Papeilta kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin

Tälle sivulle päivittyvät uudet kysymykset ja vastaukset. Lisää kysymyksiä alasivuilla 1, 2 jne., joista vanhimmat sivulla 1.

Kysymys:

Hei, miten meidän luterilaisina tulisi suhtautua raamatunkohtiin kuten
" Ellette noudata lakia paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset te ette pääse taivastenvaltakuntaan " ja kohtiin joissa puhutaan siitä kuinka Jumala viimeisellä tuomiolla näyttäisi tuomitsevan kaikki tekojensa mukaan,
koska mehän luterilaisina uskomme että pelastus tulee yksin jumalan armosta. Näin äkkiseltään katsottuna vaikuttaa aika ristiriitaiselta.

Vastaus:

Nimimerkille Ristiriita?

Me uskomme, että pelastus tulee yksin armosta, mutta me uskomme myös, että pelastus tulee uskon myötä. Jumala nimittäin armollaan herättää uskon ihmisessä ja tämä saa sen, jollei torju sitä. Usko tuo Jumalan rakkauden ja sen pyrkimykset meihin, jolloin Jumala itse vaikuttaa meissä ja ohjaa meidän elämäämme ja toimiamme. Tämä vie ristiriidan tutkimastasi raamatunkohdasta, sillä usko meissä kristityissä on se, mikä noudattaa lakia ja yrittää toimia kaikessa oikein. Silloinkin, kun itse ei pysty toimimaan, kuten pitäisi, voi sen tarve jomottaa ihmisessä. Tämä on uskon ja siinä toimivan Jumalan työtä meissä.

Lainopettajat ja fariseukset yrittivät olla hyviä ollakseen hyviä. Silloin ihminen helposti vastustelee asioita jotka vaativat jotakin tekijältä, ainakin mielessään ja toimivat silloin palvoakseen silmää, eikä huolehtiakseen ihmisistä ja asioista, mihin laki kuitenkin pyrkii. Laki saa ihmiset toimimaan oikein oman edun takia, usko taas siksi, että niin huolehtii lähimmäisistä ja maailmakin pysyy raiteillaan. Siis samoista syistä, kuin lapsi toimii oikein, kun vanhemmat sellaista häneltä pyytävät. Viimekädessä sekin omaksi hyväkseen, mutta se liittyy kasvamiseen kohti täysimittaisuutta.
Kyse on kuitenkin asenteesta ja luontaisesta tahtomisesta, eikä pakkovallan vastentahtoisesta tottelemisesta. Asiasta tulee luonne ja ominaisuus juridisen vaatimuksen sijaan. Näin teot tulevat tehtyä täydemmin, kuin lainopettajilta tai fariseuksilta on mahdollista.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, eikös Jeesus luvannut tulevansa takaisin jo opetuslastensa elinaikana, mutta kuten näkyy näin ei käynyt.
Tämä hämmentää minua suuresti.

Vastaus:

Nimimerkille Hämmentynyt

Kyllähän tällainen epätarkkuus voi hämmentää ajattelevaa lukijaa. Asia on vaivannut minuakin. Matteuksen evankeliumin 24.ssa luvussa, jakeessa 36 Jeesus kuitenkin sanoo, että lopun ajankohtaa ei tiedä kukaan, eivät enkelit, eikä edes Poika, vaan sen tietää vain Isä. Jeesus myöntää itse epävarmuutensa tässä asiassa. Minusta tämä riittää selittämään tämän väärän arvion, jonka Jeesus muuten esittää. Hänkin on tässä kohden vain ihminen! Mutta kaikki onkin Isän vakaassa hoidossa! Ja maailma kulkee kohti lopun täyteyttä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Olit vastannut verta koskevaan kysymykseen, et se on vanhan testamentin opetus eikä kirkon opetus. Miks sit apostolien teot 21:25 kielletään veri uudelleen? Tää kirja on kirjotettu Jeesuksen kuoleman jälkeen, joten varhaiskristittyjen täyty noudattaa tätä koska se on kirjotettu täällä suorana kieltoma uudelleen, eli ei oo vain vanhan testamentin opetus, miten tän asian ajattelet?

Vastaus:

Nimimerkille Kiinnostunut raamatusta

Tuossa sinun esille tuomassa Raamatun kohdassa sanotaan:  25 "Uskoon tulleiden pakanoiden asian me jo olemme ratkaisseet. Me olemme kirjeitse ilmoittaneet heille, että heidän tulee karttaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja myös lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta.» Tämä sanotaan Apostolien teoissa Paavalille, kun hän saapuu Jerusalemiin, juutalaisten kaupunkiin heidän keskelleen. Paavalihan on itseasiassa opettanut ihmisiä omilla lähetysalueillaan vähän eri tavoin ja apostoleilla oli pientä kiistaa näissä asioissa.

Tässä on Korintilaiskirjeen kahdeksannesta luvusta, jossa Paavali puhuu epäjumalille uhratusta lihasta. Tätä käsitellään antamassasi raamatunkohdassa rinnan tuon veren syömisen kanssa. 1. kirje korinttilaisille 8
Epäjumalille uhrattu liha
1Sitten on puhuttava epäjumalille uhratusta lihasta. Meillä kaikilla toki on tästä asiasta tieto. Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. 2Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. 3Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.
4Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. 5Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta
6meillä on vain yksi Jumala, Isä.
Hänestä on kaikki lähtöisin,
ja hänen luokseen olemme matkalla.
Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus.
Hänen välityksellään on kaikki luotu,
niin myös meidät.
7Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa. 8Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme. 9Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan. 10Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa? 11Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. 12Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.
13Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.

Samoin suhtautuvat juutalaiset vereen ja sen syömiseen. Kun juutalaiset uskoivat, että elävän olennon elämä on veressä, he eivät syöneet sitä. Pakanuudesta kristityiksi kääntyneet eivät itse sinänsä kaihtaneet veren syömistä, mutta voidakseen olla samoissa kokoontumisissa ja ruokapöydissä, heidän on täytynyt mukauttaa omia tapojaan sopiviksi juutalaisille, eli heikommille astioille. Vähän niin kuin Paavali puhuu epäjumalille uhratusta lihastakin.

Apostolien tekojen luvussa 10 jakeesta 10 eteenpäin Pietari joutuu hurmokseen ja näkee, kuinka taivaista lasketaan kulmista yhteen solmitussa liinassa kaikenlaisia- ja myös saastaisia eläimiä ja ääni käskee: Teurasta ja syö! Ja Pietari kieltäytyy syömästä mitään saastaista, johon ääni toteaa: "mitä Jumala on puhdistanut, sitä älä sano epäpyhäksi". Tämä toistuu kolmasti. Tässä tekstissä tämä ehkä viittasi pakanoihin, jotka etsivät Pietaria, mutta ehkä myös heidän ruokapöytäänsä heidän kotonaan, jonne Pietari kutsuttiin? Vieras on varmaankin saanut myös syödäkseen. Jos Jumala puhdistaa veren, voiko se ruokana enää olla saastaista? Kuten käy myös pakanoiden kanssa: voiko Jumalan puhdistama enää olla saastaista? Ja onko ihmisellä oikeus vastustaa Jumalaa tässä asiassa? Sanoisin, että ei. Tähän voi soveltaa osaltaan sitä, mitä Paavali opettaa epäjumalille uhratusta lihasta: antamassasi Raamatunkohdassahan näitä tarkastellaan rinnasteisina asioina samassa asiayhteydessä.

Sanoisin siis, että Kristuksessa me saamme syödä aivan kaikkea, eikä meidän tarvitse tässä suhteessa totella ketään muuta, kuin ehkä lääkäreitä. Nykyään ihmisiä ei myöskään pidetä mistään syystä enää saastaisina. Ehkä Kristuksen Henki jo pyhittää kaikkia niin paljon kaikkialla maailmassa ja hänen aloittamansa muutos on edennyt siinä jo niin paljon? Tuo Apostolien tekojen luvun 10 sitaatti viittaa ainakin tähän asiaan!

Ruokamääräykset ovat osa Mooseksen lakia, josta Kristukseen uskovat ovat vapautuneet uskonsa tähden. Tästä Paavali puhuu kirjeessä Roomalaisille 7.ssä ja 8.ssa luvuissa. Se on niin pitkä kirjoitus, että en liitä sitä enää näin pitkän tekstin jatkeeksi, mutta voit löytää ne Raamatusta. Tässäkin on jo aika paljon luettavaa. Laki ei siis sido uskovaa, jonka usko on Hengen toimintaa ihmisessä. Usko sen sijaan ohjaa ihmistä Jumalan yhteyteen ja elämäntapaan tavalla, johon ulkonainen laki ei yllä ja tekee ihmisen osalliseksi Jumalan lapseudesta. Tätä Paavali käsittelee kirjeessä Kolossalaisille:  Todellisuus ja sen varjo
16Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. 17Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. 18Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, 19eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
20Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin 21»älä tartu», »älä maista», »älä kosketa»? 22Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. 23Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Jeesus sanoo: "Tulkaa minun luokseni kaikki te kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon." Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskelija

Tässä Raamatunkohdassa (Matt. 11: 28-30) Jeesus puhuu oman kuormansa kantamisesta. Hänen ikeensä on kevyt kantaa, hän on sydämeltään lempeä ja nöyrä, näin sielut löytävät hänessä levon. Jeesus on huolehtimassa koko maailman tulevaisuudesta. Hän tietää olevansa oikealla asialla ja toimivansa hyvästä, perustellusta syystä, jopa välttämättömyyden pakosta. Tilanne tekee hänen taakastaan äärettömän arvokkaan ja tarpeellisen ja niin keventää sen raskauden. Tällaiseen elämään Jeesus kutsuu meitä, kutsuessaan meitä yhteyteensä, eli opetuslapsekseen. Jeesus ei kurista, eikä ruoski meitä, vaan kannustaa rasitusten alla ja tukee. Hänen jäljillään kulkijalla on aina hyvä ja levollinen suhde omantunnon äänen, Jumalan meissä kuuluvan äänen kanssa. Kun tämä ei kalva, kestää ihmisen mieli enemmän ja saa jopa tukea sieltä vastuksia kohdatessaan. Henkinen tuki voi kantaa meitä yllättäväkin suuriin saavutuksiin, kun se tulee tästä sisäisen varmuuden lähteestä. Se milteipä tekee sen työn, minkä ihminen saattaa saada aikaiseksi ja ihminen on ikään kuin apumiehenä omassa toimessaan. Ja niin varmaan onkin Jumalan osuus asioihin huomioiden.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei,

Kun Jumala puhuu esimerkiksi Vanhassa Testamentissa Israelista, tarkoittaako Hän sitä kansaa/maata vai meitä kaikkia uskovaisia? 

Esimerkiksi Jesaja 43 alussa Herra puhuu siitä, että Israel on Hänelle arvokas ja rakas jne. Koskeeko tämä kuvaus edelleen meitä tässä ajassa eläviä kristittyjä, vai oliko se vain sen ajan Israelille?

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Paavali pohtii tätä Roomalaiskirjeen 9:ssä luvussa. Israel on Jumalan lapsi, jonka kanssa Jumala on tehnyt liitot, joista on lähtöisin kantaisät ja joista Kristus on ihmisenä lähtöisin. Mutta eivät kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia, vaan jälkeläisiksi luetaan myös lupauksen voimalla syntyneet lapset. Jakeesta 24 eteenpäin ja 30:stä eteenpäin tulee ilmi, että muutkin kansat voivat olla uskon kautta Jumalan lapsia, kuin vain Israel. Kristikunnasta on tullut uusi Israel, joka saa uskon kautta sen, mihin juutalaiset ovat pyrkineet tekojen voimalla. Näin Jumalan puhuessa Israelista hän puhuu siinä kaikista uskovista, jotka ovat todellinen tosi Israel.  Tämä koskee myös nykyisen ajan kristittyjä. Samoin voit lukea kaiken, mitä Jeesus opettaa opetuslapsilleen, myös sinulle tarkoitettuna asiana. Opetuspuheena Jumalalta Jumalan lapsille, joihin sinäkin kasteen myötä kuulut.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei Pappi.

Olen todella todella ja vielä kerran todella pahasti porno -seksi (lue: huoruuden harjoittaja) riippuvainen. Aina ennen kun lankean yritän, jotenkuten, välttää sen tekemistä mutta "himo" tai oma kapinallinen henki ottaa vallan. Kaiken lisäksi, monet elämän tilanteet jotka tuovat ahdistusta saavat minut kapinoimaan ja lankeemaan tähän vähät välittämättä sen syntisyydestä. Yritän "tehdä" parannusta rukoilemalla voimia vastustaa ja vaikka saisinkin, silti olen kuin koira joka palaa oksennukselleen. 

Kysymykseni kuuluukin: Olenko täysin toivoton tapaus? Jos en usko edes itse enään että voin tästä päästä eroon, en luota itseeni ja minusta tuntuu, että olen tuhannen ja tuhannen kerran pettänyt Jumalan luottamuksen ja käyttänyt Hänen hyvyyttä hyväksi. Tiedän, ja rukoilen Jeesuksen anteeksiantoa ristin sovitustyön tähden, mutta olenko kyennyt "naulitsemaan" himojani ristille, niin en. 

Pornon synnin teon välttäminen merkitsee itselleni molempien käsieni amputoimista ja paluuta aikaan jolloin lankapuhelimet olivat vain yksi per kylä.

Vastaus:

Nimimerkille Toivoton tapaus

Oletpa lipsauttanut pääsi melkoiseen hirttosilmukkaan! Joka kerta kun lipsahdat, sinun tarpeesi pornoon yms. vahvistuu ja vie entistä voimakkaammin. Joka kerta sen yliote sinun tahdostasi kasvaa, ellet ala näkemään sitä niin vinoutuneena, kuin se on. Rukoilen, että sinä väsyt ja kyllästyt tähän aiheeseen niin paljon, että pääset siitä irti. Hengen pitäisi olla se, joka hallitsee meidän tahtoamme, ei lihan. Niin jumaluus voi tulla meidän ominaisuudeksemme elämän opettaessa meitä. Se tahto, joka vie meitä, kasvattaa meitä kaltaisekseen. Niin Jumala itse on tekemässä tahtomaansa muutosta sinussa.

Sinä et ole mikään toivoton tapaus, vaikka et uskokaan pääseväsi paheestasi irti. Niin kauan kuin Vapahtaja on läsnä sinun elämässäsi, hän sovittaa sinun vikasi ja toimii vikauhrina, sekä ohjaa sinua irtoamaan siitä, mikä vie muuten vinoon elämässä. Siksi sinä nytkin esität papille asiasta kysymyksen ja pohdit omaa tilannettasi, jopa toivoen siitä ulos pääsyä. Tämä kaikki on pyrkimystä ulos siitä, mikä pyrkii viemään elämää vinoon ja sellaisena se on ihan oikeaa elävää katumusta, vaikka ei jaksaisikaan vielä kääntää sinun ajatuksiasi ja toimiasi ihan uuteen suuntaan suhteessa pornoon ja siihen muuhun. Mutta rukoillaan, että tämäkin tulee vielä tapahtumaan! Ja luotetaan, että asia kuitenkin etenee jollakin tasolla tullakseen johonkin päätökseen. Hyvään päätökseen! 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Pitää rakastaa tätä elämää täällä joka on lahjaksi annettu. Kuitenkin vanheneminen sairauksineen masentaa ja elämän päättyminen täällä. Kaikesta joutuu luopumaan. Ja jos liiaksi halajaa jo tulevaan maailmaan, miten jaksaa elää tätä elämää?

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskelija

Niin! Tämä elämä on vain yksi vaihe meidän elämäämme. Se on valmistamassa meitä tulevaan, kuten puberteetti aikuisuuteen. Vanheneminen sairauksineen on osa tätä kaikkea. Se on kuin harjoittelua punnuksilla tulevan tarpeisiin, kun elämän voiman pitää voittaa rajallisuus ja kuolevaisuus meissä. Se ei varmaankaan ole paha, että halajaa jo tulevaan maailmaan, kunhan ei vahingoita itseään mitenkään. Silloin ottaa vastaan loppuun asti sen kasvatuksen, jonka Jumala tahtoo antaa. Jos on luovuttava kaikesta, sen voi tehdä seuratakseen Kristusta ja elääkseen hänen oppilaanaan ja hänen varassaan senkin edestä. Mielikuva tulevasta ja ehkä jopa kaipuu sinne rohkaisee ja kannustaa: se pitää kaiken suunnan ja tarkoituksen silmien edessä ja ohjaa niin ihmisen elämää oikeaan suuntaan, kohti kotia ja tulevaa olomuotoa. Niin on varmasti helpompaa erota tästä elämästä, kun on tehnyt hyvin sen työn, jonka Jumala on antanut. Jos elämän rajallisuus joskus masentaa on hyvä muistaa, että rajallisuus on vain näennäistä, tuleva elämä on suoraa jatkoa tälle nykyiselle, kuten aikuisuus murrosiälle, tai murrosikä puberteetille. Elämä on koulu, tai kuntosali, joissa Kristus meissä harjoittelee ja vahvistuu meissä, kun tavoittelemme samaa olemista ja olomuotoa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Olen kiinnostunut kristinuskosta ja haluaisin ehkä liittyä teidän joukkoonne. En ole ikinä kuulunut kirkkoon, edes lapsena. En ole käynyt rippikoulua. Olen 32 vuotias, miten voisin alkaa tutustua kirkkoon? Onko olemassa aikuisrippikouluja?

Vastaus:

Nimimerkille Anni

Hienoa, että olet kiinnostunut asiasta! Helpoimmin voisit päästä tutustumaan kristinuskoon poikkeamalla johonkin raamattupiiriin, tai alfakursseille. Edellämainituissa luetaan Raamattua ja pohditaan luettavan sisältöä ja siitä keskustellaan ja monesti vähän sen sivustakin. Alfakursseilla taas perehdytään enemmänkin opin sisältöön erilaisten teemojen kautta, kuten esim. mitä on usko ja mitä on rukous, mitä on pelastus jne. Tämä antaa tilaisuuden tutustua asiaan. Kun käydään keskustelua seurakuntalaisista koostuvassa ryhmässä, on hyvä varautua vähän myös siihen, että joukossa osalla voi olla aika voimakkaita ja äärimmäisiä mielipiteitä. Niitä ei pidä säikähtää: asioista ollaan monissa tapauksissa montaakin mieltä, vaikka kokonaisuudesta oltaisiinkin noin yleisesti ottaen samaa mieltä. Voit yleensä hyvin kysellä ja kommentoida asioita näissä tilaisuuksissa, kaikki niissä etsivät ymmärrystä. Jos tahdot aikuisena liittyä kirkkoon, sinun on käytävä aikuisrippikoulu, joka usein on papin pitämä yksityisrippikoulu, jossa käydään katekismuksen sisältö läpi. Sen jälkeen kastetaan ja konfirmoidaan, jonka jälkeen olet täysivaltainen kristitty: voit avioitua kirkossa, tai olla jonkun kummi, siis kristillistä kasvatusta antava tukihenkilö, tai vanhempi näiden rinnalla. Jos on useampi aikuisrippikoululainen samaan aikaan, on myös mahdollista pitää kaikille yhteinen rippikoulu. Eri seurakunnat toimivat tässä vähän eri tavoin, joten sinun kannattaa kysyä rippikouluvaihtoehdoista omasta seurakunnasta. Ryhmiin voit osallistua hyvin kuulumatta kirkkoon. Samoin jumalanpalveluksiin, pois lukien ehtoollisen nauttiminen, voit myös osallistua. Voit myös jututtaa pappeja jumalanpalveluksen jälkeen, tosin heillä on joskus vähän kiire seuraaviin tapahtumiin. Mutta kysyvälle vastataan ja etsivälle osoitetaan tie!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Onko okei olla trans tai muuten vain seksuaalisesti suuntautunut samaan sukupuoleen. Olenko feikki kiristitty jos olen trans? Pitääkö mun "parantua" tästä että voin olla aito kristitty??

Vastaus:

Nimimerkille Anni

Olet sellainen, millaiseksi olet syntynyt: aina Jumalan luoma olento. Seksuaalinen suuntautuminen ei vaikuta sinun kristillisyyteesi. Jumala hyväksyy sinut sellaisena, kuin olet ja johdattaa itse sinua hänen tahtomaansa olomuotoon. Kaikki ihmiset riippumatta mistään suuntautumisista joutuvat eheytymään joissakin asioissa johonkin suuntaan, saavuttaakseen Jumalan täydellisyyden. Vasta sitten ihminen alkaa olla valmis Jumalan kuvana ja kaltaisena ja rikkinäisyys alkaa olla korjaantunut. Elämä on tämän koulu ja harjoitussali, kun Jumala itse avaa meidät näkemään asioita hänen tavallaan. Jeesus valmentaa meitä siihen Raamatun opetuksissa. Kaikki tähtää muutokseen ja kuolevaisuuden loppumiseen sen myötä. Tosi hienoa, että ajattelet asioita!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei! 
Minä pidän kirjoittamisesta ja arjessa se on parhaillaan yhdenlainen voimaa antava asia, ollut jo lapsesta saakka. Kirjoitan monenlaisia tekstejä lasten tarinoista mielipidekirjoituksiin ja runoihin. Enimmäkseen nämä kirjoitukset päätyvät omaan (digitaaliseen) pöytälaatikkooni, mutta joitain blogitekstejä ym. olen julkaissut toimiessani vapaaehtoisena eräässä yhdistyksessä. Pöytälaatikkoon kirjoittamani tekstit liittyvät joskus Jumalaan ja uskoon, mutta usein elämään muuten. 

Ongelmana kuitenkin on se, että mietin hyvin tarkkaan, mitä voin kirjoittaa ja mikä on väärin. Pelkään, että kirjoittaisin tahtomattani jotain, mikä on Jumalaa vastaan tai väärin. Esimerkiksi monia aivan yleisiäkin sanavalintoja tai tapoja puhua pohdin, voiko näin sanoa. Mietin esim. voinko sanoa, että synnytyksessä on jotain alkukantaista voimaa vai ohjaako tämä ajatukseen siitä, että Jumala ei liittyisi asiaan mitenkään. Ajattelen, että tuo alkukantainen voimakin on ennen kaikkea Jumalan luomaa, mutta viittaako se noin ilmaistuna liikaa esihistorialliseen aikaan? Vaikka silloinkinhan jo Jumala oli ja vaikutti ja ehkä siis tämä ajatus itsessään on enemmän väärin? Kuinka voisin löytää oikean tavan kirjoittaa tai luottamuksen siihen, että Jumala ymmärtää, mitä tarkoitan? Tai miten voisin ratkoa tätä ongelmaa?

Vastaus:

Nimimerkille Kirjoittelija

Sinulla on hieno harrastus! Se, että kirjoittaa ajatuksia erilaisista asioista pakottaa miettimään niitä aina vähän pitemmälle, kuin silloin, kun ajatukset ovat vain sellaisia hetken heittoja, jotka karkaavat ajoittain suusta ulos. Perustellun ajattelun kehittyminen ihmiselle on hirmuisen tärkeää ja välillä tuntuu, että myös katoavaa perinnettä. Toivottavasti ei!

Voit ihan hyvin puhua synnytyksen alkukantaisesta voimasta tms. loukkaamatta Jumalaa, sillä nämä ovat Jumalan luomia asioita ja se voima voi olla vaikka aika lähelle Jumala itse. Mene ja tiedä! Kaikki oleminen ja tapahtuminen, mitä on olemassa, on Jumalan toimintaa. Ongelmia tulee enimmäkseen siitä, että me ihmiset välillä sotkemme asioita, eikä kaikki sitten enää osukaan ihan raiteilleen. Mutta tässäkin me puhumme enemmänkin teoista ja siitä, mikä kannustaa ihmisiä erilaisiin toimiin. Esimerkiksi ilmastomuutosta edistäviin asioihin kannustaminen on pahasta, koska se edistää maailman muuttumista vaikeaan suuntaan. Kokonaisia kansoja voi vielä kadota sen myötä. Sinun pohtimasi asia taas ei suoranaisesti vaikuta ihmisten tahtoon toimia tietyllä tavalla. En uskoisi tämän olevan mitenkään hankala, tai paha asia näinkään päin nähtynä. Minusta voit hyvin ilmaista asioita tottumallasi tavalla ilman, että siinä on mitään pahaa.

Minusta sinun ei tarvitse miettiä, että miten kirjoittaa niin, että Jumala ymmärtää. Jumala näkee sinun sydämeesi ja tuntee salaisimmatkin ajatuksesi. Hän ei tarvitse itselleen sinun kirjoituksiasi, vaan tullakseen näkyväksi ja vaikuttavaksi lukijoittesi ajatuksiin ja sydämiin. Jumala kutsuu sinua puhumaan ihmisille ja sitä kautta hän puhuu myös sinulle. Niin hänen elämänsä elää ja vaikuttaa sinussa ja sinun ympärilläsi. Valitse siis ilmaisutavat niin, että ne välittävät sinun ajatuksesi ja tunteesi ihmisille, niin huomioit Jumalan pyrkimykset siinä samalla kaikkein parhaimmin. Se on itsensä Jumalan työtä kaikkien hyväksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, 

Haluaisin kysyä luterilaisesta opista liittyen niin kutsuttuihin kuoleman synteihin. Englanniksi "Mortal sin". Moni katolilainen on kertonut minulle, että jos esimerkiksi masturboi tai vaikka valehtelee oman hyödyn saamiseksi, ovat ne niin pahoja syntejä, että Jumalasuhde rikkoutuu. Jos sitten kuolee ennen kuin ehtii tunnustaa papille ja saada tältä anteeksi, joutuu suoraan helvettiin. 

Onko tämä todella Raamatun opetusta? Eikö riitä, että tunnustaa Jumalalle.

Vastaus:

Nimimerkille -

Jumalasuhde rikkoutuu silloin, kun jokin muu asia, tai ilmiö, tai olento ottaa sydämessä sen paikan, mikä kuuluu Jumalalle. Elämä alkaa pyöriä silloin sen ympärillä ja se alkaa normittaa ajattelua ja sen pohjalta toimintaa: sanoja ja tekoja. Ihminen alkaa tällöin muistuttaa ajan myötä tätä uskonsa kohdetta ja sen elämästä tulee ihmisen elämää. Jos puhutaan kuolemansynneistä, se tapahtuu, kun ihmisen suhde Jumalaan särkyy. Jokin muu, tai kaikki muu vie ihmistä mukaansa ja Jumala menettää merkityksensä. Sydämen katumus, pyrkimys parannukseen ja luottamus Kristuksen sovitustyöhön on se apu, joka päästää ihmisen takaisin Jumalan yhteyteen. Jumala on antanut meille tämän avun, koska hän tietää, että ihminen ei voisi ikinä saavuttaa ihan omin voimin ikuista elämää, vaan syntiin lankeilut ja sovituksen etsiminen, vain eksyttäisivät tämän nurinperiseksi kieroutuneen olennon ihan täysin. Mitä enemmän tällainen itse yrittää ja etsii, sitä enemmän eksyy ja hukkuu.

Yksittäiset teot ovat hedelmiä, jotka jokin perustavampi ongelma tuottaa. Näistä tuskin mikään on kuoleman synti. Ennemminkin kuoleman synti on se perustavampi asia, joka mahdollistaa huonot hedelmät.

Sinun pohtimissasi tilanteissa voit ihan hyvin tunnustaa tekosi Jumalan kasvojen edessä ja pyytää anteeksi Jeesuksen nimissä. Ja luottaa siihen, että saat anteeksi ja Jumala korjaa sen, mikä on rikkinäistä, eli sinä muutut tämän työn myötä ajan edetessä.

Tämän enempää luterilaisuus ei tunnista ajatusta kuoleman synneistä. Ajatus perisynnistä, mikä pilasi ja pilaa ihmisen ja irrottaa elämästä on varsinaisin kuolemansynti. Tämä irrottaa ihmisen elämästä ja saattaa ihmisen tuhoon ilman Jumalan väliin puuttumista. 

Minun korvaani tuo katolilainen tekojen korostus kuulostaa juutalaisten lakihenkisyydeltä, jossa teot korostuvat uskon ja Hengen sijaan. Ei Kristukselta.

Tästä asiasta on keskusteltu aiemminkin tässä viestiketjussa. Kelaamalla alkuun päin ne tulevat jossakin kohdin vastaan. Asia tuntuu mietityttäneen useampaakin, siksi kertaan tämän tässä. Sieltä voi löytyä vielä jotakin lisää asiasta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko ylpeys syntiä? Milloin ihminen on liian ylpeä itsestään? Milloin itsetutkiskelu menee jo liian pitkälle?

Vastaus:

Nimimerkille Matilda

Martti Luther sanoo, että synti ihmisessä on perusolemukseltaan itsekkyyttä ja kopeutta. Se on tila, jossa ihminen näkee mitä tahansa minä tahansa pysyäkseen omassa ylväässä tilassaan. Silloin jopa silmät voivat nähdä omiaan ja korvat kuulla ihan omiaan. Tällainen estää ymmärtämästä todellisuutta realistisesti ja käsittelemään asioita sen mukaisella tavalla. Jos ylpeytesi vie sinua niin, että olet voimaton sen kanssa, se on pahasta ja voi tuottaa paljon vahinkoa sinulle ja sinun läheisillesi. Tässä tulee esille se, miten synti on rikkinäisyyttä ja rikkoo lisää.

Myös se on pahasta, jos olet sillä tavoin nöyrä, että vääristellysti tuot itseäsi esille jotenkin alamittaisena, vakka tiedät, että asia on toisin. Ihmisen pitäisi jaksaa kantaa oma kyvykkyytensä ja antaa siten taitonsa myös muiden avuksi. Samalla ihmisen pitää jaksaa nauttia siitä koituvaa arvostusta voimatta asiasta pahoin - tässäkin pakonomaisuus väärään suuntaan on pahasta. Tervettä on nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat ja kyetä kohtaamaan todellisuus ja kaikki siinä sen mukaan(harva taitaa siihen pysyä).

Itsetutkistelu voisi mennä silloin liian pitkälle, jos se tuottaa vain negatiivisia näkemyksiä itsestä ja ylläpitää tarpeetonta syyllisyyden tuntoa asioista, joista ei järjen mukaan pitäisi olla syytä potea huonoa omaatuntoa. Tietysti jos itsetutkistelu tekee sen, että ei enää kykene hahmottamaan muuta kuin oman itsensä ja muun todellisuuden taju katoaa, on taas arkirealismi hukattu, eikä mieli enää näe totuuksia, kuten ne ovat. Elämän takia pitää nähdä muutakin ja myös muut ihmiset samalla tavoin. Muutenhan jäät kaikessa muiden jalkoihin ja aivan aiheetta. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, 

Tarkoittaako se, ettei tunne huonoa omaatuntoa synnistä sitä, että on paatunut ja joutuu kadotukseen?

Aina ennen kun sorruin itsetyydytykseen, sen jälkeen tuli todella huono olo. Kadutti. Nyt olin jo yli vuoden ilman mutta sorruin taas. Minulla ei kuitenkaan nyt ole sitä huonoa omaatuntoa. Tarkoittaako tämä, etten enää voi pelastua?

Vastaus:

Nimimerkille S

Kun ihminen paatuu niin paljon, että omatunto kuolee rinnasta, hän ei enää välitä siitä, miten paljon hän tuottaa muille vahinkoa. 
Hän näkee vain oman etunsa. Sellainen ihminen on psykopaatti, joka voi tehdä muille mitä tahansa saavuttaakseen omia tavoitteitaan. Sotia käydään tällaisista syistä ja se tuottaa paljon vahinkoa. Tällaiset ihmiset tuhoutuvat.

Sinä et omine vaivoinesi tuota ongelmia, kuin korkeintaan itsellesi! Olen ihan varma, että Jeesus antaa sinulle mitä mieluimmin anteeksi sen, mitä teet tuottamatta vahinkoa toisille. Ehkä hiljainen omatuntosi johtuukin siitä? Varo vain, ettei viettisi vie sinua kenenkään perheellisen sänkyyn ja riko perhettä. Se olisi jo paljon ikävämpi asia. Sinun pitäisi hallita sitä, eikä sen sinua. Vähän sama juttu, kuin päihteidenkin kanssa!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä seuraava Luukkaan evankeliumin luvun 12 kohta tarkoittaa:

"Ei rauhaa, vaan riitaa

»Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle – ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt! Mutta minut on kasteella kastettava – ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt! Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa! Tästedes saman perheen jäsenet ovat eri puolta: viidestä on kolme kahta, kaksi kolmea vastaan. Isä joutuu vastakkain poikansa kanssa, poika isänsä, äiti tyttärensä ja tytär äitinsä, anoppi miniänsä ja miniä anoppinsa kanssa.»"

Minua tämä kohta hämmentää, sillä se ei jotenkin aivan tunnu sopivan yhteen armollisen, rakkauden täyteisen, hyvän Jumalan kanssa. Tiedän kuitenkin, että tässä vika on minun mielessäni, ja todellisuudessa Pyhä Herramme on erehtymätön ja kaikessa suuruudessaan paljon suurempi kuin voimme käsittää. Onko syntiä sanoa ääneen, ettei käsitä jotain Jumalan sanasta tai että jopa miettii, miten se sopii siihen kuvaan, joka Raamatusta muualta rakentuu?

Vastaus:

Nimimerkille Mietin

Kyllä on ihan oikein ja kohtuullista myöntää se, että ei voi käsittää ihan kaikkea. En usko, että kukaan voi käsittää ihan kaiken. Tämän tajuaminen ja oman vajavaisuuden tiedostaminen on liikettä kohti sen korjautumista ja täyttä täydellisyyttä. Vajaa voi aina etsiä täydennystä, mutta täyteen ei mahdu enää mitään, vaikka se tosiasiassa olisikin vajaa!

Minusta Jeesus tässä puhuu totuudesta ja sen etsimisestä. Eriävät käsitykset totuudesta ja siitä, mikä on arvokasta voivat jakaa ihmisiä ja lietsoa riitaa ihan sodiksi asti, kuten kävi kansalaissodassa. Ymmärrys nostaa ihmisiä jaloilleen ja antaa äänen, mikä voi rikkoa perinteisiä valtarakenteita, kun taju totuudesta pakottaa panemaan asioita uuteen järjestykseen ja vallanpitäjilläkin on asioista ovat näkemyksensä. Totuuden etsintä tuottaa väittelyä ja jakaa mielipiteitä, mutta vie myös elämää ja kyvykkyyksiä eteenpäin. Tyhjät perinnäissäännöt vievät vain energiaa oikealta etsimiseltä ja suuntaavat vanhennuttuaan huomion sivuseikkoihin, jolloin totuus voi unohtua. Vanhat säännöt ovat joskus syntyneet ihan erilaisiin olosuhteisiin, kuin joissa niitä myöhemmin noudattavat elävät. Tällaisen murroksen tulta Jeesus on sytyttelemässä. Se on kehityksen sivutuote. Jeesus itse on Jumalan sana, joka tuo totuuden näkyville.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Joku toinen kanssakulkija oli kysynyt sinulta itsetyydytyksestä. Vastauksesi alkoi näin: "Minä en pitäisi hyvänä mitään tapaa altistaa mieltä joidenkin viettiperäisten pyrkimysten vietäväksi." Erittäin hyvä lause, mutta tästä jäin pohtimaan, onko myös parisuhteessa toteutettava seksuaalisuus, seksi tapa altistaa itsensä viettiperäisten pyrkimysten vietäväksi? Toisaalta seksi kai on avioparin kesken tärkeä tapa ylläpitää yhteistä hyvää sekä keino saada lapsia ja näin toteuttaa Jumalan tahtoa lisääntymisestä. Millaista on oikeanlainen seksuaalisuus?

Entä mitä olet mieltä nykyisestä seksuaalisen vallankumouksen kehityksestä, jossa karkeasti sanottuna, kuka vain saa harrastaa seksiä kenen vain kanssa, seksityötä aletaan nostaa muiden ammattien kanssa samalle viivalle, Only Fans ja muut videopalvelut, joissa ihmiset esittelevät henkilökohtaisia alueitaan/itsetyydyttävät/harrastavat seksiä maksua vastaan, vetävät runsaasti katsojia? Olen miettinyt kovasti, voiko tämä olla Jumalan tahto ja oikeanlainen kehityksen suunta. Minä näen siinä valtavan paljon ongelmia, ihan kaikkien kannalta, mutta joku varmasti sanoisi minua vanhanaikaiseksi ja tiukkapipoiseksi.

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskelija

Sanoisin, että aviosuhteessa, tai vastaavassa, jossa ihmisten on tarkoitus elää ihan tosissaan toistensa kanssa on sellainen viitekehys, jossa seksiä voi harrastaa ihan vapaasti keskenään, kunhan siinä ei mitenkään tuota toiselle pahoinvointia pakottamalla tätä johonkin alentavaan, tai kipua tuottavaan tms. Toiselta ei voi vaatia sellaista, mitä ei itselleenkään tahtoisi. Tämän biologinen merkitys on saada jälkeläisiä ja ilmeisimminkin tiivistää ja ylläpitää keskinäistä suhdetta: ylläpitää perhettä. Oikeanlainen seksuaalisuus on sellaista, että se sopii kumppanille ja tuntuu tästä hyvältä, samoin kuin itselle.

Minusta nykyinen seksuaalinen vallankumous on mennyt liian pitkälle. Sellainen, mikä oli jokunen vuosikymmen sitten ääri-ilmiö ja jonkinlaista vastakulttuurista häröilyä on siirtynyt, tai siirtymässä enemmänkin valtavirran uudeksi normaaliksi. Siitä, mikä otettiin jotenkin koomisena ja sirkusteluna alkaakin olla nykyään ihan normaalia arkea! Ja sama tuntuu koko ajan jatkuvan: äärimmäisyydet pyrkivät valtavirran ilmiöiksi jokapäiväisen arjen perusasioiksi. Jossakin kohti tämä vetää vinoon, jos ei vielä ole mennyt ihan överiksi. Osa elää jonkinlaisessa eroottisessa kestokuplassa, josta käsin pää ei enää käsitä mitään muuta ja osa on täysin kyllästynyt jo koko asiaan. Nuoria seksi ei kiinnosta enää, kuten se on aiemmin kiinnostanut, he ovat sitä jo korvia myöten täynnä. Sitä tulee niin joka tuutista. Jos tämä on syynä syntyvyyden romahtamiseen, on meillä menossa jokin isompi kansallinen romahdus, joka voi vielä ajan myötä osoittautua oikein kohtalokkaaksikin. Väki vähenee läntisessä maailmassa ja maailman ilmastomuutos käynnistelee jo vähitellen suuria kansainvaelluksia. Ei puutu enää kuin jokin iso romahdus, joka vie edellytykset kontrolloida tilannetta ja sen kehitystä. Sitten vasta alkaakin tapahtua.  Toki väestökehitykseen voisi olla syynä myöskin kasvavat koulutuspaineet ja tämän elämänvaiheen pitkittyminen, mikä vain siirtää perheen perustamistoimia myöhemmäksi. Mutta sen me näemme ajan myötä.

Ei tämä nykykehitys oikein tunnu Jumalan tahdolta, eikä se myöskään laajemmin katsottuna tule tuottamaan mitään hyvää. Ihmisen pitäisi kasvaa ylitse viettivetoisen eläimen luontaisuudesta ja kyetä toteuttamaan sellaista elämää, joka voi organisoitua tulevaisuuden haasteiden myötä niin, että ei tule mitään hirvittäviä hävityksen kauhistuksia. Stephen Hawkins, nyt jo edesmennyt tähtitieteilijähän varoitteli, että ihmiskunta elää juuri nyt historiansa vaarallisinta vuosisataa. Jos se tästä selviää, voi sillä olla vielä pitkä tulevaisuus, mutta tuhon riski on suuri. Tässä minusta näkyy jo se tilanne, mitä hän pohtii ja Ukrainassa kehkeytyy siihen mahdollisesti vielä yksi osatekijä lisää. Ukrainan tilanne jo sinänsä on syntynyt territoriaalisista ongelmista, eli viettivetoisen eläimen luontaisesta todellisuuden tulkinnasta. Tavalla, tai toisella. Siksi ihmiskunta ei saisi antaa tällaisen ominaisuuden vahvistua itsessään liikaa. Se on poikittain meidän tulevaisuutemme tarpeiden kanssa ja Jumalan kuvan ja -kaltaisuuden kanssa. Jeesus opettaa meille juuri tätä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olivatko Aatami ja Eeva nykyihmisiä vai Neandertalinihmisiä? Ihmisiä on eri lajeja. Luotiinko ne ennen virallisia ensimmäisiä ihmisiä vai siinä välissä?

Vastaus:

Nimimerkille Eetu-Matti

Tähän minä en osaa antaa mitään suoraa vastausta. Mutta olivatpa ensimmäiset ihmiset ulkoisesti mitä ihmisiä tahansa, tai vaikka apinoita, he kuitenkin pitivät itseään ja toisiaan ihmisinä ja Jumalan kaltaisina olentoina erotuksena muista eläimistä ja kasveista, kuten nykyäänkin. Ilman eriyden kokemusta ihmiset olisivat sulautuneet yhteen muiden eläinten kanssa pariutumalla ja kadonneet. Vielä nykyäänkin on olemassa aika ihmisenkaltaisia eläimiä.  Nythän meillä on kuitenkin varsin vahvasti eriytynyt ihmiskunta kaiken muun luomakunnan keskellä, jopa niin, että joudumme suojelemaan muuta luomakuntaa itseltämme. Ja eläimet tuntuvat jo niin kovin etäisiltä, että meillä ei välttämättä ole paljoakaan enää yhteenkuuluvuuden tunteita? Monille eläin on suunnilleen sama asia kuin ateria, tai tuotantohyödyke. Tosin lemmikeillä on käytännössä perheenjäsenen asema melkoisen usein.

Muistelen, että jokin tovi sitten, puoli vuosikymmentä, tai vuosikymmen sitten,  Lähi-Idän alueelta löydettiin muinaisen ihmisen jäänteet, jossa oli jälkiä sekä nykyihmisestä, että neanderthalilaisesta. Tämä oli ensimmäinen konkreettinen jälki tällaisesta risteytymisestä ja siksi suurempi tapaus. Muistan miettineeni silloin, että tämäköhän yhdistyminen liittyikin nykyisen eurooppalaistyyppisen ihmisyyden syntymiseen? Luominen olisi ainakin tapahtunut Raamatun esittämässä suunnassa maailmaa. Rasismi ja sen kaltaiset ilmiöt ovat erottaneet ihmisiä toisistaan aika viime aikoihin asti, mikä on voinut tuntua miltei samalta, kuin olla ainoita ihmisiä maailmassa oman porukan kanssa. Mutta tästä on vaikea sanoa mitään sen enempää. Varmaankin tieteen edistyminen avaa meille vielä uusia tapoja ihmetellä näitäkin asioita. Yksi ajatus voisi aueta shamanistisestä perimätiedosta käsin:  Shamanismi on varhaiskantaisten kulttuurien tapa kohdata omat jumalansa tai esi-isien henget. Niissä poppamies, tai shamaani joutuu transsiin ja kokee käyvänsä tuonpuoleisessa tapaamassa henkiä ja esi-isiä, toisinaan hän saa parannettua jonkun sairaan, tai tuo tietoa riistan sijainnista, tai saa henget tuomaan riistaa tähtäimiin. Shamanistinen perimätieto, joka tunnetaan useammalla mantereella pitkien matkojen erottamana sanoo, että aikojen alussa paratiisin aikana, tai myyttisenä alkuaikana ihmiset elivät niin kiinteässä suhteessa taivaan jumalvoimiin, että mitään välittäjiä, shamaaneja, ei tarvittu. Kaikki elivät täydessä suhteessa taivaan voimien kanssa. Sitten ajan myötä ihmiset heikkenivät tässä suhteessa ja tuntuma taivaaseen katosi, minkä takia alettiin tarvitsemaan shamaaneja ja hekin ovat ajan myötä heikentyneet vielä lisää. Tämä voisi olla niin vanhaa perinnettä, että muinaisetkin ihmiset olisivat voineet olla tietoisia tällaisesta. Se on ehtinyt leviämään niin laajalle, että vastaavasta ollaan perillä niin Siperiassa, kuin Australiassakin, kuin Raamatun kirjoittajien keskuudessakin, joten vanhasta käsityksestä pitää olla kysymys. Jutut eivät kierrä, miten nopeasti tahansa. Ehkä joku on nähnyt joskus jotakin? Ja porukat sittemmin eriytyneet? Mene ja tiedä, mutta ei savua ilman tulta, joten jotakin on varmasti jossakin tapahtunut!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka paljon ehtoollisviinissä on alkoholia? Jos on säännöllinen lääkitys, niin kannattaako ottaa viini alkoholittomana?

Vastaus:

Nimimerkille Hanna-Mari

Ehtoollisviinissä on 15% alkoholia. Se on Malaga viiniä, paksun makeaa, väkevää viiniä. Siitä en osaa sanoa mitään, miten sinun lääkityksesi reagoi alkoholiin. Ehtoollisella viiniä jaetaan runsas ruokalusikallinen, ei varmaan paljoakaan enempää - pikarithan ovat aika pieniä ja dipattaessa viinin määrä jää vielä pienemmäksi. Sinun kannattaa kysyä lääkäriltäsi sitä, miten lääkityksesi reagoi alkoholin kanssa ja voitko käyttää sitä lainkaan. Hän osaa vastata tähän kysymykseen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten Jeesuksen sanat "Minä olen teidän kanssanne, kaikki päivät maailman loppuun asti"...voi kokea todeksi täällä fyysisessä maailmassa ? En näe Häntä, en kosketuksena tunne Häntä - on vain ne sanat. Ja miten saisin itselleni sellaisen Jeesuksen läsnäolon tunteen ja rauhan, jota toiset kertovat kokevansa?

Vastaus:

Nimimerkille Minä

Martti Luther muotoili asian aikanaan sanomalla, että Kristus on läsnä meissä meidän uskossamme. Usko tuo Kristuksen elämän ja mielen pyrkimykset osaksi ihmistä ja ihminen alkaa pyrkiä elämään Kristuksen elämää, mikä johtaa myös kuoleman vallan murtumiseen. Jumala pyrkii ruumiillistumaan ihmisessä uskon kautta ja Jeesus opettaa meille siihen elämään liittyviä asioita ja asennetta Raamatussa. Näin Jeesus voi elää kanssasi olemalla sinun uskossasi läsnä ja saamalla sinut elämään hänen sisarenaan ja veljenään. Niin olet Kristus lähimmäisillesi ja kohtaat heissä Kristuksen läsnäolon suhteessa sinuun, kun saat heiltä vastarakkautta, jota uskossa läsnä oleva Kristus sinussa on ensin herättänyt heissä saamalla sinut toimimaan Jumalan tahtomalla tavalla. Niin Kristus on kaiken aikaa kaikessa läsnä ja opastaa sinua johdattamalla toimimaan Kristuksen tavoin, kun alat nähdä asiat hänen silmillään ja kuulla ne hänen korvillaan ja pohtia niitä hänen ajatuksillaan. Silloin teot ja pyrkimykset muotoutuvat hänen tavallaan. Tätä tekee sinussa Jumala Pyhänä Henkenä, jotta hän voisi olla sinun oikea Isäsi ja Jeesus sinun oikea veljesi.

Ehkä voisit luottavaisin mielin jättää elämäsi Jeesuksen käsiin ja antaa hänen johdattaa sinua erilaisissa elämäntilanteissa? Luottaa siihen, että Jumala antaa sinulle kykyä ja voimia siihen? Ja että se muuttuu ajan myötä, minkä pitää muuttua asioiden etenemiseksi oikeaan suuntaan? Jättää kaikki Isän käsiin! Rukous voisi olla hyvä apu tässä. Sellainen mielessä tapahtuva pieni ajatusten vaihto.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko itsetyydytys syntiä/suotavaa?

Vastaus:

Nimimerkille Mietiskelen

Minä en pitäisi hyvänä mitään tapaa altistaa mieltä joidenkin viettiperäisten pyrkimysten vietäväksi. Itsetyydytys ei ole mikään kuolemansynti, mutta toistamalla toimintaa vahvistat tietynlaista toiminnallista tarvetta itsessäsi ja sen ote sinusta lujittuu. Eli se alkaa hallita sinun mieltäsi entistä vahvemmin. Tämä saattaisi johtaa erilaisten seksuaalisten tarpeiden otteen vahvistumiseen sinussa. Jos tällainen alkaa tuottaa sopimatonta toimintaa muita ihmisiä tms. kohtaan, olet kilvoitellut itsestäsi ihan väärät elementit vahvemmaksi kuin muut. Kristittyjen pitäisi elää ennemminkin Jumalan tahdon ja pyrkimyksien ohjaamalla tavalla, niin, että ne veisivät enemmän ja vahvistuisivat ihmisen luonteessa ja luonnossa. Jopa yliajaen muita ominaisuuksia, jos se on tarpeen. Tässä mielessä mielen kiihdyttely väärillä asioilla, kuten porno, tai itsetyydytys, tai päihteet, tai muu addiktoiva ovat huonoa terapiaa, tai kasvamista. Tietysti jos itsetyydytyksen avulla voit välttää sotkemastasi lähimmäistesi perhe-elämää ja parisuhteita, voisi tämä olla se vähemmän paha vaihtoehto, jos mitään hyvää vaihtoehtoa ei ole käsillä. Hyvä olisi rakentaa elämää niin, että käyttää riittävästi energiaa itsen kehittämiseen ja liikkumiseen terveyden hyväksi, että se tulisi käytetyksi jotenkin elämää eteenpäin vievällä tavalla ja löytyisi jokin kiinnostuksen kohde sellaisesta suunnasta. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ovatko videopelit syntiä, lapsesta asti olen pelannut videopelejä, pääsääntöisesti sotapelejä ja se on ollut koko elämäni iso osa minua, tapa rentoutua. Olen uskoon tulon myötä alkanut paljon miettimään mikä on syntiä ja mikä ei ja pelkään että joutuisin luopumaan videopeleistä.

Vastaus:

Nimimerkille Uskossa

Syntiä on sellainen, mikä erottaa sinut Jumalasta. Sellainen, mikä vie paikan sydämessäsi niin, että mikään ei voi ylittää sitä. Se on Jumalan paikka ihmiselämässä. Mikäli videopelit eivät yllä tällaiseen, eivät ne ole syntiä. Se mitä toinen voi tehdä voi olla tuho toiselle, kaikki ei sovi kaikille. Jos olet löytänyt uskon videopelien kanssa, voit ihan hyvin elää uskossa niiden kanssa. Ne eivät varmaankaan saa sinua kääntymään elämää vastaan ja vahingoittamaan lähimmäisiä? Tässä on se ratkaiseva asia, mikä sopii sinulle ja mikä ei. Käypää on se, mikä ei käännä sinua mitenkään muita vastaan, vaan antaa sinun olla hyvä lähimmäinen. Sitä Jumala tahtoo.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ps.139 "Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." Okei. Miten selität sitten seuraavan? On aviopari. Tämä suhde on pyhä. "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Toinen puolisoista tekee syrjähypyn, jonka seurauksena syntyy lapsi. Tähän kohtaan sitten tuo psalmi 139. Oliko siis tarkoitettu niin, että syrjähyppy piti tehdä, jotta toteutui tuo "Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani"? Eli piti tehdä se synti ?

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskelija

Esitätpä hurjan kysymyksen! Martti Luther opettaa, että kaikki mitä tapahtuu, on Jumalan tiedossa jo etukäteen ja hänen voimansa jopa vie vääjäämättä kaikkea eteenpäin. Jumala kyllä pyrkii viemään asiat hyvin ja oikein, mutta ihminen on irronnut paikaltaan ja toimii väärin. Siksi maailmassa on kaikenlaista tarpeetonta kieroutuneisuutta. Tämän Jumala käyttää eri tavoin pelastuvien hyväksi ajan edetessä. Eli jos lapsi syntyy syrjähypystä, sekin on Jumalan hoidossa. Avioliitto kyllä rikkoutuu syrjähypyn myötä ja voi jopa hajota kokonaan ja päättyä samoin tein. Joskus kai avioliitot ovat jatkuneet tästäkin huolimatta. Kaikki eivät ratko asioita ihan samoin. Jos avioliitto päättyy eroon, Jumala näkee senkin ja hyödyntää senkin pelastuvien hyväksi. Jeesus on hankkinut anteeksiantamuksen molemmille osapuolille ristin uhrillaan, mikä kantaa tilanteessa: ihminen on usein liian heikko tekemään täysin niin kuin on oikein ja siksi tällaista tarvitaan. Syntyvä lapsi on syytön osapuoli tapahtuneeseen, mutta myös perinnöllisen rikkinäisyyden vaivaama omalla tavallaan ja siksi Jumalan armon tarpeessa saavuttaakseen iankaikkisuus olomuodon. Raamatussa meille aukeaa se, miten kaikki on ehdottoman oikein ja sitä vasten me joudumme tajuamaan oman kyvyttömyytemme siihen, mikä oikeasti on hyvää ja mihin ihmisen pitäisi pystyä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Jossain luki, että Jeesus oli täydellinen ihminen ja synnitön. Sairasteliko Jeesus ikinä? Elikö hän kuitenkin ihmisenä siten, että koki ne nurjat puolet myös, esimerkiksi vaikka sairastelee välillä yms. Kokiko iloa, pelkoa, rakkautta? Olisiko Jeesus halunnut vaimon? Olen näitä kysymyksiä jo lapsena miettinyt, Jeesuksen ihmisyyttä ja ihmiskokemuksia.

Vastaus:

Nimimerkille Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa

Ihmisyytensä puolesta Jeesus oli täysin ihminen, joka tunsi surua ja iloa ja kärsi kipua, nälkää ja kaikkia muita ihmisyyteen liittyviä asioita. Luultavasti kaikki inhimillinen on hänelle tuttua. Profeetta Jesaja (53)ennustaa, että kipujen ja sairauksien mies tulee sovittamaan kansansa synnit ja kärsii muille kuuluvat kärsimykset sovittaessaan heidät. Tältä pohjalta ajatellen Jeesus on kokenut kaikki ihmisen koettavissa olevat kärsimykset ja päässyt niiden yli. Jopa kuoleman ruhjovan otteen yli niin, että on voinut herätä kuolleista. Luulenpa, että Jeesus on ajoittain myös kaivannut omaa perhettä ja kokenut myös sen tilanteen kivulloisuuden ja päässyt senkin yli. Niin hän voi olla meidän tukenamme kaikissa elämän kolhuissa ja auttaa meitä sellaisten yli. Jeesus eroaa meistä tavallisista ihmisistä lähinnä siinä, että hän ei ole perisynnin särkemä rikkinäinen ihminen vaan ehjä Jumalan kuva ja kaltainen olento, mitä ihminen oli ennen syntiin lankeemusta. Hänessä näkyy siis se, minkälaisia meistä on tulossa, kun rikkinäisyys meissä korjaantuu: jos ei tässä ajassa, niin sitten sen jälkeen. Jeesus on opastamassa meitä siihen. Usko on sen työkalu.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Selailin nettiä ja tuli mieleen kysymyksiä. Mitä demonit ovat? Miten vältellä niitä? Onko saatana yksi lucifer vai monta mustaa enkeliä?

Vastaus:

Nimimerkille Emmaliina

Demoneiden ajatellaan olevan henkiä, jotka ovat Jumalan luomia olentoja. Kuuluvat siis kirjaimellisesti luomakuntaan. Kaikki, mitä Jumala on luonut on hyvää, mutta osa hengistä lankesi syntiin, kuten ihminenkin. Lucifer, tai Saatana - tämä tunnetaan molemmilla nimillä, on alkujaan mahtava arkkienkeli, heistä suurin, joka aloitti enkelien kapinan Jumalaa vastaan ja syöstiin kannattajineen ulos taivaasta. Nyt tämä porukka tekee kaikenlaista vahinkoa vaikutuspiirissään, yrittäen kaapata todellisuuden herruuden itselleen. Meneillään on siis kamppailu, joka tuntuu ihmisessäkin kahden tahdon väliseltä ristiriidalta, jossa toisaalta tahtoo tehdä hyvin ja oikein ja toisaalta on altis lipeämään ihan muuhun, vaikka sen tietäisi vääräksi.  Hyvä tapa välttää kiusauksiin lankeamista ainakin raskaimmin osin voisi olla se, että etsii elämälleen jonkin hyvän tarkoituksen ja pyrkii toteuttamaan sitä. Tällaisen edetessä, ei pitäisi langeta enää ainakaan isoissa asioissa vinoon niin helposti, vaikka pienemmissä asioissa niin voisikin ehkä käydä, mutta silloin voi aina turvata Jeesukseen ja hänen sovitusuhriinsa. Pyytää opettajaa auttamaan! Jumala itse on henkenään työssä meissä ohjaamassa meitä ja paha pyrkii kiilaamaan tämän ulos päästäkseen itse viemään meitä ja ottamaan siten ihmiset omaan valtaansa koko sieluineen ja ruumiineen. Usko Kristukseen on vahva suoja pahaa vastaan ja pitää ihmisen pystyssä. Ja tämä tulee lopulta kuitenkin voittamaan, sillä elämä voittaa!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Moikka! Jos Jeesus ei tullut poistamaan lakia, niin miksemme me kristityt noudata kaikkia niitä ohjeita ja lakeja, joita Vanhassa Testamentissa on?

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Koska Jeesuksen opettama ja herättämä usko saa meidät toimimaan oikealla tavalla intuitiivisesti muista huolehtimiseksi. Se on juuri sitä, mihin laki pyrkii meitä viimekädessä ohjaamaan: muovaamaan meidän elämäämme Jumalan kaltaisuuteen ja hänen tahtonsa mukaiseksi. Ihminen,  joka noudattaa lakia pelastuakseen ei huolehdi toisista, vaan ainoastaan omasta hyvästään. Jumala tahtoo huolehtia toisista, eikä itsestään. Ja sellaisiksi meidänkin pitää Jumalan lapsina kasvaa.

Usko saa siis meidät noudattamaan niitä Jumalan ohjeita, jotka ovat Jumalan elämälle olennaisia, saamalla meidät tahtomaan niin ja ymmärtämään niin. Laki on paljon mekaanisempi ja tilannesidotumpi niin, että toimimalla pilkulleen lain mukaan jossakin tilanteessa, tuleekin rikottua lain syvimpiä pyrkimyksiä suhteessa muihin ja muuhun. Usko on Jumalan työtä meissä ja saa meidät toimimaan paremmalla tavalla, vaikka ihminen rikkinäisyyttään voi silloinkin hairahtua. Ei kuitenkaan niin paljoa, kuin mekaanisen lain mukaan tietoisesti toimiessa. Jumala ei ole ohjaamassa meitä lakisääteisyyksillä, vaan hän elää meissä uskossa läsnä ja ohjaa meitä jo ajatuksiemme syntysijojen syvyyksissä tahtomaansa elämään, mihin liittyy luontainen epäitsekkyys ja muista huolehtiminen oman edun tavoittelun sijaan, johon laki meidät luettuna ja noudatettuna vain ulkoisesti helposti ohjaa. Ja oikea elämänasenne, joka luontaisesti toteuttaa lain vaateet jää syntymättä. Tässä usko ja laki ovat vastakkaiset ja toisensa pois sulkevat vaihtoehdot.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Voinko jollain arkisella tavalla, ajatuksella tai loitsulla vahingossa kutsua sielunvihollisen luokseni? Jos kiroilee hirveästi tai ajattelee että loitsut kirjoissa on harmittomia. Miten ihminen/millaisissa tilanteissa voi joutua riivauksen valtaan?

Vastaus:

Nimimerkille Emmaliina

Voit ajatella ihan rauhassa ihan mitä vain ja vaikka lukea jotakin loitsurunoutta ilman pelkoa, että kutsut sillä pahoja henkiä, tai että ne voisivat ottaa sinut haltuunsa. Se, kehen me uskomme ja kenen oppien mukaan me elämme, on se, joka hallitsee meidän sydämiämme. Tälle taholle itse kukin meistä kuuluu. Jos uskot Jeesuksen oppeihin ja Jumalan työhön maailmassa, ei mikään muu mahdu sinun sydämeesi, niin, että eläisit sen mukaan ihan viimekädessä. Ei raha, ihmisten arvostus, ei valta, eikä mikään muukaan mielen orjuuttaja, jonka mukaan me niin helposti alamme ajatella ja järjestellä kaikkea muuta elämässämme.

Lähimpänä jonkinlaista riivausta olet, jos esimerkiksi raivostut ja tilanne saa sinut tekemään jotakin sellaista, mitä et oikeasti tahtoisi tehdä. Tällaisessa tapauksessa voit jopa lausua nimiä, jotka pyrkivät viemään sinua omaan suuntaansa. Jos todella lipsahdat väärälle puolelle, hairahduksesta tuleekin sinulle normaali elämäntapa ja ajatus tapa ja siitä, mikä on hyvää, tulee jotakin, johon voit joskus ehkä vahingossa langeta ja kokea jopa katumusta siitä syystä. Erilaisissa itsekeskeisissä intohimoissa, joissa tuottaa muille vahinkoa mistään piittaamatta voisi olla alkeita tällaiselle muutokselle ja sen pääsemiselle sydämen ja ajatusten ja koko käyttäytymisen herraksi. Silloin et itse ole oikeastaan mitenkään oma herrasi, vaikka voit niin kuvitella. Lähempänä tätä olet, jos Jumala saa olla isäsi ja Jeesus veljesi, sillä luotuisuuden puolesta ihmisen minuus luonnostaan muistuttaa Jumalaa, vaikka onkin rikkinäinen. Siinä olemisen tavassa olet kaikkein eniten itsesi herra ja vapaa kaikista ylimääräisistä orjuuttajista.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe   

Kysymys:

Hei! Millä perusteella sivustolla julkaistavat kysymykset valitaan? Olen huomannut, että viime aikoina ainakin pari omaa kysymystäni on jäänyt julkaisematta, vaikka mielestäni olen ruksinut oikeat kohdat, samat, jotka julkaistuissakin kysymyksissä. Kiitos vastauksesta jo etukäteen!

Vastaus:

Nimimerkille Mietin

Kyllä minä vastaan kaikkiin kysymyksiin. Tosin jos jotakin on kysytty jo moneen kertaan ja olen vastannut viime aikoina, en ole pitänyt asialla kiirettä, koska vastaus löytyy selaamalla aiempia kysymyksiä. Jos kysymyksistäsi on jo vähän aikaa, voi vastausten löytämiseksi joutua selaamaan kysymyksiä pidemmälle taaksepäin. Näitä nimittäin tulee jonkin verran ja vastaukset ovat peräkkäin jonossa. Joten väliin on voinut kertyä aineistoa. Joskus vaikeampaan kysymykseen vastaaminen voi vähän venyä, koska tarvitsen aikaa asian hahmottamiseksi kyetäkseni vastaamaan juuri toivottuun asiaan. Ja silloin voi myös joutua palauttelemaan mieleen jo vähän unohtuneitakin asioita, mikä vie vähän aikaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Aloitan uuden psykoosilääkityksen ja olen pelännyt että eihän se vain voi muokata uskoani, koen uskoni olevan aika vahva. Ja toinen asia mitä olen miettinyt että eihän psykoosilääke ole syntiä? Eihän siitä ainakaan raamatussa mitään puhuta.

Vastaus:

Nimimerkille Mietin

Usko ei ole psykoosin tapainen mielentila, vaan ennemminkin elämänasenne. Siten suhde todellisuuteen ja siinä oleviin asioihin. En usko lääkityksen vaikuttavan tällaisiin jopa ideologisen tyyppisiin asioihin. En osaa pitää lääkitystä tarpeeseen mitenkään syntinä. Ihminen on rikkinäinen ja särkymiselle altis olento, joka tarvitsee apuvälineitä, kuten toisinaan lääkkeitä pysyäkseen niin terveenä, kuin on mahdollista olla. Samaa tekevät myös usko, ystävät, harrastukset, älylliset kiinnostuksen kohteet, riittävä liikunta, hyvä ravinto jne. asiat, jotka eivät voi mitenkään olla syntiä, vaan Jumalan meille antamaa hyvää lahjaa elämän tarpeiksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Saako horoskooppeja lukea? Saatan leikkimielisesti lukea päivän horoskooppeja. Jotkut ovat osuvia ja jotkut eivät pidä lainkaan paikkaansa. En sillälailla usko niihin, mutta sitten kuitenkin minussa on sitä, että toisinaan haluaisin pystyä ennustamaan asioita ja tietää edes jotain. Epätietoisuudessa eläminen on joskus raskasta. Monet horoskoopit ei pidä mitenkään paikkaansa, sillä monet samassa kuussa syntyneet eivät ole yhtään samanluonteisia kuin minä. Siinä mielessä en usko niihin, mutta päivän horoskoopin etsiminen netistä joskus koukuttaa, siihen jää koukkuun.

Vastaus:

Nimimerkille Cuisma

Horoskooppien lukeminen sinänsä ei ole paha asia. Ongelmaksi se voisi tulla, jos alat rakentaa elämääsi täysin niiden varaan ja unohdat, että kaikki on Jumalan, eikä horoskooppien varassa. Jumala vie maailmaa ja kaikkea siinä eteenpäin, eivät horoskoopit, tai tähdet niiden takana. Horoskooppien vaatimukset eivät johda mihinkään, mutta Jumalan puhe kantaa elämää ja toteuttaa sitä. Jos sydän tarraa Jumalan Sanaan, voi hyvin lukea horoskooppeja, mutta jos sydän tarraa horoskooppeihin, olisi parempi lukea Jumalan Sanaa. Ihan oman elämän tueksi ja hyväksi. Tämä voisi jopa opettaa intuitiota tajuamaan todellisuutta niin, että voisit sen varassa alkaa oivaltamaan tulevaisuuteen liittyviä asioita entistä paremmin. Jumala on Sana, logos, jonka mukaan kaikki, mitä on, on syntynyt ja jonka logiikalla kaikki toimii ja sen löytäminen voi avata silmiä toivomaasi suuntaan. Tällaiseen tarpeeseen et sinänsä tarvitsisi horoskooppeja, vaan Jumalaa tuntevaa sydämen ajattelua. Sitä Raamattu pyrkii tuomaan läsnäolevaksi meihin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Saako kristitty elää "mielikuvitusmaailmassa"? Elän aika paljon mielikuvitusmaailmassa, ja tykkään keksiä päässä tarinoita ja lukea yliluonnollisista jutuista. Joskus haaveilen, että olisi kiva olla joku yliluonnollinen hahmo. Vähän tällaista todellisuudenpakoa. Mutta sitten, jos jotkut tarinat käy liian pelottavaksi, niin koen että olen hyvässä turvassa kristittynä, ettei demonit pääse minuun käsiksi. En kuvittele siis demoneja, vaan joskus kuvittelen päässäni vaikka että olisi kiva olla näkymätön tai lentää tai saada itselleen erilaisia voimia. Onneksi en todellakaan kohtaa yliluonnollisia asioita oikeasti, tunnen olevani jotenkin suojassa siltä. Fantasiakirjallisuus ei oikein ole minun genre erästä kirjasarjaa lukuunottamatta, mutta muuten tykkään itse kehitellä päässäni tarinoita. Sitä saattaa jopa toivoa, että jotkut asiat olisivat oikeasti olemassa. Joskus toivon jopa, että olisi mahdollisuus syntyä uudelleen, ja kokea paremman elämän. Monesti syy tähän on se, että koen epäonnistuneeni nykyisessä elämässä ja pelkään joutuvani helvettiin.

Vastaus:

Nimimerkille Isabel

Kyllä ihminen voi elää mielikuvitusmaailmassakin, jos kykenee erottamaan sen oikeasta todellisuudesta, eikä huku sillä tavoin oikeasta elämästä ulos jonnekin Mikä-Mikä maan suuntaan. Tämä on myös mielenterveysasia. Jumala on kiinnostuneempi meidän sydämiemme asenteista, kuin päässä kieppuvista mielikuvista, sillä asenne ohjaa elämää arjessa ja tuottaa ratkaisuja ja tekoja ja niin kasvattaa meitä omaan muotoonsa. Kristus tahtoo olla meidän muotomme ja olemisemme, jotta voisi tuoda Jumalan elämän meidän elämäksemme ja olemiseksemme. Pohdiskelusi eivät vaikuta sellaisilta, että olisit jotenkin hukkateillä tästä. Mutta ei varmaankaan tekisi pahaa joskus tutkia Jeesuksen opetuksia ja miettiä, että mitä hän oikein yrittää sanoa ja tutkia, miten hän pyrkii vaikuttamaan omassa itsessä elämän arjessa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olla hiljaa Herran edessä? Kun on tosi kauan rukoillut jotain eikä vastausta kuulu, onko parempi vain olla hiljaa eikä enää puhua asiasta. Vai mitä Herra syvimmiltään tarkoittaa tällä hiljaa olemisella?

Vastaus:

Nimimerkille Päivi

Jos olet rukoillut jotenkin asiaa pidemmän aikaa sydämestäsi ja mielesi askartelee asian kanssa muutenkin, rukoilet sydämessäsi luultavasti kaiken aikaa, vaikka et teekään sitä tietoisesti. Asia on sillä tavoin Jumalan kasvojen edessä sinun kanssasi. Jumala vastaa aikanaan omalla tavallaan. Hänen aivoituksiaan on joskus vaikea ymmärtää, mutta hän on rakentamassa maailmaan Paratiisia, Jumalan valtakuntaa, johon ei enää kuulu mitään pahuuden piiriin kuuluvia asioita. Jumala on tahtonsa mukaan silloin kaikki ja kaikessa. Tämä on koko pelastuksen asian peruspyrkimys ja tarkoitus.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Moni kristitty netissä sanoo, että Jeesuksen toinen tuleminen on lähellä. Tiedän, että meidän pitäisi odottaa sitä innolla, mutta minua se pelottaa. Olen nuori, en ole vielä ehtinyt edes elää. Ja pelottaa ajatus koettelemuksista ja ahdistuksesta. Olin lukenut jonkun kirjoituksen siitä, että lopunaikoina osa uskovista kääntyy pois. Sekin pelottaa

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Tämä on sellainen asia, josta jopa Jeesus itse sanoo, että sen tapahtuma-aikaa ei tiedä kukaan muu, kuin Isä. Edes Poika ei tiedä sitä (Matteus 24:36), eivätkä edes enkelit. Miten siis mainitsemasi moni kristitty voisi tietää tämän asian paremmin? Paremmin kuin Jeesus, joka sanoo itse, ettei tiedä ajankohtaa? Maailmanloppu on odotettu jo monia kertoja eikä se ole vieläkään tullut, joten voit olla ihan rauhassa, niin vältät nekin koettelemukset, mitä turhan pelkääminen tuo sinun elämääsi tämänkin asian myötä. Ja jos joskus maailmassa joudut kohtaamaan pelkäämäsi muutoksen niin muista, että siinä maailma menee oikeasti eteenpäin kohti parempaa olomuotoa. Tilanteen selviäminen ja paraneminen on vain ajan kysymys.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Onko mahdollista, että ihmisessä on demoni? Tai että on esimerkiksi myynyt sielunsa? Olin pari vuotta todella kiinnostunut demoneista ja kaikesta niihin liittyvästä, en uskonut, vaan herjasin Jumalaa. Sitten tulin uskoon. Aloin kuitenkin nyt miettimään yhtä asiaa. Minulla on edelleen päivittäin Jumalaa herjaavia ja epäileviä ajatuksia. Ja muuta sellaista. Voiko tämä olla merkki siitä, että olen antanut sieluni ns. väärälle puolelle, enkä voi enää pelastua?

Vastaus:

Nimimerkille Siiri H

Ei ole! Ennemminkin sinun mielesi on juuttunut asiaan, eikä pääse tapahtuneesta irti. Ennemminkin kyseessä on lihalle ominainen pyrkimys saada ihminen käpertymään itseensä jotenkin itseä suojelemalla. On normaalia, että ihmisen mielessä käy muihin liittyviä negatiivisia ajatuksia. Tämän ei tarvitse tuottaa minkäänlaisia tekoja, eikä olla edes vakavasti otettava mielipide, tai näkemys. Vain jostakin syystä tapahtuva tuskastumisen ilmaus. Pahempi juttu, kuin muutama kärttyinen ajatus, on sinun pelkosi demonin uhriksi joutumisesta: sehän saattaa vaikuttaa sinun tekoihisi ja pyrkimyksiisi jotenkin epäterveesti. Tähän tulee avuksi Golgatan ristillä hankittu syntien anteeksiantamus uskon tähden. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Oletko sinä törmännyt elämässäsi asioihin, jotka tuntuvat olevan yhtä aikaa suuria siunauksia ja kohtuuttoman raskaita taakkoja? Minä tulin äidiksi 20-vuotiaana. Olen tästä vähän yllättävästä käänteestä ikionnellinen. Uskon, että se muutti elämänsuuntani paljon parempaan, sen kautta monet mieltäni vaivanneet ongelmat ratkesivat ja löysin oman paikkani tässä elämässä. Perhe on aina ollut suuri haaveeni ja lapseni ovat suuri siunaus. Samalla koen, että parisuhdeongelmat lasteni isän kanssa ovat valtavan raskaita. Minusta tuntuu, että hän on aina vaatinut minulta kohtuuttomia samalla, kun on itse kohdellut minua ajoittain jopa törkeästi. Minusta tuntuu, että hän on jollain tavalla rikkonut minusta jotain. Tiedän, etten itsekään ole täydellinen ja olen tehnyt hirveän määrän virheitä, mutten silti jaksa uskoa, että olisin ansainnut kaikkea sitä, mitä hän on minulle tehnyt. Olen yrittänyt paljon, muuttaa omaa käytöstäni, muuttaa itseäni, hakea apua omiin ongelmiini ja kääntyä parisuhdeterapian puoleen. Mikään ei ole kuitenkaan tuonut merkittävää apua ja esim. parisuhdeterapian mieheni halusi lopettaa. Minun on vaikeaa jäsentää mielessäni näitä asioita. Olen ajattelultani helposti liian mustavalkoinen muutenkin. Tuntuu vaikealta ajatella, että tämä asia - perhe - on yksi elämäni suurimmista siunauksista, mutta samalla se painaa harteitani ja kuristaa sisintäni kokoon. Haluaisin niin suuresti, että tämä voisi olla minulle kokonaisuutena lähestulkoon vain hyvä asia (toki normaaleja kompastuskiviä ja vanhemmuuden haasteita lukuumottamatta) ja että voisin keskittyä iloitsemaan ja huolehtimaan perheestäni. Nyt minusta tuntuu kuin puolisoni pahantuulisuus ja syytökset eijuisivat ylläni kuin myrskypilvi, rajuilman puhkeamista odottaen. Kertoisin mielelläni omia hyviä kokemuksia nuorena äidiksi tulosta toisille nuorille naisille, koska itselleni tämä vaihtoehto ei tuntunut ennen sen toteutumista edes vaihtoehdolta, koska siitä ei missään puhuta. Onneksi Jumala järjesti toisin. Silti mietin, olisiko se vastuutonta huomioiden sen, millaisessa parisuhteessa eläisin. Toivon, että monet kaltaiseni nuoret naiset voisivat löytää perhe-elämästä onnen ja rauhan (kuten minä vähintään ajatuksen tasolla olen löytänyt), mutten toivo kenellekään tällaisia parisuhdekokemuksia. En kuitenkaan halua erota puolisostani. Olen itse eroperheestä ja samalla tavalla koen, että vanhempieni ero on rikkonut minussa jotain, kenties jopa persoonaani jollain tavalla. Tätä paikkausta olen sitten kai hakenut puolisostani. Samalla minulla on vahva usko siihen, että tälläkin on oltava jokin tarkoitus. Ei kai Jumala turhaan pistäisi minua kestämään tätä kaikkea? Kai tälläkin on jokin suurempi tarkoitus, vaikka sitä on nyt vaikea nähdä? Olen pitkään rukoillut, että Jumala näyttäisi minulle oikean tien ja uttaisi meitä. Voisitko sinäkin rukoilla puolestamme? Suurkiitos kikesta! Hyvä Jumala sinua siunatkoon!

Vastaus:

Nimimerkille Rakkausvoittaa

Kyllä minä rukoilen sinun puolestasi. Voimaa ja viisautta sinulle ja perheellesi, että asiat selviäisivät ja menisivät hyvin. Vanhemmuuden vaikutuksesta sinä varmaankin elät voimakkaammin tulevaisuutta kohti ja pois päin menneestä ja ongelmista. Rukoilen myös ajatuksiin heräämistä sinun puolisollesi, että solmut aukeaisivat, ennen kuin parisuhde romahtaa johonkin. Keskustelemisessa ja yhteisymmärryksen etsimisessä on voimaa ja se on joskus vaivalloista, mutta se on varmaankin pitkän päälle ainoa oikea tie elämän mittaisen taipaleen tekemiseksi toisen ihmisen kanssa.

Toivon, että elämäsi iloiset ja valoisat puolet pääsevät nousemaan pintaan!

Pyydän kaikkia tämän lukevia muistamaan sinua rukouksessaan ainakin ajatuksissa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä luku 40 tarkoittaa Raamatun kontekstissa? Sitä esiintyy usein. Esimerkiksi 40v korpivaellusta autiomaassa, 40 pvää 40 yötä vedenpaisumusta ja löytyi muistakin jakeista sitä.

Vastaus:

Nimimerkille Seija

Oletpa tehnyt mielenkiintoisen havainnon. Tämä oli minullekin uusi asia. Löysin asiasta blogikirjoituksen, jossa luvun 40 arvellaan olevan koettelemuksen luku ja miksei samalla oikean etsimisenkin luku. Linkitän löytämäni blogitekstin tähän Jumalan Sanan pureskelua: Numero 40 - koettelemuksen luku! (tapsantahtiin.blogspot.com)Linkki avautuu uudessa välilehdessä Tämä antaa minullekin pohtimisen aihetta! Kiitos siitä molemmille, sekä kysyjälle, että bloggaajalle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Googletin raamatullisen arkeologian. Sen perusteella ei ole saatu löydettyä todisteita monestakaan Raamatun tapahtumasta. Vaikka nykyaikana on vaikka mistä eri jutuista saatu todisteita menneiltä ajoilta. Miksi näin? Onko kaikki epätotta? Vai onko Jumala tarkoittanut niin, että asiasta tulee uskonasia, eikä todistusperäinen asia? Mikä tekee uskonasiasta totta?

Vastaus:

Nimimerkille Chaara

Kyllä aika monesta Raamatun jutusta on saatu todisteitakin, vaikka löytöjen joukossa on huuhaa-aineistoakin. On olemassa kuitenkin sen verran kertynyttä tietoa, että Raamatun sisältöä ei voi kiistääkään. Ajan myötä varmaankin löytöjä tapahtuu vielä lisää ja me saamme lisää tietämystä menneistä ajoista. Tässä yksi artikkeli asian tiimoilta; aika uusi sellainen Eero Junkkaala: ”Tutkimuksen päälinja osoittaa, että Raamattu on historiallisesti totta” - SeurakuntalainenLinkki avautuu uudessa välilehdessä        

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Oliko Mooses profeetta? Ja yksi tärkeimmistä Raamatun henkilöistä? Mikä on Mooseksen rooli?

Vastaus:

Nimimerkille Forsythe

Kyllä Mooses on yksi Raamatun tärkeistä henkilöistä ja profeetta. Mooses on Jumalan voiman todistaja ja näyte, joka välitti Israelille lain ja kymmenen käskyä. Kristinusko nousee osin tältä pohjalta ja Jeesuksenkin opetus nojautuu häntä edeltävään perinteeseen, jossa Mooseksen lailla on suuri merkitys. Jeesus vain löysi siihen uuden suhteen ja oikoo sitä siltä osin, että liittää muut profeetat samaan omalla elämällään ja kohtaloillaan ja tulkinnoillaan. Mooseksen rooli on johdattaa Israel kotimaahan ja perustaa Jumalan edustajana israelilainen yhteiskunta kaikkine tapoineen.   

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Raamatun alussa ihmiset elävät vuosisatoja, Nooakin melkein tuhat vuotta. Miten he elivät näin kauan? Missä tilassa olivat, missä iässä aikuistuvat ja milloin tuli vanhuus? Miksi elettiin näin kauan? Milloin tuli nykyajan iät, että eletään reilu sata vuotta maximissaan? Tosin sekin nykyaikana, kun on enemmän ruokaa tarjolla. Esimerkiksi joskushan elettiin tosi lyhyen elämän, kun oli niukasti ravintoa saatavilla.

Vastaus:

Nimimerkille Ezekiel

Nykyään vanhenemistakin tutkitaan osin sairautena ja sen mekaniikkaa yritetään ymmärtää. Niin tähän voi löytyä joskus vielä käypä lääkitys. Martti Luther arveli, että alun Paratiisissa ihmiset söivät jotakin yrttiä, joka piti heitä terveinä ja elossa. Me emme taas enää tahdo syödä sitä jostakin syystä, jos sitä enää on olemassa. Ihmisen mieltymykset muuttuivat syntiin lankeemuksen tuoman särkymisen myötä ja niin me helposti pidämme kaikesta epäterveellisestä terveellisen sijaan. Terveenä taas hyvä ja terveellinen maistui hyvältä. 

Alussa ihminen eli suorassa kitkattomassa suhteessa Jumalan, luomakunnan, itsensä ja lähimmäistensä kanssa jo ajatustensa lähtökohtien syvyydessä. Syntiinlankeemus käänsi ihmisen vinoon tahdoltaan ja ajatuksiltaan kaiken muun kanssa ja niin elämään tulee joka tasolla kitkaa, joka vie meidän voimavarojamme, joilla voisimme kasvaa ja uudistua ja elää niin pitempään. Siksi me olemme kuolevaisia. Oikeanlainen eläminen pitää meitä kunnossa ja antaa elinaikaa lisää. Hyvä syöminen laadullisesti sekä määrällisesti ja liikkuminen, ihmissuhteet ja ymmärryksen etsiminen ja vastuun kantaminen elämästä harjoittavat meitä elämään terveemmin ja pidempään. Jeesuksen opetuksetkin johdattavat tähän jo asenteen tasolla. Tällaisesta elämästä lipeäminen on heikentänyt ihmiskuntaa: yhtä vääjäämättä kuin kuolee aliravitsemukseen, menehtyy myös ylensyömiseen ja yhtä vääjäämättä molemmat tilat myös tuottavat sairauksia ennen kuolemaa. Oikea syöminen on jossakin näiden välissä.

Muinaisina aikoina ihmisiä pidettiin aikuisina jopa vähän yli kymmenen vuoden iässä ja viimeistään viidentoista-kuudentoista vuoden iässä, kun ihminen oli oppinut kaikki aikuisen tiedot ja taidot. Ehkäpä muinainen aikuisuus on ollut elinkaaressa oikealla paikalla jäänteenä siltä ajalta kun ihminen osasi kaiken enemmän luonnostaan oikein? Osaaminen on vain romahtanut jossakin vaiheessa ja elinajan odote pudonnut jonnekin kolmenkymmenen alapuolelle, josta se on alkanut sittemmin korjaantumaan? Ollen nyt jo keskimäärin kahdeksankymmenen huippeilla. Pelastushistoria tai kehitys taas pyrkii viemään meitä tässä edelleenkin eteenpäin ja siihen liittyy vielä syvällisempikin muodonmuutos ajan edetessä, kun etenemme kohti meidän olemisemme huippua ja ikuista elämää maailman kulkiessa olomuodostaan kohti seuraavia. 

Alussa ihmisen ei ollut tarkoitus kuolla, vaan kasvaa eteenpäin, kunnes kypsyy sellaiseen tilaan, että astuu ylös taivaaseen. Näin patriarkka Heenokille kerrotaan Heprealaiskirjeessä käyneen(luvussa 11). Hän lähti kohtaamatta kuolemaa. Tällaisen Martti Luther arveli ihmisen kohtalon olleen alkutilassa ennen syntiinlankeemusta ja Jumalan kuvan ja kaltaisuuden särkymistä. Pelastuminen on eheytymistä alkutilan täydellisen puhdasta olomuotoa kohti tässä elämässä, että sen jälkeisessä olemisessa. Jumalan Sana kasvattaa meitä ja muuttaa meitä omaan olomuotoonsa. Jeesus on ruumiillistunut Jumalan Sana.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Kiitos vastauksesta. Mitä tarkoittaa, että Jumalan valtakunta on voinut olla täällä ennen Jeesuksen opetustakin?

Vastaus:

Nimimerkille Ihmettelijä

Jo ennen Jeesusta oli ihmisiä, jotka uskoivat häneen: profeettoja, jotka ennustivat hänestä ja menneen ajan ihmisiä, jotka olivat eläneet Jumalan valtakunnan elämää ja jopa kokeneet ylösnousemuksen, kuten patriarkka Henok(Hepr. 11:1-). Ihmisiä, jotka eivät kuuluneet oman aikansa yhteiskuntiin, koska he kaipasivat toisenlaista maailmaa, valtakuntaa. Sielläkin oli ihmisiä, joita jopa vainottiin heidän uskonsa tähden, mutta he kestivät sen tulevan toivossa. Jumalan valtakunta on läsnä ihmisissä ja pyrkii siitä ihmisten keskelle näiden eläessä sen todellisuudessa. Niin se ruumiillistuu siellä, missä siihen uskotaan ja ruumiillistui jo ennen Jeesuksen aikaa siellä, missä Jumalan Sana oli läsnä. Jeesus on ruumiillistunut Jumalan Sana.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan Ihmisen Pojan tulemisesta, jonka ensin piti tapahtua pian (Matt 10:23) ja viimeistään ennen kuin elossa oleva sukupolvi häviää (Matt 24:34 ),mutta joka ei sitten tapahtunutkaan. Tarkoittiko se samaa kuin Jumalan valtakunnan tuleminen?

Vastaus:

Nimimerkille Ihmettelijä

Jeesus itse sanoo, että kukaan ei tiedä, milloin on Ihmisen Pojan paluun aika, vain Isä tietää sen(Matt. 24:36). Jeesus itse odottaa maailman lopun olevan lähempänä, kuin se onkaan, jopa elossa olevan sukupolven aikana, mutta erehtyy asiassa. Edes hän ei tiedä sen tapahtumisen aikaa, joten meidän ei tarvitse huolestua vain siksi, että joku pahan ilman lintu profetoi kauheuksia ihmisten kiusaksi: edes Jeesus ei osaa sanoa milloin se tulee, miten sitten joku vähempi saarnamies? Mutta meitä varoitetaan kyllä, että se vielä tulee. Tämä muistuttaa meitä valveilla pysymisen tärkeydestä tässä asiassa. Aika kulkee kuitenkin eteenpäin koko ajan. Jumalan valtakunta taas elää meidän keskellämme kaikkialla, missä me uskomme siihen. Se elää ensin sydämissämme ja puhkeaa sieltä elämään ihmisten keskellä, kun sitä aletaan elää todeksi elämässä. Se tuli maailmaan viimeistään Jeesuksen opetustyön kautta, mutta saattoi olla täällä jo sitäkin aiemmin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Elämmekö simulaatiossa? Eli Matrixissa.

Vastaus:

Nimimerkille Elja

Minusta ajatus on outo, vaikka tällaistakin on esitetty. Ehkä ennemminkin simulaatiot alkavat olla niin tarkkoja, että me alamme sekoittaa todellisuuden ja simulaatiot filmiteollisuuden tuella? Luulenpa, että todellisuus on tosiasiassa vielä paljon moniuloitteisempi ja monimuotoisempi, kuin me edes ymmärrämme ja simulaatioissakaan kyetään tuomaan esille. Ihminen sekoittaa niin helposti subjektiivisen ja objektiivisen, eli asiat omissa havainnoissaan ja luuloissaan ja asiat sellaisina kuin ne itsessään ovat. Mutta tietämys koko ajan kasvaa ja lisääntyy!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Avaruus on ääretön. Mitä jos maita on useampia? Eli maa-planeettoja. Jos Jumala on luonut monta maata.

Vastaus:

Nimimerkille Sakarias

Avaruus voi synnyttää elämää. Maan elämä todistaa tämän - kaikellahan on sama alkuperä. Maan kaltaisia planeettoja voi siis hyvinkin olla enemmänkin. Mars näyttäisi olleen joskus muinoin Maan kaltainen. Mutta nyt sen ilmakehä on kadonnut ja vesi on jäätynyt ja ehkä osin hävinnyt. Mutta jossakin muualla varmasti löytyy samankaltaisia aurinkokuntia ja planeettoja. Ajan myötä varmaankin löydämme niitä, kun tutkimukset etenevät.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Kouluampumisjutuissa saatetaan alkaa ymmärtää liikaa ampujaa, etenkin jos on pahasti kiusattu. Monet jopa oikeuttaa ampumisen ja kostamisen siksi, jos sillä vääryyttä kostaa, että kiusaajat saavat maistaa omaa lääkettään. Mutta valitettavan usein tulilinjalle joutuu täysin syyttömät. Mutta herkästi sitä alkaa muuten oikeuttaa ne ampumiset, että kiusaajat ansaitsee koston. Mutta sitten siinä traumatisoituu lukematon määrä lapsia ja ihmisiä ympäri Suomea. Loppupeleissä ampuminen on äärimmäinen kiusaamisen muoto kuitenkin. Mitä mieltä olet tästä?

Vastaus:

Nimimerkille Jia

Kyllä! Ampuminen on varmasti se pahin kiusaamisen muoto. Ei sillä ratkaise mitään. Minäkin muistan tapauksia jo vuosikymmenten takaa eikä se ole muuttanut asioita. Ratkaisut löytyvät muualta. Omavaltaisuudet vain pahentavat tilannetta. Pitää rakentaa järjestystä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mistä löytyy sellainen Raamattu, joka on kattavammin kertonut tarinat? Monissa Raamatuissa on vaan lyhyesti kerrottu asiat. Haluaisin lukea pidemmästi vaikka Nooan arkki-tarinan ja esimerkiksi Jeesus temppelissä 12-vuotiaana kun vanhemmat hukkasivat hänet. Vai onkohan sellaista kirjaa Raamatun kertomuksista, jossa kerrotaan laajemmin ja yksityikohtaisemmin? Onko Raamatuissa eroja?

Vastaus:

Nimimerkille Dawn

Kyllä kaikki Raamatut ovat sisällöltään samanlaisia. Jotain kuvituksellisia eroja niissä voi olla, mutta sisältö on vakio. Sen sijaan Raamatun oheen on syntynyt legendoja, jotka jatkavat Raamatun tarinoita, mutta ovat myöhempiä sepitteitä esim. Jeesuksen lapsuustarinat. 

Sitten on olemassa Raamatun kirjojen kanssa rinnakkain syntyneitä ja alussa kulkeneita kirjoituksia, joista osa on jo kadonnut. Esimerkiksi vaikka Tuomaan evankeliumi ja taisi olla Pietarinkin evankeliumi muiden lisäksi, jotka elivät rinnan kanonisten tekstien kanssa, mutta jäivät ulos näiden joukosta. Näitä voisit yrittää etsiä apokfyfikirjojen nimikkeellä. Niitä löytyy enemmänkin. Minä luen niitä Raamatulle rinnakkaisia aikalaisteksteinä, joihin pitää suhtautua pienellä varauksella ja rakentaa elämää kuitenkin Raamatun varaan. Mutta ihan mielenkiintoista luettavaksi kyllä! Minullakin on Tuomaan evankeliumi omassa kirjahyllyssä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Kolminaisuusoppihan ei suoranaisesti esiinny Raamatussa? Miksi, tai siis mihin se pohjautuu, että Jeesusta pidetään Jumalana? Eikö Jeesus kuitenkin Raamatussa puhu itsestään aina Jumalan Poikana? Hän sanoo menevänsä Isän luo, Hän sanoo, ettei tiedä milloin tulee takaisin, sen tietää vain Isä. Eikö tämä ole aika vahvaa todistusaineistoa kolminaisuutta vastaan?

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Kyllä Raamatussa puhutaan ainoasta Jumalasta, jota kutsutaan Isäksi, Poika on Jumalan Sana ja siten itse Jumala(Joh. 1:1-), joka on tullut lihaksi ihmisten joukkoon ja Raamattu puhuu myös Pyhästä Hengestä, tai Totuuden Hengestä, joka tulee opetuslapsiin Jeesuksen mentyä taivaaseen, tämä tuo Jeesuksen ja Isän läsnä olevaksi uskoviin (Joh. 14: 15-20). Näin katsottuna voisi sanoa, että myös jokainen Jumalasuhteessa elävä kastettu on saanut itseensä Pyhän Hengen, joka tuo Jeesuksen ja Isän läsnä olevaksi ihmisen olemukseen, niin että ihminen elää Jumalan mukaisella tavalla Jumalan mukaisella tavalla toimivassa todellisuudessa. Näin maailma voi kasvattaa ihmistä tapahtumillaan, koska sen oleminen ja tapahtuminen on kaikki saman Jumalan toimintaa. Käytännössä tätä voisi tarkastella niin, että ei vain Jeesus, vaan kaikki ne, joissa hän näin vaikuttaa kuuluvat kolminaisuuden toiseen persoonaan, vaikkakin synnin rikkomina siinä, missä Jeesus on Jumalan kuvana ja kaltaisena täysin ehjä. Jumala korjaa rikkinäistä ja johdattaa ikuiseen elämään kuolevaista.  

Jeesus on Jumalan poika samassa mielessä, kuin kananpoika on kana, tai kuninkaan poika on nupullaan oleva kuningas, tai ihmislapsi on ihminen, tai sääty-yhteiskunnassa suutarin poika on vääjäämättä suutari, tai omena on omenapuu.

Samaistat virheellisesti Jumalan ja Isän, johon pyrit suhteuttamaan Poikaa jonakin muuna. Tosiasiassa Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki - siis kaikki yhdessä, ja toimii kaikilla tavoilla yhtä aikaa yhdessä ja yhteen. Personilla ei latinan kielessä muuten tarkoiteta persoonallisuutta, kuten suomen kielessä, vaan ennemminkin naamaria, virkaa, tai säätyä. Kreikaksi sama on prosopon, eli kasvo. Yksi Jumala toimii siis usean naamion takaa yhtäaikaisesti. 1.Joh. sanoo 4.ssä luvussa, että Jumala on rakkaus, kuten Joh. 1. sanoo, että Jumala on Sana. Sama rakkaus voi toteuttaa itseään usean toimijan kautta samanaikaisesti itse kunkin toimijan erilaisten vahvuuksien ja taipumusten mukaan. Pelkästään siis jo ihmisten keskuudessa. Ja joukkoon voi liittyä myös uusia ihmisiä, kun sama rakkaus alkaa ohjata näitäkin joukon jatkona ja asenne alkaa ohjata luonnetta. Niin Jumala voi olla läsnä monessa yhtäaikaisesti ja rakentaa vuorovaikutuksia, joista syntyy kokonaisuuksia, joista koostuu vieläkin isompia kokonaisuuksia, ja jotka koostuvat itsekin pienemmistä osista, jotka sen muodostavat ja nämä vielä pienemmistä jne. Tässä mielessä kaikki oleminen on suhteessa olemista, mikä liittyy juuri Jumalan tapaan olla kolminainen ja koostaa siten todellisuutta ja luoda sitä rakkaudelleen ominaisella tavalla uudelleen aina paremmaksi. Tämä pätee ihan kaikkeen luomakunnassa, ei vain ihmiseen. Jumalaa voi vähän nähdä erilaisissa vuorovaikutuksissa, jos tajuaa, mitä siinä pitää katsoa: eteenpäin vievää vaikutusta.

Poika ja Isä ovat saman Jumalan naamioita, mutta kuitenkin eri henkilöitä, kuten saman rakkauden liikuttamat ja siten tätä kuitenkin edustavat erilaiset  henkilöt. Eivät siis sama henkilö, vaikkakin samaa olemusta. Siksi Poika ei välttämättä voi tietää kaikkea, mitä Isä tietää, vaikka toteuttaakin samaa elämää tämän kanssa ollen sitä aivan täydellisesti toisin, kuin särkynyt ihminen, jota Pyhä Henki, Jumala itse on tässä hahmossa korjaamassa ja palauttamassa täyteen Jumalan kuvaan ja kaltaisuuteen, mikä toteutuu joskus aikojen lopulla, tai aikojen loppuun mennessä. Toivottavasti osasin avata sinulle tajuttavasti tätä sinänsä ihan loogista ajatuskuviota, joka voi olla vähän abstrkti. Olen sivunnut asiaa parissa vastauksessa jo aiemmin ja niistä voisit löytää vielä asiasta jotakin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Tarkoittaako mielestäsi Raamatun jae Matt. 5:23-24 sitä, että meidän tulee hyvittää tekomme, tai emme pääse taivaaseen?

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Minusta tämä jae ei tarkoita ihan sitä. Ennemminkin se tarkoittaa sitä, että sinun on turha kääntyä hyvityksin Jumalan puoleen, jos sinulla on riitaa jonkun lähimmäisen kanssa. Jumala tahtoo meiltä oikeita tekoja suhteessa lähimmäisiin, eikä kaupankäyntiä itsensä kanssa, ainakaan tämän sijaan, tai luvallistamiseksi. Koska tämä on ihmiselle hyvin vaikeaa, hän on myös antanut Jeesuksen sovittajaksi, jonka ristin tähden me saamme vajavuutemme anteeksi, kun pyydämme häneltä, tai hänen nimessään. Silloin Pyhä Henki auttaa katumaan ja auttaa katuvaa kasvamaan Jumalan tahtomaan muotoon, epätäydellisyydestä. Tämäkään ei tee rikkomista luvalliseksi, vaan auttaa kasvamaan ulos erehtyväisestä luonteesta. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Haluaisin uskoa, mutta ajatus Jumalasta, Jeesuksesta, taivaasta ja helvetistä, pelottaa minua todella paljon. En tiedä, miten pääsen siitä yli.

Vastaus:

Nimimerkille Pelokas

Sen kanssa pitää vain elää, kun siitä ei pääse eroon. Jumala on kaikkineen pitämässä meistä huolta ja häneen me saamme luottaa. Pelkosi oikea syy, tai perusta voisi olla ihmisen rajallisuudessa ja kuolevaisuudessa, joiden taakse pelkäämäsi asiat usein mielletään. Sekin on asia, jolle ihminen itse ei voi tehdä mitään, vaan asiat ovat korkeammissa käsissä. Ja niiden turvissa me saamme elää ja olla. Mutta meille on luvattu näistä rasitteista eroon pääsy. Elämään ei ihan kunnolla pääse kiinni ennen kuin selvittää välit oman kuolevaisuutensa kanssa. Se on yksi hengen ja älyn tuoma vaiva ihmiseen ja osaltaan johdattaa meitä kasvamaan hyvään suuntaan. Ehkä sinun olisi hyvä alkaa pohtia tulevaisuuttasi ja mitä tehdä elämässäsi vähän pidemmän päälle ja alkaa pyrkiä sitä kohti? Herran pelko on viisauden alku! (ps.111:10-)

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Antaako Jumala anteeksi epäilemisen? Joskus uskossa eläminen ja sen ymmärtäminen käy niin raskaaksi, että toivon sisälläni, ettei Jumalaa olisi. En tietenkään tarkoita sitä, tai ainakaan halua tarkoittaa sitä. Mutta minua pelottaa, etten saa sitä anteeksi.

Vastaus:

Nimimerkille Siiri H

Kyllä Jumala antaa anteeksi epäilemisen. Epäilyn hetket voivat olla kasvun aikaa. Silloin me joudumme miettimään asioita lävitse ja ymmärtämään jotakin uutta. Minusta voit ihan hyvin luottaa tässä Jeesuksen sovitukseen. Olen varma, että asiat vielä aukeavat ja selviävät sinulle. Elämä on matkaa kohti elämää, ei matka kohti kuolemaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mikä on hyvää pitkäperjantain tekemistä kristitylle? Luin keskustelupalstalta ihmisten lapsuudenmuisteluita ja monet eivät saaneet tehdä juuri mitään. En pysty olla kovin askeettinen, koska se ahdistaa. Olen muutenkin masentunut ihminen, joten on pakko tehdä myös iloisia asioita, en muuten kestäisi kokonaista päivää pakko-askeettisuutta. Kärsimystä on elämässä liikaakin.

Vastaus:

Nimimerkille Lumia

Minusta tässä voisi hyvin ajatella, että vaikka pitkäperjantai on surun päivä, se on myös sovituksen ja ilon päivä. Maailman pahuutta ja ihmisen nyrjähtäneisyyttä on hyvä ajatella ja ottaa opikseen. Tajuta, miten kaukana me olemme Jumalasta, jonka ihminen vihoissaan naulitsee ristille saatuaan tämän riittävän heikkona käsiinsä. Mutta yhtä tärkeää on muistaa, että ihminen on sovitettu Jumalan kanssa ristin kuoleman kautta. Tämä tekee pitkäperjantaista iloisen päivän, joka on myös juhlimisen arvoinen synkästä puolestaan riippumatta. Sinun ei siis kitumalla tarvitse alkaa sovittaa Kristuksen teloittamista ihmisten pahuuden tähden, sillä hän itse on sovittanut ihmisten pahuuden omalla kuolemallaan. Siksi voit hyvin levätä ja rauhoittua tänä hienona juhlapäivänä, enkä uskoisi, että pieni, iloinen juhliminenkaan olisi mikään kuolemansynti tässä yhteydessä. Hyvä silti muistaa, miksi tätä pyhää vietetään. Se on se tärkeä asia!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Miksei Juudas saanut anteeksi? Koko Kristuksen sovitus-uhriahan ei olisi voitu antaa, ilman että Jeesus kuoli.

Vastaus:

Nimimerkille -

Tämä voisi johtua ehkä siitä, että Juudas lähti itse etsimään sovitusta teolleen ja teki itsemurhan tajuttuaan, mitä oli tehnyt. Hän ei siis etsinyt apua uskosta Jeesukseen Vapahtajana, vaan omista teoistaan. Jos Juudas olisi luottanut Jumalaan ja tämän hyvään työhön, asia olisi voinut mennä toisin. Jeesushan sanoo monessa kohdassa parannetuille ja anteeksiannetuille, että sinun uskosi on sinut pelastanut! Juudaksella ei ollut uskoa, siihen hän romahti.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei ! Olen tässä miettinyt, että miten saisin taas uskon takaisin elämään. Uskoin kyllä aiemmin tänä vuonna, vai ne uskon asiat vaan unohtuivat jotenkin. Haluaisin kuitenkin edelleen uskoa jumalaan, mutta olen koko ajan epävarma siitä asiasta.

Vastaus:

Nimimerkille .

Nämä asiat ovat Jumalan käsissä, eivät ihmisen. Et voi tehdä asialle itse juurikaan mitään. Pistää kädet ristiin ja rukoilla apua ja toivoa parasta. Se voisi olla jo puoli askelta oikeaan suuntaan, mutta pidemmälle ei itse pääse.

Rukoilen puolestasi

Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä heille tapahtuu, jotka eivät ole koskaan kuullut Jeesuksesta Kristuksesta? Vaikka jotkut ihmiset, jotka asuvat Siperian perukoilla? Tosin sieltäkin on Youtubevideoita. Nykyään kännykät ja some ovat joka paikassa. Ehkä jossain viidakossa ei. Netti tavoittaa kaikille kristinuskoa.

Vastaus:

Nimimerkille Felica

Osalle käy niin kurjasti, kuin vain kurjasti voi käydä. Osalle taas Pyhä Henki saa avattua evankeliumia niin paljon, että he alkavat elää sen mukaan. Tällaisia tapauksia kutsutaan Vatikaanin toisen konsiilin myötä anonyymeiksi kristityiksi. He ovat ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jumalan sanan saarnaa, eivätkä tunne Jeesusta nimeltä, mutta jotka elävät kristillistä elämää ja harjoittavat kristillisiä hyveitä ilman, että tajuavat välttämättä itse lainkaan asiaa. Heillä on siihen sisäsyntyinen kutsumus. Nämä ihmiset pelastuvat.

Muut sen sijaan tarvitsevat kipeästi ihmisten julistaman Jumalan sanan hoitavaa armoa pelastuakseen. Muuten he tuhoutuvat. Jos hyvin käy, voi joku anonyymi kristitty saada muutkin ymmärtämään, mikä on elämässä arvokasta ja tartuttaa uskonsa ja hyveensä toisiin. Olla anonyymi apostoli lähimmäisilleen. Mutta on kyllä olemassa pelko, että tällainen perinne katoaa elämän riepotellessa heikkoa ihmisluontoa, jos sitä ei tallenneta kirjoitettuun muotoon, mikä estää sen muuntumisen ja hajoamisen ajan myötä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ovatko kaikki ihmiset Aadamista ja Eevasta lähtöisin? Vai vedenpaisumuksen jälkeen Jumala loi eri rotuisia ihmisiä Nooan jälkeläisten lisäksi eri paikkoihin? Esimerkiksi korealaiset ovat niin eri näköisiä kuin Aabrahamin jälkeläiset.

Vastaus:

Nimimerkille Ruchami

Nykytietämän mukaan kaikilla ihmisillä on yhteinen alkuperä. Ihmiset ovat levinneet ajan kuluessa alkuperäisiltä sijoiltaan eri puolille maailmaa. Erilaiset ilmasto- ja ravitsemukselliset tekijät ovat muun muassa vaikuttaneet siihen, että ihmiset ovat muuttuneet erilaisiksi erilaisiin olosuhteisiin sopeutumisen myötä, levittäytyessään eri puolille maailmaa. Ihan kuten eläimille ja kasveillekin on käynyt. Samoin kulttuuriset elementit ja rakenteet ovat osaltaan mukautuneet erilaisiin olosuhteisiin, joissa ihmiset ovat eläneet ja myös sopeutuneet kaiken muun ohella uusiin olosuhteisiin sellaisiin siirryttäessä. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Millainen olisi hyvä vaimo avioliitossa? Kontekstina millaiseen olemukseen kannattaa kristittynä naisena pyrkiä, jos pääsee vaimoksi.

Vastaus:

Nimimerkille Lumililja

Minusta parasta olisi olla hyvä ystävä ja "rikostoveri" kaikessa kumppanilleen. Yrittää ymmärtää toista ja avautua itse niin paljon, että olisi toiselle ymmärrettävä. Tässä kohden varmaan kristityn mielenlaatu ja arvostukset tulevat esille. Hyvä olisi myöskin, että erilaisten valtapelien sijaan keskittyisit miettimään miten hoitaa käytännön asioita niin, että kaikki elämän edellytykset olisivat mahdollisimman hyviä. Tämä on paljon parempi pohja keskusteluille ja jopa kiistelyille ja riidoille, kuin se, että kuka on kuka. Erimielisyyksissä, joiden perusta on siinä, kuka on kuka, asiat eivät enää ennenpitkää aukea selvitäkseen ja voi tulla tunaroitua jossakin muussa isossakin asiassa, josta elämä voi olla kiinni: kukapa ei tarvitsisi taloa, tai ruokaa, tai vaatteita ja välineitä pitää porukka niissä?! Kyse on kyvystä ottaa vastuuta ja huolehtia, että elämä voisi mennä perustaltaan hyvin. Jeesuksen opetusten perimmäinen tähtäin suhteessa ihmisiin liittyy juuri tähän.

Raamattu neuvoo vaimoja alistumaan miehilleen. Minä mieluummin neuvoisin etsimään yhteistä hyvää, jossa kumppani tulee huomioitua. Tällaiseen hänenkin pitäisi pyrkiä. Tämä toimii molemmin perin. Molemmilla todennäköisesti on omat vahvuutensa, joiden piiriin kuuluvissa asioissa olisi hyvä saada olla päänä yhteiseksi eduksi ja ehkä toisen heikkouksien kompensoimiseksi. Silloin olisi hyvä osata kunnioittaa toisen osaamista ja iloita siitä. Kannustaa kumppanin kasvamista ja kehittymistä ihmisenä ja kaikissa kyvyissä: se on elämässä etenemista kohti korkeampia olomuotoja. Tämä kaikki on myös itsen kehittymistä ihmisenä, eikä estä hankkimasta hyvää koulutusta, tai luomasta uraa, jos siihen on kutsumusta. Eikä varmaankaan estä toimimasta siinä toisinkaan.

Asiat aukeavat varmaankin parhaiten, kun löydät itsellesi sopivan kaverin, joka omalta osaltaan myös vaikuttaa tavallaan sinuun. Ihminen on epätäydellinen olento, joka helposti sotkee asioita. Kyky antaa anteeksi ja pyytää anteeksi heikkouksia ja virheitä on suuri voimavara, joka luo tilaa kasvulle ja kehitykselle kohti parempaa olomuotoa molemmille. Kaikki tämä luo myös kasvu- ja oppimisympäristöä mahdollisesti syntyville lapsille ja toimii osaltaan heidän saamanaan kotikasvatuksena suoranaisen opastamisen lisäksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Miten päästä traumoista yli?

Vastaus:

Nimimerkille Perdita

Tällainen voi olla ylikäymättömän vaikeaa itselle. Silloin kannattaa hakeutua jonkin psykoterapeutin hoiviin. Perustaltaan sinun pitäisi kohdata asioita, jotka ovat traumaattisia ja totuttautua selviämään niistä. Mieltää asioita niin, että voit kohdata ne, eivätkä ne nujerra sinua. Joskus tällainen voi tuottaa jopa muutoksia koko maailmankuvaan, kun vaikeat asiat määrittyvät mielessä uudella tavalla ja ohjaavat ajattelua sen myötä uudella tavalla, jolloin asioita myös kokee eri tavalla, mikä voi näkyä käytöksessä ja tavoissa toimia joissakin tilanteissa. Prosessi on kasvamista ja sellaisena se vie oman aikansa. Mutta mielen puhdistuminen ahdistuksista ja ylimääräisistä painetta tuottavista asioista vapauttaa energiaa elämälle. Tärkeää voisi olla irrottautuminen vanhasta ja oppia näkemään asioita enemmän ulkopuolisen silmin ja siten suhteellistaa asioita uudella tavalla. Myös siihen liittyvää vanhaa itseä, jonka jättää joltakin osin taakseen uuden kehittyessä sen tilalle hiljalleen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

On ikävää, että Juha sinun kaltaiset papit ovat nykyään vähemmistössä. Papin tehtävä on olla seurakunnan paimen ja olla esimerkillinen. Jos ei tähän pysty, niin silloin pappi on väärä ammatti. Monet ottavat papin ammatin estradiksi itselle, kuten tässä artikkelissa on hyvin kuvattu. Papin tehtävä ei ole tuoda itseään esille, vaan Kristusta ja Jumalaa. Tässä on ihmisellä iso vastuu, ettei käytä asemaa väärin. Papin esimies ei ole vain työpaikan esimies, vaan Jumala! Nykyaikana ihmiset tahtovat olla kovasti esillä, somen myötä. Saatko kiinni ajatuksesta? https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9b6bfba6-e188-4759-8196-c9a87bbf4d10Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Vastaus:

Nimimerkille Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa

Tarkoitat varmaankin sitä, että papin ei pidä sovittaa kirkkoa ja uskoa oman elämänsä mukaiseksi, vaan sovittaa oma elämänsä ja olemisensa kirkon ja sen uskon mukaiseksi? Papithan eivät edusta itseään, vaan kirkkoaan ja sen päätä Kristusta. Jos asia tuottaa vaikeuksia on kilvoiteltava ja siinä tilassa luotettava myös Kristuksen tuomaan sovitukseen. Opittava Jeesukselta. Nyt pääsiäispaaston aikaan tämä on ajatus, jonka pitäisi olla kaikilla mielessä päällimmäisenä. Ihan kaikilla kristityillä, sillä me kaikki olemme Jeesuksen opetuslapsia Jumalan lapseudessa. Minustakin kommentoimasi toimeliaisuus ja kirjoittelu tuntuu hämmentävältä, enkä keksi, mitä hyvää sillä suoranaisesti saisi edistettyä seurakunnassa. Toivotaan, että löytyisi jotakin!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä tehdä, kun ei uskalla mennä yksin seurakunnan tapahtumiin? Jos on introvertti ja työelämän ulkopuolella, niin on noloa selitellä elämäntilannettaan.

Vastaus:

Nimimerkille Jeelia

Toiminta on kieltämättä mukavampaa, jos siihen voi osallistua. Voisit ehkä pyytää seurakunnasta, että siellä striimattaisiin tapahtumia, ehkä voisit seurata niitä netistä? Voisi olla jotakin toimintaa, jossa voisi tehdä niin. Toinen vaihtoehto voisi olla mennä seurakunnan tapahtumiin jonkun tutun kanssa, jos tunnet jonkun puheliaamman, joka juuttuu helposti suustaan kiinni muiden kanssa. Tämä voisi antaa sinulle tilaa olla vähän hiljaisempi siinä sivussa.

Jos menet tilaisuuteen, jossa on joku esitelmöimässä jostakin, voit pystyä välttämään kaiken henkilökohtaisemman vuorovaikutuksen muiden kanssa. Niissä puhuja puhuu ja osallistujat voivat keskustella käsitellystä aiheesta. Ei siis sinusta, tai jostakusta muusta paikallaolijasta. Jos hyvin käy, voisit jostakin sieltä löytää jonkun tutun, jonka kanssa voisit alkaa harrastamaan jossakin käymistä, kunhan pääset asiassa jotenkin alkuun. Ehkä se auttaisi ahdistuksenkin kanssa ja auttaisi ehkä liikkumaan ihmisten seassa ainakin vähän siitä riippumatta?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Kirkko maallistuu, ja monet aikovat erota siitä. Kannattaako erota, jos ei hyväksy maallistumista?

Vastaus:

Nimimerkille Gretalina

Yleisesti ottaen pääset vaikuttamaan asioiden kehitykseen kirkossa enemmän jäsenenä ja siksi ei kannattaisi erota siitä. Parempi olla ennemminkin vaikka kaikkia kiusaava ääni, totuuden torvi, seurakunnan seassa. Jos näitä alkaa kertyä enemmän, on pakko alkaa toimia toisin - ainakin omassa seurakunnassa. Ja tällaisesta joskus lähtee isompiakin muutoksia laajemminkin. Toisaalta, jos tuntuu, että kirkko menee vain vinoon, eikä mitään muuta tapahdu, voi olla parempi erota siitä jonkinlaisena viimeisenä toimena. Sekin on viesti päättäjille. Silloin on kyllä paikallaan tutkia, löytyisikö jokin paremmin elävä kirkkokunta avuksi ja ainakin pitää suhteet läheisinä Raamattuun ja todella lukea sitä elämän ohjeeksi. Kirkkokuntien joukosta ei ehkä löydy täydellistä uskonnollista yhteisöä kenellekään, mutta edes olennaisissa asioissa osuva voisi löytyä. Mutta näissä vaihdoissakin on aina riskinsä, eikä voi tietää mihin niissä päätyy, kuin vasta ajan kanssa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Oletko lukenut mormonin kirjan?

Vastaus:

Nimimerkille Karla

Kylläolen lukenut sitä. Se löytyy kirjahyllystäni. Siinä Raamatun kertomuksia siirretään Amerikan mantereelle. Se on vahvasti historioitsevaa tekstiä ja siitä puuttuu samanlainen elämänasennetta opettava ulottuvuus, kuin Raamatusta. Se on enemmän kertomuksia ja vähemmän kasvatusta, kuin Raamattu. Minusta Mormonin kirjaa voi hyvin lukea yleissivistykseksi, mutta en kehottaisi ottamaan siitä kiinni Jumalan Sanana. Raamattu on sitä varten ja Kristus. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Raamatussa käsketään kunnioittaa isääsi ja äitiäsi. Entä jos omat vanhemmat ovat kamalia?

Vastaus:

Nimimerkille Gisela

Silloin sinua auttaa sen muistaminen, että luojana Jumala on kaikkien vanhempi ja näistä arvokkain. Silloin voi seurata Taivaan Isän tahtoa, jota Jeesus meille opettaa. Myös vanhempien pitää kunnioittaa vanhempiaan ja erityisesti tätä kaikkein vanhinta vanhempaa. Yleensä vanhemmat ja yhteiskunta, joka myös käyttää meihin vanhemmuuden valtaa, pyrkivät tukemaan Jumalan meiltä tahtomaa elämää omalla toiminnallaan ja sääntelyllään. Jos tähän tulee selvä ristiriita, on parempi elää Jumalan tahdon mukaan. Mutta silloin on hyvä huolehtia, että ymmärtää myös vanhemman valtaa käyttävän pyrkimyksien perusteet. Jumalan pyrkimykset ovat yleensä huomioituja jotenkin siinä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Kysyn sinulta asiasta, josta en ole kehdannut puhua puolisoani lukuunottamatta kellekään, mutta johon kaipaan kuitenkin kristillistä mielipidettä. Kysymys kuuluu, saako kristityllä olla mielikuvitusystävää? Minulla on aina ollut aika vilkas mielikuvitus ja lapsena minulla oli useita mielikuvitusystäviä. Kasvun myötä nämä ystävät jäivät, mutta teini-iässä, kun olin yksinäinen, minulle ilmestyi/keksin pari miespuolista mielikuvitusystävää. On aina selvää, että nämä ovat vain oman mielikuvitukseni tuotosta eikä toden ja tarun raja näissä hämärry. Ei siis ole sellaista, mitä joihinkin mielenterveyden haasteisiin voi liittyä. Nyt olen jo perheellinen, alle kolmekymppinen nainen, mutta aina välillä iltaisin, kun tunnen oloni yksinäiseksi, kuvittelen nämä teini-iän mielikuvitusystävät paikalle. Näin on erityisesti silloin, kun mieheni on kiireinen työasioissa tai kun meillä on ollut riitaa ja hankalampia jaksoja ja oloni on kurja. Välillä mietin, onko tämä väärin ja pitäisikö minun näissä tilanteissa kääntyä yksin Herran puoleen. Tuntuu valtavan hyvältä kuvitella, että joku halaa, pitää tiukasti kiinni ja kertoo minusta mukavia asioita, on selvästi minun puolellani. Olisiko minun kuitenkin parempi vain ja ainoastaan rukoilla ja miettiä Herran läsnäoloa näissä tilanteissa? Nojaudunko mielikuvitusystävissä johonkin sellaiseen, mikä ei ole Herran luomaa hyvää, vai voiko mielikuvituksen tuottamat ystävätkin ajatella Jumalan lahjaksi? Entä onko väärin, että mielikuvitusystävät ovat juuri vastakkaista sukupuolta? Teininä tähän liittyi myös seksuaalisia elementtejä, mutta nykyään parisuhteessa olevana pyrin näitä välttämään ja keskittymään vain sellaisen hellän hoivan kuvitteluun. Kun itse päivästä toiseen hoitaa lapsia ja omaa perhettä, on hetkittäin ihanaa antautua siihen ajatukseen, että joku hoivaa minua. Vaikka kyllähän Jumala hoivaakin! Toivon, ettet ajattele, että olisin jotenkin sekaisin. Olen ulospäin ihan tavallinen, joskin nuorehkona kotiäitinä ja yrittäjän puolisona aika yksinäinen nainen, jolle mielikuvituksen, satujen ja tarinoiden maailma on lapsesta asti ollut jonkinlainen turvasatama. Kiitos kovasti avustasi!

Vastaus:

Nimimerkille Taivaanrannanmaalari

Minusta voit hyvin pitää mielikuvitusystäväsi, kun kuitenkin puolisosikin tietää asiasta. Vähän mieleen lipsahtaisi ajatus, että voisitko kasvaa hiljalleen irti puolisosta, jos vietät oikein hyvää laatuaikaa mielikuvitusystävien kanssa ja kasvat näiden mukana heidän suuntaansa? Vaikka toisaalta Jumalakin elää sinun ja "ystäviesi" kanssa, kun huomioit hänet kuitenkin asioissa ja tukee sinun perhe-elämääsi ja sen pysyvyyttä samalla. En uskoisi tästä olevan haittaa kellekään, kun ketään ei kuitenkaan pakoteta, tai alisteta mihinkään ja asia elää ikään kuin itsestään ja tiedostetusti.

Jumalaa tuskin tilanne haittaa, jos et ala rakentaa koko elämäsi perustuksia näiden mielikuvitusystävien varaan, vaan Jumala saa pitää oikean paikkansa elämässäsi. Ehkäpä hän on jopa antanut ne sinulle lohdutukseksi elämän koettelemuksia varten, että jaksaisit ja kasvaisit itse enemmän elämän edetessä. Jos sadut ja tarinat voivat elää mielessäsi ja olla tukena arjessa, ovat ne hyvässä käytössä - monestihan ne ovat sitä paitsi oikein opettavaisia siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Siinä mielessä Jumala voi jopa puhuakin niiden kautta ja avulla joskus meille.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei! Pohdin tänä iltana sellaista, saako kristitty odottaa itselleen huomiota ja hyviä tekoja toisilta ihmisiltä vai pitäisikö kristityn vain keskittyä itse palvelemaan toisia ja unohtaa omat toiveensa? Esimerkiksi parisuhteessa onko väärin toivoa, että myös toinen huomioisi ja tekisi joitain vähän erityisiä, mukavia asioita vai pitäisikö kristityn tyytyä sellaiseenkin tilanteeseen, jossa parisuhteen hoitaminen on lähinnä omilla harteilla? Tietenkään en tarkoita, että tällainen tilanne olisi automaattisesti syy eroon vakiintuneessa parisuhteessa, vaan ennemmin tarkoitan sitä, saako kristitty kokea epätasapuolisuuden ongelmaksi ja toivoa tai peräti vaatia itselleen huomiota parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa? Kuinka vastausta voisi perustella Raamatulla? Toiseksi pohdin, miten kristityn pitäisi suhtautua omiin tunteisiinsa. Nykyään puhutaan paljon siitä, ettei ole olemassa hyviä tai huonoja tunteita, ja että tunteet pitäisi tuntea aidosti, kokonaisvaltaisesti, jotta ne eivät jää pidemmäksi aikaa vaivaamaan kehoon tai mieleen. Eikö Jeesus kuitenkin Uudessa testamentissa sano, että se, joka vihaa, on syyllistynyt tappamisen syntiin? Tekeekö siis kristitty, joka sallii vaikkpa juuri vihan tunteen tunteena (ei vihan lietsomana toimintana), syntiä? Suurkiitos taas vastauksista jo näin etukäteen ja mukavaa kevään odotusta!

Vastaus:

Nimimerkille Näitä mietin

Minusta kristitynkin pitää saada odottaa toisilta myös huolenpitoa. Me ihmisethän tapaamme tehdä toisille, kuten tahdomme itsellemme tehtävän ja alamme helposti ennen pitkää myös toimia, kuten meille itsellemme tehdään. Asiat tarttuvat. Sinun pitäisi siksi saada apua tähän läheisiltäsi niin, että he myös osaltaan tukevat sinun positiivisia taipumuksiasi huolehtimalla sinusta, tai sitten heidän pitäisi tyytyä siihen, että muutat tapojasi ja huolehdit itse enemmän itsestäsi ja laiminlyöt tätä muihin nähden. Toisaalta kristitty voi uskossaan odottaa Jumalalta enemmän tukea itselleen, kuin sellainen, joka ei tunne ja tiedosta Jumalaa. Jumalan apu voi tehdä ihmisestä vahvemman, kuin tämä pystyy muuten olemaan, mutta siinäkin voi ajan myötä tulla rajat vastaan: ihminen on kuitenkin rajallinen. Jos ympärilläsi on ongelmia tässä suhteessa, teet parhaan palveluksen kaikille keskustelemalla heidän kanssan tämän asian tiimoilta, jotta muut osaisivat joko auttaa sinua hyvässä, tai antaisivat toimia asioissa toisella tavalla, jos se alkaa tuntua luontevammalta: yhdessä sovittuna se ei ole sama, kuin se, että alkaisit laiminlyödä toisia, vaan saat toimia tavallasi ihan yhteisestä ymmärryksestä ja kaikkien siunauksella. Kun et rasita itseäsi liikaa muilla, jaksat heitä ehkä vähän enemmän vähän paremmalla mielellä ja piristät sillä tavoin toisten elämää enemmän pitemmän päälle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ratki taivaassa, ratki taivaassa on riemu iäinen. Siellä yhtyy pyhät kaikki lauluihin enkelten. Soi laulu valtava: Pyhä on Jumala, Herramme Sebaot! Ratki taivaassa, ratki taivaassa on kaikki kirkasta. Eipä auringonkaan paiste niin ole loistava kuin taivaan kirkkaus, kuin taivaan kirkkaus, Herramme Sebaot! Mistä tulee nimitys Herramme Sebaot? Onko taivaassa erikseen Jumala ja Jeesus ja pyhä Henki? Sekä enkelit? Puhutaan usein että "pääsee katsomaan Jeesusta kasvoista kasvoihin". Jumala on kolmiyhteinen, mutta kuvittelen Jumalan olevan eri henkilö kuin Jeesus. Kuin isä ja aikuinen poika. Kumpi on voimakkaampi? Taivaskäsitystä pohditaan ystävien kanssa ja pohdinta saa mielen mylleryksiin. Ei tahdo käsittää käitä ihmismielin.

Vastaus:

Nimimerkille Anna-Sofia

Tämä onkin vaikea ajatuskokonaisuus. Mutta Jumalaa kutsutaan Raamatussa monella tavalla. Hän on sekä Jahve, Minä Olen, joka ilmoitti itsensä palavassa pensaassa Moosekselle sanomalla olevansa se, joka on. Sebaot taas tarkoittaa sotajoukkojen Jumalaa, jonka pitäisi antaa voitto taisteluissa. Jeesus taas kutsuu Jumalaa Isäksi. Samalla Jumalalla on monta nimitystä.

Sama Jumala ilmentyy ja tulee esille Isänä, sekä Poikana, että Pyhänä Henkenä. Ei siis niin, että on Jumala ja Jeesus ja Henki, vaan, että on Jumala, joka toimii Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä. Ei siis Jumala, Poika ja Pyhä Henki, vaan Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki! Jumala on rakkaus, Sana, Valo ja Henki, joka näyttäytyy monella tavalla saman aikaisesti ja maailma pyrkii siinä kuitenkin uusiin olemisen muotoihin, joita kohti se on menossa. Kun latinaksi puhutaan Jumalasta personina, ei tarkoiteta välttämättä samaa, kuin suomen persoonalla, vaan latinan kielessä sana voi tarkoittaa naamiota, roolia, tai vaikka säätyä. Kreikan kielen vastineena personalle on käytetty sanaa prosopon, kasvo. Yksi rakkaus, tai Valo jne, siis Jumala, voi olla monella tavalla läsnä eri ihmisissä näiden ominaisuuksien mukaan ja toteuttaa itseään eri tavoin ja sama pätee kaikkeen muuhunkin luomakuntaan, jota hän ylläpitää ja vie eteenpäin kohti sen täyttymystä. Ääretön sisältyy äärelliseen ja me voimme nähdä siitä ehkä pienen hitusen luotua tarkkailemalla. Raamattu yrittää auttaa meitä tässä omalla tavallaan avaamalla meidän silmiämme Jumalan suuntaan. Jumala on siis Kolminaisuutena läsnä ihan kaikkialla ylläpitämällä ja viemällä sitä eteenpäin luomalla jo luotua uudelleen ja paremmaksi. Tämän me näemme ajassa tapahtuvana kehityksen etenemisenä.

Kaikkien persoonien ominaisuudet voidaan lukea kaikille persoonille ja jopa kolminaisuus. Meillä on tapana ominaistaa persoonia ja lukea itse kullekin niistä jokin toimintakenttä ihmisen ymmärryksen rajoitteiden takia. Mutta Jumala on tätä moniulotteisempi ja koko todellisuuden rakenteellinen kantava voima. Hänet me näemme kaikkein selvimmin Jeesuksessa Kristuksessa ristiltä käsin!

Kysmykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä taivaassa tehdään ikuisuuden ajan? Saako ihminen luoda siellä oman todellisuuden? Minä haluaisin paratiisiin jossa kierrellä kauniita paikkoja, kuten nyt maapallolla mutta ilman ongelmia ja suuria ihmismääriä. Saisi päättää kaikista ihanista jutuista ja olla onnellinen, olisi ihana myös lentää ja saada yliluonnollisia voimia. Käärmeettömät paratiisisaaret, sopiva lämpötila ja mitä kauneimpia paikkoja haluaisin kokea. Tässä elämässä tuskin mihinkään pääsen...

Vastaus:

Nimimerkille Justiina

Paratiisi on toki jokin paikka ehkä jossakin taivaissa, mutta Martti Lutherin mukaan se on myös olotila. Paratiisi voi siis olla meissä sisäisesti läsnä jo tässä ajassa sen melskeiden keskellä. Se voi tulla näkyväksi ehkä silloin, kun ihmiset yllättäen voivatkin hyvin ja voivat olla onnellisia, vaikka olosuhteet olisivat jotenkin huonot, tai ikävät. Se voisi tulla näkyviin myös niinä hetkinä, kun teet jotakin niin tiiviisti, että ajan ja paikan taju katoaa kokonaan. Silloin siirryt tavallisen ulkopuolelle hetkellisesti. Siinä Paratiisin ajattomuus voi koskettaa ihmistä hetken. Paratiisiin viitataan Karitsan juhlina, joissa pelastuvat ylistävät Karitsaa ja laulavat riemuylistystä Pyhälle Jumalalle. Tärkeintä, mitä taivaassa luultavimmin tehdään on kasvaminen Jumalan kaltaisuuteen, mikä voi tapahtua mitä moninaisimmin tavoin. Tähän voisi siis ihan hyvin liittyä oman todellisuuden luominen - siihenkin meillä on luontaisia taipumuksia jo tässä ajassa, mikä näkyy ihmisten luomissa tarinoissa ja kuplissa, joissa me elämme. Teemme sitä tavallaan jo nyt. Ehkä tämä voisi kasvaa ja kehittyä?

Luulisinpa, että tuleva maailma ja taivas ovat jo nyt olemassa idullaan, josta ne kasvavat täyteen mittaansa ajan edetessä. Voimme ehkä päätellä vähän jotakin jostakin, mutta emme voi rakentaa mitään suuria ja tarkkoja näkemyksiä olosuhteista, joissa olemme tulevina aikoina. Ne ovat meitä korkeammille olennoille tarkoitettuja, joita mekin tulemme silloin olemaan, vaikka se kaikki menee vielä nyt meidän ymmärryksemme yli. 

Tässä ajassa on paras keskittyä tähän maalliseen vaellukseen. Se vie meitä eteenpäin ja uskoisin, että tulevien aikojen hienoudet ovat siinä jotenkin jo nähtävissä sille, joka näkee oikeasta suunnasta Jeesuksen tavalla, Jumalan silmin. Kysehän on kuitenkin perimmiltään saman Jumalan toteuttamasta todellisuudesta kaikkineen. Nykyinen on syntynyt edellisistä ja on välivaihe kohti tulevia.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miksi taivaassa ei ole rakkautta niinkuin avioliitossa? Monet kokevat avioliitossa suurinta onnea mitä ihminen voi kokea. Rakkautta ja läheisyyttä, kehon ja sielun yhteyttä. Valitettavasti itse en ole päässyt siihen pisteeseen ja se tuntuu kipuna ja pohjattomana suruna, yksi elämäni kipukohtia. Minuun on ihastuttu, mutta ei ole nyt vuosiin tullut vastaa potentiaalista kumppania. Välillä tekisi mieli vaan itkeä siitä syystä, nyt viime aikoina eritysest tuntunut pahalta, kun Facebookista nähty tuttujen pariutuvan ja itse vuodesta toiseen joutuu kärvistellä sinkkuna. Tahtoisin edes taivaassa kokea suurimman onnen... Epätoivo valtaa mielen ja epäreiluuden tunne, että miksi monet saavat kokea naimisiinmenoa ja toiset kituuttavat yksinäistä eloa täällä kyynelten laaksossa. Kristuksen morsimista olen joskus kuullut, ja taivaallinen ylkä.

Vastaus:

Nimimerkille Kristuksen morsiamet

Kyllähän taivaassa pitää olla rakkautta, sillä Jumala itse on rakkaus(1. Joh. 4: 8 ja 16, otsikon jälkeen). Tässä ei tosin viitata lemmen leiskuntaan, vaan rakkauden kohteesta huolehtivaan ja siitä parempaa tekevään rakkauteen. Arvelisin, että taivaassa kaikki ovat sillä tavalla yhtä, että siellä ei ole enää muulla tavalla erityisiä perheitä. Sama pätee meidän suhteessamme Jumalaan: Poikahan on kutsumassa meitä Jumalan lapseuteen, eli perhesuhteeseen ja samankaltaisuuteen, mikä on perimmiltään rakkaussuhde. Jopa uhrautumalla itse ristille meidän puolestamme! Siinä rakkaus tulee perimmäisine pyrkimyksineen ihmisellekin näkyväksi.

Rukoilen, että löydät itsellesi mieluisan kumppanin elämääsi

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Kuinka normaalia on Jumalaan kohdistuva epäily ja miten siihen tulisi suhtautua. Miten pääsisi tarvittaessa epäilyistä eroon ja saako sen anteeksi kun ei uskoa hylkää? Entä jos hylkää ja tulee myöhemmin katumapäälle? Saako tämän anteeksi? Kiitos jo vastauksestasi!

Vastaus:

Nimimerkille Kristitty

Ei ole epätavallista, että joskus epäilee Jumalaa. Minäkin olen syvästi epäillyt, etsinyt ja sen myötä myös löytänyt. Sekä viitteitä Jumalan olemassaoloon, että siihen mitä hän toimillaan yrittää saada tehtyä. Jeesus opettaa meitä ja apostolit, mutta se näkyy myös luomakunnasta päättelemällä. Jumala tekee työtään myös meissä. Tässä elämä voi vielä opettaa paljon ja Jumala itse sen kautta, kun aika etenee.

Jumala taitaa kasvattaa meitä epäilyjen kautta. Niin käynnistyy ymmärryksen etsiminen ja ymmärrystä etsivä usko, joka voi kasvattaa meitä uskossa.

Heprealaiskirjeen 6.ssa luvussa jakeesta 4 eteenpäin varoitellaan siitä, miten ihminen voi menettää koko pelastuksen jos hän kääntyy pois maistettuaan taivaan lahjaa ja tultuaan osalliseksi Pyhästä Hengestä. Mutta minä sanoisin, että jos oikeasti haluat palata takaisin, ei Pyhä Henki ole silloin jättänyt sinua, vaan uskosi kuitenkin elää, minkä takia juuri haluat takaisin. Silloin et ehkä koskaan pohjimmiltaan ole lähtenytkään. Muuten maallinen hyvä vie täysin mukanaan: se koettelee sellaistakin, joka elää uskossa ja omistaa tulevaisuuden toivon lahjan. Et todennäköisimmin voi ihan perimmiltään edes päättää itse uskostasi, vaan se vie, johtaa ja muovaa sinua sen mukaan, mihin uskot. Tämä pyrkii esille ajan edetessä ja jatkuu kuoleman rajan tuolla puolen aikojen loppuun asti.

Jumala ja puhdas usko ovat joskus kaikkein lähimpänä silloin, kuin epäilee ja joskus järkähtämätön usko kohdistuukin yllättäen johonkin muuhun, kuin Jumalaan, johonkin, minkä ihminen on itse keksinyt huomaamattaan. Silloin epäusko voi olla jopa heräämistä ja Jumalan puheen kuulemista, kun ainoa oikea Jumala tahtoo tulla esille elämään. Joten totuuden etsijänä, et varmaankaan ole siitä kaukana. Totuuden Henki on Jumalan Henki!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Moi! Tahdon ensimmäisenä kiittää sinua siitä miten vastaat täällä ihmisten kysymyksiin. Iso helpotus kristityn elämään tämä sivusto. Ainakin omaani. Maailman meno on aika hurjaa ja vaikka en ehkä usko lopun aikojen olevan täällä niin pistävät ajatukset niistä pakostikin esiin. Kysyisin, että miten toimia jos peto tulee ja miten vastustaa pedon merkkiä ja petoa? Entä miten toimia Viimeisellä tuomiolla Herran edessä? Anteeksi mahdollisista kirjoitusvirheistä. Kiitos vielä!

Vastaus:

Nimimerkille Jumala on rakkain!

Vaikeita kysymyksiä! Jos Pedon valta alkaa meidän aikanamme, on meidän tarpeen ainakin ihan alusta alkaen noudattaa elämässä niitä arvokkaita asioita, joita Jeesus meille opettaa. Sanoisin, että usko on asennetta ja luontaisuutta, kun se vaikuttaa meissä. Tämä luo meidän olemistodellisuuttamme ja suhdetta Jumalaan. Asenne ohjaa jo paljon elämässä ja auttaa löytämään hyviä ja ainakin vähiten pahoja ratkaisuja ongelmiin niitä ilmaantuessa. Asioita on täsmällisemmin vaikeaa monesti suunnitella etukäteen. Peto laitattaa merkkinsä ihmisten otsaan, tai käteen, eikä ilman sitä voi käydä kauppaa, tai kaupassa. Joudumme kaikki aineellisin avuin tuotettuun saartoon, mikä tuottaa ongelmia. Tämän asian kanssa pitää pystyä tulemaan toimeen. Pitäisiköhän siinä sitten siirtyä enemmän luontaistalouteen ja etsiytyä villiin luontoon? Systeemin ulkopuolelle?  Raamattu uhkaa, että Jumala hylkää kaikki Pedon merkin ottaneet ja he jäävät Pedon omiksi ja tuhoutuvat tämän kanssa. Vaikka siinä koettelemusten keskellä lipsahtaisi ottamaan pedon merkin ja saisi ylleen Jumalan kirouksen, olisi hyvä jatkaa elämistä Jeesuksen opetuslapsena ja anteeksiantamuksen toivossa sen sijaan, että hylkäisi kokonaan Jumalan ja Jeesuksen hankkiman sovituksen. Siinähän  ajautuisi ihan täydelliseen epätoivoon ja epäuskoon, joka olisi juuri sitä, mihin Paha pyrkii. Jumala tahtoo armahtaa syntistä ja me voimme roikkua hänen armollisuudessaan, kuten pienet lapset, jos me olemme tarpeinemme aivan tosissamme ja vältämme kaikin tavoin pahaa.

Niin kauan, kuin meillä on toivoa, on meillä vähän uskoakin jäljellä, vaikka kuka mitä sanoisi. Silti kenenkään ei pidä langeta edes puolinaisesti tahallaan. Siitä Paha perii!

Jumala on rakkaus. Jos me olemme rakkaudessa, on Jumala meissä ja me olemme hänessä. Rakkaudessa ei ole sijaa pelolle, joten me voimme aikanaan lähestyä taivaallista isää kaikesta mahdista ja suuruudesta riippumatta rohkeasti ja ilman pelkoa ja hän tuntee meidät omikseen. Luulenpa, että tämän kaiken keskellä ovat vahvimpia ne, jotka voivat olla enimmin omia itsejään. Loppu löytyy varmaankin aikanaan tilanteen myötä ihan itsekseen.

Näitä asioitakin on hyvä pohtia, kun me emme tiedä milloin se kaikki tapahtuu. On hyvä vähän pohtia näitäkin asioita silloin tällöin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mistä tiedän että uskon tarpeeksi ja ns. oikein. Minua pelottaa helvettiin joutuminen. Entä mistä tiedän, että kadun syntejäni anteeksi ja annetaanko ne minulle anteeksi? Kiitos vastauksesta! Siunatkoon Herra pappia, joka auttaa näin ihmisiä auttaa!

Vastaus:

Nimimerkille Mistä tiedän?

Yksi asia, mistä käsin voisit pohtia tätä asiaa on se, että osaatko arvostaa asioita, joita Jeesus opettaa meitä noudattamaan: pidätkö niitä asioita edes periaatteessa arvostettavina? Jos arvostat niitä, periaatteessa uskot Jeesukseen ja se, mitä teet väärin on jotakin, mitä et tosiasiassa tahtoisi tehdä. Jos ymmärrät väärän vääräksi ja sen olemassaolo vaivaa sinua, kadut tosiasiassa sitä ja voit pahoin sen takia. Silloin kadut asiaa sydämestäsi, vaikka et ymmärtäisi itse sitä.

Sanoisin, että sinä voit murheinesi jättäytyä Jeesuksen hoitoon ja luottaa, että hän sovittaa sinut. Että hän tekee sinusta sen, mitä hän tahtoo sinun olevan. Se, että asia painaa sinun mieltäsi osoittaisi minusta, että olet elämässäsi matkalla kohti sitä olomuotoa, mitä kaipaat. Helvettiin menevää tällainen ei kauheammin mietityttäisi. Sellaisella on siihen ihan liian kivaa, eikä ehdi huomata asiaa kaiken väärän mukana mentäessä.

Rukoilen sinulle viisautta ja voimia tähän koitokseen, että elämän kilpajuoksuusi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Erika X

Anteeksi, jos vastaus on viipynyt. Tänne on tullut välillä niin paljon kysymyksiä, että jokin on voinut jäädä pinon alle piiloon.

Jeesus varmasti käskisi huolehtimaan köyhistä ja käyttäisi heitä jotenkin esimerkkinä tässä: jossakin vielä löytyy leski ropoineen. Voihan olla, että Sari Essayah puolueineen tahtoo pedata itselleen asemia, jonkin tärkeän asian ajamiseksi läpi eduskunnassa. Siellä tapahtuu paljon sellaista, mistä minä en tiedä paljoakaan. Jeesus kyllä auttaisi heikoimmassa asemassa olevia ja muutamalla tinanapilla kuitattaisiin valtion velka =D Toivotaan ja rukoillaan, että tässä toimitaan kuitenkin Jeesuksen tavalla ja tarkoituksella loppujen lopuksi. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei Juha! Olet auttanut minua ja meitä muita lukuisia kertoja tällä palstalla, kiitos siitä! Halusin nyt kysyä, miten sinulla menee? Käykö se raskaaksi, kun täytyy työn puolesta jakaa kaikkien muiden murheet omien lisäksi? Tuleeko sulle ikinä sellainen riittämättömyyden tunne, kun suurin osa tämän palstan kysymyksistä kuitenkin kertovat/kysyvät hädästä ja ahdingosta. Kiitos vielä! Tämä on arvokas palsta, ja ihanaa, että se on edelleen aktiivinen. Joillekin voi olla iso kynnys puhua papille kasvotusten vaikka kirkossa, joten tämä on todella tärkeä palsta! Kiitos sinulle!

Vastaus:

Nimimerkille +

Kiitos kysymästä! Kyllä minä ihan mieluusti olen avuksi niille, jotka sitä tarvitsevat. Voi olla, että omat murheet tässä vähän niin kuin suhteellistuvat ja jäävät taka-alalle. Joskus muiden auttaminen auttaa itseäkin kaikkein eniten. 

Hyvä, jos tämä toiminta auttaa puhumaan papille sellaisiakin, joille se muuten on vaikeaa. Kirkon pitää olla siellä missä tarvitaan ja tämä ehkä sitten on minun paikkani. Isojen kysymysten keskellä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Raamatussa teksti, että Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet...sillä kaikki entinen on mennyt. Miksi sitten sanotaan, että taivaassa me nähdään jälleen läheiset, esim.puoliso. Jos kaikki entinen kerran on mennyt. Eikä taivaassa enää "mennä miehelle" eli avioliitto ei enää päde.

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskelija

Mutta eihän kenenkään puoliso ole mitenkään entinen ja mennyttä, vaan nykyisyyteen kuuluva! Kenen muun kanssa sitten voisit jakaa elämäsi. Exät ovat sitten ihan eri asia, jos joku sellaisia kaipaa! Ja sama juttu läheisten kanssa, jos he eivät ole jotenkin jääneet entisiksi.

Ajoittain elämä aloittaa jotenkin uuden kauden ja vanha meinaa jäädä selän taakse ja unohtua ja mieli askartelee ihan uusissa asioissa. Uusi voi viedä huomion niin täysin, että kaikki vanha unohtuu, kun energia ei riitä enää siihen. Ehkäpä Raamatunkin kertoma muutos liittyy tähän. Tulee niin iso ilo, tai intensiivistä elämää, että kaikki vanha unohtuu. Jotenkin niinhän se tässäkin elämässä tapahtuu.

Kysehän voisi olla vaikka siitä, että me elämme sen hyvän kanssa, mikä jää mieleen taivaaseen mentäessä. Se, että ei enää avioiduta kuten täällä, ei ole välttämättä sama asia, kuin että vanhat rakkaudet ja suhteet katoavat kokonaan. Ehkä kaikki muukin on siellä samalla tavoin huolehtimisen piirissä samoin tavoin, kuin kotipiirissä tässä ajassa? Sehän on meidän taivaallinen kotimme, jossa ei ole enää nälkää, kylmää, tai kipua, ei sotien rasituksia. Ehkä olemme silloin jo niin yhtä kaikkien kanssa? Jopa Jumalan kanssa!

Kiitos hankalasta kysymyksestä!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei vaan! Minulla olisi muutama kysymys, jotka askarruttavat: 1.) Uskon Jumalaan ja hän on minulle tärkeä. Uskoni näkyy arjessa ja pidän Jumalaa tärkeimpänä. Olen kuitenkin myös kiinnostunut tieteestä ja haluaisin tehdä jonkinlaista uraa tieteen parissa. Viime aikoina olen miettinyt voinko olla kiinnostunut tieteestä, (lukea siitä, työskennellä sen parissa tulevaisuudessa jne.) kunhan se ei mene uskoni edelle? Kysymys pohdituttaa, sillä olen kiinnostunut aiheesta, mutta toisaalta en todellakaan halua sen pilaavan suhdettani Jumalaan, joka on kuitenkin minulle tärkein. 2.) Onko ok katsoa elokuvia, sarjoja ja muita ohjelmia tai lukea esim. kirjoja, joissa tehdään syntiä kunhan se ei itse minuun vaikuta? Esimerkkinä vaikka joku dekkari tai sota elokuva, joissa vaikka tapetaan ihmisiä tai muuta vastaavaa. 3.) Onko todella niin, että usko Jeesuksen sovitustyöhön riittää pelastumiseen? Ja tarkoittaako usko tuohon nimen omaan uskoa siihen että Hän sovitti ihmisten synnit kuolemalla ristillä vai tuleeko sovitustyöhön uskomisen mukana vielä jotain mitä pitää tehdä? 4.) Muistan lukeneeni Raamatusta, että rikkaan on hyvin vaikea pelastua. Onko se niin? En itse ole rikas, mutta olen miettinyt asiaa. Jos vaikka lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja vähävaraisille onko Taivaaseen pääsy mahdollista? Entä mitä sanot hyvistä palkoista? Pitääkö rikkaana siis luovuttaa omaisuutensa(tai osa sitä) muille ja onko omaisuudesta huolimatta mahdollista päästä Taivaaseen kun uskoo Jeesuksen sovitustyöhön ja noudattaa Herran Sanaa? Suuri kiitos ajastasi ja vastauksestasi jo etukäteen! Samoin kiitos tästä palstasta!

Vastaus:

Nimimerkille Miettijä

1)On ihan oikein harjoittaa tiedettä, vaikka uskoo Jumalaan. Usko ja tiede oikeastaan kuuluvatkin yhteen. Jopa joitakin tieteitä on syntynyt siitä, kun kirkonmiehet ovat alkaneet tutkia todellisuutta. Tieteen harjoittaminen ei siis vahingoita Jumalasuhdetta, vaan saattaa jopa vahvistaa sitä. Luulen, että se on Jumalan tapa kasvattaa meitä lapsinaan kohti aikuisuutta.

2)Voit hyvin katsoa TV:tä, tai elokuvia, tai lukea kirjoja, vaikka niissä olisi jotakin sopimatonta. Tärkeää olisi, että et juutu vahingollisiin, muita, tai itseä vahingoittaviin ajatuksiin niin, että alat toteuttaa niitä itse.

3)Kyllä Jeesuksen sovitustyöhön uskominen tuo syntien anteeksiantamuksen, mutta tähän liittyy muutakin. Nimittäin Jeesukseen uskominen opettajana, kuten sosialisti uskoo Marxin oppeihin, tai natsi Hitlerin oppeihin, meidän pitäisi uskoa Jeesuksen oppeihin, kun elämme elämää ja rakennamme maailmaa. Se kaikki on myös Jumalaan uskomista samassa mielessä, eli luottamista häneen ja hänen toimintaansa ja sen pyrkimyksiin. Tämän on tarkoitus kasvattaa meistä Jumalan kaltaisia, että alkaisimme kehittyä ja kasvaa hänen suuntaansa ja saavuttaisimme tulevan kuolemattoman olomuodon. Tämä on kaiken pääasia. Usko tähtää siihen.

4) Jeesus käski rikkaan nuorukaisen lahjoittaa omaisuus pois ja seurata häntä, kun toinen kysyi, mitä pitäisi tehdä päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Tässä ei ole kyse rikkaudesta, vaan siitä paneeko sen elämässä kaiken muun ja ihmisten edelle. Jos raha on tärkeintä teet kaiken sitä silmälläpitäen, jos Jumala on tärkein, teet kaiken Jumalaa ja hänen tahtoaan silmälläpitäen: silloin rikkauskaan ei voi tulla sinun ja Jumalan väliin elämässäsi, joten se ei ole mitenkään paha asia. Siitähän voi vaikka auttaa toisia tarpeessa, köyhyydestä se ei onnistu yhtä helposti, tai lainkaan, vaan joutuu olemaan rasitteena toisille auttamisen sijaan. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Minusta tuntuu, että uskon vain siksi, etten joutuisi helvettiin. Kaikki mitä teen, rukoukset, kirkossa käyminen, "parannus" jne, teen vain siksi, etten joutuisi helvettiin. En osaa uskoa, koska Jumala rakasti minua ensin. Välillä usko turhauttaa, kaikki ne vaatimukset. Tuntuu, etten koskaan ole tarpeeksi, miksi siis edes yrittää. Kun luen Raamattua, kuulen vain tuomitsevan Jumalan sanomassa, tee asiat x y z, ja ehkä pelastut. Minua pelottaa, koska olen tehnyt paljon todella pahoja asioita elämässäni. Mitä jos minun uskoni ei riitä? Jos uskoani ei lasketakkaan pelastavaksi, koska sitä ohjaa pelko, eikä rakkaus. Mitä jos luterilainen oppi siitä, että yksin uskosta ja yksin armosta, ei olekkaan biblikaalinen. Vaan pelastumiseen kuitenkin vaaditaan tekoja. Mikä neuvoksi? Olenko todella tiellä helvettiin? Ja kuinka löytää rakastava Jumala, joka ei koko ajan soimaa ja sano, "korjaa virheesi, hyvitä syntisi ja tee nämä asiat, niin sitten pelastut"

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Et voi löytää, kuin vain yhden oikean Jumalan. Hän on isä, joka kasvattaa sinua löytääkseen sinusta omia piirteitään, jotka näkyvät parhaiten ja puhtaimmin pojassa Jeesuksessa. Teot ja toiminta nousevat oikeanlaisesta luonteesta luonnostaan ja jopa itse sitä huomaamatta. Jos teet hyviä tekoja ansaitaksesi jotakin, et toimi huolehtiaksesi muista, vaan itsestäsi ja se ei ole sitä, mitä Jumala meiltä tahtoo. Itsekkyys muuttaa tekojen luonteen vääristyneiksi. Se mitä teet todella hyvästä sydämestäsi toisten hyväksi ja avuksi on sitä, mitä Jumala sinussa vaikuttaa. Anna tämän viedä itseäsi ja luota taivaan isään, niin löydät hänet. Sitten tajuat, ettei Isä päästä lastaan helvettiin. Tämän ymmärtäminen on tosin ihmiselle yllättävän vaikeaa, mikä sotkee ja vaikeuttaa elämää monin tavoin. Raamatussa Jeesus opettaa meille Jumalan elämänajatuksia ihmiselämälle sovitettuna. Hän myös antaa virheet anteeksi sille, joka uskoo, eli on kasvamassa isän opettamaan suuntaan, vaikka olisi miten vinoutunut ja epätäydellinen. Tulos on niin tärkeä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä sillä tarkoitetaan, kun puhutan Jumalan varjeluksesta, turvasta ja huolenpidosta, kun kuka tahansa voi todellista elämää katsoessaan havaita, että mitä tahansa voi tapahtua kelle tahansa ? Samaa ihmettelen, kun jonkun asian puolesta rukoillaan. Esim. Ukrainan sodan päättymisen ja rauhan puolesta on rukoiltu kautta maailman, mutta sota sen kun jatkuu.

Vastaus:

Nimimerkille Ihmettelijä

Jumalan varjelusta ja huolenpitoa pyydetään kaikkia ihmisen koettavissa olevia vastoinkäymisiä vastaan. Mutta myös suojelemaan ihmisen sielua ja henkeä turmeltumiselta niin, että Jumala antaisi Kristuksen meissä voittaa kaiken Kristuksen kaltaisuutta vastustavan kieroutuneisuuden. Jälkimmäinen asia on itseasiassa ihmisen kannalta vakavampi asia: jos kaiken näkee nurinperisestä näkökulmasta, edes elämä ei kykene opettamaan asioita oikein, vaan ihminen kasvaa vinoon ikuisuutta ajatellen.

Kun ihmiset rukoilevat jonkin asian puolesta, Jumala vastaa ajallaan ja tavallaan. Hän vie maailmanhistoriaa tahtomaansa päämäärää kohti. Kaiken mitä hän tekee, hän tekee edistäen tätä perimmäistä pyrkimystään kaikkialla todellisuudessa ja meissä. Myös venäläiset rukoilevat Jumalaa rauhan ja heidän voittonsa puolesta, kuten me rukoilemme rauhan ja Ukrainan voiton puolesta. Rauha tulee, kun Jumala saa taottua syntiinlangenneen ihmisen kalloon ajatuksen siitä, että laihakin rauha on paljon parempi, kuin lihava sota. Olen ihan varma, että tämäkin hetki vielä tulee. Nyt on vielä ihmisissä liian paljon vihaa ja voimia käydä sotaa ja intohimoa saavuttaa toivottuja tavoitteita. Vika on suurimmin osin ihmisluonnossa ja se sinnikkyydessä toimia ihan väärin päin, teki Jumala mitä tahansa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei! Mitä ajattelet seuraavasta Raamatun kohdasta nykypäivän kontekstissa: "Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan." Jos me kaikki edes pyrkisimme noudattamaan tätä sanaa, eikö maailmamme voisi olla paljon parempi paikka?

Vastaus:

Nimimerkille Taivaanrannanmaalari

Olet varmaankin oikeassa. Maailma olisi varmaan niin parempi paikka. Mutta tässä sinun mainitsemassasi tilanteessa kyse on myös siitä, että ei ole aina ihmisen omassa valinnassa se, miten hän katsoo muita ihmisiä. Joskus nämä voivat näkyä ja vaikuttaa silmiin niin, että siitä vain viehtyy liikaa ja mieli lipsahtaa vääriin ajatuksiin. Jeesuksen ajatus pakottaa huomaamaan, miten helposti ihminen voi lipsahtaa synnin tekemiseen, ajatus voi livetä ja saada tahdon virittymään, jopa vastoin ihmisen tahtoa. Me olemme niin synnin turmelemia, että tahdomme väärin, vaikka tietäisimme, mikä on oikein. Siksi me tarvitsemme anteeksiantamusta ja siksi meidän on hyvä harjoittaa myös itsetutkistelua, että sydämen ajatukset ohjaisivat meitä paremmin. Nämä Jeesuksen opetukset osoittavat miten kaukana ihminen on siitä, mitä ihmisen pitäisi olla. Tämä viisaus on hyvä Herran pelon alku hortoilijoille ja siten ovi totuuden lähteille!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Olen lainannut joillekin henkilöille rahaa, mutta he eivät olekaan maksaneet minulle takaisin sovitusti. Olen henkisesti aivan lopussa tämän asian takia. Jos taas joutuu hankkimaan asianajajan niin se on hirveän kallista eikä ole voimavaroja ryhtyä tähän prosessiin. Syytän itseäni jatkuvasti, että luotin näiden ihmisten maksavan takaisin. Todennäköisesti näillä henkilöillä ei ole koskaan varaa maksaa velkoja. Pitäisikö uskovaisena ihmisenä vain antaa asian olla?

Vastaus:

Nimimerkille Erika

Ikävä tilanne sinulla päällä. Ongelmasi on kaksipiippuinen kristittynä. Toisaalta voisi olla hyvä antaa asian olla, antaa ihokas vaipan mukana. Jos toiset ovat pinteessä ihan oikeasti, tämä voi olla ihan hyvä. Mutta en ehkä neuvoisi lainaamaan uudelleen, jos summat ovat niin suuria, että saatat joutua pinteeseen, tai talouden pitosi rasittuu.

Toisaalta autat kasvatuksellisesti enemmän, jos panet holtittomat lainaajat vastuuseen oikeudessa. He joutuvat tajuamaan, että toisen oma on toisen omaa, eikä lainata voi, jos ei voi palauttaa. Varmaankin oikeuskulut voi maksattaa näillä holtittomilla, kun asia menee eteenpäin. Se olisi ihan kohtuusakko näille. Kannattaa kyllä varmistaa ensin, että nämä kulut voi maksattaa oikeusteitse. Jos summat ovat suht pieniä, eikä asia näännytä sinua, voi olla mukavampi antaa asian olla. Mutta varmaan ei kannata antaa lainoja, ennen kuin saa vanhat takaisin. On ihan eri asia antaa avustusta toisille, kuin lainata. Summat ovat varmaankin vähän erilaisia. Ja asiaan liittyvä mielentila myös. 

Ehkä sinun pitää ymmärtää nämä holtittomat henkiseltä tasoltaan pikkulapsina, jotka eivät kykene hoitamaan itse asioitaan ja ratkoa asiat siitä näkökulmasta? Ja toimia sen mukaan vastaisuudessakin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Olen jo pitkään rukoillut, että elämäni päättyisi mahdollisimman pian, mutta Jumala ei ole toteuttanut toivettani. Surettaa se, ettei avustettu eutanasia ihmisille ole laillista. Jotenkin yritän aina jaksaa päivästä toiseen, mutta elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Suurin syy siihen on, että minulle rakas eläin kuoli jo vuosia sitten enkä pääse tästä yli. Siihen liittyy paljon traumaattisia asioita enkä pysty kiintymään muihin samalla tavalla. Tuo menetys aiheuttaa jatkuvaa henkistä tuskaa. Miten saisin Jumalan vakuuttumaan siitä, että oma aikani tässä maailmassa saisi olla jo ohi?

Vastaus:

Nimimerkille Julianna

Ainoa, mikä voi sinua auttaa tässä on rukous. Voit pyytää Jumalalta mitä vain, mutta anna hänelle mahdollisuus löytää sinulle myös jokin muu hyvä ratkaisu, joka toimii. Luultavammin Jumalalla on jokin käyttö sinulle tässä ajassa. Siksi toiveesi ei toteudu, kuten tahdot. Ketä hän rakastaa, sitä hän koettelee. Mutta hän voi antaa elämälle myös uuden suunnan ja tarkoituksen - koko sisällön.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Olen 60 vuotias. Elämänilo kateissa. Mitä täällä vielä teen ? Elämää enemmän takana kuin edessä. Läheisiä kuolee - surua. Itselle tulee sairauksia, kenties jään yksin. Pitääkö se kaikki käydä läpi ?

Vastaus:

Nimimerkille Heikko ihminen

Ikääntyminen tuo omia ongelmiaan. Se on jollakin tasolla meidän kaikkien ongelmana. Jossakin vaiheessa oma kasvaminen ja kehittyminen voi pyrkiä pysähtymään, mikä vahvistaa erilaisten rutiinien ja toistumisen määrää elämässä. Tämä saattaa tehdä elämästä tylsän ja sammuttaa siitä kipinän. Hyviä ratkaisuja olisi löytää itselle uusia harrastuksia, joissa jotenkin kehittyy ja kasvaa, tai opiskelua, joka avartaa ajatuksia ja voi tarjota elämälle uusia mahdollisuuksia vanhanakin aikanaan. Jos löydät jonkin suuren ja tärkeän asian, jonka edistäminen voi tuoda elämälle suunnan ja tarkoituksen, tulee elämään iloa ja merkitystä. Jumala kasvattaa meitä toisinaan myös turhautumisen ja pelkojen kautta, pakottaen meitä tajuamaan, että me emme pärjää elämässä, tai sen jälkeen ilman häntä. Tämän myötä voi löytyä jokin kutsumus, joka alkaa viemään elämää johonkin suuntaan Jumalan perimmäisten tarkoitusperien hyväksi. Se voi olla jotakin ihan muuta, kuin nyt osaat edes ajatella. Mutta se edistää sinussa Kristuksen taipumuksia ja muovaa niin iankaikkista elämää varteen. Elämä on harjoitusleiri, joka vahvistaa meissä elämänvoimaa, kun Jumala ohjaa meitä ja kasvattaa sen kautta meitä. Voisit yrittää pohtia elämääsi, vaikkapa tältä kannalta. Löytyisikö siitä suunnasta ratkaisuja olisi gelmiin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Yksin

Minusta et voi tehdä muuta, kuin rukoilla heidän puolestaan. Mutta tämä voi hyvin vielä ehtiä kääntämään asioita paremmin perin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Hylätty

Tähän on vaikea sanoa mitään, mutta rukoilen puolestasi.

Mutta siellä toisella puolella salaisuudet tulevat julki ja asioiden taustat selviävät. Jos on aika, kun meillä ei ole vielä uutta ruumista, kuuluvat meidän ajatuksemme läpi suoraan toisille, jotka myös ovat olomuodoltaan lähempänä ajatusta, kun ruumis maatuu maan povessa. Se voi olla tuskallinen ja vaikea vaihe monille, mutta salatuimmatkin asiat tulevat julkisiksi, mikä selvittää varmasti kaikki asiat ja myös suhteellistaa ne kokonaisuutta vasten. Tämä voisi antaa sinulle toivoa ja mahdollisuuksia asioiden selviämiseksi hyvin perin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei Juha, Kiitos vastauksesta aikaisempaan viestiini, joka pitäisi löytyä myös muille lukijoille lyhyellä selauksella kun laitan tämän uuden näin nopealla aikataululla. Edellisessä viestissäni käytin samaa nimimerkkiä. Ymmärrän, että velvollisuudet, kuten mainitsit perheen / aviopuolison, myös muut läheisten auttamiset, tulisi hoitaa ensin ennen kuin lähtisi "omille teille". Minulla ei ole kumpaakaan, ei lapsia tai puolisoa. Ja tuntuu yhtä lailla, että vaikea se olisi tässä tilanteessa löytääkään, mutta sen huolehtimisen olen jättänyt jo yläkertaan. Toiseksi, ymmärrän kehoituksen Raamatusta palvella lähimmäisiä täällä maallisessa ajassa, silti katson haikeana niitä joilla on ollut selkeä kutsumus saarnata tms ympäri maita ja mantuja, reissata ties missä ja omata elämänilo sen työn ohessa. Mutta kun itse "erehdyn" tälläisestä haaveilemaan, nousevat itsekkyyden syytökset ja se, että minun paikkani on vain olla muiden orja tässä ja nyt. Vastenmieliseltä se tuntuu, en tietenkään oleta että saisin välttämättä keneltäkään mitään palkkaa siitä että heitä autan niin hyvin kun pystyn (lähimmäisiä) ja jos ehkä "hyvä työni" palkanmaksussa näkyy iänkaikkeudessa, tiedän sen että en siellä enään näitä mitättömiä murheita murhedi vaan viskaan kruununi mielelläni kaiken kunnian Herralle. Oli miten oli, kiinnostaisi kuulla jokin kokemus esimerkiksi sinulta, miten olet omassa elämässäsi mahdollisesti osannut seurata Herran tahtoa? Oletan että jos sinultakin löytyy esimerkiksi mökki tai omakotitalo, miten olet osannut uskaltaa valita juuri kyseisen ja panostaa sen hankintaan jos vierelläsi kuitenkin näet ihmisiä joilla ei ole samaa osaa. Olisiko tässä tapauksessa itsekkyyden kokeminen väärää itsekkyyttä? Kuitenkin, meidän tulisi seurata Jeesuksen esimerkkiä, jolla maallisesta näkökulmasta ei ollut mitään "parasta päällä" vaan aito tahto tehdä ja toteuttaa Lähettäjän tahto. Samaa tahtoisin itse, jospa Herra voisi antaa anteeksi myös nämä epäilykseni ja ohjata minua tästä epätietoisuudesta ja ahdistuksesta huolimatta. Nämäkin sanat kirjoittaessa tunnen vain ulkokultaisuutta.

Vastaus:

Nimimerkille Itsekäs unelmoija

Oletpa vaikeassa välikädessä. Minulla on tosiaan pieni talo, joka on kotini. Ajattelen, että minulla on oltava jokin lämmin paikka talven tappavaa kylmää vasten ja paikka levolle, jotta voin ja jaksan tehdä sitä työtä, mihin minut on kutsuttu. Ilman tätä olisin vain pelkkä taakka ja rasite toisille:  nyt minusta on jotakin hyötyä Jumalan työlle tässä maailmassa. Se mitä minulla on, ei ole siis turhaan.

Itse asiassa Jumala ei kutsunut minua vain nautiskelemaan nykyoloistani, vaan opiskelemaan yliopistoon korkeamman yliopistotutkinnon, jonka virkani edellyttää. Se ei ollut helppoa, eikä vaurasta aikaa ja vaati oman työnsä ja aikansa, mutta kutsu kantoi sen yli. Nyt saamani edut ovat tukitoimintaa, joka auttaa minua selviämään, jotta selviän työssäni. Ehkä myöskin tukee kutsua muille esimerkkinä lähteä samantapaisille teille, mikä vaatii myös omat uhrauksensa, työ on aika suuri ja aikaa vievä, eikä aina kivaa.

Minulla voi olla joitakin etuja, joita puuttuu joltakin muulta ja on ihmisiä, joilla on enemmän etuja kuin minulla. Uskoisin, että me saamme etuja niin paljon, että se kattaa sen, mihin meitä kutsutaan työhön ja tekee työskentelyn mahdolliseksi. Suomen tapaisessa yhteiskunnassa voit hyvin lähteä tästä liikkeelle. Maailmassa on alueita, joilla elämä on vaikeampaa, mutta me olemme tukemassa ja auttamassa heitä kehittymään sellaisiin mittoihin, että he selviävät omin kyvyin ja avuin, kuten täysivaltaiset ja -mittaiset ihmiset. Niin, etteivät he olisi mitenkään huonompia, tai heikompia, kuin muut. On ihmisiä, joilla on kutsumus olla heitä auttamassa heidän keskuudessaan ja me, myös minä omalta pieneltä osaltani, olen heitä tukemassa.

Toivon, että löydät rauhan itsellesi kutsumusten ja pyyteiden ristipaineessa. Varmasti aika ratkoo sinun pulmasi jollakin siedettävällä tavalla. Olet eniten sitä, mihin sydämesi pyrkii ja mitä hedelmiä oma vaikutuksesi ympärillesi lietsoo. Kristus on tässä meille esimerkkinä, vaikka emme hänen mittojaan kykenekään saavuttamaan. Siksi meille on suotu ristin armo ja syntien anteeksiantamus. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mikä ja mitä on Pyhä henki? Onko Jumalan yksi olemus? Miten Pyhä henki ilmenee tässä maailmassa? Kerrotko tarkasti kaikki tiedot tästä.

Vastaus:

Nimimerkille Sisaret ja veljet Jeesuksessa kristuksessa

Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona. Tätä ei voi oikeastaan käsitellä erillään muista persoonista. Yksi Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja toimii kolmena kaikkialla ja kaiken aikaa. Jumala on yksi olemus ja Raamattu kuvailee tätä sanoin Rakkaus(Agape 1. Joh 4:8 vrt. 4:16b), Henki(Joh. 4:24, 2. Kor. 3:17), Sana(Logos Joh:1), Valo(1. Joh. 1:5). Eli Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat Rakkauden tapoja olla ja toimia todellisuudessa ja jopa tuottaa se kaikki. Kuten myös Hengen, Sanan ja Valon tapoja, kun kyseessä on eri tavoista käsitteellistää samaa oliota. Sanoisin, että kun Isä vaikuttaa sinuun ulkoa päin ympäristöstä käsin luomalla kaikkea ja kaikkia eteenpäin uudestaan, niin Pyhä Henki on läsnä sinussa tuoden saman Jumalan saman aikaisesti läsnä olevaksi sinun sisäiseen todellisuuteesi, minuutesi tueksi ja lisäksi. Pyhä Henki ja Isä vaikuttavat samalla tavoin kaikessa, mitä on olemassa ja tämä todellistuu aineellisessa todellisuudessa muutoksena ja toimintana, jota voimme seurata ihan aistinvaraisesti. Tähän aineellisen todellisuuden elämään ja muovautumiseen on liitetty ajatus Pojasta, jonkinlaisena materialisoivana tekijänä. Raamatullisesti Jeesus on Jumalan Poika, mutta myös Poika on luoja. Kaikki Jumalan nimitykset ja ominaisuudet voidaan lukea kaikille persoonille.

Suomen kielen tapa puhua puhua persoonasta on eri asia, kuin latinan kielessä, josta tämä ilmaisu persona on napattu. Persona nimittäin tarkoittaa mm, säätyä, roolia, elämäntehtävää, naamaria sen lisäksi, että se viittaa persoonallisuuteen ja henkilöön. Yksi Jumala, Rakkaus jne. voi siis toimia kolmessa roolissa samanaikaisesti. Voihan sama rakkaus olla vaikuttamassa useammassa ihmisessäkin saman aikaisesti saaden nämä toteuttamaan rakkauden tuottamia pyrkimyksiä itse kunkin omien luonteidensa ja kykyjensä mukaisella tavalla. Vaikka "moottorina" kaikelle olisi ihan sama rakkaus. Tähän voisi jopa ottaa uusia ihmisiä saman rakkauden vaikutuspiiriin. Samoin yksi rakkaus voi olla viemässä ja ohjaamassa ketä ja mitä tahansa tämän elämässä ja ympäristössä. Martti Luther sanoo Jumalan rakkauden suuntautuvan huonoihin ja heikkoihin ja rumiin tehdäkseen näistä hyviä, vahvoja ja kauniita. Se ei etsi hyvää, vaan tekee sen. Luonnonlakeja hän muuten pitää Jumalan rakkauden järjestyksenä, joka siis vaikuttaa kaikkeen ja kaikessa tällä tavalla. Ajatus on ihan ymmärrettävä myös nykyisen biologian piirissä. Ja maailma on kaiken aikaa ajassa matkalla eteen päin ja olomuodosta seuraaviin, kuten se on tehnyt monina aiempinakin maailmankausina nykytietämyksen mukaan. Pyhällä Hengellä on tässä oma roolinsa kolminaisuuden persoonana, joka esiintyy aina muiden persoonien kanssa yhdessä, ja ollen jopa itsekin kolminainen, kuten kokonaisuuskin on!

Raamattu antaa Pyhälle Hengelle merkitystä myös niin kutsuttujen armolahjojen tuojana. Henki voi herättää uskon, jossa Jumala on läsnä ja tuo armolahjansa ihmiseen olemassa olevaksi. Paavali puhuu tästä 1.ssä Korinttolaiskirjeessä, luvussa 12. Armolahjat voivat pitää sisällään jopa yliluonnollisia kykyjä, jotka ihminen saa käyttääkseen niitä Jumalan valtakunnan rakentamiseksi ja edistämiseksi. Samoin henki yhdistää ihmiset omassa vaikutuspiirissään, niin, että näistä tulee Kristuksen ruumis, siis kokonaisuus, joka toteuttaa päänsä ajatuksia kaikki omilla yksilöllisillä tavoillaan, kuten saman ruumiin ruumiinjäsenet. Tässä kaiken nimittäjä on Jumala, joka näyttäytyy kaikissa yksilöissä vähän eri lailla varioiden, mutta samaa olemusta toteuttaen.  

Jos rakkauden sijaan puhuttaisiin Jumalasta valona, voisi tätä verrata tilanteeseen, jossa prisman taittelema valo näkyy silmään monina väreinä. Silti kyseessä on sama valo kaiken aikaa, se vain taittuu eri suuntiin eri väreissä ja tuntuu monelta.

Tämä näkökulma Jumalaan on hyvä pitää mielessä, kun muistaa Martti Lutheri lausumaa: ääretön sisältyy äärelliseen. Kolminaisuus on Jumalan ominaisuus, joka osaltaan muodostaa todellisuuden siihen sisältyvänä ominaisuutena, mikä on todella olemassa. Kaikki perustuu keskinäisiin suhteisiin: kaikki koostuu jostakin ja on muodostamassa jotakin laajempaa kokonaisuutta, joka kuuluu johonkin jne. Kaikki oleminen ja tapahtuminen on Jumalan toimintaa, eikä mitään tapahdu ilman häntä, vaikka synti viekin jotakin toimintaa jotenkin vinoon, tämäkin käytetään Jumalan tahtoman hyvän edistämiseksi. Tässä yhteydessä voit ymmärtää Pyhää Henkeä johonkin asti. Jumala kuitenkin on enemmän kuin me: meitä korkeampi olento, jota emme kykene ymmärtämään täysin: enempää, kuin meidän kotieläimemme ymmärtävät meitä. Mutta voimme yrittää ymmärtää häntä nöyrin sydämin, muistaen oman asemamme suhteessa Kaikkeuden Herraan ja Luojaan, jonka luomakuntaakaan me emme vielä tunne ja ymmärrä täysin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Moi. Haluaisin kysyä sinulta, onko homous synti? Käsittääkseni Raamatun mukaan on. Teenkö syntiä, ja joudunko helvettiin, jos seurustelen bi -seksuaalin kanssa?

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskeleva

Raamattu pitää seksisuhdetta kahden saman sukupuolisen välillä syntinä. Se ei kuitenkaan kiellä ystävyyttä, tai kiintymyssuhdetta, jollainen kuuluu ystävyyteen. Tämäkin voi joskus tulla sitä lähelle. Et tee mitään väärää seurustellessasi bi-seksuaalin kanssa. Hänen taipumuksensa on vain taipumus, jos hän ei elä sen mukaisella tavalla. Ja vaikka hän eläisikin niin, se ei ole sinun elämääsi, vaan sen toisen. Tällaiset taipumukset ovat jo itseasiassa sitä rikkinäisyyttä, jonka syntiinlankeemus meihin aiheutti, tätä kutsutaan perisynniksi, joka vaivaa tavallaan kaikkia jotenkin. Kaikissa on jotakin vikaa ja sen me saamme anteeksi uskon tähden Kristukseen. Perisynti saa meidät lankeilemaan, jolloin me teemme syntiä, mikä on sitä näkyvää ja kuuluvaa syntiä ja jo sen suuntaisia ajatuksia, joihin me ajoittain jotenkin ajaudumme. Usko kutsuu meitä myös etsimään oikeammanlaista elämäntapaa, vaikka emme sitä kykenisikään saavuttamaan. Ainakaan täydellisenä tässä ajassa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ovatko enkelit kuin ihmisiä? Esim ajatusten tasolla tai ihmsten näköisiä? Mitä enkelit ovat, millainen olemus heillä on?

Vastaus:

Nimimerkille Armaaria

Raamatussa kerrotaan monin paikoin enkelien näyttäytyvän ihmisille ihmisen hahmoisena. Mutta on ihan mahdollista, että ihmishahmoisuus on jotenkin tulostunut siitä, että ihminen näkee itselleen outoja asioita itsen olomuotoisena. Voihan olla, että enkelit ovat näkymättömiä ja heidät aistitaan perimmiltään jollakin muulla tavalla, mikä toisinaan tulkkiutuu ihmisille näköaistin ja kuuloaistin mukaisessa muodossa, kun kokemus on oikein vahva. Enkelit eivät ole ruumiillisia olentoja, kuten ihminen, vaan kuuluvat henkien maailmaan, ollen ehkä aineena enemmän kuin ajatusta, joka voi kulkea missä vain. Mutta saattavat myös näkyä ihmisille ruumiillisina - Jaakob paini paininsa yön yli enkelin kanssa ja loukkasikin siinä itsensä ja enkelit ilmeisesti vierittivät kiven Jeesuksen haudalta, ellei Jeesus sitten herättyään kuolleista tehnyt sitä itse. Joten enkelit voivat vaikuttaa myös aineellisessa todellisuudessa. Ja voihan ihminenkin ainakin rukoilemalla ja uskon elämällä olla joltakin osin sidoksissa myös henkimaailman suuntaan ja irrota niin jotenkin tämän maailman elämänpulssista ja siirtyä vähän siihen toisen suuntaan jo tässä ajassa eläessään.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko laulut osa Jumalan sanan äärellä olemista? Jos ei pysty keskittyy kirjaimelliseen sanaan, mutta sitten kuuntelee lauluja. https://youtu.be/BlsDtwYSdso?si=NGp2c-IrOevwx_GGLinkki avautuu uudessa välilehdessä Esim kuuntelin tätä paljon iltamusiikiksi ennen nukkumaanmenoa

Vastaus:

Nimimerkille Ilta

Kyllä! Laulu on vielä syvempää rukousta, kuin lausuttu rukous. Siinä on mukana tiedollisen lisäksi myös tunteen kielinen ulottuvuus, mikä syventää vuorovaikutusta, kun ihminen uppoutuu siihen koko sielullaan. Musiikkihan voi ottaa valtaansa mielen lisäksi koko ruumiin ja panna sen vaikka tanssimaan musiikin luonteesta riippuen. Ihan sama juttu mielen suuntautumisessa kohti Pyhää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka usein on hyvä lukea Raamattua? Luen välillä päivän sanaa netistä, mutta olen vähän liian laiska siihenkin. Helposti tapa vaan jää. Liian helposti tavat jää ja sortuu maailmalliseen elämään. Kuitenkin ahdistaa viimeinen tuomio, enkä halua helvettiin. Mutta hengelliset asiat myös ahdistaakin välillä, jos ei jaksa niihin keskittyä kokoajan ja joka hetki. On vaikeaa sovittaa muuhun elämään sitä, arjen kiireeseen hukkuu asiat. Kuulostaa varmaan tosi typerältä tämä. Yritän saada hengelliset asiat kuntoon.

Vastaus:

Nimimerkille Edea

Raamattua pitäisi lukea hengelliseen tarpeeseen ja elämän ymmärtämiseksi, ei niinkään velvollisuudesta, joka on pakko hoitaa. Ehkä sinun tapauksessasi parempi olisikin miettiä enemmän elämää ja vallitsevaa maailman menoa jo luetun Jumalan sanan valossa ja yrittää ymmärtää asioita sen valossa. Niin et joutuisi vähiin aikoihin lukemaan mitään uutta, vaan voisit käyttää hyväksesi jo luettua. Jos olet jo aiemmin lukenut Raamattua paljon, on ihan mahdollista, että väsymyksesi johtuu ylensyömisen tuomasta kyllästymisestä, joka voisi kadota juuri sillä, että jätät lukemisen ajaksi ja työstät enemmän sitä, mitä on jo tullut luettua. Se on tärkeä vaihe jo luetun tekstin ja asian kunnollista ymmärtämistä, joka olisi ihan hyvä saada harrastukseen mukaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitkä ovat henkivallat?

Vastaus:

Nimimerkille Hilla Linnea

Raamatussa ajatellaan olevan olemassa erilaisia henkiä, jotka elävät omalla paikallaan luodussa todellisuudessa. Jonkinlainen rinnakkainen todellisuus meidän todellisuudellemme. Toisinaan henkien todellisuus ilmenee jotenkin meidän todellisuudessamme. Esimerkiksi erilaisia sairauksia, tai mielenhäiriöitä on selitetty hengillä, joita Jeesus Raamatun mukaan karkotti parantaakseen sairaita. Henki on voinut tuoda ihmiseen uusia piirteitä: joko hyviä, tai huonoja ja käyttänyt siinä ihmisen ruumista kuten omaansa otettuaan sen valtaansa. Ehkäpä henkivallat on nähty henkien valtakuntina. Sinänsä kaikkia henkiä, myös pahoja on pidetty Raamatussa kirjoitusten vanhemmissa kerrostumissa jotenkin Jumalalle alisteisina toimijoina, jotka ovat saattaneet, jopa olla toimessa Jumalan luvalla. Toisaalta Raamatussa käsitellään myös enkelien maailmassa tapahtunutta syntiinlankeemusta, joka tuotti Luciferin johtaman armeijan, joka sotii Jumalaa vastaan ja yrittää saada vallan todellisuudessa. Lucifer tunnetaan kai paremmin nykyään nimellä Saatana, Vastustaja. Tämän ajatellaan olevan vaikuttamassa silloin, kun maailmassa alkaa tapahtua Jumalan valtakunnan vastaisia asioita ja itsekkyys ja pelko ja viha valtaavat alaa ihmisten sydämissä ja maailmassa näkyen levottomuutena ja väkivaltana, joka ruokkii ihmissielujen pilaantumista ja saa nämä lietsomaan lisää pahaa maailmaan. Henkimaailmaan on luettu myös kansanuskomuksellisissa perinteissä kuolemanjälkeisessä olevat sielut, joiden on ajateltu voivan näyttäytyä ihmisille ja vaikuttaa vielä kuolemansa jälkeenkin tässä todellisuudessa. Mutta näiden rooli ei ole sama, kuin Jumalan ja Luciferin hallitsemien henkivaltojen. 

Henget eivät ole nykytieteen tutkimuksen ja määrittelyn piirissä oleva asia, joten mitään nykytieteellistä näkemystä asiasta on vaikea sanoa, toisin kuin vaikka uskon parantavasta voimasta, joka on tunnetumpi asia. Henkiin liittyvät asiat alkavat selvitä ehkä sitten, kun ymmärrämme, mitä on elämä, äly ja tietoisuus ja miten ne liittyvät todellisuuteen ja sen rakenteisiin ja miten tämä liittyy aineelliseen todellisuuteen. Henkivaltoja syytettiin monenlaisista selittämättömistä asioista ennen vanhaan. Sittemmin kun lääketiede ja muut tieteet ovat kehittyneet selittämään erilaisia asioita, henkiin ei ole juurikaan uskottu, mutta ihan viime aikoina on alkanut tuntua, että henkiin liittyvät käsitykset olisivat ihan vähän vahvistuneet. Mutta vannomatta paras!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Erika

Ei ole mennyt roskapostiin, mutta juuri nyt meillä kirjoitellaan vuosikertomuksia ja tutkitaan talouden toteutumia viime vuodelta. Lisäksi henkilö, joka näitä laittaa näkyville seurakunnan sivuille on kiinni muissakin tehtävissä, mikä tuo rajoitteita asialle. Kysymyksiä on juuri nyt kertynyt jokunen pohdittavaksi. Joskus kysymykseen vastaaminen vie aikaa myös siksi, että hyvän näkökulman löytäminen asian avaamiseksi hyvällä tavalla vie aikaa. Että saisi vastattua lyhyesti ja tajuttavalla tavalla. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko ennustajalla käynti vaarallista kristitylle? Muistelisin että Raamattu kieltää ennustamisen. Entä meediot?

Vastaus:

Nimimerkille Katinka

Ei tämä ole hengenvaarallista, mikäli et rakenna elämääsi ennustajien ja ennustusten varaan. Meidän ihmisten tulisi viime kädessä turvautua Jumalaan meidän elämämme turvana. En pitäisi mitenkään kuoleman vakavana sitä, jos joskus olet poikennut kysymään asioita ennustajalta; näinhän voi tehdä vaikka vain mielenkiinnosta asiaan ja siihen tutustumiseksi, ripustautumatta siihen Jumalan sijaan. Tietysti se usein osoittautuu ajan tuhlaamiseksi käyttöarvoltaan, jos et sitten tutki ennustamista ilmiönä jonakin tieteellisenä projektina. Vanhassa testamentissa kielletään kyllä ennustaminen, mutta hetkeä myöhemmin kuitenkin kerrotaan profeetoista, jotka Jumalan miehinä voivat ennustaa tulevaa ja kertoa Jumalan tahdon! (5. Moos. 18: 9-22) Ratkaiseva asia on siis se, kenen riveissä tässä lopulta seisot.

Ja sitten meedioista:

Vanhassa testamentissa on ankara kielto nostaa kuolleista ylös vainajahenkiä kuten 1.samuelin kirjassa luvussa 28, jossa Saul nostattaa itselleen kuolleen profeetta Samuelin, kun Jumala on hänet hylännyt ja turvaa profeettaan, ihmiseen, Jumalan sijaan. Toisaalta Jeesus Jumalan poika tapaa korkealla vuorella Mooseksen ja Elian Markuksen evankeliumin 9.ssä luvussa. Jeesuksen vaatteet ja olemus kirkastuvat ja hän tapaa siellä edesmenneet suurmiehet kauhistuneiden opetuslasten silmien edessä ja jopa itse Jumala puhuu paikalla oleville pilven takaa. Tämä edesmenneiden suurmiesten tapaaminen taas on kaikkea muuta, kuin kiellettyä ja itse Jumala kertoo mielistyneensä Jeesukseen. Suhde Jumalaan näissä tapauksissa tuntuisi olevan se tekijä, mikä ratkaisee, onko asia hyväksyttävä, vai ei. Ehkäpä tässä olisikin kyse siitä, minkälaisella mielellä ja pyrkimyksellä asia tapahtuu? Kaikessa muussakin elämässä monesti asioiden pyrkimykset ja tarkoitukset määrittävät onko asia hyväksi, vai pahaksi: edistääkö se Jumalan vaikutusvaltaa, vai tuottaako se vain pelkkää itsekkyyttä ja muista piittaamattomuutta? Tällä kentällähän ratkeaa se, alkaako ihminen elämässään muistuttaa enemmän Jumalaa, vai paholaista, Kristusta, vai Antikristusta, eli kumman kaltaisuudesta tulee lopulta saamaan lopullisen täydellisyytensä.

Usko Kristukseen suojaa meitä paljolta ja antaa elämän kasvattaa meitä hänen kaltaisuuteensa. Silloin kaikki se, mitä Jeesus tekee, on hänen opetuslapsinaan elävien ja siinä kasvavien tehtävissä aikanaan, sitten kun he ovat kasvaneet siihen kypsiksi. Kun se aika tulee, aukeavat ihmisten silmät näkemään tarpeellisen ja esille tuleva asia tuntuu luonnolliselta, kuten normaalit terveet asiat ovat. Ei mitään ihmeellistä pitkän päälle. Mitään rituaaleja asioihin tuskin tarvitaan, vaan se toimii jotenkin itsekseen. Se, mikä on hyvää ajallaan, voi olla hyvinkin pahaksi liian varhain tapahtuessaan, kuten monessa muussakin asiassa!    

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei Juha, Mieltäni on painanut pitkään eräs mielikuva kristityn vaelluksesta jonka uskon olevan vääristymä mutta en pääse siitä eroon. Olen uskossa, mutta en uskolla enään haaveilla yhtään mistään ns "omasta jutusta" mitä lähtisin "omin päin" tekemään. Esimerkiksi työura, haaveet, unelmat vaikkapa lähteä Austraaliaan työhön. Tuntuu että kaikki haaveet / unelmat ovat itsekkäitä, minusta nousevia ja haluan vain tavoitella näin omaa etuani ja nautintoja tässä maailman ajassa enkä panostaa tai toimia Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseksi. Näin ollen näen elämän tarkoitukseni pysyä vain paikallaan nykyisessä asemassani jossa en kuitenkaan koe omaavani yhtää intoa tai motivaatiota tehdä siltikään työtä Jumalan valtakunnan eteen lukuunottamatta todella harvoja tilanteita joissa uskostani läheisilleni puhun ja oma raamatun tutkimiseni. Olen kyllä rukoillut että Herra ohjaisi ja antaisi vastauksia, näyttäisi suuntaa, antaisi rohkeutta että voisin toteuttaa Hänen tahtonsa ja antamansa tehtävän tässä maailmassa. Mutta en koe että saisin vastauksia näihin asioihin. Olen myös itse yrittänyt "itsekyyden" ajatuksesta huolimatta tehdä muutoksia tilanteeseeni esim yrittämällä hakeutua opiskelemaan tai muuten kehittämällä itseäni mutta tuntuu kuin nuo polut tahallaan törpättäisiin, mielenkiintoni loppuisi kuin seinään tai muut työkiireet / muuttuvat suhdanteet vaikuttaisivat asioihin niin, että en vain yksinkertaisesti etene. Haaveita minulla on mutta sydämmessäni tunnen vain syyllisyyttä itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä ja siitä, että haluan tehdä jotain muuta kuin "valvoa ja odottaa Herraa". Entä jos alkaisinkin tekemään jotain muuta ja "maailman mukavuudet" viettelisivätkin minut pois ristin tieltä kun halusin tehdä "itse ja omin päin". Olenhan Raamatusta oppinut että ihmisestä itsestä nousevat hankkeet eivät menesty vaan johtavat aina harhaan ja tuhoon. Voiko siis olla, että kun olen rukoillut Jumalan tahdon tapahtumista minun elämässäni, osani tässä maailmassa on vain olla juuri nyt paikallaan nykyisessä. Vaikka tämä tuntuu epämielyttävältä ja vähäpätöiseltä asemalta ja koen muiden palvelijana olemisen inhottavaksi.

Vastaus:

Nimimerkille Itsekäs unelmoija

Voihan asia olla noinkin, kuin ajattelet, mutta se voi yhtä hyvin olla niin, että unelmasi ja toiveesi ovatkin Jumalan esittämä kutsu lähteä hänen työhönsä jollakin muulla tavalla, kuin olet itse aiemmin tullut ajatelleeksi. Oletko ajatellut, että "oma" juttusi ei olisikaan ehkä omasi, vaan Jumalan kutsu johonkin, jossa sinua tarvitaan enemmän, kuin täällä, missä nyt olet kuolemassa pystyyn elämän tuntuessa tyhjältä ja tarkoituksettomalta? Olisikohan sinulla kutsumus johonkin siellä jossakin suuressa maailmassa? Jos näin on, et varmaankaan eksy missään suuressa maailmassakaan ihan täysin Jumalan teiltä, vaan elät hänen tahtomallaan tavalla ja tulet silloin jotenkin edistäneeksi hänen asioitaan tässä maailmassa. Ongelma tällaiselle hankkeelle voisi olla se, jos olet perustanut perheen, jossa joudut huolehtimaan lapsista, mutta haluat päästä siitä kokonaan eroon. Siinä tapauksessa sanoisin, että vastuuasioista pitäisi kuitenkin huolehtia ja antaa lasten saada kasvaa niin pitkälle, että he selviävät ilman sinua. Mutta jos sitten tuntuu vihlovan pahalta ja on pakko mennä, on sinun ehkä pakko mennä. Sama pätee puolisoonkin, jos sinulla on sellainen. Hänenkin kanssaan pitää silloin asia selvitellä ja ottaa hänet mukaan suunnitelmiin, jos hän itse niin tahtoo. Tässä et voi toimia ilman toisen suostumusta. Jos tällaisia vaikuttavia tahoja on olemassa, sinun pitäisi varmaan alkaa asioiden järjestely kysymällä heiltä. Muuten arvelisin sinun olevan vapaa menemään ja elämään.

Koettelemukset, joihin olet törmännyt saattavat olla yhtä hyvin tämän maailman ruhtinaan juonia sinun lannistamiseksesi, kuin taivaallinen yritys estää sinua elämästä elämääsi hyvin. Ehkä sinun pitää oikein tosissaan heittäytyä johonkin opiskeluun, tai hankkeeseen ja jättäytyä sen varaan ja katsoa mitä siitä tulee riippumatta suhdanteista, tai maailmantilanteista? Opiskelu ainakin kannattaa aina ja yleensä maksaa itsensä takaisin ajan myötä. Tuskin joudut kärsimään tappioita sellaisen takia pitkän päälle. Samaa vaikuttaa myös elämänkokemus ulkomailla.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Minkä ikäinen Neitsyt Maria oli kun hän synnytti Jeesuksen? Maria joutui synnyttämään tallissa, miksi Jumala antoi näin epäinhimillisen synnytyksen hänelle? Toivottavasti oli kivuton synnytys. Minkä ikäinen Joosef oli?

Vastaus:

Nimimerkille Celia

Maria oli luultavasti hyvin nuori synnyttäjäksi. Suorastaan rikollisen nuori nykysilmin katsottuna. Muistelen, että olisi arvioitu jotakin kaksitoistavuotiaaksi. Uudessa testamentissa käytetty kreikankielinen sana parthenos, neitsyt, viittasi myös nuoreen, naimattomaan ihmiseen. Monissa muinaisissa kulttuureissa tytöt tulivat täysi-ikäisiksi 12-15 vuotiaina. Antiikin ajan roomalaisten ja kreikkalaisten elinaika jäi hieman alle kolmeen kymmeneen vuoteen, joten vanhemmiksikin on tultu nuorempina. Toki ihmisten joukossa on elänyt niitäkin, jotka ovat saavuttaneet huomattavasti korkeammankin iän. 

Jeesus joutui Jumalan poikana suurempiin rasituksiin ja voimien koitoksiin, kuin tavalliset ihmiset heti syntyessään tallissa ja joutuessaan härkien seimeen. Moni lapsi kuoli vanhaan aikaan heti synnytyksen jälkeen ja ensimmäisen elinvuoden aikana, kun olosuhteet olivat, mitä olivat. Huono ravitsemus ja taudit veivät sekä lapsia, että äitejä lapsivuoteista: tämä oli pitkään yleisin naisten kuolinsyy ja siihen aikaan naiset jäivät usein nuoremmiksi, kuin miehet. Nykyään naiset elävät miehiä vanhemmiksi. Myös Jeesuksen kuolema oli keskivertoa kuolemaa vaikeampi: kitua elävältä ristille naulittuna. Kun joku on muita enemmän, tämä joutuu kestämään ja pystymään muita enempään. Sitä Jeesus osaltaan opettaa elämällään meille. Tämän logiikan Jumala tahtoo opettaa meille, jotka helposti päästämme hallitsijat ja silmäätekevät kaikkein vähimmällä vaivalla ja kiusaamme vähäosaisia helposti kaikkein kovimmilla vaateilla.

Joosefin täytyi olla Mariaa vanhempi, kun hänellä kuitenkin oli ammatti. Miehistä tuli muinoin eri kulttuureissa usein täysi-ikäisiä 14-16 vuotiaina. Vielä Ruotsi-Suomessakin täysi-ikäisyyden raja oli 15 vuotta 1700-luvun alkuvuosikymmeniin asti (ymmärrän hyvin, että kuri oli huomattavasti kovempaa yhteiskunnassa tuolloin, kuin nyt, tavallaan se on sitä edelleenkin 15-vuotiaille, jotka ovat nykyään alaikäisiä ja holhouksen alaisia!). Talonrakentaja oli arvostettu ammattimies. Jeesuskin peri ammattinsa Joosefilta. Joosefista ei Raamatussa puhuta enää mitään Jeesuksen syntymään ja lapsuuteen liittyvien kertomusten jälkeen, joten hän saattoi kuolla ennen Jeesuksen opettajakauden alkamista. Jeesuksella oli kyllä myös sisaruksia, neljä veljeä ja useampikin sisar, joten Joosef eli kyllä hyvän tovin hänen syntymänsä jälkeen. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mistä löydän itselleni kristityn miehen, joka haluaa muuttaa yhteen vasta naimisiinmentäessä? Nykyaikana vaikeaa löytää miestä, joka ei harrastaisi avioeroja yms uusioperhejuttuja yms. Haluaisin naimisiin ja elää loppuelämän avioliitossa. Tunnen olevani syntynyt väärälle vuosikymmennelle sen suhteen. Ahdistaa nykyajan deittimaailma, muistuttaa liikaa karjamarkkinoita. Lisäksi liikaa on seksisuhteita ihmisillä ja inhottaa seksitaudit yms riskit. En pysty fyysiseen kanssakäymiseen kaikkien kanssa ja sen suhteen haluaisin odottaa. Nykyajan nettideittimaailma on hyvin itsekäs ja epäinhimillinen. Ihmiset suhtautuu toisiin kuin kertakäyttöastioihin sekä jatkuvasti "kilpailutetaan vaihtoehtoja". Etsitään yhä vain parempaa ja parempaa ihmistä ja joillekkin mikään ei kelpaa. Eihän sitä uskalla luottaa ja sitoutua kun saa pelätä kokoajan, että vaihdetaan parempaa. "Ei ole sielukasta tuo touhu, sielu kuolee siihen" sellainen masentava fiilis tuosta toiminnasta. Ei sovi omaan arvomaailmaan. Ja mielestäni syntiä tuollainen deittikulttuuri. Ja hirveän nopeasti joutuisi seksuaaliseen suhteeseen, vaikka en haluaisi. Haluaisin odottaa. Nykyajan ihmiset eivät odota mitään! Heti pitäisi muutenkin seurustelusuhde solmia vaikka ei tunne kunnolla toista (mitä nyt luen näitä tarinoita netistä). Ei kovin kristillistä menoa tämä. Omiin korviin kuulostaa syntiseltä tuo koko deittikulttuuri ihmisten kilpailuttamisineen päivineen.

Vastaus:

Nimimerkille Isla Adelia

Jos tahdot tavata uusia ihmisiä ja tutustua heihin, on sinun löydettävä jotakin, missä heitä kohtaa. Yksi mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, on opiskella ja tutustua opiskelutovereihin. Jos opiskelet jotakin itseäsi kiinnostavaa, voisit löytää sieltä hengenheimolaisiasi. Samalla voisit kehittää itseäsi ja ehkä jopa hankkia kivan ammatin tms! Toinen tapa kohdata ihmisiä voisi olla harrastustoiminnan kautta. Jonkin mukavan, itseäsi kiinnostavan harrastuksen kautta voisit päästä tutustumaan uusiin ihmisiin, joita voisi kiinnostaa jossakin määrin samat asiat kuin itseäsikin. Tärkeää tässä varmaankin olisi päästä tutustumaan ihmisiin ihan rauhassa ja nähdä millaisia he ovat ja antaa heidän tutustua rauhassa sinuun itseesikin. Jokin tällainen tuttavuushan voisi poikia jotakin jatkoakin ajan edetessä. Netti voi olla enemmänkin mielikuvien todellisuutta, kuin arkista todellisuutta, jossa kuitenkin joudumme elämämme elämään. Sanoisin, että pysyvä parisuhde vaatii onnistuakseen jossakin määrin samanlaisia arvostuksia ja pyrkimyksiä kummaltakin osapuolelta. Ainakaan toiveet elämältä eivät saisi olla toisiaan pois sulkevia, niin, että kompromissit jäävät mahdottomiksi. Kyllä elämänkumppaneita on menestyksellä löydetty lomamatkoiltakin ja jopa kaupan kassajonosta, kun ihmiset ovat jotenkin lipsahtaneet jutustelemaan keskenään ja asiat ovat alkaneet edetä! 

Ehkä tärkeintä on antaa muiden avoimin mielin tutustua itseen, jolloin itsekin samoin voi päästä tutustumaan ainakin joihinkin muihin. Tällainen ei edellytä mitenkään deittailua, tai seksiä, vaan lähtee liikkeelle ihan siitä toisesta päästä. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, pahoittelut jos kysymys on liian intiimi. Sorrun usein uudestaan ja uudestaan itsetyydytykseen. Ja sen jälkeen tulee aina huono olo siitä. Pyydän anteeksi, ja lupaan, etten enää tee sitä. Sitten sorrun uudestaan. Nykyään tuntuu, kuin Jumala ei kuulisi minua enää, eikä vastaa rukouksiini. Paras ystäväni on katolilainen. Hän sanoi, että itsetyydytys on sellainen synti, että se rikkoo Jumalsuhteen ja täten siitä joutuu suoraan helvettiin jos ei rippitäydy oikein. Nyt pelottaa. Onko tosiaan niin, ettei Jumala anna minulle anteeksi kun pyydän ja rukoilen. Onko tämä tunne siitä, ettei Hän kuuntele tai vastaa viesti siitä, että olen joutumassa hekvettiin Kiitos.

Vastaus:

Nimimerkille Sh

Oletpas joutunut pinteeseen. Ei kysymyksesi ole tänne mitenkään sopimaton. Itsetyydytys on mielihyväkeskuksen stimuloimista ja tämän ote sinusta vahvistuu, kun toistat vaikuttavaa toimintaa. Sama pätee stimuloitpa tätä mielihyvätoimintoa millä tavoin tahansa, vaikka urheilemalla, tai mietiskelemällä. Silloin juutut näihin.

Et ole rikkonut tällaisella asialla jumalasuhdettasi. Ajattele, jos sijaan käyttäisit apunasi pariutuneita vastakkaisen sukupuolen edustajia ja rikkoisit perheitä. Mitä onnettomuuksia se voisi tuottaa muille ihmisille! Ainakaan et suuntaa toimiasi kehenkään ulkopuoliseen ja tuota muille vahinkoa.

Jumala kuulee rukoukset ja myös sinut, mutta hän vastaa ajallaan ja tavallaan. Olen varma, että saat kääntyä hänen puoleensa ihan vapaasti kaikkine ongelminesi ja saat kaiken vajavaisuutesi anteeksi Jeesuksen sovituskuoleman tähden. Ehkä Jumala tahtoo, että opit katsomaan asioita siitä lähtökohdasta käsin ja auttaa sitten vaivaavissa asioissa eteenpäin, kunhan olet siihen valmis kohdattuasi itsesi. Ei olisi paha vaikka löytäisit mielellesi muutakin virkistystä, kuin itsetyydytys, jolloin voisit käyttää energiaasi johonkin mikä voisi kehittää ja edesauttaa sinua kehittymään asioissa, jotka voisivat viedä elämääsi eteenpäin. Se olisi ainakin hyödyllisempää energian käyttöä. Mutta ei tämä kuitenkaan sitä tarkoita, että olisit jättänyt Jumalan, tai Jumala sinut. Niin kauan, kuin et itse sitä todella tahdo.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Moi oon tyttö ja oon miettinyt että onko kristallien keräily meditaatio ja kuoleman jälkeiseen elämään uskominen syntiä oon pitkään miettinyt ja vastausta ei löydy.

Vastaus:

Nimimerkille Miettijä

Kuoleman jälkeiseen elämään uskominen ei missään nimessä ole syntiä. Se on kristinuskon ja monen muunkin uskonnon tärkeä osa. Ja tärkeä osa ihmisyyttä.

Kristallien keräily ja meditaatiokaan ei ole syntiä. Itseasiassa kristilliseen ajatteluunkin liittyy meditaatio, nimittäin Jumalan Sanan meditoiminen. Syvä mietiskely. 

Kristallien keräily ei ole sen enempää syntiä, kuin postimerkkien kerääminen. Jos et rakenna koko elämääsi ja sen perusteita kristallien varaan, niin että ne normittavat koko elämääsi ja sanelevat mikä on hyvää ja pahaa, et ole tehnyt niistä itsellesi Jumalaa. Jumalana kunnioitat sitä, mikä varaan elämäsi rakennat. Se voi olla: koulutus, ystävät, raha, valta, tms missä roikut pahimman varalta, tai sitten se on Jumala. Se mikä viimekädessä ohjaa, tukee ja normittaa sinua ja antaa elämälle tuen ihan äärimmäisissäkin tilanteissa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei! Mieltäni on askarruttanut jo pitkään eräs melko henkilökohtainen ja hyvinkin intiimi asia, johon toivoisin nimenomaan hengellistä asiantuntijavastausta. Toivottavasti tämä kysymys ei riko hyvän maun rajoja. Paljon puhutaan siitä, miten seksi kuuluu avioliittoon. Tämän sivuston perusteella olen ymmärtänyt, että myös avoliitossa seksi on ihan ok, ainakin, jos on aito tarkoitus viettää loppuelämä yhdessä ja mennä vielä naimisiinkin, jos siis sitoutumisen taso on syvä. Kuitenkin siitä puhutaan vähemmän, millainen seksi on ok parisuhteen osapuolten kesken. Onko tähän jonkinlaisia rajoituksia? Minulle tulee helposti sellaisia ajatuksia, että seksin pitäisi olla sellaista "perinteistä" pimeässä peiton alla rakastelua, niin siveellistä kuin seksin on mahdollista olla. Toisaalta samalla ihmisellä on vahva vietti antautua toiselle ihmiselle kokonaan, joskus hurjastikin, mutta onko tämä sitten syntinen vietti vai jonkinlainen Jumalan meihin luoma hyvä, hyvään ohjaava voima? Olen itse avoliitossa, mutta oma toiveeni on, että vielä jonain päivänä menemme naimisiin. Meillä on ennestään kaksi lasta, kolmas tulossa. Tämä on ensimmäinen parisuhteeni ja aloittaessamme seurustelun olin nuori ja epävarma. Nyt varsinkin toisen lapsemme syntymän jälkeen olen alkanut avautua huomattavasti ja olen löytänyt itsestäni huomattavasti aloitteellisemman puolen. Haluaisin kokeilla erilaisia asioita ja jotain olemme kokeilleetkin, mutta minua huolestuttaa, onko tällainen vapautunut, villi suhtautuminen seksiin ok. Osaatko sanoa, onko sellainen jossain määrin eläimellinenkin halu, himo, tässä yhteydessä, oman kumppanin kanssa oikein vai väärin? Ovatko seksilelut väärin? Onko peppuseksi tai vaikkapa suuseksi väärin? Toivon todella, että kysymykseni sopii tälle sivustolle, mutta ymmärrän myös, jos ette voi tätä julkaista. Toivoisin apua näihin pohdintoihini, mutta kasvotusten näistä on toki vielä vaikeampi kysyä. Kiitos teille hyvästä, hyvää tekevästä sivustosta! Teette tärkeää työtä.

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskelija

Kiitos kysymyksestä! Uskoisin, että kaikki elämästä nousevat hengelliset kysymykset kuuluvat tälle sivustolle. Raamattu ei niinkään ota kantaa siihen, miten seksiä pitää harrastaa. Enemmänkin Raamattu puhuu siitä, että kenen kanssa seksiä saa ja pitää harrastaa ja kenen kanssa ei pidä. Kun elätte jo avioliiton tyyppisessä suhteessa ja teillä on lapsia, olette te luonnonoikeudellisesti itseasiassa avioliitossa. Yhteiset lapset sitovat ihmisiä ja sukuja yhteen halusivatpa nämä sitä, tai ei. Pitävä sidos on joka tapauksessa jo olemassa, eikä siitä pääse karkaamaan. 

Uskoisin, että kaikki sellainen seksi, joka tuntuu molemmista hyvältä ja tukee yhteenkuuluvuuden tunnetta, toimii ihan oikein. Pahasta on oikeastaan vain kaikki sellainen, joka loukkaa toista, tai tuottaa pahoinvointia jotenkin. Tässä voi ajatella, että tee toiselle, kuten tahtoisit itsellesi tehtävän hänen tilanteessaan. Raamattu varoittaa kyllä lihan himoista ja käskee elämään hengen mukaan, sillä lihan himot ovat tästä maailmasta ja hengen elämä on taivaallista elämää, Galatalaiskirje 5:22 FB38. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Lihan himojen seuraaminen taas tuottaa mm. itsekkyyttä ja riitaisuutta, remuamista ja irstailua, juonittelua ja tarvetta käyttää päihteitä(Gal. 5:19-21, koko puheenvuoro Gal. 5:13-26). Jos seksielämänne tukee sellaista yhteen kuuluvuutta, että tällaiset Hengen hedelmät lisääntyvät ja vahvistuvat, on se varmaan hyvästä. Jos taas seurauksena on jotakin, mikä vie suhdettanne tästä vinoon, on se pahasta. Nämä hedelmät perheessä muuten ruokkivat myös lasten elämää ja se näkyy heidän hyvinvoinnissaan ja tarpeena tuottaa itse sitä samaa muille, viimeistään sitten, kun alkavat ajatella enemmän asioita. Kasvuympäristö on heille tärkeä asia ja kaikki, mikä vie sitä eteenpäin hyvään suuntaan, on varmasti kaikin puolin viimekädessä hyvää. Ehkä tämä olisi hyvä mittari asioiden arvioimiseksi? Jumala tahtoo kuitenkin viedä meitä siihen suuntaan maailman muuttamiseksi paremmaksi paikaksi sen matkalla kohti täydellisyyttä. Sitä varten Jeesus syntyi, eli ja opetti ja kuoli ristillä voittaakseen kuoleman vallan: ja tuodakseen meille syntien anteeksiantamuksen lahjan, jos joskus kuitenkin erehdymme jossakin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mihin uskoa?

Vastaus:

Nimimerkille Pi

Onpa avara kysymys! Sanoisin että meidän pitäisi uskoa hyvään. Siihen, mikä tekee maailmasta paremman paikan. Kenelläkään ei voi olla asiat täysin hyvin, jos jossakin on pahoinvointia. Kun on olemassa vaikeuksia ja pahaa, ne voivat levitä. Vasta kun tällainen on kokonaan kadonnut, se ei voi vaivata enää ketään, ei myöskään sinua. Jos uskot todella hyvään, voit alkaa ratkomaan omia asioita niin, että samalla edistät hyvää. Eli mahdollisimman laajasti vaikuttavana. Jeesus on tähän oikein hyvä opettaja, jos osaat lukea evankeliumien opetuksia tästä näkökulmasta. Niissä on paljon konkreettisia neuvoja, joista voi hyvin alkaa pohtia asioita eteenpäin. Millainen maailma olisi hyvä, jos kaikki tekevät toisille, kuten he toivovat toisten tekevän itselle vastaavassa tilanteessa? esimerkiksi.

Tämän pohjalta voi tutkia myös hyvin monenkinlaisia filosofioita. Kirjastoista löytyy asian tiimoilta kirjoja ja monenlaisia näkökulmia moniin asioihin. Kannatta käyttää hyväksi! Eikä maksa mitään!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Mistä tietää, onko tehnyt anteeksiantamattoman synnin? Oloni on usein todella paatunut, ja on vaikeaa olla "aktiivisesti" uskossa. Välillä tuntuu kuin olisin unohtanut Jumalan olemassaolon. Teen aina parannuksen, kun huomaan tekeväni syntiä, mutta pian olen taas jo samalla tiellä. Minusta tuntuu, että minun on mahdotonta olla kestävästi kristitty. Lankean aina "pois" uskosta. Olen myös huomannut olevani, ainakin välillä, todella ilkeä ja "kiero" ihminen. Minusta tuntuu kuin Jumala olisi hylännyt minut. Tuntuu etten saa rukouksiini vastausta, tai että kukaan ei edes kuule. Minua pelottaa, että tämä on todiste siitä, että olen matkalla helvettiin, enkä voi enää edes muuttaa suuntaani niin, että pääsisin taivaaseen. Onko minulla toivoa? Ja mitä minun tulisi tehdä?

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Se tunne, että on tehnyt jotakin väärin, vaikka ei ehkä olisikaan, on syntiinlankeemuksen jättämä jälki ihmisessä. Ja samaa on se, että ihminen lankeilee. Me olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita uskon tähden Kristukseen. Siksi sekä lankeilet, että voit pahoin asian takia ja pyrit siitä eroon - Kristus pyrkii viemään meitä pois synnin piiristä. Kristus myös hankkii meille anteeksiantamuksen, kun me lankeilemme ja käännymme hänen puoleensa, tai Isän puoleen hänen nimessään. Samalla Jumala tekee työtään meissä ja muuttaa meitä, mutta tämä voi viedä vähän aikaa. Jumala toimii tavallaan ja vastaa myös rukouksiin tavallaan, vieden samalla valtakuntansa olemista kaikkialla eteenpäin. Veikkaan, että huomaat tulevaisuudessa muuttuneesi toivomaasi suuntaan, vaikka et vielä yltäisikään täydellisyyteen. Ja muutos etenee vielä siitäkin ajan edetessä edelleen. Se, että asia kaivaa mieltäsi kertoo minulle, että sinussa tapahtuu jotakin ja olen vakuuttunut siitä, että toimijana tässä on Jumala, joka vie sinua pois päin synnin vaikutusvallasta. Ehkä voisit viettää tänä vuonna joulua tämän uudistumisen juhlana? Ja iloita tulevasta jo etukäteen? Luottaa siihen, että Taivaan Isä osaa viedä asiat hyvin hyvään päätökseen? Se on hyvä syy nauttia joulusta ja joulun sisällöstä hyvin mielin.  Välittämättä edes siitä, että voi tulla kapsahdettua joihinkin kaupallisuuksiin: joulu hyvin kaikki hyvin! Siitä se lähtee!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mikä on sinun ajatuksesi?Tunnemmeko toisemme taivaassa. Jälleennäkemisen toivossa ja ruumiin ylösnousemus. Ja silti ei surua enää taivaassa. Tokihan surisimme ellemme näkisi rakkaita ihmisiä.

Vastaus:

Nimimerkille Taivasta kohti

Sanoisin, että ajatus ruumiin ylösnousemisesta tarkoittaa sitä, että me pysymme koossa yksilöinä ja jatkamme olemista siitä, miksi me olemme tulleet - ihan joka suhteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että odottaisin meidän tuntevan toisemme taivaassa ihan niin kuin aina ennenkin. Eroa voisi tulla siitä, että jos me voimme kuulla toistemme ajatukset puheen lisäksi, tulemme tietoisiksi toisten sellaisista ajatuksista, joita me emme vielä tunne. Tällainen vaihe voisi olla joskus ennen ylösnousemusta, kun ihminen ja ruumis ovat joltakin osin erillään, eikä ruumis ole suojaamassa sitä, mikä on sisällä - ajatuksia, mielipiteitä ja tuntemuksia. Jos kommunikoimme keskenämme tuossa tilassa voi osa tutuista alkaa tuntua todella omituisilta, kun joudumme kuulemaan toisiamme ihan täysin ja pohjia myöten. Ne nyt salaan jäävät taustalla olevat ajatukset voivat sävyttää monia tapahtuneita asioita ihan uudella tavalla!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Haluaisin kysyä, miten konkreettisesti pelastutaan? Aina sanotaan, että usko Jeesukseen riittää. Mutta sanotaan myös, että usko ilman tekoja on kuollut. Toisaalta sanotaan, ettei ihminen voi omilla teoillaan pelastua. Luin taannoin erään papin kirjoituksen, jossa hän viittasi siihen Raamatun opetukseen kamelista ja neulansilmästä. Hän sanoi, että ainut tapa pelastua on luopua siitä asiasta, joka estää sinua seuraamasta Jeesusta. Kuten rikkaalla nuorukaisella olo rikkaus. Mutta jos ihminen on syntinen, eikä pysty koskaan olemaan täydellinen, miten sitten pelastuu. Minua pelottaa ajatus, että yritän kasvaa uskossa omaa tahtiani, ja tehdä parhaani seuratakseni Jeesusta. Omilla voimavaroillani. Jos se ei lopulta riitäkkään, koska en tehnyt oikeita tekoja. Mitä mieltä olet? Pystyisitkö kiteyttämään, miten pelastutaan. Helposti ymmärrettävään muotoon.

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Pohditkin melkoisen keskeisiä asioita tässä! Uskon merkitys on ihmiselle se, että se tuo jumaluuden läsnä olevaksi ihmiseen. Martti Luther sanoo, että Kristus on meissä läsnä itsessään uskossa. Usko on meissä vähän kuin hapate leipätaikinassa: sitä voi olla ihan pieni nokare, mutta se muuttaa ajan edetessä kaiken kaltaisekseen. Näin epätäydellinen alkaa kasvunsa myötä pyrkimään kohti täydellisyyttä, vaikka ei itse huomaisikaan koko asiaa. Usko siis vaikuttaa koko ihmiseen ja siksi myös toiminta ja teot alkavat muuttua uskon vaikuttamana, kun tämä kehitys etenee ja ajatukset uudistuvat. Jeesuksen hankkima syntien anteeksiantamus on tukemassa ihmistä juuri tässä vaiheessa, kun vahinkoja kaikesta huolimatta sattuu ihmisen epätäydellisyyden takia. Oikeastaan tässä tilanteessa ihminen itse ei enää tee tekoja, vaan ne tekee ihmisen usko ja uskossa vaikuttava Jumala itse. Hän luo meihin painetta toimia oikein puhumalla meille omassatunnossamme. Teot jopa vain lipsahtavat jopa ihmisen itsensä huomaamatta, kun tulee sellaisia vaativia tilanteita vastaan elämässä ja asiat johtavat seuraaviin. Niin itse asiassa Jumala itse elää ihmisissä ja muuttaa näitä kaltaisekseen kasvattamalla näitä eteenpäin elämän kohtaloilla ja maailman tapahtumilla. Toisten ihmisten pahuus ja tuottama tuho ja vahinko toimii toisille kasvatuksena ja elämän muovaajana kutsuen kantamaan vastuuta ja auttamaan kärsiviä. Jumala itse ei tahdo aiheuttaa pahaa, mutta ihminen on irronnut omalta paikaltaan olevaisuudessa ja toimii siksi ihan väärin. Voi sanoa, että on kytketty väärin koneistoon ja siksi myös ohjautuu väärin ja rikkoo siksi maailmaa ja ihmisiä ja jopa itseään hoitaessaan asioita, vaikka Jumala ohjaa ihmistä ihan oikein. Tätä Jumala korjaa meistä uskon avulla ja kääntää meitä elämään eri tavalla, että näkisimme ja tekisimme asioita korjatulla tavalla ja kasvaisimme siinä olomuodossa, jolloin ihminen alkaa tavoitella sitä uutta ja toivottua olomuotoa kasvussaan, mitä kristikunnassa kaivaten odotetaan. Kaikki, mikä estää meitä tällaisesta kehityksestä on pahasta. Eri ihmisiin vaikuttavat eri asiat ja siksi on vaikea sanoa yksittäistapauksissa, mikä on pahaksi jollekulle; rikasta nuorukaista omaisuus esti seuraamasta Jeesusta, mikä ei välttämättä päde sinuun. Tällaista on se, mikä estää tarvitun muutoksen itsessä. Voit hyvin pyytää Jumalaa auttamaan sinua kasvamaan tällaisten asioiden yläpuolelle ja pääsemään niistä eroon. Jumala tekee työn sinussa ja sinä muutut ja se murtautuu aikanaan esille sinussa, kun aika ja sinä olet siihen valmis.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Futisfani

Siinäpä pirullinen pulma kerrakseen! Sanoisin, että paholaisen kuva ei merkitse sinällään mitään, koska se tuskin villiinnyttää sinua irti Jumalan yhteydestä. Tällainen edellyttäisi osapuilleen luonteen muuttumista ja koko mielenlaadun muutosta. Jos lempijoukkueesi kannattaminen ei villitse sinua huligaanin suuntaan, se tuskin hirveämmin tuottaa vahinkoa. Kuva tai joukkueen lempinimi ei siis ole tärkeä, vaan sen vaikutus sinussa. Se on tässä tärkein tuomarisi. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitkä ovat suomalaisia pyhiä eläimiä? ps.vastaa nopeesti ja tänään tai muuten

Vastaus:

Nimimerkille Läskiperuna

Oletpas sinä kiireinen kysymyksinesi! Koitan vastata jotakin, mutta tyhjentävään vastaukseen tarvittaisiin milteipä siihen asiaan erikoistunut asiantuntija. En ole mikään suuri eläinten tuntija tässäkään mielessä, mutta suomalaiseen muinaisperinteeseen on kuulunut ainakin muutama pyhänä pidetty eläin. Näitä olivat joutsen ja hirvi ja karhu, hauki ja käärmeet. Kotkakin on ilman lintuna mainittu, jopa ilman tulta iskevänä, kuten ukkoslintu. Maailman ajateltiin olevan syntynyt sotkan munasta, tässä mielessä sotka oli tärkeä. Käki taas pilasi kukunnallaan asioita, jotka havaittaessa kesällä ensikerran se kukkui saman aikaisesti. Käkeä ei kyllä varmaankaan palvottu. Joutsen ja hirvi esiintyvät kalliomaalauksissa muistaakseni ja karhuun liittyvää myyttistä ainesta tunnetaan. Kaadetulle karhulle on pidetty peijaiset, juhlat, jossa se on naitettu ja jonka jälkeen sen pääkallo on naulattu puuhun ja muut luut haudattu hautajaismenoin maahan. Karhu ja hirvi ovat varmaankin olleet hyviä saaliseläimiä metsästäjille ja joutsen on ehkä nähty tuonpuoleisen vartijana ennemminkin, kuin ruokaeläimenä. Kalevala tuntee joutsenen tässä mielessä. Lisäksi Kalevala tuntee haukeen liittyvää perinnettä ja silläkin on ollut muinoin jokin rooli. Joidenkin kuolleiden on ajateltu joutuneen tuonen hauen suolen syvyyksiin kelvottoman elämän jälkeen. Olisivatkohan olleet pelokkaita, surkeita sotureita? Huonoja tietäjiä? Väinämöinen teki hauen kallosta kalanluisen kanteleen omaan yliluonnolliseen käyttöönsä. Käärmeitä, joita ennenvanhaan kutsuttiin myös nimellä mato,  

ja etenkin kaiketi tarhakäärmeitä pidettiin onnentuojina ja haltijoina, joille jopa uhrattiin ja annettiin maitoa.Tarhakäärme kesyyntyy suhteellisen helposti ja voi asua vaikka talon alla maaseudulla. Erilaiset linnut saattoivat taas toimia kuolleiden ihmisten sielujen näyttäytymisvälineinä. Esim.pikkulinnut olivat kuolleiden lasten sielujen viestinviejiä, kuten käy tunnetussa joululaulussa Varpunen jouluaamuna, jota edelleenkin lauletaan. Vanha perinne elää monessa suhteessa kirkossa sovinnossa kristillisyyden kanssa.

Muinoin uskonto liittyi maallisen hyvän turvaamiseen. 

Nykyään uskonto pyrkii tekemään meistä ihmisistä pyhiä ja jopa ajan myötä yliluonnollisia, kun opimme ja kasvamme tässä Jumalan luomassa maailmassa hänen opetuslapsinaan. Asia etenee koko ajan, ajan edetessä ja kerran me tulemme saavuttamaan tulevan, ikuisen olomuodon, jota kohti me etenemme kaiken aikaa, kuten me olemme tulleet sukupolvien edetessä menneisyyden olomuodoista tähän nykytilaan. Ehkä elintason nousu on tämän kaiken sivutuotetta nykyään? Eikä enää pääasia? Olisiko muu meille jo tärkeämpää?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei Juha! Kiitos työstäsi mitä teet kun vastaat täällä nimettömiin kysymyksii. Tulin uskoon reilu vuosi sitten (ikää 25v) ja osaltasi olit suurena apuna kysymyksiini ja pohdintoihini. Haluan tällä tekstilläni rohkaista jokaista joka kokee olonsa "piilouskovaiseksi" niinkuin itsekin koin että rukoilkaa asianne Jumalan tietoon niin rehellisin sydämmin kun vaan voitte että teitä pelottaa, olette mruheellisia asian suhteen ja että toivotte Jumalan antavan vastauksia. Näin itsekin tein ja jäin kuvainnollisesti odottamaan että kuulisin selkeän ohjeen nopeasti mutta ajan kanssa olen oppinut ymmärtämään. Sitten, kliseinen, "lukekaa Raamattua" on hyvä ohje, mutta tottapuhuen se on aina oikea väline oppia tuntemaan mitä Jumala haluaa myös sinun elämässäsi vaikuttaa. Siellä ei puhuta suoraan "sinusta" mutta näet pääväyliä kuinka Jumala toimii ja opit tunnistamaan asioita myös omassa elämässäsi. En saarnaa vaan omista onnistumisistani, vaan tuon esille myös sen että me uskovat teemme joka päivä syntiä. Tuokaa ne Jeesukselle rukouksin. Alkutaipaleella on hyviä ja hyvin huonoja päiviä, itselläni on ollut pahaa riippuvuutta mm. pornon suhteen, jota vihollinen on varmasti osannut käyttää hyväksi. Jeesus pesee kyllä puhtaaksi kun tunnustat, malta mielesi ja pyri pistämään rankemmin hanttiin edes rukouksin ja Raamatun luvulla. Ole rehellinen, jos tunnet että et pysty parempaan tuo sekin Jumalalle. Kaikella rakkaudella, teille kysyjille ja vastaajalle kaikkea hyvää ja siunattua joulunaikaa 2023. Ps. Nykyään en ole enään "häntä koipienvälissä" uskova niinkään, vaan olen saanut PALJON rohkeutta olla aina hieman kerrallaan avoimesti uskova. Synti tietenkin turmlee ja vetää aika ajoin maahan ja tulee tunne "eikö elämästä saa nauttia, joudun helvettiin vaikka yritän kuinka, Jumala ei rakasta" Sano silloin "shh" rukoile ja avaa Raamattu. Jumala rakastaa!

Vastaus:

Nimimerkille Jumala rakastaa

Mukava kuulla, että olet saanut elämäsi raiteilleen. Laitan sinun terveisesi näkyville tänne sivulle, jotta voisit olla rohkaisijana jollekin toiselle etsijälle. Etsivä löytää ja kun joku on löytänyt jotakin, antaa se toivoa myös kaikille muille jatkaa etsimistä. Elämä voittaa. Hyvää joulun aikaa itsellesi. Joulun lapsi tahtoo syntyä meidän sydämissämme ja tuoda valtakuntansa meihin läsnä olevaksi. Kantamaan koko loppuvuodeksi aina seuraavaan jouluun asti ja niistä edelleen ikuisuuksiin.

Viestiin vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Koen olevani synnin loukussa enkä tiedä kuinka tässä tilanteessa tulisi toimia. Arvostaisin suuresti papin pohdintaa asiaan. Raamattu on hyvin yksiselitteinen siinä, että avioliitto on ainut hyväksytty suhde miehen ja naisen välillä. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa jo pitkään. Suhteessamme olemme yhdessä turvanneet Jumalaan ja hän on auttanut meitä selviämään muun muassa vakavasta sairaudesta yhdessä, lujittanut suhdettamme ja kasvattanut välistämme rakkautta. Koenkin, että sitoutumisen ja rakkauden tasolla suhteemme vastaa pitkälti avioliittoa. Elämme kuitenkin avoliitossa, (jossa tavoitteena kuitenkin on avioliitto). Raamatussa tällainen suhde silti mielletään syntiseksi, koska emme vielä ole naimisissa. Kuinka tilanteessa tulisi toimia. Onko parasta muuttaa erilleen ennen naimisiin menoa. Vai pysyä avoliitossa avioliittoon saakka sillä tällöin vältyttäisiin mahdollisilta hylkäyksen tunteilta jne. Olen vastikään herännyt pohtimaan suhteemme syntisyyttä ja tilanne on alkanut ahdistamaan syvästi. Samaan aikaan tahdon toimia Jumalan mielen mukaisesti ja hänelle kunniaksi. Kuitenkin ajatus rakkaasta ihmisestä erillään eläminen ja ”jättäminen” tuntuu väärältä. En tiedä miten minun tulisi toimia.

Vastaus:

Nimimerkille Nuori nainen

Jos te olette todella tunnetasolla jo avioliitossa, olette te siinä jo niin pitkällä, että erilleen muuttaminen avioliittoa odotellakseen tuntuu turhalta. Avioliitto on oikeudellinen sopimus parin keskinäisestä suhteesta, joka muuttaa suhteen virallisesti perhesuhteeksi maallisen oikeuden piirissä. Jos olette jo sydämen elämän kannalta siinä, on luontevinta edetä kohti avioliittoa yhdessä. Oletko yrittänyt sopia kumppanisi kanssa edes suuntaa antavasti jotakin ajankohtaa, jolloin voisitte lopullisesti virallistaa parisuhteenne, siis solmia avioliiton? Sehän voisi antaa sinulle kaivattua henkistä tukea, kun tiedossa olisi jokin tapahtuma, tai ajankohta, joka voisi toimia jonkinlaisena maamerkkinä tulevan muutoksen ajasta. Ehkä tämä toisi helpotusta tilanteeseen. Mikäli saatte sovituksi asian, olisi ajankohtaista hankkia kihlasormukset sen merkiksi, että olette päättäneet mennä avioliittoon ja ajankohtakin on jo vähän selvillä. Kihlaus on tällainen sopimus tulevasta muutoksesta, joka sitten on jo ilmassa! Sormukset pitävät asiaa mielessä ja vireillä osaltaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Moi, Antaako Jumala anteeksi, jos toistaa saman synnin uudestaan ja uudestaan. Lupaan aina, etten tee sitä enää, ja sitten kuitenkin aina teen sen. Antaako Jumala anteeksi tahallisen ja toistuvan synnin?

Vastaus:

Nimimerkille Syntinen

Se, että teet aina saman synnin johtuu siitä, että olet syntinen, eli rikkinäinen olento, joka ei voi toimia oikein, vaikka tahtoisikin niin. Tämä rikkinäisyys ihmisessä on syntiä, joka saa tekemään syntisiä tekoja, eli syntiä => rikkomaan itseä ja toisia. Jumala antaa kyllä anteeksi, mutta tekemällä sitä, mitä ei pitäisi toistuvasti vahvistat taipumusta itsessäsi ja rikkoudut lisää. Tämä ei tuota elämässä ajan myötä ainakaan mitään hyvää. Sinun on paras jättää itsesi Jumalan käsiin ja pyytää, että hän kääntäisi tahtosi parempaan suuntaan ja johdattaisi ulos siitä, mikä pilaa elämääsi. Jeesus on sovittanut synnit ristillä niiden puolesta, jotka häneen turvautuvat uskollaan. Osaisiko Raamattu opettaa sinulle jotakin asian tiimoilta, jos vilkaiset, mitä sieltä löytyy? Löytyisikö asennetta elämään?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Menimme joku aika sitten naimisiin mieheni kanssa. Meillä oli suhteen alusta asti ajatus lapsen hankinnasta. Viime aikoina olemme kuitenkin tutkiskelleet itseämme, arvojamme ja sitä, mitä haluamme elämältä. Olemme tulleet lopputulemaan, että emme halua lapsia. Olemme kummeja ja haluamme olla osana sukulaistemme lasten elämää. Minä haluaisin myös joskus olla ns. bonuskummi perheelle, jolla ei ole omaa kummia ja kun ikää karttuu, olla bonusmummo perheelle, jolla ei ole omia isovanhempia. Meillä on lemmikkejä, jotka vievät paljon aikaa ja jaksamista. Laitamme heidän tarpeet usein meidän tarpeiden edelle ja koemmekin olevamme heille vanhempia. Olen Jumalalle kiitollinen heistä. Voimmeko olla kristitty pariskunta, jos päätämme olla hankkimatta lapsia? Koen, että lapset ovat Jumalan siunaus ja lahja. Itse en kuitenkaan toivo omia lapsia, vaan toivon elää puolisoni kanssa kahdestaan. Onko tämä syntiä ja onko meidän pakko hankkia lapsia, jotta Jumala ei rankaisi meitä? Voimmeko olla Jumalan yhteydessä olevia kristittyjä vaikka käyttäisimme ehkäisyä ja emme hankkisi koskaan lapsia?

Vastaus:

Nimimerkille Nuori aviopari

Minusta te voitte toimia tässä kutsumuksenne mukaan. Siten kuin elämä tuntuu teiltä tahtovan. Raamattu asettaa lisääntymisen miehen ja naisen tehtäväksi parina, mutta jos koette, että se ei ole teidän tehtävänne, tai luonnu teille, niin voi olla paras kaikkien kannalta jättää lapset hankkimatta. Te teette itsenne siinä tavallaan avioon kelpaamattomiksi Jumalan valtakunnan tähden (Matt. 19:12): vanhalla tavalla ajateltuna avioliitto astui voimaan vasta kun siitä syntyi lapsi, joka edustaa kumpaakin sukua. Vielä aika viime aikoihin avioliiton on jopa voinut purkaa lapsettomuuden tähden eroamisen sijaan: siis todeta, että tosiasiassa mitään avioliittoa ei koskaan ole oikeasti ollutkaan. 

Mutta ei lapsia kannata hankkia, jos heitä ei ihan oikeasti itselle toivo. Yhtä hyvin voi olla vaikka sukulais- ja kummilapsien tukena heidän elämässään, tai ottaa vaikkapa ylimääräinen kummilapsi jonkun avustusjärjestön kautta jostakin kehitysmaasta tukeakseen tämän elämää ja kasvua aikuisuuteen. Tämäkin varmasti tukee Jumalan pyrkimyksiä viedä maailmaa eteenpäin kohti parempaa olomuotoa. Varmaankin tärkeintä on, että oma elämä voisi olla jotenkin mukana viemässä maailmaa kohti parempaa olomuotoa ja kukin voi olla osa sitä kokonaisuutta omalla tavallaan. Eihän Jeesuksellakaan tiettävästi ollut omia lapsia, mutta hän on silti ollut mukana lukemattomien lasten elämässä ja kasvamisessa kohti iankaikkista olomuotoa!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Minusta kirkko menee väärään suuntaan monessa asiassa. Lähdetään mielistelemään maailmaa liikaa, yritetään tehdä kirkosta trendikästä. Jos haluan kirkon pysyvän "muuttumattomana" maailman myllerryksen keskellä, kannattaako siitä erota vai odottaa muutosta? Vai pystynkö itse vaikuttamaan asiaan? Joidenkin pappien kohdalla en koe olevan "henkeä", on joskus jopa epämiellyttävä kuunnella saarnaa, mutta tämä palsta tuo taas toivoa. Youtubessa tosin löytyy hyviäkin saarnoja, kun voi valita eri evl-lut seurakuntia. Toistaiseksi en ole eronnut kirkosta, mutta harmi että koen asiat näin. Yritän rukoilla, mutta en osaa tulkita mitä teen, niin toistaiseksi en tee mitään.

Vastaus:

Nimimerkille Katinka

Jos haluat vaikuttaa kehitykseen kirkossa, on varmasti paras tuoda ajoittain jotenkin esille sinusta tärkeitä asioita. Se toimii taatusti paremmin, kuin kirkosta eroaminen. Kirkko varmaankin tavoittaa paremmin joitakin ihmisryhmiä viestimällä modernimmalla tavalla, mutta ei se tietenkään saisi joutua ristiriitaan perimmäisten totuuksien kanssa. Sisällönhän pitäisi olla kuitenkin perimmiltään aika lailla muuttumaton, mitä tulee elämän asenteeseen ja siihen, mitä Jumala tahtoo tehdä meille. Asiaa voisi auttaa paljon, jos osaisit sanoittaa sen, mikä käytännössä menee ihan vinoon kirkossa ja mitä siinä toisaalta pitäisi vahvistaa. Jos saat asioita kirkolliskokoukseen asti käsiteltäväsi, voit saada aikaiseksi isojakin muutoksia. Tältä kannalta äänestäminen seurakuntavaaleissa kyllä kannattaa, että saat oikeita ihmisiä sinne päättäjiksi ja valitsemaan kirkolliskokouksen edustajat.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko olla mainitsematta uskovaisuutta ihmisille? Esim eräässä koulutuksessa puhuttiin arvoista. En kertonut kaikille hengellisyyden olevan suurin arvoni, en halua siitä keskustella muiden kanssa ja negatiivista huomiota siitä. Onko se väärin olla ns "piilouskovainen"? Olen koko elämäni ollut uskovainen. En siitä haluaisi puhua kaikille kuitenkaan. En jaksa kyselijöitä tai varsinkaan kyseenalaistajia. Pitääkö kristityn olla julkisesti kristitty? Tai tuoda sitä esiin, jos ahdistaa muiden mielipiteet eikä halua ikävää huomiota. Muutenkin ahdistun huomiosta.

Vastaus:

Nimimerkille Milea

Ei ole väärin olla piilouskovainen. Sehän on vähän kuin paastoasi ja rukoilisi niin, että muut eivät näe. Silloin kaiken tekee varmasti oikeista syistä, eikä näyttääkseen muille. Kristityn ei tarvitse olla julkikristitty, mutta hän ei myöskään saisi hyökätä julkisesti kristillisiä arvoja vastaan muita miellyttääkseen, tai oman olemisensa salatakseen. Ei myöskään osoittaa halveksimista Kristusta, tai etenkään Pyhää Henkeä kohtaan. Niin elämäsi voi olla melkoista sananjulistusta, vaikka et ikinä pukahtaisi sanaakaan koko asiasta. Jeesus sanoo, että sen, joka tunnustautuu hänen omakseen ihmisten edessä, sen hän tunnustaa omakseen Jumalan edessä ja joka kieltää Jeesuksen ihmisten edessä, sen hän kieltää Jumalan kasvojen edessä taivaassa(Matt. 10: 32-33). Ihan kokonaan Raamattu ei siis antaisi meidän vetäytyä olemasta Kristuksen viereltä, vaikka ei toisaalta pakota suoranaiseksi sananjulistajaksikaan. Meillähän on kaikilla omat arkiset kutsumuksemme ja tehtävämme, joissa me pidämme yllä yhteiskuntaa yleiseksi hyväksi. Tästä hyvä huolehtiminen on varmasti paras tapa toimia Jeesuksen opettamalla tavalla. Ehkäpä vaatimaton hiljaisuus ja itsensä tutkistelu on yleensä se paras tapa elää kristillistä elämää kaikessa hiljaisuudessa. Mikään ei kai estä suhtautumasta kannustavasti niihin, jotka ovat tässä suhteessa jotenkin näkyvämpiä?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Omaa seurakuntaa edelleen etsimässä. Onko Pelastusarmeija kristillinen yhteisö. Iloa arkeen.

Vastaus:

Nimimerkille Etsii etsii

Kyllä on. Pelastusarmeija on kristillinen yhteisö ja avustusjärjestö. Sen juuret ovat metodismissa, joka painottaa Jumalan Pyhän Hengen työtä ihmisen uskonelämässä, sen vahvistumisessa ja toisaalta ihmisen vapaata tahtoa. Suomeen se on tullut Vapaakirkon toiminnan kautta. Pelastusarmeija kuitenkin auttaa aivan kaikkia näiden uskontokunnista riippumatta. 

Siunattua etsintää sinulle. Varmasti vielä löydät etsimäsi!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Halusin kysyä mielipidettäsi tästä ajatusmaailmasta/lauseesta; Usein näen netissä uskovaisten käyttävän lausetta "On väärin toivoa viettävänsä ikuisuuden taivaassa, jos ei halua antaa aikaa Jumalalle tässä elämässä." Tämän lisäksi näen paljon keskustelua siitä, että voi koko elämänsä luulla olevansa kristitty mutta silti jäädä pelastumasta, koska ei elänyt uskoaan todeksi tarpeeksi tai uskonut "oikein" Tiedän, että näitä lauseita käytetään, jotta ihmiset kääntyisivät Jumalan puoleen, mutta itseäni nämä vain ahdistavat ja vievät myös kauemmas Jumalasta. Kamppailen itse paljon uskon kanssa ja elän melkein jatkuvasti pelon kanssa siitä, että olen tehnyt syntiä liikaa tai jotain niin pahaa, että en enää voi pelastua. Mitä mieltä olet tuosta ylempänä mainitusta ajatusmaailmasta?

Vastaus:

Nimimerkille Vv

Sinä varmastikin annat aikaasi Jumalalle tarpeeksi, kun olet lähtenyt tätäkin asiaa oikein selvittämään! Ihan kuka tahansa ei viitsisi. On varmasti ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa mitä parhaimpia kristittyjä, mutta jotka ovat vain ja ainoastaan itseään ylentäviä itsekkäitä ihmisiä, joiden usko on pelkkää luuloa, joka pönkittää omia kuvitelmia omasta itsestä. Mutta sitten on myös niitä, jotka pitävät itseään osapuilleen täysin toivottomina ja kadotettuina ja uskottomina, ja jotka ovatkin oikeasti hyvin lähellä Jumalan valtakuntaa. Uskon asiat ovat oikeastaan elämänasenteen kysymyksiä, eikä jonkin asian totena pitämistä. Jeesuskaan ei kulje todistelemassa ympäriinsä, että Jumala on olemassa, vaan hän opettaa ihmisiä elämään Jumalan tahtomalla tavalla. Opettaa oikeaa elämänasennetta, jota me emme ehkä kykene toteuttamaan oikeassa elämässä, mutta jota kohti me olemme kuitenkin kasvamassa. Tässä eläminen on aika lailla paljon sitä, mitä on Jumalan kanssa eläminen ja minusta tuntuu kysymystäsi katsoessani, että sinä olet etsintöinesi oikein hyvillä teillä. 

Sinällään meidän ihmisten ei pitäisi huolehtia ihan hirvittävästi pelastuksestamme, vaan me voisimme opetella jättämään tämän kokonaan Jumalan hyviin käsiin. Hän huolehtii meistä paremmin kuin me itse ja hän voi antaa meille sellaisen uskon, jota me tarvitsemme. Toisten uskon arvosteleminen ja arvottaminen on ihan turhaa touhua ja meidän olisi hyvä osata jättää sellaiset asiat ihan omaan arvoonsa. Luottamus Jeesuksen sovitustyöhön on aina meidän tukenamme, jos voimat meinaavat ehtyä. Siihen voit mielessäsi vedota, jos muuten alkaa hirvittää. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Vieläköhän tämä mainio sivusto toimii, vaikka uusia vastauksia kysymyksiin ei ole tullut pitkään aikaan? Tämän päivän sanassa sanotaan näin: " Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa." (1. Joh 2:15) Olen aiemminkin usein pohtinut, mitä tämä sana tarkoittaa. Osaisitko sinä avata tätä? Mikä on maailmasta ja mitä ei saa rakastaa? Raha? Entäpä paikat esim. luonnossa tai koti? Ihmiset ovat Jumalan luomaa, joten voiko ajatella, että heidän rakastamisensa ei ole maailmaa rakastamista? Toisaalta Jumalahan on luonut myös esimerkiksi luonnon. Raamatussa Jumala käskee rakastaa toista ihmistä, mutta viljellä ja varjella luomakuntaa. Osaisitko sinä avata tätä epäselväksikin paisuvaa pohdintaani? Kiitos jo etukäteen!

Vastaus:

Nimimerkille Henriikka

Kyllä tämä sivusto vielä toimii. Tosin joskus näemmä vähän hitaan puoleisesti. Raamatussa puheet tästä maailmasta ja siitä, mikä on tästä maailmasta viittaa ihmissyntyisiin ajatuksiin ja pyrkimyksiin, jotka liittyvät ajallisiin asioihin, kuten rikkaudet, tai valta, tai ihmisten suosio yms. Nämä eivät ole Jumalan tahtomia asioita, jotka liittyvät ihmisen jalostumiseen ja kasvamiseen ja viime kädessä kaiken elämän ylläpitoon. Jumalan tahtomat hyvät asiat vievät meitä olentoina eteenpäin kohti sitä muutosta ja huippua, jota ihmiskunta ja koko luomakunta odottaa. Isän rakkaus tekee vaikutuskohteestaan ajatuksiltaan ja pyrkimyksiltään Isän kaltaisia, kuten Jeesuskin on Isän kaltainen ja Isä ja tämän tahto näkyy hänessä. Tämän maailman arvostusten mukainen elämä irrottaa helposti ihmisen siitä ajatusmaailmasta ja elämäntavasta johon Jumala meitä tahtoo johdattaa, että me eläisimme ja kasvaisimme siinä. Ihminen on Jumalan luomus ja osa luomakuntaa, jota meidän pitäisi viljellä ja varjella: siihen Jumala on ihmisen luonut alun perin. Mutta ihminen tämän maailman innoittamana on alkanut riistää ja ylikuluttaa luontoa ja ajaa maailmaa sairaaksi ja kohti romahdusta himojensa viemänä. Tässä näkyy aika hyvin se, miten maailma, siinä mielessä, kuin pohtimissasi Raamatunkohdissa asiaa pohditaan, pitää sisällään ja miten se eroaa siitä, mitä Jumala rakastaa ja mihin meidätkin on kutsuttu mukaan. Tämä maailma viittaa siis maailmanmenoon, eikä itseensä luomakuntaan, joka voisi olla miltei ihan täysi Paratiisi, jos ihmiset alkaisivat vain elää sen mukaisella tavalla ja synnistä nousevat itsekkäät pyrkimykset ja tarpeet jäisivät kokonaan pois. Siihen Johanneksen evankeliumissa meitä yritetään ohjata.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko nyt lopunajat, kun Israeliinkin tuli sota? Onko mahdollista, että tulee III-maailmansota?

Vastaus:

Nimimerkille Batsheva

Minä en odottaisi maailmanloppua vielä näille päiville, vaikka senkin aika vielä joskus maailmassa tulee. On olemassa tietysti aina pieni mahdollisuus, että III-maailmansota puhkeaa nykyisten kriisien edesauttamana, mutta todennäköisyys on ainakin vielä toistaiseksi minusta hyvin pieni. Lännen ja muiden voimapuntit ovat kaikkea muuta kuin tasan, samalla kun ydinaseet ovat levinneet laajalle moniin käsiin. En usko, että länsi tahtoo ottaa riskejä ydinaseiden suhteen kenenkään kanssa ja muut ovat toistaiseksi liian alivoimaisia lännelle ryhtyäkseen mihinkään todelliseen voimien koitteluun lännen kanssa. Kukaan ei tahdo itselleen niin karmeaa tappiota.  Palestiinan alueella on nyt meneillään ikävä konflikti, ja vaikeat ajat siellä oleville, mutta se tulee aikanaan päättymään. Maailma jatkaa nilkuttamistaan eteenpäin tämän konfliktin jälkeiseen aikaan, jota varten se on jo alkanut järjestyä hiljalleen uudelleen Ukrainan sodan alettua. Jos haluat etsiä maailmanloppua ajatellen jotakin kauhukuvaa, se löytyisi ehkä paremmin ilmastomuutoksesta ja sen vaikutuksista maailmalla laajemminkin. Siihen voimme yrittää vaikuttaa rukouksin, mutta myös omilla toimillamme kulutustottumustemme suuntaan. Siinä on hyvä asia, jonka kanssa jokainen voi keskenään itsekseen kilvoitella. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

"Viimeinen sota alkaa Israelista." Onko nyt lopunajat? Miten toimia, että välttyy helvetiltä? Tunnen olevani sinne menossa elämäntapojeni ja ajatusten suhteen. En meinaa saada itseäni kuriin.

Vastaus:

Nimimerkille Ruchami

Voit luottaa itsesi Jumalan käsiin Golgatan ristillä tapahtunen sovituksen myötä. Tämä on tapahtunut myös sinun puolestasi. Sovittaja osaa kertoa meille, mitä Jumala meistä tahtoo ja miten Jumala Hengen kautta tekee työtään meissä kaiken aikaa meidän pelastukseksemme. En usko, että vielä olisi niiden perimmäisten lopun aikojen aika, vaikka maailman meno kieltämättä näyttää hurjalta ja surkealta. Ihmiskunta ei tunnu olevan vielä ylösnousemuksen vaiheessa miltään osin, vaikka se tuleekin tapahtumaan aikanaan kaikille yllätyksenä. Rukous on paras lääke sinun vaivoihisi, että uskosi kestäisi ja kantaisi oikeaan suuntaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kutsuuko Jumala jokaista ihmistä. Eli onko pelastuminen tarjolla kaikille. Maailman menoa kun katsoo niin tuntuu että loppuuko aika.

Vastaus:

Nimimerkille Hätä

Jumala kutsuu aikanaan jokaista. Usein siihen liittyy jonkinlainen tyhjyyden, tai merkityksettömyyden kokemus, joka saa ihmisen miettimään asioita. Toisinaan maailman houkutukset vievät niin vauhdikkaasti mukaansa, että ihminen ei ehdi muuta miettiä, kuin maallisia hyviä ja silloin taivaalliset voivat unohtua. Juhla-ajat, kuten joulu, pääsiäinen, tai pyhäinpäivä ovat hyviä taukopaikkoja vuodessa, jotka pakottavat ottamaan jollakin tavalla aikaa ajatuksille. Pelastuminen on tarjolla kaikille, mutta osa ihmisistä torjuu sen halutessaan jotakin muuta. Tämä voi lopulta sulkea ihmisen myös pelastuksen ulkopuolelle. Maailman meno näyttää tällä hetkellä kieltämättä pahalta, mutta tuskinpa kyseessä ovat vielä ne perimmäisimmät lopun ajat.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Erika

Olen töissä. Olen kirjoitellut kyllä vastauksia kysymyksiin, mutta henkilö, joka näitä laittaa tänne sivulle on ollut lomalla. Siksi on ollut pientä taukoa linjoilla. Mutta tämän lukiessasi ollaan taas takaisin arjessa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskelija

Pohditpa vaikeita! Ulkonäköasiat vaikuttavat omalla tavallaan, mutta pitkän päälle ihmisten luonne ja arvostukset vaikuttavat enemmän. Suhteen syntyminen ja kestäminen eivät ole ihan sama asia. Jokin tasapaino tässä varmaan tarvitaan ja ihmisen suhde itseensäkin ja omaan olemiseen olisi hyvä olla kunnossa.

Luulisin, että ihminen ilman syntiä pyrkisi löytämään sielunkumppaninsa lihavan lompakon, yhteiskunnallisen aseman, tai kaikki hurmaavan upean ulkonäön sijaan, jollainen voi tehdä ihmisestä ylellisyysesineen toisille. Tämä ei tarkoita, etteikö sielunkumppani, tai kaiken jakava elämänkumppani voisi olla myös tätä kaikkea muuta, vaikka suhde perustuisikin muuhun  yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Ulkonäkö ja muu sellainen jäisivät merkityksettömiksi sivuseikoiksi suhteessa, eikä suhde silloin kaadu myöskään vastoinkäymisiin näissä asioissa. Elämä voi olla enemmän!

Nämä asiat ovat aika monimutkaisia ja menevät aika tavalla henkimaailman asioiden puolelle, joten niistä on vaikea sanoa mitään. Mikä meihin vaikuttaa. Ihmiset ovat kaikkineen niin erilaisia, että tästä on vaikeaa sanoa mitään kovin normatiivista. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille -

Tällä tietämällä Jeesus ei ole homo, vaikka hän tiettävästi pysyi naimattomana. Raamattu puhuu kyllä hänen rakkaimmasta opetuslapsestaan, mutta viittaa tähän agape ilmaisulla, joka ei viittaa eroottiseen tunteeseen, vaan vanhemmuuden huolehtivaan tunteeseen. Kyse olisi yhtä hyvin voinut olla vaikka hulivili, jolle Jeesus joutui ylläpitämään ylimääräistä kuria, jotta tämä jaksaisi pysyä ihmisiksi. Kasvattamaan tätä. Jeesus osoitti tämän oppilaansa ristillä ollessaan äidilleen pojaksi, ja äitinsä tälle äidiksi, ennen kuolemaansa. Ehkä hulivili ei vielä selvinnyt omin avuin ja äitikin tarvitsi jonkun, josta huolehtia. Jeesuksen seksuaalisuus jää Raamatussa hyvin taka-alalle ja tilaa ottaa yleinen elämän asenne, suhde lähimmäisiin ja suhde Jumalaan. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Minä uskon Jumalaan, mutten ymmärrä miten tämä Jumala, joka on kiltti ja hyvä, voi antaa tehdä pienille lapsille niin kuin Hän antaa tehdä. Uskoni on kokoajan koetuksella. Miksi kristityillä on rahaa vaikka käsketään antamaan vähästäänkin, ovatko nämä oikeita kristittyjä, pääsevätkö Taivaan suureen iloon. Ja pitäisikö minun, jolla on vain rukoukseni ja epäilykseni auttaa heitä syntisiä.

Vastaus:

Nimimerkille Kaija

Kysymyksistäsi kuvastuu jonkinlainen etsivän ihmisen kriisi. Sinä, jolla on vain epäilyksesi ja rukouksesi voit auttaa kaikkia syntisiä. Voit pyytää rukouksissasi, että he kääntyisivät ja katuisivat, että synnin ote höltyisi ja toivomasi luonteenpiirteet ja taipumukset ottaisivat heissä paikansa. Voit myös muistaa rukouksin niitä kaltoinkohdeltuja lapsia. Kysymystäsi siitä, miten maailmassa voi olla niin paljon pahaa, vaikka Jumala on hyvä, on pohdittu jo 300-luvulta asti. Ihan tyydyttävää vastausta ei ole löydetty, mutta lähelle voisi tulla ajatus, että Jumala ei tahdo maailmaan pahaa, mutta maailma on syntiinlangennut ja rikkinäinen ja toimii väärin. Jumala on korjaamassa tätä rikkinäisyyttä maailmasta ja se tulee kyllä kuntoon, mutta meille tässä ajassa eläville tämä pieni Jumalan hetki tuntuu ikuisuudelta - kokonaiselta elinajalta. Silti maailma on tulossa ehjäksi ja kuntoon ja evankeliumin leviäminen ja vaikutus kaikkialla on osa tätä meille suurta prosessia. Jumalan koko työ kuitenkin liittyy osaltaan myös tähän. Jeesus uhrasi ristillä oman elämänsä tämän asian hoitamiseksi kuntoon ja voitti kuoleman vallan ja kutsuu meitä uuteen, hänen opettamaansa elämään, jonka voitto maailmassa tulee tekemään siitä suoranaisen Paratiisin.

Rikkaus kertyy ja on kertynyt aina joillekin ihmisille. Jotkut ovat rosvoja, jotka ovat menettäneet kaiken oikeasti arvokkaan jo tässä elämässä rahan takia ja kulkevat kohti tuhoa ikuisuutta kohden siirtyessään. Jotkut ovat niitä, jotka tekevät rahallaan niin paljon hyvää ja hyödyllistä, että he käytännössä huolehtivat osapuilleen muista ja se tuottaa voittoina heille suuret tulot. Monta paikkakuntaa on saanut koulunsa ja terveydenhuoltonsa paikallisen ruukin patruunan tuotannon ja liiketoiminnan tarpeista ja levittänyt hyvinvointia eteenpäin niin. Jotta voit auttaa muita, sinun on voitava auttaa ensin itseäsi, jotta on mistä antaa. Muuten on pelko, että ennen pitkää kenelläkään ei ole mitään ja kaikki kuolevat nälkään, tai paleltuvat pakkasilla. Näidenkin ihmisten puolesta on hyvä rukoilla, että he pysyisivät voimissaan ja järjissään tämän pahan maailman riepoteltavina ja saisivat kokea elämässään iloa ja onnea raskaiden vastuiden vastapainoksi. Kyllä osa kaikkien ihmisryhmien ihmisistä pääsee Taivaan iloon. Pelkäänpä, että on myös niitä, joilta tämä tulee jäämään pois.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Maailmassa kuolee nälkään ja sotiin tuhansia lapsia päivässä. Kukaan ei voi kaikkia auttaa, mutta ensimmäisessä maailmassa on paljon lapsettomia, ja paljon yksinäisiä jotka voisi näitä auttaa saamaan ihmisarvoisen elämän, varsinkin niille joilla ei enää ole vanhempia. Samalla saataisiin myös uusia veronmaksajia. Miten kirkko tukee tätä?

Vastaus:

Nimimerkille Helena

Kirkko sinänsä ei tietääkseni harjoita mitään ihmisten tuontia Suomeen. Adoptioita hoitavat erilaiset yhdistystyyppiset toimijat ja adoption vahvistaa hakijan oman paikkakunnan käräjäoikeus. Sen sijaan kirkko harjoittaa kansainvälistä diakoniaa ja lähetystyötä, joihin sisältyy ihmisten auttaminen omissa maissaan. Tähän sisältyy terveys- ja koulutuspalveluiden rakentaminen, sekä elinkeinotoiminnan kehittäminen autettavalla alueella, sekä suoranainen hätäapu kriisien keskellä. Esimerkiksi naisille on perustettu pankki, joka auttaa heitä ryhtymään yrittäjiksi maissa, joissa se on muuten vaikeaa. Näin ihmiset pääsevät jaloilleen. Varakkaan maailman vauraat ihmiset voivat auttaa kirkkoa töissään tukemalla kirkon harjoittamaa toimintaa kolmannessa maailmassa vaikkapa tekemällä rahalahjoituksia. Jos haluaa adoptoida lapsia, se täytyy tehdä alle 50-vuotiaana. Kirjoittamalla Googlen hakuun lapsen adoptoiminen, voit löytää niitä tahoja, jotka hoitavat tällaisia asioita, jos olet itse kiinnostunut asiasta. Kaikki lapsettomat ja yksinäiset ihmiset eivät välttämättä sovellu adoptiovanhemmiksi: tällaiset asiat selvitetään adoptioprosessin aikana ja siinä voi tulla myös hylätyksi. Kriteerit asiassa ovat aika tarkat. Joten adoptoiminen ei sinänsä ole ratkaisu suomalaiseen yksinäisyyteen. Tähän voi tuoda helpotusta kirkon diakoniatyö ja muu toiminta, johon voi liittyä myös ystäväpalvelu, jonka puitteissa ihmisten luona käydään ja jonka kautta yksinäiset voivat ehkä löytää ystäviä. Tämä tarjoaa myös väylän osallistua kirkon toimintaan ja tavata uusia ihmisiä. Jokainen joutuu kuitenkin itse ystävystymään muiden kanssa saadakseen heistä itselleen ystäviä, tai jotakin sen tapaista. Tätä ei kirkkokaan voi tehdä ihan toisten puolesta, vaikka aika moneen se pystyykin! 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten kirkko suhtautuu huumeisiin?

Vastaus:

Nimimerkille SR

Raamatun mukaan ruumis on Pyhän Hengen temppeli(1.Kor. 6: 19-20). Erilaiset pakonomaisia tarpeita tuottavat aineet ja asiat eivät saisi hallita sitä, vaan sen pitäisi olla Jumalan käytettävissä. Tahto ei saisi alistua millekään muulle. Huumeet ja päihteet yleensäkin pyrkivät ottamaan ihmismielen valtaansa ennemmin, tai myöhemmin ja alistamaan ihmisen tahdon täysin. Ehtoollisviini on sakramentaalisessa käytössä ainoa tämän ulkopuolelle jäävä poikkeus, mutta niin sitä kuluu ehkä ruokalusikallinen kerralla. Minä laittaisin myös nikotiinituotteet tähän samaan yhteyteen, kun ne myös pyrkivät ottamaan ihmisen tahdon valtaansa aiheuttamalla riippuvuutta. Ruoka ja juoma ovat elämälle välttämättömiä ja ihminen kuolee niitä ilman, siksi ne ovat oikeasti välttämättömiä, eikä luontaista tarvetta niihin sinänsä voi pitää pahana. Asiaan vihkiytynet kilvoittelijat ovat ajoittain näistäkin paastonneet kouluttaakseen tahtoaan elämään Jumalan tahtomalla tavalla ja mielenvireessä, vaikka olo olisi miten rasitettu. Tätä en suosittele ketään harjoittamaan ainakaan jatkuvasti ihan terveyssyistä. Todellinen pyrkimys terveelliseen syömiseen on parempi tapa kilvoitella ja toteuttaa Jumalan tahtoa elämän voitoksi ja Jumalan kunniaksi, pitäähän terveellisyys sairaudet ja mielenmasennuksen loitolla! Ja vaikuttaa myös odotettavissa olevan eliniän pituuteen! Tämä on varmaan pois päin kuolemasta, vaikka ihan ei vielä irti pääsisikään. Tulevaisuus voisi tuoda vielä ratkaisuja tähänkin, emmekä tiedä miten lähellä, tai kaukana sellaiset ovat ajallisesti. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Minulla on pari kysymystä uskoon liittyen. 1. Mikä on nykykristinuskon käsitys neandertahlinihmisistä? Olivatko hekin Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä, jotka sitten jostain syystä katosivat maailmasta vai miten asiaa voidaan selittää kristinuskon näkökulmasta? 2. Miksi jotkut kristityt ajattelevat, että evoluutio olisi ristiriidassa luomiskertomuksen kanssa? En tunne keskustelua kovin tarkkaan ja olen itse ajatellut, että ne molemmat mahtuvat samaan kuvaan. Luomiskertomuksessahan esitetään, että Jumala loi ensin eläimet ja vasta sitten ihmisen, ja näin evoluutiokin sanoo asian menneen: siis että ensin oli muita lajeja, ihminen ei ollut ensimmäinen elollinen olento maan päällä. Ovatko luomiskertomus ja evoluutio ylitsepääsemättömän ristiriitaisia? 3. Miten kristityn pitäisi suhtautia satuhahmoihin? Satuhahmoilla tarkoitan tässä yhteydes selvästi kuvitteellisia olentoja, joita ei oikeasti ole olemassa, mm. yksisarvisia, keijuja ja lohikäärmeitä. Voiko kristitty hyvillä mielin lukea lapselle yksisarvissatua, laulaa lohikäärme Puffista, kirjoittaa itse tarinaa satumetsästä tai kutsua joulun aikaan joulupukin kotiin? Voimmeko ajatella, että tämä on tapa hyödyntää Jumalan meille antamaa mielikuvitusta vai voiko tämä olla jotenkin vaarallista tai haitallista? Kiitos paljon vastauksista ja tärkeästä palstasta!

Vastaus:

Nimimerkille Henriikka

1)Kyllä kaikki ihmiset ovat Jumalan kuvaksi luotuja. Kaikki ihmiset ovat myös Jumalan kaltaisuudeltaan särkyneitä ja siksi jotenkin vajavaisia olentoja. Neanderthalilaiset ovat myös Jumalan kuvaksi luotuja, vaikka ovatkin sellaisinaan jo kadonneet. Nykyihmiskunnassa kuitenkin on vielä jäljellä neanderthalilaista perimää, joten eivät he ihan kokonaan kuolleet sukupuuttoon, vaan ovat läsnä elämänmenossa meidän nykyisten ihmisten kautta. Olemme siis joiltakin osin neanderthalilaisten jälkeläisiä: sinullakin on mitä todennäköisimmin sellainenkin esi-isä! Neanderthalilaiset katosivat, koska he eivät olleet riittävän oikeanlaisia jatkamaan olemistaan sellaisinaan siinä muuttuvassa maailmassa, jossa silloin elettiin. Ehkä voisi sanoa, että he olivat liian rikkinäisiä oman todellisuutensa vaateisiin nähden jatkamaan olemassaoloaan. Tai ehkä voi todeta vain, että he muuttuivat matkalla liittyessään muihin ihmisiin, joiden jälkeläisiä me nyt olevat olemme? Meillä nykyisilläkin ihmisillä on menossa ilmastonmuutos maailmassa, joka vielä tuottaa ongelmia: ihan niin kuin neanderthalilaisilla! Samoin aseiden voima on kasvanut ja kasvaa kaiken aikaa, mikä voi tuoda tuhon. Toivottavasti me emme ole liian rikkinäisiä selviämään nykymaailman haasteista - sitä sopii hyvin rukoilla.

2)Luomiskertomus ja evoluutioteoria eivät ole loputtoman ristiriitaisia. Kaikki, mitä maailmassa tapahtuu, on jollakin tavoin Jumalan ohjaamaa toimintaa. Niin Jumala on läsnä myös evoluutiossa ja sen teorian käsittelemissä asioissa. Luultavasti näitä asioita halutaan nähdä erillisinä siksi, että osasta ihmisiä tuntuu vaikealta ajatella, että Jumala on läsnä myös luonnossa esiintyvän kuoleman ja kilpailun keskellä, joka kuitenkin vie kaikkinaista kehitystä eteenpäin. Sitten on niitä, jotka eivät haluaisi mitään Jumalaan viittaavaa olevan olemassa ja he siksi yrittävät erottaa asioita toisistaan, vaikka aikaisemmin tällaiset asiat onkin itseasiassa nähty enemmän yhdessä. Esimerkiksi Martti Luther pohtii ihmisen tahdon- ja ratkaisuvallan vapautta kirjassa Sidottu ratkaisuvalta, jonka keskustelu aukeaa vasta kun ymmärrät evoluutioteoriaa. Se on kirjoitettu jo 1500-luvulla, kun Darwin kehitteli evoluutioteoriansa vasta 1800-luvulla. Joten tämä oli olemassa jollakin tavoin jo ennen syntymäänsä! Tähän näkökohtaan muuten liittyy sekin ajatus, että ihmiskunta on matkalla ajassa kohti tulevaa olomuotoa, joka on kuolematon ja ikuinen. Siinä on kyse lajinkehityshistorian päätymisestä teoreettiseen huippuunsa olemassa olevassa todellisuudessa. Tämä aukeaa aika hyvin myös Darwinin teorian antamista lähtökohdista käsin! Uskonnon antama elämänohjaus ja oppi kumoaa sattuman merkityksen kehityksen hakiessa suuntaansa eri tilanteissa.

3)Sadut ja tarinat ovat hyödyllisiä ja hyviä välineitä ihmisen älyn ja ymmärryksen kehittämiseen. Ne ovat vanhoina aikoina ennenkin olleet kasvatuksen apuvälineitä ja sisältäneet monenlaista elämänviisautta. Ne myös sisältävät jossakin määrin jotakin muistinvaraista perimätietoa, joka on ehkä vähän muuttunut alkuperäisestä, mutta elää niiden kautta. Lohikäärmeen jäänteitä on voinut löytyä vaikka fossiloituneiden hirmuliskojen löytyessä: näihin on varmasti törmätty jo ennen modernia aikaa ja jokin yksisarvisen kaltainen eläinkin on elänyt Siperiassa joskus 30 000 vuotta sitten: yhtä aikaa ihmisen kanssa. Haltioiden, tai keijujen ja peikkojen on ajateltu olevan muistijäämiä kristinuskoa edeltäneistä pakanajumalista, jotka ovat jättäneet jälkensä kansanperinteeseen maailman kristillistyessä. Joten eivät perinteiset sadutkaan ole ihan irti todellisuudesta, vaikka myyttisiä hahmoja on voinut toki syntyä jollakin muullakin tavalla. Ei ole mitenkään huono juttu, että sepität ja kirjoitat itsekin jotakin satua. Siinä on läsnä sinun elämäsi ajatustavat ja logiikka, jota ainakin sinun lapsesi tarvitsevat kasvaakseen hyvään aikuisuuteen - ehkä vielä moni muukin? Sitä paitsi siinäkin joutuu miettimään elämää ja mikä siinä on tärkeää kehitellessään kerrottavaksi mielekästä tarinaa. Tässä Jeesuksen opetukset voivat hyvin olla taustavoimana, kuten aika usein on. Joulupukki taas konkretisoi hienosti juuri sitä, mikä on toisten kohtelussa kaikkein tärkeintä. Olen tainnut lapsuudessani itse oppia kultaisen säännön: "tee toisille, kuten tahdot itsellesi tehtävän" juuri joulupukilta kysyttyäni, että mistä tiedän, milloin olen varmasti kiltti. Sopivasta näkökulmasta kaikki tuntuu tuottavan hyvää.

Iän myötä ihminen sitten oppii erottamaan totuuden ja tarun toisistaan siinä määrin, kuin ne ovat kenellekään ihan täysin erotettavissa. Elämä opettaa meitä tässä asiassa ja kouluissa opitaan asioita siltä kannalta. Menneisyys elää meissä mukana monitasoisesti ja johdattaa meitä osaltaan tästä ajasta edelleen kohti tulevaisuutta. Jotenkin siinäkin tuntuu olevan mukana Jumalan ohjaava sormi.

Kysymyksiin vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko itsemurha kirkon mielestä oikein vai väärin?

Vastaus:

Nimimerkille Esitelmää tekevä nuori

Anteeksi viipynyt vastaus. Kysymyksesi oli lipsahtanut roskapostiin, jonne se ei taatusti kuulu. Kyllä itsemurha on kirkollisessa perinteessä katsottuna väärin. Jumala päättää ihmisen syntymän ja kuoleman ajankohdan, eikä ihminen itse saa mennä sormeilemaan tätä asiaa. Vanhaan aikaan itsemurhaajat, kuten murhaajat ja teloitetut rikolliset haudattiinkin hautausmaiden ulkopuolelle siunaamattomaan maahan. Ihmisen kuuluu elää täysi elämä, joka toteuttaa Jumalan tarkoitusperiä maailmassa parhaimmalla tavalla ja joka loppuu vasta, kun se on oikeasti tullut päätökseensä. Tämä on tärkeää myös ihmisen läheisistä huolehtimisen kannalta - itsemurha on aina kaikkien terveyttä koetteleva kauhea tragedia, jolta lähimmäiset pitäisi jaksaa säästää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Reijo

Olet jännittävässä tilanteessa Reijo! Ihmiset ovat mitä vaikein otuslaji arvioitavaksi näin näköetäisyyden ulkopuolelta, joten vaikeita kysyt. Minusta se, että naisesi tarvitsee aikaa ja tilaa kolmen viikon tuttavuuden jälkeen tuntuu ihan uskottavalta. Se ei ainakaan viittaisi siihen, että suhde olisi loppumassa jossakin välissä. Aika vain on aika lyhyt kunnolliseen tutustumiseen. Tältä osin voit varmaan luottaa siihen, mitä hän kirjoittaa. Mutta jos tämä naisesi yllättäen alkaa tarvita rahaa, tai vastaavaa ja tarvitsee vähän useammin ja enemmän, sinun on hyvä sanoa hänelle, että tarvitset myös vielä aikaa ja tilaa, ihan kuten hänkin, tuttavuus on sinulle yhtä lyhyt kuin hänelle. Minusta suhteesi ei näytä olevan menossa pielen tältä kannalta katsoen. Mutta ei mikään ole itsestään selvää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:

Nimimerkille Tätä mietin

Kyllähän Jeesus ihmisenä eli maan päällä ihmisten keskellä ja tuli nähdyksi heidän keskellään. Ihmisinä me osaamme hahmottaa ihmistä ja siksi Jumalakin tuli ihmisen kautta näyttämään meille, miten Jumala ihmisenä elää ihmisten rajoituksilla ihmisten todellisuudessa. Näin me voimme oppia jotakin joltakin tajuttavalta taholta. Niin Jeesus voi tulla nähdyksi. Raamatun mukaan Jeesus näyttäytyi kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen monille ihmisille, jotka eivät meinanneet heti edes tuntea häntä. Joten Jeesusta on nähty myös hänen kuolemansa jälkeen jo Raamatun kirjoituksissa. Jeesus lupaa myös tulla maailmanlopun myötä hakemaan omiaan maailmasta. Samoin Jeesus lupaa olla omiensa mukana kaikkialla viimeiseen päivään asti, joten kyllä hän jotenkin on kaikkialla läsnä ja jotenkin nähtävissä ihmisten tavoissa ja toimissa. Jeesuksesta on myös nähty näkyjä, joista osa on ollut ihan puhtaita hallusinaatioita ja samoin Jeesuksen äidistä Mariasta, jolla on suuri merkitys katolilaisessa maailmassa: näihin on liittynyt myös jossakin määrin ihmetekoja - parantumisia, tai enteitä tulevaisuuden tapahtumista. Tämän verran Jeesuksesta on nähty ja sellaisen alkuperä ihan alun perin on Raamatussa. Neuvoisin kuitenkin suhtautumaan vähän varoen kaikenlaisiin näkyihin, kun ainakin osa niistä on vilkkaan mielikuvituksen tuotetta ja jotkin voivat olla vaikkapa puhdasta huijausta hyötymistarkoituksessa ja silti seassa voi olla jotakin paljon vakavammin vastaanotettavaa. Tällaisia asioita on aina ihan viisasta lähestyä pieni rukous mielessä, että ei sattuisi mitään ikävämpiä sekaannuksia. Hyvä epäillä vähän joka suuntaan ainakin aluksi, kunnes asiat kertovat jotakin itsestään.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko väärin, jos on kiinnostunut kansanuskosta ja -perinteestä? Isoisien historiikki sisältää niin toimintatapoja arjessa, kuin myös silloin käytettyjä värssyjä luonnon herroille ja taivaan ukolle. Raamatussa on kielto palvoa epäjumalia. En kuitenkaan palvo niitä. Olen ev.lut ja uskon totisesti Pyhään kolmiyhteyteen ja raamatun sanaan!

Vastaus:

Nimimerkille Tuikku

Ei ole väärin olla kiinnostunut menneiden sukupolvien perinnöstä, etkä joudu Helvettiin vaikka toistaisit vahingossa jonkun värssyn ääneen lukiessasi niitä. Et joudu myöskään pinteeseen, jos käyt jossakin muinaisena aikana pyhänä pidetyssä paikassa, vaikka muinaisen uhrialttarin ääressä. Ei ole myöskään kauheaa, vaikka kokisit sellaisessa paikassa jotakin yhteenkuuluvuutta muinaisten kanssa ja heidän jumaltensa kanssa. Se kaikki toi nuo muinaiset ihmiset nykyihmisiksi kristilliseen uskoon ja kulttuuriin, jota me nyt edustamme. Ei ole paha kunnioittaa vanhempiaan, vaikka he kuuluivatkin eri uskonnon piiriin, kun tiedetään, mihin se sittemmin johti: tässähän me nyt nykyään olemme. Lutherin Ison Katekismuksen mukaan palvot Jumalana sitä, minkä varaan elämäsi rakennat, eli minkä hyväksi voit luopua kaikesta muusta ja minkä avulla pyrit selviämään kaikkein huonoimmista päivistä. Se voi olla: raha, valta, ystävät, koulutus, tai yhteiskunnallinen asema, tai ura, minkä takia voit uhrata kaiken muun vähemmän tärkeänä asiana. Se on Jumalalle kuuluva asema elämässä ja siinä asemassa oleva elää ihmisen sydämessä ja johtaa ihmisen tahtoa, pyrkimyksiä ja kaikkea elämää sen kautta ruumiillistuen sitä kautta ihmisessä. Ukko ei varmaan tuota muiden muinaisten jumalten kanssa sinulle tässä suhteessa mitään ongelmia!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä tehdä, kun kaikki menee vaan Suomessa huonompaan suuntaan eikä pää meinaa kestää sitä? Uutiset ahdistaa ja voimaton olo, kun ei pysty itse niihin vaikuttaa yhtään. Ihmisten elämää halutaan kurjistaa, etenkin heikoimmassa asemassa olevien. Sellaisia päätöksiä tunnutaan tekevän tulevaisuudessa. Päättäjät kurjistaa vaan kaikkea. Tässä itsekkin katkeroituu samalla ja tulee vihaiseksi.

Vastaus:

Nimimerkille Ahdistunut

Tiedän tunteen! Tätä tuntuu olevan liikkeellä nyt kaikkialla. Parasta on varmaan huolehtia, että omat toimet edistävät kuitenkin sitä, mihin itse uskoo. Tätä silmällä pitäen ei olisi pahitteeksi esim. opiskella, jos sillä voi hankkia itselleen paremman aseman nykytilanteessa. Jos voit auttaa niin itseäsi, voit ehkä pystyä tulevaisuudessa, kun hetki lyö, viemään joitain yleisemmin hyviä asioita jossakin vähän eteenpäin? Jos ei voi nyt tehdä asioille jotakin, voi ainakin valmistautua tekemään jotakin sitten kun on päässyt tilanteeseen, jossa voi toimia hyvän ja tärkeän puolesta. Olen varma, että sekin aika on tulossa lähemmäksi koko ajan.  Sanoisin, että tähän Jumala meitä ajoittain herättelee, kun ajatukset alkavat vallata mieltä ja pyöriä päässä jonkin asian tiimoilta. Joko toimimaan, tai toimimaan avuksi jollekulle, joka toimii.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä mieltä olet tekoälystä?

Vastaus:

Nimimerkille Miilo

Tekoäly on ihmisen luomus, joka on jonkinlainen harjoitelma-aihio oikeasta älystä. Sillä on omat vahvuutensa esim. kyky koota netistä suuresta tietomäärästä paljon asiaa yhteen ja tulostaa siitä vastaus kysymykseen. Tästä on varmasti paljon apua monien asioiden käsittelyssä, mutta vähän pelottaa se, että se saattaisi toisaalta laiskistuttaa ihmiset ajattelemasta itse. Jos kehitys etenee tähän suuntaan, se on meidän lajillemme tuhoisaa: erilaiset pinnallistuneet yhden ajatuksen ideat ja liikkeet alkavat vaikuttaa entistä enemmän ja ajavat ihmiset äärimmäisyyksin ja tuhon tielle ihmisten älykkyyden hävitessä. Maailmantilanteen kehitys tuottaa kieltämättä osaltaan tämäntapaisia ajatuksia juuri nyt. Mutta kyllähän tekoälyn kehittäminenkin osaltaan kehittää sitä kehittäviä ihmisiä. Demokratia systeeminä pakottaa kuitenkin kehityksen enemmistön, eli suurten massojen henkisen kehitystason mukaisiin raameihin: mikä saattaa vielä osoittautua tämän systeemin heikkoudeksi, jos kehitys lähtee väärään suuntaan. 

Tekoälyllä on myös paljon annettavaa entistä monimutkaisempien asiakokonaisuuksien käsittelyssä ja erilaisiin asiayhteyksiin laittamisessa, sekä fyysisen toiminnan ohjaajana robotisoituvassa teollisuudessa ja liikenteessä yms. Ihmiset vapautuvat rutiininomaisista tehtävistä entistä luovempiin ja vapaampiin tehtäviin yhteiskunnassa ja saamme nauttia entistä vapaammasta elämästä, kunhan kaikki ei menisi pelkäksi sotkemiseksi, kun joutoaikaa jää ihmisille enemmän omiin harrastuksiin. Joskus tämä tuottaa kaikkein eniten ongelmia turhautumisen myötä. Voi olla, että ihmisen genetiikka ei vielä olisi ihan valmis tähän kaikkeen.

Joten kehitys tulee varmaan antamaan meille paljon, mutta se tuottaa myös isoja vaatimuksia ihmisen henkiselle kehitystasolle, joten Jeesuksen opeista tulee tulevaisuudessa vielä merkityksellisempiä ja tärkeämpiä, kuin ne nykyään ovat. Ydinaseiden aikakaudella nykyään ne ovat paljon tärkeämpiä kaikkien elämälle, kuin olivat esim. keskiajalla, kun sodat käytiin miekoin ja keihäin, eikä mitään hirveän laajoja tuhoa pystynyt tapahtumaan, toisin kuin nyt. Kehityksen edetessä ihmisen on lajina pakko jalostua mukana, jotta välttyisimme tuhoutumiselta. Tämän puolesta on mitä terveintä rukoilla nykyaikana.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka oppia erottamaan se, mikä aidosti on Jumalan tahtoa, kuulla Jumalan ääni? Kuinka oppia seisomaan vahvasti niiden asioiden takana, joihin uskoo, vai odottaako Jumala meiltä edes sellaista muussa kuin siinä, että uskomme Jumalaan? Olen nuori perheenäiti. Jo vuosien ajan ajattelutapani on ollut tietynlaisessa muutoksessa, mikä on korostunut myös viime aikoina. Olen hiljalleen tullut siihen tulokseen, että miehen kuuluukin olla kodin pää ja naisen tietyllä tavalla "alisteinen" suhteessa mieheen. Tällä en missään nimessä tarkoita, että naisia saisi sortaa tms., vaan ennemmim osoitan siinä luottamusta miehille: ajattelen, että miehet ovat kykeneviä toimimaan asemassaan tavalla, joka tuottaa naisille hyvää (mm. vapaus keskittyä naiselle tärkeisiin asioihin, vaikkapa lastenhoito). Samalla tämä myös tuo lisää vastuuta miehille. Koen, että mies ja nainen ovat yhtä arvokkaita, mutta heidän paikkansa on erilainen. Kuitenkin yleinen mielipide tänä päivänä tuntuu olevan, että olen väärässä. Myös kristittyjen keskuudessa. Minä koen, että oivallukseni siitä, että minun ei tarvitse olla "strong indepent woman" tai ohjuksen lailla kiitävä uraäiti vaan sen sijaan voin olla perheeni palvelija, ja näin palvella myös Jumalaa, on tuonut minulle rauhaa. Ajattelen, että tämän oivaltaminen voisi auttaa valtavasti myös niin monia muita väsyneitä, uupuneita naisia. Kuitenkin samalla mietin, olenko sittenkin vain erehtynyt. Kuljenko harhaan ja jos kuljen, yritänkö vetää sinne muitakinm jos kerron omista kokemuksistani? Voisiko tämä vain olla jokin hylkäämisen pelkoon liittyvä trauma tms.? Kuitenkin koen mielestäni tän kutsumuksen vahvana. Kiitos jo etukäteen vastauksesta!

Vastaus:

Nimimerkille Palvelija

Hienoa, että uskallat etsiä ja kysellä ja kyseenalaistaa asioita itse ja omalla tavallasi. Sanoisin, että jokainen perhe on ainutkertainen ja omansa lainen kokonaisuus, mitä tulee keskinäisiin suhteisiin. Tässä varmaan on paras mennä sen mukaan, mikä tekee onnelliseksi ja saa tuntumaan siltä, että asiat ovat juuri niin oikein kohdallaan. Mikäli perheen lapsetkin kokevat asian samoin, on tilanne varmaan juuri se, mikä sen pitääkin olla. Raamattu kyllä asettaa miehen perheen pääksi ja siinä mielessä kaiken kaitsijaksi, mutta siihen aikaan koko yhteiskunta oli rakennettu perheiden ja näiden elinkeinojen varaan. Perhe oli myös tuotantoyksikkö - jos isä oli seppä, koko talonväki jollakin tavoin osallistui pajan toiminnan ylläpitämiseen ja oli jossakin mielessä työsuhteessa siihen ja lapset oppivat siinä kaikki työt ja avioituivat suunnilleen oikean työnkuvan mukaisiin liittoihin suunnilleen oikean ammattisten puolisoiden kanssa. Nykyään kaikilla on omat koulutukset, ammatit, urat ja työpaikat ja kaikki ovat itsellisiä toimijoita olivatpa he perheellisiä, tai ei. Yrittäjät toki omalla tavalla erikseen. Mutta yhteiskunnallisella tasolla asia on vähän muuttunut: sukujen välisistä yhteistyösopimuksista henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin, mikä vaikuttaa osaltaan keskinäisiin suhteisiin.

On siis vaikea sanoa, mikä olisi yleispätevästi hyvä ratkaisu sukupuolten välisiin suhteisiin kodissa. Tärkeintä on varmaankin se hyvä ja luottamuksellinen kumppanuus, joka saa asiat asettumaan oikein paikoilleen ja elämän oikeaan uomaansa. Toisen ja itsen tunteminen ja tarve huolehtia toisesta ja tehdä tämä onnelliseksi ja ymmärtää, että tätä samaa se toinenkin osapuoli tahtoo tehdä koko kodin hyväksi. Siinä varmasti aukeaa näkymä Jumalan valtakuntaan sellaisena, kuin se elää kodeissa läsnä olevana ja tulee todeksi tässä maailmassa. Jokaiselle vähän eri tavoin ja ketään rikkomatta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten välttyä helvettiin joutumiselta? Jos tulisi ydinsota ja kaikki kuoltaisiin.

Vastaus:

Nimimerkille Ilona

Me elämme kieltämättä juuri nyt varsin vaikeita aikoja. Meille kristityille toivo kaiken keskellä on usko Kristukseen. Hänen opetuslapseudessaan eläminen johdattaa meitä Taivasten valtakuntaan ja tuo sen jopa meidän keskellemme tähän vaikeaan maailmaan, joka voi todella tuntua välillä yhtä lailla Helvetin esikartanoilta, kuin Taivaallisen olemisen paikalta. Kun Jumalan valtakunta elää ihmisessä läsnäolevana, ihminen samalla elää Jumalan valtakunnan elämää. Kunpa saisimmekin kaikki maailman suuret johtajat ymmärtämään tämän kunnolla! He lopettaisivat sotimisensa siihen paikkaan, eivätkä sotisi ainakaan enää Jumalan nimissä, mikä on mitä suurimmassa määrin myös sotaa itseään Jumalaa ja Paratiisia vastaan. Taivasten valtakunnan puolesta kannattaa aina sanoa sananen, tai pari, jos vain saat sanoa. Niin se voi tulla vielä kokonaan todeksi tähän maailmaan. Tähän kaikkien kannattaisi ehdottomasti ryhtyä kaikkialla. Sota muistuttaa meitä kovalla äänellä juuri tästä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Uskaltaako tänne enää perustaa perhettä, kun on kurjuutta vain tiedossa? Tulevaisuudessa nälänhätää yms. Onko epäeettistä perustaa enää nykyaikana perhettä ? Taitaa olla lopunajat meneillään.

Vastaus:

Nimimerkille Heini

Uusi perhe on aina elämälle uusi mahdollisuus! Jos kukaan ei perustaisi uusia perheitä, ei myöskään syntyisi ihmisiä, jotka voisivat ratkoa pois vallitsevia ongelmia. Kyllä elämää kannatta ylläpitää ja edistää, mutta samalla huolehtia siitä, että se myös voisi jalostua ja kehittyä ja löytää uusia, entistä hienompia olomuotoja. Myös kasvatukselliset asiat ovat siis tärkeitä. Ihminen on luotu tavoittelemaan Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta ja se tapahtuu ajassa sukupolvi sukupolvelta. Tässä ei pidä luovuttaa, vaan luottaa tulevaisuuteen, kerran se on olemassa ja tulemassa. Jos lopun ajat ovat meneillään, on myös ihmisen muodonmuutos sen ajan olomuotoon tapahtumassa. Jos tilanne tuntuu kiperältä, on hyvä muistaa, että juuri se vie kaikkea eteenpäin ja Jumala itse on tässä meidän tukenamme ohjaamassa meitä haluttua lopputulosta kohti. Perheen perustaminen taitaa olla se paras vastaliike sellaiselle kehitykselle, jossa ei juuri päätä rasiteta huomisen asioista huolehtimisella ja vastuun kantamisella. Ainakin asenne täytyy silloin löytää kohdalleen ja se on se tärkeä asia meille.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mikä on "Kristuksen morsian"? Jossain Raamatun tekstissä sanotaan näin.

Vastaus:

Nimimerkille Vellamo

Raamatussa Jumalaa verrataan useassa kohden sulhaseen ja Jumalan kansaa morsiameen. Sama toistuu Paavalilla hänen puhuessaan Kristuksesta ja seurakunnasta. Kristuksen morsian ei siis ole kukaan yksittäinen ihminen vaan laajempi kokonaisuus. Kun tavallisesta ihmisestä tulee kuninkaan morsian, siirtyy hän kuninkaallisten joukkoon ja lopullisesti avioliiton kautta. Samoin Jumalan valittu kansa on siirtynyt Jumalan yhteyteen, voisi kai sanoa jumalten joukkoon pelkän ihmisyyden sijaan, mikä aikanaan tulee johtamaan lopulliseen muutokseen asian täydellistyessä. Jumalan kansa pääsee perheyhteyteen Jumalan kanssa ja muuttuu tämän kaltaiseksi, ajan myötä ihan täydellisesti. Sinä tällaisen kansan jäsenenä olet kasvamassa kohti sen täydellisyyttä. Tätä ei pidä sekoittaa joidenkin nunnien ajatukseen siitä, että he ovat Kristuksen morsiamia, jotka eivät voi avioitua kenenkään muun kanssa - siinä on ajatus ymmärretty vähän eri tavoin ja kieltäydytty siksi normaalista elämästä muiden ihmisten kanssa osana yhteiskuntaa, mikä on kristityn elämälle väärin. Normaali elämä ja yhteiskunnan yläpitäminen ja tulevaisuuden luominen on matkaa kohti iankaikkisuutta ajassa sen edetessä, ei siitä luopuminen.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Kysyisin, että saako kristitty keräillä asioita? Olen aina rakastanut muumeja ja kerään esimerkiksi muumiastioita ja joskus vaatteita, jos tarvitsen. Nyt minua on kuitenkin alkanut ahdistaa/pelottaa, että joudunko helvettiin, kun pidän näistä piirretyistä hahmoista niin paljon. Pelottaa, että teenkö tässä tavallaan muumeista "jumalan". Mutta ajatus siitä, että kaikki tavarat pitäisi antaa pois, ahdistaa myös.

Vastaus:

Nimimerkille Muumi

Et ole joutumassa mihinkään pinteeseen keräilyharrastuksesi tähden. Se, että pitää jostakin ei tarkoita sitä, että perustaa koko elämänsä siihen johonkin ja rakentaa koko elämänsä tämän asettamilla ehdoilla. Se, että ylipäänsä pohdit tällaista asiaa, viittaisi minusta siihen, että perustat elämäsi muuhun, kuin keräilyn kohteisiin. Ehkä kyse on Jumalan lahjasta, jolla hän kasvattaa sinua jollakin tavoin ikuisuusolomuotoon, tai antaa palan valtakuntaansa jo tähän aikaan? Tuskailusikin voisi olla Jumalan tapa puhua sinulle ja kutsua sinua pohtimaan omia arvojasi ja elämääsi niin, että voit löytää hänet jollakin uudella tavalla. Ehkäpä tämä onkin muumien tehtävä sinun elämässäsi? 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Ensi alkuun suuri kiitos tästä palstasta ja aktiivisesta vastaamisesta! Kysymykseni koskee avioliittoa/parisuhdetta. Raamatun kanta avioeroon vaikuttaa olevan selkeä. Parin, joka on lupautunut toisilleen Jumalan edessä, tulisi myös pysyä yhdessä. Syyt tähän ovat helppoja ymmärtää ja olen itse samaa mieltä. Pohdin kuitenkin, miten on asian laita, mikäli suhteessa on väkivaltaa esim. henkisessä ja fyysisessä muodossa? Avun hakeminen lienee tällöin paras vaihtoehto, mutta entä jos toinen ei ole siihen suostuvainen tai haetusta avusta ei saada riittävää hyötyä? Onko tällöinkin selvästi niin, että avioero on väärin? Tokihan valassa luvataan olla yhdessä myötä- ja vastamäessä, vaikka toisaalta samalla väkivaltakin rikkoo tietenkin Jumalaa vastaan. Entä, miten tilanne muuttuu, jos avioliiton sijaan puhummekin avoliitosta? Onko sillä merkitystä? Miten taas lapset vaikuttavat kuvioon ja siihen, mikä on oikein? Kiitos jo etukäteen näistä vastauksista ja siunattua kesän jatkoa!

Vastaus:

Nimimerkille Pohdiskelija

Kiitos kysymyksestä ja anteeksi vastauksen venyminen. Kesäloma vaatii veronsa papinkin ajankäytössä vuosittain.

Parin, joka on lupautunut toisilleen, tulisi pysyä yhdessä. Yhdessä oleminen tarkoittaa toinen toisensa tukemista ja toisistaan huolehtimista. Kun puhutaan väkivallasta puhutaan asiasta, joka jo rikkoo sitä, mitä avioliiton pitäisi olla: toinen toisensa rakastamista ja tukemista kaikissa elämän olosuhteissa. Henkinen väkivaltakin rikkoo elämisen yhteisyyttä ja nakertaa luottamusta toiseen osapuoleen; ajan myötä rakkauden voi tappaa ilkeydellä ja rakkaudettomuudella. Mikäli väkivalta on ihan totista mätkimistä paras tapa huolehtia toisesta osapuolesta saattaisi olla tämän jättäminen, ennen kuin hän tekee ehkä vielä jotakin vakavampaa ja saattaa itsensä vielä suurempaan syyllisyyteen. Samalla siinä tietysti puolustaa itseään ja jopa huolehtii ehkä lapsistaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on tietysti tapauskohtaista, mutta joskus lapsetkin ovat kriisiytyvässä kodissa ihan oikeassa vaarassa. Kaiken ohessa on myös hyvä yrittää analysoida jossakin vaiheessa omaa roolia kriisiytymisessä, jotta ongelma ei toistuisi myöhemmin mahdollisessa uudessa suhteessa, tai jopa että vanha suhde saataisiin ajan myötä vielä kuntoutumaan takaisin, kun tilanne pääsee vähän selkiintymään ja jäähtymään. Raamattu antaa avioliitolle suuren arvon ja kehottaa pysymään siinä, mutta siihen liittyy ajatus myös avioliiton sisällöstä ja laadusta, mikä luo kristityn kodin ja sen ilmapiirin, mikä taas on puhtaimmillaan Jumalan valtakuntaa maan päällä. Minusta kodin olemisessa ja ylläpitämisessä sillä ei ole mitään eroa eletäänkö avoliitossa, vai avioliitossa: kodin olemisen perusta on aivan sama. Mutta kristillisen avioliiton solmineet ovat luvanneet Jumalan kasvojen edessä rakastaa toisiaan ja huolehtia toisistaan ja saaneet asialleen Jumalan siunauksen ja läsnäolon - he ovat silloin joutuneet miettimään ja ymmärtämään myös näitä näkökohtia ja ottamaan kantaa asiaan Jumalan ja seurakunnan läsnä ollessa julkisesti. Avoliittoon jotenkin ajelehdittaessa tällainen ei ole samalla tavoin ehkä ihan selvä asia. Silti ihmisistä pitäisi huolehtia jo lähimmäisyydenkin perusteella, ettei heille tapahdu mitään vahingollista. Vaikeaan suhteeseen kannattaa hakea apua, mutta mikäli toinen osapuoli ei siihen suostu, sulkeutuu tämä mahdollisuus kokonaan. Mikä tahansa vaihtoehto on parempi, kuin se, että parisuhde päättyy väkivaltaiseen kuolemaan. Se on ihan varmasti jokaisen perheenjäsenen etu ja pienempi paha tilanteessa, johon ei ehkä enää löydy oikeasti hyvää ratkaisua.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Yhteiskunta on muuttunut valtavasti viimeisen sadan vuoden aikana. Siinä ohessa myös kristinusko on muuttanut tai vähintäänkin joutunut tarkastelemaan omia kantojaan. Yhteiskunnallisesti katsottuna ovat muuttuneet mm. suhtautuminen seksuaalisuuteen, ehkäisyyn ja aborttiin, homoseksuaalisuuten ja transsukupuolisuuteen, naisen asemaan... Ev.lut kirkkokin on toivottanut naiset tervetulleiksi papiksi, samaa sukupuolta olevien vihkimistä pohditaa ja samalla ylipäätään tällaisiin kysymyksiin selvän kannan ottaminen ja synnistä puhuminen tuntuu vähentyneen. Toki onkin tärkeää, että armoa korostetaan. Samalla itse tavallisena, teologiaa lukemattomana kansalaisena olen hämilläni. Mitä uskoa, kuinka löytää oikea tie, kun kristinuskon sisälläkin on runsaasti erilaisia käsityksiä? Raamatun sana on muuttumaton, mutta tulkintamme muuttuu riippuen ajasta. Mistä voimme tietää, että tämänhetkiset tulkintamme ovat oikeampia kuin tulkinnat 100 tai 1000 vuotta sitten? Kuinka löytää oikea tie, kun omat ajatukset ovat vain ristiriitaisia? Toisaalta tuntuisi helpolta mennä sen "tiukimman" säännön mukaan, jottei vahingossa tee väärin. Samalla pohdin, muutammeko joitain tulkintoja vain siksi,että niin olisi meille helpompi... Olen rukoillut oikean tien löytämistä ja viime kädessä luotankin Herraan. Uskon, että Hän auttaa meitä oikean tien löytämisessä. Silti nämä pohdinnat aiheuttavat ahdistusta.

Vastaus:

Nimimerkille Pohdinna

Martti Luther opettaa lukemaan Raamattua niin, että se opettaa meille Kristusta. Että Kristus voi toimia meissä tämän kautta. Tärkeitä eivät siis ole ajat ja paikat ja henkilönnimet ja pilkkujen paikat, vaan asenne ja suhde todellisuuteen, jotka sisältyvät uskoon ja sen sävyttämiin ihmissuhteisiin ja elämää ohjaaviin pyrkimyksiin ja tarkoitusperiin. Tällaisen sapluunan avulla voi löytää likiarvoja siitä, miten Kristus näkisi asioita: löytää hänen näkemyksensä ja kasvaa sellaisten vieminä. Meidän ihmisten ratkaisut ja käsitykset ovat väkisin vajavaisia, koska me emme tiedä kaikesta kaikkea, mikä olisi välttämätöntä sille, että osaisimme aina toimia oikeilla perusteilla oikein. Ihmiskunnan tiedon määrän ja ymmärryksen kasvu vaikuttaa kaikessa jossakin määrin ja muuttaa käsityksiä, jopa vieden niitä välillä ihan väärille raiteille. Mutta aika korjaa näitä kömmähdyksiä ja joskus oikein kovalla kädelläkin. Meidän pitäisi elää niin, että elämä kaikessa saisi olla olemassa ja edetä kohti sen etsimää täydellisyyttä ja myös saavuttaa se: Jumalan kuva ja kaltaisuus! Tämä ohjaa meitä huolehtimaan asioista niin, että me toteutamme ainakin jossakin määrin Jumalan tahtoa kaikessa ja seuraamme sitä, mitä Jeesus opettaa meille. Meillä on turvanamme totuutta etsiessämme myös syntien anteeksiantamus ja Jumalan rakkaus, joka voi opastaa meitä kaikkialla, kun Jumala koko ajan pyrkii tekemään kaikesta entistä parempaa ja saattaa siten viimekädessä kaikkea kohti täydellisyyttä. Myös sinua!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Tyhmä kysymys, mutta jos kannabis olisi laillista, niin onko sen käyttäminen syntiä viihdemielessä? Mitään tällaista en itse käytä, ja tuskin tulen koskaan käyttämään. Mutta tuli mieleen, että onko synti siinä laittomuudessa vai päihtyvyydessä. Jotkut kristityt eivät juo, mutta polttavat tupakkaa kuin korsteenit.

Vastaus:

Nimimerkille Henryk

Ihan mielenkiintoinen kysymys tämä on. Ei lainkaan tyhmä! Kun puhutaan vanhurskaudesta ja oikeasta ja väärästä, voidaan puhua sekä yhteiskunnallisesta, että hengellisestä vanhurskaudesta. Yhteiskunnallinen vanhurskaus, on oikeamielisyyttä, mikä liittyy yhteiskunnan elinkelpoisena pysyäkseen tarvitsemaan moraalisuuteen ja oikeaan toimintaan. Oikea toiminta on hyvää yhteiskunnallisesti, vaikka se tapahtuisi yhteiskunnan pakottamana ja yksilön tahdon vastaisesti. Jos yhteiskunta sallii kannabiksen, sen käyttö ei ole enää tässä mielessä väärä asia. Hengellinen vanhurskaus taas liittyy ihmisen tahdonelämään ja siihen, mitä tämä näkee hyväksi, tai pahaksi ja oman tahdon varassa pyrkii itsekseen toteuttamaan. Sydämen vanhurskautta. Niinpä jos kannabis vapautettaisiin lailliseksi, sen käyttö olisi siitä eteenpäin yhteiskunnallisen vanhurskauden piirissä ihan ok, mutta hengelliseltä kannalta haitallinen, jos se alkaisi kilpailla ihmisten arvostuksesta Jumalan kanssa. Mikäli jokin aine alistaa ihmisen niin pahasti valtaansa, että tämä on valmis uhraaman aivan kaiken muun sen alttarilla, on tämä ihmiselle Jumalan asemassa ja hallitsee niin ihmistä. Tämä asia vaihtelee yksilöittäin: toiselle kannabis ei välttämättä ole niin voimakas addiktion kohde ja toiselle taas on. Kaikki kuitenkin altistaisivat itsensä ylimääräiselle hallitsevalle vaikuttajalle, joka ei ehkä pysty ottamaan valtaansa kaikkia. Tämäkin on eleenä arveluttava, koska ruumis on Pyhän Hengen temppeli ja tarkoitettu tämän asuinsijaksi ja toimintavälineeksi. Riippuvuutta mahdollisesti aiheuttava tekijä vaikuttaa tällaiseen heikentäväksi ja tuo mukanaan siihen liittyviä tarpeita, jotka voivat pakottaa toimimaan Jumalan Sanan vastaisella tavalla. Tältä kannalta turha ruumiin ja mielen kuormittaminen on pahasta, koska se antaa lihan tarpeille tilaa ja vahvistaa sitä. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko tyttöystävän vieressä nukkua ennen avioliittoa jos se pysyy vain nukkumisena? En oikein löydä vastausta siihen ja jos löytyy nii toiset on toista mieltä ja toiset toista. Ahdistaa kamalasti ajatus että jaksaako tyttöystävä odottaa avioliittoon asti.

Vastaus:

Nimimerkille Ahistus

Kyllä voit hyvin nukkua tyttöystävän kanssa ennen avioliittoa. Pelkkä nukkuminen kenen kanssa tahansa on Jumalan silmin ihan ok.  Raamatussa puheet makaamisesta jonkun kanssa viittaavat usein yhdyntään, eikä nukkumiseen. Nämä ovat eri asioita.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä tehdä kun pelottaa tulevaisuus? Aina vain uusia uhkakuvia tiedossa. Pelottaa esimerkiksi tekoäly. Mitä mieltä olet siitä? Tekoäly voi kuulemma tuhota ihmiskunnan.

Vastaus:

Nimimerkille Vellamo

Elämän koko historia taitaa olla suurelta osin pelkäämistä ja kilpailua, jo ajalta ennen ihmistä. Elämä on kuitenkin koko ajan kantanut elämää ja tuonut sen nykyhetkeen. Minä uskoisin tällaisen pitkäjänteisen kehityslinjan jatkuvan tulevaisuudessakin. Jumalan antama tuki ja turva on kantanut meitä edeltäviä sukupolvia jo lukemattomien sukupolvien ajan ja luonut nykyhetken. Kaikki on matkalla muodosta toiseen kohti katoamattomuutta ja iankaikkista olomuotoa. Kaikki se muutos, jonka me tunnemme maailman historiasta puhuu tämän puolesta: oleminen on muutosta, liikettä kohti seuraavia olomuotoja. Jossakin siellä on myös ikuinen olomuoto, jota kohti muutos kulkee ja erilaiset pelon aiheet ja koettelemukset elämää vievät. Tämä show se vain jatkuu kaiken aikaa!

Pohjimmiltaan tekoäly on samanlainen haastaja ihmiskunnalle, kuin kaikki muukin ihmiselämää haastava, kuten esimerkiksi bakteerit ja virukset, jotka tulevat ajoittain koettelemaan ihmiskunnan kestävyyttä ja kehittävät vastustuskykyä lääkeaineille. Tässä saattaisi olla menossa sama kilpajuoksu elämässä selviämiseksi. Olen ihan varma, että ihmiskunnan piirissä löydetään ratkaisu tähänkin ongelmaan. Se, että asiasta on jo alettu keskustella, tarkoittaa sitä, että ongelma on jo havaittu ja siihen reagoidaan. Koska tekoäly antaa voimia ja avaa mahdollisuuksia on ihan varma, että joku ihmiskunnan piirissä alkaa hyödyntää sitä pärjätäkseen kilpailussa ja pakottaa niin muutkin siihen. Alkanut keskustelu on minun nähdäkseni merkki siitä, että tekoälyn suitsiminen on jo alkanut ja siitä tulee jollakin tavoin kontrolloitua toimintaa, joka tosin voi karata käsistä ihan niin kuin joku ydinvoimakin voi tehdä. Mutta kun on se hyötykin, joka tuntuu. Ihmiskunta voi hyvin joutua vielä kehittymään oliolajina tuntuvasti tämän takia ja silloin se on viemässä meitä osaltaan kohti ikuista olomuotoa, joka voittaa kuoleman vallan. Ehkä tätä on yksinkertaisinta katsoa osana pelastushistorian etenemistä kohti vääjäämätöntä lopputulosta, josta tämäkin kehityskulku itsekin todistaa. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Ilmaisen armon teologia Evankelis-Luterilaisen kirkon mielestä harha vai vain erillaisuus? Ilmaisen armon teologia on suurimmaksi osaksi Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa levinnyt oppi, joka tarkoittaa, että kun yksilö on kerran pelastunut hän ei voi menettää sitä millään teoilla. Chaferin seminaari kuvaa ilmaisen armon teologiaa (Free grace theology) näillä sanoilla: We hold fast to free grace—the view that God saves mankind by grace alone through faith alone in Jesus Christ alone. No works before, during, or after the moment of initial faith in Christ contribute anything to the free gift of forgiveness and eternal life that one receives through faith in Jesus Christ. The absence of good works during or after the moment of faith subtracts nothing from one's eternal position in Christ. However, good works determine whether one will receive eternal rewards. https://www.chafer.edu/content.cfm?id=295Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Vastaus:

Nimimerkille Valtteri

Anglo-Saksinen teologia ei ole ihan parhaimpia vahvuuksiani, mutta yritän vastata jotakin. Martti Luther tarkastelee ihmistä tahdonelämän näkökulmasta. Sidottu ratkaisuvalta teoksessa hän toteaa ihmisen toimivan ja ajattelevan tahtonsa viemällä tavalla. Tahto tarkoittaa tässä ihmisen luonteenmukaista tahtomista, joka ohjaa muuta ajattelua ja pyrkimyksiä tahdon pyrkimään suuntaan. Viimekädessä ihminen on joko itsekäs antikristuksen vietävänä, tai sitten hän huolehtii muista Kristuksen tapaan. Ihminen ei voi itse ratkaista liittymistään uskovien joukkoon, koska väärin perustein tehty ratkaisu, ei johda oikeanlaiseen luonteeseen, tai luontaisuuteen. Välttämättömästi ihminen vahvistuu viime kädessä tahtonsa mukaisessa elämässä ja asenteessa. Tästä seuraa se, että kun ihminen tulee uskoon ja tahdonelämä Jumalan työn tuloksena kääntyy muodosta toiseen, hän ei kykene perimmiltään toimimaan enää muulla tavalla. Mutta: perisynti on silti olemassa ja vaikuttamassa. Alkutilassa ihminen oli aivan synnitön ja ehjä, mutta kykeni kuitenkin lankeamaan syntiin. Perisynnin särkeminä emme yllä ehjää ihmistä parempaan tulokseen. Siksi meidän on turvattava Kristuksen sovitukseen ja elettävä siitä, kunnes eheydymme ja kuolevaisuuden aikamme loppuu ja me muutumme joskus aikojen lopulla. Tässä me olemme toisaalta lähellä ilmaisen armon teologiaa pelastumisesta yksin armosta ilman tekoja ja sovituksen kautta myös väärien ja kaduttujen tekojen jälkeen Kristuksen sovitukseen turvautuneina. Näin ihminen ei voi ehkä menettää pelastustaan millään teoilla, mutta lankeaminen pois Jumalasuhteesta, eli uskonelämässä tapahtuva muutos on kyllä mahdollinen ja tuhoisa. Ihminen lankeaa luonnostaan syntiin ja lankesi jo synnittömänä ollessaan alkutilassa, joten on olemassa jatkuva vaara korttitalon luhistumisesta. Sanoisin, että kokonaan pelastuneita lankeamisilta ja siis tuholta, me olemme vasta, kun olemme parantuneet synnin särkyneisyydestä niin paljon, että kuoleman valta alkaa murtua, kuten Jeesuksella - hänhän on synnitön. Ja viimeistään, kun taivaaseen astuminen alkaa, kun ihmisen muoto on jo täysin muuttunut. Ilmaisen armon teologiaa voi pitää ihan hyvänä variaationa, jos sitä voi vähän jatkaa luterilaisella ajattelulla, eikä se asetu ihan vastahankaan tässä. Muuten se jää keskeneräiseksi ajatuksellisesti.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Olen aina ollut uskovainen. Luotan elämäni Jumalan käsiin ja tiedän, että hän minusta huolehtii. Minua kuitenkin kiinnostaa ja kiehtoo todella paljon esimerkiksi kristallit tai tarot-kortit. Saako tuollaista tehdä tai omistaa? En palvo muita Jumalia, mutta kristallit tekevät minut iloiseksi ja auttavat itsetuntemukseni kanssa.

Vastaus:

Nimimerkille Pohtija

Martti Luther sanoo ihmisen palvovan Jumalanaan sitä, minkä varaan elämänsä ihan viimekädessä rakentaa ja turvaa. Se voi olla raha, tai valta, tai ystävät, tai koulutus, siinä missä Tarot-kortit, tai kristallit - tai itse Jumala. Tämä ratkaisee kaikkein eniten, miten vakavasta asiasta oikeasti todella kysyt. Asiat voivat olla eri ihmisille ihan eri asioita näiden sydämen arvostusten myötä. Jos sydämesi todella tahtoo turvata viime kädessä Jumalaan ja tahdot elää hänen lapseudessaan ja kasvaa siinä eteenpäin, etkä ole valmis uhraamaan tätä jonkin viimekädessä arvokkaammaksi tuntemasi asian alttarilla, voit varmaankin piristää itseäsi kristalleilla, tai Tarot-korteilla. Eivät nämä silloin voi tuhota sinun sydämesi Jumalasuhdetta. Mutta, jos tällaiset vievät niin täysin sinun mielesi, että alat rakentaa elämääsi kristallien ja korttien varaan Jumalan asemesta, olet huonoilla jäljillä; silloin nämä ovat vain pahasta. Asia on vähän sama kuin viinankin kanssa: jos voi ottaa sitä lusikallisen, tai pikku annoksen lääkkeenä vaivaan ja se auttaa, on se ihan hyvä asia, mutta jos tämä maistaminen johtaa siihen, että menetät talosi ja maasi ja kaiken sydämesi ja mielesi rauhan sille, olet antanut sille Jumalan aseman elämässäsi: kunnes Jumala ehkä saa sinut lopettamaan sen sotkun, kuten monille on tiettävästi käynytkin. Tässä yhteydessä on hyvä vielä muistaa se, että vaikka kortit ja kristallit eivät ehkä vie sinua väärin mukaansa, voi joku heikompi sielu romahtaa niiden viemänä saatuaan sinun harrastuksistasi virikkeen siihen. Joten tässä suhteessa joudut ottamaan vastuuta muista tämän harrastuksesi kanssa. Tässäkin on sama idea, kuin voisi olla vaikkapa alkoholin kanssa. Se, että toinen voi romahtaa siihen, mitä itse kestää, velvoittaa huolehtimaan siitä, että ei harrasta tuhoisia asioita niin, että voi ajaa toisen tuhon tielle. Näitä asioita sinun olisi hyvä pohtia kunnolla korttien ja kristallien lisäksi, ennen kuin syvennyt niihin kaikella tarmollasi. Rukoilen sinulle viisautta ja johdatusta asiaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

80vuotias anoppini näkee,kuulee ja "tuntee" jo kuolleiden ihmisten olemassaolon. Kuollut puoliso,sisko ja veli. Äitinsä hän näkee myös. Sen kummemmin ottamatta kantaa siihen tapahtuuko näin kysyn mitä Raamattu sanoo tästä. Anoppi on ihan täysjärkinen itsenäisesti pärjäävä ihminen. Meinaa tulla riitaa kun epäilen ääneen näitä "kohtaamisia".

Vastaus:

Nimimerkille Miniä

Tämä on sellainen aihepiiri, että me emme tiedä siitä mitään tieteellisessä mielessä. Vanhassa testamentissa kielletään vainajahenkien nostaminen, mutta Uudessa testamentissa toisaalta Jeesus, joka tekee kaiken oikein, kohtaa vuorella edesmenneet suurmiehet Mooseksen ja Elian kauhistuneiden opetuslasten katsellessa vieressä. Sinänsä Raamattu tuntee tämäntyyppisen asian, että edesmenneiden ihmisten kanssa voi olla kohtaamisia. Toisen Korinttilaiskirjeen 12.ssa luvussa alussa Paavali kertoo tapauksesta, jossa ihminen temmattiin kolmanteen taivaaseen, mutta ei osaa sanoa oliko ihminen ruumiissaan, vai sen ulkopuolella. Siellä hän kuuli sanoja joita ihminen ei voi, eikä saa lausua. Joten jos anoppi pärjää kuolleidensa kanssa, eikä kärsi asian tiimoilta ja selviää elämästään itse, on kaikki varmaankin ihan hyvin. Ei kuitenkaan ole koskaan pahaksi rukoilla oudossa tilanteessa olevan ihmisen puolesta ja jättää häntä tältä osin taivaallisen Isän käsiin. Muuta ei oikein ihmisvoimin voi tässä tehdä. Paitsi olla hyvää juttuseuraa vanhalle naiselle. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Kysymykseni koskee pornoa ja masturbaatiota. Varsinkin, kun olin teini tein sitä usein ja katsoin pornoa. Välillä se mitä katsoin oli suoraan sanottuna kyseenlaista, ihan jo moraalisessa mielessä. Olen lopettanut molemmat jo aikoja sitten, mutta kannan silti syyllisyyttä. Eräs henkilö sanoi minulle, että koska olen joskus langennut näihän ko. asioihin, sieluni on jo menetetty tapaus. Enkö siis voi enää pelastua?

Vastaus:

Nimimerkille -

Merkityksellisintä ei tässä ole se, mitä olet tehnyt, vaan se, mitä nyt teet ja tahdot sisimmässäsi tehdä. Ja minkä takia. Oma itse tulevaisuudessa ja kehittymässä kohti täydellisyyttä kaikessa siinä, mikä mieltä vie voi olla ihan eri asia, kuin se mitä on aiemmin ollut. Sielusi on menneiden tekojen takia menetetty, tai menemässä vasta silloin kun pakonomaisesti väännät menneet huonot asiat hyviksi ja selität niitä muille niin ja jopa ehkä kannustat muita samaan. Silloin realistinen todellisuuden taju on kadonnut ja ihan muut asiat motivoivat ajattelua ja toimintaa. Se, että saa muut myös sotkemaan asioita ei tee kenestäkään parempaa, vaikka se hetken voi siltä tuntua: päin vastoin se mädättää ihmistä lisää. Ja romahtaminen ja kieroutuminen vain jatkuu kohti jotakin äärimmäisyyttä. Ellei kehityksessä sitten tapahdu käännettä. Katumus ja häpeä on tähän kuuluva oire ja se työntää ihmistä vastaisuuden varalta irti menneestä, ettei se enää toistuisi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Kärsin mielenterveydenongelmista ja siten ajatusmaailmani on välillä ihan sekaisin. Monissa oppaissa neuvotaan, ettei tarvitse välittää ajatuksista, että niitä tulee ja menee. Että ne ovat kuin pilviä taivaalla ja niihin ei tarvitse reagoida. Kuitenkin monet ajatukset voivat olla syntiä, mutta osa voi johtua mielenterveydenongelmistani. Miten toimia tässä asiassa? Mistä erottaa tietoinen synti ja mistä erottaa oman sairauden aiheuttamat ajatukset? Oppaat tuovat vapauden tunteen, ettei tarvitse liikaa stressaa ajatuksista, mutta sitten hengellisessä mielessä se on väärin. Kärsin lisäksi myös ADHD:sta. Joutuu todella kilvoittelemaan uskossa ja se on tosi vaikeaa välillä. Mielellään kuulisin neuvoja tähän. Omien ajatusten hallintaan hengellisessä mielessä. Sanotaan, että usko on yksinkertaista, mutta valitettavasti ihmismieli on joillakin vähän turhankin monimutkainen tai aivot. Myös hengellinen hiljentyminen joskus on vaikeaa, kun ajatukset karkailee/ajatusten riento on sen verran lujaa.

Vastaus:

Nimimerkille Dania

Olet vähän niin kuin puun ja kuoren välissä! Paavali pohtii tämänlaisia Roomalaiskirjeessä 7:ssä luvussa jakeesta 7 eteen päin. Meissä ihmisissä vaikuttaa pyrkimys hyvään ja oikeaan, sekä synti ruumiissa vaikuttavana voimana, joka herättää kaikenlaisia huonoja ajatuksia ja pyrkimyksiä. Jos tiedät tahtovasi noudattaa sitä, mikä on hyvä, et voi olla se, joka sinussa tahtoo väärin, vaan se on synti sinussa. Tässä tilanteessa voit luottaa hyvin Jeesuksen sovitukseen ja unohtaa itsesi elämään sen oikean ja hyvän kanssa, vaikka synti saisi toisinaan jotakin sopimatonta kuplintaa aikaiseksi mieleen. Ajan myötä se, mikä on turhaa, tai pahasta unohtuu enemmän ja se, mikä on olennaisempaa, nousee mielessä pintaan enemmän. Joskus niin itsestäänselvyydeksi, että sitä ei enää edes oikein huomaa. Yksittäisistä ajatuksista ei ole mitään väliä, etenkään jos et toteuta niitä tekojen tasolla. Perusasenne on tärkeämpi asia, koska se oikeasti ohjaa elämää ja ratkaisuja elämässä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Jatkuva syyllisyydentunne kalvaa kera huonon omantunnon. Miten päästä siitä yli? Tunnen olevani täysin epäonnistunut ihmisenä ihmissuhteissa ja olevani huono ihminen. Vaikka huono kumppani edellisissä parisuhteissa. Koen, etten ansaitse mitään hyvää. Olen ollut huono ihminen oikeastikkin.

Vastaus:

Nimimerkille Batsheva

Syyllisyydentunne ja omantunnon soimaus voi olla merkki ihmisen rikkinäisyydestä jossakin asiassa, jos se ei johdu selkeästi jostakin tehdystä väärästä asiasta. Silloin ihminen sotkee asioita rikkinäisyytensä takia ja tuottaa itselleen ja muille vahinkoa. Kyse on pohjimmiltaan oman tuskan aikaansaamista kouristuksista, jotka osuvat muihin ja saattavat rikkoa pahemmin itseä, kuin niitä muita, ainakin pidemmällä aikavälillä. Silloin voi olla hyvä yrittää miettiä, että mikä asia, tai tuntemus saa itsen toimimaan väärin: onko kysymys paniikkireaktiosta suhteessa johonkin? Onko olemassa jokin epämiellyttävä olotila, jota et kestä ja johon reagoit? Onko olemassa jokin kokemus, johon ehkä osaisit asian yhdistää? Vai tavoitteletko jotakin kokemuksellista ylitilaa muiden kustannuksella ja miksi et kestä muita ilman sellaista tilaa? Jos saat tällaisia asioita selviteltyä itseksesi, voit ehkä alkaa työstää ongelmaa aiheuttavia asioita ajan myötä ja kyetä tuottamaan iloa ja onnea toisille tulevaisuudessa hyvissä ihmissuhteissa. Toisista huolehtiva ihmissuhde ja kyky siihen antaa hyvän omantunnon, mikä parantaa kyllä mielialaa ja antaa jopa itseluottamusta, kun ei tarvitse kulkea seinänvierustoja pitkin. Se mitä teet muille vaikuttaa sinuun enemmän, kuin se mitä muut tekevät sinulle, koska omat tekosi ovat sinun omaa elämääsi ja muovaavat lisäksi sinua eteenpäin siihen suuntaan. Hyvän kierteeseen pääsy vain voi vaatia pientä välitilinpäätöstä itsen kanssa ja sen jälkeistä uudelleen alkamista. Tässä asiassa voi hyvin kääntyä Jeesuksen puoleen. Hän ymmärtää ihmiselämän mutkikkuutta ja tunteiden ja elämän ristipaineiden tuomaa ahdistusta. Mennyttä et pääse muuttamaan, mutta voit itse etsiä muutosta tulevaisuutta silmällä pitäen. Elämäsi on edessä päin, ei menneisyydessä. Totuuden etsijä saa uuden tilaisuuden. Jeesus tahtoo kulkea sinun kanssasi. Häneltä saat avun.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Pahoittelut, jos tämä kysymys on karkea. Pitäisikö uskon/uskonnon olla kivaa tai ilon asia? Minulle se on lapsesta asti ollut vain pakollista suorittamista, ettei joudu helvettiin. Pitää uskoa ja toimia oikein, jotta Jumala pelastaa ongelmalta, jonka itse loi. (Jumala loi ihmisen, ja kaiken muun -> Jumala loi siis myös synnin ja lankeemuksen.) Miksi meitä siis rankaistaan siitä? Ja olenko vain käsittänyt kaiken väärin. Jos kyse on jostain muusta kuin vain helvetin pakenemisesta, niin miten saisin Jumalasuhteeni muutettua pelosta rakkauteen?

Vastaus:

Nimimerkille Siiri

Jumala on kyllä luonut kaiken, mitä on ja luo kaikkea koko ajan olomuodosta toiseen. Minä sanoisin, että Jumala on edelleen luomassa täydellistä maailmaa ja ihmistä, kun tämä on särkynyt. Me näemme tämän kaiken kehittymisenä muutoksen ollessa menossa kaiken aikaa. Kun tämä projekti alkaa olla valmis, loppuu ihmisten kuolevaisuuden aika maailmasta. Muutos, joka johtaa taivaaseen astumiseen kuoleman sijasta kertoo meille, että ihmiskunta on valmis siinä olomuodossa, johon se on tarkoitettu. Nyt koko maailma on etsimässä tällaista olomuotoa, ei vain ihminen.

Ihminen luotiin kyllä täydelliseksi, mutta tämä lipesi siitä jumalasuhteesta ja Jumalan kaltaisuudesta, johon ihminen oli luotu. Syntiinlankeemus ei tuota meille rangaistusta rikoksesta, vaan ihminen on rikkinäinen, eikä osaa toimia oikealla tavalla. Siksi ihminen sotkee asioita ja tuottaa vahinkoa ja joutuu myös itse kärsimään siitä kaikesta. Kyse on ennemminkin ihmisen oman kyvyttömyyden tuomista seuraamuksista, kuin rangaistuksesta. Nyt Jumala itse korjaa meissä henkenään tapahtunutta vahinkoa. Saat luottaa Kristuksen hankkimaan sovitukseen, jos lipeät ja jos et lipeä, vaan tahdot muuta, näet itsensä Jumalan työssä sinussa itsessäsi näkyvällä tavalla. Kristinusko ei ole suorittamista, vaan Jumalan armon varassa lepäämistä. Jumala tahtoo viedä elämääsi eteen päin ja tekee sen, jos et itse ala sitä estellä. Elämä vie, jos sille antaa mahdollisuuden. 

Paratiisi, Jumalan valtakunta, on jo läsnä meissä ja pyrkii ohjaamaan meitä. Se on kuin hapate taikinassa, joka muuttaa kokonaisuuden kaltaisekseen. Jumala itse suorittaa meissä ja tekee meistä sitä, mitä hän tahtoo meidän olevan, kun vain luotamme häneen. Tässä meille tarjotaan vapautta, eikä vaatimuksia. Oppiaksemme totuutta, meidän täytyy kuitenkin välillä kuulla, että mikä on oikein ja mikä väärin, koska me emme välttämättä ymmärrä kaikkea itse sydämissämme, kuten ihminen ymmärtäisi ehjänä ja terveenä. Mutta tältä pohjalta elämä voi opettaa meitä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Kysymykseni koskee Jumalan moraalia. Jos Jumala on täysin pyhä, hyvä ja oikeudenmukainen, miten hän voi antaa anteeksi kaiken? Siis katuvalle ja pyytävälle. Esimerkiksi murhan, raiskauksen, pedofilian, eläimiinsekaantumisen jne. Eikö Jumalan pitäisi tuomita kaikki tuo?

Vastaus:

Nimimerkille S

Jumalan moraaliin ei kuulu nokitella nenä pystyssä ihmisten vajavaisuudesta. Hän on vastuun kantaja, vanhempi. Siksi Jumala ei tuomitse, vaan kasvattaa ja kasvattaa silloinkin, kun tuomitsee jonkun johonkin. Tämäkin on vaikutuksen väline. Olen aika vakuuttunut siitä, että tuhoon joutuvat ovat niitä, jotka osaavat enää kehittyä kaikessa pelkästään muita tuhoavaan muotoon ja sahaavat ennen pitkää niin omankin oksansa, jolla istuvat. He ovat niitä, jotka itse estävät oman auttamisensa ja pilaavat sen helposti muiltakin. Tämä perimmiltään kääntyy tässä  itseä vastaan ja näkyy silmään järjettömänä pahuutena. Muuten Jumala uudistaa, puhdistaa ja antaa anteeksi kasvattaakseen kaikkia parempaan olomuotoon. Tämä näkyy kehityksenä, eli parantumisena ja pyrkii kohti täydellisyyttä. Ja iankaikkista elämää siihen kuuluvana asiana. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Moi, Minua pelottavat nuo jakeet paatumuksesta, joita Raamatussa on. Esimerkiksi se, jossa sanotaan, että Jumala paaduttaa kenet tahtoo. Mistä voi tietää onko paatunut, ja jo ns. menetetty tapaus pelastumisen kannalta?

Vastaus:

Nimimerkille H

Sanoisin, että sellainen paatunut tyyppi ei enää jaksa vaivata päätään tällaisilla asioilla. Hän on kiinnostuneempi maallisista mukavuuksista. Se, että kyselet ja etsit totuutta kertoo, että et ole vielä ainakaan täysin paatunut. Ehkä tämä pohdiskelu johtuukin siitä, että Jumala tahtoo puhutella sinua? Ehkä olet saanut etsikkoajan ja elät aikaa, jona elämä etsii uutta suuntaa? Ehkä sinun pitää tietoisesti suostua seuraamaan Jumalan tahtoa elämässäsi ja löytää siitä tapa toteuttaa itseä elämässä? Silloin Jumalakin toteuttaisi itseään sinun kauttasi. Jos sinulla onkin nyt meneillään tällainen aika elämässä? Kevät, joka herättää elämän?

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mistä tiedän olevani eksyttäjien luona? Kirkon sisälläkin on monenlaista toimijaa. "Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. Ap. t. 20:30 "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Matt. 7:15 "He ovat johtaneet minun kansaani harhaan. He ovat vakuuttaneet: 'Rauha', vaikka rauhaa ei ole. Kun kansa on rakentanut suojamuurin, he ovat valkaisseet sen kalkilla. Hes. 13:10 Semmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun. 2. Kor. 11:13-15"

Vastaus:

Nimimerkille Salome

Yksi hyvä punainen lanka voisi olla se, että kun kaikki on luotu Sanan, Logoksen kautta, on Logos kaikessa läsnä(ks. Joh. 1. alusta).

Tästä syystä todellisuus on looginen ja sen kautta voi vähän etsiä Jumalaa luonnosta ja elämästä, sen logiikasta. Logokseen voi liittää oppia tarkoittavan -iikka päätteen, jolloin tuloksena on Sanaoppi, eli logiikka. Kun meille on luvattu muodonmuutos ikuiseen elämään ja samoin koko luomakunnalle (Room. 8: 18-), voi tästä päätellä, miten asioiden pitäisi vaikuttaa toisiinsa, jotta tarkastelu noudattaa totuutta. Ja tosiasia on, että poikkiteloin luomakuntaan joutuva, on tuhon oma, eli synnin palkka on kuolema. Voit aina kysyä, että miten Jumala vallitsevassa tilanteessa tahtoo kasvattaa kaikkia eteenpäin, kohti täydellisyyttä. Kristuksen kaltaisuuteen. Raamattu olennaisimmin yrittää kasvattaa meitä siihen olomuotoon. Tämä voisi olla hyvä ja käytännöllinen taustatuki Raamatun Sanan ymmärtämiselle mahdollisimman oikein. Se, mikä on este tälle, ei voi olla oikein. Vaikka ihminen kyllä on silti mestari erehtymään ihan kaikessa.

Ystävällisin terveisin Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Riittääkö lapsikaste todella? Minut on kastettu lapsena, mutta olen kuullut paljon puhetta siitä, että se ei olisi Raamatullinen konsepti ja jos ei käy upotuskasteella uskoontulon jälkeen, ei pelastu. https://www.jumala-kanssamme.se/439652359 Esimerkiksi tällä sivulla käsitellään aihetta, mutta halusin kuulla sinun mielipiteesi.

Vastaus:

Nimimerkille Lapsena kastettu

Huolehdit ihan turhaan. Lapsikaste riittää hyvin pelastukseen. Kastetoimituksessa lapselle rukoillaan uskoa, jolla ottaa kaste vastaan. Jeesus on luvannut, että kaikki mitä hänen nimessään rukoillaan tapahtuu (Joh. 14: 12-14) ja Joh. 16: 23-24). Pyhä Henki tuo kastettavaan Jumalan totuuden läsnä olevaksi(16: 13-16). Tämä sisältää aivan varmasti kaiken sen, mitä tavallinen saarnamies voi ihmiselle julistaa. Joten kaste on ihan varmasti myös otettu uskossa vastaan. Minusta vielä varmemmin kuin aikuisena, koska vauvalla ei ole vielä mitään suuria oman edun pyyteitä tässä asiassa, eikä suuria syntejä piiloteltavana. Niin mieli voi olla niin puhdas, kuin se vain ihmisellä voi olla. 

Se tapahtuuko kaste upottamalla, vai ei on yhdentekevää sen rinnalla, että asetussanat on lausuttu ja yhdistyneet veteen, jolla kaste on toimitettu. Sinänsä Raamatun alkukielinen kastamista tarkoittava sana baptizein, voi viitata, kastamisen lisäksi peseytymiseen, jota on ihan tavallinen kasvojen pesu vadin äärellä.

Tällä ei ole mitään merkitystä pelastukselle verrattuna siihen, millaista kristityn taivallus muuten on. Tällaisen sivuseikan pohtiminen vie helposti ihmisen ajatukset turhaan pois tärkeistä asioista: arjen elämän käytännön moraalisista kysymyksistä ja Jeesuksen sovitustyöstä: luottamuksesta Jumalaan ja hänen työhönsä meissä. Vähän niin kuin luulisi pelastuksen olevan kiinni Jeesuksen sandaalien väristä, eikä siitä, mitä meissä tapahtuu elämän edetessä! Tämä onkin ehkä se isoin vaara: hukata pääasiat sivuseikkojen takia.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Onko totta, että taivaassa saa jotakin "palkintoja" riippuen siitä, mitä tekoja teki tässä elämässä?

Vastaus:

Nimimerkille S

Todennäköisemmin ajatus palkasta elämän jälkeen pitäisi rinnastaa seurauksiin syiden jälkeen. Kun ihminen elää hyvin ja kasvaa kohti seuraavaa elämää, hän selviää siinä. Jos ihminen ei kykene lainkaan sopeutumaan siihen elämänmuotoon, hän karsiutuu pois. Palkka, jonka saa, on seuraus siitä, mihin on elämänsä pannut kiinni ja mihin se on koulaantunut ja muovautunut. Jokin kasvuprosessi jatkuu kuoleman jälkeen, koska olevaisuus on prosessi ja sellaisena toimintaa. Kaikki oleminen on pohjimmiltaan liikettä ja tapahtumista, eli muuttumista muodosta seuraavaan. Palkan kaikesta täytyy olla se täydellisyys, jota kohti ihmisen oleminen on pyrkimässä. Tässä palkan saaja saa aivan kaiken, mitä on saatavissa, ei vain jotakin pikku juttua jostakin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Minulla olisi kysymys koskien ns. kuolemansyntejä. Olen itse luterilainen mutta hyvä ystäväni on katolilainen. Hän kertoi minulle, että on olemassa erikseen ns. normaaleja syntejä ja niiden lisäksi kuolemansyntejä. Ja jos noista synneistä ei anteeksipyytämisen lisäksi tee parannusta oikein, joutuu automaattisesti helvettiin. Kuulemma pitää mennä ripille, ja kertoa todella tarkkaan mitä teki, jne. Voiko se todella olla noin? Mitä jos on tehnyt jonkin kuolemansynnin vaikka lapsena? Ja ei esimerkiksi muista sitä. Mitä mieltä sinä ja/tai luterilaisuus on tästä?

Vastaus:

Nimimerkille Mortalsin

Katolilaiset ovat syntejä luokitelleet enemmänkin. Luterilaisittain vain tiedostetaan ennemminkin, että on olemassa tavallisia hairahduksia, sekä syntejä, jotka tuhoavat jumalasuhteen. Raamatun eniten esille tuoma jumalasuhteen pilaava synti on Pyhän Hengen herjaaminen. Jeesus viittaa tähän, kun hänen parantaessaan sairaita ja tehdessä tunnustekoja oppineet syyttävät hänen toimivan paholaisen voimilla. Tässä oppineiden pois kääntyminen Jumalasta on jo niin suuri, että he eivät osaa nähdä mitään enää oikealla tavalla. Ihminen saa uskonsa Jumalalta ja se on Jumala itse Pyhänä Henkenä, joka tekee työtään ihmisessä. Jos ihminen kääntyy tästä pois saatuaan maistaa Jumalan valtakunnan elämää ja puhtautta ja silti jokin muu valloittaa tämän sydämen yli kaiken muun, ei ihmisen tahto enää taivu takaisin toimimaan Jumalan valtakunnan hyväksi, koska kiintyy muuhun enemmän. Tällöin ihminen alkaa toteuttaa omia himojaan, eikä edes halua seurata Jumalaa. Jos sinulla on kaipuuta Jumalan yhteyteen ja sydämesi etsii tietä, et varmaankaan ole lähtenyt tielle, joka tuhoaa jumalasuhteen. Paras tapa etsiä tällaisesta paluuta voisi olla se, että käy juttelemassa papin kanssa. Katolilaisilla on rippituoli, jossa asioita tunnustetaan, luterilainen pappi juttelee kanssasi toimistossa suljettujen ovien takana ja noudattaa rippisalaisuutta, kuten katolilainenkin. Voit saada samalla synninpäästön ja jopa sinetöidä asian vielä Herran Pyhällä Ehtoollisella, jos olet käynyt rippikoulun. Mutta oma sydämestäsi nouseva rukouskin on tässä vahva asia.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei! Lähestyn sinua henkilökohtaisella kysymyksellä, joka on vaivannut minua melko suuresti viime päivinä. Olen nuori, kahden pienen pojan (6 kk & 5 v) äiti. Lisäksi perheeseemme kuuluu lasten isä, avomieheni. Olemme olleet yhdessä 6,5 vuotta, mutta emme ole naimisissa tai edes kihloissa. Saimme tietää ensimmäisestä lapsestamme seurustelun alkuvaiheessa ja lapsi oli yllätys, iloinen sellainen ja suuri siunaus. Emme kuitenkaan olleet suunnitelleet raskautta, emmekä olleet edeltävästi menneet juuri naimisiin. Molemmille oli kuitenkin melko selvää,että haluamme lapsen yhdessä kasvattaa ja olla yhdessä perhe. Myöhemmin suhteessamme on ollut ylämäkiä ja jyrkkiä alamäkiä, mutta niistä kaikista on selvitty. Esikoisen syntymän jälkeen mies vielä puhui, että haluaa mennä kanssani naimisiin ennen kuin täytän x vuotta. Alamäkien ja arjen myötä tuo ajatus on kuitenkin selvästi haihtunut. Täytin viime vuonna mainitut ikävuodet. Toisinaan mies on puhunut siihen suuntaan, että on miettinyt kosintaa, muttei kuitenkaan mitään kovin selkeää. Ongelma koskee sitä, että varsinkin viime päivinä olen alkanut kokemaan suurta syyllisyyttä suhteestamme. Jo aiemmin olen pohtinut kovasti seksielämäämme ja sitä, teemmekö syntiä harrastaessamme esiaviollista seksiä. Avoliitot ovat kuitenkin yleisiä, eikä mielessäni käynyt, että sekin olisi väärin. Nyt kuitenkin olen lukenut kristityn näkökulmasta kirjoitettuja kirjoituksia avoliitosta ja ymmärrän hyvin, miksi avoliittoja pidetään näissä kirjoituksissa syntinä. Mitä minun pitäisi tehdä? Koen, että elän mahdollisesti synnissä, että lapseni ovat saaneet alkunsa synnistä, ja koen siitä suurta syyllisyyttä. Olen pyytänyt Jumalalta anteeksiantoa lukuisia kertoja, mutta tämä elämänmuotonihan jatkuu koko ajan. Toisaalta koe, että eroaminen ja lasten perheen rikkominen olisi vielä suurempi synti. En kuitenkaan voipakottaa miestäni kosimaan. Tässä myös ylpeyteni (mikä sekin kai on väärin!) nostaa päätänsä. En halua, että mies kosii minua vain, kosks tietää minun toivovan sitä. Samaan aikaan vaikka mies kosisi, häiden järjestämiseen menisi aikaa. Mies ei myöskään kuulu kirkkoon, joten emme voisi saada kirkkohäitä, joita minä olen aina toivonut. Naimisiin toki haluan. Olen ajatellut, että paras, mitä tässä tilanteessa voin tehdä, on se, ertä pyrin rakentamaan suhdettamme kohti avioliittoa, siis toimimaan niin, ett suhteemme voisi kasvaa ja vahvistua. Se ei kuitenkaan poista sitä, että olemme silti avoliitossa. Mitä minun tulisi tehdä, mikä olisi oikein tässä tilanteessa? Kuinka voisin kuulla vahvemmin, mitä Herra minulta toivoo? Kiitos kovasti tästä sivusta ja vastauksesta jo nyt!

Vastaus:

Nimimerkille Avoliitossa ahdistunut

Uups! Oletpa joutunut melkoiseen loukkuun. Minusta asia voisi ratketa jotenkin siltä pohjalta, että te olette lapsinenne ihan tosiasiallisesti perhe. Tässä ei ole enää kysymys vain sinun, tai miehesi hyvästä, vaan mukana on myös kaksi lasta. Minusta voisit oikein hyvin ottaa asian puheeksi miehesi kanssa nimenomaan lastesi äitinä. Perhesuhteilla voisi olla vaikutusta lastenkin kehitykselle, joten se avioliiton tuoma selkeys asioihin voisi olla ihan hyvä asia. Kyllä isä varmaan ymmärtää tilannetta tämä verran?

On hyvä, että viet elämää avioliiton suuntaiseen elämiseen, koska lapset tarvitsevat perheen, joka on kokonaisuus, joka on koti. Samanlaista kehittämistä olisi hyvä jatkaa yhteiselämän tiimoilta avioliiton solmimisen jälkeenkin. Ilman sitä avioliitto voi vaikka hajota. Tämä voi vaatia myös pientä panostusta.

Nykyinen kirkollinen avioliittokäsitys on muuten syntynyt vasta 1700-luvulla. Aiemmin jo kihlaus oli sitova. Yhteisen lapsen syntymä loi sidoksen, joka vain todettiin jälkeen päin ja todettiin avioliiton syntyneen. Tämä päti tietysti vain naimattomien välillä. Savoa asutettaessa 1600-luvulla erämaissa ihmiset muuttivat yhteen ja saivat lapsia, mikä vain vietiin kirkonkirjoihin, kun muodostunut perhe kävi viemässä tiedot itsestään kirkonkirjoihin. Näinkin on joskus menty avioliittoon. Asenne ja tarkoitus taitavat olla ne tärkeimmät asiat näissä perhesuhteissa. Kuitenkin viimekädessä. Voimia sinulle ongelmiesi ratkomiseen! Rukoilen teidän puolestanne.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei, Minulle sanottiin aina lapsena, että pelastuminen on helppoa. Mutta nyt aikuisena olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan, ettei ole. Jeesus puhuu paljon siitä, mitä tekoja meidän pitää tehdä pelastuaksemme. Ja hän puhuu myös paljon kapeasta ja avarasta tiestä. Mistä tietää, onko oikealla tiellä? Onko mahdollista saada pelastusvarmuus? Vai onko se vain arpapeliä?

Vastaus:

Nimimerkille Tie

Pelastuminen on sekä mahdottoman vaikeaa, että äärimmäisen helppoa: ihminen ei pysty siihen lainkaan, mutta Jumala voi ihan kaiken. Se mitä Jeesus opettaa oikeasta ja Pyhästä on se, mitä Jumala tahtoo. Jeesus sanoo, että olkaa täydellisiä, kuten teidän taivaallinen isänne on täydellinen. Ja tämä on vaikea juttu!

Jumala kasvattaa meitä Sanansa kautta. Raamattu kertoo meille, mitä Jumala todella tahtoo ja tämä on sitä oikeasti lukevalle todella tiukkaa ja terävää tekstiä. Täydellisyyttä ilman kompromisseja. Jumala pakottaa meitä Raamatun kautta ja elämän kohtaloiden kautta ymmärtämään mitä meidän pitäisi olla, sillä vasta tämän ja oman nykyisen täydellisen vajaamittaisen tilan tajuaminen saa ihmisen edes orastavasti pyrkimään kasvamaan ja pyrkimään siten oikeaan suuntaan. Ihminen, joka ei ymmärrä omaa tilaansa, tai sitä, missä pitäisi mennä, ei kykene millään etenemään olemisessaan johonkin suuntaan, vaan kurnuttelee tyytyväisenä oman täydellisyytensä lumpeenlehdellä jaksamatta enää pyrkiä mihinkään. Se on tila, jossa muutos parempaan pysähtyy täysin.

Jumala siis puhuu meille Raamatun kautta, pistääkseen meidät elämään sellaisella asenteella, että me joudumme kehittymään hänen tahtomallaan tavalla. Ja tässä uskon tilassa me saamme anteeksi vajavaisuutemme ja lipsahtelemisemme. Tämä tukee ihmistä ja antaa tilaa elää ja yrittää ja yrittää uudelleen ja löytää. Vasta niin me voimme ihan oikeasti lähteä kasvamaan kohti uutta olomuotoa, johon me emme vielä yllä. Näin Jumala itse antaa meihin kaikki ne ominaisuudet hiljalleen, joita hän toisaalta vaatii meiltä. Kun huomaat, että alat hiljalleen elää ja toimia, kuten Jeesus opettaa ja se piirre vahvistuu sinussa, voit olla varma, että se on Jumala itse työssä sinussa. Tosin usein ajan myötä ihmiselle käy niin, että kun tämä kasvu etenee, hän on jo niin kiinni muista huolehtimisessa, että ei osaa enää ajatella paljoakaan itseään: aika menee jo ihan muuhun. Mutta ehkä jostakin täältä voi alkaa löytyä jokin pelastusvarmuus, joka on sellaista laatuaan, että se ei enää yllytä korottamaan itseä ja väheksymään muita, joka on vain askel ennen lankeemusta, vaan on iloista luottamusta siihen, että Jumala on mukana oman epätäydellisen itsen kasvutaipaleella kohti täydellisyyttä. Elämä ei lopu ruumiilliseen kuolemaan, vaan ennemminkin se pyrkii sopeutumaan uuteen olemisen muotoon ja kaikki etenee silloin sielläkin - se, mikä on jo alkanut täällä ajassa ympäröivän todellisuuden virikkeiden tukemana. Siksi ihmisen voi olla vaikeaa ymmärtää välillä omaa ikääntymistään ja ajallisuuttaan jo tässä ajassa. Meissä on jotain kuolematonta, joka ei kunnolla ymmärrä koko asiaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä tehdä, kun viimeinen tuomio pelottaa? Ajatus siitä, että lopulta kaikki tuomitaan Jumalan edessä pelottaa minua todella paljon. Usko on minulle monen mielenterveyden ongelman takia hyvin vaikeaa. Välillä pystyn uskomaan, välillä tuntuu,etten pysty. Mitä sitten,jos käykin niin, että tuomiopäivä tulee, ja en ollutkaan uskonut okein tai ollut tarpeeksi hyvä. Tai en ollut pyytänyt anteeksi kaikkea tai tehnyt parannusta kaikesta.

Vastaus:

Nimimerkille Tuomiopäivä

Tähän kysymykseen ei voi oikein vastata muuta, kuin että voit luottaa Jeesuksessa meille hankittuun sovitukseen. Tämän uskon tähden saat kaiken muunkin. Et voi tehdä itse tämän enempää oman pelastuksesi hyväksi, vaan joudut jättämään asian Jumalan käsiin. Jumala tekee sinusta sen, mitä hän tahtoo sinun pelastuaksesi olevan. Anna hänen hoitaa tämä asia, jonka hän tuntee sinua paremmin. Niin olet parhaiten valmis tuomiopäivänä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Vuosia sitten seurakunnan puhuja sanoi puheessaan että itsemurhan tekijä joutuu helvettiin. Aika kova taakka kannettavaksi omaisille. Näinkö Raamattu opettaa.

Vastaus:

Nimimerkille Minä vaan

Hyvä kysymys! Kyllä väite, että itsemurhan tehnyt joutuu väistämättä helvettiin on aika kova. Minä en nielisi tätä ajatusta ihan purematta. Ennemminkin itsemurhaan ajautuva on joutunut jollakin tavoin helvettiin jo täällä eläessään ja itsemurha on ennemminkin pakoyritys jostakin sellaisesta, mille kuolema on se helpompi ratkaisu. Itsemurhan tekevän uskonelämä ja suhde Jeesukseen syntien anteeksiantajana on perustavin asia pelastukselle, kuten se on kaikilla kuolevilla ihmisillä: jumalasuhde on ihmisen ainut tuki kuoleman hetkellä ja siitä eteenpäin - mikään omaisuus, ystävyyssuhteet, tai koulutus ei kanna ihmistä, kun maalliset tuet romahtavat. Vain ihmisen sisäinen tuki, jollainen yksin Jumala voi olla, voi meitä kantaa siinä tilanteessa. Läheisen ote kädestä, voi lohduttaa kuoleman hetkellä, mutta ei voi kantaa sinne päin, minne siitä lähdetään: sen välin me jokainen joudumme kulkemaan yksin.

Itsemurhalla ihminen ei kykene ratkomaan ongelmiaan, vaan ne ennemminkin seuraavat mukana sielläkin, minne täältä lähdetään, kunnes asiat on käsitelty loppuun asti. Siitä en osaa sanoa tapahtuuko tämä heti kuoleman jälkeen, vaiko vasta ihan aikojen lopulla.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei! Kysysin, että saako kristitty kuunnella maallista musiikkia? Vai pitäisikö kuunnella vain kristillistä musiikkia?

Vastaus:

Nimimerkille Musa

Kyllä kristitty voi kuunnella maallista musiikkia. Musiikin vaikutus ihmiseen on suuressa määrin kuuntelijan päässä. Tässäkin ihmisen kokemusta ja mielenlaatua säätelee se, mihin tämä perimmiltään uskoo ts. minkä varaan elämänsä viime kädessä rakentaa: rahaan, valtaan, suureen määrään ystäviä, bilettämiseen, johonkin poliittiseen agendaan tms.vai Jumalaan ja tämän Sanaan? Mieli rakentaa asennetta ja kokemuksia ihmisen uskon kohteen mukaisia pyrkimyksiä silmällä pitäen, siihen pyrkivästi. Jos sydämen asiat ovat tässä kohden kunnossa, millään muulla ei ole väliä. Jumala osaa käyttää ihan kaikkea pelastuvien hyväksi, jopa maailman pahuutta. Elämä opettaa ja kasvattaa meitä. Siinä tämä näkyy.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Onko lestadiolaisten,helluntalaisten ja Jehovan todistajien oppi "oikeaa"oppia pelastumisen näkökulmasta?

Vastaus:

Nimimerkille Seurakuntaa etsimässä

Vain lestadiolaiset ja helluntailaiset näistä kolmesta ovat kristittyjä ja vain lestadiolaiset kuuluvat Suomen luterilaisen kirkon piiriin sen konservatiivisena ja vähän omintakeisena ryhmänä. Lestadiolaiset ehkä tulevat näkemyksiltään lähimmiksi totuutta näistä ryhmistä, mutta heillä on jonkin verran omintakeisia näkemyksiä, joihin voi suhtautua suurella varauksella, kuten esim. käsitys, että vain lestadiolaiset voivat pelastua! Jos elät jo Kristuksessa ja tämä elää sinussa, nämä kaikki uskonsuuntaukset voivat edistää pelastumistasi omista suunnistaan, mutta jos et vielä ole siinä, nämä voivat myös viedä pahasti vinoon ja pois pelastuksesta. Kristuksen henki ihmisessä tuo mukanaan myös kykyä kriittisyyteen, mikä auttaa näiden kanssa. Paras oikea oppi löytyy kirkon katekismuksesta, joista uusin on aika helposti luettavaa tekstiäkin. Raamatussa se on turhan hajallaan opiskeltavaksi äkkiseltään, vaikka sieltä se on lähtöisin. Kaikkea kannattaa verrata Uuden testamentin opettamiin ajatuksiin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Hei, Minua on jo pitkään mietityttänyt se, että mistä voimme tietää juuri kristinuskon olevan se oikea? Mielestäni esimerkiksi islamilla on paljon hyviä perusteluja miksi juuri se uskonto olisi totta. Joten mistä voimme tietää, mikä on totuus?

Vastaus:

Nimimerkille Mietteliäs

Kysymyksesi on itseasiassa tosi vaikea. En ehkä tunne Islamia tarpeeksi vastatakseni oikein hyvin tähän kysymykseen, mutta yritän kuitenkin. Islam ja kristinusko ovat molemmat ontologisia uskontoja. Eli molempien ajatusmaailma kytkeytyy osaltaan luonnonlakien maailmaan, jossa nähdään Jumalan toiminta, mutta ei suoraan itseään Jumalaa sellaisena, kuin hän kokonaisuudessaan on. Elämänasenteissa voi kyllä ilmetä eroja siinä, mitä nämä uskonnot opettavat suhteista ihmisiin ja luomakuntaan ja Jumalaan. Tässä me voimme jossakin määrin ehkä verrata uskontojen sisältöä vertaamalla yhteiskuntia, jotka rakentuvat näiden uskontojen varaan: minkälaista niissä on ihmisen elää ja miten ne kohtelevat omia ympäristöjään ja niiden elämää? Tämä perustuu uskonnon opettamaan moraaliin, joka rakentaa yhteiskuntien moraalista todellisuutta ja on tehnyt sitä jo vuosituhansissa mitattavia aikoja. Sen varassa me siirrymme myös ajassa eteenpäin. Kristinuskossa opetetaan, että ihminen on perisynnin rikkoma särkynyt olento, jossa mikään ei toimi, kuten sen pitäisi toimia ja siksi ihminen kokee syyllisyyttä, mikä voi ajaa esim. etsimään sovitusta kaikenlaisista epämääräisistä kulteista ja hyvitysteoista. Islam taas lähtee siitä, että jokainen syntyvä lapsi on paratiisitilassa ja uskonnon harjoittamisen merkitys on ylläpitää tätä tilaa. Minun silmäni kuitenkin näkee maailman täynnä epätäydellisiä ihmisiä, jotka lähinnä sotkevat asioita ja ovat onnettomia sen tähden: joutuvat sotimaan ja kärsimään kaikenlaista monesti omasta syystään. Olisiko kristinuskolla tästä asiasta oikeampi käsitys ihmiskuvassaan? Onko Jumalan itse tekemä sovitustyö välttämätön päästämään ihmisen tämän peloista Jumalan pyhän tuomiovallan edessä? Kykeneekö ihminen saamaan anteeksi ilman Jumalaa ja oikeasti hyväksymään itsensä epätäydellisenä Jumalan kasvojen edessä? Niin, että voi kasvaa ulos heikkouksistaan ja kehittyä vähän täydellisyyttä kohti Jumalan opastamana? Tähän kristinusko tarjoaa apua ja antaa tukea Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala toimii psykologisen tarkasti tässä ihmisen tukena. Mikään lakien ja menetelmien kokoelma ei kykene samaan. Armo ja usko kyllä voi.

Kristinuskossa Jumala on Kristuksessa tullut ihmisten keskelle opettamaan meille, miten Jumala näkee ja kokee asiat ja mikä on hyvää. Jeesus ei aseta lakeja ja sääntöjä, vaan opettaa uskoa ja asennetta. Jumala tekee meissä työtään henkenä ja kasvattaa meitä sisältä päin kohti Jeesuksessa nähtyä olomuotoa ja kuolemattomuutta. Ihmisen ja Jumalan ero on äärimmäinen, eikä ihminen voi käsittää Jumalan aivoituksia - paitsi nähdessään ne Jeesuksessa ihmishahmoisena ja löytäessään tarpeita niihin myös itsessään uskon vaikuttamana. Tämä on kristinuskossa tärkeä asia ja lakihenkisen tekojenvanhurskauden harjoittaminen häiritsee tällaista luontaisuuden kehitystä, vaikka opettaakin toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. Elämä ja elämän asenne, sen logiikka, joka on läsnä kaikessa on kuitenkin eri asia. Se on luonteen ja intuition tuottamaa näkökulmaa ennemminkin kuin sääntöjen ja vaateiden mekaanista tahdonvaraista noudattamista. Tässä kristinusko on aikanaan vetänyt välimatkaa juutalaisuuteen ja eroaa osaltaan myös Islamista, jossa on enemmän yksityiskohtaisia määräyksiä ja sääntöjä, jotka häiritsevät ihmisen kehitystä ennemmin kuin auttavat. Itse asiassa jopa kristinuskon sisällä on tässä suhteessa isoja eroja, jotka ovat aikanaan johtaneet uskonpuhdistukseen. Myös Islamin piirissä on useampia suuntauksia, joita en hahmota kovin hyvin. Sanoisin, että kristinusko on hyvä ja selkeä ilmoitus Jumalalta ihmiselle, minkä me tulkitsemme parhaalla tavalla suomalaisen kulttuurin antamalla esiymmärryksellä juuri näissä elinolosuhteissa elääksemme tässä kulttuurisessa ympäristössä toimivalla ja terveellä tavalla. Islam ei tulkitse asioita ihan samalla tavalla. Näen tämän kristinuskon eduksi. Mutta katson asiaa avarasti suomalaisesta kulttuurista ja muinaisuudesta käsin. Tiedostan kyllä, että joku muu voi nähdä asian toisista lähtökohdista ihan toisin.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Milloin sunnuntaista on tullut pyhäpäivä? Jos Jeesuksen aikoihin sapatti oli lauantaina. Milloin tuli sitten sunnuntaipyhät? Kutsuuko kristityt sunnuntaita sapatiksi?

Vastaus:

Nimimerkille Shalom Sabbat

Sunnuntaista tuli pyhäpäivä kristityille viimeistään 330, kun Konstantinus I teki kristinuskosta Rooman virallisen uskonnon. Pyhäpäivä siirtyi viikon viimeisestä päivästä ensimmäiseen jo kristinuskon alkuaikoina. Jumalanpalvelus on aluksi kuulunut näin viikon ensimmäisen työpäivän iltaan ja sisältänyt yhteisen aterian ja sittemmin siirtynyt hyvin varhaiseen aamuun. Raamatun epistolissa käydään vilkasta keskustelua laista ja evankeliumista, uskosta ja teoista jne. Kristinuskoon näyttää liittyneen alussa monenlaisia vastakkainasetteluja, joissa erimielisyyden toinen osapuoli voisi olla juutalainen. Ehkä on ollut kaikille helpompaa, jos kristityt ovat alkaneet kokoontua eri aikaan ja paikkaan kuin juutalaiset? Näkemyserot uskonasioissa ovat ilmeisesti olleet niin häiritsevän suuria, että yhteinen asioiden pohdiskelu on tullut mahdottomaksi. Näin on voitu kokoontua rauhassa Sanan kuuloon etsimään Jumalan pyhää tahtoa arjessa ja maailman melskeissä ja rakentaa oma kristillinen identiteetti pidemmälle Jeesuksen ja apostolien opettamaan suuntaan ilman ajatuksia sotkevia häiriöitä. Nyt sunnuntai on jo niin vakiintunut pyhäpäivä kristikunnassa, että asiaa ei kannata enää muuksi muuttaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Hei! Tänä iltana minua mietityttää se, miten kristityn tulisi pukeutua? Voiko tähän sanoa jonkinlaisia säädöksiä vai onko tärkeämpää se, miksi pukeutuu tietyllä tavalla? Ajattelisin, että pukeutuminen voi olla vääränlaista, jos sen ainoa tarkoitus on saada huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Voiko kuitenkin esim. napapaitaan tai lyhyeen hameeseen olla ok pukeutua, jos ihminen itse pitää tuota tyyliä kauniina? Olen siinä käsityksessä, että kauneuteen pyrkimyksessä itsessään ei ole mitään väärää, kunhan se pysyy sopivassa mittakaavassa, omalla paikallaan. Tällöin kai kauneuteen pyrkimisen voisi ajatella tuottavan kunniaa Jumalalle ja Hänen luomistyölleen? Onko ihmiskehossa sellaisia osa-alueita (sukuelimiä ym.) lukuunottamatta, jotka tulisi ehdottomasti peittää? Kiitos jo etukäteen vastauksestasi ja hyvää pääsiäisen odotusta!

Vastaus:

Nimimerkille Henriikka

Löysin pari kohtaa Raamatusta toinen on 1. Pietarin kirjeestä 3:sta luvusta: Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. 4Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. 

Toinen on 1. Timoteuksen kirjeestä:9Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys – eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, 10vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. 

Tässä puhutaan aika tanakasti kaunistautumista vastaan. Minä tulkitsen tämä kuitenkin niin, että kaunistautuminen ja kiinnostuneisuus siitä, ei saisi olla ihmisille se asia, jonka varaan elämänsä turvaa. Asia, jonka hyväksi voi uhrata mitä tahansa. Vain Jumala ja Jumalan tahto on tämän arvoinen. Mikäli kaunistautuminen ja laittautuminen tapahtuu lähimmäisiä ja itseä piristääkseen, etenkin silloin kun vuodenaika ja säät meinaavat tehdä apeiksi ja kiukkuisiksi, on tämä pelkästään hyvää lääkettä kaikille. Jos oma mieliala saa tukea kaunistautumisesta ja auttaa olemaan kelvollinen lähimmäinen toisille, se on hyvässä käytössä milloin tahansa. Tosiasiassahan tässä toteuttaa silloin jo asenteellaan hyvää lähimmäisyyttä. Eri juttu on, jos taka-alalla jomottaa jokin narsistinen keikaroimisen tarve ja oman heikon egon pönkittäminen muiden kustannuksella loistamalla näille. Siinä motivaatio koko touhulle on ihan toinen ja ihmisen mentaliteettikin alkaa kehittymään ihan eri suuntaan. Tässä tapauksessa olisi parempi pitäytyä perunasäkkiin ja tuhkaan, tai ainakin vaatimattoman sävyisin vaatteisiin, jotka korostavat kaivattavaa muita huomioivaa vaatimatonta elämänasennetta ja kaunista luonnetta. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikilla on omat tarpeensa kasvaakseen Kristuksessa hyvään suuntaan: toinen tarvitsee asioita, jotka toiselle ovat yksinomaan pahaksi, saavuttaakseen tietynlaisia olemisen ulottuvuuksia ja kasvaakseen suotuisaan suuntaan. Tässä ratkaissee se, minkä varaan elämäsi viimekädessä turvaat, eli minkä alttarilla voit viime kädessä uhrata kaiken muun. Ehkä saat parhaan vastauksen kysymykseesi omalta sydämeltäsi, jos kuuntelet sen ajatuksia hetken?!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko Jumalan nimi Jah, Jahve vai Jehova? Isälläni on vanha Biblia jossa Jumalan nimi on useammassa kohdassa muodossa Jehovah . Niin ja olen ihmetellyt miksei missään kerrota tätä että Jumalalla on erisnimi.

Vastaus:

Nimimerkille Miettivä

Tähän kysymykseen on poikkeuksellisen hauska vastata. Löysin nimittäin kaipaamani hyvän selityksen asialle Evankelis-luterilaisen kirkon sivuilta. Näistä voi todella olla hyötyä!

Jahve

Jahve on IsraelinLinkki avautuu uudessa välilehdessä JumalanLinkki avautuu uudessa välilehdessä erisnimi. Jumala paljasti nimensä MoosekselleLinkki avautuu uudessa välilehdessä: ”Minä olen se joka olen.” (2. Moos. 3: 14.Linkki avautuu uudessa välilehdessä) Jumalan nimestä puhuttaessa nimi ja persoona kytkeytyvät kiinteästi yhteen. Raamatun ajattelutavassa Jumalan nimi tarkoittaa Jumalaa itseään sellaisena kuin hän ilmoittaa itsensä ihmisille. Joidenkin tutkijoiden mukaan Jumalan erisnimeen sisältyy luomisen ja ylläpitämisen ajatus: "Hän saattaa olemaan sen mikä on."

Heprean kielessä Jumalan nimi kirjoitetaan neljällä konsonantilla JHWH, יהוה (kr.tetragrammaton). Vokaaleja ei yleensä kirjoitettu. Vasta keskiajalla juutalaisetLinkki avautuu uudessa välilehdessä oppineet (ns. masoreetit) alkoivat merkitä Vanhan testamentinLinkki avautuu uudessa välilehdessä tekstiin vokaalimerkkejä oikean ääntämistavan varmistamiseksi. Jumalan nimeä ei kuitenkaan lausuttu ääneen, jotta sen turhaan lausuminen (2. käsky) vältettäisiin. Tästä syystä Jahve-sanan vokaalit korvattiin jollain Herraa tarkoittavan sanan vokaaleilla (esim. Adonai). Ensimmäinen a-vokaali jätettiin kuitenkin merkitsemättä, ettei kukaan lukisi edes ensimmäistä tavua "Jah-".

Masoreettien käytäntö on myöhemmin johtanut väärään lukutapaan. Sana ”Jehova” on siten virheellinen tulkinta heprean kielestä.

Jumalan erisnimi liittyy myös HallelujaLinkki avautuu uudessa välilehdessä-huutoon. Sen viimeinen tavu ilmaisee Jahven nimen.

Tämän nimen lisäksi Jumalasta käytetään nimeä Sebaot:

Sebaot

Heprean sana Sebaot merkitsee sotajoukkoa, liikekannalle pantua Israelia. Vanhassa testamentissaLinkki avautuu uudessa välilehdessä Sebaot esiintyy 279 kertaa JahvenLinkki avautuu uudessa välilehdessä lisämääreenä.

Herra Sebaot -nimitys antaa yhden kuvan Jumalasta. Jahve on sotajoukkojen ylipäällikkö, JumalaLinkki avautuu uudessa välilehdessä (2. Moos. 15: 3Linkki avautuu uudessa välilehdessäLinkki avautuu uudessa välilehdessäPs 24: 9Linkki avautuu uudessa välilehdessäLinkki avautuu uudessa välilehdessä; 1.), joka taistelee IsraelinLinkki avautuu uudessa välilehdessä vihollisia vastaan (Joos. 5: 14Linkki avautuu uudessa välilehdessäLinkki avautuu uudessa välilehdessä1. Sam. 17: 45Linkki avautuu uudessa välilehdessäLinkki avautuu uudessa välilehdessä).

Kyllä Jumalan nimi, tai erisnimi on ollut koko paljon esillä kirkkovuodessa. Mutta on mahdollista, että meillä Suomessa nimitys Jumala ajaa yli Jahwen ja Sebaotin, koska Jumala on suomalais-ugrilainen perinteinen sana, jolla on viitattu ko kaltaiseen olentoon. Tämä jo pakanuuden aikana tunnettu nimitys on voinut siirtyä kristillisen Jumalan nimitykseksi väestön ja uskonnon kristillistyessä ja tästä syystä jäädä käyttöön vallitsevana nimityksenä. Siirtymä on ollut luonnollinen eikä ehkä niin paljoa suoranainen muutos uskonnossa ja sen huomion suuntautumisessa. Osa kristillisistä juhlapyhistäkin on tunnettu jossakin muodossa jo pakanuuden aikana, mikä myös voisi tukea tää ajatusta. Koko hoito onkin ehkä kristillistynyt uusien tuulien tullessa ja ikään kuin hapattunut uusilla ajatuksilla uuteen muotoon: pohdiskelen itsekseni.

Kysymykseen toimitti vastauksen Juha Dubbe

Kysymys:

Minua on läheisen kuoleman myötä vaivannut se ajatus, että mitäs jos kuoleman jälkeen ei olekaan enää mitään, pelkkää tyhjyyttä vain. On pelottava ajatus menettää olemassaolonsa ja kaikkensa. Uskonto kyllä opettaa iankaikkisesta elämästä, mutta mitäs jos onkin niin, että kaikki uskonnot ovat aina rakentuneet sen pelon pohjalle, että ihminen kuollessaan lakkaa olemasta? Että se olisi ollut ihmiselle aina mahdoton asia käsitellä ja siksi ihminen on alkanut kehitellä erilaisia uskontoja. Ja mistä saa sen mielenrauhan, että jos Jumala on olemassa, niin se ei tuomitse ikuiseen helvettiin ja kärsimykseen, sillä olen tehnyt pahojakin asioita ja luulen, että tulen tavallaan jatkossakin tekemään syntisiä asioita ihan tarkoituksella, sillä esimerkiksi homoseksuaalisuudesta en ole pystynyt koskaan eheytymään, vaikka raamattu sitä syntinä pitääkin. Nyt jos siis hankin vaikkapa poikaystävän, minua kiusaa ajatus, että teen Jumalan sanaa vastaan ja Jumala kostaa tämän toiminnan minulle. Olen päälle 20 vuotias mies ja alan olla ahdistunut näiden ajatuksieni kanssa. Miten edes pystyy nukahtamaan, kun ei tiedä herääkö huomenna ja jos kuolee, niin mitä kuoleman jälkeen odottaakaan?

Vastaus:

Nimimerkille Ahdistunut nuorimies

Pohdiskeletpa syvällisiä! Se on hyvä asia itsen kehittymiselle ja jalostumiselle korkeampaan olomuotoon. Käsittelet asiaa, johon ei vielä ole olemassa ihan lopullista vastausta.

Kuoleman jälkeistä olemassaoloa voisi pohtia vaikkapa jotenkin siltä pohjalta, että elämä, se asia mikä erottaa elävän ihmisen kuolleesta, on energiaa. Se on myös aineellista tavallaan, vaikka ei ainetta. Luonnonmekaniikan antamassa valossa (ks. termodynamiikka)energia ei voi tuhoutua, vaan ainoastaan muuttaa olomuotoaan. Näin elämä ei oikeastaan voi tuhoutua. Meissä on eläessämme ainakin sähköä, joka katoaa ruumiista kuolemisen myötä. Lisäksi meissä on informaatiota, negatiivista entropiaa ts. järjestystä ja kykyä tuottaa järjestystä, jonka määrä pyrkii kasvamaan vastauksena ulkoisiin muutoksiin. Luonne ja persoonallisuus ja ajattelu liittyvät tähän, kuten myös Dna, perimä, joka tuottaa kaikille eliöille niiden kasvun alkutekijöistä täyteen olomuotoon. Joten tältä pohjalta voisi sanoa, että kun kuolet, jokin osa sinusta säilyy, vaikka ruumiisi menee omaan luonnonkiertoonsa. Silloin joudut uuteen tilanteeseen menettäessäsi ruumiisi ja joko kykenet sopeutumaan siihen ja uusiin olosuhteisiin tai sitten karsiudut, eli tässä yhteydessä pitäisi kai sanoa kärähdät? Luonnonlakien maailma toimii yleensä ottaen näin. Miksi ei sitten, kun ihminen menettää ruumiinsa ja joutuu uusiin olosuhteisiin pärjäämään ilman ruumistaan? 

Jeesus opettaa meille elämänasennetta, joka muovaa meitä olemukseltamme Jumalan kaltaisuuteen elämän koulatessa meitä.  Tämä voisi auttaa sopeutumista siihen tulevaan olotilaan, joka meillä on edessä ja antaa jopa henkistä tukea siinä, kun voimme luottaa, että uskon tähden Kristukseen voimme saada vajavaisuutemme anteeksi - kaiken, mitä kelläkin nyt sattuu olemaan eroja ihmisyyden ideaalista, jota kukaan tuskin voi täysin tavoittaa. Joten suuntautumisesi jonakin synnynnäisenä ominaisuutena, joka ei sinänsä vahingoita ketään voi tuskin olla mikään este tulevaan olomuotoon sopeutumiselle. Etenkään, jos silloin ei ole enää mitään aviollista toimeliaisuutta.

Pohdit, että mitä jos uskonnot ovatkin sitä, että kaikki kansat vain ovat kehitelleet tukitarinoita oman olemisen lakkaamisen tuottamalle kauhulle. Kuolemanpelon takia. Voi olla. Mutta kyse voi olla myös todellisuuden aistimisen ja kokemisen tuomasta tarpeesta keskustella sellaisesta, joka ei avaudu suoraan silmien eteen, vaikka näkyy ja tuntuu jotenkin jossakin. Vähän niin kuin eliöt joskus alkavat muuttua, kun muutos elinoloissa alkaa tuntua ilmassa, vaikka ei heti tapahtuisikaan kokonaan. Ehkä uskonto onkin luonnon systeemi, joka on elämän pyrkimystä löytää uusi olomuoto, joka turvaa elämän muotoutumisen elinkelpoiseen muotoon tässäkin tilanteessa? Sen sisältämät toimijat ja ajatuksethan nivoutuvat mielissä elettyyn ympäristöön osaltaan tulkiten sitä. Tähän ympäristöön siinä elävä joutuu sopeutumaan. Samaa sopeutumistahan tuntuu tapahtuvan kaikkialla muuallakin todellisuudessa: merten syvyyksissä, ilmakehässä, myrkkyjärvessä bakteerit rakensivat rna:nsa arseenista normaalin fosforin sijaan, vaikka oli luultu, että fosfori on välttämättömyys. Elämä tuntuu valloittavan uutta tilaa ihan mahdottomissa olosuhteissa. Me emme todella varmasti tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, minä pohdin tässä asiaa teoriassa, jos todellisuus toimii niin kuin se näyttäisi toimivan. Asia jää vielä nykyään viimekädessä uskon varaan, vaikka siitä voikin olla jotain käsitystä.

Toisaalta, mikäli kuolemassa koko oleminen vain lakkaa, se muistuttaa varmaankin syvään uneen nukkumista, josta ei vain enää tarvitse herätä. Jos silloin tajuaa näkevänsä unta, on ruumiittomana tilassa, johon ihmisen on arveltu joutuvan ruumiin menettämisen jälkeen, kun tämä ei enää ole käytettävissä. Silloin on ajan kysymys, kun jomottava tarve herätä synnyttää jonkin välineen, joka auttaa löytämään tähän jonkin korvaavan avun. Ehkä tämä vertautuisi lihasten kasvuun harjoittamalla? Olisiko uusi tuleva ruumis, jota kristikunnassa odotetaan tulosta jostakin tällaisesta? Ainakin maailmalla ja ihmisellä on ollut monia olomuotoja menneinä aikoina. Me olisimme niille joutuessamme ihan vieraalla planeetalla ja ihan outojen otusten keskellä ja näin muutos on etenemässä myös ajassa eteenpäin elävien keskuudessa. Ehkä tämä on osa sitä samaa suurta näytöstä, joka on menossa kaikkialla planeetallamme kaiken aikaa? Elämän pyrkimistä kohti täydellisyyttä, joka voisi olla täyttä Jumalan kaltaisuutta? Tämän säteilyä sellaisenaan??? Mene ja tiedä!!!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Apost.teot 8. luku; - Miksi samarialaiset eivät olleet saaneet Pyhää Henkeä, vaikka he olivat ottaneet Filippokselta vastaan evankeliumin ja heidät oli kastettu Jeesuksen kasteella? (siis eri asia kuin parannuksen kaste)

Vastaus:

Nimimerkille Epätietoinen karjalainen

Lähetys- ja kastekäskyssä Matt. 28: 18-20, Jeesus käskee opetuslasten kastaa kaikki kansat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettaa pitämään kaikki, mitä Jeesus on opettanut pitämään. Samarialaiset oli kastettu taas Herran Jeesuksen nimeen. Kasteeseen on noista ajoista lähtien luettu mukaan myös kätten päälle panemisen elementti, confirmatio, vahvistaminen, joka viimeistelee kasteen. Nykyään tämä toimitetaan rippikoulun, eli saadun kasteopetuksen jälkeen vastaavan nimisessä jumalanpalveluksessa. Mutta tapahtuu myös jo kasteessa siunaamisessa varsinaisen kastamisen jälkeen. Kasteessa itse Jumala on kasteen varsinaisin toteuttaja ja näkyvä kastaja vain näkyvä työrukkanen Jumalan avustajana. Ehkä Henki sitten vaatii oman hetkensä tulla mukaan kasteeseen ja kastettuun ja toimii kätten päälle panemisen kautta? Apostolit eivät kuitenkaan kastaneet samarialaisia uudestaan: tämä asia oli hoidettu riittävän oikein, mutta kätten päälle paneminen tarvittiin täydellistämään tapahtunut kaste, siihen liittyvänä rukouksena ja siunauksena. Tämä tuo mukaan myös apostolisen jatkumon: apostolit olivat Jeesuksen opetuslapsia ja ilmeisesti kastamia ja kätten päälle paneminen ehkä sitten edustaa juuri tätä jatkumoa, mikä on siirtynyt myös laajalti eteenpäin myös piispan- ja papin vihkimyksissä. Tämä on protestanttisissa kirkkokunnissa välillä katkennut, mutta sittemmin palautunut myös takaisin: kasteiden ketju ulottuu sukupolvien saatossa meistä apostoleihin ja Jeesukseen ja edelleen hänestä Johannes Kastajaan tämän elementin vaikutuksesta. Ja Jumala itse on edelleen kaikessa läsnä, kuten oli jo aivan alussa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä mieltä olet enneunista ja ennustuksista? Olen nähnyt viime vuonna kamalaa enneunta. Pelottaa usein painajaisuneni, että joku niistä tulee taas käymään toteen. Miten saan rauhan tämän asian suhteen? Olen nähnyt viime aikoina enemmän kamalia painajaisia, esimerkiksi sodasta unta parikin kertaa. Lisäksi olen aavistanut muutamia asioita, etenkin jotain uhkia ja pelot toteutuvat usein elämässäni. Tuntuu kuin olisin jotenkin "herkistynyt" "ennustuksille". Näen muutenkin aina tosi vilkkaita unia. Iän myötä unien näkeminen vain on lisääntynyt.

Vastaus:

Nimimerkille Unennäkijä

Enneunia pidetään psykoterapeuttien keskuudessa valtatienä ihmisen tiedostamattomaan. Unissa kummittelevat meidän tiedostamattomat pelkomme ja toiveemme. Jotenkin näin tätä uniasiaa tarkastellaan nykyään. Siinä on kysymyksessä hermostollinen tila, jossa aivoja ja hermostoa huolletaan ja nukkuja harjoittelee unissa mahdollisia tulevia uhkakuvia ajatellen. Tätä voisi verrata, vaikka hypnoosivalmennukseen urheilijoilla. Antiikissa unia tulkittiin jumalten viestintänä ihmisen kanssa. Me tiedämme enemmän kuin itse tajuamme ja unessa tietoja käsitellään vapaammin irti arkielämän rajoitteista. Suhtaudun enneuniin toisaalta varauksella: niitä ei pidetä nykyään minään kovin uskottavana tietokanavana mistään ja toisaalta olen hyvin kiinnostunut niistä ja nähnyt itsekin unen, joka viittasi tulevaisuuteen. Luin silloin yliopiston pääsykokeeseen ja yhtenä yönä näin unta, jossa luen yliopiston tenttiin ihan tietynlaista kirjaa, jossa on kuvassa hautajaissaattue. Heräsin unesta ja olin ihan varma, että pääsen aloittamaan opiskeluni; uni jäi mieleeni tämän varmuuden myötä. Yliopistossa sitten muistin tuon unen, kun tenttikirjassa todella tuli vastaan tuo mainittu hautajaissaattueen kuva. Kokemus oli läpilyövän voimakas. Kyse voi olla yhtä hyvin sattumasta, kuin jostakin meille vielä tuntemattomasta tietoisuuden tasosta.

Enneunet on tavattoman kiinnostava tutkimuskohde, mutta ei niiden mukaan kannata ruveta elämäänsä rakentamaan. Vaikka kysymyksessä olisi jumalallinen varoittelu vaaroista, meidän on syytä jatkaa elämää normaalisti sen enempiä pelkäämättä, koska me voimme luottaa selvästi Jumalan meille osoittamaan huolenpitoon: ei kait hän varoittelisi tulevista vaaroista, jos hän ei huolehtisi meistä niiden suhteen? Miksi varoittaa toista, jos ei välitä tästä? Mikäli siis unesi ovat todella varoituksia, voit luottaa selviäväsi niistä vaikeuksista, joita on tulossa, koska sinusta huolehditaan jo nyt ennen vaikeuksia. Jos taas unesi ovat vain väsyneen mielen tuotteita, ne ovat ennemminkin tajunnan virtaa, jossa voi kuvautua median uutisia, tai elokuvia tms. Silloin taas on ihan turha ottaa paineita asioista, jotka eivät tule koskaan todella tapahtumaan: ja maailman kriiseissä kamppailevia ihmisiä voi auttaa monien organisaatioiden kautta, jos tahdot puuttua konkreettisesti asioihin maailmalla. 

Nykyinen maailmantilanne on sellainen, että se ruokkii kaikkien nukkujien unia tietynlaisilla uhkakuvilla, joita nousee mediasta. Mieli ehkä vain valmentaa meitä sellaisiin uhkakuviin, joita ihmismieli pystyy rakentamaan saamistaan virikkeistä ja joudumme siinä luonnon hypnoosivalmennuskurssille pahan päivän varalle kasvamaan ja oppimaan selviämistapoja mahdollisesta koittavasta kriisistä. Tässä ihminen ja muut eläimet eivät ilmeisesti eroa toisistaan juurikaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita alkuunkaan sitä, että jokin suuren luokan onnettomuus olisi tuloillaan, mutta se osoittaa sen, että me olemme kaiken aikaa kasvamassa ja oppimassa eteenpäin ja jalostumassa olioina uusilla osaamisilla. Tämä on vaikuttava todiste siitä, että me olemme matkalla eteenpäin olomuodosta seuraavaan, mikä on kristitylle myös lupaus siitä, että kuoleman valta tule murtumaan vielä kerran. Ehkäpä tämä onkin uniesi lopullinen pyrkimys?!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Joulu oli ja meni. Tuli kuitenkin mieleen silloin, että vanhemmat silmät kirkkaina valehtelevat lapsilleen joulupukin olevan olemassa. Tuntuu harmittomalta näin äkkiseltään ajateltuna, mutta valehteluahan se on kuitenkin. Olisko valkoinen valhe. Miten sinun papin vatsasi tähän reagoi? ;)

Vastaus:

Nimimerkille Erika

Minusta tässä jutun idea on siinä, että Joulupukki toimii lapseen nähden moraalisena kasvattajana, joka on hyvä ja joka pyrkii edistämään hyvyyttä ihmisissä. Lapsille tämä leikinomainen hahmo toimii konkreettisena vaikuttajana, joka ylläpitää näiden konkreettista suhdetta yllä siihen, mikä on arvokasta. Lisäksi tässä on kyseessä kulttuurinen ilmiö, jonka juuret ovat todennäköisesti paljon kauempana historiassa, kuin kristinuskon aika Suomessa ja johon suhde muuttuu ikäkausien edetessä. Siksi en pidä tätä ilmiötä mitenkään erityisen pahana: tarkoitus on tuottaa hyvää ja iloa lapsille ja vuosittain joulua viettäen kaikille sitä viettäville. Joulun mielenmaisema vahvistuu, kun sitä vietetään vuosittain ja sävyttää siitä käsin myös ihmisten arkista mielenlaatua omaan suuntaansa. Kyse on vahvasta yhteiskunnallisesta vaikuttajasta, joka varmaan aika paljon kulminoituu joulupukki hahmoon ja tämän tekemään konkreettiseen työhön lasten keskuudessa. Kirkko saa pistellä parastaan pysyäkseen Korvatunturin vauhdissa mukana!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Riittääkö Armo pelastumiseen. Kun niin monesti lisätään lista asioista mitä pitäisi armon lisäksi tehdä. Entäs jos ei jaksa tehdä. Riittääkö Armo jos on epäilyksiä, pelkoja ja uskon vähyyttä. Jos et kirkkaana liekkinä pala. Jos et todista uskosta lähimmäisille. Jne jne..

Vastaus:

Nimimerkille Muori

Kyllä Armo riittää pelastumiseen. Se itse asiassa pitää sisällään kaiken sen, mikä johtaa ihmisen etsimään Jumalaa ja turvautumaan hädässään tähän: löytämään Kristuksessa meille tarjotun sovituksen ja jopa tarpeen elää Jumalan rakkauden ohjaamalla tavalla, mikä saa myös tavoittelemaan sen mukaista aikuisuutta tulevaisuuden olomuotona. Armossa meille annetaan kaikki, mitä meiltä voi vaatia, emmekä me voi siinä tehdä itse mitään. Jumalan lapseus, johtaa sen mukaiseen kasvuun ja aikuisuuteen aikanaan. Teot ja muu tulevat mukaan aikanaan armon vaikuttamana, eikä ihminen voi siihenkään vaikuttaa: se on Jumalan työtä meissä ja tapahtuu Jumalan tekona. Armo siis ei ole sama asia, kuin armeliaisuus, vaan se on Jumalan meitä muovaavaa toimintaa, joka vaikuttaa meissä Kristuksen olemuksen omamme lisäksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Huomasin hiljattain uutisen, jonka mukaan Jeesuksen ulkonäkö olisi ollut täysin erilainen kuin millaisia kuvia hänestä on tehty. Onko itselläsi ajatuksia tästä aiheesta: https://historianet.fi/yhteiskunta/uskontojen-historia/milloin-jeesuksesta-tuli-vaaleaihoinenLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Vastaus:

Nimimerkille Elia

Tutkijat ovat ajatelleet Jeesuksen olevan samaa palestiinalaista väestöä, jota kyseisellä alueella eli ajanlaskun alun aikaan. Luultavimmin siis nykyiset palestiinalaiset muistuttavat ulkonäöltään eniten Jeesusta. Myöskin sikäläinen perinteinen pukeutuminen saattaisi olla suht lähellä vielä mennyttä aikaa. Jeesuksen aikaan alueella kasvatettiin olkapäille ulottuvat hiukset, jotka kammattiin taakse öljyllä(kuten sittemmin esim. Hurriganesin Cisse Häkkinen, heh!). Jeesus ei siis näytä pohjoiseurooppalaiselta, kuten alttaritauluissa usein tuodaan esille, tai antiikin ajan huippumallilta, vaan hän on ennemmin tavallinen lähinnä kai värillinen oman aikansa  ihminen Lähi-Idän tapaan. Jeesuksen äidinkieltä arameaa puhutaan vielä edelleen Jordanian alueella jossakin muodossa ja myös täällä väestö muistuttaa ulkonaisesti alueen muuta väestöä. Minusta ajatus on tavattoman luonnollinen ja hyvä näpäytys meille omaan erinomaisuuteemme käpertyville pohjoiseurooppalaisille - Jumala ei ollutkaan ihmisenä valkoihoinen! Jumala oli perheetön työtä tekevä värillinen mies, joka elätti itsensä omilla käsillään! Ei mikään loistossa kylpevä ylimys! 

Ihmiset tuppaavat kuvaamaan asioita sellaisilla tavoilla, jotka nousevat omasta ympäristöstä: tutulla ja ymmärrettävällä tavalla. Siksi Jeesuksen kuvakin on löytänyt itselleen uusia olomuotoja. Vähän veikkaan, että näin voisi vähitellen käydä Napoleon Bonapartellekin, jos hänestä maalattaisiin jatkuvasti uusia kuvia seuraavan parin vuosituhannen aikana. Sävyerot kasvaisivat todellisemmiksi eroiksi ja ihmisten arvostus suuruutta kohtaan alkaisi tuottaa tätä kuvaavia piirteitä lisääntyvässä määrin kuviin. Jotakin tällaista on tapahtunut Jeesuksenkin kanssa, enkä epäile yhtään, etteikö ajan ja paikan hallitsevien kuninkaiden ja ruhtinaiden piirteitäkin olisi lisätty kuviin ihan näitä tukevan politiikan välineinä. Hallitsijuus ja jumaluus ovat niin yhdistyneet ja tukeneet vähän toisiaankin ja pitänyt rauhaa yllä maassa ja maan tavalla ja samalla kaikkien eduksi myös Raamatun tavalla. Ainakin uskonpuhdisuksen myötä kansa oppi lukemaan ja pystyi tältä osin valvomaan osaltaan hallitsijoiden tekemisiä johonkin asti, joten nämäkään eivät voineet töpeksia asioiden kanssa ihan miten tahansa. Tässä voisi olla vaikkapa länsimaisen demokratian esi-aste, jos ei sitä ollut aiemmin. Paikoitellen todella raakaa lakia, mutta edes sama kaikille.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Toivottavasti kirkko voisi olla pysyvyyden keidas tässä kaaottisessa maailmassa. Että edes jokin asia on pysyvää, eikä muutu muutoksen vuoksi tai uudistu uudistuksen vuoksi. Nyt jos koskaan tällaisina aikoina tarvitaan pysyvyyttä ja perinteikkyyttä. Onneksi tällä palstalla on ollut juuri tätä, kiitos palstasta. Käyn lukemassa aina välillä ja se auttanut kaaottiseen maailmaan. Monet kaipaavat juuri sitä pysyvyyttä kaikkein eniten. Kuin henki olisi johdattanut näin ymmärtämään tämän asian? Että oikea osoite on Jumalaan ja Jeesukseen luottaminen, kun tarvitsee turvasatamaa maailmalta. Aina kun pohdin näitä asioita ja haasteita, niin päädyn samaan lopputulokseen. Se tuntuu johdatukselta? Vaikka tulee kierrettyä elämässä välillä vähän väärissä "paikoissa", mutta aina lopulta päädyn näihin ajatuksiin ja tuntemuksiin.

Vastaus:

Nimimerkille Irene Ella

Ihan totta! Maailma toimii niin kuin se on aina ennenkin toiminut. Kirkko on syntynyt tukemaan ja ylläpitämään elämää ja sen pyrkimyksiä kohti täydellisyyttä. Jeesus opettaa meille jumaluutta ja täydellisyyttä kirkon kautta. Tämä asia ei saa muuttua millään perusteella. Tämä liittyy todellisuuden vaikuttaviin ja muuttumattomiin perusasioihin, joiden varassa kaikki rakentuu tulevaisuudessakin. Jumalan Sana on kaikkialla läsnä ja ihminen kaipaa tätä itseensä, kuulumansa todellisuuden osana. Siinä on elämä läsnä. Tätä sinä varmaankin elät todeksi omissa kokemuksissasi ja elämä pyrkii opettamaan juuri näitä asioita meille kaikille. Uudet ajat tuovat uusia haasteita ja niidenkin kanssa meidän pitäisi taaplata vanhojen perusteiden pohjalta ja oikean löytäminen on tässä joskus vaikeaa. Mutta eläminen on yrittämistä - ja uskoa - Jumalan armon kantamana. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Miksi Jumalanpalvelukset alkavat aina "kukonlaulun" aikaan? Ehkä ihmisiä menisi enemmänkin kirkkoon, jos palvelus alkaisi esim.klo 14:00. Tuli mieleen tällainen kysymys. Kirkoissa on aika vähän toimintaa, mielestäni voisi olla useammin palveluksia ja eri aikoihin. Iltahartauksia ja muita. Sekä aina YouTubeen messut. Ei tarvitse videokuvaa olla, mutta kiva kuunnella sen kautta saarnoja. Toivon myös Pöytyän seurakunnan saarnoja kuultavaksi Youtubeen. Esim. Ei tarvitse kuvata niin, että näkyy ihmisiä, mutta että ne videot silti jäisi sinne. Harvemmin tulee mentyä kirkkoon, mutta sitäkin useammin YouTubeen. YouTubeen voisi tehdä myös muita hartauksia. Saatan kuunnella keskellä viikkoakin erilaisia saarnoja tai hartauksia. Ujoimmatkin uskaltaa, kun voi kotona kuunnella. Tai sitten olisi kiva saada vaikka Spotifyyn/Youtubeen podcasteja, joita kuunnella vaikka lenkillä.

Vastaus:

Nimimerkille Youtube-palveluksessa kävijä

Esität hienoa ja rakentavaa kritiikkiä ja teet hyviä aloitteita! Varmaan jumalanpalvelus ja hartauselämää olisi hyvä saada nettiin kaikkien käyttöön. Vakiintunut käytäntö on, että jumalanpalvelukset ovat kello kymmenen aikaan ja juuri niihin on osallistunut eniten ihmisiä näin talviaikaan. Kesällä Karinaisten kirkonmäen iltahartaudet vetävät ihan selvästi vielä paremmin. Jumalanpalveluksia toimitetaan toisinaan myös klo 13.00 ja 18.00, joten ihan aina ei nytkään tarvitse nousta kukonlaulun aikaan kirkkoon. Lisäksi Kyrön seurakuntakodilla on lyhyt puolituntinen kirkko torstaisin klo 18.00 ja siitä saa usein myös ehtoollista. Aika pitkään meillä on ollut myös tapana striimata joku viikonlopun jumalanpalvelus facebookiin, jossa ne säilyvät pitkään. Toimitan tämän ajatusten vaihdon ja sinun toiveesi eteenpäin tiedoksi sen lisäksi, että vastaan siihen tässä palstalla. Katsotaan mitä se tuo tullessaan. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka usein olisi hyvä käydä kirkossa?

Vastaus:

Nimimerkille Annastiina

Hyvä kysymys! Minusta tuntuu, että kirkossa olisi hyvä käydä niin usein, että tärkeimmiltään asiat pysyvät mielessä. Eri ihmisille varmaankin vähän eri aikaväleinä. Yksi hyvä tapa ajoittaa harvakseltaan kirkossa käymistä voisi olla rytmittää sitä kirkkovuoden muutoksien mukaan: esimerkiksi mennä kirkkoon adventtina, kun joulun odotus alkaa, samoin aattona, kun itse joulu alkaa, samoin laskiaisena, kun paastokausi ja pääsiäisen odottaminen alkaa; ehkä kiirastorstaina, kun katumusaika alkaa ja viimeistään pääsiäisenä, kun paasto taas loppuu jne. Näin pysyisivät kaikki kristinuskon perusasiat mielessä vuoden kiertäessä rataansa. Samalla pysyisi mielessä ylipäänsä se asia, jota Jeesus tahtoo meille opettaa ja työ, jota Jumala meissä ja maailmassa tekee. Tämä on kuitenkin kaikessa se pääasia: se mitä meissä ihmisissä tapahtuu ajan edetessä ja kaiken hakiessa uuta olomuotoa. Jumalanpalveluksessa on läsnä taivasten valtakunta, joka pyrkii sisään meihin ollakseen meidän olemistodellisuutemme ja johdattaakseen meitä tässä elämässämme lopullista kotiamme ja olomuotoamme kohti.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Kuinka usein pitää käydä ehtoollisella?

Vastaus:

Nimimerkille Aria

Tämä taitaa olla sellainen sydämen ajatusten kysymys. Ihmisen olisi hyvä ajoittain nauttia ehtoollista, mutta en asettaisi tähän mitään selkeitä määriä, vaan ajattelisin, että ehtoollisella pitää käydä silloin, kuin siltä tuntuu. Ja silloinkin jos tuntee itsensä jotenkin kelvottomaksi sille, on hyvä käydä ehtoollisella ja nauttia se uuden alun ja anteeksiantamuksen ateriana. Itsensä tutkiminen ja parannuksenteko ovat osa kristityn elämää, mutta ei ilman anteeksiantamusta Jeesuksessa Kristuksessa!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe