Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Jotkut henkilöt ovat kertoneet kehostapoistumiskokemuksista ja joillain on kokemuksia taivaskäynneistä. Ovatko nämä oikeasti mahdollisia?
Nimimerkille Jade Coral
Tätä minäkin olen miettinyt paljon. Paavali puhuu jostakin kehosta poistumis kokemuksen kaltaisesta toisen Korinttolaiskirjeen 12:ssä luvussa, heti alussa. Siinä on tullut käytyä Paratiisissa jossakin muodossa. Shamaanit, varhaiskantaisissa yhteisöissä vaikuttavat poppamiehet, sanovat pääsevänsä ulos ruumiistaan päälaessa olevan aukon kautta. Näin he voivat käydä esi-isien luona tuonpuoleisessa, tai etsiä riistaa metsästäjille: joskus jonkin eläimen hahmossa. Martti Luther muuten tuntee myös tällaisen aukon, hän kutsuu sitä henkireiäksi ja se menee tukkoon moneksi päiväksi viinin liian runsaan juomisen jälkeen. Se on tila, jonka tukkeutuminen sumentaa myös ajatuksia. Viikingit tavoittelivat vähän samaa, kuin poppamiehet, menemällä kuolleitten sukulaisten haudalle, käyttämällä päihteitä raskaasti ja nukkumalla haudalla päästäkseen tapaamaan näitä kuoleman rajan taakse.
Minusta moderneissa kehostapoistumiskokemuksissa on tullut sama asia esille. Ruumiista luiskahdetaan ulos päälaen kohdalta. Päälaella ihmisellä on ns.komplementoiva assosiaatioalue, jossa yhdistyvät erilaiset aistimukset ja muistitieto ja suunnittelun ajatukset. Eli tiedonkäsittelykoneisto siinä kohdassa päätä tuntuu suurelta. Tämä voisi selittää kokemusta monellakin tavalla: jonakin elimistöperäisenä kuplintana joka liittyy jotenkin suuren hermokimpun moniulotteiseen toimintaan. Tämä ei kylläkään poissulje toista selitystä, eli ulkoisen vaikuttavan tekijän mahdollisuutta, eli koettua tapahtumaa, mutta yhdistää sen ruumiin aineellisen aistimisen piiriin. Tutkijat ovat voineet tuottaa oikean tuntuisia kehostapoistumiskokemuksia sähköisesti aivoja ärsyttämällä, mikä voisi viitata aivoperäiseen kokemukseen. Toisaalta aivoaluetta sähköisesti ärsyttämällä on saatu lampaiden aivot luulemaan, että on kylmä ja ne ovat alkaneet kasvattaa talvikarvaa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois oikeaa ja alkuperäistä syytä kasvattaa karvaa, eli säiden ajoittaista kylmyyttä. Joten aivojen ärsyttäminen ei taida kyetä selittämään asiaa mitenkään. Tiedollisesti olemme tyhjän päällä. Emme tunne todellisuutta riittävästi tämän asian selvittämiseksi.
Minä kuitenkin ajoittain mietiskelen itsekseni ja tutkiskelen siten tätä asiaa. Yritän ymmärtää, mitä siinä voisi tapahtua. Luemmeko todellisuutta muullakin tavoin, kuin perinteisten aistien kautta, mikä voisi näkyä intuitiona? Pääsisikö tätä kautta eteenpäin? Emme tiedä vielä tarpeeksi todellisuuden rakenteesta asian tieteelliseksi selvittämiseksi, mutta itsen tutkistelu ja mietiskely voisi ehkä antaa viitteitä jostakin.
Viimekädessä tässä on kysymys asiasta, jota voi vähäisessä määrin yrittää lähestyä kokemuksen ja rukouksen kautta, tyytyen siihen, että asiat ja niiden selviäminen jää viimekädessä Jumalan käsiin. Joku voi saada asiasta siivuja maistiaisiksi. Paavali todistaa toisessa Korinttolaiskirjeessä ihmeellisestä kokemuksesta. En usko, että hän olisi itse keksinyt moisen tarinan totuuden todistuksekseen - ihminen, joka oli valmis kuolemaan Jumalan valtakunnan työn puolesta ja ilmeisesti myös joutui maksamaan kutsumuksestaan tuon äärimmäisen korkean hinnan. Jos on valmis kuolemaan totuuden tähden, ei kai ole valmis hylkäämään sitä muutenkaan. Se on siihen liian pyhä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Eräs henkilö profetoi minulle, että minusta tulee evankelista ja ihmisten kuuntelija. Mistä tietää, mitkä profetiat tulevat Jumalalta ja mitkä ovat ihmisen omaa mielikuvitusta?
Nimimerkille Elea Ingrida
Vaikea kysymys. Voisikohan tässä vaikka ajatella, että profetiat, jotka saavat kuulijansa rakentumaan Jumalan työhön, ovat todennäköisemmin Jumalalta ja pelkäksi viihteeksi ja äimistelyn aiheeksi jäävät profetiat ovat ihan varmasti ihmiseltä? Jumala kutsuu meitä valtakuntansa rakentajiksi, eli edistämään hänen hyväänsä ja kasvamaan hänen kaltaisuudessaan. Siihenhän Raamatunkin profeettojen ennustukset viimekädessä liittyvät. Tähän liittymättömät profetiat, tai tälle vastaiset profetiat jäävät irti siitä kokonaisuudesta, johon niiden pitäisi liittyä. Ainakin näitä minä epäilisin heti kylmiltään. Sinun kuulemasi profetia kuulostaa siltä, että se saattaisi osaltaan kutsua sinua tarpeelliseen tehtävään - ehkä se siis todella on oikea profetia? Tai osoittautuu sellaiseksi ainakin jos se toteutuu. Jumalan puhuttelun ja mielikuvituksen tuotoksen erottaminen voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta, jos ennustettu asia toteutuu.
Sinuna luottaisin asiassa omaan kutsumukseen. Siihen oivallukseen, tai henkiseen tarpeeseen, joka johdattaa sinua ottamaan oman paikkasi elämässä sinulle sopivassa tehtävässä. Oli se sitten profetian mukainen tai ei. Saatat vaikka toteuttaa profetian jollakin epäsuoralla tavalla, toimiessasi ihan muunlaisessa tehtävässä elämässä, kuin profetia äkkiseltään vaikuttaisi sanovan.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Päättyykö jokaisen ihmisen elämä sitten, kun elämäntehtävä on tullut täytettyä? Erityisesti lasten ja nuorten kuolemia on vaikea hyväksyä. Uskon silti, että kaikella on jokin tarkoitus.
Nimimerkille Eva Adelia
Tämä on vähän hankala kysymys. Minä ajattelen, että jokaisen ihmisen elämän tehtävä jatkuu niin kauan, kuin ihminen elää, vaikka asiaa itse ei tajuaisikaan. Jotenkin sitä aina vaikuttaa ympärilleen, muihin ihmisiin. Kuolema voi lopettaa tämän, mutta monesti ihmisiin liittyvät muistot jatkavat vaikutuksiaan vielä kuoleman jälkeenkin. Jotenkin näin tämä näyttäisi menevän, eikä niin, että ihmisen on kuoltava kun hän on täyttänyt tehtävänsä. Mutta voihan olla, että jokin elämän tehtävänkin tarve motivoi elämään tarvittaessa pidempään tehtävän läpiviemiseksi. Motivaatiolla on iso vaikutus ihmiseen. Ehkä se vaikuttaa tässäkin suhteessa? Tehtävät saattavat vaikka olla elämää isompia ja kantavampia asioita tässä suhteessa. Aina kun siteeraa jotenkin historian suuria auktoriteetteja on jatkamassa heidän työtään, jonkin sortin osana heidän projektissaan asian edistäjänä.
Jotenkin tuntuu siltä, että eri aikoina erilaiset ongelma-asiat ovat suorastaan tehneet omat ratkaisijansa: esim. Martti Lutheria ennenkin oli jo uskonpuhdistusyrityksiä, evoluutioteorioita syntyi useampi samaan aikaan toisistaan riippumatta, puhelimen taisi keksiä tosiasiassa useampi keksijä samaan aikaan toisistaan riippumatta. Jotenkin aikakausi ja tarve luovat tekijät, ikäänkuin ihminen olisi vain jonkinlainen välikäsi, tai tarpeen muovaama työrukkanen kaikessa kehityksessä. Jos yksi suurmies ei olisi syntynyt ratkomaan ongelmia, joku toinen olisi hoitanut asian. Kaikella tuntuu olevan jokin suunta ja tarkoitus. Kirkossa ajatellaan, että kaikki viimekädessä tähtää elämän lopulliseen voittoon kuolemasta.
Lasten ja nuorten kuolemat tuntuvat pahalta ja epäreilulta, enkä pysty ymmärtämään asiaa, vaikka se on pakko hyväksyä totena, kun asiaan ei voi mitenkään puuttua. Ehkä saamme vielä korjattua tämän asian jonakin aikakautena?
Asiaa pohdiskeli Juha Dubbe
Ovatko vain vanhoillislestaadiolaiset oikeita uskovaisia, ja he vain pääsevät taivaaseen? Heidän mielestään näin on. Voisinko saada vastauksen, kyllä tai ei. Kiitos etukäteen vastauksestanne.
Nimimerkille Epätietoinen
Ehdottomasti EI. Älä vain mene vipuun!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Usein kaupungeissa liikkuessani ihmiset tulevat pyytämään minulta rahaa. Onko synti olla auttamatta näitä ihmisiä? Itseäni ahdistaa, koska näitä tilanteita tulee niin paljon ja pelkään välillä joutuvani ryöstetyksi, jos avaan rahapussin.
Nimimerkille Elizaveta
Hyvä ja vaikea kysymys! Tunnistan itsessäni samoja tuntemuksia, kuin sinullakin on.
Kyllä meidän pitäisi auttaa pulaan joutuneita. Toisaalta me emme voi yksittäisinä ihmisinä, tai pienenä kansanakaan kuitenkaan auttaa kaikkia, jotka apua hakevat, koska hakijoita on aika paljon ja auttavalta hakevat pian muutkin apua - hakijoiden määrä vain kasvaa. On oikein hyvä, jos on asennetta auttaa ja osallistuu sitten vaikkapa erilaisiin keräyksiin yms voimavarojen mukaan ihmisten auttamiseksi. Niin tulee kuitenkin autettua jotakuta, vaikka kaupungilla pitäisikin rahapussin mieluummin piilossa. Onnettomuustilanteessa on syytä kyllä auttaa ihmisiä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Onko itsemurhan tehneillä ihmisillä mahdollisuus päästä taivaaseen? Siihen ratkaisuun päätyneethän ovat usein olleet vakavasti masentuneita.
Nimimerkille Triana Ellen
Kyllä on. Itsemurhan tekijä tekee väärin tappaessaan ja tuottaessaan tuskaa ja pahoinvointia läheisilleen. Mutta taivaaseen menemisessä vaikuttaa uskonelämä kaiken muun ohella, vaikka joku ei masentuneisuuttaan sellaista kykenisikään itsestään löytämään. Ihmisellä voi olla usko, vaikka itse ei sitä tajuaisikaan: joskus jopa niin, että on sydämensä syvyyksissä uskovampi, kuin joku ulkonaisesti uskovaisen elämää elävä. Tällaisia asioita me ihmiset olemme kyvyttömiä arvostelemaan, joten ne on paras jättää yksinomaan Jumalan käsiin.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kannattaako uskovaisen luopua ei-uskovaisista ystävistä, jos on arvomaailmat vaan niin erilaisia, että tulee ristiriitaa? Itseäni ei haittaa ystävieni "ei-uskovaisuus", mutta tuntuu, että heitä haittaa oma uskovaisuuteni. En juuri edes puhu asiasta heille, kun tiedän, etteivät he arvosta uskovaisen ihmisen arvomaailmaa. Ovat sen suoraan sanoneet. Mutta sitten en viitsi välttämättä kertoa aina omaa mielipidettä jostain asioista, ettei tule ristiriitoja. He tietää kyllä, että uskon Jumalaan, mutta ei sitä, miten iso asia se loppupeleissä on minulle ja määrittää omaa arvomaailmaa. Tai en aina edes tiedä, mitkä kaikki asiat kuuluvatk omaan arvomaailmaani. On haastavaa olla se erilainen muiden joukossa. Ei hirveästi ole uskovaisia ystäviä. Vähän on mietinnässä vielä, että millaiset asiat kuuluvat omaan arvomaailmaani.
Nimimerkille Liida
Uskovan ei ole tarpeen, tai syytä luopua ystävistä, jotka vain eivät usko samoin. Se, että olet olemassa sellaisena kuin olet, pitää sinun tapaasi elää elävänä vaihtoehtona niille muillekin. Ihan ilman, että edes teet asialle mitään. Jumala voi toimia kenenkään huomaamatta sinun kauttasi. En nyt tunne tarkemmin tilannettasi, mutta ei kannata loputtomiin pitää mielipiteitään sisällään, jos asia tuntuu vaikealta, tai koet tulevasi jatkuvasti jotenkin loukatuksi tms.
Kavereita ei kannata panna vaihtoon suoraan maailmankuvaerojen takia, mutta toisaalta, jos se, että olet oma itsesi tuottaa sellaisen tilanteen, voi olla parempi, että niin saa tapahtua. Et voi loppupeleissä kuitenkaan olla kukaan muu, kuin oma itsesi. Minusta sinun kannattaa ennenpitkää antaa tälle asialle sille kuuluva suuri arvo. Ihan terveysasiana! Jos menetät siksi jotakin, se tulee ennenpitkää jostakin muualta takaisin. Kaltaiset löytävät ennenpitkää toisensa. Omien arvojen löytäminen ja maailmankuvan rakentuminen on todella merkitsevä asia ihmisen kehittymiselle, ja nämä asiat joskus yhdistävät ja erottavat ihmisiä, koska me olemme paljon sitä, mihin me uskomme. Olisikohan sinun hyvä vaivihkaa hiljalleen tutustua uusiin ihmisiin, kun näitä tulee vastaan ja katsoa, löytyisikö uusia kivoja tuttavuuksia, jotka ehkä voivat vielä viedä mukanaan? Et varmaan ainakaan häviä siinä mitään. Ja tuttavapiiriä voi hyvin laajentaa poistamatta siitä ketään.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Mitä Raamatun mukaan tarkoittaa se, että jotkut ovat syntymästään asti avioliittoon kelpaamattomia?
Nimimerkille Christa
Hyvä kysymys! Tuossa Matteuksen kohdassa 19:ssa luvussa jakeesta 10 eteenpäin Jeesus käyttää avioon kelpaamattomista nimitystä eunukhoi, eunukit. Vanhaan aikaan avioliitto tapahtui tosiasiassa vasta, kun siitä syntyi uusi ihminen, jossa molemmat suvut yhdistyivät ja eunukki viittaa siis lisääntymiskyvyttömään ihmiseen. En sulkisi tästä myöskään pois ajatusta ihmisestä, jonka mielenlaatu jostakin syystä estää aviollisen toimeliaisuuden, eli muunkinlaista syytä, kuin fyysistä toimimattomuutta, joka vaikuttaa vastaavalla tavalla. Luonnetta ajatellen voisi ehkä lisäksi muistaa, että liian agressiivisia eläimiä voidaan kuohia, eli eunukoida niiden käytöksen rauhoittamiseksi. Tämäkin voisi ehkä liittyä tähän Raamatun kohtaan.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Entä jos Jumalan testiä, koetusta ei läpäisekään, mitä sitten, jatkuuko koetus eikä pääty koskaan vaan tuleeko sen läpäisemiseen apu Jumalalta?
Nimimerkille Jatkuvassa ahdingossa
Tällaisessa ahdingossa on varmasti parasta jättäytyä Jeesuksen sovitustyön varaan. Luottaa siihen, että Jeesuksen sovitustyö on meidät lunastanut ja luottaa siihen. Jumalan apu tulee tämän kautta, kun ihminen joutuu turvautumaan yksin Jumalan hyvyyteen, Kristukseen, ilman, että voi tehdä itse asioille enää yhtään mitään. Tämän tyhjyyden kautta Jumalan armo alkaa viemään elämää ja olemista kohti haluamaansa muotoa. Jeesus on Jumalan itsensä toimittama uhri, että kukaan ei enää joutuisi ikinä uhraamaan missään mitään, vaan saisi kaiken Jumalan herättämän uskon kautta. Jumala itse tekee työtään meissä kaiken aikaa lepäämättä hetkeäkään, meidän pelastamiseksemme. Se, että sinä kyselet ja mietit kertoo siitä, että Jumala itse on työssään sinussa, vaikka et sitä itse osaisi uskoa. Mikä voisikaan muovata ja kasvattaa ihmistä tätä enempää?
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Mitkä asiat ovat syntiä? Tämä tuntuu olevan vähän veteenpiirretty viiva ja jokainen tulkitsee vähän eri lailla tämän. Esim.vanhoillisissa uskonyhteisössä ollaan tässä asiassa tosi tiukkoja ja toiset ihmiset muualla ovat hyvinkin liberaaleja.
Nimimerkille Allan
Nyt esitit niin laajan kysymyksen, että joudun asian kanssa todella pinteeseen.
Yksi oikein laaja mittari syntiin nähden voisi olla se, että kenen päälle kaatuvat tekoja seuraavat rasitukset. Kun ne kaatuvat omille harteille, on melko varmasti selvillä vesillä. Jos taas muut joutuvat liemeen ja itse kerää edut, on asia mennyt synnin puolelle. Perusteiltaan synti on rikkonaisuutta, joka saa ihmisen toimimaan rikkinäisellä tavalla ja luonnottomasti, eli muita ja itseä(henkisesti) vahingoittavasti.
Jeesukselta voi oppia oikeaa asennetta ja pyrkimyksiä elämälle. Perusteita ajattelulle ja toiminnalle. Kun tällaiset asiat vievät ihmistä, hän pysyy elämässä raiteillaan ja tajuaa kymmentä käskyäkin oikein. Kultainen sääntö, joka opettaa tekemään muille, mitä tahtoo itselle tehtävän toisen asemassa, on oikein hyvä mittari asiassa: samaa ajaa takaa myös ohje rakastaa lähimmäistä, kuten itseä. Näillä voit mitata jotakin.
Lihan ja hengen vastakkaisuudesta aukeaa vielä yksi näkymä. Henki meissä tahtoo ohjata tahdon elämää toimimaan hengellisellä, Jumalan tahtomalla tavalla, niin että elämä olisi Jumalan elämää. Liha taas vie meitä etsimään yksisilmäisesti omaa hyvää ja mukavuuksia välittämättä lainkaan siitä, miten paljon asia tuottaa vahinkoa. Liha on eläin meissä, joka voi suorastaan ajoittain kaapata vallan ihmisessä ja tuottaa kaikenlaista vahinkoa. Lihan pyrkimykset johtavat syntisiin tekoihin ja saattavat tuottaa jopa kuoleman. Lihan pyyteitä ei pidä suoraan sekoittaa viettitarpeisiin, jotka ovat sinällään hyviä ja tarpeellisia. Mutta lihan johtamana viettitarpeet voivat karata täysin käsistä, jolloin ihminen voi tuottaa paljon vahinkoa itselleen ja muille.
Tältä pohjalta voi pohdiskella, että missä menee terveen ja synnin raja erilaisten yksittäisasioiden kohdalla. Me ihmiset muodostamme yhteiskunnan ja sen elämän. Se mikä vahingoittaa kokonaisuutta ja samalla lähimmäisiämme on pahasta. Yhteiskuntamme maailmassa kantaa siitä samoin perustein vastuuta ja ohjaa yksilöitään toimimaan oikealla tavalla kokonaisuuden hyväksi. Tästä syystä rikokset ovat myös syntiä.
On vaikea sanoa yksittäisten ihmisten tekojen osalta mikä on syntiä ja mikä ei, koska tilanteet ja motivaatitekijät voivat vaikuttaa paljon asioihin. Teko, joka on hyvä jossakin tilanteessa, tuottaa paljon pahaa toisessa ja toisin päin. Sydämen elämällä on merkitystä asian hahmottamisessa; siksi ihmisten ei pitäisi tuomita toisiaan kovin kerkeästi, vaan asia pitäisi jättää Jumalalle, joka näkee sydänten salaisuudet. Näin vältytään synneistä ehkä suurimmalta, eli itsen korottamiselta, joka vetää ihmisen järjen ja ymmärryksen helposti raiteiltaan ja sotkee kaiken. Jopa sen, mitä silmät näkevät ja korvat kuulevat. Todellisuuden taju häviää.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Onko jokaisen ihmisen elämällä jokin tarkoitus? Ettei turhanpäiten olla tässä maailmassa. Olen selvinnyt onnettomuudesta, jossa meinasin kuolla. Jälkeenpäin olisin halunnut kuolla siihen, koska ettei tarvisi enää kestää elämän suruja ja tuskaa. Koska selvisin siitä, onko elämälläni jokin tarkoitus? Onko Jumala pitänyt minut syystä hengissä?
Nimimerkille Kaisla
Sanoisin, että elämälläsi on jokin tarkoitus, vaikka se ei olisikaan heti ihan ilmeistä. Viime kädessä kaikkien elämillä on jokin merkitys, sillä elämämme todellisuus koostuu siinä elävistä, jotka tuovat siihen oman vaikutuksensa viemään sitä eteenpäin kohti ylösnousemusta ja iankaikkista elämää. Jokainen omalla tavallaan ja omalla tahollaan. Jumala johdattaa meitä elämissämme niin, että olemme jotenkin perin edistämässä hänen projektiaan maailman muuttumiseksi lopulliseen muotoonsa. Olet joutunut kokemaan ja oppimaan jotakin sellaista, mikä ei kuulu ihan jokaisen ihmisen elämään. Ehkä se antaa sinulle näkemystä ja kykyä johonkin sellaiseen, joka voi auttaa lähimmäisiä Jumalan valtakunnan piiriin? Joskus käy niin, että ihminen vaikuttaa ympärilleen ilman, että on edes tietoinen itse asiasta. Se on Jumalan tapa teettää meillä töitään ja samalla johdattaa hänen valtakuntaansa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Miksi Vanhan Testamentin Jumala on niin julma? Vaati ihmisuhreja ja eläinuhreja. Jeesuksen tulon myötä tuli vasta armo.
Nimimerkille Charity
Tämä on vaikeampi kysymys. Raamattu on Jumalan puhetta ihmisille, mutta toisaalta vajavaisten ihmisten kirjoittama kirja. Minä ajattelisin asiaa niin, että ihmiset ovat synnin sokaisemina ottaneet Jumalan puhuttelun vastaan vääristyneenä. Ihmiset mielellään laittavat toisten suihin asioita sellaisina, kuin itse ymmärtävät ja vääntävät asioita tutumman oloiseen muotoon. Uhraamisessa on kyse yrityksestä käydä kauppaa Jumalan kanssa ikään kuin hän meiltä mitään tarvitsisi. Pyhä Henki on tuonut varmasti esille Jumalan tahdon, mutta syntinen ihminen ymmärtää omiaan. Siksi Jeesus tuli opettamaan ja vapauttamaan meitä omista luuloistamme. Jesajan kirjassa Vanhassa testamentissa Jumala tekee selväksi, että hän inhoaa uhreja ja erilaisia juhlia ja kokouksia ja ihmisten pahuutta. Asia selviää heti parista ensimmäisestä luvusta. Jeesus viimeistelee tämän asioiden selkeyttämisen aikanaan ja lopettaa kaikkien uhrien ajan ja korvaa sen Jumalan sanan rakkaudella ja anteeksi antamisella, jotka vaikuttavat suoraan ihmisen luontoon ja elämäntapoihin.
Raamatun lakiosion tavat heijastelevat enemmänkin pakanakansojen tuntemia tapoja yrittää ansaita Jumalan suosio pelkän kuuliaisuuden ja uskon sijaan. Jumala näissä kirjoituksissa on kuin kuningas, joka ylläpitääkseen asemaansa teettää ihmisillä tekoja, joiden avulla hän pyrkii pysymään näiden mielissä ja pitämään ihmiset otteessaan. Ehkä mukaan on lipsahtanut pakanoiden käsityksiä, kun ne ovat ihmismielelle olleet helpompia ymmärtää? Ihmiset ja ajatuksethan elivät sikin sokin keskenään ja ajoittain myös sekoittuivat keskenään.
Joka tapauksessa Raamatussa myöhemmin käännytään vastustamaan uhrien uhraamista, kun Jumalaa on alettu tajuamaan paremmin. Jo ennen Jeesuksen aikaa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Mitä sana "Persoona" tarkoittaa kolmialaisuusopissa.
Nimimerkille Valtteri
Nyt osasit esittää kysymyksen, joka osuu ihan keskelle asioiden ytimiä. Persoona ei nimittäin ihan alkuperäisessä käytössä tarkoita samaa, kuin nykykielisessä käytössä. Nykyään persoona liitetään ajatuksena ihmisen persoonallisuuteen, henkilöön, jotka ajatellaan ainutlaatuisiksi jokainen. Alunperin persona latinalaisena terminä tarkoittaa persoonallisuuden ja (pää)henkilön lisäksi: naamaria, roolia, elämäntehtävä, säätyä, tai arvoa. Kreikan kielinen vastine personalle on prosopon, joka tarkoittaa kasvoa ja joka vastaa personaa sanana.
Roomassa persona viittasi vapaan ihmisen yhteiskunnalliseen julkiseen asemaan, tai tehtävään, hänen rooliinsa, eikä niinkään ainutlaatuisena pidettyyn persoonallisuuteen.
Näin yksi Jumala, joka on rakkaus( 1. Joh. 4:8, 1. Joh. 4:16 seur. otsikon alta) tai Sana( Joh. 1:1-) on kaiken perusta, substanssi, joka toimii ja näkyy kaikessa kolmena persoonana, jotka toimivat aina yhdessä luoden ja tuottaen todellisuuden ja sen etenemisen ajassa kohti täyttymystään.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Jos on tehnyt aviorikoksen, mutta ei pysty kertomaan sitä puolisolleen pelossa, että puoliso tekee itselleen jotain, tai muuten menee elämä täysin pilalle. Jos puoliso on sellainen, että ei usko Jumalaan. Näin ollen ei myöskään pysty turvautumaan Jumalaan. Puoliso on kärsinyt masennuksesta ja mustasukkaisuudesta, mikä on aiheuttanut ahdistusta toiselle osapuolelle vuosien ajan, mutta puoliso on päässyt terapian avulla parempaan kuntoon, joten romahdus tulisi. Voiko Jumala antaa anteeksi tekijälle sen synnin,ilman että pitää pilata toisen elämä.
Nimimerkille Epätoivoinen
Kyllä Jumala armahtaa sydämestään katuvaa. Sydämestään katuva taas tahtoo tehdä toisin, kuin on tehnyt ja parantaa tapojaan, koska asia on tärkeä.
Parempi parantaa tapansa, kuin pakottaa toinen elämään tietoisena epätoivotuista teoista, etenkin jos ne rikkovat toisen terveyden. Tärkeintä on olla puolison tukena tämän tervehtymisessä. Viisasta on myös mielessään miettiä, miten toimia, jos joku asiasta perilläoleva saattaa asian puolison tietoon. Sinun pitäisi olla hyvä tuki siinäkin kriisissä ja osata toimia viisaimmalla tavalla toisen hyväksi. Mennyttä et voi enää muuttaa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Mikä tarkoitus tällä ajalla on, mikä on nyt? Monista tulee epätoivoisia ihmisiä tämän ajan keskellä. Tuntuu kuin Ilmestyskirjan ennustukset olisivat toteutumassa. Onkohan enää paluuta entiseen?
Nimimerkille Jeshua
Tätä minäkin välillä mietin. Maailmassa on vaikea tilanne, mikä koettelee hermoja ja uskoa. Minä luotan siihen, että Jumala on kaikesta huolimatta johdattamassa maailmaa kohti tahtomaansa hyvää lopputulosta ja koettelemukset vahvistavat uskovia uskossaan ja opettavat ratkomaan uusia ongelmia. Aika juoksee vain eteen päin, eikä paluuta menneeseen ole, mutta iankaikkinen elämä ja kuolemattomuus ovat edessä päin ja meidän saavutettavissamme. Kaikki tapahtuva johdattaa meitä kohti toivottua lopputulosta.Tästä ajatuksesta minä haen voimaa masentuessani: että tämä aika on meidän harjoituspainomme kasvussa eteenpäin. Synkkyys kutsuu etsimään valoa Jumalan Sanasta. Nykyisyys on monin tavoin parempaa aikaa kuin menneisyys, miksi siis tulevaisuus ei olisi sitä samaa nykyisyyteen nähden? Ja ihan kohta me olemme siellä!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Mitä mieltä olet energiahoidoista tai enkelihoidoista? Onko uskovaisille sopivia?
Nimimerkille Maritsa
Energiahoitojen sopivuus kristityille on kiinni siitä, minkälaisesta energiasta puhutaan, mistä se on lähtöisin. Kristityt voivat parantaa Jeesuksen nimissä Pyhän Hengen voimalla, mikä ilman muuta sopii. Samoin akupunktion tapainen mekaaninen menetelmä sopii, jos se ei liity mihinkään henkinvaltoihin, vaan ihmisen ominaisuuksiin. Kyse on silloin jostakin hermostollisesta ja energiaan liittyvästä.
Sen sijaan enkeliparannus on vaikeampi juttu. Kristittyjähän ei opeteta parantamaan enkelien voimalla, vaan Jeesuksen Kristuksen nimissä. Jeesus itse sanoo parantamisiensa yhteydessä parannetuille, että uskosi on sinut parantanut. Usko voi siis olla parantavana voimana käytössä ja monessa menetelmässä se taitaa ollakin tosiasiallisena vaikuttajana, puhuttiin sitten homeopatiasta, tai henkiparantamisesta. Jopa lääketieteen tuottamien lääkkeiden yhteydessä jossakin määrin, mikä nykyään tutkimuksissa huomioidaankin.
Enkelien sijaan minä neuvoisin ennemminkin etsimään Jumalaa parantajaksi ja oppimaan häneltä. Jumalasta me tiedämme kuka hän on, mutta enkeleistä ei voi sanoa mitään: näitä on paljon ja monenlaisia, eikä koskaan tiedä minkälaisten voimien kanssa on tosiasiassa tekemisissä. Siksi minä suhtaudun asiaan omalta osaltani varovasti ja neuvon mieluiten muita samaan. Tärkeintä meille kaikessa on elää Jumalan lapsen elämää ja antaa Jumalan johdattaa meitä kohti siitä aukeavaa aikuisuutta.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Haluan uskoa Jeesukseen ja olen sanonut ääneen syntisen rukouksen useampaakin kertaan. Kuitenkin mielessä on vaikea uskoa, jotkin asiat esim. Jeesuksen ylösnousemiseen on vaikea uskoa. Olen rukoillut paljon, että Jeesus tule sydämeeni asumaan ja todella tarkoittaen sitä. Silti itsellä nuo asiat vaivaavat mielessä, Jeesuksen erilaiset ihmeteot ja se, että Jumala loi maailman. Ne on vaikeita asioita käsittää. Haluan nuokin asiat uskoa, mutta se on vaikeaa. Järki tai järkeily tulee vastaan. Olen jo reilun vuoden näiden asioiden kanssa kamppaillut. Haluaisin saada sydämeeni rauhan. Olenko uskossa vai enkö ole uskossa. Riittääkö se, että haluaa seurata Jeesusta, vai enkö olekkaan uskossa, kun mietin niin kovin näitä ihmetekoja, mihin on vaikea uskoa. Olen kovin surullinen tästä ja koen syyllisyyttä ja häpeänkin tunteita. Haluisin saada varmuuden asiasta,olenkonoikealla tiellä. elämässäni.
Nimimerkille Rauha sydämeen
Oletkin päätynyt oikein syviin vesiin etsintäsi kanssa! Pohdit uskoasi aika tavalla historiallisen totenapitämisen näkökulmasta. Siitä, että uskotaan tiettyjen asioiden tapahtuneen, joista Raamattu kertoo.
Uskoa voidaan pohtia toisestakin näkökulmasta ja tämä on niistä se tärkeämpi.
Tässä ei ole kysymys asioiden totena pitämisestä, vaan luottamisesta. Sana uskoa käsitetään tässä eri tavoin: enemmän ideologisessa mielessä, kuten politiikan piirissä uskotaan ideologioihin, tai suuriin opettajiin, kuten vaikka Marxiin ja hänen oppeihinsa. Me kristityt uskomme Jeesukseen ja hänen oppeihinsa, Jumalaan ja siihen miten hän vie maailmaa eteenpäin ja antaa meille ikuisen elämän, me voimme uskoa kirkkoon ja sen työhön yhteiskunnassa ja maailmassa ja olla itse mukana osana tätä kaikkea. Tätä uskoa kutsutaan kirkossa pelastavaksi uskoksi, kun taas historiallisten asioiden totenapitämistä kutsutaan historialliseksi uskoksi. Historiallinen usko ei pelasta, vaan pelastava usko. Pelastava usko siirtää ihmisen Jumalan lapseuteen kasvamaan kohti uutta olomuotoa. Epäileminen ja etsiminen ovat tainneet aina olla uskoon liittyviä ominaisuuksia, jotka saavat uskon etsimään ymmärrystä, mikä taas kasvattaa meitä eteenpäin kohti Jumalan tahtomaa olomuotoa.
Sanoisin siis, että olet elämässäsi ihan oikealla tiellä. Matkalla kohti täydellisyyttä, mutta ei vielä perillä siellä, mutta asiat etenevät päätellen siitä, että kuitenkin ne mietityttävät sinua. Ajan myötä asiat kyllä selviävät tästä!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Pääsevätkö lemmikkieläimet kuoltuaan samaan taivaaseen ihmisten kanssa? Suru lemmikkien menetyksestä tuntuu musertavalta, vaikka aikaa kuluu.
Nimimerkille Syvä suru
Tämä on monia mietityttävä asia. Paavali pohtii Roomalaiskirjeen 8.luvussa jakeesta 20 alkaen. Hän sanoo, että kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan sen alistajan tahdosta. Luomakunnalla on myös toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Luomakunta yhä vaikeroi ja huokaa synnytystuskissa.
Eli ei ainoastaan ihminen, vaan koko luomakunta, eli kaikki kasvit ja eläimet ja jopa kaikki muu, on saamassa uuden taivaallisen olomuodon. Tämä viittaa siihen, että iankaikkinen elämä ja oleminen on tarkoitettu kaikille, mutta ihminen kulkee tässä vähän muiden edellä, koska joutuu kantamaan vastuuta kaikesta luomakunnasta huolehtimaan asetettuna olentona. Tässä voi tietysti pohtia samalla, että voivatko eläimet pilaantua synnin tähden niin, että voivat joutua helvettiin, kuten ihminen, vai onko tällainen riski yksinomaan ihmisen ongelma tämän kehittyneen ajattelukyvyn mahdollistamana. Eläimet taitavat luonnossa kuitenkin toteuttaa omaa luontoaan aika suoraviivaisesti aina tilanteen ja tarpeen mukaan pohtimatta sen enempää omia toimiaan, kuten riistoon ja alistamiseen ja tuhoamiseen helposti hurahtava ihminen, joka voi näin toteuttaa jotakin kieroutuneisuutta itsessään sen sijaan, että ottaisi vain oman ruokansa. Vaikea sanoa paljonko eläimet voivat langeta samaan. Näyttäisi siis siltä, että lemmikilläkin on mahdollisuus samaan Jumalan lasten vapauteen, kuin ihmisellä. Kannattaa varmaankin huolehtia lemmikkien kasvattamisesta ainakin näyttämällä hyvää esimerkkiä, että oppiminen tulee asiassa mahdolliseksi.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Kun rukoilemme. Jumala vastaa tai ei vastaa,mutta mistä tietää,että odota? Vai onko sama asia,kun Jumala ei vastaa mitään?
Nimimerkille Kysyvä
Hyvä kysymys! Silloin kun tuntuu siltä, että Jumala ei vastaa rukoukseen on hyvä olla odottavalla kannalla. Lisäksi Jumala saattaa vastata rukoukseen eri tavalla, kuin ihminen osaa odottaa. Me odotamme Jumalalta suoraan apua erilaisiin vaikeuksiin samalla tavoin, kuin itse auttaisimme oman ymmärryksemme mukaan pulaan joutuneita. Jumala taas kaiken aikaa vie maailmaa ja ihmistä kohti täyttymystä ja vastaa meidän pyyntöihimme niin, että se ei tuota vahinkoa tälle pääpyrkimykselle. Joskus yhden asian tapahtuminen vaikuttaa moniin asioihin maailman tapahtumissa ja luonnon kiertokulussa. Siksi meille vastataan niin, että emme välttämättä heti ymmärrä asiaa. Siksi meidän on hyvä vähän ymmärtää Jumalan pyrkimyksiä maailmassa ja meissä: että hän on johdattamassa meitä korkeampaan olomuotoon, jossa olemme kuolemattomia ja uudenlaisia olioita. Tämän asian tutkiminen vaatii siksi vähän vaivaa, mutta on ehdottomasti myös kaiken vaivan arvoista, koska se osaltaan vie meitä eteenpäin Jumalan tahtomaan muotoon samalla kun opimme ymmärtämään Jumalan tahtoa. Näin Jumala itse voi myös opettaa meitä ja kasvattaa, kuten Isä kasvattaa lapsiaan kohti aikuisuutta, johon tahtoo nämä saattaa. Sitten ymmärrämme myös Jumalan tapaa vastata ihmisten rukouksiin.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Hei! Apostoli Paavalista kysyisin, oliko Paavali Jeesuksen näyssä kohdatessaan matkalla Damaskoksesta Jerusalemiin vai toisin päin. Entä, oliko hänellä vangittuja kristittyjä mukanaan kodatessaan Ylösnousseen.
Nimimerkille Matti
Hyvää joulun odotusta ja -aikaa sinulle! Paavali oli Apostolien tekojen 9. Luvun mukaan matkalla Jerusalemista Damaskoon pidättämään Jeesuksen seuraajia, kun Jeesus lähellä Damaskoa ilmestyi hänelle. Paavalilla ei ollut vankeja mukanaan matkalla Damaskoon, jossa hänen oli määrä vasta vangita ihmisiä mukaansa. Hän sai tähän Jerusalemista valtakirjat ennen lähtöään Damaskon tielle. Mutta suunnitelmat menivätkin sitten uusiksi ja siksi mekin nyt saamme viettää kristittyä joulua.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Voiko olla pappi, jos ei kuulu mihinkään uskontoon?
Nimimerkille Karishma
Hyvä näkökulma asiaan! Sikäli kun papilla tarkoitetaan uskonnon asiantuntijaa ja jonkinlaista inhimillistä operaattoria tuonpuoleisen suuntaan, pappeus vaatii olemassa ollakseen jonkinlaisen uskonnon. Erilaiset asiat ja näkökulmat todellisuuteen voivat alkaa normittaa ihmisen tapaa hahmottaa todellisuutta niin paljon, että siitä tulee ihmiselle käytännössä kaiken muun ymmärtämisen perusta. Tällaisessa tilanteessa puhutaan implisiittisestä, piilevästä, tai ohessa ilmenevistä uskonnosta, siinä missä eksplisiittinen uskonto viittaa selkeästi uskontona harjoitettuun uskontoon.
Taide, tai tiede, tai vaikkapa jokin urheilulaji esimetkiksi voi viedä ihmistä niin täysin, että voidaan puhua implisiittisestä uskonnosta. Lätkä voi olla jollekulle uskonto ja suuri tähti voi olla ehkä silloin lätkän pappi?
Mutta ilman uskontoa ei voi olla pappeutta!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Heips. Mietin äskettäin Nooan arkkia, olen kuullut kuinka eläimistä aina kaksi "edustajaa" Hän otti arkkiin. Mutta tuli vastaan tänään hauska video, joita olen seuraillut youtubessa, yksi mies tekee siis hauskoja videoita uskonnollisista asioista, pukee ja esittää esim. Nooa ja tiettyjä eläimiä arkissa, tai muita Raamatun kertomuksia.. Mutta tänään tuli video vastaan jossa hän esitti kahta rapua ja Nooa. Nooa hahmo sanoi ns. "Hei älkää nyt, puhuimme tästä. Ei teidän tarvitse olla täällä, koska elätte meressä/vedessä" jne.. Tulikin mieleen koska vesi levisi ja tulvi ympäri maailman mutta menikö arkkiin myös vesistöissä olevat eläimet vai vain maanpinnan eläimet. Hän on muuten Adrian Bliss niminen (youtubessa) Niin tähän halusinkin kysyä, mites Raamatun tarinassa vesistö eläimille kävi?
Nimimerkille Pääsisikö rapu
Kiitos hauskasta kysymyksestä! Kyllä Raamatun mukaan arkkiin meni vain eläimiä, jotka ovat riippuvaisia kuivasta maasta. Veden eläviä vedenpaisumus ei ilmeisesti rasittanut yhtä rankasti, kuin maaeläimiä. Vaikka tässä joutuukin miettimään, että mitä ekologisia vaikutuksia moisella tapahtumalla olisi vesieläinten elinolosuhteille.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Olen lukenut uutisia siitä, että jotkut ovat ottaneet vapaaehtoisesti mikrosirun ihon alle. Onko mikrosiru pedon merkki? Mielestäni ketään ei saisi pakottaa tulevaisuudessa sellaiseen, mutta jatkuvasti kehitetään kaikenlaisia teknologioita, vaikka ne oikeastaan ovat aika epäeettisiäkin. Ahdistaa tämä liiallinen teknologian määrä nyky-yhteiskunnassa, tai jos se menee tuohon suuntaan. Teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä. Nykyinen maailmanmeno muutenkin ahdistaa hirveästi. Uutiset ovat täynnä uhkakuvia. Uskovaisia saatetaan pitää hyväuskoisina hölmöinä/yksinkertaisina ihmisinä, jotka uskoo "satukirjaan". Monien mielestä tiede on niin kehittynyttä, että on järjetöntä uskoa enää johonkin.
Nimimerkille Jenna
Tämä taitaakin olla monia mietityttävä kysymys. Raamatun mukaan peto pakottaa kaikki ottamaan merkin, joka on pedon nimi, joko oikeaan käteensä, tai otsaansa. Ilman tätä ei voi käydä minkäänlaista kauppaa. Kyllä tämä on mietityttävä kysymys minulle itsellenikin. Mikrosiru, jossa olisi vaikka henkilötiedot ja pankkiyhteydet sopisi kyllä tuskallisen hyvin juuri tähän kohtaan. Ehkä jokin valvontasysteemi voisi todella seurata ihmistä tällaisen kautta ja pyrkiä ohjaamaan hänen toimintaansa ja mielipiteiden muodostumista? Mutta kyse tässä voi olla muustakin - ihan normaalista teknisestä kehityksestä. En tajua, miten pedon nimi liittyisi suoranaisesti tuollaiseen mikrosiruun.
Minä voisin ajatella, että pedon merkki sitoo kantajansa johonkin sellaiseen systeemiin, joka pakottaa ihmisen elämään itsekkäästi joko niin, että koko ajan on pakko suojautua ongelmilta, tai niin, että se tarjoaa etuja itsekkyyttä edistävissä määrin ihmisille. Näin kaikki se, mitä Jeesus yrittää opettaa meille unohtuisi kaiken oman edun tavoittelun ja itsesuojelun alle ja ihmisestä kasvaisi puhdas oman edun tavoittelija, joka viis veisaa kestään muusta kuin itsestään. Juuri tällaiseen Jumalan vastustaja pyrkii lietsomalla sekä pelkoa, että oman edun tavoittelua, jolloin tämän kaltaisen herruuden arvo myöskin ihmisten mielissä kasvaa. Diktaattorit muuten tuntuvat usein juuri pyrkivän juuri tällaiseen. Siru voisi palvella ehkä osaltaan tällaista, mutta se voisi palvella ihan tavallistakin yhteiskuntaelämää: tämä riippuu paljon siitä, miten tällaista välinettä käytetään. Käytön pyrkimykset määrittävät sen, minkä asialla tällaiset välineet oikeasti ovat.
Tässä asiassa jokaisen on kuunneltava omaa sydäntään ja mietittävä, että voimmeko me luottaa todella omaan yhteiskuntaamme. Yhteiskunnan toiminnasta on suuresti kiinni se, mitä tuollaisten sirujen kautta on mahdollista tehdä meille tässä yhteiskunnassa. Suomessa kunnioitetaan kaikesta huolimatta paljon kristittyjen arvostamia arvoja ja yhteiskunta toimii pitkälti sen mukaisella tavalla. Tältä kannalta ajattelen, että me olisimme hyvässä turvassa pedolta sirutettuinakin, jos tällaista tapahtuu: me saamme uskoa Kristukseen Jumalan poikaan ja elää hänen opettamallaan tavalla. Silti ketään ei missään nimessä saisi pakottaa ottamaan itseensä jotakin vierasta esinettä, kuten olisi mikrosiru. Mikäli tällainen pakottaminen suoranaisesti alkaisi, se olisi kyllä melkoisen epätyypillistä toimintaa Suomessa ja varmaan siinä tilanteessa olisikin hyvä alkaa pohtia, että mistä siinä on oikein kysymys. Tässä kohden asia olisi varmaan hyvä selvittääkin oikein kunnolla. Luultavasti media tonkisi asian perusteellisesti ja ottaisi siitä irti kaikki sensaatiot.
Tiede on ihan hyvä renki, mutta huono isäntä. Sen tehtävä on antaa tietoa erilaisista asioista, mutta se ei taida kuitenkaan antaa ihmiselle samanlaista kasvutukea ja kriisiapua elämässä, kuin tieto siitä, että meillä on meitä rakastava isä taivaassa, joka tahtoo huolehtia meistä ja Kristus, joka on tullut meille avuksi ja oveksi Jumalan valtakuntaan opettajana ja jumalallisena puheenvuorona Jumalan pyrkimyksistä meidän ihmisten suhteen. Tiede voi auttaa meitä analysoimaan asioita tällaisen tueksi, mutta ei se tarjoa meille samalla tavoin näkyä siitä, mihin elämä on meitä ohjaamassa ihan viime kädessä. Kristuksessa me saamme nähdä lopputuloksen ja häneltä me saamme tuen ja ohjeet siihen lopputulokseen pääsemiseksi. Ja itse elämä opettaa meitä Jeesuksen ohella ja avulla, koska se on itsensä Jumalan työtä ja toimintaa, joka luo todellisuutta hetki hetkeltä kohti uutta olomuotoa. Tämä on jotakin, johon mikään peto ei voi vaikuttaa millään tavoin. Ja se kaikki on tapahtumassa kaiken aikaa myös meissä ihmisissä uskon ohjatessa mieltä oikeaan suuntaan. Oli meillä vastassamme mitä tahansa uhkia ja vaikeuksia, aina me saamme luottaa siihen, että kaikki tulee päättymään hyvin. Kaikki paha mitä on, käytetään hyväksi pelastuvien kasvattamiseksi ja pahan lopulliseksi lannistamiseksi.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Onko olemassa päiviä, esimerkiksi pyhäinpäiviä milloin ei voi mennä naimisiin? Esimerkiksi adventti tai pitkäperjantai? Nykyään varmaan ei olla niin tiukkoja, mutta onko alunperin ollut sopivampaa mennä naimisiin "normaaleina päivinä"?
Nimimerkille Milla
Kiitos kysymyksestä. Kyselin tähän vähän kollegoiltani ajatuksia, kun asia on itselle vähän hämärä. Näyttäisi siltä, että ainakin pitkäperjantai ja sitä seuraava hiljainen lauantai ovat poissa sopivien vihkipäivien joukosta. Samoin pääsiäistä edeltävä suuri paastojakso on ollut poissa vuoden vihkiajoista ja erityisesti piinaviikko, joka päättyy juuri pitkään perjantaihin ja hiljaiseen lauantaihin. Jossakin seurakunnassa näiden lisäksi on tapana, että ei vihitä jouluaattona, joulupäivänä, pyhäin päivänä osin siksi, että kaikkialla on silloin niin paljon liikennettä kirkoissa ja niiden ympärillä hautausmailla, kun ihmiset käyvät haudoilla.
Sen sijaan tapaninpäivä on tainnut olla ennen vanhaan päivä, jolloin on vihitty pareja enemmänkin ja järjestetty tapanin tansseja ja jopa kilpa-ajoja!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Pääseekö kuolleet suoraan taivaaseen vai sitten kun viimeisenä päivänä herätetään?
Nimimerkille Gloria
Martti Luther pohti tätä asiaa jotenkin siten, että kun ihminen kuolee, hän siirtyy jonnekin taivaan esikartanoihin paikkaan, jossa voi levätä Jumalan suojassa ja joka muistuttaa olemiseltaan olotilaa, kun nukutaan ja nähdään unta. Tässä tilassa kaikki taipumukset ja pyrkimykset ja ominaisuudet, mitä ihmisessä on jo tässä elämässä idullaan, puhkeavat aikanaan täyteen kukkaansa. Me kaikki kasvamme kohti täydellisyyttä omilla tavoillamme siihen suuntaan, johon me olemme kasvamassa olemiseltamme. Kerran kun aika on täysi, tulee Kristus hakemaan omansa omaan valtakuntaansa: ikuiseen Jumalan valtakuntaan. Tässä kohden kuolleet herätetään ja he saavat kokonaan uuden ruumiin, ellei se ole kasvanut heille takaisin jo aiemman uneksimisen aikana.
Joten molemmat taivaaseen pääsemiset toteutuvat ja muodostavat kokonaisuuden, jossa taivaaseen siirrytään lopullisesti.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Onko avoliitossa asuminen syntiä? Monet haluavat nykyään asua avoliitossa ennen naimisiinmenoa, jotta yhteiselämä varmasti onnistuisi. Itse asuin pari vuotta entisen poikaystävän kanssa. Mutta en haluaisi tulevaisuudessa asua, haluaisin naimisiin ensin ja sitten vasta muuttaa yhteen, jos vielä joskus löytäisin sopivan kumppanin. Nykyaika on hyvin haastavaa, olo on välillä hyvinkin ristiriitainen ja vaikea tasapainoilla uskon elämän kanssa ja muun maallisen elämän. Useat ystäväni eivät ole uskovaisia ja ovat aika liberaaleja arvomaailmoiltaan, minulla ei ole hirveästi uskovaisia ystäviä. Mutta en haluaisi menettääkään heitä, vaikka olen uskovainen itse. Pitäisikö uskovan luopua hyvistä ystävistä, jotka eivät ole uskovaisia? Elämä tuntuu joskus liian vaikealta ja uskominen raskaalta. Tai elää synnitöntä elämää.
Nimimerkille Helene
Hienoa, että arvostat niinkin perinteistä asiaa, kuin perhettä ja perhesuhteita. Se on yksi elämän perusjaloista. En pitäisi avoliitossa elämistä syntinä, jos siinä on tarkoitus kuitenkin rakentaa yhteistä elämää vastuullisessa parisuhteessa. Toki avioliitto on vankempi ja viimeistellympi järjestely, jossa muodostetaan selkeästi perheen perusrakenne, jollaiseen pitäisi tietysti pyrkiä. Suhteen laatu ja ihmisten vakaa pyrkimys ja vastuun ottaminen siitä ovat ne tärkeät komponentit. Varmaankin rakkaus kaikkein konkreettisimmassa muodossaan.
Oikein vanhaan aikaan, ennen 1700-lukua itseasiassa kihlaus oli se tärkeä asia, joka sitoi kaksi ihmistä toisiinsa. Se oli lupaus tulevasta avioelämästä ja sukujen liittymisestä yhteen. Tämä oli avioliitoa tärkeämpi sitoumus ja siinä oli mukana jo sukujenkin hyväksyntä - varsinainen kaupanhieronta oli jo takana. Naimisiin meneminen olikin jo sitten pienempi juttu - vähimmillään ihmiset vain menivät yhteen ja aikanaan lapsen syntyminen todisti syntyneen avioliiton. Savon metsäseutuja aikoinaan asutettaessa ihmiset vain menivät yhteen ja kirkolle saapuessa sitten kastettiin lapset ja rukoiltiin näin syntyneelle avioliitolle Jumalan siunausta ilman sen kummempia muodollisuuksia. Nykyinen avioliittokäytäntö, jossa avioliitoon vihkiminen on nostettu tärkeimmäksi on peruja 1700-luvun uudistuksista. Luultavasti avioliiton korostaminen ja kuulutusten ottaminen on ainakin tehokkaasti estänyt tilanteita, joissa henkilöt solmivat uusia suhteita vanhojen vielä voimassa ollessa. Avioliitto ja lapsethan olivat ihmisille elinikäisiä asioita, joista ei ennen vanhaan ihan noin vain peräännytty, vaan kaikesta pidettiin huolta elinajan verran. Perhe oli lain suojaama ja aviorikos oli oikeasti rikos, josta tuli myös seuraamuksia. Tältä kannalta nykyinen avioliittokäytäntö on edelleen se lopullisemmin mietitty ratkaisu, johon ilman muuta kannustan ihmisiä perheen perustamiseksi. Avioliittoon vihkiminen viimeistelee ja sinetöi tuntuvasti siihen pisteeseen edenneen suhteen ja antaa puolisoille selkeästi perheenjäsenen aseman yhteisessä perheessä alusta asti. Avioliitto on suorastaan perheinstituutio, joka luo perheen ja suvun ja yhteiskunnan ja tulevaisuuden!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Onko synnin ajattelu paha synti ja jos mielessä sanoo Wallah ku mietti jotain niin onko se syntiä vaikka ei tee sitä?
Nimimerkille Tunteaton1
Mielenkiintoinen kysymys! Synnin ajattelu kertoo meille sitä, että se vaikuttaa meissä ja me tiedämme, mikä on sitä. Silti kaikki meidän mielessämme käyvät ajatukset eivät ole meidän tapaamme elää ja siksi me emme toteuta niitä, vaan jotakin muuta. Kun et tee syntiä niin et toteuta sitä. Toisaalta usein mielessä pyörivä synti pyrkii vahvistumaan ajatuksena ja ehkä jopa pääsee toteuttamaan itsensä joskus, kun et huomaa olla varuillasi ja tilanne jotenkin ohjaa siihen suuntaan? Tässä tilanteessa synti on voinut ajatuksia vahvistamalla päästä kaappaamaan sinut hetkeksi valtaansa. Sellaisessa tilanteessa voi turvautua Jeesuksen hankkimaan sovitukseen ja syntien anteeksiantamukseen.
Vannominen sinänsä on kristitylle tarpeetonta. Pelkän lupauksen oikeastaan pitäisi riittää asioiden tapahtumiseen. Jumala tietää, miten heikkoja me olemme ja antaa anteeksi sen, että saatamme vannoa jotakin hänelle, emmekä pystykään toteuttamaan sitä. Lupaaminen ja lupauksen rikkominen on kyllä syntiä. Ennemminkin Jumala kutsuu meitä huolehtimaan toisista ihmisistä - niistä, jotka ovat meitä heikompia ja meidän apumme tarpeessa. Jumala ei tarvitse meiltä mitään, vaan antaa meille kaiken, mitä saattaisi meiltä vaatia. Lupaukset toisille ihmisille ovat tärkeämpiä kuin lupaukset Jumalalle, sillä kanssaihmiset tarvitsevat meiltä sitä, mitä me ehkä lupaamme, mutta Jumala ei, hänellä on jo kaikki.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Onko porno anteeksiantamaton synti? Olen syylistynyt siihen mutta haluan silti pelastua ja kadun tekojani?
Nimimerkille V
Oletpa joutunut pinteeseen! Ei porno ole anteeksiantamaton synti, jos kerran kadut tekoasi ja haluat hylätä pahan tapasi. Pornon vaikutus ihmiseen on siinä, että se villitsee viettejä ja kiihdyttää lihan pyrkimyksiä. Näin tämä puoli ihmistä alkaa ottaa ajatuksen ja pyrkimykset haltuunsa ja alkaa ohjata ennen pitkää ihmiset tekojakin, ruumiillistuen tätä kautta. Seksi parisuhteessa ja perheympäristössä taas rakentaa suhdetta kumppaniin vahvistaen sitä ja voi tuoda perheeseen uusia jäseniä. Nämä ovat eri asioita keskenään, eikä niitä ole hyvä sekoittaa toisiinsa. Porno vahvistaa itsekkäitä tarpeita hetkelliseen mielihyvään jopa niin, että tämän varassa voi tuottaa vahinkoa toisille ihmisille, tai itselleen, jopa vastoin oikean ymmärrystä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Haluamme kastaa lapsemme mutta emme halua lapsellemme kummeja. Kuulumme kirkkoon. Raamatunvastaisesti kuitenkin kummipakko on käytössä. Emme halua seurakunnastakaan mitään kummia. Mitä tässä nyt siis voisi tehdä lapsen kastamiseksi?
Nimimerkille Kastaminen ei onnistu
Tämä on hankala tilanne. Kastettavalla pitää olla vähintäänkin se yksi kummi. Tapa on otettu käyttöön toisella vuosisadalla todistamaan kastetun kastaminen ja tukemaan kastetun kristillistä kasvua. Tästä ei selviä nykyään ilman kummia. Olen kovasti pahoillani. Toivottavasti löydätte tähän jonkun apuun, vaikka suuren hampaiden kiristelyn ja irvistyksen kera. Rukoilen puolestanne.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Ei lupaa julkaisuun
Nimimerkille Lukulohikäärme
Kysymäsi asia vaikuttaa ihmisen mieleen syvällisesti. Hermostollisesti ihminen elää koetussa todellisuudessa. Aivot eivät erota tällaisia asioita. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä mielessä koettu todellisuus muovaa ihmisen hermostollisia rakenteita, kuten ympäristö ja suuntaa siten ihmisen kehitystä.
Jos tutkit asioita oppiaksesi niitä oman arkielämän tarpeisiin, etkä kiehnätäksesi erilaisissa tunnetiloissa, voi tämä perehtyminen olla ihan hyväksikin. Sen sijaan kaikki viettien ja tuntemusten kiihdyttely ylinormaaleihin mittoihin saattaisi vaikka tuottaa tilanteen, jossa tavallinen ja arkinen kokeminen ei enää riitä, vaan tulee tarvetta ylinormaaleihin kokemuksiin. Tämä voi tuottaa toiminnallisia tarpeita. Olen ollut huomaavinani tällaista kehitystä julkisuudessa viime vuosikymmenien aikana ja ilmeisesti nuoremmat sukupolvet ovat lopen kyllästyneet asiaan, jota tulee joka tuutista, josta voi tulla jotakin viestintää. Jonkinlainen väsymys ja turtumus on tullut mukaan. Lisääntynyt uutistarjonta lehdissä antaa vaikutelman, että jotakin tässä on yhteiskunnassa menossa molempiin suuntiin.
Sanoisin, että asenteella voit menetellä asian kanssa, kuten tahdot. Mutta kyllä se saattaa vähän koetella hermon päästä. Jos tämä tuottaa paineita ja vangitsee mielen, voi jokin toinen aihepiiri olla parempi vaihtoehto mentaaliselle toiminnalle. Joskus välttäminen on viisautta! Yhden oven sulkeutuminen avaa muita tilalle.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Onko masturboiminen syntiä?
Nimimerkille N
Kiitos kysymyksestä! Periaatteessa kaikki sellainen, mikä vahvistaa ihmisessä lihan pyrkimyksiä, eli ruumiissa pakottavan lain valtaa hengen sijaan on pahasta. Liittyipä tämä syömiseen, juomiseen, tai seksiin. Tässä viittaan sellaisiin tarpeisiin, jotka voivat hallita ihmisen mieltä riippumatta onko tällä jokin oikea todellinen välttämätön tarve. Paavali pohtii tätä Roomalaiskirjeessä 7.ssä luvussa ja käsittelee tätä ruumiin lakia etenkin jakeesta 14 eteenpäin. Ihminen voi syödä ja juoda intohimoisesti, vaikka ei olisikaan nälkä ja jano ja silloin kyse alkaa olla turhasta mässäilystä ja samaa voi soveltaa seksiinkin. Tähän liittyy tahdon elämä, joka ei ole ihmisen itsensä hallittavissa, vaan se vie ihmistä.
Masturboiminen voisi olla syntiä siinä mielessä, että se saattaisi vahvistaa ruumiin tarpeiden ylivaltaa mielessäsi suhteessa siihen, mitä henki tahtoo ja minkä mieli ymmärtää oikeaksi, koska toiminta ja toisto vahvistaa tällaista. Toisaalta masturboimalla voit välttää hetkelliset hairahdukset sopimattomien ihmisten kanssa, kuten toisten puolisoiden tms. kanssa, tai henkilöiden kanssa, jotka saattaisivat joutua samaan jamaan, kuin sinä ruumiin tarpeidensa kanssa, jos saat heidät vietellyksi. Tällaisessa tapauksessa masturboiminen tuskin on mikään vakavan paha asia, kun purat sillä ruumiistasi painetta, joka saattaisi muussa tilanteessa tuottaa suoranaisia onnettomuuksia toisille ihmisille. Kyse on kuitenkin ihmistä vaivaavasta viettisestä rakenteesta, joka himmenee ajan myötä, jos keksit muuta kiinnostavaa ajateltavaa ja ruumiisi tottuu tilanteeseen ja alkaa käyttää tähän liittyvää energiaa muihin askareisiin. Tällaisen muun toiminnan vahvistumisen takia munkit ja nunnat elävät askeesissa, eli välttävät kaikkea viettien ja ruumiin tarpeiden kiihdyttelyä harjoittaakseen henkeään, antaakseen sille enemmän tilaa. Kokeneen askeetin asioiden erottelukyvyn sanotaan olevan poikkeuksellisen tarkkaa juuri tämän takia.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
Mitä mieltä Raamattu on dinosauruksista?
Nimimerkille Sofia
Tästä onkin kristillisissä piireissä väännetty jonkin verran kättä. Minun mielestäni Raamattu ei puhu mitään dinosauruksista, mutta on olemassa toisenkinlaisia tulkintoja. Raamatussa puhutaan kuitenkin muinaisuuden hirviöistä ja lohikäärmeestä, joita tarkoittava sana on joissakin piireissä tulkittu dinosauruksiin liittyväksi.
Raamattu on tarkoitettu meille avuksi, joka johdattaa meidän elämämme Jumalan yhteyteen ja Jeesuksen tuoman pelastuksen piiriin, jotta matkamme johtaisi iankaikkiseen elämään. Sen sisältö rakentuu nimenomaan tätä tarkoitusta varten, eikä se todenteolla yritä olla meille maailmanhistorian oppikirja, vaikka pitääkin sisällään paljon muistitietoa menneiltä ajoilta, kun ihmiskunta on jo ollut olemassa, nykytietämällä paljon hirmuliskojen ajan jälkeen. Mutta tiede tekee uusia löytöjä ajoittain ja voi siis olla mahdollista, että asioita joudutaan joltain osin vielä miettimään uusiksi. Ikinä ei kuitenkaan lopullisesti tiedä!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä