Roy Rissasen uutiskirje helmikuu 2020

Rakkaat MAF Mongolian työn ystävät,

edellisessä kirjeessä kirjoitin valmistelun alla olevasta siirtolennostamme. Runsaasti on asioita tapahtunut sen jälkeen ja tässä kerron enemmän.

Mongolian työn loppumisen myötä yksi isoja tehtäviämme oli saada lentokone lennettyä pois maasta. Koneen piti lähteä palvelemaan Papua-Uuteen Guineaan ja meidän oli tarkoitus lentää kone Kiinan, Filippiinien ja Indonesian kautta Australiaan. Lennon valmistelussa oli kova työ saada lentolupia noiden maiden halki. Tarvittavia viisumeita varten kävimme yhdessä lähetystössä seitsemän kertaa. Otti ajoittain päähän seisoa kolmenkymmenen asteen pakkasessa rautaportin takana pihalla odottelemassa jonon päässä. Sisällä oli välillä tunnelma kuin vanhasta Speden sketsistä. Virkailija tokaisi papereita katsomatta, että ”tulkaa huomenna uudestaan, teillä ei ole kuitenkaan kaikkia tarvittavia papereita mukana”. Lopulta kun kaikki tarvittavat luvat, lentokartat ja lentoa varten tarvittavat monisatasivuiset paperit oli saatu valmiiksi, lennon määränpää yllättäen vaihtuikin muutamaa päivää ennen sen suunniteltua alkamista! Koko reittisuunnittelu, lentoluvat, viisumienhaku ja paperityöt menivät uusiksi. Uusi määränpää oli Hollanti. Matka sinne kestäisi viisi päivää. Siirsimme aiottua lennon alkamista myöhempään ajankohtaan. Kylmän sään lentämisen tavarat, kuten siipipeitteet, kaapelikelat, lämmittimet, moottoripeitot ja muut oli jo otettu pois koneesta. Nyt ne laitettiin sinne takaisin. Lentoreitti kulki Siperian halki keskellä talvea. Kaikki mahdolliset kylmään säähän liittyvät tavarat otettiin mukaan.

Koneen mukaan laitettiin kaikki varaosat, sairaslennon välineet, työkaluja, vetoaisat ja huoltolaitteita. Lähtötullauksessa meni kokonaiset kaksi päivää, koska rahtinimikkeitä oli 360 ja jokainen piti kääntää mongoliksi. Koneen tila täyttyi aika tarkasti kaikesta rahdista. Täyteen tankattu koneemme oli matkaa varten valmiiksi lastattu maksimiin lentoonlähtöpainoonsa.

Matka alkoi tammikuun viimeisenä päivänä kirpeässä -28C pakkasessa. Ennen lähtöä kaikki työntekijämme kokoontuivat koneen ympärille pikaiseen lähtöseremoniaan. Mongolialaiseen tapaan naiset olivat pukeutuneet perinneasuihin. Ensin ojennettiin sininen huivi ja hopeinen malja, josta jokainen hörppi vuorollaan maitoa. Sitten pidettiin yhteinen lähtörukous. Kiipesimme Sirpan kanssa koneeseen ja pyysimme lähtölupaa. Ensimmäinen määränpää oli Irkutsk. Sirpan tehtävänä oli hoitaa lentämiseen liittyvät paperityöt, avustaa kaikissa maatoimissa, ohjelmoida reitit elektroniseen lentolaukkuun (iPad) ja huolehtia lennonseurannan viestinnästä. Irkutskista tullauksen ja tankkauksen jälkeen lensimme samana päivänä Kemerovoon. Koneen lämmittimet kytkettiin sähkötolppaan yöksi. Yön vietimme pikkukaupungin rauhallisessa, asiallisessa hotellissa ja söimme päivälliseksi venäläisen keittiön antimia.

Siperiassa oli aamulla napakasti pakkasta alle -30C pakkasta. Siipiin ruiskutettiin ennen lähtöä jäänpoistoaineet. Lensimme Kemerovosta seuraavaksi viisi ja puoli tuntia Tyumeniin. Kylläpä Siperia olikin laaja! Olimme lentäneet kaksi kokonaista paivää sen halki ja edelleen olimme Siperiassa. Seuraavana aamuna sää oli näkyvyyden puolesta heikko. Lähtiessä pyrytti lunta. Jäänpoistoaineet siivissä pääsimme kuitenkin lähtemään ja ylitimme kolmannen lentopäivän aikana Uralin vuoriston. Vuorista ei juuri näkynyt mitään, kun olimme pilvipeitteen yläpuolella. Määränpäänä oli Nizhny Novgorod, jonka yläpuolella oli matalaa pilveä. Mittarilähestymisvaiheessa kaikki koneen jäänpoistolaitteet olivat päällä ja niitä myös tarvittiin. Kiitotie ilmestyi näkyviin ja laskeutuminen sujui ongelmitta. Toisin kuin Siperiassa, sää oli vetisen loskainen. Hotellissa päästiin saunaan.

Neljäntenä lentopäivänä Moskovan lähestymislennonjohto ilmoitti jäätävistä olosuhteista meidän lentopinnallamme ja tarjosi ylempää pintaa. Kaivoimme Sirpan kanssa happinaamarit esiin ja nousimme viiden kilometrin korkeuteen, kunnes olosuhteet paranivat. Ensimmäinen laskeutuminen EU:n alueelle oli meillä Liettuassa pienellä Siauliain kentällä. Agentti vei meidät hotelliin, josta kävelimme läheiseen ostoskeskukseen iltapalalle.

Aamulla siivet olivat paksun huurteen peitossa. Sillä aikaa kun jäänpoistoa ruiskutettiin viimeisen kerran siipiin, me Sirpan kanssa puimme yllemme meripelastautumispuvut. Reittiselvityksemme kulki keskeltä Itämerta, mistä liitämällä kone ei olisi lentänyt maan kamaralle asti moottorin mahdollisesti pysähtyessä. Laitoimme myös kaksi pelastuslauttaa täyttämistä vaille valmiiksi kaiken varalta.

Nousun aikana ja meren yläpuolella oli jonkin verran jäätämistä, mutta koneen varustus piti hyvin jäät loitolla. Tämä jäänee MAFin viimeiseksi lennoksi kylmissä olosuhteissa nyt, kun Mongolian työtä ei enää ole. Kaliningradin, Ruotsin, Tanskan ja Saksan lennonjohtajien ohjaamana saavuimme Hollannin ilmatilaan, jossa ennen laskeutumista päätimme mittarilentosuunnitelmamme ja laskeuduimme Teugen lentokentälle. Vastassa oli runsas määrä innokkaita lentokonebongareita. Joku kirjoitti jutunkin paikalliseen mediaan, kun ensimmäistä kertaa historiassa Mongolian rekisterissä oleva kone oli saapunut Hollantiin.

Lentokone rahteineen luovutettiin huoltohenkilöiden ja MAF:n huomaan. Me Sirpan kanssa majailimme muutaman päivän samalla kentällä olevassa MAF:n lentokoulussa, hoitaen loppuun siirtolennon käytännön asioita. Siitä eteenpäin jäimme kahdeksi viikoksi Eurooppaan ja palasimme tänne Mongoliaan takaisin Kazakhstanin kautta.

Viime päivinä olemme seurailleet huolestuttavaa koronaviruksen aiheuttamaa tilannetta, joka on laittamassa maailmankirjat monella tavalla sekaisin, jos ei sitä saada aisoihin. Mongoliassa on järeät toimenpiteet käytössä jo nyt, vaikka meillä ei ole yhtään virallista tapausta. Lentoliikenne ei enää toimi kuin kahteen suuntaan. Kaikki muut lennot on peruttu. Yleiset kokoontumiset on kielletty. Kaikki lastentarhat, koulut ja yliopistot ovat suljettuina kahden kuukauden ajan. Kauppoihin tai julkisiin sisätiloihin ei saa mennä ilman kasvonaamaria.

Yksi haikea episodi oli MAF Mongolian viimeinen työpäivä. Irtisanoimme suurimman osan työntekijöistämme helmikuun lopussa. Istuimme viimeistä kertaa yhteisellä aterialla ja muistelimme hyviä yhteisiä aikoja. Rukoilemme heille jokaiselle siunattua ja valoisaa tulevaisuutta ja hyvää työpaikkaa. Minä ja Sirpa jatkamme Mongoliassa tämän kevään ja viemme loppuun työn lopettamiseen liittyvät asiat, yhdessä muutaman paikallisen työntekijän kanssa. Sen jälkeen on tarkoitus jatkaa MAF:n työyhteydessä toisessa työympäristössä. Lähetyslentäjien työlle riittää tarpeita ympäri maailman. Laitamme jatkon osalta tarkemmin tietoja suunnitelmistamme, kunhan ne on saatu yhteisesti sovittua.

Siunaavin terveisin Mongoliasta,

Roy Rissanen,
Lähetyslentäjä,
MAF Mongolia

Kirjeen valokuvat:

  • MAF Mongolian toimiston naiset lähtöpäivän aamuna
  • Ensimmäisen rajan yli kohti Irkutskia, karttakuva
  • Lähtöpäivä Ulaanbaatarista, väkeä lentokoneen edessä
  • Siperialaista perinneherkkua haudutettua kaurispataa, ruoka-annos lisukkeineen valmiina syötäväksi
  • Venäläisessä saunassa, Sirpa ja Roy saunahatut päässä
  • Jäänpoisto Kemerovo Siperia, lentokone jäisellä kentällä
  • 5000 metriä Moskovan yllä, Sirpa ja Roy lentokoneen ohjaamossa happimaski kasvoilla
  • Valmistaudumme lentoonlähtöön Siperian Tyumenista, lentokone lumisella lentokentällä
  • Perillä Hollannissa jäähyväiset koneelle, lentokone halissa, jossa Roy suukottaa konetta 
  • Viimeinen lentopäivä pelastuspuvut yllä, Sirpa ja Roy lentokentällä lentokoneen edessä