Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Kysy papilta - lisää kysymyksiä ja vastauksia 7
Kysymys:
Mitä tarkoitetaan siunauksella? Monet elämässä hyvin pärjäävät ihmiset puhuvat, että ovat siunattuja, kun ovat saaneet myönteisiä asioita, joita ovat heidän elämässä. Puuttuuko heikompiosaisimmilta siunaus? Kuinka voi saada siunausta ja sitä myötä "parempaa" elämää? Vai onko tuo menestysteologiaa? Miten siunataan ja millaisissa tilanteissa puhutaan siitä? En enää unelmoi mistään, kun koettelemukset vieneet voimat vuosien aikana, ja sana siunaus on unohtunut mielestän, en enää tiedä mitä se edes tarkoittaa.
Vastaus:
Nimimerkille Väsynyt matkalainen
Siunaus sanana johdetaan suomen kieleen sanasta signum, merkki. Ruotsiksi siunaus on välsignelse. Signelse on merkitsemistä ja väl viittaa sanana menestymiseen ja onneen. Siunaus tarkoittaa noin hyvälle merkitsemistä, tai menestyksen merkintää. Siunaus välittää ihmiselle kaiken Jumalan hyvän, jota hän tahtoo meille jakaa ajallisiin ja iankaikkisiin tarpeisiin. Jumalanpalvelus päätetään aina Herran siunaukseen tämän kaiken rukoilemiseksi ja toivomiseksi ja jopa Jumalalta välittämiseksi ihmisille.
Kaikilla on oikeus lähestyä Jumalaa mielessään ja pyytää häneltä siunausta elämään: vedota Jeesuksen meille hankkimaan sovitukseen ja Jumalan lapseuteen. Jumala jakaa meille mielensä mukaan johdattaen meitä iankaikkista lopullista olomuotoa kohti. Meidän on otettava Jumalan hyvyys uskollamme vastaan, sillä usko voi siirtää vuoria, tai parantaa sairaita, tai jopa herättää kuolleita eloon, mitä kristikuntana odotamme.
En tiedä heikompiosaisiksi joutuvista ihmisistä, ovatko he jääneet paitsi jotakin, vai saaneet sijaan jotakin, mitä muilta puuttuu. Siunattuja eri tavoin ja eri asioissa? Tämä on asia, joka jaksaa minua mietityttää, mutta ei ole auennut tämän enempää.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Hei. Kun tuomiopäivästä puhutaan, niin että kuolleet nousevat haudoistaan tuomiolle, niin tarkoittaako tämä sitä, että kun kuolemme olemme unessa tuomiopäivään asti? Eikö Jumala tuomitsekkaan heti kuoleman jälkeen.
Vastaus:
Nimimerkille Tanja
Martti Luther selittää tätä niin, että ihmisen kuollessa sielu eroaa ruumiista ja menee jonnekin taivaaseen, jossa levätään ja valmistaudutaan viimeiseen tuomioon, joka tulee aikanaan. Olotilana se saattaisi muistuttaa nukkumista ja unen näkemistä. Sanoisin, että ihminen jatkaa tässä kasvuaan täyteen kukkaan kaikessa, mikä oli jo tässä elämässä idullaan ja nupullaan, mikä tulee ilmi siellä ihan lopussa. Tavallaan tuomio tulee näin lopussa, vaikka se on jo olemassa heti kuoleman jälkeen siinä, mitä ihmisen olemukseen liittyy maallisen vaelluksen loppuessa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Onko se Jumalan kieltämistä, jos ei kerro uskosta muille ihmisille avoimesti? Tai jättää sen mainitsematta. Ellei nyt joku ihan kysy sitä suoraan. Kärsin sosiaalisista peloista, paniikkihäiristä ja ahdistuneisuushäiriöistä, niin en pysty omalta osaltaan levittää Sanaa eteenpäin, kun jo normaali kanssakäyminen tuttujen ihmisten kanssa tuo haasteista. Mielenterveyteni ei nyt kestäisi kuulla pilkkaa ja lisäkysymyksiä muilta uskonnosta. Olen myös autismin kirjoilla. Uskonnot ja mielenterveyshäiriöt tai neurologiset häiriöt mietityttää. Kaikkia uskoon liittyviä asioita eivät välttämättä kaikki ihmiset pysty toteuttaa omien rajoitteiden vuoksi tai sairauksien vuoksi. Ymmärtääkö Jumala sitä, jos on vain sydämessä uskovainen eikä välttämättä niin julkisesti? Kirkossa tulee välillä käytyä, sanaa tulee kuuntelua YouTuben kautta ja rukoilu kuuluu usein elämääni. Tai kirkossa tuli ennen käytyä enemmän, mutta nyt en kehtaa mennä sinne, enkä uskalla sosiaalisten tilanteiden pelkojen takia. Seurakunnan toimintoihin haluaisin osallistua, mutta olen hyvin erilainen kuin monet muut uskovat justiinsa esimerkiksi autismin vuoksi.
Vastaus:
Nimimerkille KingJames
Sanoisin, että todistat hyvin uskostasi, kun elät tavallista kristillistä elämää omalla tavallasi. Niin tulet vaikuttaneeksi muihin olemalla sitä, mitä sana opettaa. Se on enemmän, kuin tuhat sanaa. Ja vielä enemmän, jos joudut vastaamaan, kun joku kysyy sinulta asiasta. Jätä itsesi Jumalan käsiin, niin teet juuri sitä, mikä on hyvä, vaikket huomaisi koko asiaa. Niin Jumala armossaan toimii.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Raamatussa kehoitettiin lisääntymään ja täyttämään maan. Mitä kun maa on jo täytetty? On tullut ylikansoitusta. Pitääkö nyt luopua perheenperustamisesta tämän vuoksi?
Vastaus:
Nimimerkille Ruurik
Ajankohtainen kysymys! Täällä Suomessa on vielä niin paljon tilaa, että perheen perustaminen on hyvä ajatus. Syntyvyyskin pyrkii laskemaan niin alas, että se ei kata enää kuolleisuutta. Syntyvät ikäluokat ovat pienentyneet. Kehitysmaissa väestönkasvu on ollut ongelma. Koulutustason nostaminen ja erityisesti naisten koulutustason nostaminen on muuttanut tilannetta ja syntyvyys on laskenut jossakin määrin myös kehitysmaissa, kehitysmaiden naiset synnyttävät nykyään keskimäärin alle kolme lasta. Maailman väestökehitystä voi katsoa siis optimistisin silmin ja perheen perustaminen on oikeasti hyvä ja tarpeellinen asia täällä Suomessa. Elämän pitää jatkua ja kehittyä, etsiä uusia olomuotoja myös meidän aikakautemme jälkeen. Etsiä korkeinta mahdollista olomuotoa ja saavuttaa se.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Ihmetyttää sellaiset papit, jotka ovat kirkossa töissä, mutta eivät ole uskovaisia. Saattavat olla jopa ateisteja tai agnostikkoja. Miten tämä on mahdollista? Kuulostaa ristiriitaiselta, että Jumalan sanaa/Jeesuksesta saarnaa ihminen, joka ei edes siihen usko. Mielestäni pappien pitäisi olla uskovaisia. Ennen se oli itsestäänselvyys. Ev.lut-kirkko on hyvin rakas minulle, mutta jotkut asiat kummastuttaa.
Vastaus:
Nimimerkille Julianna
Kyllä papit yleisesti ottaen uskovat siihen, mitä ovat julistamassa. Olen tavannut monia pappeja ja aina asiat ovat olleet heille omakohtaisesti sydämen asioita.
Papit ovat ihmisiä, jotka ovat olleet valmiita tekemään ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistossa osatakseen alaansa riittävästi ja ottaakseen elämän mittaisen pestin vastaan tehtävässään. Jo tarve nähdä vaivaa asioiden ymmärtämiseksi ja oppimiseksi kertoo siitä, että ihmisillä on korkea motivaatio omalle alalleen.
Korkea koulutustasovaade kuitenkin pitää sisällään sudenkuoppia. Nimittäin korkeatasoinen tiedekoulutus pitää sisällään nykyisen tiukasti perusteltavan ja määriteltävän tietokäsityksen, jolloin on tiedostettava myös se, mitä kaikkea nykytietämyksen mukaan ei voida todistaa, tai perustella. Tällaiselta pohjalta perimmiltään tehdään tieteellistä tutkimusta ja tieteellinen maailmankuva, jollainen rakennetaan yliopistossa, sisältyy miltei väistämättä siihen. Tämä väistämättä tuottaa ihmiseen agnostisia piirteitä sen myötä, että on tajuttava, että kaikkea ei voi perustella kokeellisesti, vaan että määrätyissä asioissa on tyydyttävä tietämättömyyteen. ihmiskunnan tietämyksellä on rajansa. Kristinusko sisältää paljon ainesta, joka liukuu määriteltävän tieteellisen tietämyksen ulkopuolelle ja tämän yhteensovittaminen koulutetun ihmisen tieteelliseen maailmankuvaan voi tuottaa joillekin vaikeuksia ja näkyä määrätynlaisena tietämättömyytenä, eli agnostisuutena, vaikka ihminen sydämestään uskoisi Jeesuksen opetuksiin ja työhön maailmassa ja kaikkeen, mitä kirkko opettaa. Kyllä joku voi ateismiinkin päätyä, mutta ainoa tietämäni tapaus papiston piirissä johti siihen, että ihminen jätti virkansa ja vaihtoi alaa.
Henkilökohtainen usko on tärkeä papille, mutta vähintään yhtä tärkeää on kyetä hahmottamaan olennaisilta osin kristinopin ja sen mukaisen Raamatun tulkinnan logiikkaa, jotta uskon sisältö ja pyrkimykset pysyisivät raiteillaan. Tämä näkyy nykyään moninaisena keskusteluna kirkon ja uskon asioista ja tuottaa jossakin määrin sekavuutta keskustelun kenttään. Me voimme lohduttautua sillä, että jo Jeesus joutui samaan tilanteeseen: mm. Vuorisaarnassa hän joutuu antamaan uusia tulkintoja vanhoille määräyksille, joita juutalaiset noudattivat ja joutuu asenteensa takia törmäyskurssille näiden kanssa. Samaan jamaan joutuivat reformaattorit yrittäessään uudistaa perinteiltään vinoon jäykistyvää kirkkoa ja heidän jälkeensä joudutaan nykyäänkin jossakin määrin samaan, koska ihmiskunnan omaama todellisuuden ymmärtäminen ja tietämys kasvaa koko ajan kiihtyvällä nopeudella, kun tieto tuo aina vain lisää kysymyksiä ja uutta tietoa. Tämä kaikki näkyy kysymässäsi asiassa ja minä tulkitsen, että se osaltaan on viemässä muutosta ihmiskunnassa läpi ja kohti tulevaisuuden teoreettista huippua, jumalallista täydellisyyttä, kun me muutumme uudenlaisiksi olennoiksi.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Voinko rukoilla että Herra ottaisi minut pois kärsimästä, en kestä enää kipuja mitä minulla on?
Vastaus:
Nimimerkille Jusa66
Kyllä voit rukoilla Herralta, meidän isältämme myös sitä, että pääsisit jo täältä pois. Et tee toivomuksella, tai pyynnöllä tässä mitään väärin. Jumala vastaa sinulle aikanaan, mutta hän huomioi siinä kaiken sen, mitä se vaikuttaa siihen ympärillesi Jumalan pyrkimykset huomioiden. Hän on kasvattamassa meitä kaltaisiksensa ja tämä on kaikessa se varsinaisin kaiken nimittäjä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Onko television katsominen syntiä? Nykyään on läppärit kai jokaisella, ja sieltähän vasta löytyy laidasta laitaan kaikenlaista. En pysty ymmärtämään tuota eroa. Sellaista minulle on kerrottu, että raamatussa on maininta televisiosta. Onko näin?
Vastaus:
Nimimerkille Ansu
Hauska kysymys muuten! Ei telkkarista ihan suoraan Raamatussa mitään puhuta. Raamattu on sidottu oman aikansa kielenkäyttöön ja havaintotodellisuuteen. Jonkin kohdan voisi ehkä viittaavan siihen jotenkin peitellysti. Esimerkiksi Johanneksen ilmestyksessä luvussa 13, jakeessa 3 koko maailma ihmettelee petoa ja lähtee seuraamaan sitä. Tätä ei voisi tapahtua ilman telkkaria ja muita vastaavia härpäkkeitä. Vasta nykyään kukaan voi tavoittaa koko maailman ihan noin vain. Sitten peto luvun edetessä vielä alkaa herjata Jumalaa. Nyky viihdetarjonta moninaisine sekseineen, väkivaltoineen ja huijarin temppuineen ja narsistisine taiteilijoineen, joita elokuvissa yms.vilisee saattaisivat vaikka opettaa arveluttavia ajatuksia ja tapoja ihmisille: ihan muuta kuin hyvä saarna! Ehkäpä telkkari tässä mielessä on syntinen härveli.Toisaalta se tarjoaa myös reaaliaikaista tietoa kaikkialta ja kaikesta, mikä on taas hyvä asia. Myös hengellinen elämä saa siitä monenlaista tukea. Telkkarin hyvyys, tai pahuus taitaa määrittyä eniten siitä, mihin katsoja sitä käyttää ja mitä se katsojassa tuottaa. Tässä telkkari ei taida erota lainkaan kirjoista: nekin vaikuttavat lukijaan myös sen mukaan, miten lukija niitä lukee ja mihin lukijan mieli niissä tarttuu. Tämä pätee muuten myös Raamattuun - sitäkin voi lukea myös pirun silmin!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Miten pitäisi suhtautua sellaiseen väitteeseen, että Aatamin ensimmäinen vaimo ei olisikaan ollut Eeva, vaan Lilith?
Vastaus:
Nimimerkille Ansu
Luomiskertomuksessa ei ainakaan mainita mitään Lilithistä. Tämän alkuperä on Babyloniassa, josta se on siirtynyt juutalaiseen mytologiaan. Kyse on naispuolisesta demonista, joka voisi muistuttaa vähän vampyyriä tarpeineen. Jes 34:14 mainitaan ohimennen yön velhotar Lilit, mutta tämä ei liity mitenkään Aadamiin kirjassa.
Itseasiassa luomiskertomuksesta saa vaikutelman, että Adam ja Eeva luotiin samana päivänä ja he lankesivatkin miltei samoin tein ja illalla, ilman, että päivän sanotaan vaihtuneen, Jumala käyskentelee Paratiisissa ja huomaa tapahtuneen ja karkottaa ihmiset Paratiisista. Eli tämäkin olisi samana päivänä. Lilithille ei oikeastaan edes jää aikaa olla suhteissa Adamin kanssa ennen Eevaa, jos Raamattua tulkitsee tarkalla silmällä. Tältä kannalta Lilit on jotakin, minkä Raamattu jotenkin tunnistaa, mutta ei liity mitenkään Adamiin.
Vähän sama juttu, kuin Jeesuksen lapsuuskertomukset, joissa hän tekee kaikenlaisia ihmeitä. Kyse ei ole Raamatusta, vaan myyttisestä aineistosta, joka on syntynyt täydentämään ihmisten ajattelua johonkin tarpeeseen, mutta joka näyttää ehkä vähän samalta.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Kun Jumalalla on kaikki valta, miksi hän ei estä pahojen asioiden tapahtumista?
Vastaus:
Nimimerkille Daniella
Kiitos kysymyksestä. Tätä asiaa on pohdittu kristikunnan piirissä jo ainakin 200-, 300-luvulta asti. Puhutaan teodikean ongelmasta, joka minuakin jaksaa mietityttää. Olen tullut sellaiseen tulokseen, että Jumala on kaikkivaltias, joka on luonut hyvän maailman, joka on sinänsä hyvä, mutta se on rikkinäinen ja viallinen syntiinlankeemuksen myötä. Jumala on korjaamassa ongelmaa ja asia tulee kyllä valmiiksi, mutta hanke ei vielä ole edennyt sinne asti. Jumalalle tämä on pieni hetki ja meille ajallisille olennoille kokonainen ikuisuus. Maailma on kuten synnytystuskissa etsimässä lopullista olomuotoaan, syntymässä siihen, ei vielä valmis, mutta saavuttamassa kuolemattomuuden(Room. 8:20-25). Pahoja asioita tapahtuu, kunnes maailma on korjattu ja toimii taas kokonaan oikein. Ne ovat niitä synnytyskipuja. Nyt pahat asiat ja kaikki muu edistävät omalla salatulla tavalla maailman muovautumista kohti uutta, toivottua hyvää olomuotoa. Näin myös kaikki paha on valjastettu jollakin tavoin hyvän voitoksi, vaikka se on ihmiselle vaikea asia ymmärrettäväksi ja paha kuitenkin tuhoutuu ihan lopuksi. Aika moni maailman pahoista asioista tapahtuu siksi, että ihminen oliona on kääntänyt selkänsä Jumalalle, eikä elä Jumalan tahtomalla tavalla, vaan etsii omaa itsekästä hyväänsä, mitä Jumala armossaan on korjaamassa. Ja silti Jumala on kaikkivaltias.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Mistä sen tietää että on parantamisen lahja? Jos yrittää parantaa Jeesuksen nimessä vaikka särkyä, ja mitään ei tapahdu. Miten erottaa huuhaan todellisesta parantamisen lahjasta?
Vastaus:
Nimimerkille Viena
Tässä varmaankin ainoa tapa nähdä, onko itsellä parantamisen lahja selviää kokeilemalla, tai siten, että elämä heittää tilanteeseen, jossa joutuu ryhtymään toimeen. Jokin epätoivoinen tilanne, jossa ei ole enää mitään muuta, saattaisi vaikka tuoda sopivaan ihmiseen sellaisia kykyjä, pakottaa keskittymään ja repäisemään. Jeesus itse sanoo parantaessaan useissa kohdin Raamatussa parannetulle, että sinun uskosi on sinut parantanut. Usko taas on sellainen voimavara ihmisessä, että sillä tiedetään olevan vaikutusta tällaisissa asioissa, mikä huomioidaan nykyään lääkkeiden testauksessa sillä, että koeryhmistä yksi saa mitään vaikuttamatonta lumelääkettä, jonka vaikutuksista voidaan päätellä paljonko testattava lääkeaine todellisuudessa vaikuttaa ja paljonko vaikutusta tulee uskon suunnasta. Jeesuksen seuraajat saavat harjoittaa parantamista Jeesuksen nimissä hänen luvallaan: näin usko Jeesukseen ja luja luottamus Jumalan kaikkivoivuuteen voi vahvistaa meissä tällaisia piirteitä, kun yritämme edistää Jumalan valtakuntaa ihmisten keskellä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Onko Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon opetukset harhaoppia? Heitä ei pidetä kristittyinä, vaikka sanovat olevan sitä.
Vastaus:
Nimimerkille Pelkonen
Mormoni kirkko on kristillisperäinen liike, ei kristillinen kirkko, eikä oikein edes harhaoppi. Mormonit eivät tunnusta kolminaisuusoppia Jumalan kolmesta persoonasta: yksi Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki, mikä on kristillisen Jumalakäsityksen perusta. Tämä on yksi perustava kriteeri sille, että jokin uskontokunta tunnustetaan kristikuntaan kuuluvaksi kristillisten kirkkojen keskuudessa. Mormoneilla on oma Pyhä kirja, Mormonin kirja, jota luetaan Raamatun rinnalla. Sekä monia kristillisyydestä täysin eriäviä käsityksiä. Kyse on kristinuskoon nähden täysin eri uskonnosta ja ihan erilaisesta todellisuuden tulkinnasta, vaikka nimellisesti jossakin määrin puhutaan samoista asioista.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Tuosta kiroilukysymyksestä heräsi jatkokysymyksiä. Kuinka paholaisen saa pois, jos on sitä kutsunut kiroillessa? Joskus tulee vahingossa kiroiltua, vaikka minä yritän sitä kovasti välttää.
Vastaus:
Nimimerkille Petruska
Ihmisellä on ollut sama tilanne perustaltaan päällä syntiinlankeemuksen alusta asti. Ihminen kuulee väärän äänen oikean rinnalla. Meille on annettu turvaksi Vapahtaja, jonka tähden saamme syntimme anteeksi ja Jumala ohjaa meitä meissä läsnäolevana elämään Jumalan tahtomalla tavalla. Luottamus Jumalan työhön kantaa meitä tässä ja aika tekee omansa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Onko tatuoinnit syntiä? Tai venytetyt korvalehdet? Entä kauneusleikkaukset? Huulitäytteet? Tai yleisesti kehonmuokkaus/plastiikkakirurgia. Jotkut ihmiset nykyaikana ovat muokanneet "lähes kaiken" itsessään, myös luita muotoillut (esim.kallon luustoa, niin saa hienommat poskipäät). Samoin jotkut tatuoi kasvoihinkin kuvioita, saattavat olla tatuoituja lähes päästä varpaisiin. Nykyajan kauneusihanteet ovat muuttuneet kokoajan keinotekoisemmaksi. Jotkut haluavat muuttaa itsessään "kaiken".
Vastaus:
Nimimerkille Misku
Esität ajankohtaisen kysymyksen. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Kaikki meissä on Jumalan luomaa, vaikka olemmekin rikkinäisiä olentoja. Jumalan kuva ja kaltaisuus ei kuitenkaan ilmaisuna kuvaa ihmisen ulkonäköä, vaan perimmäistä olemusta älyllisenä ja luovana olentona, jonka tehtävä olisi viljellä ja varjella luomakuntaa Jumalan sijaisena, hänen tavallaan. Toimia, kuten Jumala.
Ulkonäön muokkaaminen ei sinänsä ole merkittävä asia tältä kannalta katsoen, vaikka siinä voisi lausua moitteen yrityksestä parannella Jumalan luomaa. Mutta sitten samaa olisi myös yritys korjata synnynnäisiä epämuodostumia. Ehkä siinä kysymys olisi Jumalalle ominaisesta luovuudesta? Ihmisen ymmärtämällä tavalla?
Ulkonäön muokkaamisessa perimmiltään on kysymys siitä, että ihmisen sisäinen mielikuva ja käsitys hyvästä ja kauniista muokataan ulkoisesti näkyväksi. Se mitä saadaan aikaiseksi, oikeastaan kuvaa ihmisen sielua ulkoisesti näkyvällä tavalla ihmisen ulkomuodossa. Piirtää ideaalin esille. Asioita ymmärtävä voi siitä päästä vaikka vähän kurkistamaan jonkun sydämeen! Jotenkin vinoon menneet kauneusleikkaukset, joita lehdissä joskus näkyy, muistuttavat aina minua siitä, että me kaikki ihmiset olemme jollakin tavoin vinoutuneita olentoja. Se näkyy eri ihmisissä eri tavoin. Synti meissä on juuri tätä vinoutuneisuutta, joka tuottaa vinoutuneita tekoja, joista oikeasti vakava tapaus näkyy juuri nyt Ukrainassa, kun ihmisiä tapetaan ja ihmisiä vahingoittuu niin, että heitä täytyy leikellä kuntoon moninkin tavoin. Myös ulkonäön osalta.
On vaikea sanoa onko ulkonäön muokkaaminen sinänsä syntiä. Se voi olla vapaa luovuuden ja viestinnän foorumi, jolla myös synti tulee näkyväksi sellaisena, kuin se ihmisessä vaikuttaa. Osa vastausta on myös näkijöiden silmissä. Tulkinta ja kokeminen antavat suuressa määrin havainnolle sisältöä ja tekevät siitä lopullisen aistimuksen, mikä kertoo jotakin myös näkijästä.
Ehkä ulkonäön muokkaamisen synnillisyys määrittyy parhaiten siitä, miltä sen kanssa tuntuu elää ja mihin sen tulosta käyttää.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Onko kiroilu paholaisen kutsumista paikalle?
Vastaus:
Nimimerkille Petruska
Paholaisen nimen toistelu, tai huutaminen voi olla hänen kutsumistaan, kuten Kristuksen nimissä voi siunata, tai jopa parantaa ihmisiä, sellainen, jolle kyky siihen on annettu. Se on tässä tapauksessa eräänlaista rukousta, jota asianomainen henki yrittää pitää yllä. Paholainen elää niissä, jotka sitä kutsuvat ja teettää näillä omia tekojaan, kuten Kristus omillaan. Jo kiroilu on tällaista tekemistä ja tarttuu toisinaan helposti ihmisestä toisiin. Moni tapettu on kuollut raivostuneiden kirosanojen kaikuessa: Perkele, tai Saatana ei ole salannut omaa läsnäoloaan rikoksissa, joissa se on läsnä, vaan se on suorastaan kerskuen ylistänyt itseään saavutuksistaan. Toki paholaisesta voi puhua myös muuhun sävyyn, kuten asiaa pohdiskeleva puhuu, kuten minä tätä kirjoittaessani. En kiroile käyttäessäni nimeä, se ei ota minua valtaansa, kuten kiroillessa kävisi.
Tietyt sanat liittyvät tietynlaisiin tunnetiloihin ja pyrkimyksiin ja noiden käyttö pitää noihin liittyviä asioita pinnalla ihmisen mielessä ja sitä kautta käytöksessä ja teoissa. Näin nimen edustama elää ja vahvistuu ihmisessä ja siirtää tätä omaan valtapiiriinsä kuuluvaksi ajan edetessä. Näin kiroilu ei ole pelkästään luokse kutsumista, vaan suorastaan rukousta, jota itsensä julkituova henki ylläpitää, kuten tapahtuu myös silloin kun siunaat ihmisiä Jumalan nimessä ja toivot heille pelkkää hyvää. Tällöin Pyhä Henki vie sinua. Tätä meidän on hyvä muistaa rukoilla hyvältä Jumalalta päivittäin, ainakin ajatuksissa. Isä Meidän rukouksessa pyynnöt: äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, liittyvät juuri tähän.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Syyllistyykö ihminen pyhän hengen pilkkaan jos elää tiedostomattomasti synnissä?
Vastaus:
Nimimerkille Uskova
Hyvä kysymys. Ei syyllisty. Kaikki ihmiset ovat jollakin tavoin rikkinäisiä, eli syntisiä ja Pyhä Henki korjaa meitä ja ohjaa ihmisten ajatuksia ja pyrkimyksiä Jumalan tahtomaan suuntaan. Se väärä mitä meissä tiedostamattomasti on ei siis loukkaa Pyhää Henkeä, vaan rukoilee tätä apuun.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Onko meikkaaminen syntiä? Itse ajattelisin, että meikatuilla kasvoilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kuvan kanssa. Enneminkin ihminen kokonaisuudessaan. Että hän elää, ajattelee ja tekee Jumalan tahdon mukaisesti, olipa mekkiä tai ei. Paninko pahan. :)
Vastaus:
Nimimerkille Ansu
Heitit hyvän! Jumalan kuva ja kaltaisuus ihmisessä ei tarkoita ihmisen ulkonäköä, tai olomuotoa, vaan perusolemusta, joka sekin on rikkinäinen versio alkuperäisestä, johon aika ja kehitys pyrkii takaisin. Sanoisin, että meikkaamisella ei ole mitään merkitystä tälle asialle. Meikatessa ihminen muovaa itseään ulkoisesti omien sisäisten mielikuviensa mukaan, joten kyse voisi olla vaikkapa oman sielun piirtämisestä osaksi omia ulkoisia piirteitä. Näin se, mikä mieltä liikuttaa, saattaisi vaikka näkyä ehostuksessa. Mielenkiintoinen näkökohta ihmistutkijalle! ;D
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Jos rukoilen perheenjäseneni puolesta, joka on ateisti, niin auttaako Jumala hänenlaistaan?
Vastaus:
Nimimerkille Ansu
Jumala kuulee rukouksesi ja auttaa rukoustesi kohdetta. Hän tekee joka tapauksessa työtään kaikissa ihmisissä, mutta osa torjuu hänet. Näin he saattavat ajan myötä joutua vaikka sivuun Jumalan vaikutuspiiristä.
Rukous perheenjäsenesi puolesta voisi auttaa häntä, mutta Jumala vastaa omalla tavallaan ja ajallaan. Sitten kun ihminen on valmis hänet vastaanottamaan. Joskus, kun elämä on ensin vähän koulannut siihen, mikä voi olla vaikka osa sitä vastausta.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Onko väärin, jos keskittyy paljon siihen, että saisi onnellisen elämän maanpäälle? Ja ei haluais miettiä kuolemaa ollenkaan, vaan olla onnellinen täällä. Haluaisi keskittyä elämää, eikä vaan miettiä kuoleman jälkeisestä elämää koko ajan.
Vastaus:
Nimimerkille Adiola
On ihan oikein ja tervettä tahtoa olla onnellinen jo nyt. Kristityn elämän ei tarvitse olla jatkuvaa kuoleman ja sen jälkeisyyden miettimistä. Itse asiassa voisi sanoa, että kristitty on nimenomaan vapautettu tällaisista ongelmista ristin sovituksen kautta. Sanotaan, että ihminen on oikeasti vapaa elämään, vasta kun on selvittänyt välit oman kuolevaisuutensa kanssa: mutta jokainen varmaankin elää ja kuolee loppujen lopuksi omalla tavallaan.
Ennemminkin kristillisessä mielessä merkittävää on se, mistä ja miten ihminen onnellisuutta etsii: vahingoittaako se jotenkin muita ihmisiä, tuottaako se ongelmia jollekin? vai tuoko onnellisuutta se, että kaikilla on kaikki hyvin ja voi itse jollakin tavoin parantaa muiden elämää ja tuoda toisille onnellisuutta? Perusasiat kuten esim. oma terveys, tai oma hyvä perhe-elämä, tai elämäntehtävä eivät ole keneltäkään pois ja saattavat jopa tukea lähimmäisiä näiden elämässä. Tällaisessa tilanteessa onnellisuuden etsiminen jo tässä elämässä on pelkästään hyvä asia. Ehkä voisi sanoa niin, että niin kauan, kuin joudut itse kantamaan oman onnellisuutesi vaivat, pysyt osapuilleen oikeilla teillä. Jos muut joutuvat kärsimään asian tähden, olet lipsahtanut väärille teille. Tähän raamiin, tai kehykseen Jeesuksen opetukset pyrkivät opastamaan meitä elämässämme ja tässä pysyminen kasvattaa meitä myös sellaiseen olomuotoon, että edistymme myös kehittymisessämme oliolajina eteenpäin, emmekä ala taantua jonkin sellaisen suuntaiseksi, jollaisia on elänyt joskus ennen ihmisten aikakautta. Niin yhteiskunta ja muu luomakuntakin tulevat huomioiduksi kaikkine elämänmuotoineen elämän hyväksi ja jopa voitoksi.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Voiko Jumalalle puhua suoraan? Minulle kertoi eräs omasta mielestään oikea uskovainen, että niin ei voi tehdä. Olin ihan ällikällä lyöty, koska eikö rukoillen olla suorassa yhteydessä Jumalaan. Mikä minulla nyt mättää tuossa asiassa. Itse juttelen Jumalalle niitä näitä melkein joka päivä, rukoillen ja kiittäen, että olen Hänet löytänyt sydämmeeni.
Vastaus:
Nimimerkille Ansu
Jatka vain sitä keskustelua, johon olet ryhtynyt Jumalan kanssa. Juuri niin tämä suhde toimii. Itseasiassa henki huokailee sinun sydämessäsi ja käy keskustelua Jumalan kanssa jopa sinun itse sitä huomaamatta. Näin tämä vuorovaikutus on aivan jatkuvaa sinun ja Jumalan välillä. Tämä kaikki on rukousta ja sitä ovat myös kaikki toimesi, jotka nousevat tältä pohjalta. Vastausta taivaan isän puhutteluun. Jumala tahtoo, että me ymmärrämme, että me olemme hänelle oikeita lapsia ja hän on meidän todellinen isämme.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Onko "valkoinen valhe" syntiä? Itse harrastan sitä, koska en halua pahoittaa toisen ihmisen mieltä tylyllä totuudella.
Nimimerkille Ansu
Tämä on yllättäen minun papin vatsaani ikävästi vääntelevä asia. Minusta valkoinen valhe ei ole paha asia, jos sillä yrittää auttaa asianosaisia. Väärä totuuksien julistaminen voi tuottaa turhaa murhetta ja vahinkoa, etenkin mielipideasioissa, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä mihinkään ja joista voi olla montaa mieltä. Ihan eri asia olisi, jos valhe tuottaisi oikeasti vahinkoa jollekulle. Ihmisistä voi joutua joskus huolehtimaan tälläkin tavoin ja se taas on se tärkeä asenne asia.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Jos aviopuoliso jättää puolison, koska ei vaan enää rakasta häntä. Saako jätetty puoliso etsiä uuden kumppanin?
Vastaus:
Nimimerkille Jätetty
Minun mielestäni jätetty puoliso saa etsiä uuden kumppanin. Yhteiselämän tarpeessa oleva ihminen alkaa muuten riutumaan yksinäisyyteensä ja saattaa alkaa sotkea toisten avioelämää tämän johdosta. Parempi olisi löytää itselle oma elämä ja sen tuova elämänkumppani, jonka kanssa voi alkaa elää ja suunnitella tulevaisuutta. Elämän pitää saada jatkua.
Raamattu on tässä asiassa käsityksissään kaksinainen. Jos katselet vähän aikaisempia vastauksia, löydät sieltä lisää tästä asiasta.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Kuinka usein pitää käydä jumalanpalveluksissa tai kuunnella sitä Internetin välityksellä? Tulee harvoin kuunneltua, joskus on niin vaikea keskittyä. Joitain saarnoja kuuntelen monta kertaa, ne missä on hyviä kohtia jotka puhuttelee just elämässä. Helposti palvelusten kuunteleminen vaan jää... Haluaisi ylläpitää tapaa, mutta se sit jää usein.
Vastaus:
Nimimerkille Hannu
Hyvä kysymys! Ihmisen olisi hyvä pysähtyä Jumalan Sanan ääreen aina silloin tällöin. Hyvä olisi jos tätä tapahtuisi säännöllisesti ja mieli tottuisi etsiytymään sen ääreen itsenäisesti. Tärkeää siinä on, että mieli kääntyy luojaa päin ja sydän on hänelle avoinna. Tärkeintä tässä on Jumalan läsnä olemisen muistaminen, joka tukeutuu siihen, mitä hän meille tahtoo opettaa itsestään. Tähän voisi riittää myös jonkin aiemmin kuullun, tai mieleen nousevan ajatuksen pyöriminen mielessä. Näin Jumalan todellisuus jäsentyy meille kaiken aikaa tarkemmin ja me saamme kasvaa siinä, ajatuksien kehittyessä. Ne ovat meidän elämäämme, joka suuntaa meidän ajatuksiamme ja toimiamme: viime kädessä koko kasvuamme kohti siitä aukeavaa huippua. Jumalanpalvelus on perimmiltään tätä samaa, mutta moniulotteisemmalla tavalla ja seurakunnan tukemana ja ehtoollisen sakramentin vahvistamana. Siksi olisi hyvä ammentaa siitä ajoittain uutta voimaa hengen kasvulle itsessä; ainakin silloin, kun ajatukset alkavat kiertää kehää ja juuttua paikoilleen.Tämän kokonaisuuden tarkoitus on levittää vaikutuksensa tavalliseen arkielämään niin, että se palvelisi asenteellaan Jumalaa ja hänen pyrkimyksiään meissä ja meidän keskellämme. Näin itse Jumala kasvattaa meitä kaiken arkisen keskellä kaikella arkisella ja Jumalan Sana löytyy elämään monilla tavoin ja monista suunnista. Meidän täytyy vain osata ottaa hänen puhuttelunsa vastaan. Tämän huipentumana koko elämä voi olla rukousta, vuoropuhelua Jumalan kanssa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Mistä tunnistan harhaopin?
Vastaus:
Nimimerkille Karelia
Tämä on suorastaan pelottavan laaja kysymys, johon on vaikea antaa ihan täsmällistä yksiselitteistä vastausta. Mutta yritän koota jonkin ajatuksen asian tiimoilta. Ongelma tässä on se, että opillista määrittelyä on tehty monesta asiasta moneen suuntaan ja rajanveto ja määrittely on aika tarkasti määrittynyttä ja pikkutarkkaa. Kysymyksesi pakottaa minua ajattelemaan ja joudun huomaamaan, että tässä on logiikkansa. Latinan kielessä puhuttaisiin doctrinasta ja sanana se viittaa myös laajempaan oppijärjestelmään: tieteeseen, tai tiedehaaraan. En käy tässä lävitse kristillistä oppia kokonaisuudessaan, siitä on kirjoitettu kokonaisia kirjoja, vaan tuon esille muutaman näkökohdan, joiden avulla voi saada vähän näppituntumaa opillisen oikeaan ja väärään.
Raamattu on Jumalan ilmoitus, joka on riittävä ihmisen pelastumiseksi. Oppi ja uskontunnustukset kaikkine kohtineen on Raamatun sisällön tiivistämistä ja tarkentamista muistamisen helpottamiseksi ja suhteessa eri aikoina käytyihin keskusteluihin, jotka ovat tuoneet tarvetta opilliselle rajanvedolle terveen kristillisyyden määrittämiseksi. Harhaksi voisit tunnistaa opillisen väitteen, joka on vastoin Raamatun opettamaa. Tätä näkemystä haastaa jonkin verran se, että ihmiskunnan tietämys eri asioista lisääntyy ja joudumme miettimään jossakin määrin uusiksi vanhoja käsityksiä, kun tietomäärä erilaisista asioista kasvaa. Jokin hyvä perustelu tutkittavan ilmiön osalta voi muuttaa asioiden loogista yhteenliittymistä ja moraalista merkitystä, jolloin uusi tieto voi pakottaa näkemään asioita uudella tavalla. Ajattelun logiikka ja sen sitoutuminen Jumalan sanan logiikkaan on tässä se tärkeä asia. Tässä on kristittynä annettava etusija Jeesuksen opetukselle. Tämä suhteellistaa osaa Raamatun nimellisestä sisällöstä, koska jo Jeesus suhteellistaa asioita, vaikka pitääkin perinteestä kiinni. Tässä muuten näet, miten karmaisevan hankalan kysymyksen osasit esittää!
Jumala tahtoo tehdä työtään meissä ja meidän keskellämme reaalisesti ja toimii kaikkialla, siis ihan todella, eikä jotenkin luulotellusti, tai vertauskuvallisesti. Ihminen on sellainen kuin on, eikä mikään idealisoitu kiiltokuva. Kaikki tapahtuu luonnonlakien todellisuudessa, joka on etenemässä ajassa olomuodosta seuraavaan ja kohti lopullista olomuotoaan, mikä liittyy myös ihmiskunnan haaveisiin liittyen tulevaisuudessa tapahtuvaan muodonmuutokseen. Tämä näkökohta voi olla nykyihmiselle vähän vaikea nieltäväksi, kun Raamatussa tapahtuu monenlaisia ihmeitä. Maailman me sen sijaan nykyään tiedämme olevan ja olleen aina ennenkin muutoksen alla kohti seuraavia olomuotoja. Tässä täytyy vain tiedollisesti tyytyä siihen, että me emme ymmärrä vielä kaikkea kaikesta ja monet nyt oudot asiat tulevat olemaan tulevaisuudessa enemmän arkipäivää. Näinhän asiat ovat edenneet tähänkin asti. Jumala ja kaikki muu kuuluu reaalitodellisuuteen ja asioita voi aukoa siitä käsin Raamatun ohella ja tueksi.
Yksi hyvä tuntomerkki terveelle opille on se, että se on loogisesti yhteensopiva sille, että meissä ihmisissä kasvatetaan Kristusta. Kaikki noteerattava perinne tukee tämän prosessin etenemistä: ihmisen kasvua ja muutosta kohti kuoleman vallan voittamaan kykenevää täydellisyyttä. Jumalan kuva ja kaltaisuus on palautumassa ihmiseen, eli perisynti on katoamassa, kun rikkinäisyys korjautuu ajan edetessä kohti täyttymystä pelastushistorian edetessä. Jos huomaat, että jokin näkemys tukee edistymistä tälle vastakkaisiin asioihin, se ei voi olla oikein, tai oikeassa muodossa. Oikea oppi ei edistä pikkumaisuutta ja itsekkyyttä, vaan ihan päinvastoin. Usko tukee luonteen kehittymistä ja on osa ihmisen luontoa tässä mielessä, ohjatessaan ajattelun ja ymmärryksen perusteita ja vaikuttaessaan sitä kautta käytökseen ja tapoihin ja sitä kautta ruumiiseen. Jos maailma on sorvi, niin oppi pitää meidät oikeassa asennossa suhteessa maailman ja elämän toimintaan, niin että me muovaudumme oikeasta näkökulmasta eteenpäin maailman jatkaessa omaa kehitystään.
Yhteiskunnalliset tarpeet auttavat myös hahmottamaan tätä asiaa. Oikea oppi ja sen tulkinta edistää tervettä ihmisyyttä ja pitää yhteiskuntaa pystyssä. Kun ihmiset hahmottavat todellisuutta terveesti, myös yhteiskunta tekee niin. Siksi yhteiskunnan pitääkin huolehtia yksittäisistä ihmisistä tässä suhteessa. Oikea oppi suuntaa ihmisten mielenkiintoa tältä kannalta oikeisiin asioihin oikealla tavalla, jolloin ihmisten kasvu etenee tähän suuntaan täydellisyyden tavoittelemiseksi. Ihminen ei saa olla itsekäs ja tuhoava, vaan hän on Jumalan kuvana Jumalan edustaja maailmassa. Harhainen ajattelu suuntaa ajatuksia elämän kannalta pääasioiden sijaan merkityksettömiin sivuseikkoihin ja yhteiskunnallisesti vahingollisiin pyrkimyksiin. Tällaisen saadessa vallan yhteiskunnassa se tuhoutuu. Oikea oppi tukee elämän säilymistä ja sen jalostumista Kristuksen jalanjäljissä ja tälle käänteinen on harhaoppia. Tältä pohjalta voi arvioida suuntaa antavasti, mitä mikäkin on. Hyvä lainsäädäntö on myös opillisesti korrektia ainakin pääpiirteittäin. Toteuttaa kristinopinkin pyrkimyksiä. Tällaiselta pohjalta pohtien olen itse aukonut opillisen ajattelun logiikkaa ja oikean ja väärän välistä rajanvetoa.
Tämä antaa jonkinlaista näppituntumaa erottaa hyvin yleisellä tasolla käsitykset, jotka ovat epäterveitä, menemättä erityisesti yksittäisiin opillisiin määritelmiin.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Viitattuna tuohon yhteen aiemman kysymyksen vastaukseen "Martti Luther pohtii, että Paratiisi saattaisi olla ennemminkin olotila, kuin varsinainen paikka. Jumalaakaan ei voi sijoittaa yhteen paikkaan, vaan hän on läsnä kaikkialla. Näin helvettikin olisi käsitettävä olotilaksi, tai tietoisuuden tilaksi, eroksi Jumalasta, joka kalvaa ihmistä ja saa tämän voimaan huonosti. Olohan voi ihmisellä olla niin pohjattoman huono, että tämä voi vaikka tappaa itsensä, koska ei kestä enää" Niin tästä tuli mieleen yksi kysymys. Mitäs jos me ollaan jo helvetissä? Mitäs jos tämä elämä on oikeasti jo se helvetti? En usko, että monet teistä on, mutta mietin, jos minä olen siellä jo. Jos minun todellisuuteen on jo siellä. Elämäni on tällä hetkellä hyvin helvetillistä. Ei meinaa kestää, eikä jaksaa enää. Voimavarat menee jatkuvien vastoinkäymisten ja ikävien asioiden setvimiseen. On hyvin vaikeita asioita nyt elämässä läpi käytävänä. Monien ihmisten elämä on jo täällä maanpäällä yhtä helvettiä. Sitä haluaisi saada voimaa uskosta, mutta alkaa välillä ärsyttämään, kun koen olevani hylätty. Liikaa vastoinkäymisiä olen kokenut. Enkä ole saanut aikoihin turvaa siitä, että Jeesus tai Jumala pitäisi huolen. Ehkä hengelliset tilaisuudet auttaa siihen, kuön pääsisi menemään paikan päälle. Haluaisin taas kokea olevani vahvasti uskossa, tai tuntea läsnäolo voimakkaasti kuin ennen. Se tunne on hiipunut vuosien aikana, ei koskaan täysin vaimentunut, mutta haluaisin vielä kokea onnellisuutta uskosta. Mikä auttaisi hiipuvaan uskonliekkiin?
Vastaus:
Nimimerkille Mariahanna
Sinua koetellaan elämässä. Elämä on matka ajassa olomuodosta seuraavaan. Koko luomakunta huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa ( Room. 8:22) ollessaan muuttumassa olomuotoon, joka päästää kuolevaisuuden piiristä Jumalan lasten vapauteen( Room 8: 19-21). Myös me ihmiset podemme ahdistusta odottaessamme ruumiimme lunastamista kuolevaisuudelta vapaaksi( Room. 8: 23).
Tämä tarkoittaa sitä, että ahdistukset elämässä osoittavat meille, että me olemme tavoittelemassa uutta olomuotoa ja siis Jumalan huolenpidon kohteena. Vaikka emme aina jaksaisikaan luottaa taivaan isän tapoihin hoitaa asioita. Tällainen voi toisinaan tuntua helvetilliseltä, vaikka johtaakin elämää ihan eri suuntaan. Kiva ja hyvä ovat mitä suurimmassa määrin eri asioita ja usein ne johtavat ihmisiä elämässä ihan eri suuntiin. Kiva ei ole välttämättä lainkaan hyvää - ihan päinvastoin, eikä hyvä ole läheskään aina kivaa, vaikka hyvin usein niin on. Jumala ei ole kasvattamassa meitä ihmisinä eteenpäin, vaan hän kasvattaa meitä omina lapsinaan kohti aikuisuutta ja sen täydellisyyttä. Luulen, että siksi me saamme päällemme ajoittain suuria kuormia kannettavaksi. Harjoittumisen vuoksi.
Olen ihan varma, että sinä saat elämän ilosi vielä takaisin, kun asiat ajan myötä vähän asettuvat uomiinsa ja saat vähän levättyä kaikelta stressiltäsi. Taivas ja helvetti kamppailevat vallasta meissä ja se kumman tekoja me teemme ja kumman elämän pyrkimyksiä me sydämessämme toteutamme on se olemistodellisuus, mikä hapattaa meidät kaltaisekseen. Ei se, tuntuuko itsestä hyvältä vai pahalta ratkaise sitä, kummalle ihminen kuuluu, vaan se mihin hän uskoo. Elämä vahvistaa meissä niitä puolia, joita me eniten käytämme. Tämä kyllä kaatuu aina myös itsen ja oman olemisen päälle omaan olotilaan, joten ei asia ole myöskään merkityksetön. Äkkiseltään voisi jopa kuvitella, että tässä on näkyvissä piikikäs keppi ja maukas porkkana joilla meitä ohjataan elämässä ja elämän valinnoissa. Sanoisin, että kohti Kristuksen olomuotoa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Voisiko seurakunnat rukoilla maailmanrauhan puolesta? Ja etenkin, ettei kotimaamme joudu sotaan, sodan uhka on lähempänä kuin koskaan. Rukoileeko teidän seurakunta tämän puolesta?
Vastaus:
Nimimerkille Pray for Finland
Kyllä seurakunnat rukoilevat rauhan puolesta. Tätä vastausta kirjoittaessani olen valmistelemassa rukoushetkeä omassa seurakuntakodissani illaksi. Sama taitaa olla menossa kaikkialla Suomessa paraikaa. Voit liittyä todennäköisesti joukkoon oman seurakuntasi tilaisuudessa klo 19.00 tänään. Voimia hengellesi!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Miksi jumala hukutti pienet lapset ja kaiken elollisen? Miksi Jumala katui myöhemmin tekoaan? Saanko minä t.appaa jonkun ja katua..ja sit vaan taivaaseen. Tekisin kuten jumala..kiduttaisin lapseni hengiltä.
Vastaus:
Nimimerkille Ainoan lapsen tapan ja kidutan kuoliaaksi koska se on homo
Kiitos kysymyksestä. Kipuilet selvästi suurten kysymysten kanssa. Ihminen maailmassa on vähän samassa jamassa kuin valkoinen hiiri koelaboratoriossa. Paitsi, että me emme taida pysyä perillä kaikesta tapahtuvasta senkään vertaa, kuin laboratoriohiiri suhteessa tutkijoihin. Jumala on laadullisesti paljon korkeampi olento, kuin ihminen. Maailma on menossa kohti täyttymystä ja jotenkin kaikki muu tapahtuva on osa tätä suurta prosessia, jota Jumala vie eteenpäin. Me ihmiset emme voi kaikkinemme kuin roikkua kyydissä ja luottaa siihen, että kaikki päättyy hyvin, kuten meille on luvattu. Toki ihminen voi olla myös luottamatta Jumalaan maailman melskeissä, mutta se ei taatusti estä yhtään tulvaa, tai maanjäristystä, tai kuivuutta tulemasta. Olo ja elo vain on entistä sekavampaa kaoottisen maailman odottamattomuuden keskellä. Todellisuus kiistatta etenee kuten etenee meidän tahtomisistamme riippumatta.
En tiedä miksi Jumala katui tekoaan. Olisikohan tällä jotakin tekemistä kokeilun ja oppimisen kanssa? Luonnonvalintakin prosessina muistuttaa vähän kokeilemalla oppimista: syntyy variaatioita, joista jotkin toimivat ja toiset eivät. Ehkä luominen on oppimisprosessi, jossa täydellinen oppii lisää täydellisyyttä? Niin sitä sitten olisi muukin tapahtuminen tykkäsimme siitä, tai emme! Ja täällä meidän on elettävä kaiken seassa halusimmepa sitä, tai emme.
Sinä et ole Jumala, joten et voi, etkä saa toimia samalla tavalla autoritaarisesti kuin hän. Etenkään kun itse kritisoimalla toteat toimintatavan vääräksi. Jumalakaan ei tahdo tehdä väärin - hänhän katuu tekoaan ja osoittaa ihmiselle uuden tien pelastukseen Kristuksen kautta. Homous ei ole syy tappaa omaa lasta, tai yhtään ketään: Jumalakaan ei ole tuhonnut ihmisiä homouden tähden, Sodomassa ja Gomorrassakin tuho saattoi liittyä ennemminkin yleiseen holtittomuuteen ja vieraisiin kohdistuvaan vihamielisyyteen, kuin suoranaiseen sodomiaan.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Hei! Kysymykseni koskevat pääasiassa käsitettä helvetistä. Viittaako Raamattu enemmän siihen että kadotus tai helvetti olisi iankaikkinen kärsimys, vai enemmänkin ihmisen lopullinen tuhoutuminen, jolloin hän ei yksinkertaisesti pääsisi iankaikkiseen elämään? Sen verran on selvää että ne, jotka eivät pelastu taivaaseen, joutuvat ikuiseen tuleen, mutta tuhoutuuko ihminen tuossa tulessa ja vain tuli on ikuinen, vai onko myös ihminen siellä ikuisesti?
Vastaus:
Nimimerkille Tekstiä Tutkimassa
Tässä sitä onkin ajattelemista! Johanneksen ilmestys sanoo, että taivaaseen kuulumattomat heitetään tuliseen järveen, jossa Saatana, peto ja väärä profeetta kituvat ikuisesti rikinkatkuisessa, tulisessa järvessä(Ilm 20:10, 12-15). Johannes sanoo tuomittujen ihmisten kohdalla, että tämä on toinen kuolema. He joutuvat lieskojen keskelle, tämä on toinen kuolema(Ilm. 21:8). Johannes ei kuitenkaan sano, että ihmisiä kidutettaisiin ikuisesti.
Jopa kuolema ja tuonela heitetään tuliseen järveen, joka on toinen kuolema. Joutuvatko nämä kitumaan ikuisesti, vai lakkaisivatko ne vain olemasta?
Martti Luther pohtii, että Paratiisi saattaisi olla ennemminkin olotila, kuin varsinainen paikka. Jumalaakaan ei voi sijoittaa yhteen paikkaan, vaan hän on läsnä kaikkialla. Näin helvettikin olisi käsitettävä olotilaksi, tai tietoisuuden tilaksi, eroksi Jumalasta, joka kalvaa ihmistä ja saa tämän voimaan huonosti. Olohan voi ihmisellä olla niin pohjattoman huono, että tämä voi vaikka tappaa itsensä, koska ei kestä enää. Ihan ilman näkyvää syytä! (Tältä kannalta katsoen itsemurha ei kyllä ole mikään ratkaisu, vaan se siirtää ongelmat vain toisaalle ja voi jopa pahentaa tilannetta.)Ei tämä silti sulje pois sitä, että samanlaiset päätyisivät keskenään yhteen samaan paikkaan, kun kaiken olemassaolevan on kuitenkin oltava jollakin tavoin ja jossakin. Ehkä me televisioon verratakseni, jotenkin vaihdamme kanavaa kuollessamme ja päädymme sen myötä johonkin olotilaan ja todellisuuteen, ehkä johonkin unen tapaiseen, josta ei enää pääse pois? Yhteen samalla taajuudella olevien kanssa? Siinä tunnelma ja olotila varmasti nousee ihan uusiin korkeuksiin suuren joukon osana!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Ei lupaa julkaisuun
Vastaus:
Nimimerkille Aallotar
Ainakin Johanneksen evankeliumin 1.ssä luvussa 18.ssa jakeessa sanotaan, että Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä on opettanut meidät tuntemaan hänet.
1. Johanneksen kirjeessä 4.ssä luvussa 12.ssa jakeessa sanotaan, että Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Tuntuu, että Jumala olisi hylännyt minut. Kokoajan tulee vastoinkäymisiä lisää, eikä meinaa edellisistäkään selvitä. Vaikka kuinka rukoilen, tulee vaan lisää ongelmia, joihin olen aivan loppu. Tuntuu, että minua rankaistaan "synneistäni". Miten luottaa rukouksen voimaa? Rankaistaanko minua virheistäni?
Vastaus:
Nimimerkille Epäonninen
Tilanteesi kuulostaa hankalalta. En usko, että Jumala rankaisee sinua synneistäsi, koska pohdit asiaa. Varmaan olet huomannut pyytää häneltä anteeksi vajavaisuuttasi asioissa, jotka vaivaavat mieltäsi. Joskus vain asiat menevät vinoon: jotenkin omat asiat liittyvät laajempiin asiakokonaisuuksiin epäsuotuisalla tavalla. Yleensä tällainen korjaantuu vähän pidemmällä aikavälillä, kun asiat etenevät ja päästään taas normaaliin. Lisäksi elämme vuodenaikaa, joka on perusolemukseltaan aika pimeä, vaikka jonkin aikaa onkin jo valoisaa. Tällainen on aika väsyttävää ja väsyneenä itsekukin tekee normaalia helpommin virheitä, jotka tuottavat kaikenlaisia harmeja. Joten huolehdi ainakin siitä, että nukut tarpeeksi! Ja liikut riittävästi nyt kun sää sen sallii. Minä rukoilen puolestasi! Ja Jeesuksen nimessä!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Missä kohtaa Uudessa Testamentissa sanotaan, että Jeesus sovitti syntimme? Sanoiko Jeesus itse niin vai onko tämä jonkun kehittelemä käsitys, ettei julma kuolema ristillä olisi mennyt hukkaan?
Vastaus:
Nimimerkille Sinukka
Todella hyvin osuva kysymys! Raamatussa ei todellakaan toistella jatkuvasti, että Jeesus sovitti meidän syntimme, vaikka sitä paljon toistellaan kuitenkin kirkossa. Evankeliumeissahan Jeesus lähinnä antaa syntejä anteeksi ja opetuslapset saavat valtuutuksen samaan. Apostolitkin toimivat Jeesuksen nimissä ja paransivat ja antoivat syntejä anteeksi sitten kun Jeesus oli jo mennyt taivaaseen. Tilanne on melkeinpä sellainen, että mitään ristin uhria ei oikeastaan enää tarvita, vaan sovitus on tapahtunut jo Jeesuksen eläessä Jeesuksessa ja hänen toiminnassaan! Apostolit toimivat Jeesuksen valtuuttamana tämän nimissä Jeesuksen jälkeisenä aikana, kuten jo ennen tämän taivaaseenastumista Jeesuksen eläessä ristiä edeltävää elämää. Mutta evankeliumeissa vedotaan kyllä profeettojen ennustuksiin messiaasta, joissa puhutaan myös sovituskuolemasta kansan syntien tähden. https://raamattu.fi/raamattu/KR92/MAT.21/Matteus-21Linkki avautuu uudessa välilehdessä https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ISA.53/Jesaja-53Linkki avautuu uudessa välilehdessä https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ISA.55/Jesaja-55Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Paavali tuo selvästi esille Roomalaiskirjeessä 5.ssä luvussa ajatuksen Jeesuksen kuoleman luonteesta sovitusuhrina jakeesta 6 eteenpäin https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ROM.5/Kirje-roomalaisille-5Linkki avautuu uudessa välilehdessä Samaa opettaa meille Heprealaiskirje 9.ssä luvussa jakeesta 11 eteenpäin https://raamattu.fi/raamattu/KR92/HEB.9/Kirje-heprealaisille-9Linkki avautuu uudessa välilehdessä Nämä kirjeethän on kirjoitettu Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen, joten puhe Jeesuksen kuolemasta ei voi viitata muuhun.
Tämä tulkintatapa on ainakin vahvistanut käsitystä Jeesuksesta jo profeettojen ennustamana messiaana, mikä on evankeliumienkin perusajatus, jopa enemmän kuin Jeesuksen joutuminen ristille sovitusuhrina meidän syntiemme tähden. Tämä ajatus tulee enemmänkin esille kirjeissä. Mielenkiintoista tältä kannalta muuten saattaa olla se, että tutkijat ovat ajoittaneet Paavalin kirjeet jopa varhaisemmiksi, kuin evankeliumit. Ajatus ristin uhrista on siis ollut kirjallisessa muodossa jo ennen Jeesuksen evankeliumeissa kerrottua elämäntarinaa ja toiminnan historiaa ja elämän merkityksen pohtimista. Joten voidaan hyvin kysyä, että mikä oli ensin. Jos ja kun Jeesus ei lopultakaan jäänyt kuolleeksi, vaan elää edelleenkin, häneltä voi uskova edelleen pyytää syntejä anteeksi, kuten tekivät Raamatun kertomusten ihmiset, jotka uskoivat häneen. Toimintahan jatkuu edelleen ja Jumalan Henki toimii välittäjänä tässä välissä, meidän sydäntemme ja taivaan välillä!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Kun rukoilee, niin kumpaa pitää rukoilla, Jeesusta vai Jumalaa? Yleensä olen rukoillut enemmän Jumalalta apua, kuin Jeesukselta. En ole aiemmin ajatellut hirveästi asiaa, mutta tuli yhtäkkiä mieleen tämä.
Vastaus:
Nimimerkille Batsheva
Voit rukoilla yhtä hyvin Jumalaa, tai Jeesusta. Myöskin voit lähestyä Jeesuksen nimissä Isää Jumalaa ja voit rukoilla myös Pyhää Henkeä. Kaikissa tapauksissa kyse on perimmiltään samasta Jumalasta.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Metusalah (nykyisessä Raamatun suomennoksessa Metuselah; tunnetaan myös muodossa Metusalem) eli Raamatun mukaan 969 vuotta. Onko oikeasti mahdollista, että hän on elänyt noin vanhaksi?
Vastaus:
Nimimerkille Isabella
Esität hienon kysymyksen, johon minulla ei ole suoraa vastausta. Tämä mietityttää aina välillä minuakin. Nykytietämän mukaan ihminen voisi teoriassa saavuttaa 150:n vuoden iän, kun lääketiede vielä vähän kehittyy. Solujen toiminta huononee ja osa soluista menetetään ja niin ihminen vanhenee ja kuihtuu, kunnes solukanta on niin tuhoutunut, että ihminen kuolee pois. Martti Luther pohti, että alussa Paratiisissa täysin kitkatonta elämää Jumalan yhteydessä elävä ihminen ehkä tunsi jonkin yrtin tms, joka vahvisti ihmistä kuolemaa vastaan, mutta joka on jäänyt pois, ehkä karvaan makunsa vuoksi. Minä itse olen vähän pohtinut, että oikeita aineksia syömällä, mitä ikinä ne ovatkaan, kai voisimme saada itseemme ravinteita ja energiaa uusiutumista varten: luonnon mekaniikka sinänsä tuntee kyllä kyvyn uusiutua; on olemassa meduusa, joka voi palautua alkuun polyyppivaiheeseen ja syntyä uudelleen, joten tällainen toiminto sinänsä on olemassa. Eri kysymys on voisiko ihminen jollakin ravinnolla ja harjoituksella saada itsessään käyntiin jotakin tuon kaltaista toimintaa Turritopsis dohrnii - tämä meduusa elää ikuisesti (iltalehti.fi)Linkki avautuu uudessa välilehdessä. Kasvaminen kuitenkin meissä on osapuilleen tuota samaa toimintaa, mikä vain loppuu aikuisuuden myötä. Miksi? ja miten sen voisi käynnistää uudestaan? Ravintohan ei meiltä nykyään lopu kesken, ja jos kyse on vain tiettyjen ravinteiden saamisesta, se on varmasti järjestettävissä oleva asia.
Syntiin langenneena ihminen on nyrjähtänyt todellisuudessa sijoiltaan ja tätä voisi verrata moottoriin, jossa rattaat ovat nyrjähtäneet pois paikoiltaan, eikä mikään toimi kunnolla, vekotin vain kuluttaa kauheasti polttoainetta ja savuttaa, eikä jaksa toimia kunnolla. Ennen pitkää sen savuttama noki tukkii sen ja lika saattaa syttyä palamaan kuumenemisen myötä, samalla kun moottori kuluu loppuun kitkaisuutensa takia rattaiden tylsyessä ja kuluessa. Oikea elämänasenne voisi liittää ihmisen oikein muun luomakunnan elämänrytmiin ja hävittää "koneistojen" kitkaisuutta, eli tarkentaa informaatiota? Elimistö ehkä jaksaisi tehdä enemmän, eikä menisi epäpuhtauksista tukkoon, kykenisi ehkä jopa putsautumaan? Tähän sitten vielä se oikea ravinto ja elämäntavat?
Lääketiedekin tutkii vanhenemista ja osa tutkijoista lähestyy vanhenemista osapuilleen, kuten parannetavaa sairautta. Voi olla, että puhun tässä enemmän toiveista, kuin tiedosta, mutta ihmisen mahdollinen elinikä kaikkineen saattaa vielä nousta tuntuvasti. Tämän tietämyksen kertyessä me voimme sanoa enemmän siitä, mikä on voinut olla joskus maailmassa mahdollista. Tämän parempaa vastausta en osaa nyt esittämääsi kysymykseen antaa. On vain tehtävä kokeiluja oman elämän valinnoilla ja katsottava mihin se kantaa!
kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Ei lupaa julkaisuun
Vastaus:
Nimimerkille Lapin tyttö
Sinä oletkin päässyt tekemään isoja löytöjä. Asioiden tutkiminen itse avaa joskus isoja uusia ovia ymmärtämään asioita. Minusta sinä olet vahvasti uskossa sen mukaan, mitä nyt ihmisen avuin voi asiaa arvioida. Evoluutio ja muu, mikä on maailmassa menossa on Jumalan toimintaa ja johtaa aikanaan siihen täydellisyyteen, josta Raamattu puhuu ja jota kristikunta odottaa. Minä en osaa nähdä tiedettä ja uskontoa ollenkaan vastakkain - se mitä ne yhdessä muodostavat, on teologiaa, vanhalla tavalla, eli tiedettä Jumalasta niin pitkälle, kuin siihen suuntaan nyt voi nykyään tähystellä. Viimeisellä tuomiolla Kristus ottaa itselleen ne, jotka omikseen tunnistaa ja muut jäävät siitä ulos. Jumalan lapset muodostavat Jumalan perhekunnan perheyhtäläisyyden mukaan ja muut jäävät siitä kodista ulos riippumatta siitä, mitä me keskenämme sovimme, tai mihin kuppikuntaan/herätysliikkeeseen tms, me kuulumme. Päätös on Jumalan, eikä meidän, uskoimmepa me mitä tahansa. Tätä yksityiskohtaa ei saa unohtaa ajattelipa mistä tahansa, mitä tahansa! Itse löydetty usko varmasti muuten kantaa elämässä korkealla, jopa paremmin, kuin kasvattamalla saatu usko, joka voi olla loppupeleissä pelkkää opittua muodollisuutta. Mutta viimekädessä me olemme näissäkin asioissa yksilöitä.
kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Saako kristitty harjoittaa mielenosoituksia ja kapinoida yhteiskunnallisissa asioissa?
Vastaus:
Nimimerkille Anttoni
Periaatteessa ei. Valtiovalta kuuluu Jumalan asettamaan luonnonjärjestykseen ( Roomalaiskirje 13.luku alusta). Kristittyjen kuuluu totella esivaltaa, paitsi jos esivalta asettuu täysin poikkiteloin Jumalan kanssa(katso Apostolien teot luku 4 jakeesta 13 eteenpäin esimerkki). Silloin on syytä pyrkiä elämään Jumalan osoittamalla tavalla ja puhua sen puolesta. Tämä on ihan eri asia kuin mellakoiminen.
Esivalta Suomessa itse on kuitenkin päättänyt, että Suomi on demokraattinen yhteiskunta, jossa jokaisella on oikeus ilmaista oma mielipiteensä. Tähän kuuluu monenlaisia oikeuksia, jotka on annettu myös kristityille. Siksi mielenosoituksiin ja ilmauksiin voi osallistua. Raamattu siis kieltää, mutta oma esivalta antaa Raamatunkin valtuuttamana luvan. Tärkeintä on, että viimekädessä yritämme huolehtia yhteiskunnasta ja sen toimivuudesta yhteiseksi hyväksi.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Saako ihminen toivoa itselleen rikkauksia? Saako haaveilla olevansa rikas?
Vastaus:
Nimimerkille Kaaleppi
On ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että ihminen haaveilee rikkauksista. Eikä haaveiden toteutuminenkaan ole välttämättä pahasta. Tärkeää on se, minkä varaan ihan viimekädessä elämäsi rakennat. Ihmiset turvaavat elämäänsä erilaisilla asioilla: joku hamuaa elämän vaikeuksien turvaksi rahaa, toinen ystäviä ja kolmas valtaa, joku turvaa Jumalaan. Se minkä varaan viimekädessä rakennat elämäsi on se, mitä tosiasiassa palvot. Tämän hyväksi uhraat tiukassa paikassa viimekädessä ihan kaiken muun. Se normittaa ajattelua ja kaikessa toimit viimekädessä sitä silmälläpitäen. Kasvat palvomasi kaltaiseksi ajan edetessä. Jumala tahtoo tehdä sinusta kuolemattoman ikuisuusolennon, siinä missä raha, valta, tai ihmisten arvostus ruumiillistuvat ihmisessä omalla tavallaan, mutta jättävät itsen tyhjäksi. Tässä mielessä rikkaudesta voi tulla vakava rasite elämälle ja iankaikkisuudelle, jolloin se on oikeasti elämän tiellä. Silloin suosittelen jakamaan sen köyhille, jotta pääset jälleen elämän yhteyteen.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Täytyykö käydä jossain seurakunnissa ollakseen uskovainen? Olen ujo ihminen ja pelottaa mennä vieraiden ihmisten keskelle johonkin.
Vastaus:
Nimimerkille Anna-Katriina
Ei Tarvitse. Usko on sydämen ja mielen asia. Elämänasenne. Seurakunnan tehtävä on tukea ihmistä elämässä ja kristillisyydessä ja olla tässä mielessä saman mielisten ihmisten yhteisö.
Jos haluat joskus pyristellä ujoudestasi eroon, voi seurakunta olla ihan mukava paikka siihen. Täältä löytyy monenlaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita ja toimintaa ja tapahtumia, kunhan vielä karanteeni puretaan. Olet aina tervetullut, jos koet sen vielä joskus tarpeelliseksi.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
On väitetty, että Jeesus ei kuollut ristille vaan hän oli vain tajuttomana. Kyljestä vuotanut veri miekaniskun jälkeen todisti, että hänen verenkiertonsa toimi yhä ja hänet oli mahdollista pelastaa. Jeesus virvoitettiin voiteilla. Hän pakeni Intiaan ja kuoli siellä 80-vuotiaana. Miten voi todistaa, että tuollainen näkemys tapahtumien kulusta on väärä?
Vastaus:
Nimimerkille Epäilevä Tuomas
Kiitos kysymyksestä. Ainakin se vahvistaa väitettä Jeesuksen kuolemisesta, että ristiin naulinneet roomalaiset sotilaat olivat kuoleman ammattilaisia. Heidät oli koulutettu erikseen teloittajiksi ja heillä oli vankka kokemus asiasta. Roomalaiset pitivät kuria valloitetuilla alueilla kovin ottein ja siihen oli olemassa tällaisia erikoisjoukkoja. Ristiinnaulitseminen oli ollut jo pidemmän aikaa käytössä teloitusmenetelmänä ja se hallittiin hyvin. Erehtymisen riski teloitetun kuolemisesta on siksi olematon. Kyljestä sisään työnnetyn keihään tuottamat vahingot elimistölle olisivat myös olleet tuhoisat. Mainittu veren ja veden tuleminen haavasta voisi kai viitata keuhkoon?(Joh. 19:33-34). Vasta tämän jälkeen ruumis otettiin alas ristiltä ja luovutettiin haudattavaksi.
Intiaan menemistä on vaikea todistaa mitenkään perin. Myöskään Jeesuksen menemistä Intiaan ei voi todistaa. Siellä on kristittyjä, mutta perimätiedon mukaan he ovat apostoli Tuomaan lähetystyön tulosta. Tuomas taas oli näkemässä itse, kun Jeesus kuoli ja hän on se, joka työnsi sormensa ylösnousseen haavoihin, ennen kuin uskoi näkemänsä. Tuomaskristittyjen olemassaolo puhuu Jeesuksen tarinan puolesta. Miksi Tuomas olisi muuten vaeltanut Intiaan levittämään tietoa Jeesuksesta? Ellei juuri kuoleman voittaneen mestarinsa innoittamana? Tai ylipäänsä apostolit, jotka lähtivät maailmalle julistamaan uutta uskoa henkensä kaupalla, valmiina kuolemaan asiansa puolesta? Miksi muuten he olisivat olleet niin tavattoman rohkeita? Me olemme saaneet kristinuskon Suomeen asti tämän seurauksena.
Vähän epäilisin myös ajatusta voiteilla elvyttämisestä. Ne eivät ole niin tehokkaita, että niitä käytettäisiin sairaaloissa yms nykyään hoitokeinoina. Jos Jeesus olisi ollut elvytettävissä verenkiertoa kiihdyttävällä voiteella tms. niin, eikö roomalainen tappamisen ammattimies olisi huomannut niin hyväkuntoisen ihmisen vielä elävän? Voiteet vaikuttavat kuitenkin aika pinnallisesti iholle siveltyinä.
Tällaisista syistä tuntuu luontevimmalta ajatella, että Jeesus todella kuoli teloittajiensa käsissä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Tarkoittaako tämä että uskova ei saisi mennä naimisiin ateisitin tai muuhun uskontoon kuuluvan kanssa?
Vastaus:
Nimimerkille M
Siinäpä vasta kysymys! 1. Korinttolaiskirjeessä 7.ssä luvussa Paavali pohtii avioliittoa ja eroamista. Jakeissa 12 ja 13 Paavali sanoo, että kenenkään ei pidä erota ei-uskovasta puolisosta, jos tämä suostuu yhteiselämään. Seuraavissa jakeissa hän jatkaa, että mikäli ei-uskova haluaa jättää uskovan, tämä voi erota. Aiemmissa jakeissa Paavali kieltää yleisesti ottaen kokonaan eroamasta avioliitosta. Uskova puoliso pyhittää yhteiselämässä ei-uskovan.
Tältä pohjalta katsoen 2.ssa Korinttolaiskirjeessä saatettaisiin puhua ennemminkin uskonnollisten yhteisöjen yhteydestä, kuin avioliitoista. Paavalin aikana pakanauskonto oli vielä voimissaan ja osa kristityistä oli niistä kääntyneitä. Näin he saattoivat seurata Kristusta ja samalla olla sidoksissa vanhaan uskontoonsa. Paavali saattaisi pelätä synkretismiä, uskontojen sekoittumista, kun se kaikki elää rinnakkain ja ehkäpä jopa samoissa tiloissa. Tämä on tuottanut tilanteen, että jo kristityiksi kääntyneet ovat alkaneet lipsua takaisin vanhan puolelle, eivätkä oikein opi ymmärtämään kristittyä tapaa nähdä todellisuutta. Tästä samasta on kysymys juutalaisten kanssa, kun Paavali pohtii lain merkitystä pelastukselle ja uskon suurempaa arvoa. Kysymys voisi olla alkukirkon aikaisesta tarpeesta vetää rajaa muihin uskontoihin nähden.
Varmaan tähän jossakin määrin liittyy myös ajatus siitä, että uskovan olisi parempi avioitua toisen uskovan kanssa, kuin ihan uskottoman kanssa.
Minusta 7: ssä luvussa heijastelee ennemminkin uskonnollisten yhteisöjen valtataistelu tms, kuin sopimattomina pidetyt särkyneet avioliitot, ajatellen kysymyksessä pohtimaasi Raamatunkohtaa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että teidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä?
Vastaus:
Nimimerkille Mariella
Tärkeä kysymys! Jeesus tarkoittaa, että ihmisen pitää muuttua toiseksi, kuin hän oli aiemmin. Ihmisen pitää lakata elämästä ihmisen elämää ja alkaa elää Jumalan elämää ja alkaa tätä kautta kasvaa ulos ihmisyydestä kohti jumaluutta. Tähän ihminen ei pysty itse, vaan sen saa aikaan Jumalan Henki, joka tulee ihmiseen vaikuttamaan tähän. Ihminen siirtyy siinä Jumalan lapseuteen kasvaakseen kohti sitä seuraavaa aikuisuutta ja tavoitellakseen siihen liittyvää kuolemattomuutta. Henki herättää tullessaan ihmisessä uskon, joka alkaa vähitellen vaikuttaa tämän elämässä ja muovaa tätä joskus jopa täysin huomaamatta. Itse ihminen ei voi tehdä asialle yhtään mitään, mutta sen puolesta voi hyvin mielessään rukoilla. Pyytää Jumalalta henkeä synnyttämään uudelleen Jumalan lapseuteen.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Voisitko laittaa hyviä Raamatun kohtia, jotka sopivat masentuneille ihmisille? Toisivat toivoa masennuksen ja epätoivon keskellä.
Vastaus:
Nimimerkille Lina
Kiitos kysymyksestä. Tässä on joitakin Raamatunkohtia. Olen saanut tässä vähän apua parilta työtoveriltani. Tällaisten tekstinkohtien valikoimisessa on sellainen ongelma, että eri ihmiset kaipaavat tukea eri syistä. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Kaikilla on oma vaikuttava historiansa ja toiveensa tulevaisuuden suhteen elämässä.
psalmi 23 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.23/Psalmit-23Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 121 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.121/Psalmit-121Linkki avautuu uudessa välilehdessä
- Johanneksen kirje 4.luku jakeesta 7 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1JN.4/1.-Johanneksen-kirje-4Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Roomalaiskirje luku 5 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ROM.5/Kirje-roomalaisille-5Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 139 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.139/Psalmit-139Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 42 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.42/Psalmit-42Linkki avautuu uudessa välilehdessä
filippiläiskirje 4.luku https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PHP.4/Kirje-filippil%C3%A4isille-4Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Muista, että olen sanonut sinulle: "Ole rohkea ja luja, älä pelkää, äläkä lannistu.
Herra, sinun Jumalasi on sinun kanssasi kaikilla teilläsi." (Joosuan kirja 1:9)
Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra: Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia:
Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.( Jeremian kirja29:11)
- Johanneksen kirje 4. luku https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1JN.4/1.-Johanneksen-kirje-4Linkki avautuu uudessa välilehdessä
1Johanneksen kirje 1. luku https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1JN.1/1.-Johanneksen-kirje-1Linkki avautuu uudessa välilehdessä
1.Johanneksen kirje 3. luku https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1JN.3/1.-Johanneksen-kirje-3Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 4 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.4/Psalmit-4Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 8 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.8/Psalmit-8Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 13 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.13/Psalmit-13Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 16 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.16/Psalmit-16Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 19 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.19/Psalmit-19Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 32 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.32/Psalmit-32Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 43 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.43/Psalmit-43Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 46 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.46/Psalmit-46Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 65 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.65/Psalmit-65Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 96 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.96/Psalmit-96Linkki avautuu uudessa välilehdessä
psalmi 103 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.103/Psalmit-103Linkki avautuu uudessa välilehdessä
sananlaskut 26 https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PRO.26/Sananlaskut-26Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Kun joku eroaa puolisostaan niin pitääkö hänen sen jälkeen pysyä naimattomana Raamatun mukaan? Joidenkin uskovaisten mielestä vain silloin, jos puoliso on kuollut, on mahdollista avioitua uudelleen.
Vastaus:
Nimimerkille Joanna
Mielenkiintonen tilanne. Nimittäin molemmat vaihtoehdot tähän kysymykseen ovat tavallaan oikein. Markuksen evankeliumin 10.ssä luvussa, jakeesta 4 eteenpäin asiaa käsitellään. Jeesus sanoo, että puoliso, joka avioituu uudelleen eron jälkeen tekee aviorikoksen. Tämä koskee molempia. Ero sinänsä on mahdollinen pitkin hampain. Paavali pohtii samaa asiaa 1. Korinttolaiskirjeessä 7.ssä luvussa, jakeesta 10 eteenpäin. Hän ei antaisi lupaa edes erota, paitsi jos vain toinen parin osapuoli on kristitty. Jos ei-kristitty tahtoo erota, hänen voi antaa mennä. Jakeessa 39 Paavali sanoo, että vaimo kuuluu miehensä yhteyteen niin kauan, kuin tämä elää, mutta on miehen kuoltua vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan vaikuttimet ovat kristilliset. Paavalin kanta on ollut aikalailla vallitseva kristillisessä kirkossa: roomalais-katolisille avioero on edelleenkin käytännössä mahdoton asia kirkollisesti.
Vanhassa testamentissa 5.ssä Mooseksen kirjassa luvussa 24 annetaan miehelle lupa antaa erokirja vaimolleen, jos hän ei jostakin syystä pidäkään tästä. Tämän jälkeen vaimo saa mennä toisen miehen vaimoksi, mutta aiempi mies ei tämän jälkeen enää saa ottaa entistä vaimoaan takaisin mistään syystä. Vaimosta tulee hänelle saastainen.
Uskonpuhdistajat reformaation myötä hyväksyivät avioeron aviorikoksen, tai aviollisen kyvyttömyyden tähden. Syyllisen osapuolen piti aviorikoksen tapauksessa poistua kokonaan paikkakunnalta ja kadota iäksi. Syytön osapuoli sai taas avioitua uudestaan. Joten käytäntö asiassa on vähän muuttunut jo 1500-luvulla. Kun hallitsijoiden päätöksellä avioituneille rapsahti helposti kuolemantuomio aviorikoksesta, ei eroamista käytännössä juuri tarvittu. Se korvautui leskeytymisellä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Miten hyvät ihmiset pelastuivst ja pääsivät taivaaseen ennen Jeesuksen tuloa maan päälle?
Vastaus:
Nimimerkille Ystävän kysymys johon en osannut vastata
Kiitos kysymyksestä. Tämä ilmenee Heprealaiskirjeen 11.ssa luvussa. Siinä tulee ilmi, että ilman uskoa ei kukaan ole Jumalan mielen mukainen(jae 6). Jakeessa 25 sanotaan, että Mooses arvosti enemmän Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä, kuin koko Egyptin rikkautta. Tämä tarkoittaa sitä, että Kristukseen oli mahdollista uskoa jo etukäteen. Abrahamkin eli täydessä Jumalan valtakunnan odotuksessa jo kauan ennen Jeesuksen aikaa. Jakeessa 5 sanotaan jopa, että patriarkka Henok lähti ajasta ikuisuuteen kohtaamatta kuolemaa. Siis koki sellaisen taivaaseenastumisen, kuin Jeesus myöhemmin, ja jollaista kristikunta ikävöiden vielä odottaa. Ilmeisesti lähempänä alkuparatiisin aikaa oli vielä niitä, joiden suhde Jumalaan oli vielä terve, vaikka samaan aikaan epäjumalien kultit rehottivat vaatien omia uhrimenettelyjään ja ne sotkivat israelilaisten Jumalatuntemuksen, mikä sittemmin aiheutti kovia reaktioita profeettojen joukossa ajoittain.
Profeetat alkoivat profetoida selkokielisesti tulevasta messiasta ja myös tähän on ollut mahdollista uskoa jo silloin.
Joten usko Jumalaan on ollut ovi paratiisiin jo aiemmin ja se kykeni tavoittamaan myös Kristuksen varmana tulevaisuuden lupauksena tulevasta pelastuksesta.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Minkä takia Raamattu ei kerro mitään Jeesuksen elämästä ikävuosien 13-29 väliltä?
Vastaus:
Nimimerkille Ronja
Luultavasti sen takia, että Raamattuun päätyneet kirjoitukset kirjoittivat ihmiset, joille tärkeintä olivat Jeesuksen opetukset, sekä Jumaluus. Jeesuksen varsinainen toiminta-aika kesti todennäköisesti vain muutaman vuoden siinä kolmenkymmenen ikävuoden huippeilla ja tämä on koettu tärkeäksi perinteeksi välittää eteenpäin. Se on julistusta kuoleman voittaneesta Jumalan pojasta, joka voi antaa seuraajilleen uuden jumalallisen elämän puhtaalta pöydältä ja jonka opetukset tähtäävät sellaiseen elämään, että se kasvattaa ihmistä suuntaan, jossa kuoleman valta murtuu prosessin edetessä ajassa ja ajallisen jälkeen. Jeesuksen varhaislapsuus on tärkeä siksi, että Jeesuksen erilainen syntymä on haluttu tuoda esille perustelemaan hänen erityislaatuisuuttaan. Näin Jeesuksen kytkeytymisen esille tuominen vanhaan Daavidin kuningassukuun käy luontevasti. Tämä myös liittää Jeesuksen elämäntarinan Vanhan testamentin profetioihin tulevasta messiaasta, millä on aikanaan varmasti ollut suuri vaikutus julistustyön kohteena oleviin juutalaisiin. Kohtaus synagogassa kaksitoistavuotiaana tuo esille sen, että Jeesus oli pyhien kirjoitusten tulkinnassa varteenotettava tekijä jo keskenkasvuisena, mikä viittaa Jumalan jälkeläisyyteen asioiden luontaisen ymmärtämisen kautta. Todennäköisimmin Jeesus eli lapsuutensa ja lähetysaikansa välisen ajan ihan normaalia sen ajan ikäistensä elämää, eikä siinä ole ilmennyt mitään kertomisen arvoista. Siksi siitä ei ole kerrottu mitään.
Raamatun perusluonne on välittää ihmisille se olennainen tietoaines, joka välittää Jumalan työn ja vaikutuksen ihmisiin, avaa heidän sydämensä sille. Herättää uskon. Ei niinkään toimia jonakin historian tietokirjana, vaikka siinä sitäkin ulottuvuutta on määrätystä näkökulmasta. Jeesuksen muutaman vuoden lähetysaika on kantanut vuosituhansia eteenpäin aina meidän päiviimme asti niin, että aivan turhaan hän ei opettanut ihmisille oikeaa tapaa kohdata Jumala. Työ elää edelleen ja Raamattu vie Sanaa edelleen eteenpäin uusille vastaanottavaisille sydämille näiden pelastamiseksi, Paratiisin lopulliseksi tulemiseksi ja Jumalan kunniaksi.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Olen kuullut sanottavan, että Jumala ei anna suurempaa taakkaa kuin mitä ihminen jaksaa kantaa. Pitääkö tämä paikkansa?
Vastaus:
Nimimerkille Jasmine
Esittämäsi kysymys osoittautuu pitemmän pohdiskelun tuloksena yllättävän hankalaksi. Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeessä 10:ssä luvussa jakeessa 13:" Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
Tämä edellinen lause tuntuisi sanovan, että Jumala huolehtii siitä, että ihmisille ei anneta isompaa taakkaa, kuin he jaksavat kantaa. Minusta tämä ei tarkoita sitä, etteikö silti voisi ihmiselle tippua päälle raskaitakin koettelemuksia: niinhän elämässä tosiasiassa käy ajoittain. Jumala vain samalla vahvistaa ihmistä niin, että tämä alkaa selvitä taakkansa kanssa ja vahvistuu taakkojensa mittaiseksi. Lisäksi kaikki tässä ajallisuudessa alkava vahvistuminen jatkuu ikuisuudessa: Jumalan silmin kuolevaisuus ei ole samanlainen raja ja rasite, kuin meille ihmisille, jotka näemme vain tämän yhden osa-alueen koko olevaisuudesta, emmekä hahmota kuoleman jälkeistä todellisuutta. Tässä tilanteessa tulevaisuuden toivo ja optimismi saattavat olla yllättävän tärkeitä avuja ja usko tukee sellaisten ominaisuuksien pysymistä ihmisellä. Tekstikatkelmassa Paavali puhuu opettamalleen uskonyhteisölle, joten tämäkin asia on huomioitava.
Tätä ajatusta voisi varmaan kritisoida jotenkin siitä käsin, että on kuitenkin olemassa paljon ihmiskohtaloita, joissa ihmiset eivät ole kestäneet kaikkea kokemaansa ja ovat sitten päätyneet itse lopettamaan oman elämänsä, kun eivät jaksa kantaa taakkojaan. Tällaista tapahtui ainakin sotien jälkeen ja aikanakin. Tällaista voi tapahtua masentuneille edelleenkin. Teko osoittaa, että meille näkyvä jaksaminen on loppunut aivan tyystin. Ehkä on siis sittenkin taakkoja, jotka ovat liian raskaita kannettaviksi ihmiselle? Pahasti asia näyttää siltä.
Toisaalta itsensä tappaminenkaan ei ehkä kuitenkaan päästä rikkoutuneita ihmisiä pinteestään ja he joutuvat kuitenkin vahvistumaan kokemustensa mukaisiin mittoihin siellä toisella puolella? Kuolemahan ei välttämättä ole pakotie selvittämättömistä ongelmista, vaan se saattaa johtaa vain erilaiseen selvitys- ja selviämisprosessiin toisenlaisissa olosuhteissa!? Raamatun teksti ainakin ohjaisi näkemään asian jotenkin näin päin. Vaikka rankaksi tämä näin nähtynä menee - riippumatta siitä, että lopussa kiitos seisoo. Siinä olisi ainakin kestettävä paljon.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Kaikki ihmiset eivät pidä toisistaan. Paratiisi ei ole paratiisi, jos siellä on jotain ihmisiä, joista ei pidä. Onko paratiiseja maanpäällisen elämän jälkeen vain yksi vai monta? Lisäksi kun ihmiset pitää eri asioista, niin yksi paratiisi ei ole kaikille paratiisi. Se mikä on toiselle hyvä, ei välttämättä ole toisen mielestä paratiisi. (Esim. Lempimaisemat, lämpötilat ja muut). Ehkä tämän takia maanpäällinen elämä ei voi olla koskaan paratiisi, koska ihmiset eivät pidä samoista asioista, sillä ihmiset ovat erilaisia keskenään. Eri mielipiteistä tulee kinaa ja riitaa. Tuli kerran mieleen tällainen ajatus.
Vastaus:
Nimimerkille Elisheva
Mielenkiintoinen ajatus! Tätä Paratiisijuttua voisi tarkastella, vaikka paratiisi- ja helvettijaottelun avulla. Kysymys on pitkälti perusasenteista. Paratiisiin kuuluvat ne, jotka Jeesus tuntee omikseen. Kyse on perheyhtäläisyydestä Jumalan kanssa. Jumalan kaltainen ihminen on luontaisesti epäitsekäs, muista huolehtiva ihminen, joka toteuttaa elämällään luontaisesti Jumalan pyrkimyksiä. Näin tämä elää Jumalan elämää, vaikka ei kykenisikään aina toteuttamaan näitä sydämen pyrkimyksiä erilaisten elämää kuormittavien syiden ja rasitteiden tähden.
Tälle käänteinen ihminen on itsekäs, omaa etuaan luontaisesti etsivä ihminen. Tällainen ihminen ei piittaa tosiasiassa muista, kuin itsestään ja tuottaa muille surutta vahinkoa edistäessään omia etujaan niin paljon kuin vain pystyy. Sodat ja rikokset syntyvät tältä pohjalta.
Edellä mainittu ihminen on sitä tyyppiä, joka alkaa kasvaa Jumalan täyttä kaltaisuutta kohti ajassa ja jatkaa sitä ajallisen elämän jälkeenkin, vaikka on epätäydellinen ja erehtyvä tässä kaltaisuudessaan, rikkinäisyyden rasittamana vielä ajallisen elämän aikana. Jälkimmäinen ihmistyyppi taas kasvaa tästä pois päin kehittyen ja vahvistuen omien arvostustensa mukaisessa elämässä ja sen mukaisissa toimissa aina täydellisyyden huippuun asti vielä ajallisen elämän jälkeenkin. Tämä kasvaminen ja kehittyminen jatkuu aina aikojen loppuun asti molemmissa suunnissa.
Ajattelen, että kun paratiisiin ja helvettiin kootaan aikojen lopun jälkeen saman suuntaisesti asennoituvat persoonallisuudet niin, että he voivat ruokkia toinen toisensa jalostumista omiin suuntiinsa, aletaan saavuttaa täydellisyyttä suurten joukkojen voimin, kun rauhantekijät puuttuvat riitelijöiden seasta ja kukaan ei ole rasittamassa muista huolehtivien rauhan tekijöiden elämää itsekkäillä pyyteillään. Hyvä olo Paratiisissa syntyy tässä siitä samankaltaisuudesta ja riippumattomasta harmoniasta, joka voi olla olemassa vasta kun kiusantekijät ja sodanlietsojat katoavat tuottamasta vahinkoa omilla pyrkimyksillään ja muista huolehtiva rakkaus on kaikki kaikessa, sillä itse Jumala on se rakkaus( 1. Joh. 4: 8, 16b).
Minä uskoisin, että tämä kasvuprosessi matkalla kohti täyttymystä hioo pois kaikista ne säröt ja särmät, jotka tässä ajassa tuottavat ongelmia. "Väärät tyypit" eivät siksi enää pilaa elämästä iloa: kukaan ei enää ole sellainen. Lisäksi ruumiin heikkoudet häviävät, emmekä enää joudu kärsimään mistään heikkouden tuottamista huonoista oloista, vaan kaikki on aina tältä kannalta hyvin. Kun oma sisäinen hyvä olo on oikein äärimmäisen voimakas, on se täydellisen riittävä sellaisenaan, eikä se enää kaipaa ja tarvitse ulkoista tukea, kuten ollessaan vielä vajavainen ja heikko. Vanhat teologit, kuten Martti Luther pitävät Paratiisia ennemminkin olotilana, kuin suoranaisena paikkana. Se on yhtä läsnä kaikkialla, kuin itse Jumala. Juutalainen sananparsi sanoo: saat kolikon, jos kerrot missä Jumala on ja saat kaksi kolikkoa, jos kerrot, missä Jumala ei ole.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Jeesus sanoi, että jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Tarkoittaako tämä myös niitä syntejä, joita ihminen on jo katunut ja pyytänyt anteeksi Jumalalta? Millainen tapahtuma tämä viimeinen tuomio tulee olemaan?
Vastaus:
Nimimerkille Aada Evelia
Jeesus varoittelee tässä Matteuksen (12.luku, jakeet 36,37)kohdassa ihmisiä lörpöttelemästä katteettomasti toisista ja toisten asioista, koska siinä kylvää vain perusteettomia käsityksiä, jotka tuottavat ihmisille ja Jumalan työlle vain vahinkoa. Ihmiset kertovat tiedettynä totena asioita, joista he eivät tosiasiassa tiedä mitään. Näin ihmisiä ja asioita ymmärretään turhaan ihan vinoon. Huono juttu, jos tällaisen pohjalta yritetään toimia: tulee kaikenlaisia vahinkoja. Totuus ja oikea tietämys ovat asioita, joiden välittämiseen puhe on tarkoitettu. Se on lähimmäisten hyväksi ja Jumalan kunniaksi. Se mitä sydämessä asuu, valuu suun kautta puheena ulos. Luulen, että meissä kaikissa on vähän tätä vikaa ja siitä pitää hiljalleen kasvaa ulos: suu on nopeampi kuin aivot ainakin hetkittäin.
Raamattu esittää näkemyksenään, että Jeesus suurena hallitsijatuomarina tulee jakamaan ihmiset hyviin ja huonoihin. Toiset passitetaan taivaan iloon lopullisesti ja toiset ikuiseen tuleen sen mukaan millaisia he ovat: miten he huolehtivat muista, erityisesti heikommistaan.(Matteus 25:31-46). Tätä voi soveltaa myös lörpöttelijöihin: toiset toimivat muista piittaamatta vahingoittaen toisia ja toisia vahingot harmittavat ja heissä paha tapa korjautuu pois ajan myötä. Näiden vahinkoja ei enää lasketa laisinkaan, vaan he saavat anteeksi. Hehän ovat kuitenkin olleet kasvamassa pois vahingollisesta.
Minä voisin uskoa myös ajatukseen, että se minkälaisina me kasvamme, vahvistuu meissä ajallisen elämän jälkeisessäkin olotilassa kaiken aikaa kehittyessämme kohti lopullista täydellisyyttä sellaisina kuin olemme. Toiset ovat elinkelpoisia ja kykenevät sopeutumaan ja elämään ja kehittymään edelleen siinä tilassa, toiset taas ovat jotenkin poikittain suhteessa kaikkeen ja karsiutuvat pois, ehkä jotenkin kitkan kuluttamana. Näin ikuiseen tuleen ei joutuisi olemaan ikuisesti, mutta elämän päättyminen olisi ihan lopullinen. Ehkä minä sorrun tässä tieteellisesti ajattelemaan pyrkivänä ihmisenä vähän teoretisoimaan liikaa. Mutta ajatus vastaa sitä, miten luonnonlakien tiedetään toimivan biologian tutkimassa todellisuudessa elämän edetessä ja jalostuessa. Miksi muu todellisuus noudattaisi muita periaatteita? Kaikkihan on Jumalan luomaa ja ylläpitämää.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kysymys:
Miten synnit saa anteeksi? Millaisen rituaalin pitää tehdä? Vai pitääkö mennä ehtoolliselle?
Vastaus:
Nimimerkille Joosua
Tämä onkin tärkeä kysymys kristinuskon ymmärtämiseksi. Synnit saa anteeksi uskon tähden Jeesukseen ja tämän ristinkuolemaan. Ristillä Jeesus kuoli lopullisena, viimeisenä uhrina ihmiskunnan puolesta. Tässä Jumala antaa synnit anteeksi pelkän hyvyytensä tähden, etkä sinä pysty tekemään itse yhtään mitään tämän edistämiseksi: ei rituaaleja, eikä hyvitystekoja. On vain tunnustettava Kaikkivaltiaan edessä, oma vajavaisuus ja rikkinäisyys, joka estää olemasta täydellinen, kuten Jumala itse on täydellinen. On uskottava Jeesukseen Jumalan poikana, joka voi vapauttaa ihmisen tämän syntivelasta ja opettaa elämään Jumalan lapsen elämää. Pyydettävä anteeksi taivaan isältä, vaikkapa ihan hiljaa mielessään ja luotettava tähän.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe