikka siltä pohjalta, että kaikki Maan nykyinen elämä, kaikki elämänmuodot polveutuvat samasta elävästä oliosta samalla tavoin. Aika on tuonut melkoista varioimista ja eriytymistä kaikkien välille ja samalla tavalla kaikki ihmiset ovat jälkeläisiä samoille ihmisille ja muuttuilleet huomattavan paljon eri suuntiin erilaisten vaikuttavien asioiden voimasta sukupolvien kuluessa. Tämä kehitys on menossa kaikkialla kaiken aikaa ja me kristityt odotamme sen myötä lopuksi maailmassa muutosta jonka myötä kuolevaisuus katoaa ja me siirrymme uuteen olomuotoon. Sitten kaikki muukin sen jälkeen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Suomessa yhtään ekumeenista luostaria?

Vastaus:

Nimimerkille Jonttu01

Olet löytänyt hyvän ajatuksen! Tällaiselle varmastikin olisi tarvetta maailman moniarvoistuessa. Ykseys moneudessa voisi olla voimaannuttavaa ja avartavaa.

Ainoa ekumeeninen luostari, joka on joskus ainakin ollut olemassa Suomessa, on ekumeenisten karmeliittojen luostari Helsingissä Vartiosaaressa. Tämä on ekumeeninen maallikkoyhdistys, joka tässä toimii, eikä sitä saa sekoittaa karmeliittojen sääntökuntaan, joka taas on katolilainen.

Enonkosken luostari on taas luterilainen, eikä ekumeeninen, vaikka toimii ekumenian hengessä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen ymmärtänyt, että uuden liiton kristillinen seurakunta on Jumalan kansa on todellinen Israel ja siihen kuuluu sekä juutalaiskristittyjä että pakanakristittyjä. (vrt. Room. 11:25-26: "Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.". Kristillinen kirkko on ottanut Israelin eli juutalaisten paikan kokonaan Jumalan valittuna kansana pakanakristittyjä. Tällaisia näkemyksiä jotkut eivät hyväksy, vaan nimittävät sitä korvausteologiaksi (Replacement Theology). Onko siis Israel enää ollenkaan Jumalan omaisuuskansa? Kirkkokäsikirjan päiväjumalanpalveluskaavassa (1958) kuitenkin rukoillaan: "Muista myös omaisuuskansaasi Israelia." Onko Israelilla vielä jokin rooli lopunajan tapahtumissa?

Vastaus:

Nimimerkille Pena

Kiitos mainiosta kysymyksestä. Israel on edelleen Jumalan omaisuuskansa, jonka elämänkohtaloissa me näemme Jumalan työssään. Kristityt ovat uusi Israel uskon tähden Kristukseen, siinä missä juutalaiset yrittävät pitää lain ja toteuttaa koko lain: rikkomus yhdessä lainkohdassa rikkoo koko lakia vastaan kaikissa kohdissa(Jaak. 2:10). Maailman loppuessa myös israelilaisia kaikista heimosta pelastuu yhteensä sata neljäkymmentäneljä tuhatta henkeä mutta suuri enemmistö kaikista pelastuvista on kristittyjä( ks. Joh.ilm. 7:1-17). Sata neljäkymmentäneljä tuhatta on pieni määrä ihmisiä, kun juutalaisia arvioidaan elävän maailmassa 14,7 miljoonaa henkeä. Harmageddoniin ennustetaan lopun aikoina suurta taistelua, joka alkaa idän kuninkaiden saapuessa. Tässä voisi juutalaisilla olla jokin rooli.

Myös juutalainen pelastuu uskon kautta, kun uskoo, siinä missä muutkin pelastuvat uskon kautta. Toisista huolehtiva rakkaus täyttää koko lain - tätä me saamme oppia rakkauden kaksoiskäskystä ja kultaisesta säännöstä, joiden mukaiseen elämään rakkaus meitä ohjaa. Ja Jumala on rakkaus!(1.Joh.4:8, 16b).

Me voimme luottavaisin mennä kohti tulevaisuutta. Vaikka edessä olisi mitä, se vie meitä kohti lopullista iankaikkista elämää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Minkä ikäinen ihminen oli kun syntiin lankeaminen tapahtui?

Vastaus:

Nimimerkille Leevi Sauvosta

Tässä tulikin kysymys, joka tuo uuden näkökulman asiaan! Kirkollisesti Aatamin ja Eevan ajatellaan olevan luodut samana päivänä, ensin Aatami ja sitten Eeva. Raamatussa esiintyy naisen luomisen yhteydessä sanaleikki, jossa Adamia kutsutaan mieheksi ja nainen saa kutsumanimekseen miehetär. Feminiininen muoto sanasta mies. Näin Aatami on Eevan syntyessä jo täysi mies, vaikka on tullut luoduksi vain hetkeä aiemmin. Näin aikuisuus ei paljasta mitään ihmisen iästä vuosissa mitattuna tässä suhteessa. 

Hetkeä myöhemmin siirrytään käärmeen juonitteluun, eikä Raamattu sano mitään siitä, että päivä olisi vaihtunut. Näin syntiinlankeemus tapahtui ilmeisesti heti ihmisen olemassaolon ensimmäisenä päivänä ja Jumala sai pariskunnan kiinni rikkomuksesta illan viiletessä Paratiisissa ja ryhtyi heti kuritoimiin, joten karkoituskin määrättiin heti ensimmäisenä päivänä ja pantiin silloin myös toimeen.

Näin katsoen ihminen ei selvinnyt Jumalan kaltaisuudessa Paratiisissa päivääkään, vaan sotki asiansa ja lensi niistä juhlista välittömästi ulos! Aika epäonnistunut viritelmä. Päivän vanhana ihminen oli jo kurja syntinen rähjäke, joka oli tuomittu kuolevaisuuteen ja muuhun rajallisuuteen. Ehkäpä ihminen oli biologisesti nuoren aikuisen ikäinen, kun he olivat äärimmäisen elinvoimaisia paratiisillisessa tilassaan, mutta sekosivat nuoren ihmisen tavoin ajattelemattomuuttaan typeryyteen, joka pilasi heidän elämänsä lopullisesti? Parissa kymmenissä? Kolmikymppisenä ihminen on yleensä jo vähän vakiintunut ja järkiintynyt työpaikkojen tavoin asioita tarkasteltaessa. Siinä ikävaiheessa lipsumiset elämässä jäävät jo vähemmälle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Pyysin Jumalalta, että saisin tietää suojelusenkelini nimen. Minulle on rippipappi joskus opettanut, että enkeleitä ei saisi pyytää luokse, vaan pitäisi pyytää Jumalaa lähettämään enkelin, niin silloin enkeli on varmasti Jumalan lähettämä. No, sain sitten tähän nimiasiaan vastauksen aika erikoisella tavalla, joka säikäytti minut todella pahasti tänään. Mietin nyt vaan sitä, että mitä Jumala tällä yrittää minulle kertoa? Enkö saa olla kiinnostunut suojelusenkelini nimestä? Oliko tämä pelottava vastaus ollenkaan Jumalalta vai joltain muulta. Pyysin nimittäin rukouksessa, että asia kerrottaisiin minulle niin, etten pelästyisi. Jotenkin tuntuu epäkohteliaalta olla huomioimatta suojelusenkeliä, jos hän kerran pitää minusta huolta. Mistä tiedän mikä vastaus on Jumalalta ja mikä ei?

Vastaus:

Nimimerkille Pelästynyt lammas

Kiitos kysymyksestä! Vanhaan aikaan ajateltiin nimistä maagisesti, että jos tiedät jonkin olennon nimen, saat tämän valtaasi. Tästä syystä nimiasia saattaisi olla hankala perinteisesti ajatellen. Enkeli ei välttämättä haluaisi tehdä nimeään tunnetuksi.

Varmaankin on varminta pyytää Jumalaa lähettämään enkeli, eikä kysellä itse enkelin perään. Siinä ainakin muistaa sen, että me palvomme Jumalaa ja olemme hänelle alamaisia, emmekä enkeleille. Enkelit ovat ennemminkin meille kanssaeläjiä, kuin hallitsijoita, vaikka heillä olisikin tehtävänä huolehtia ja kaitsea ihmisiä. Siksi enkeleitä ei pidä pelätä, vaikka heitä kunnioittaisi heidän työnsä tähden. 

Jos Jumala ei tahdo tuoda esille enkelisi nimeä, saattaisi se vaikka tarkoittaa sitä, että hän tahtoo välimatkaa meidän ja suojelusenkelien välille. Että eläisimme Jumalan, emmekä hänen viestinviejiensä kanssa. Meidän pitäisi kasvaa olemaan itse suojelusenkeleitä lähimmäisillemme, etenkin jos he ovat jotenkin vaikeuksissa, eikä etsiä omia enkeleitä. Usko ja luottamus Jumalaan pitää meidät pystyssä ja luotsaa ja kasvattaa  elämässä kohti oikeaa maalia, oikeaa olomuotoa, johon Jeesus on meitä kasvattamassa ja johon enkelit meitä osaltaan luotsaavat. Tämä on se oikeasti tärkeä juttu. Muuta en osaa kysymykseesi vastata.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko mooseksen 6 ja 7 kirja poistettu raamatusta raakuuden takia? Miten voi lukea mustaa raamattua tai saada sen ja voiko pappi lukea sitä? Ja miksi siitä ei puhuta tai kuulin vasta itsekkin koko asiasta.onko musta raamattu paha?

Vastaus:

Nimimerkille Kjkj124

Hyvä kysymys! 6. ja 7. Mooseksen kirja eivät sisälly tiedettävästi alkuperäiseen Raamattuun, vaan niiden alkuperä on jäljitetty jonnekin 1500-luvulle, vaikka kansanperinne muuta väittää. Tosin jo 300-luvulla mainitaan kreikkalaisessa maagisissa teksteissä 8. ja 10. Mooseksen kirjat.

6. ja 7. Mooseksen kirja muodostavat ns. Mustan Raamatun, joka pitää sisällään erilaisia maagisia kaavoja ja henkitietoutta ja henkien manaamiseen liittyvää aineistoa. Tyylillisesti Musta Raamattu on erilainen kuin Raamatun viisi Mooseksen kirjaa, se pitää sisällään loitsuja ja maagisia kaavoja ja on noitakirja.

Mustaa Raamattua on syytetty erilaisista mielenterveysongelmista, mikä on tuonut sille  kieroutunutta mainetta paholaisen Raamattuna. Mustaa Raamattua voi lukea, kuten jotakin kansanuskomuksiin liittyvää kirjaa, kuten Kalevalaa, mutta se ei ole millään tavoin Raamatun kaltainen arvokas opettava kirja, tai Pyhä kirja. Minullakin on kyseinen kirja omassa hyllyssäni.
Sanoisin, että 6. ja 7. Mooseksen kirjan tyyli aukeaa kunnolla vasta, kun tajuaa Raamatun ajatusmaailmaa. Sitä vasten huomaa heti, että  nämä eivät liity mitenkään yhteen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Sain oivan tyhjentävän vastauksen ed.kysymykseeni ja rohkenen edelleen kysyä. Kysymykseni koskee käskyä- älä tapa, muistan joskus kuulleeni jonkun selittävän että alkuteksteissä se olisi oikeammin muodossa-älä murhaa! Voitaisiinko tämän perusteella sittenkin sodassa tappaa vihollisen, kun se ei tavallaan olisi murhaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Vai täyttääkö sodassa tappaminen aiotun tietoisen hengiltäottamisen l.murhaamisen kriteerit. Että tällaista hiustenhalkomista tällä kertaa!

Vastaus:

Nimimerkille From darkness to light

Kysyin asiaa asiaan paremmin perehtyneeltä kolleegaltani. Hän sanoo, että alkuperäinen käännös on Älä tee henkirikosta. Tämä sisältää kaiketi tapot ja murhat ja kuoleman tuottamukset. Ei siis teloituksia, tai sodan käyntiin liittyvää tappamista, tai uhraamista. Kiitos hyvästä kysymyksestä! Tämä avarsi minunkin näkemystäni asiasta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Maalikkona ihmettelen silmät ympyrkäisinä luomakuntaa! Kysymykseni koskee sielunvihollista l. saatanaa! Onko näin että saatana tuntee raamatun. Näin minä sen ymmärrän! Mulle on herännyt kiusallinen kysymys mieleeni, jos kerran saatana tuntee raamatun, niin miksi se osallistuu Harmagedonin taisteluun vaikka se näkee raamatusta lopputuloksen, että tulee häviämään sen!

Vastaus:

Nimimerkille From darkness to light

Hyvä kysymys! Kyllä Saatana tuntee Raamatun ja jopa paremmin, kuin ihminen. Sehän oli itse siellä läsnä, kun ihminen lankesi alussa, eksyi myöhemminkin irti Jumalasta ja tappoi jopa Kristuksen. Saatana tietää sen kaiken, mihin ihminen voi vain uskoa, koska oli itse paikalla aikaansaamassa sitä kaikkea tuhoa ja vastustamassa kaikkea parannusta.

Mietit mutkikasta kysymystä tuossa Harmageddonin jutussa. Vaihtoehtoisia selityksiä Saatanan sitoutumiselle kohtaloonsa voisivat olla se, että maailmanhistoria on jo luotu ja siksi sitä voidaan jo ennustaa - tavallaan kaikki on jo tapahtunut, vaikka me emme ole vielä siellä asti. Näin erilaiset syyt ja seuraukset vievät pakonomaisesti asioita eteenpäin, eikä niitä voi enää muuttaa. Näin riippumatta siitä, että me koemme asiat toisin.  Näin Saatana olisi jo jossakin mielessä tuhottu Harmageddonissa. Toinen selitys voisi olla se, että Saatana on niin kiivas käymässään valtataistelussa ja voitonhimossa, että ei pysty lopettamaan touhujaan - se voisi olla vähän kuten pelihimon riivaama ihminen, joka haluaa yrittää vielä kerran, kunnes aika ja resurssit vain loppuvat. Ei kykene uskomaan todeksi tulevaa lopputulosta, vaikka tietää jo sen. Ehkäpä elämällä ei sitten ole enää mitään merkitystä Saatanalle sen jälkeen? Koko juttuhan lähti liikkelle kapinasta taivaassa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Raamattuun piirtäminen sallittua? Haluaisin harrastaa bible journalingia, mutta perheeni mukaan raamattuun ei saa piirtää tai tehdä muita merkintöjä. Minulle kerrottiin rippikoulussa, että monet uskovat esimerkiksi alleviivaavat raamarusta lempikohtia. Voinko siis tehdä tällaista?

Vastaus:

Nimimerkille Uskova nuori

Kyllä sinä voit tehdä Raamattuun merkintöjä. Se on itseasiassa ihan hyvä tapa keskustella Jumalan kanssa. Kun alleviivaat tärkeitä kohtia, tai kirjoitat omia mietteitäsi tms ne ovat siellä odottamassa sinua ja ohjaamassa ajatuksia uudelleen sellaisiin asioihin, jotka tuntuvat tärkeiltä, tai jäävät vaivaamaan mieltä. Jopa piirros tms voi olla iso ajatus, tai rukous, joka Raamatun sivulle piirrettynä voi selkeyttää ja elävöittää Jumalan sanaa ja ylläpitää jotakin tärkeää ajatusta, tai kokemusta mielessä. Henkilö joka lukee sinun Raamattuasi sinun jälkeesi voi samalla lukea sinun uskoasi ja jumalasuhdettasi, kun jätät siitä jälkiä kaikkien tuntemaan kirjaan.

Minä itsekin olen tehnyt joitakin alleviivauksia Raamattuun, kun on löytynyt lause, tai ajatus, joka selittää ja avaa Raamatun kirjoituksen ajatuksenjuoksua. Niin ne nousevat myöhemminkin mieleen, kun luen Raamattua, vaikka lukisin jonkun muun, kuin omaa Raamattuani. Se on hyvä tapa opiskella kirjoituksia elämää varten. Tuntuu, että tekemällä merkintöjä Raamattuun, ne kirjoittaa samalla omaan itseensä sisäisesti läsnäoleviksi. Vähän niin kuin kirjailisi samalla omaa minuuttaan ja elämäänsä Raamatun ajatuksilla ja mietteillä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen uskova mies,nuori tyttäreni haluaisi muuttaa itsensä pojaksi.koko vaellukseni Jeesusta seuraten on ollut taistelua,terveys on mennyt,avioliitto on ollut katkolla,toimeentulo heikkoa,perheessä syöpää,ms-tautia,pieni poikani on erityislapsi.rukoilen ja itken,huudan avukseni Herran nimeä,ei millään oikein jaksaisi.Jeesus silti yhä sinua ylistän.en edes tiedä miksi tämän kirjoitin mutta jollekkin oli pakko kirjoittaa.

Vastaus:

Nimimerkille Pelokas isi

Oletkin joutunut melkoiseen pinteeseen. Elämä on näyttänyt karuja puoliaan. Tällaisessa tilanteessa on hyvä päästä keskustelemaan asioista johonkin suuntaan. Jo keskusteleminen ja ajatusten kokoaminen voi helpottaa oloa suuresti. Me ihmiset olemme monin tavoin epätäydellisiä olentoja Jumalan kuvina ja kaltaisina: monin tavoin heikkoja ja sairaita olentoja. Olen aivan vakuuttunut siitä, että Jumala ymmärtää meitä tässä suhteessa: siksi Kristuskin uhrautui ristille syntiemme sovitukseksi. 

Olet perheen isänä muille majakka, jonka valossa he elävät. Se, joka edustaa omilleen Jumalan näkökulmaa ihmisyyteen ja joutuu siksi Kristuksen paikalle suhteessa muihin: mitä vaikeampi tilanne, sen enemmän siihen jamaan joutuu. On hyvä, että Jumalasuhteesi on kunnossa. Näin itse Jumala voi toimia perheesi keskuudessa sinun kauttasi. Tässä vallitsevassa tilanteessa sinun on hyvä osata olla armollinen ja kannustava myös itsellesi, vaikka tilanne vaikuttaisi miltä sinun ympärilläsi. Niin jaksat olla sitä samaa paremmin niille toisille siinä ympärillä ja aika saa ratkoa sinun ja Jumalan kanssa pois ongelmia ja löytää vastauksia kysymyksiin. Olisiko mahdollista keskustella asioista muiden ihmisten kanssa siinä ympärillä? Toivottavasti teillä on olemassa jonkinlainen keskusteluyhteys. Se helpottaisi varmasti sinua ja muita kaiken epävarmuuden keskellä, jos se vain toimii. Tulisi purettua pois mielen sisäisiä paineita, mikä helpottaisi varmasti oloa - toisi ehkä johonkin jonkin ratkaisunkin?

Sinun tilanteesi tuntuu kovin vaikealta ja pelkään vähän, etten oikein osaa käsittää kunnolla sinun tilannettasi. Sydämeni itsepäisesti kuitenkin rukoilee sinun puolestasi ja sinun perheesi puolesta. Että kaikki kääntyisi hyvin. Jos tahdot jutella asioista, jotka painavat mieltäsi, voit hyvin lähetellä minulle vaikka sähköpostia osoitteeseen juha.dubbe@evl.fi niin vastailen sinulle. Missään nimessä sinun ei pidä jäädä yksin hautomaan vaikeita asioita. Monesti asiat alkavat jotenkin järjestyä, kun päästään ajassa vähän eteenpäin. Kaikissa tilanteissa Jumala tahtoo meidän ymmärtävän, että hän on meitä rakastava isä ja me olemme hänelle hänen lapsiaan, joista hän huolehtii aivan kaikissa tilanteissa ja aivan loppuun asti, tuntui miltä tuntui. Onneksi vietämme nyt kesää. Luonnon valoisuus ja värikkyys ja erilaiset äänet ja tuoksut piristävät vähän mieltä ja minä muistan aina siitä, että meillä on rakastava isä taivaassa, joka tahtoo huolehtia meistä: että elämä voittaa viime kädessä kaikkialla ja se on se lopullinen totuus, joka jää voimaan.

Jopa silloin, kun on kaikkein synkintä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä raamattu sanoo joogasta jonka tarkoitus ei ole palvoa muita jumalia tai meditaatiosta jossa sama juttu tai astrologiata?

Vastaus:

Nimimerkille Jau

Hyvä kysymys nykyisten muotivirtausten keskellä! Aloitan meditaatiosta. Meditaatio on mietiskelemista. Mietiskeleminen jäsentää asioita ja korostaa ehkä jotakin niissä ja vaikuttaa ihmisen tajuntaan. Meditaatiota on harjoitettu ja harjoitetaan kirkossa muinaisista ajoista alkaen. Luostareissa tämä on yksi asukkien päätehtävä: mietiskellä Jumalan sanaa ja syventää sen tuntemista, antaa elämä sen johdettavaksi. Itse Martti Luther meditoi Jumalan sanaa ja kehoitti kaikkia harjoittamaan sitä. Raamattua on tehokkainta lukea meditoiden sitä, jättää Sana soimaan mieleen.

Jooga liittyy alun perin itämaisiin uskontoihin ja joogalla harjoitetaan mieltä ja ruumista olemaan suhteessa todellisuutéen ja korkeampiin voimiin. Jos tällä harjoittelulla todentaa suhdetta Jumalaan ja elämäämme todellisuuteen ja elää sitä todeksi ja kehittyy siinä, ei asiassa ole sinänsä mitään pahaa. Jooga on oikeastaan vain meditaation muoto, jossa ruumis osallistuu liikkeiden kautta ajatuksiin. Lutherus sanoi, että ääretön/Jumala sisältyy äärelliseen/luotuun todellisuuteen. Me olemme osa kokonaisuutta ja hyvä oleminen osana kokonaisuutta on olemista suhteessa Jumalan kanssa. Jos jooga rakentaa tällaista tietoisuutta ja olemista se on pelkästään hyvä asia. Jos taas touhu saa ihmisen käpertymään vain itseensä ja viis veisaamaan lähimmäisistään hädän keskellä, se on pahasta. Tässä kohden voi sanoa, että hedelmästään puut tunnetaan. Hyvä puu tuottaa hyvää  ja huono puu huonoa. Raamatun kanssa asioita voi arvioida.

Astrologia on alkujaan jonkinlaista taivaankappaleiden palvomista ja siihen liittyy ajatus, että tähdet muka jotenkin vaikuttaisivat ihmisten elämiin. Astrologia ei nykytietämän mukaan tuota oikeaa tietoa. Lisäksi sen yhteydessä ihmiset alkavat luottaa luotuihin taivaankappaleisiin itsensä Luojan asemesta. Luoja ja me ihmiset rakennamme tulevaisuutta toimillamme, eivät tähdet. Tähdet häiritsevät vain ajatuksia tässä suhteessa. Ne ovat kyllä kauniita taivaalla ja niiden avulla voi suunnistaa, mutta mitään muuta vaikutusta niillä ei ole. Väärä usko tähtiin voi sotkea ajatuksia suhteesta Jumalaan ja siihen, mitä Jeesus meille opettaa Jumalasta, että elämästä. Parempi uskoa itseensä, kuin tähtiin ja antaa kaikki hyvän Jumalan käsiin. Tähtiä ja kaikkea niihin liittyvää on silti ihan hyvä tutkia ymmärryksen kehittämiseksi: siinä oppii jotakin maailmankaikkeudesta, sekä ihmisen tavasta hahmottaa asioita ja todellisuutta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mihin ateistit ja toisinuskovat joutuvat kuoleman jälkeen?

Vastaus:

Nimimerkille Lempi

Tämä varmaan riippuu vähän siitä, mihin he ovat eläessään uskoneet. Nyt en tarkoita uskomisella totena pitämistä; sitä että joku uskoo jonkin todeksi, vaan näkemyksellisempää luottamusta, kuten on sosialistilla, joka uskoo Marxiin ja Marxin oppeihin omassa suunnassaan, tai omassa suunnassaan vaikka natsilla, joka uskoo Hitleriin ja Hitlerin oppeihin. Se mihin me päädymme riippuu melkoisen paljon siitä, uskommeko me Kristuksen oppeihin ja Kristukseen opettajana. Ateistit ja toisinuskovat, jotka jollakin tavoin uskovat Kristuksen oppeihin ovat eri asemassa, kuin ne, jotka eivät ole näihin oppeihin uskoneet. He ovat elämässä kasvaneet ihan erilaisiksi suhteessa siihen, mitä Jumala ja elämä meistä pyrkii tekemään. 

Ne, jotka eivät sopeudu enää elämän joukkoon tuhoutuvat. Tämä pätee jo ihan biologien tutkimassa ja tuntemassa todellisuudessa tässä tuntemassamme maailmassa. Aivan samoin Jeesuksen omikseen tuntemat päätyvät taivaaseen ja muut joutuvat helvettiin. Raamattu sanoo, että tämä on paikka, jossa palaa ikuinen tuli, itkun ja hammasten kiristelyn paikka. Jos on olemassa taivas, johon tästä elämästä mennään ja jossa on vain Kristuksen omikseen tuntemia, tältä osin keskenään samankaltaisia ihmisiä, täytyy myös olla paikka niille, jotka ovat tässä suhteessa erilaisia. Jos rauhan tekijät ja sodanlietsojat erotetaan toisistaan niin, että mukana on vain samankaltaisia ihmisiä, syntyy kaksi paikkaa, jossa toisessa pyritään aina kohti rauhaa ja toinen, jossa riidat ja sodat voivat vain kiihtyä. Ennen pitkää molemmat saavuttavat lopullisen täydellisyyden. Näin nähtynä mieleen nousee ajatus, että helvetin tuleen vähintäänkin liittyy sinne joutuneiden hulluuksiin nousevan raivon liekki, mikä saattaa vaikka viitata siihen, että helvetti polttaa sinne joutuneet kokonaan olemattomiin; räjäyttää näin mielen ja uuvuttaa sen kokonaan pois? Kuluttaahan veden liikekin kivistä keskenään kaikki särmät pois ja tasoittaa ne niistä tyhjiin. Ehkä sitä, mitä meistä jää jäljelle tämän ruumiillisen elämän jälkeen voisi verrata radioaaltoihin, jotka ovat jossakin: joita ei voi sellaisenaan nähdä ja kuulla, vaikka ne ovat olemassa ihan aineellisessa mielessä. Vastaanottimilla me kuitenkin voimme kuulla ja nähdä kyseisten aaltojen sisältämän informaation. Koko olevaisuushan on jonkin sortin energiaa, tai liikettä, jolla on oma rakenteensa, informaationsa(kuten DNA), joka liittyy kaikkeen, mitä on olemassa ja josta kaikki on syntynyt. Informaatiota me kutsumme kirkon perinteessä Jumalan Sanaksi ja osapuilleen energiaa Jumalan kaikkivallaksi. Fyysinen suhde Jumalaan saattaa olla tässä asiassa paljon olennaisempi, kuin tulemme aina edes ajatelleeksi: siksi usko Jeesukseen syntien sovittajana, joka opettaa meitä on meille aivan todella tie, totuus ja elämä! 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe  

Kysymys:

Voiko Jumalalle rukoilla liikaa? Olen viime aikoina vuosia kestäneen hiljaiselon jälkeen herännyt rukoilemaan, koska kohtasin kriisin, johon vain Luojalla olisi mahdollisuus vaikuttaa. Olen rukoillut "rystyset verillä" ja pyytänyt häneltä apua, jonka olenkin saanut konkreettisesti. Mietin tätä jo silloin apua monta kertaa päivässä pyytäessäni ja mietin yhä (kysymys on kyllä varmasti hölmö) mutta ärsyyntyyköhän Jumala jatkuvasta kiitostulvasta, jota hänelle olen viime päivinä osoittanut? Pitääkö hän minua vain teennäisenä, hetkellistä kiitollisuudenhuumaa tuntevana ihmisenä, joka kohta taas unohtaa, mistä olla kiitollinen? Tai pänniikö häntä nämä yhteydenottoni, kun maailmassa on niin paljon isompia asioita. Ajatteleeko Luoja, että "ei nyt kaikesta tarvitse koko ajan kiitellä?"

Vastaus:

Nimimerkille N94

Et voi rukoilla Jumalaa liikaa. Mutta parasta rukousta Jumalalle pitkässä juoksussa on vastata hänen meille Raamatussa osoittamaansa puhutteluun elämällä tämän opastamalla tavalla. Kiitollisuuden sävyttämä ihmismieli elää luonnostaan kiitollisuuden lähteen sävyttämää elämää. Kiitollisuuden kautta Jumala sytyttää sinuun rakkautensa, joka ohjaa sinua elämään Jumalan lapsen elämää. Tässä toteutuu varmaankin koko rukous kaikkein syvimmiltään. Et siis kiusaa Jumalaa rukoilemalla millään tavoin, vaan se johtaa sinua elämässä eteenpäin Jumalan kaltaisuuteen - isän lähelle. Jumala ei pidä sinua kiitoksinesi turhana, vaan tekee sinusta kaikkea sitä, mitä hän tahtoo sinun olevan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen tunnustava kristitty, enkä ole koskaan sekaantunut mihinkään henkimaailman asioihin, mutta huomaan ahdistuvani niistä nykyään päivittäin. Mietin jatkuvasti (neuroottinen luonne kun olen), että voiko paholaista rukoilla tai voiko se tehdä ihmeitä siten kuin Jumala. Pelkään, että jos voi, niin olen siihen jotenkin vahingossa yhteydessä ja aiheutan jonkin katastrofin, kuten vakavan sairastumisen.

Vastaus:

Nimimerkille Esku

Kuulostaa melkoisen painostavalta tilanteelta.    Minä sanoisin, että jos paholainen kuulee sinua, niin Jumala kuulee vielä paljon herkemmällä korvalla. Me voimme luottaa turvallisesti Jumalan jatkuvaan läsnäoloon ja siihen, että saamme vahingot anteeksi. Meidät on sovitettu ristillä.

Paholaisen tiliin on pantu jonkin verran ihmeitä kansanperinteen piirissä, mutta Raamatussa paholainen ei pysty tekemään itse mitään, vaan saa muut toimimaan väärin esim.kylvämällä epäilyjä ja negatiivisia ajatuksia. Samoin ihmeitä tekevät lähinnä apostolit ja profeetat ja Jeesus, eivät niinkään noidat ja velhot. Jumala on varsinainen voiman lähde, ei paholainen ja voimiltaan yli kaiken pahan. Pelkosi on siis kaikin puolin aiheeton. Paholainen koittaa lähinnä kääntää meitä Jumalaa vastaan ja Jeesusta vastaan ja luo kaikenlaisia harhakuvia johtamaan meitä harhateille. Meillä on uskomme vastavoimana kaikelle tällaiselle!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen juuri saanut perinnön ja mietityttää, että tuleeko siitä (tai normi palkasta) maksaa kymmenys?

Vastaus:

Nimimerkille Timo81

Otan osaa menetykseesi. Silloin kun joku saa perinnön, tältä on kuollut joku läheinen. Sinun ei tarvitse erityisesti maksaa kirkolle mitään perintöverosta, vaan veroviraston lähettämä maksulappu, joka tulee varmasti aikanaan kattaa ihan kaiken. Kirkollisvero kerätään normaalin palkanmaksun yhteydessä perittävien valtiollisten ja kunnallisten verojen ohessa, eikä se ole kymmenys/10%, vaan ennemminkin jotakin 1,75% täällä Pöytyällä. Prosentti voi vähän vaihdella paikkakunnittain, mutta on suunnilleen samalla tasolla kaikkialla 1%-2%. Kunnallisveroprosentti on keskimäärin n 20%, mutta määräytyy palkan mukaan viimekädessä. Jos olet työurasi alussa sinun tulosi jää alemmas ja samoin myös veroprosenttisi. Tämän voit selvittää verovirastosta, kun tiedät omat tulosi työuran alettua.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mikä on kristinuskon mielipide aseoikeuksien eetisyydestä?

Vastaus:

Nimimerkille Eerik

Esitätkin hankalan kysymyksen! Raamatussa käytetään paikoittain miekkoja hyvinkin verisesti. Toisaalta Jeesus toteaa, että joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu(Matt. 26:52). Ja toisaalta Paavalin mukaan virkavalta ei kanna miekkaa turhaan, vaan rankaisee sillä lain rikkojia(Room. 13:4), tuohon aikaan rikollisilta, jotka olivat Rooman kansalaisia, katkaistiin kaula miekalla. 

Kristinuskossa ei sinänsä tuomita aseita pahoiksi. Soveltaisin tässä apuna näkemystä, jonka mukaan käyttötarkoitus sanelee asian eettisyyden. Jos aseoikeudet pyrkivät tuottamaan jotakin hyvää ja hyödyllistä, kuten metsästysvälineinä, on tilanne ihan eri, kuin jos kyseessä olisi pröystäilevä oman egon vahvistaminen itsepuolustusvälineenä tms. Aseita ei pidä mahdollistaa ihmisille ihan rajattomasti, koska meissä vaikuttava synti saa meidät käyttämään niitä väärin ennemmin, tai myöhemmin, kun ihmismäärät kasvavat ja erilaisia tilanteita kehkeytyy. On myöskin hyvä huolehtia siitä, että helpommin väärinkäytöksiin lipsahtaville ei myönnetä aseoikeuksia, vaan sellaisille, joista riittävällä varmuudella voi tietää, että oikeutta käytetään oikealla tavalla niissä valvonnallisissa olosuhteissa, joihin oikeuksia myönnetään. Tämä ei aseta ihmisiä eri arvoiseen asemaan heidän turvallisuutensa osalta, muunlainen ratkaisu voisi niin tehdä.

Aseoikeuksissa sinänsä ei ole mitään arveluttavaa eettisesti, mutta perusteiden ja edellytysten määrittämisen ja niiden toteuttamisen kanssa olisi syytä osata olla tarkka ja lahjomaton, ettei oikeuksia mene vääriin käsiin. Minä myöntäisin aselupia ennemmin vähemmän, kuin enemmän, mikäli tapaukset tuntuvat yhtään arveluttavilta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ahdistaa. Mistä nämä näyt ja ilmestykset tulevat. Eihän Jeesus nyt käy/mene helettiin enää tai vie sinne ketään vierailuille? Voitko lukea nämä ahdistavat linkit ja kommentoida niitä. http://www.heinola.org/~patato/Brenes.html Ja https://www.divinerevelations.info/documents/7_jovenes/finnish_7_youths_hell.htm

Vastaus:

Nimimerkille Yksin armosta

Oletkin löytänyt melkoisen ahdistavaa luettavaa. Netti on tulvillaan kaikenlaisia äärimmäisyyksiä. Raamattu ei mainitse ainakaan mitään siitä, että Jeesus kuljettelisi ihmisiä helvettiin katsomaan piinattujen sielujen ahdinkoa. Jokin tulevaisuuden näky kyllä Johanneksen ilmestyksestä löytyy, mutta se on eri asia. Ennemminkin kristikunta odottaa Kristuksen toista tulemista kirkkaudessa, jolloin hän hakee täältä pois ne, jotka tuntee omikseen. Pojasta näkyy millainen isä on ja pojan sisarina ja veljinä myös meissä on vivahdus sitä samaa, vaikka olemmekin epätäydellisiä. Tätä vaikuttaa meissä usko, joka ohjaa meidän elämäämme ja kasvuamme ihmisinä olimmepa me mitä tahansa.

Sinänsä voi olla ihan hyvä, että tällaisia profetioita ja profeettoja ilmaantuu ajoittain, koska näin me joudumme välillä muistamaan tämän maailman katoavaisuutta. Näihin ei kuitenkaan kannata suhtautua kuoleman vakavasti: yhtään ennustettua maailmanloppua ei ole vielä koittanut, eikä ylösnousemuskaan ole vielä alkanut. Ainoa helvetti jota meidän pitää varoa on tässä maailmassa vallitseva itsekkyys ja pahuus, jotka voivat tuottaa monenlaisia ongelmia, joista ihmiskunta joutuu kärsimään: väkivalta, sodat, sairaudet, kurjuus ja köyhyys, joita ihmiskunta voisi toimillaan lievittää maailman parantamiseksi ja jotka voitaisiin jopa pystyä pitämään poissa meidän toimillamme, jos tahtoa siihen riittäisi. Yhteiskuntakin hoitaa tällaisia asioita meidän puolestamme. Lopullinen jako vuohiin ja lampaisiin tapahtuu vasta aikojen lopulla. 

Luulenpa, että nämä näyt ja ilmestykset tulevat jostakin ihmisten mielikuvituksesta. Jumala käyttää hyväkseen tällaisia höppänöitä, jotta voisi muistuttaa meitä siitä, että meidän on hyvä valvoa ja muistaa, että aika loppuu kerran. Näin me opimme seuraamaan aikojen merkkejä ja muistamme, että Jeesuksen kautta me olemme Jumalan lapsia kasvamassa kohti aikuisuutta hänen suojeluksessaan. Parasta mitä voit tälle kiusalle tehdä on viettää riemullinen joulu ja iloita siitä, että se synnyttää joulun lapsen meidän sydämiimme. Joulu opettaa meille taivasten valtakuntaa, kun juhlimme sitä sellaisena juhlana, miksi se on tarkoitettukin ja juuri sillä se synnyttää meitä uuteen olomuotoon. Jostakin syystä useana vuonna on tullut esille tällaisia ennustuksia ja näkyjä juuri ennen joulun aikaa. Ehkäpä se on Jumalan tapa valmistaa meitä joulusanoman vastaanottamiseen koko sydämen voimalla? Lakia, joka kirkastaa evankeliumia? Maailman pimeys, joka kutsuu valoa esille?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko uudestisyntyminen ainutkertainen tapahtuma, joka tapahtuu vain yhden kerran ja ainoastaan kasteessa?

Vastaus:

Nimimerkille Regeneraatio

Kiitos kysymyksestä. Tavallaan sekä, että. Kasteessa ihminen uudestisyntyy Jumalan työn tuloksena. Toisaalta kasteen lisäksi me tarvitsemme uskon, josta me saatamme elämässä irtaantua. Silloin evankeliumin sana saattaa palauttaa meidät elämän tielle ja siten synnyttää meidät uudelleen, siitä kuolleesta tilasta, johon ihminen voi kastettunakin elämässä päätyä kaiken maailman huolien riuduttamana. Ihminen on mestari lankeamaan ja kykeni Raamatun mukaan tähän jo ollessaan synnittömässä tilassa, joten nyt me emme muuta enää omin avuin osaakaan! Siksi me tuhoutuisimme täysin, mikäli mahdollisuutta useampiin uudestisyntymisiin ei olisi. Siksi Kristuskin syntyi ja kärsi meidän tähtemme. Me tarvitsemme jatkuvaa tukea ja uudestisyntymistä saavuttaaksemme sen olotilan, joka liittyy iankaikkisuuteen, joka meille on luvattu. Kun synti painaa ja irrottaa meitä jatkuvasti Hengen elämästä, pitää meidänkin jatkuvasti syntyä uudestaan hengestä. Kun tämä kaikki kääntyy lopulta lopullisesti elämän voitoksi, murtuu kuoleman valta ja me alamme ylösnousemuksen kuolevaisuuden sijaan. Kastamista ei kuitenkaan pidä toimittaa kuin kerran. Kerran oikein kastettu on Jumalan kastama ja aina kastettu. Kristukseen voimme aina palata, jopa vaikka pyhän ehtoollisen kautta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Sota synnin palkka?

Vastaus:

Hei. Esititkin hyvän kysymyksen!

Sodat syntyvät erilaisten riitojen seurauksena, kun ei enää kyetä ratkomaan asioita millään muulla tavalla. Usein ne liittyvät jotenkin turvallisuuteen, tai rahaan, tai valtaan. Sota syttyy silloin, kun jompikumpi osapuoli aloittaa hyökkäyksen, eli sotatoimet ja pakottaa toisen puolustautumaan. Sotia voi syttyä siksikin, että useampi osapuoli pelkää toisen hyökkäystä ja toteaa, että hyökkäys on paras puolustus - näin sota syttyy yleisen epävarmuuden ja pelon vaikutuksesta puoliksi itsekseen.

Kaikissa tapauksissa sodan syttyminen johtuu perimmiltään itsekkäästä ja itsekeskeisestä syystä. Synti näkyy meissä itsekkyytenä ja piittaamattomuutena muista ja saa ihmisen etsimään omaa etuaan. Näin sota ei ole pelkästään synnin seuraus, vaan se on synti itse leimahtaneena liekkiin. Sota myrkyttää ihmisten mielet vihalla ja pelolla ja rampauttaa sukupolvia sekä henkisesti, että ruumiillisesti. Voi sanoa, että sota on helvetti maan päällä, joka tekee ihmisistä suoranaisia demoneja toisilleen(aivan samoin kuin Jumalan valtakunta tekee ihmisistä Kristuksia toisilleen). Sodan jälkeinen toipuminen kaikkine tuskineen ja painajaisineen ja sairaalloisuuksineen on synnin seurausta ja enemmänkin synnin palkka, siinä missä sota on synnin huipentuma.

Sotia ei syttyisi ilman syntiä ja synnin katoaminen lopettaa ne, koska ihmisen halu mihinkään sellaiseen katoaa silloin kokonaan. Tämän puolesta meidän todella kannattaa nähdä vaivaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Täydellinen

Oletpa pinteeseen joutunut! Kyllä sinä olet kaikin tavoin rakastamisen arvoinen ihminen. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaikilla on omat heikkoutensa ja vikansa. Loistavaa, jos olet oppinut voittamaan itsesi ja ottamaan ohjat asioissa, jotka usein hallitsevat ihmistä. Kun saa otettua itseään niskasta kiinni edes jotenkuten ja vahvistuu siinä, kypsyy myös ottamaan ohjat kaikessa muussa. Tiedä vaikka olisit johtaja-ainesta! Se jota ei pidä kurissa kukaan muu, kuin itse ja joka huolehtii muiden kyvykkyydestä.

On hieno tavoite pyrkiä täydellisyyteen elämässä ja osa täydellisyyttä olisi osata antaa itselle anteeksi hairahdukset menneisyydessä, etenkin, kun ne ovat menneisyyttä. Tekosi menneisyydessä eivät määritä sinua millään tavoin. Ennemminkin sinua määrittää se mihin pyrit eteenpäin mennessäsi elämässäsi ja mihin olet valmis ryhtymään sen puolesta. Kasvaminen on sen tunnustamista, että ei ole vielä valmis jossakin suhteessa, mikä taas johtaa kasvamaan/kehittymään siihen suuntaan. Ongelmaasi liittyviä asioita sinänsä ei muuten yleensä pidetä sinänsä niin vakavana, kuin itse siihen suhtaudut, mutta kyky ottaa niskaote itsestä oman henkisen ja hengellisen kasvun voitoksi on kyllä kaiken vaivan arvoinen. Se nimenomaan on ihmisenä kasvamista, etenkin, jos siihen liittyy vielä kykyä huomioida muita ihmisiä ja nähdä asioita heidänkin näkökulmastaan.

Minusta voisit jättää menneet menneisyyteen, unohtaa asiat sinne ja jatkaa eteenpäin - sieltä tulevat löytymään ne oikeat vastaukset elämään. Kaikki tärkeät asiat tapahtuvat tulevaisuudessa, eikä mennyttä pidä jäädä tuijottaman liian pitkäksi aikaa, koska sinne kuuluvaan ei voi enää vaikuttaa, toisin kuin siihen, mikä on tulossa. Jos osaat keksiä, mihin tahdot päästä tulevaisuudessa, voit hyvin jo alkaa elää sen kanssa ja unohtaa kokonaan sen, mikä on jo jäänyt taakse. Olo voisi parantua siitä merkittävästi. Nyt olisi hyvä löytää tulevaisuuden unelma, jota kohti alkaa pyrkiä, niin se alkaa toteutua yllättävänkin pian. Rukoilen sinulle voimia, siunausta  ja johdatusta kaikessa elämässä eteenpäin!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe  

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Unna

Kiitos kysymyksestä! Joudun vastaamaan kysymykseesi julkisesti, koska et laittanut kysymyksen mukaan sähköpostiosoitetta, johon lähettää vastaus. Kysymystäsi ei julkaista näkyville, mutta tässä on siihen vastaus, joka näkyy.

Jumalan tunteminen ja Jumalaan uskominen kulkevat käsi kädessä. Jumala nimittäin on osaltaan läsnä meissä ja meidän uskossamme ja puhuu meille sitä kautta. 1 Johanneksen kirjeessä kerrotaan, että Jumala on rakkaus. Tämä tarkoittaa sellaista huolehtivaa pyrkimystä, joka pyrkii tekemään kohteestaan koko ajan jotakin hyvää, parempaa, kuin tämä oli aiemmin. Kun löydät tämän puolen itsestäsi ja tutkit sitä ja tutustut siihen ja tutkit sitten luomakuntaa ja ihmisten kohtaloita sen tuntemisen läpi, voit tavoittaa jotakin Jumalasta. Samoin Raamatussa Jeesus opettaa meille sitä, mitä Jumala tahtoo ja hänen opetustensa ja ajatustensa kautta voimme nähdä jotakin Jumalasta. Kun tutkit itseäsi näiden opetusten avulla, olet silloin Jumalan puhuttelun kohteena ja voit oppia hänestä jotakin. Kun tutkit sitä, miten asiat omassa elämässäsi yrittävät kasvattaa sinua ihmisenä ja viedä elämässä eteenpäin, voit kohdata Jumalan. Samoin silloin, kun joku tulee auttamaan sinua kun tarvitset sitä, silloin näet Jumalan työssään, tai kun joku on jollakin tavoin niin pulassa, että sinun täytyy tehdä asialle jotakin - silloin voit kokea Jumalan tahdon itsessäsi. Usko voi opettaa sinulle Jumalaa, jos annat sille siihen mahdollisuuden. Samalla Jumala opettaa sinulle uskoa, jonka kautta hän on sinussa läsnä ja muovaa sinua iankaikkisuusmuotoa kohti. Sitä totuuden etsiminen ainakin tuntuu minussa vaikuttavan!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Edesmennyt teologi Jaakko Elenius muistaakseni ehkäpä puolileikillään ja provokatiivisesti totesi joskus, että herätysliikkeet pitäisi lakkauttaa. Olen miettinyt herätysliikkeiden olemassaoloa. Ovatko ne rikkaus vai riesa? Miksi ei tavallinen peruskirkko kelpaa? Herätysliikkeet ovat protestiliikkeitä, jotka ovat suuntaliikkeitä korostaen jotakin omaa opinkohtaansa. Ne ovat pietistisiä (kirkko kirkossa) tyyppisiä liikkeitä, jotka ovat mielestään usein parempia kuin tavalliset kirkkokristityt. Liikkeiden tarkoitus on usein olla "parantavana suolana" kirkon muuttamiseksi heidän mieleisekseen. Kirkko on kuitenkin yksi. Apostoli Paavali varoittaa Raamatussa eriseuroista ja puolueista; kuka on Paavalin puolella, kuka kannattaa Apollosta, jne. Kristus ei ole jaettu. Raamattu ei tunne tällaisia eriseuroja ja oppositiossa olevia suuntaliikkeitä. Kansankirkko (valtiokirkko) ei voi muuttua tunnustuskirkoksi. Miksi herätysliikkeet eivät eroa kirkosta ja muodosta omia kirkkojaan, vaan ovat skismaattisina eriseuroinaan kansankirkon yhteydessä? Toistan kysymykseni: Tarvitaanko herätysliikkeitä? Ovatko ne rikkaus vai riesa?

Vastaus:

Nimimerkille Tarvitaanko herätysliikkeitä?

Tämä on todella vaikea kysymys! Vanhat herätysliikkeethän syntyivät valtionkirkon aikana 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa protestina sille, että papisto oli kiinni paikkakuntiensa talouselämässä ja säätyläisten huvituksissa. Omakohtainen usko ja evankeliumin julistaminen saivat suuren merkityksen herätysliikkeiden näkemyksissä. Yritys oli ylläpitää kirkon puolesta kirkkoa, koska sen työvoima oli kiinni maallisen hallinnon tehtävissä. Tämä asia korjaantui merkittävästi 1870, kun valtio ja kirkko erotettiin ja valtionkirkosta tuli kansankirkko, jolla oli oma hallintonsa irti valtiosta. Tavallaan herätysliikkeiden merkitys hävisi jo tässä vaiheessa ja papistoa vastaan esitetty kritiikki, jota vielä nykyäänkin kuulee menetti alkuperäisen osuvan kärkensä. Papisto siirtyi hengellisiin tehtäviin.

Nykyään eletään aikaa, jona maallistuminen etenee ja pyrkii osaltaan vaikuttaman myös kirkkoon. Talouspaineet alkavat taas kuormittaa kirkossa ainakin niitä, jotka ovat vastuussa seurakuntien talouden hoidosta; tämä kuormittaa taas osaltaan asiasta vastuussa olevaa papistoa. Aina on olemassa pelko, että maallinen kehitys alkaa painostaa kirkollista kehitystä omaan suuntaansa. Tässä ehkä on herätysliikkeiden olemassaololle peruste: toimia uskon todellisuuden unilukkarina maallisten ongelmien koettelemassa kirkossa opitulta, perinteiseltä pohjalta. Herätysliikkeet voivat kirkon organisaation ulkopuolisina, yksityisten ihmisten toimintoina ylläpitää omaa uskonopetuksen tarkkailua kirkossa ja toimia sitä kautta vahtina kirkon pysymisestä Raamatun opetuksessa - tämähän oli yksi Lutherin esittämä ajatus maallikoiden merkityksestä kirkossa. Tämä toiminta kyllä painottaa konservatiivisia virtauksia kirkossa ja luo jännitettä liberaalin yhteiskuntakäsityksen ja opintulkinnan kanssa!

Herätysliikkeille on kyllä paikkansa nykykirkossa, mutta ne saattavat kyllä lietsoa myös opillista hajanaisuutta. Eroaminen omiksi kirkkokunniksi voisi olla tässä ratkaisu, mutta se pirstoisi osaltaan myös kirkkoa ja heikentäisi sitä ja sen edustamia asioita osaltaan, kuten herätysliikkeidenkin osalta. Toisaalta kirkon pitää voida kehittyä yhteiskunnan mukana kehittäessään sitä. Mehän olemme matkalla kohti ylösnousemusta ja siihen liittyvää maailman muutosta. Tätä ei mikään mahti maailmassa saisi häiritä. Jostakin tältä suunnalta nousee vastaus esittämääsi kysymykseen, johon en osaa vastata tämän tarkemmin. Ehkä toivoisin, että  herätysliikkeiden piiristä nousisi papistoa, joka voisi yhdentää herätysliikkeiden ja varsinaisen kansankirkon ajatusmaailmoja toisiinsa niin, että molemminpuolinen vuorovaikutus auttaisi hälventämään eroja ja uudistamaan samalla kirkkoa uskossaan muuttuvan maailman keskellä niin, että alkuperäinen tehtävä edetä Jumalan kansana historiassa kohti suurta täyttymystä ylösnousemuksessa säilyisi kaikessa toiminnassa omalla paikallaan kaiken keskuksena. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Tässä mietiskelin että onko kristityn lupa lukea fantasiakirjoja joissa on esim magiaa?

Vastaus:

Nimimerkille Lukutoukka

Hyvä kysymys. Kyllä minun mielestäni kristityillä on lupa lukea magiaakin sisältäviä kirjoja. Raamatussahan oikeita osaajia tällä saralla ovat lähinnä Jeesus, apostolit ja profeetat - Jumalan miehet, jotka tekevät ihmeitä. Muut jäävät tässä suhteessa aivan paitsioon Raamatussa. Martti Luther päätteli tältä pohjalta, että noitavainot olivat vain paavin politiikkaa, jossa Jumalan valittuja vainotaan, koska he tuntevat Raamattua, elävät sen mukaan hinnalla millä hyvänsä, eivätkä suostu kumartamaan paavia, vaan pitäytyvät Kristuksen opetuslapsena, mikä näkyy heidän tekemissään ihmeissä, jotka pelottavat pahan riivaamia harhaanjohdettuja, ymmärtämättömiä ihmisiä.

Kiinnostus yliluonnolliseen voisi ehkä liittyä siihen, että ihmisellä on sisäsyntyinen tarve kasvaa kohti täydellisyyttä.  Tämä näkyy ihmiskunnan jatkuvassa kehityksessä osaltaan. Kiinnostus asian suhteen on oppimiskäyttäytymistä, joka muovaa meitä. Meidän on vain hyvä muistaa, että se on Jumala, joka tahtoo kasvattaa meitä elämään jumalan elämää ja toteuttamaan jumaluutta ihmishahmossa. Näin fantasiakirjallisuudella on omalta osaltaan ihan positiivisia vaikutuksia meihin ihmisiin. Jumalan lahjasta siinä on kysymys. Raamattu johdattaa osaltaan siihen kasvu-uomaan

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko siihen jokin tietty ikä milloin voi kieltää uskon?

Vastaus:

Nimimerkille Ossi

Jos vanhemmat aikovat liittyä, tai erota uskonnosta, on 12 vuotta täyttäneeltä lapselta saatava hyväksyntä tämän osalta muutokseen. Eli, jos vanhemmat tahtovat liittyä johonkin, voi kieltäytyä. 15 vuotiaana voi erota kirkosta vanhempien luvalla. Ilman vanhempien lupaa vasta 18 vuotiaana, täysi-ikäisenä, kun kaikesta voi itse tehdä omat päätökset ilman holhoojan suostumusta.
Tietysti voit olla sisäisesti mielessäsi uskossa, tai uskomatta riippumatta siitä, mitä muut ympärillä tahtovat ja tekevät missä iässä tahansa. Asia jää sinun ja Jumalan väliseksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko esim rock tai rap musiikin kuuntelu ok kristitylle?

Vastaus:

Nimimerkille Elmeri

Kristitty voi kuunnella mitä tahansa musiikkia, jos omatunto ei soimaa. Tärkeää ei ole se, mitä itsen ulkopuolella tapahtuu, vaan se mitä ihmisessä sisäisesti tapahtuu. Jos musiikki ei kiihota mieltä pahuuteen, niin se ei tee mitään vahinkoa, mutta voi raikastaa oloa mitä suurenmoisimmalla tavalla. Näin musiikki, ihan kaikki musiikki, voidaan nähdä Jumalan suurena lahjana ihmiselle. Eri asia sitten on, että miten ja mihin me sitä käytämme.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Voiko kuka vaan ihminen uskoa viikinkien jumaliin?

Vastaus:

Nimimerkille Härkä

Hyvä kysymys. Kyllä kaiketi kuka tahansa voi alkaa uskoa viikinkijumaliin ja alkaa noudattamaan näiden vaateita elämässään. Pyhä Henki voi tosin estää ihmistä toteuttamasta elämässään jumalattomia, perkeleellisiä elämäntapoja ja -arvoja. Tämä tapahtuu pelastuvan, Jumalan lapsenaan kasvattaman, ihmisen hyväksi. Jos seuraat viikinkijumalia kasvat näiden kaltaisiksi ja jos seuraat kaikkivaltiasta, alat muistuttaa tätä. Elämäntavat, arvot ja asenteet alkavat uskon kautta ja tämän voimalla muokata ihmistä. Viikingit kääntyivät aikanaan kristityiksi, koska kristinusko tulkitsee maailmaa ja elämää paremmin: se voisi muistuttaa ajatusmaailmaltaan viikinkien arvostaman Thor jumalan pyrkimyksiä ja arvostuksia oikeudenmukaisuus pyrkimyksineen, mutta jättäen sivuun muiden jumalien tuoman sekamelskan huomioitavien asioiden joukosta. Lisäksi kristittyjen Jumalan olemassaoloa voi analysoida ja perustellakin teoriassa, mutta viikinkijumalien kohdalla asia on paljon vaikeampi juttu. Kristittyyn elämään muiden jumalien palvominen ei kuulu, mutta näitä tutkimalla voi kyllä kehittää itseään ja ymmärtää uskontoa ja Jumalaa ja ihmisyyttä entistä paremmin. Minäkin toimin näin ja kannustan kaikkia muita rohkeasti samaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Eräs pastori, joka tekee työtään YouTubessa, on näköjään tehnyt videon aiheesta "Miksi on pahaa?" En kuitenkaan saanut vastausta videolta siihen, miksi Jumala sallii pahuutta. Osaako kukaan luterilainen pappi selittää tämän? Minusta tuntui siltä videota seuratessani, ettei tähän kysymykseen tulla saamaan vastausta.

Vastaus:

Nimimerkille Aapeli Absurdi

Kiitos hyvästä kysymyksestä! Pahan ongelmaa on pohdittu kirkossa jo ainakin 300-luvulta lähtien: miten maailmassa voi olla pahaa, kun Jumala on hyvä? Tämä on yksi edelleen lopullisesti ratkaisematon kysymys. Ns. Theodikean ongelma.

Ongelman syvyyttä osoittaa jo se, että me ihmiset sotkemme hyvän ja kivan keskenään. Kaikki hyvä ei tunnu ihmisestä kivalta, eikä likimainkaan kaikki kiva ole hyvää. Jo pahan määrittely on joltakin osin vaikeaa ihmiselle. Tähän sitten lisäksi kaikki selkeä paha ja pahuus maailmassa. Ehkä on vain tyydyttävä siihen, että ihminen ja maailma ovat särkyneitä ja väärin toimivia ja Jumala on paraikaa korjaamassa tätä ongelmaa, joka ratkeaa aikanaan. Maailman muuttuminen ja ylösnousemus sitten aikanaan kuuluvat siihen ajankohtaan, kun kaikki viimein tulee korjatuksi jälleen ja kaikki taas toimii, kuten pitääkin. Näin nähtynä Jumala ei salli pahaa, vaan on työstämässä sitä pois, vaikka pahuutta edelleen meille nähtävästi vielä  väliaikaisesti esiintyy.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko ihminen joka ei tunne evankeliumia mutta uskoo jotenkuten jumalaan pelastua? Ja voiko täysin ateisti pelastua?

Vastaus:

Nimimerkille Pelokas nuori

Siinäpä vasta kysymys. Evankeliumi välittää meille Jumalan pelastavan ilmoituksen. Me saamme siitä sen ymmärryksen, joka johdattaa meitä elämään oikein Jumalan yhteydessä. Muuten ihminen ei tätä ymmärrystä helpolla saavuta uskon tueksi.

Toisaalta Jumala on enemmän kuin evankeliumi ja toimii kaikkialla elämässä. Siksi pelastuminen on jollakin tavoin mahdollista evankeliumia tuntemattomalle ja jopa ateisteille, kun elämä kouluttaa meitä. Tämä taas saattaa vaikka ohjata evankeliumin ääreen oppimaan itseltään Jumalalta sitä, mikä on elämässä arvokasta ja tärkeää. Jumala toimii meissä läsnäolevana myös Pyhänä Henkenä ja ylläpitää evankeliumia meissä, mutta arkisen elämän tuomat kiireet ja paineet estävät meitä kuulemasta Jumalan viisautta meidän sydämissämme. Evankeliumi kirjoitettuna auttaa meitä siinä ulkoapäin kun luemme ja mietimme sitä ja sen opettamaa. Jeesuksen sovitustyö on tämän kaiken keskellä meidän tukenamme ja apunamme, kun vain panemme toivomme sydämissämme häneen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen ahdistunut, sillä haluaisin päästä irti synnistä, joskin se on vaikeaa. Esimerkiksi seksin harrastaminen tyttöystäväni kanssa on kuitenkin esiaviollista (ja täten syntiä) vaikka toisillemme uskollisia olemmekin ja molemmat uskomme Jeesukseen. Lisäksi joku mainitsi että yksilö on vain "häämälämmin" kristitty mikäli ei onnistu lähestulkoon synnitöntä elämää elämään ja ole kokenut jotakin taivaallista kosketusta tavalla tai toisella. Asiaa ei auta että tunnustan itseni hieman perfektionisti mikä ei toden totta tässä aiheessa sovi yhteen.

Vastaus:

Nimimerkille Ahdistaa

Kova tilanne! Ihmisen kuuluisi olla täydellinen, mutta kun me emme ole. Siksi me saamme turvata Jeesukseen syntiemme sovittajana, kunhan uskomme häneen. Kun elämänasenne on uskon ohjaama, on ihminen kasvamassa kohti täydellisyyttä, vaikka ei sitä vielä olekaan. Ja kun tämä prosessi etenee, se tulee kyllä kerran valmiiksi, vaikka ei ehtisikään siihen tämän maailmanajan kuluessa. Tähän me saamme luottaa.
Esi-aviollinen suhteenne on varmaankin sisällöltään aviollinen rakkaus-ja yhteiselämän kannalta, mikä on vielä paljon tärkeämpi asia, kuin virallinen avioliitto. Ajattele vihittyä avioliittoa, jossa ei olisi lainkaan rakkautta ja yhteisyyttä ja toisen kunnioittamista. Ei se olisi mitään. Sinun huolenkantamisesi kertoo minulle sen, että teillä on hyvät lähtökohdat solmia avioliitto ja saattaa suhteenne harmoniaan myös tältä osin ja onnistua siinä hyvin. Ehkäpä mieltäsi kiusaavat asiat kutsuvat sinua tähän suuntaan? Ajattelemisen arvoinen asia!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jos on nuorena pettänyt aviopuolisoaan eikä ole kertonut sitä vielä uskoon tultuaankaan niin voiko synnin saada anteeksi vaikka ei kerro puolisolle?En ole pettänyt enää ja rakastamme toisiamme.Olen uskoon tullessani rukouksessa saanut kaikki synnit anteeksi mutta tämä synti nostaa päätään välillä. Puolisoni ei ole uskossa ja tiedän että hän menisi aivan rikki tästä teostani jota itsekkin kadun.

Vastaus:

Nimimerkille Syntinen

Oletkin kitkerässä tilanteessa. Ei varmaan ole helppo olla.
Minusta olennaista tässä on se, että et enää petä puolisoa. Olet pannut elämän uusiksi tältä osin. Jumala varmasti antaa anteeksi tällaisessa tilanteessa. Et voi kuitenkaan tehdä mennyttä tekemättömäksi enää. Voit vain elää tätä hetkeä ja kohti tulevaisuutta ja  huolehtia siitä, että et päästä enää tapahtumaan mitään vastaavaa.
En tiedä kannattaako puolisoa kiusata kertomalla mitään jo tapahtuneesta vahingosta, jos asia saa hänet hajoamaan. Parempi ehkä antaa ihmisen nauttia elämästä ja olla onnellinen ja yrittää itse elää asian kanssa. Voit ehkä päättää olla ymmärtäväinen puolisoa kohtaan, jos hänelle joskus sattuu jokin vahinko? Ehkä asiasta voi puhua silloin toisen pahoinvoinnin lievittämiseksi?
Tietysti on aina mahdollista, että joku hölösuu, joka on ollut läsnä jossakin, alkaa muistella menneitä ja asia tulee siten esille. Vaikkapa se toinen osapuoli. Silloin voit joutua ikävään välikäteen. Maailma on yllättävän pieni minun kokemukseni mukaan. Voisi olla hyvä pohtia miten silloin huolehdit puolisostasi, etteivät asiat siitä enää pahene. Joskus asiat vain tapahtuvat ja hyvinkin nopeasti. Voi olla hyvä varautua vastoinkäymisen varalle, että osaa ottaa asiat oikein ja edetä viisaasti, kuten hyvä puoliso. Tärkeintä on huolehtia siitä toisesta, etenkin jos tulee oikein vaikea paikka.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

 

Kysymys:

Olen vuosien ajan lukenut Auranmaan viikkolehden kirkollisista uutisista, että Yläneellä järjestetään naisten "Ruttupohdintaa". Olen monelta yläneläiseltä kysynyt, mitä on Ruttupohdinta. Kukaan ei ole osannut selittää. Arvelen, että nimen alku on lyhenne Raamatun ...... Voisinko saada selityksen "rutulle"? Selitys julkisena vastauksena olisi varmaan hyödyllinen monelle ihmettelijälle.

Vastaus:

Nimimerkille Jaakko Saviranta

Kiitos että otat esille ehkä monia mietityttäneen asian. Ruttu tarkoittaa Raamattua. Usein Raamattu lyhennetään muotoon R.ttu, josta tämä nimi juontuu. Ruttupohdinta on naisten raamattupiiri Yläneellä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Raamatussa kerrotaan kuinka opetuslapset saivat ihmeellisiä kykyjä pyhänhengen kautta kuten eri kielillä puhumisen taidon. Ovatko nämä vain vertauskuvia jollekkin vai ihan oikeasti mahdollisesti saavutettavissa olevia asioita uskon kautta?

Vastaus:

Nimimerkille Anonyymi

Esität tärkeän kysymyksen. Tämä johtuu siitä, että kristitty puoliso, tai perhe pyhittää siihen kuulumatonta. Paavali puhuu tällaisesta 1. Korinttilaiskirjeen 7. luvussa jakeesta 14 eteenpäin. Uskosta ulos joutunut perheenjäsen, tai sukulainen on kristittyjen läheistensä kautta suhteessa Jumalaan ja joutuu elämässään jollakin tavoin noteeraaman kristillisen elämän pyrkimykset. Näin kaikesta ei joudu väkisin eroon ja tuhon piiriin. Minä sanoisin tämän noudattavan pitkälle Jeesuksen opetusta syntien anteeksiantamisesta, jota ihmiset voivat harjoittaa tässä mitassa toisilleen, toistensa hyväksi ja tueksi. Ihan väkivaltaiseksi heittäytyvä elukka on tietysti ihan pitelemätön kenellekään, joka joutuu huolehtimaan perheen elämästä, jolloin tilanne voi pakottaa toimimaan jotenkin eri tavoin. Tätäkin valitettavasti maailmassa tapahtuu. Kristittyjen tapa toimia jättää ihmiselle mahdollisuuden olla suhteessa Jumalan kanssa täydestä sydämestä ja omalla tavalla, vaikka muut eivät sitä ymmärtäisi: mahdollisuuden etsiä totuutta omalla tavallaan, joka vasta auttaa löytämään oikean Jumalan, Totuuden Hengen, joka elää meissä ja tekee meissä työtä joskus epäilyjen kautta - jopa hyvin vakavienkin epäilyjen kautta Jumalan valtakunnan voitoksi. Joten kyse tässä on lähimmäisistä huolehtimisesta ja eräänlaisesta sielunhoidosta ja evankeliumin vaikutuspiirissä pitämisestä esimerkin voimalla. Meidäthän on kutsuttu elämään Kristuksen elämää tässä maailmassa, jotta se elämä voisi edetä meissä ja täydellistyä meissä ylösnousemukseen asti.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Raamatussa kerrotaan kuinka opetuslapset saivat ihmeellisiä kykyjä pyhänhengen kautta kuten eri kielillä puhumisen taidon. Ovatko nämä vain vertauskuvia jollekkin vai ihan oikeasti mahdollisesti saavutettavissa olevia asioita uskon kautta?

Vastaus:

Nimimerkille Kyky

Kyllä nämä ovat ihan oikeasti saavutettavia kykyjä uskon kautta. Pyhä Henki voi antaa erilaisia armolahjoja ihmiselle. Lahjat on tarkoitettu käyttöön maailman parantamiseksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jotkut ihmiset sanovat nähneensä enkelin. Onko jumalalla tässä näppinsä pelissä ja onko näkemisessä jokin syy?

Vastaus:

Nimimerkille Enkeli

Voisin kuvitella, että tällaisiin kohtaamisiin sisältyy monenlaisia tapauksia. Osassa tapauksia on kysymys Jumalan lähettämistä enkeleistä sellaisenaan, mutta osassa tapauksia kyse voi olla vaikkapa jonkinlaisesta kangastuksesta, joka nousee näkijän omasta alitajunnasta. Periaatteessa nämä vaihtoehdot eivät välttämättä sulje pois toisiaan ihan täysin, sillä alitajunnan kautta ihminen voi oivaltaa asioita, joita päivätajunta ei kykene käsittelemään. Jumala voisi viestiä meille ihan hyvin myös tätä kautta niin, että me näemme sen tulevan ulkopuoleltamme joltakulta. Silloin mielestä nouseva kangastuskin voisi olla viestintuoja, tai viestiväline = enkeli. Ehkäpä todellinen avuntarve omassa elämässä, tai tulevassa rajussa maailmankäänteessä saa aikaiseksi jonkinlaista tavallisemmasta ajasta poikkeavaa viestintää? Välillä tuntuu, että erilaiset enteet ja enkelit tulevat silloin enemmän esille.

Venäjän vallankumouksen ympärillä tällaista ainakin taisi tapahtua?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe