Papeilta kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin

 

KYSYMYS:

Jos Jeesuksen myötä Vanha Testamentti kävi kristityille tarpeettomaksi, miksi Kymmenen Käskyä kulkee edelleen mukana?
Samoin haluaisin tietää, onko totta, että Raamattu on koostettu nykymuotoiseksi jonkun kirkolliskokouksen myötä? Kuka päätti, mitä otetaan ja mitä jätetään?

Moni sanoo, että Raamattu on aika- ja kulttuurisidonnainen teos, jota kuuluu tulkita. Mikä tulkinnoista on sitten oikea? Nettiä kun lukee, tulee vastaan minusta täysin käsittämättömiä tulkintoja, joita tarjotaan satavarmana totuutena - koska ne ovat Raamatusta. Esimerkiksi muuttunut tulkinta homoseksuaalisuudesta. En sano, että ne ovat oikein tai väärin, ihmettelen vain.

VASTAUS:

Kiitos kysymyksistä. Papin on aina ajoittain hyvä palata pohtimaan näitä kristillisyyden peruskysymyksiä, joita tässäkin on kaivettu oivallisesti esille! Kristillisessä perinteessä Uusi Testamentti on kristittyjen äärimmäisen tärkeä kirja, joka opettaa kristillisyyden tärkeimmät perusteet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ihan täsmälleen ottaen sitä, että Vanha Testamentti kirjoineen olisi jäänyt merkityksettömäksi ja kokonaan pois käytöstä. Jeesus itse asiassa on juutalainen ja hänen Raamattunsa on Vanha Testamentti. Ennemminkin Jeesuksen tapa tulkita Raamattua, joka tulee esille Uudessa Testamentissa antaa näkemystä, jonka valossa on tarkoitus tulkita Vanhaa testamenttia ja ymmärtää, mikä siinä on tärkeää. Kaikki Vanhassa Testamentissa ei ole sellaista tekstiä, että sen mukaan pitäisi elää, vaan asioita pitää osata suhteuttaa - siinä Uusi Testamentti ja erityisesti Evankeliumeissa olevat Jeesuksen opetukset ovat aivan erityisen tärkeässä asemassa.

Kymmenen käskyä ovat siis edelleen voimassa ja niiden noudattaminen pitää elämän kurssissaan. Jumala ei kuitenkaan lue ketään vanhurskaaksi lain noudattamisen takia - se ei ole ansioksi kenellekään, vaan ainoastaan usko Kristukseen antaa ihmiselle uuden elämän, Käskyt ovat enemmänkin mitta, joihin vertaamalla itseä ja omia pyrkimyksiään, voi vähän arvioida missä itse omassa elämässä menee; minkälaiset asiat motivoivat itseä ajatuksien tasolla. Tässä Katekismuksestakin voi olla iso apu kymmenen käskyn selityksineen.

Raamattu on koostunut nykymuotoiseksi pidemmän ajan kuluessa. Vanha Testamentti syntyi joskus 100 ekr. ja sai lopullisen muotonsa vasta n. 100 jkr. samarialaiset, joita juutalaiset katsoivat karsaasti eivät tainneet hyväksyä paljoa muuta kuin vain viisi Mooseksen kirjaa http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/samarialaiset_kutsuvat_itseaan_tooran_vartijoiksi . Uusi Testamentti syntyi taas siten, että siihen liittyvät kirjoitukset valittiin siten, että ne olivat apostolista alkuperää ja tunnettuja koko silloisessa valtakunnassa; tällaisella on voinut vähän varmistaa sitä, että mukaan otettavat tekstit eivät ole kovin paikallisia kirjoituksia ja sellaisena todennäköisemmin jonkun itse keksimiä. Tästä syystä tekstien on pitänyt olla ajatuksellisesti myös yhteismitallisia; nehän välittävät ihan tietynlaista maailmankuvaa ja todellisuuden tulkintaa. Martti Luther määritteli myöhemmin Raamatun tärkeän yhtenevyyden siten, että kaikki mikä ajaa Kristusta ja hänen kaltaisuuttaan meissä, on jumalallista ja kristillistä; se on se kova elementti, joka vie ihmistä pelastukseen ja jonka usko ihmiseen antaa. Löysin kelvollisen oloisen linkin vastaamaan tähän Raamatun kehkeytymistä koskevaan kysymykseen siitä, miten se on koostunut http://www.gotquestions.org/Suomi/Raamattu-kaanon.html

Raamattu on osaltaan myös aikaan ja kulttuuriin sidottu teos. Tämä johtuu siitä, että ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun. Tämä on tosiasia riippumatta siitä ajatellaanko Jumalan Hengen sanelleen Raamatun, vai ei. Martti Luther ajatteli, että Raamattu on Pyhän Hengen sanelema, mutta syntinen ihminen ei ole kyennyt kirjaamaan hänelle ilmoitettua asiaa ylös sellaisena kuin se on hänelle annettu; synti on rikkonaisuutta, joka estää ymmärtämästä asioita oikein. Lisäksi me nykysyntiset sotkemme vielä lisää sitä ilmoitusta, joka on jo entuudestaan tallennettu vajaana pyhään kirjaan; tässä yhteydessä voisi ajatella Raamattua omaan aikaansa ja kulttuuriinsa sidottuna kirjana. Jumala on kaikkien kansojen luoja ja Jumala ja hän on antanut oikeaa käsitystä kaikille kansoille, vaikka ilmoituksen täydellisin täyteys tuleekin esille Jeesuksessa Kristuksessa, jota me emme kykene ihan täysin käsittämään. Siksi tällaisia asioita on hyvä ajoittain mietiskellä; niin voi ehkä kuitenkin oppia jotakin uutta.

Homoseksuaalisuus on suoraan tuomittu asia Raamatussa ja sitä katsotaan ihmisen syntiin langenneisuuden ilmauksena esim. Roomalaiskirjeen 1. luvussa jakeesta 18 eteenpäin. Vanhassa testamentissa taidetaan asiasta määrätä suorastaan kuolemantuomio. Raamattu toimii aika vahvasti luonnollisen lain mukaan ja määrittelee miehen ja naisen suhdetta oman aikansa yhteiskunnallisista tarpeista käsin, sekä sukupuolisuutta alkuperäisen lisääntymiseen tarkoitetun toiminnan näkökulmasta. Nykyään on homoseksuaalisuutta pohdittaessa alettu painottaa enemmän yksilön kokemustodellisuutta ja sitä, että on olemassa ihmisiä, jotka viettiensä voimin pyrkivät pariutumaan oman sukupuolensa edustajien kanssa halusivatpa he sitä, tai ei; luonto vetää niin tikanpoikaa puuhun. Tätä voi tarkastella ihmisen särkyneisyydestä käsin ja ymmärtää, että ihminen voi olla täysin voimaton itsensä ja pyrkimystensä kanssa ja yrittää tukea tätä elämään sellaisena kuin millaiseksi tämä on syntynyt. Ihmisten rakastaminen ja auttaminen on jotakin, joka nousee Jeesuksen antamasta asennekasvatuksesta, mikä painottuu nykyään voimakkaasti kirkon toiminnassa. 

Minä itse henkilökohtaisesti olen kokenut tässä suhtautumisessa suurta ristijännitettä siksi, että mietin mahdollisuutta, että sikiövaiheessa voi tapahtua jotakin, joka vaikuttaa myöhempään seksuaaliseen suuntautumiseen; kirkko toimii oikein tukiessaan tällaisen ominaisuuden kanssa eläviä ihmisiä, mutta se ei saisi johtaa kyseisen ominaisuuden esiintymisen edistämiseen, mikä pakottaa näkemään asiaa myös konservatiivisesta suunnasta. Nykytiedon mukaan homous ei ole pelkän perimän tuottama ominaisuus, vaan vain alttius siihen on perinnöllistä. Asiaa ei ole vielä täysin saatu selvitetyksi tietämäni mukaan. Eli suhtautumisessa homoihin puskee vastakkain kaksi pyrkimystä; suorasanaiset kehotukset Raamatussa asian tiimoilta, kun mietitään, mikä on oikein ja Jeesuksen opetus siitä, miten pitää toimia, kun joku toimii selkeästi väärin; Jeesushan antaa syntejä anteeksi niille, jotka häneen uskovat. Tästä syystä samassa laitoksessa sekä tuomitaan homous, että homoihin toisaalta suhtaudutaan heitä ymmärtäen ja tukien. Tältä pohjalta asioissa ei varmaankaan tule kirkossa suuria muutoksia vielä pitkiin aikoihin asian tiimoilta, vaikka monet sitä pyrkivät toisaalta edistämään.


Kysymyksiin vastasi tältä osin Juha Dubbe  Karinaisista


KYSYMYS:

Hei! Mikä on kristinuskon näkemys Juudaksen kohtalosta? Pääsikö tämä taivaaseen vai joutuiko helvettiin? Eikö Jeesus kuitenkin kuollut myös Juudaksen syntien puolesta?

VASTAUS:

Minun nähdäkseni Juudas alkoi katua tekoaan varsin pian Jeesuksen kuoleman jälkeen ja hän tappoi itsensä sen takia. Juudaksen katumus on siis aitoa, joten hän myöntää tehneensä väärin. Tässä tapauksessa, kun Juudas on kuulunut Jeesuksen opetuslapsiin ja tuntee Jeesuksen opetuksia, tämä tarkoittaa sitä, että Juudas tunnustaa myös Jeesuksen suuren arvon, jolloin hänen itsemurhansa lienee ymmärrettävä anteeksipyynnöksi ja avunhuudoksi tehdyn virheen jälkeen. Siten hän varmaankin sai syntinsä anteeksi. Mikäli itsemurhassa taas kysymyksessä olisi oma teko ja sellaisena yritys tarjota hyvitysuhria, teko vie helvettiin, eikä taivaaseen, sillä omilla teoillaan ei voi hankkia anteeksiantamusta - vain uskon tähden Kristukseen Jumala antaa syntejä anteeksi. Raamatussa annetaan myöskin ymmärtää, että paholainen meni Juudakseen Jeesuksen lausuttua ennustuksen kavalluksesta, joten paholainen ehkä sitten poistui Juudaksesta tilanteen laannuttua vähän aikaa kavalluksen jälkeen ja Juudas heräsi tekonsa todellisuuteen ja kauhistui tekoaan. Minusta Jeesus kuoli myös Juudaksen puolesta ja Jumala tiesi jo etukäteen, mitä tulee tapahtumaan, koska Jeesuskin ennusti oman kuolemansa ja ylösnousemuksensa jo ennen tämän tapahtumista; Juudaksen hairahdus ei siten näytä miltään äärettömän suurelta rikokselta, vaan ennemminkin tapahtuneelta onnettomuudelta, joka oli tarpeellinen Jeesuksen joutumiseksi ristille ja kuolemaan, jotta tämä voisi voittaa kuoleman ja vapahtaa ihmiskunnan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Jos jumala vihaa trans seksuaaleja, miksi se ei luonut kaikista sita sukupuolta mita he halusivat?

VASTAUS:

Jumala ei vihaa transseksuaaleja. Alussa, kun ihminen oli vielä synnitön, eli särkymätön ja ehjä, kaikki ihmisessä toimi alkuperäisellä tavalla. Syntiinlankeemus särki ihmisen; ihminen ei ole paha, vaan rikkoutunut siten, että kaikki ihmiset ovat jollakin tavoin rikkonaisia; kutsumme tätä rikkoutuneisuutta kirkossa perisynniksi, eli perinnölliseksi vaurioksi, joka alkaa vaikuttaa kaikissa ihmisisä jossakin ikävaiheessa. Siksi olemme myös kuolevaisia, vaikka ihminen luotiin alun perin kuolemattomaksi ja ilmeisimmin ruumiillisen elämän piti päätyä ylösnousemiseen kuoleman sijasta jokaisella. Jokainen kuolevainen on rikki jollakin tavoin ja samalla tavoin Jumalan armon ja anteeksiantamuksen tarpeessa; olipa rikkonaisuus missä tahansa. Jumala ei vihaa rikkonaisia, vaan säälii ja antaa anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden - olipa rikkonaisuus minkä laatuista tahansa. Martti Luther vertasi syntisyyttä terän vioittuneisuuteen kirveessä, joka pilaa työn jäljen, käyttipä kirvestä kuka hyvänsä, tai ratsun rampuuteen, joka saa ratsun ontumaan, ratsastipa sillä kuka hyvänsä. Vaikka Jumala johdattaisi oikein ja ohjaisi oikein, synti saa ihmisen vetämään aina vinoon enemmän tai vähemmän asiassa, tai toisessa. Tässä asiassa voi kääntyä Kristuksen puoleen täydellä luottamuksella!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe Karinaisista


KYSYMYS:

Mikä on kristinuskon eettinen näkökulma kuolemantuomiosta?

VASTAUS:

Tappaminen sinänsä on kristinuskon käsityksen mukaan väärin; tämä kielletään viidennessä käskyssä (Kymmenessä käskyssä, jotka Mooses Siinailla Jumalalta sai). Sinänsä ihmisen elämä on loukkaamaton ja pyhä.
Toisaalta esivallalla on asiassa erioikeus, koska esivalta on Jumalalta peräisin ihmisten parhaaksi; Paavali puhuu asiasta Roomalaiskirjeen 13.ssa luvussa. Room. 13:4.ssä Paavali toteaa, ettei esivalta kanna turhaan miekkaa ja panee toimeen väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. Roomassa teloitus toteutettiin katkaisemalla kaula miekalla. Paavali siis näkee kuolemantuomion esivallan välineenä pitää järjestystä yllä yhteiskunnassa, yleisen rauhan ylläpitämiseksi. Tässä mielessä kuolemantuomiolle löytyy ihan kristillinen perustelu.

Sitten voidaan huomioida vielä tämän lisäksi yleiset olosuhdetekijät. Me elämme erilaisessa maailmassa, kuin Paavali ja rangaistusten perusteet ovat muuttuneet. Kun kuolemantuomio ei ole enää välttämätön yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi, on siitä luovuttu ja korvattu se muilla rangaistuksilla ja kasvatustoiminnalla rangaistuksen ohella. Esivalta ei ole aina tuomioissaan erehtymätön ja kuolemantuomiota ei voi enää peruuttaa sen toimeenpanemisen jälkeen, toisin kuin esimerkiksi vankeuden voi lopettaa. Esivallan erehtyvyyden kannalta on siksi parempi koittaa välttää liian kovia ja peruuttamattomia toimintatapoja ja pyrkiä pitämään järjestystä yllä sellaisilla keinoilla, joita voi korjata vielä jälkeen päin. Lisäksi nykyään rangaistuksia tarkastellaan ennemminkin kasvatusvälineinä, kuin kostona rikoksen tehneelle, jolla voidaan opettaa sivullisia oikeille tavoille. Nykysysteemissä pyritään hoitamaan rikokseen syyllistyneet yhteiskuntakelpoisiksi siltä osin, kuin he ovat vajaita ja päätyvät siksi tekemään rikoksensa. Kirkollisesti katsoen tässä on kysymys sielunhoidosta ja Jumalan rakkauden toiminnasta, joka on kasvatusta ja ihmisen tekemistä paremmaksi, ja sellaisena Jumalan Armoa. Tältä kannalta kuolemantuomiota on eettiseltä kannalta katsoen tarpeellista välttää ja turvautua sellaiseen vasta kun se on ihan todellinen ja pakollinen viimeinen keino, jollaiselle ei nykyesivalta katso olevan minkäänlaista tarvetta. Raamatun mukaan esivalta on Jumalan asettama ja vallankäyttäjät tekevät tällaisista asioista päätökset; esivalta toteuttaa päätöksillään Jumalan säädöksiä, joita vastaan yksilöllä/ihmisellä ei ole lupa nousta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille 16nurmija

16-vuotias konfirmoitu ja kristitty voi hyvin mennä ehtoolliselle vain siunattavaksi. Asiassa ei ole mitään ongelmallista. Tällaisessa tapauksessa on hyvä sanoa ehtoollisen jakajille, että tahtoo vain siunauksen; muuten nämä siinä työn tohinassaan automaattisesti tyrkyttävät ehtoollista, koska ihmiset yleisesti ottaen ovat juuri sen takia siinä paikalla. Ennemminkin ongelma on rippikoulua käymättömän tapauksessa, koska silloin ei voi osallistua ehtoolliseen itsenäisesti - riippumatta siitä, minkä ikäinen ihminen on. Ehtoollisen yhteydessä on mahdollista pyytää vain siunausta minkä ikäisenä tahansa, eikä asiassa ole mitään epäsopivaa.

Lämpimin jouluisin terveisin Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Miss M

Pappi heittää kolme kertaa arkulle hiekkaa, tai voi tehdä kolmessa osassa ristinmerkin arkun päälle. Hiekan heitto on jossakin muodossa käytössä hautaan siunaamisessa kaikkialla Suomessa tietääkseni. Suoranaisesti hiekkaa heitetään arkun päälle ulkona haudalla hautaan siunattaessa, jolloin Pöytyällä yleensä arkku on ko. tilanteessa jo laskettu hautaan. Kirkossa sisällä haudattaessa olen ainakin itse tehnyt hiekalla ristinmerkin arkun kanteen, sen sijaan, että olisin heitellyt hiekkaa kirkossa, arkun ollessa siinä edessä kosketusetäisyydellä. Vanhaan aikaan hautaan siunaamiset on yleensä toimitettu ulkona haudalla, jolloin hiekan suoranainen heittäminen arkulle on itsestäänselvyys arkun ollessa ko. hetkellä haudassa. Nykyään on siirrytty toimittamaan hautaan siunaamiset sisälle kirkkoon ainakin siksi, että kirkoissa on yleensä äänentoistolaitteet, joiden avulla ihmiset pystyvät kuulemaan, mitä toimituksessa kulloinkin tapahtuu. Lisäksi tietysti kirkoissa on lämmintä eikä sada sisään. Ulkona osa saattoväestä jäisi kuuluvuusalueen ulkopuolelle. Luultavimmin tämä kehitys on vaikuttanut osaltaan siihen, miten arkulle heitettävää hiekkaa on käsitelty kirkollisessa toimituksessa. Kummassakin tapauksessa toimenpiteen idea on sama; osoittaa eleellä, että maasta tullut tulee jälleen maaksi, kunnes kuoleman valta murtuu. Ruumis voidaan siten haudata, tai nykyään tietysti myös polttaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Moi. Itselläni on ahdistuneisuushäiriö todettu ja koen tunkeilevia pahoja ja pilkkaavia ajatuksia joita en haluaisi ajatella.  Pakkoajatukset liittyy nimenomaan siihen kohtaan kun Jeesus puhui anteeksiantamattomasta synnistä jonka kohta on Matt. 12:31-32
Mitä Jeesus tarkoitti sillä että sana häntä vastaan annetaan anteeksi mutta se mitä tuossa jakeissa puhutaan sitä ei saa ikinä anteeksi?
Ymmärtääkö jumala, että minä en ikinä haluaisi ajatella niitä?
Pelkään vain ettei Jeesus huoli minua luokseen koska tunnen itseni niin huonoksi ihmiseksi näiden ajatuksieni takia. Pelkään myös että vahingossa lipsautan sellaisen sanan jota en voi saada anteeksi.
Jos ihminen ajattelee samantapaisia ajatuksia mitä noissa jakeissa puhutaan ja vahingossa lipsauttaa suustaan kyseisiä sanoja koska pelkää onko hän lopullisesti tuomittu ja joutuu helvettiin vaikka kuinka pyytäisi anteeksi?

VASTAUS:

Nimimerkille Huolestunut

Pyhän Hengen loukkaaminen on Raamatun mukaan anteeksiantamaton rikos. En pitäisi suoranaisena Pyhän Hengen loukkauksena sitä, että käytät tästä rumia nimityksiä itsesi tahtomatta. Ennemminkin Pyhän Hengen loukkaamista on Pyhän Hengen toimintaa vahingoittava ja vaurioittava puhuminen ja toiminta. Katselin noita Matteuksen jakeita kreikan(Uuden testamentin alku-) kielellä ja siellä käytetään ilmaisua blasfemeo, jossa alkuosa tulee luultavasti sanasta blapto = loukata, vahingoittaa ja femi = puhua. Pyhän Hengen herjaamista, jota ei anneta anteeksi olisi siis sellainen Pyhän Hengen vahingoittaminen; naurunalaiseksi tekeminen, tai halventaminen, että se estäisi ihmisiä ottamasta vastaan Jumalan pelastustekoja; tekisi niistä naurettavia, inhottavia, tai pelottavia, tai merkityksetöntä, niin, että ihmiset sulkevat sydämensä Jumalalta ja tämän työltä ihan kokonaan. Siinä tilanteessa ihmiset alkaisivat etsiä pelastusta ja uskon kohdetta ihan jostakin muualta. Jeesuksen herjaaminen osuu taas kyllä Jumalaan, mutta se kohdistuu vain ja ainoastaan tiettyyn henkilöön; ei Jumalan toiminnan perusteisiin, tai toimintatapoihin siinä muodossa, kuin Jumala toimii konkreettisesti ihmisissä ja elämässä niin, että koko pelastuksesta kaikkine ihmeineen tulisi jotakin pilkattavaa. Inhimillinen epäily, tai kriittinen ymmärrystä etsivä pohdiskelu eivät ole Pyhän Hengen pilkkaamista, vaan tapa etsiä totuutta=Totuuden Hengen työtä; siihen meillä on ihmisinä lupa, koska kasvaminen ihmisenä tapahtuu sitä kautta.

Jumala ymmärtää, että et tahtoisi ajatella, kuten ajattelet ja tämä sinun tahtomisesi on se varsinainen ajatuksesi, jota ne häiritsevät ajatukset pyrkivät sotkemaan. Ajatuksiasi sotkevat vieraat ajatukset eivät ole oman sydämesi tuotosta, vaan jotakin muuta jossa näkyy ihmisen rikkinäisyys ja ne epäpuhtaudet jotka meitä rasittavat joka asiassa(Room. 7:7-). Monessa tapauksessa tällaiset epäpuhtaudet itsessä eivät välttämättä edes erotu omaan silmään, vaan lähimmäiset joutuvat kärsimään niistä. Nyt sinulla on jotakin, josta oppia tätä asiaa ja saada kokemusta siitä. Voit hyvin pyytää Jumalaa ottamaan tämän kiusan mielestäsi, mutta anna hänen ensin opettaa sinulle ne asiat, jotka hän tahtoo sinun oppivan tästä tilanteesta.

Jos lipsautat suustasi sanan, jota et halua edes ajatella, se ei voi olla sinun sanasi, vaan nousee ihmisen syntisestä luonnosta, joka saa meidät tekemään, sitä mitä emme tahdo tehdä. Tässä voit hyvin luottaa Kristuksen hankkimaan sovitukseen(Room. 8:1-17). Voit myös vetää aina sanasi takaisin, jos huomaat sanovasi sellaista, että se tuottaa vahinkoa, kun et kuitenkaan todella tarkoita sydämessäsi sanomaasi ja rakenna omaa ja toisten elämää sellaisen varaan.

Jos ihminen kääntää selkänsä kokonaan Jumalalle ja pilkkaa ja paheksuu hänen tekojaan sydämensä syvyyksistä, ei hän pysty enää palaamaan sen elämän Hengen yhteyteen, jonka hän on jättänyt taakseen. Tämä sen takia, että siinä tilassa ihminen ei enää edes halua palata Jumalan yhteyteen. Silloin ihmisen luonne ja luonto on muuttunut täysin toisenlaiseksi, kuin mihin Jumala tahtoo meitä johdattaa.

Jeesus tulee tunnustamaan sinut omakseen niin kauan, kuin itse tunnustat Jeesuksen. Jeesus kaipaa sinua senkin jälkeen, jos eksyt ja katoat  ja etsii sinut, kuten paimen etsii eksyneen lampaan(Matt. 18:12-14).
Pyhän Hengen työn kannalta olet hyvässä tilassa ja luulenpa, että se on Pyhä Henki, joka on sinut pannut selvittämään asioita, jotta pääset eteenpäin Jumalan/elämän koulussa ja pyhittymisessä.
Muistan sinua rukouksissani vaikeuksien keskellä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Onko uskoon tulo tai halu tulla uskoon sitä Jeesuksen mainitsemaa Isän vetoa?
Olen aina miettinyt mitä se tarkoittaa että ei kukaan voi tulla Jeesuksen luokse ellei isä häntä vedä. Eikö luonnollisella ihmisellä ole ollenkaan halua tulla Jeesuksen luo?

VASTAUS:

Nimimerkille Anonyymi

Tässä on takana ajatus, jonka kirkkoisä Augustinus on pukenut sittemmin opilliseen muotoon määrittämällä käsitteellisesti Jumalan Armon. Armo-opillisesti kyse ei ole pelkästään syntien anteeksisaamisesta tms, vaan kyse on Jumalan antamasta kasvatuksesta. Augustinus puhuu Jumalan edeltä käyvästä Armosta, joka pakottaa välinpitämättömän syntisen ihmisen huomaamaan, että hän ei selviä yksin, vaan tarvitsee Jumalaa. Tämä voi tuntua esim. elämän takaiskuina, tai tyhjyytenä elämässä. Kun sitten ihminen elämän kouluttamana tajuaa tarvitsevansa Jumalaa ja tämän apua, hän jättää itsensä Jumalan käsiin, eli tulee uskoon. Tämä johtaa aikanaan tilaan, jossa ihminen alkaa toimia yhdessä Jumalan kanssa ja edistää Jumalan pyrkimyksiä maailmassa. Voidaan jopa sanoa, että Kristus yhdistyy ihmiseen ja tuo läsnä olevaksi omat ominaisuutensa/jumaluutensa ihmiseen Jumalan työn tuloksena/elämän koulun kasvattamana. Kaikki todellinen Jumalan tuntemus perustuu Jumalan työhön, sillä ihminen ei luonnontilassa kykene lähestymään Jumalaa oikein. Uuden Testamentin alkukielessä, kreikassa Jeesuksen käyttämä ilmaisu elthein pros me; tulla luokseni, voidaan tulkita periaatteessa myös laadulliseksi ilmaisuksi, joka tarkoittaisi tällöin; tulla minuksi, jota Johanneksen Evankeliumissa käytetään (Joh. 6:44). Eli kyse olisi tällöin ihmisen muuttumisesta toisenlaiseksi; mutta kukaan meistä ei voi itseään keneksikään toiseksi muuttaa. Jumala voi sen sijaan  tehdä meistä ihan uusia ihmisiä , niin, että alamme toimia toisella tavalla, koska meistä tulee jotakin muuta, kuin luonnontilassa olemme.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

1. Mitä Paavali tarkoitti sillä että hän olisi syntisistä suurin?

2. Saiko Paavali Jeesukselta tietoa Kirjeisiinsä?

3. Onko Raamattu virheetön?

VASTAUS:

Nimimerkille Nyymi

1) Paavali puhuu 1.Tim. 1:15 itsestään suurimpana syntisenä. Seuraavassa jakeessa hän kertoo tulleensa armahdetuksi, jotta hänessä näkyisi Jeesuksen Kristuksen kärsivällisyys. Jakeessa 12. Paavali muistuttaa omasta historiastaan, kuinka hän oli ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Paavali (alkukielellä. kreikaksi Paulos) vainosi kristittyjä nuorena miehenä, jolloin hän käytti itsestään nimeä Saulus( alkuk. Saulos), kunnes kääntymyksessään kristityksi omaksui uudemman nimensä. Paavali sanoo, ettei tiennyt mitä teki epäuskonsa tähden ja sai Kristus armahti hänet.

2) Paavalin kääntymykseen liittyy ainakin Jeesuksen puhuttelu, kun Paavali lyyhistyy maahan Damaskoksen lähellä ja Jeesus kysyi häneltä, että "Saul miksi sinä vainoat minua?" Tähän liittyy myös tehtävän anto tuonnempana (lue Ap.t. 9:1-). Ainakin tässä määrin Paavali Raamatun mukaan sai tietoa Jeesukselta. Se mitä kaikkea muuta Paavali on kuullut samalla tavoillaan matkoillaan jää siltä osin arvoitukseksi, kun hän ei siitä kirjoita. Paavali kerskailee myös tuntevansa miehen, joka tempaistiin Paratiisiin, kolmanteen taivaaseen, jossa hän kuuli taivaallisia sanoja, joka voisi olla vaikka Paavali itse(2. Kor. 12:1-10). Joten on mahdollista, että Paavali on jollakin tasolla poistunut Ruumiistaan ja saanut suoraa tietoa Taivaasta.

3) Raamattu ja erityisesti Uusi Testamentti on asenneasioissa virheetön. Perinteisesti ajatellaan, että Raamattu on Pyhän Hengen sanelema kirjoituskokoelma, jonka ihminen on kirjoittanut ylös. Ihminen taas syntisenä on ymmärtänyt välillä asioita väärin ja omalla tavallaan, joten Raamattu ei sinänsä ole kaikessa ihan virheetön. Lisäksi me jotka elämme ajallisesti ja kulttuurisesti kaukana Raamatun syntysijoilta luemme sitä syntisinä väärin tulkiten, mikä vääristää sen ilmoitusta lisää. Tämän vuoksi on tärkeää alettaessa lukemaan Raamattua pyytää Jumalaa avaamaan silmät ja sydän ymmärtämään Raamattua ja sitä, mitä Jumala ihan olennaisesti tahtoo meille puhua. Kun tätä saa alkuun, sillä voi tulkita Raamattua lisää ja saada siitä Pyhän Hengen tahtomaa asiaa irti. Hyvä avain on muistaa, että Jumala on kaikkea kasvattava rakkaus (kr. agape) ja rakkaus tarkoittaa Uudessa Testamentissa aina tätä toisista huolehtivaa ja toisia kasvattavaa asennetta, jolla voi peilata hyvin muuta ilmoitusta. Tuo rakkaus on itse Jumala.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Mitä Jeesus tarkoitti sillä ettei kukaan voi koskaan tulla hänen luokseen ellei isä häntä vedä? Mistä sen tietää milloin isä vetää ja onko niin isoa syntiä jota ei voi koskaan saada anteeksi vaikka kuinka pyytäisi?

VASTAUS:

Nimimerkille 1

Jeesus tarkoittaa tässä sanomallaan sitä, että ihminen yksin, omin voimin ei kykene löytämään Jeesusta. Ihmisen tapa nähdä ja ymmärtää asioita on niin erilainen verrattuna Jumalaan ja Jeesus Jumalan Poikana on Jumala Jumalasta. Ihminen voi päästä Jeesuksen luo vain jos Jumala johdattaa ihmisen siihen; omin avuin ihminen ei osaa etsiä edes oikeasta suunnasta. Siksi on paras yksinkertaisesti pyytää Jumalaa, että Jumala johdattaisi Jeesuksen yhteyteen ja jättää tämä asia yksin Jumalan huoleksi. Jumala tietää mitä tekee, ihminen itse osaa vain sotkea asioita. Tähän käyttöön voisi sopia yksinkertainen ajoittain mielessä toisteltava sydämen rukous, jota ortodoksit käyttävät mietiskelyssään: "Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä".

Kun Isä alkaa vetää Jeesuksen luo, alkaa ihminen syystä tai toisesta kaivata elämäänsä sisältöä, koska siitä puuttuu jotakin. Jumala herättää ihmisessä kaipuuta yhteyteensä, mihin saattaa joskus liittyä tuntemuksia omasta syntisyydestä ja viallisuudesta, kun ihminen tajuaa oman vajavaisuutensa verrattuna siihen, mitä meidän pitäisi olla. Sen jälkeen ihminen tajuaa tarvitsevansa Jeesusta opettajana ja syntien anteeksiantajana. Jeesuksen opetukset Raamatussa alkavat kiinnostaa ja Apostolien kirjeet alkavat puhua ymmärrettävällä tavalla, koska Jumala itse on niitä tulkitsemassa, eikä ihminen vastustele enää totuutta. Vaikka Raamatussa olisikin ajatuksia, joita ihminen ei ehkä kykene täysin omaksumaan ja hyväksymään, Jumalan asenne alkaa vaikuttaa ihmisessä tähän itseensä ja ennen pitkää ihmisen kautta tämän ominaisuutena muihin ihmisiin. Tässä on hyvä muistaa, että Jumala on huolehtiva rakkaus; se, jossa rakkaus pysyy, pysyy Jumalassa ja Jumala pysyy hänessä.

Raamattu mainitsee sellaisen rikoksen, jota ei voi saada anteeksi. Tämä rikos on Pyhän Hengen herjaaminen. Matt. 12:31 ja 32 sanotaan muun muassa, että "joka puhuu Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa". Pyhää Henkeä vastaan puhuminen on puhetta, joka pyrkii tuottamaan vahinkoa Pyhän Hengen toiminnalle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Jos Ihminen ei voi omin voimin tulla Jeesuksen luo niin tarkoittaako tämä sitten sitä, että se kenellä on halu tulla Jeesuksen luo voi saada syntinsä anteeksi.

VASTAUS:

Nimimerkille 1

Ihminen ei välttämättä löydä oikeaa Jeesusta omin avuin, vaan luo itse itselleen mielikuvan, joka tuottaa turvallisuuden tunnetta toimimalla jonkinlaisena anteeksianto automaattina. Oikeasti Jeesus kyllä antaa synnit anteeksi, mutta hän myös kasvattaa opetuslapsenaan ja Jumalan lapseudessa kohti aikuisuutta, jota hän itsekin edustaa; ylösnousemushan on se meidän varsinaisin maalimme tässä kaikessa; voitto kuolemasta. Ei siis pelkkä syntien anteeksisaaminen! Pyhä Henki on tullut Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen toimimaan ihmisissä ja kasvattamaan ihmisiä näkymättömänä voimana; se on Jumalan tapa olla läsnä ihmisissä - sinussa ja minussa ja vasta Pyhän Hengen voimalla voit päästä Jeesuksen luo. Halu Jeesuksen luo on sitä Pyhän Hengen työtä, joka vie meitä Jeesuksen luo, mutta saatamme vielä siinä vaiheessa olla matkalla haluttuun lopputulokseen, ei vielä perillä. Me saamme synnit anteeksi uskon tähden Kristukseen ja se usko on Jumalan Pyhänä Henkenä meissä tekemän työn tulosta. Se tuo Kristuksen luoksemme ja liittää meidät häneen; tämä tuo Kristuksen elämänasenteen sydämiimme, vaikka emme aina kykenisikään toteuttamaan sitä elämässämme. Silti se ajan myötä vahvistuu ja alkaa vaikuttaa ihmisessä ja muuttamaan meitä, pakottaen toimimaan ja elämään tavallaan kaikessa missä se suinkin on vain mahdollista - siinä on pala taivasta ihan konkreettisesti mukana. Vähän niin kuin hapatteena taikinassa. Itse asiassa se, että menet Jeesuksen luo tarkoittaa samaa, kuin että annat Jeesuksen tulla luoksesi - sydämeesi, etkä itse etsi häntä niin vimmaisesti, että käytännössä pakenet sitä kaikkea hyvää työtä, mitä sinussa yritetään tehdä sinun pelastamiseksesi. Anna Jumalan vetää sinua Jeesuksen luo. Halu tulla Jeesuksen luo on jo sitä, että Jumala on työssään. Minusta ihminen jo tässä vaiheessa on syntien anteeksiantamuksen piirissä, mutta siitä voi langeta myös pois. Ainoa missä ihminen on luonnostaan hyvä on syntiin lankeaminen; sehän onnistui jo ollessa ihan putipuhtaana synnittömässä tilassa ennen lankeemusta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Huolestunut

Uskon tähden saa kaikki synnit anteeksi. Olet uskon voimalla kasvamassa siihen suuntaan, johon Jumala on meitä johdattamassa. Kun usko alkaa tuottaa sinussa läpinäkyvää elämänasennetta ja siten vähän näkyä sinussa, voidaan alkaa puhua jo pyhittymisestä. Sen edetessä saatat jopa saada uusia kykyjä Jumalalta, jos niille tulee tarvetta Jumalan suunnitelmien edistämiseksi.

Jos Pyhän Hengen vastainen puhe on jotakin, mihin et halua ryhtyä, on se silloin sydämesi tahto. Ihmisen rikkinäisyys ja viallisuus tuottaa kuplintaa, joka saattaa lipsahtaa mieleen, tai suusta jopa ulos vastoin tahtoa. Silloin et tietenkään ole sinä itse se, joka siinä puhuu. Jos sinua pelottaa oma tilanteesi, on sinun hyvä pyytää Jumalaa auttamaan sinua Jeesuksen tähden, sillä jos olet tehnyt väärin, et ole tiennyt mitä teet, etkä tehnyt, mitä tahdot tehdä. Silloin kysymyksessä ei ole oikeastaan sinun tekosi. Se on ennemminkin meissä vaikuttavan synnin tuottama tahaton purkaus, jonka voit hyvin rinnastaa vaikka vahingossa ilmoille päässeeseen pieruun.

Tuo lukemasi profeetta, muuten väittää, että ihminen voisi toimia suhteessa Jumalaan ja paholaiseen ja tähän maailmaan oman vapaan tahtonsa mukaan https://johannesleijona.blogspot.fi/2013/08/pyhan-hengen-pilkkaa-ei-saa-anteeksi.html. Otan sitaatin ko. sivulta: ". Synti paljastaa ihmisen vapaasta omasta tahdosta sellaista kapinallisuutta, epäluotettavuutta tai muuta pahuutta, ettei yhteiselo Jumalan ja ihmisen välillä ole mahdollista edes Taivaassa." Lause on otettu luvusta; Miksi Pyhän Hengen pilkka johtaa Helvetintuomioon? Martti Luther ja aikaisemmin jo kirkkoisä Augustinus tulivat siihen tulokseen, että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa tällaisissa asioissa. Synti on rikkonaisuutta, joka estää meitä tahtomasta ja toimimasta oikein ja oikein perustein. Kääntymätön ihminen on itsekäs ja ajaa vain omia etujaan. Pyhä Henki voi herättää uskon, jossa ihmisen tapa tahtoa muuttuu ja koko ihminen perimmiltään muuttuu, vaikka ei kykenekään olemaan täydellinen. Ja tässä syntien anteeksiantamus on apuna.  En usko äkkiseltään sinun syyllistyneen Pyhän Hengen pilkkaan, mutta Jumalan sanan laki on ottanut sinusta kiinni; Pyhä Henki valmistaa sinua evankeliumin lupausten vastaanottamiseen. Jos usko rakennetaan ihmisen vapaan tahdon varaan, se ei voi viedä kuin Helvettiin, koska ihminen ei osaa itse tahtoa mitään oikein. Siksi Jumala antaa meille uuden tahdon, joka on Kristuksen tahto. Edes pyhittyneenä ei pidä ajatella, että oma vapaa tahto voi viedä muuhun kuin hakoteille; parempi pyytää Pyhää Henkeä ohjaamaan tahtomista oikeaan suuntaan. Aatami ja Eeva lankesivat ollessaan vielä synnittömiä ja me olemme tässä heitä heikompia. Joten tältä osin tämä profeettasi on kyllä erehtynyt.

Minä uskon, että ihminen voi saada profetioita nykyäänkin. Ongelma on se, että on myös vääriä profetioita; toiset tahallista sumutusta, ja toiset omien luulojen tahattomasti tuottamia, jolloin ihminen voi oikeasti luulla saaneensa oikean profetian. Sinun on parasta mielessäsi todeta tällaisten tullessa vastaan, että "Jumala näyttää aikanaan mikä on totuus ja antaa siihen oikean hengen sitten kun niin tahtoo; minä luotan siihen, miten Jeesus opettaa meitä elämään ja hän on tie totuus ja elämä; sekä anteeksiantamus hairahtaneelle." Sinun ei myöskään tarvitse tuomita ketään, tai mitään; se on Jumalan tehtävä. Saat olla kaikessa kriittinen, kyseenalaistaa ja puida asioita - sehän ei ole kenenkään, tai minkään puolesta, tai vastaan puhumista, vaan ymmärryksen etsimistä. Se on olennainen osa uskonelämää ja pyhittymistä. Jeesuskin arvostaa epäilevää Tuomastaan!

Raamattu on Jumalan Sana. Mutta se ei ole kaikki Jumalasta, vaan oppikirja, joka auttaa alkuun elämässä Jumalan kanssa. Raamattu eikä mikään muukaan kykene kertomaan meille kaikkea Jumalasta, koska Jumala on paljon kehittyneempi ja enemmän, kuin me kykenemme ymmärtämään. Raamattu on tullut Pyhältä Hengeltä, mutta sen on ottanut vastaan syntinen ihminen, joka on voinut sotkea asioita, kuten yleensä tapahtuu. Lisäksi me nykyihmiset luemme Raamattua syntimme vaivaamina omasta aikakaudestamme ja kulttuuristamme käsin, joka on ihan erilainen, kuin oli silloin, kun Raamattu on hiljalleen syntynyt. Jumala opettaa meitä myös elämän kautta ja siinä työssä Pyhä Henki, Totuuden Henki on tärkeä ja ansaitsee suuren kunnioituksen ja herkkyyttä yrittää kuulla se, mikä on totta ja oikein. Tässä Raamattu muuten on oikein hyvä tuki ja erityisesti kaikki se, mitä Jeesus itse siellä sanoo.

Jumala ei halua kenenkään tuhoutuvan ja yrittää auttaa loppuun asti. Mutta jos halveksii Pyhää Henkeä, ei enää halua sitä, mikä on Hengestä; eli totuutta. Kysymyksesi kyllä viittaa tarpeeseen ymmärtää Pyhää Henkeä ja elää Totuudessa ja Hengessä. Tämä taas minusta osoittaa sen, että Pyhä Henki ei ole ainakaan jättänyt sinua. Voithan pyytää, että Pyhä Henki vahvistaisi otettaan ja olemistaan sinussa? Tai ehkä tässä on jo kysymys siitä? Usein Jumala antaa meille tarvitsemamme, ennen kuin osaamme sitä edes pyytää.

Jos ihminen pelkää tehneensä jonkin synnin, mutta ei muista sitä, se usein tarkoittaa sitä, että ihminen on niin tarkka ko. asiassa, että sitä ei ole tapahtunut. Jos on täysin halulla tehnyt jotakin, sen yleensä muistaa. Voi muuten käydä myös niin, että kun ihminen ajattelee kääntyneensä kokonaan pois Jumalasta ja Pyhästä Hengestä, hän ei olekaan koskaan ollut oikeasti uskossa, vaan epäusko ja tietämättömyys on vain pukeutunut sellaiseen kulttuuriseen olomuotoon, jonka me kristityn maan kulttuurin piirissä ymmärrämme. On vaikeaa kääntyä pois suunnasta, jossa ei ehkä alun perinkään ollut, vaikka olisi jopa luullut olevansa. Tätäkin asiaa on muuten joskus hyvä ajatella; kun ihminen kasvatetaan johonkin käsitykseen itsestään, se ei olekaan aina ihan se oikea totuus ja totuuden etsintä on hyvä alkaa tyvestä ja yrittää vasta sitten latvaan. Jumalan puolesta kysynkin nyt sinulta; Missä Sinä olet? tässä asiassa. Luulenpa, että edistyt tämän mieltä painavan asian käsittelyssä, kun tutkit itseäsi ja luotat syntien anteeksiantamukseen; siihen, että Jumala tahtoo tulla tätä ongelmaa pitkin sinun luoksesi ja sinun elämäksesi. Lepää sinä ja anna Jumalan puhua. Johanneksen evankeliumi on muuten hyvää luettavaa tällaisten ajatusten painaessa mieltä; Johannes on rakkauden apostoli ja Jumala taas on rakkaus.

Kysymyksiin vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Huolestunut

Olen lukenut tämän Johannes Leijonan blogikirjoituksen läpi. Hän käyttää Raamattua oikein sujuvasti. Mutta hänen itsensä esille tuomissa ajatuksissa on vääristyneisyyttä. Tämä liittyy ajatukseen ihmisen tahdosta. Tämä profeetta lähtee ajatuksesta, että ihmisellä on vapaa tahto, jolla voi toimia vapaasti. Ajatus on epätosi; ihmisen tahto toimii synnin tilassa niin, että ihminen tekee vain itsekkäitä asioita ja ajatukset ovat lähtökohtaisesti itsekkäitä. Vasta kun Jumala puuttuu peliin, ihmisen ajatusmaailma ja tahdollinen elämä muuttuu epäitsekkääksi. Koko ihmisen minuus muuttuu tässä yhdessä suhteessa, vaikka hän ei olisikaan täydellinen, vaan lipsahtelisi välillä toimimaan väärin perustein. Ihminen ei voi myöskään olla aktiivinen ja ottaa Jeesusta vastaan pelastuakseen, koska ihminen voi toimia aktiivisesti itse vain ajaakseen omaa maallista hyväänsä. Joudumme siis jättämään pelastumisemme yksin Jumalan käsiin ilman omaa mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Usko liittyy asenteeseen; jos teet hyviä tekoja saadaksesi itsellesi ansioita taivaaseen, olet vain itsekäs ja syntinen, jos teet hyviä tekoja huolehtiaksesi apua tarvitsevista, huolehdit toisista ja kasvat Jumalan kaltaisuudessa. Kukaan vain ei voi tehdä hyvää pelkästään toisista huolehtiakseen ilman Pyhän Hengen apua ja vain Jumala näkee, kuka huolehtii lähimmäisistään ja kuka vain itsestään. Lisäksi jotkut voivat joutua osallistumaan vaikkapa hämäriin rituaaleihin edistääkseen evankeliumin asiaa jossakin ryhmässä; tämä pelkäämäsi profeetta arvioi ihmisiä liian summittaisesti miettimättä, miten moninaisia syitä ihmisten toiminnalle voi olla. Jumala erityisesti ymmärtää tällaisia asioita. Muiden asia ei ole olla tuomareita, vaan kukin tutkikoon vain itseään. Toisin kuin profeetta Johannes väittää, kukaan ei ole vastuussa omasta uskostaan, koska usko on Pyhän hengen työtä ja vain Jumala kykenee tuomaan rakkautensa ihmisen luonteeksi, koska Jumala itse on se rakkaus; vain silloin ihminen voi tehdä Isän Jumalan tahdon. Ihminen on syntiinlankeemuksen seurauksena rikkinäinen olento, eikä voi tehdä mitään ehjästi, koska ei ole ehjä. Ei edes korjata itseään ehjästi ehjäksi, vaan sen voi tehdä vain Jumala, joka on ehjä; Kristus, joka on ehjä ja josta voit oppia, millainen on ehjä ihminen.

Tämä lukemasi profeetta tuomitsee hanakasti ihmisiä ja heidän tekojaan. Toki voi aina verrata toisten tekoja Raamattuun, mutta ihmisten motiiveista et voi sanoa mitään. Et voi tietää mihin he ovat toimillaan pyrkineet ja miksi; kenen hyväksi he ovat yrittäneet toimia? Ihminen ei aina ymmärrä edes itseään ja tekemisiään - miten voi silloin tuomita toisia? Kristus tulee tuomitsemaan kaikki aikojen lopulla ja silloin kuullaan varmat ja oikeat tuomiot; tätä asiaa on muuten ihan turha tässä ajassa jatkuvasti märehtiä. Menee vielä koko elämä sivu suun!

Pyhän Hengen pilkkaamista on se, millä voi vääristää ihmisten käsitystä Pyhän Hengen toiminnasta ja vaikutuksista niin, että tämä alkaa tuntua epämääräiseltä ja ahdistavalta, tai pilkattavalta. Tällainen voi estää Jumalan työtä ihmisessä tekemällä siitä epämiellyttävää. Ihminen, joka irtautuu niin kauas Jumalasta, ei enää kaipaa Jumalan yhteyteen, vaan vastustaa koko ajatusta iljettävänä ja kasvaa vinoon Jumalan kaltaisuudesta ja kuvasta. Edelleen sanoisin, että unohda tämä profeetta Johannes ja ota esiin Raamatusta apostoli Johannes. Apostoli voi auttaa sinua enemmän, kuin profeetta, joka tulkitsee näkyjään lähtökohdistaan vääristyneellä tavalla. Tällaisia väärinkäsityksiä esiintyi jo antiikin aikana mm. Pelagius-nimisen teologin lietsomana, joka vaikutti 300- ja 400-lukujen taitteissa ja Pelagiuksen opit torjuttiin harhakäsityksinä jo silloin. Eikä totuus ole siitä muuksi muuttunut!

Kysymyksiisi vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Huolestunut

Kamalat ja rivot ajatukset Pyhästä Hengestä mielessä eivät ole rikkomista Pyhää Henkeä vastaan. Onhan se tietenkin synnin ääntä, mutta jos mieli ei kuitenkaan tahdo yhtyä sellaiseen ajatukseen, vaan vastustaa sitä, niin et ole samaa mieltä synnin kanssa asiasta. Ja se on tässä ratkaisevaa!

1.) Jos mielesi etsii Jumalaa ja jopa vastustat ajatuksissasi esiin nousevia pahoja ajatuksia Pyhästä Hengestä niin on melkoisen varmaa, että Pyhä Henki tekee sinussa työtään edelleen. Pyhä Henki on Totuuden Henki, joka muistuttaa meitä tosiasioista ja jopa kertoo niitä lisää (Joh.16:4-16). Me puhumme tässä nyt kaiken aikaa Jumalasta ja se on Jumalan työtä. Jos et käytä tätä keskustelua ja sen sisältämää jonkun/joidenkin ihmisparkojen elämän raunioittamiseen, olet selvästi Jumalan käsittelyssä. Minusta yrityksesi löytää sopusointu Pyhän Hengen kanssa osoittaa, että Pyhä Henki on sinussa työssään. Tämän enempää tästä asiasta ei voi ihmisen avuin sanoa; jos olet kastettu, on Pyhä Henki tullut sinun kasteessa.

2.)Pyhä Henki on Jumalan nimitys, kun puhutaan Jumalasta pyhittäjänä. Pyhä Henki herättää ihmisessä uskon tulemalla ihmiseen ja olemalla Jumalan Henkenä ihmisessä läsnä vahvistamassa ja ohjaamassa tätä. Vähän niin kuin hapate on leivässä; Pyhä Henki muuttaa ihmistä ja voi antaa ihmiselle armolahjoja, jotka liittyvät ainakin opettamiseen, johtamiseen, profetoimiseen, ihmeiden tekemiseen ja parantamiseen. Pyhä Henki kasvattaa kristittyjä Jumalan lapsina kohti aikuisuutta tämän avulla ja antaa yliluonnollisia taitoja ja kykyjä, jos niille on olemassa tarvetta. Ihminen, joka jotenkin halveksii ja mitätöi tallaista tapahtumista tajuten, mistä on oikeasti kysymys, vastustaa Pyhää Henkeä. Tätä ei tavallaan voi tehdä ihan vahingossa, koska totuuden etsintä taas on hyvästä ja Totuuden Hengen tapa kouluttaa ihmistä uskossaan.
Pyhittyminen on oikeastaan sitä, että usko ruumiillistuu ihmisessä niin, että se näkyy ihmisen tavoissa toimia ja elää. Usko taas vaikuttaa rakkautena, koska Jumala on rakkaus ja itse uskossa läsnä juuri Pyhänä Henkenä.

3.) Kun kannat huolta tietystä synnistä oikein paljon, mutta et suoranaisesti muista tehneesi sitä, kertoo se sinun olevan hyvin huolellinen tässä asiassa - niin, että murehdit siitä kaiken aikaa jopa niin paljon, että se tuottaa jo miltei painajaisia. Jos olet jostakin asiasta niin tarkka, on selvää ettet ole voinut tehdä sitä. Jos olisit tehnyt sen, muistaisit sen varmasti, koska olet asiasta noin tarkka. Siksi murhe yksin ilman selkeää tietoa siitä, mitä on tehnyt kertoo sen, että et ole voinut tosissasi asettua Pyhää Henkeä vastaan jossakin, kun Henki on tehnyt työtään ihmisissä. Tässä ei lasketa omaa kiroiluasi omassa mielessäsi, koska se ei vaikuta kehenkään millään tavoin. Eikä vaikuta edes vahingossa suusta lipsahtava lausahdus!(jonka muuten voi vetää aina heti jälkeen päin takaisin)

4.)Pyhän Hengen vastustamisessa kyseessä on ennemminkin pitkäaikaisen paatumuksen tulos, joka on jo suoranainen ihmisen elämän tapa ja ihmisen luonne. Ihminen on silloin saanut itseensä kaiken Jumalan tarjoaman hyvän ja Pyhän Hengen työn, mutta kuitenkin kääntynyt sitä kaikkea vastaan ja aloittanut vihollisuudet; ts. Jumalan vastaisen työn. Siinä tilassa ihminen vieroksuu kaikkea sitä, mitä Jumala meiltä tahtoo ja vastustaa sitä kaikkea Jumalan työtä itsessään ja lähimmäisissään sanoin ja teoin. Yksittäinen kertahan kommentoida Pyhän Hengen työtä voi olla pelkkä lipsahdus, jota kukaan ei ole millään tavoin tarkoittanut tapahtuvaksi. Ei se ole ihmisen suoranaista sotaa Jumalaa vastaan, kuten saattoivat olla esim. noitavainot! Jos ne noituussyytteet olivatkin seurausta ihmeistä, jotka olivatkin Pyhän Hengen tapa tehdä itsensä ilmeiseksi ihmisille - mehän emme suoranaisesti tiedä enää, mikä kaikki silloin toimi siinä rytäkässä, eikä ainakaan kaikkien osalta. (Martti Luther vähän epäili tällaista "Sidottu ratkaisuvalta"-kirjassaan.)

5.)Vaikea sanoa tahtooko ihminen lähdettyään sotaan Jumalaa vastaan(paholaisen kaveriksi) enää palata Jumalan alaisuuteen ja lapseuteen, vai onko Jumalan vastustamisella saadut mahdolliset muut mukavuudet tulleet rakkaammiksi. Ihminen voisi tietysti vain ja ainoastaan yrittää pelastaa oman nahkansa sitten, kun on saanut kaikki sen, minkä takia yritti tuhota muiden Jumalasuhteet Helvetin täyttymisen hyväksi, jolloin rikos oikeasti kasvaa, eikä vähene. Miten helppoa sitten olisi Taivaan isälle antaa anteeksi toisten lasten sielujen murhaamista sellaiselle, joka yrittää paeta omalta kohdaltaan sitä, minkä on saanut aikaiseksi toisille? Jeesus itse sanoo Matt. 12:32 ja Mark. 3:28,29, että Pyhän Hengen vastustamista/herjaamista ei saa anteeksi. Jos Jeesus sanoo itse näin, hän varmaan myöskin tarkoittaa sitä tosissaan. Jos joku on syyllistynyt tällaiseen kannattaa kuitenkin rukoilla jatkuvasti itsen puolesta ja niiden puolesta, jotka on ehkä ajanut irti Jumalasta ja taivaasta Helvetin valtapiiriin, vaikka se maksaisi itselle kuinka paljon ja tuottaisi miten tahansa äärettömästi itselle kärsimystä. Luuk.(11:5-13) Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka sai jatkuvasti inttämällä pyyntöään tahtonsa läpi ja naapuri nousi yöllä vielä sängystä antamaan pyydetyt leivät, vaikka ei olisi tahtonut enää nousta vuoteesta. Tämä voisi viitata siihen, että Jeesus kuulee vielä pahimmankin jälkeiset toistuvat, kiihkeät pyynnöt, jos ne nousevat tosissaan sydämestä ja oikeasta parannuksen tekemisen tarpeesta, joka tahtoo hyvittää kaikki tekemänsä vääryydet maksoi se mitä maksoi. Mutta tästä meille ei ole annettu varmoja lupauksia! Kerrottu vain, että sinnikkyys palkitaan, mutta se ei velvoita Kristusta, tai Jumalaa mihinkään - hehän päättävät muiden kohtalon, eikä tuomari kysy tuomittavalta lupaa tuomita sen mukaan, mikä on oikein. Mutta toivon se ylläpitää ja toivo voi kantaa monien raskaiden taipaleiden yli, vaikka mukana olisi suuriakin taakkoja kannettavana. Ehkä siinä on vielä yksi, vihoviimeinen portti Paratiisiin!?

Kysymyksiin vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Huolestunut

Se, että sinulla on halu keskustella Jeesuksesta ja tutkit ajatuksiasi on Jumalan vaikutusta sinussa. Jos tämä on Jeesuksen luo pyrkimistä, niin Jumala varmastikin on vetämässä sinua ja pilkkaavat ajatuksesi estävät sinua kaikkein eniten pääsemästä Jeesuksen luo sillä, että pelkäät niiden vaikuttavan asiaan. Olen ihan varma, että usko voittaa helposti kaikki pilkkaavat ajatuksesi - nehän eivät häiritse Jumalan työtä sinun ympärilläsi olevissa ihmisissä. Jos haluat tapella pilkkaavien ajatustesi kanssa, voit kääntää niiden sanomaa käänteisiksi ja tuoda niitä esille ympärilläsi oleville ihmisille joko sanoin, tai käytökselläsi; ylistävinä sanoina tai käytöksenä!

Lue Raamatusta Luuk. 11:5-11. Siinä Jeesus kertoo vertauksen siitä, miten sinnikäs oven kolkuttaminen palkitaan, vaikka talossa ihmiset nukkuisivat, eivätkä enää haluaisi nousta vuoteesta ylös. Tässä ainakin sanotaan, että sinnikkäällä pyytämisellä voi saada vaikka Pyhän Hengen Jumalalta taivaasta. Ehkäpä sinun kannattaisi rukoilla ajoittain Jumalaa ja muistutella häntä, että tarvitset apua.

Pyhän Hengen vastustamisesta Jeesus varoittelee, että on paha juttu. Silti tuo Luukkaan tekstin kohta, jonka mainitsin tuolla aiemmin antaa selkeästi toivoa sille, joka keskittyy pyytämään Jumalalta Pyhää Henkeä, josta tässäkin tekstikohdassa puhutaan. Minusta sinun kannattaisi lukea tämä teksti ja mietiskellä sitä. Siinä on Jumalan Sana sinulle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Tero

Tämäpä onkin vaikea ja hyvin mutkikas kysymys papille; miten väkivaltaviihde ja kristillinen elämä sopivat yhteen? Äkkiseltään on helppo viitata viidenteen käskyyn "Älä tapa", joka luterilaisen näkemyksen mukaan ei pelkästään kiellä tappamasta, vaan käskee pidättäytymään kaikesta väkivallasta lähimmäisiä kohtaan. Jopa suojelemaan ja huolehtimaan, että lähimmäistä ei uhkaa mikään väkivalta, jos siihen voi vaikuttaa. Tähän sisältyy jopa vihamiesten rakastaminen ja hyvyyden osoittaminen näille. Jos antaa lähimmäiselle tapahtua jotakin pahaa, vaikka voisi estää sen, on syyllistynyt toiselle tapahtuvaan pahaan.  Äkkiseltään väkivaltaviihde näyttää ainoastaan pahalta; miten kukaan voi viihtymisekseen seurata nautiskellen väkivaltaa? Väkivallan seuraaminen ja siinä eläminen saattaa siirtää väkivaltaisia tapoja ihmiseen; tila jossa televisiota, tai elokuvaa katsotaan, tai vaikka kirjaa siihen uppoutuneena luetaan, on kevyt transsitila, jossa ihminen unohtaa koko muun todellisuuden keskittyessään seuraamaansa ja eläessään siinä. Erilaiset ruumiillista toimeliaisuutta vaativat ja transsissa tapahtuvat rituaalit, joita luonnonkansojen keskuudessa harrastetaan, vaikuttavat samaa; eletty myytti, tai kertomus yhdistyy rituaalin liikehdintään ja uppoaa syvälle rituaalin suorittajan tajuntaan ja hermostoon. Tämä säätää ympäristössä elämistä, sen hahmottamista ja siellä toimimista. Väkivalta ei ole hyvä juttu.

Toinen puoli väkivaltaviihteessä  on usein sen tarinassa. Useinhan väkivaltaviihteeseen liittyy ajatus jonkinlaisesta oikeasta toiminnan perusteesta. On hyviä ja pahoja. Kostomotiiviset väkivaltaesitykset sotivat viidettä käskyä vastaan; kostaminen on vastoin lähimmäisen rakkauden vaadetta ja rankaiseminen kuuluu valtiolle, joka edustaa Jumalaa ja mikä ei kanna miekkaa turhaan, vaan pitää sillä oikeutta voimassa yhteiskunnassa, kuten Paavali sanoo. Sen sijaan lähimmäisen suojeleminen, tai oman yhteiskunnan valtuuttamana yhteiskunnan ylläpitämiseksi tapahtuva väkivalta ovat mutkikkaampi asia. Se on jotakin johon voimme joutua, kantaessamme huolta lähimmäisistämme. On olemassa myös ns. oikeutetun sodan logiikka, joka pätee yhteiskunnan joutuessa hyökkäyksen kohteeksi, jolloin sitä on puolustettava järjestyksen ylläpitämiseksi; tallaisesta ovat kirjoittaneet ainakin kirkkoisä Augustinus ja suuri teologi Tuomas Akvinolainen. Voimme oppia väkivaltaviihteestä myös toisista huolehtimiseen liittyvää asennetta, joka on valmis tekemään uhrauksia hyvän puolesta, kun paha on tosissaan liikkeellä.

Näin katsoen voi sanoa, että väkivaltaviihde on sinänsä pahasta, koska se opettaa väkivaltaisuutta ja tekee siitä huvia. Mutta toisaalta opettaa vastuullisuutta ja uhrautuvuutta silloin, kun joudutaan jonkin suuren ja väkivaltaisen tapahtumavyöryn keskelle. Sanoisin, että väkivaltaviihteen pahuus, tai hyödyllisyys on riippuvaista siitä, miten se vaikuttaa itse kuhunkin viihteen käyttäjään. Jos väkivaltaviihde vaikuttaa jossakussa väkivaltaisuutta ja väkivallan ihannointia se on ehdottomasti pahasta, mutta voi olla hyödyllistä opettaessaan vastuun kantamista lähimmäisistä ja sitä, miten paha asia väkivalta oikeassa maailmantodellisuudessa on. Tässä on muuten iso vastuu väkivaltaviihdettä harrastavien nuorten vanhemmille! Näistä asioista pitää keskustella niin paljon ja sillä tavalla, että väkivaltaviihdettä seuraavat tajuavat, mikä on väkivallan oikea todellisuus; että siinä ei ole mitään kivaa, eikä jännää, jos sitä ihan oikeasti joutuu elämässä kohtaamaan. Väkivallan keskellä rohkeakin pelkää, voi pahoin, kärsii ja monesti selviää ihan nipin napin elävänä, jos edes selviää ja monesti mielenterveys ja ruumiillinen terveys menneenä jollakin tavoin. Jos väkivaltaviihteen tiedostaa epätodeksi todellisuudeksi ja tajuaa väkivallan oikean luonteen oikeassa elämässä, ei väkivaltaviihteen epäsuotuisa vaikutus ihmiseen ole ehkä niin suuri, kuin se muuten olisi. Tässä paras olisi sanoa, että se mitä voi tehdä Kristuksen kanssa on sopivaa ja se mitä ei voi tehdä Kristuksen kanssa on pahasta. Kristuksen kaltaisuuden oppiminen on tärkeä kriteeri pohdittaessa mikä on pahaa ja mikä hyvää itse kullekin. Eikä ketään saa johdattaa tilanteeseen, jossa tämä jotenkin vaarantuu, tai oppii asioita väärin, tai suorastaan nyrjähtää luonteeltaan. Siitä jokainen on aina vastuussa, kun ymmärtää tällaisia asioita.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Tahtoisin vielä kysyä Sovittiko Jeesus tosiaan aivan kaikki maailman synnit ristillä?
Eli toisin sanoen onko olemassa mitään niin suurta syntiä johon ei ole anteeksiantoa vaikka ihminen tahtoisi tulla takaisin Jeesuksen luo, katuisi ja tekisi parannuksen.

VASTAUS:

Nimimerkille Huolestunut

Ei ole mitään syntiä, johon ei ole anteeksiantoa uskon tähden Jeesukseen. Epäuskoinen taas ei tahdo myöntää vianalaisuuttaan, katua, eikä tehdä parannusta, koska ei kykene myöntämään itsessään olevan jotakin vikaa, jolloin katsoo, että ei tarvitse mitään anteeksiantoa, tai sovitusta. Näin nähtynä ei ole mitään niin suurta syntiä, että siihen ei olisi anteeksiantoa, kun ihminen tahtoo tulla Jeesuksen luo, katuu ja tekee parannuksen. Jeesuksen Raamatussa mainitsema Pyhän Hengen herjaaminen on epäuskoa ja Jumalan jatkuvaa vastustamista, jolloin se on täysin eri asia uskon kanssa. Mainitsen tämänkin, kun tätäkin asiaa on täällä jo vähän käsitelty. Pyhän Hengen työn vahingoittaminen on toimintaa, josta Jeesus sanoo, että sitä ei saa anteeksi. Siinä kyse onkin epäuskosta ja halusta tuomita Jeesus ja kaikki tämän edustama, eikä halusta tulla Jeesuksen luo.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Onko sellaiset Raamatun kirjeet luotettavia joiden alkuperäistä kirjoittajaa ei voida varmaksi vahvistaa?
Esim. kirje kolossalaisille on väitetty Paavalin kirjoittamaksi mutta siitä on kiistelty.
Voiko kyseiseen kirjoitukseen luottaa jos sen alkuperäistä kirjoittajaa ei tunneta varmaksi?

VASTAUS:

Nimimerkille 123

Hyvä kysymys! Kyllä kaikkiin Uuden testamentin kirjoituksiin voi luottaa, vaikka (inhimillistä)kirjoittajaa ei varmuudella tunnettaisikaan. Kirjoitukset ovat nimittäin niin sanotusti kanonisia, eli yhteismitallisia ja ne ovat vanhojen kirkon opettajien keskeisesti tuntemia kirjoituksia, joiden sisältö on opetuksellisesti yhtenäinen; kaanon on muodostunut itsekseen, mutta vahvistettu sittemmin 300-luvun lopussa. Tämä syntyprosessi on Pyhän Hengen työtä ja siten Jumalan aikaansaannosta, vaikka ihminen onkin "kätyröinyt" asiassa.  Luther sittemmin aikanaan luokitteli kirjoituksia sen mukaan paljonko ne opettavat uskonvanhurskautta ja paljonko ne painottavat tekoja, koska ihmiset lukivat kirjoituksia väärin liian suorituskeskeisesti. Tämäkään ei liittynyt siihen, miten kirjoituksen alkuperäinen inhimillinen kirjoittaja tunnetaan, vaan siihen, miten itsekukin kirjoitus ajaa Kristusta ja opettaa uskonvanhurskautta ja syntien sovitusta Kristuksen ristinuhrin tähden. Kirjoituksia on näissä yhteyksissä pyritty karsimaan, eikä lisäämään, joten kirjoitusten ajatusmaailman kokonaisvaltaisesti ei pitäisi olla kokenut muutoksia vanhimpiin aikoihin verrattuna. Luther kritisoi joitakin Raamatun kirjoituksia ja siirsi ne Raamatun loppuun, mutta ei karsinut niitä pois. Luther kyseenalaisti Jaakobin kirjeen, Juudaksen kirjeen, Heprealaiskirjeen ja Johanneksen ilmestyksen. Joten niitä kannattaa lukea muun Uuden testamentin antamassa valossa.

Vanha testamentti on vaikeampi asia. Vanhalla testamentilla ei ole selkeästi tunnistettavaa perusteemaa, kuten on Uudella testamentilla, vaan Vanha testamentti on sikermä kirjoituksia eri aikakausilta ja sisällöltään enemmän hajanainen; syntynyt erilaisissa historian tilanteissa ja erilaisten kulttuurien tuottamissa paineissa. Kristittyjä on perinteisesti opetettu lukemaan Vanhaa testamenttia kriittisesti Uuden testamentin opetuksen läpi, koska Jeesus uudisti Raamatun ajatusmaailmaa ja tämä ulottuu Vanhan testamentin ymmärtämiseen asti. Tämä tuo paineita uudistaa lukutapaa useissa Vanhan testamentin kirjoituksissa. Armon todellisuus tulee ajoittain hyvin esille Vanhassa testamentissa, mutta unohtuu osassa, sillä Kristus ei ollut vielä tuonut omaa näkökulmaansa todellisuuteen siinä vaiheessa. Siksi Vanhaa testamenttia ei kannata lukea kovin tarkasti ennen kuin on sisäistänyt Uuden testamentin opettaman perusasenteen, jonka valossa voi arvioida asioita.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Onko Luterilainen lapsikaste oikeasti raamatullinen? Monet ovat kritisoineet lapsikastetta harhaoppisena koska ennen kastetta pitäisi ensin tulla uskoon ja sitten vasta ottaa kaste. Nämä kriitikot perustelevat väitteensä sillä ettei vauvat voi tehdä vielä omaa uskonratkaisua ja ymmärrä vielä mistä kasteessa on kysymys.

VASTAUS:

Nimimerkille 123

Tämä taitaa olla yksi kristikunnan keskustelun kestopuheenaiheita. Ihan alussa, kun kristinuskoa saarnattiin, kastettiin yleensä aikuisia, jotka halusivat kääntyä kristityiksi. Yleensä tällaisessa tilanteessa kastettiin samalla kääntyneen koko perhekunta, eli mukana olivat kääntyneen (yleensä miehen) puoliso, lapset ja orjat - kaikki jotka kuuluivat hänen valtansa alle perheen päänä. Lapsia on siis kastettu muiden mukana ihan alusta asti; perheen elämänjärjestys on ollut heidän elämänjärjestystään. Ilmeisesti osa orjista ja naisista on tullut kastetuksi salaa perheen isännältä oman tahtonsa varassa. Myöhemmin kirkkoisä Augustinuksen (k. 430) aikana siirryttiin pysyvämmin lapsikasteeseen. Näin haluttiin varmistaa, että lapsella on kaikki hyvin, jos tämä sattuisi kuolemaan; lapsikuolemathan olivat paljon yleisempiä, kuin nykyään. Tästä juontuu nykyinen lapsikastekäytäntö ainakin osin. Alkuseurakunnan ajan toimitus, ennen lapsikasteiden aikaa  eteni niin, että kun joku halusi kääntyä kristityksi, hän sai ensin kasteopetusta, eli perehtyi kristinuskon sisältöön, tuli kastetuksi ja konfirmoiduksi(kädet laitettiin pään päälle). Usko syntyi saarnan kuulemisesta ja sillä uskolla otettiin kasteen sakramentti vastaan.

Nykyluterilainen lapsikastekäytäntö toimii niin, että lapsi kastetaan ja kasteen yhteydessä omaiset, kummit ja muut toimitukseen osallistuvat rukoilevat lapselle uskoa ja Pyhän Hengen tulemista lapseen (Joh. 14:12-14 Jeesus lupaa, että kaikki mitä häneltä pyydetään hänen nimessään hän tekee, jotta Isän kirkkaus tulisi ilmi Pojassa). Näin lapsi saa uskon esirukouksen voimalla Jumalalta ja vastaanottaa kasteen siten Jumalan, Pyhän Hengen tuella oikeassa uskossa ja saa Pyhän Hengen itseensä. Lapsi saa sittemmin koko ajan kristillistä kasvatusta vanhemmiltaan ja kummeiltaan ja elää tässä suhteessa vanhempiensa ja kummiensa vastuulla ja kaitsennan alla. Lapsi saa aikuisuuden kynnyksellä varsinaisen kasteopetuksen rippikoulussa, jonka jälkeen hän ilmaisee omalla suullaan tahtovansa elää kristillisessä uskossa, jonka jälkeen tapahtuu kätten päälle paneminen, eli konfirmoiminen, minkä jälkeen ihminen on vasta täysivaltainen kristitty. Tässä yhdistyvät sanan kuulo, oman uskon herääminen esirukouksen voimalla ja sakramentin vastaan ottaminen sen varassa. Luterilaisessa lapsikasteessa itseasiassa yhdistyvät lapsikaste ja aikuiskaste.

Luterilainen aikuiskaste taas etenee, kuten antiikissakin. Kun ihminen haluaa kasteen, hän perehtyy ensin kristillisen uskon sisältöön, eli käy rippikoulun, sitten hänet kastetaan ja konfirmoidaan. Tässä prosessissa kaiken periaatteessa aloittaa Jumalan Sanan kuuleminen ja johtaa sitten muihin vaiheisiin.

Uskonratkaisusta vielä; Kukaan ei voi tehdä ihan itse uskon ratkaisua, sillä ihmisen luonto pyrkisi tekemään sen itsekkäin pyrkimyksin omaksi hyväkseen, eikä ihmisen perimmäinen luonto muuttuisi siinä, kuten pitäisi. Ihmisen luonto on vinoutunut, eikä vinoutunut voi tehdä mitään muuten kuin vinoutuneesti. Siksi tällainen muutos ihmisessä on mahdollista vain Jumalan vaikutuksesta ja johdattamana. Vaikka todellinen elämän suunnanmuutos tapahtuisikin oman kokemuksen mukaan omasta tahdosta, se on Jumalan edeltävän työn tulosta, jossa elämä on kouluttanut ihmistä tilanteeseen valmiiksi, jossa uskon ratkaisu lopullisesti tapahtuu.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Mitä Paavali tarkoitti kirjoittaessaan että "Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua"
Tarkoittaako tämä sitä että Pelastuksen mahdollisuutta ei koskaan oteta pois keneltäkään.

VASTAUS:

Nimimerkille 1

Paavali puhuu mainitsemassasi Roomalaiskirjeen kohdassa 11:29 lähinnä Israelin kansasta ja pakanoista. Israelin kansa on saanut kutsun Jumalan kansaksi armosta, eikä Jumala hylkää kansaansa, vaikka kansa on hylännyt evankeliumin. Pakanat taas on kutsuttu Jumalan kansaksi evankeliumin kautta, eikä etnisin perustein. Israelin paatumus avasi tien pakanoille Jumalan luo ja kun pakanoita aikanaan kertyy Jumalan luo tarpeeksi, myös Israel herää. Tässä luvussa puhutaan minusta enemmänkin kansoista kuin yksilöistä.

Paavali puhuu tässä samaisessa Room. 11 jakeissa 17-24 yksilöistä, puhuessaan oliivipuun oksista, joita on oksastettu runkoon ja joiden edestä on karsittu oksia pois. Alkuperäiset oksat ovat juutalaisia ja oksastetut oksat ovat pakanoita. Hän sanoo: "17 Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, 18 älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. 19 Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. 20 Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! 21 Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. 22 Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. 23 Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. 24 Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa."

Minusta Paavali varoittaa tässä epäuskosta ja siitä, että sen myötä voi tulla leikatuksi pois oliivipuusta, eli Jumalan kansasta. Kun alkuperäiset Jumalan kansan jäsenet voivat pudota pois, voi näin käydä myös kansaan istutetuille. Minusta Paavali sanoo tässä luvussa 11 käytännössä, että yksikään kansa ei voi pudota kansana pois pelastuksen piiristä ja kansojen tasolla kaikki pelastuvat, sillä kaikissa kansoissa on pahoja ja pyhiä. Yksilötasolla taas meillä kenelläkään ei ole syytä ylpistyä, sillä yksilötasolla meille jokaiselle voi käydä köpelösti epäuskoisuuden takia. Tätä ajatusta voisi ehkä modernisoida toteamalla, että kirkko ja herätysliikkeet ovat pelastumassa ihmisyhteisöinä, mutta Jumala karsii yksilöitä pois joukosta epäuskon takia. Toisaalta epäuskoisten joukosta Jumala voi liittää kansaansa takaisin yksilöitä, jos nämä eivät jää epäuskonsa valtaan, jolloin nämä pelastuvat.

Paavali todellakin sanoo, että pelastuksen mahdollisuutta ei oteta koskaan pois keneltäkään. Mutta hän sanoo myös, että pelastumatta jäämisenkään mahdollisuus ei jää pois koskaan keneltäkään. Kyse on siitä, voittaako ihmisessä lopultakin usko, vai epäusko.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Mietteliäs

Hyvä kysymys! Olet huolestunut ihan tarpeettomasti. Jeesus ei ole kiinnostunut siitä, katsooko ihminen animaatiosarjoja, elokuvia tms. Jeesus on sanonut, että hänen sisariaan ja veljiään ovat ne, jotka tekevät taivaallisen Isän tahdon. Tämä liittyy lähimmäissuhteisiin ja Jeesuksen vastaanottamiseen vapahtajana ja opettajana. Harrastuksesi ei ole edes sammuttanut mielenkiintoasi Jeesuksen seuraamiseen, joten huolesi on ihan turha. Netissä on paljon hyödyllistä tietoa ja aineistoa, mutta myös paljon sellaista, mikä on paras jättää omaan arvoonsa. Animaatiojutuilla voi ihan yhtä hyvin julistaa evankeliumia, kuin opettaa ihmisille väkivaltaisuutta ja tuhoavuutta. Meidän uskomme on se mikä kaikessa ratkaisee, ei mikään muu.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Voinko pysyä kristittynä, uskossa, vaikka minulla on tapana tehdä syntiä vastoin omaatuntoani? Minkälaisia syntejä ovat heikkoudensynnit, jotka eivät karkoita sydämestä Pyhää Henkeä? Koska synnistä tulee kuolemansynti, joka karkottaa Pyhän Hengen?

VASTAUS:

Pohdiskelet tärkeitä asioita. Ihmisen on joskus hyvä miettiä, että mikä on mitä ja missä itse elämässään oikein menee.

Sinä voit pysyä kristittynä uskossa, vaikka teet syntiä omaatuntoasi vastoin. Ihminen on hairahtuva olento, jolle sattuu vahinkoja, joista omatunto jomottaa ja moittii. Silloin ihminen voi pyytää vajavaisuuttaan anteeksi Jumalalta Kristuksen sovitustyön tähden ja luottaa, että saa synnit anteeksi. Tällaiseen katumiseen liittyy kyllä jonkinlainen tarve parantaa tapoja, vaikka voimat eivät aina siihen riittäisikään. Niin kauan kuin omatunto sinua moittii virheistäsi ja kuulet sen, olet Jumalan työn kohteena. Mutta tästäkin äänestä voi ajan ja paatumuksen myötä irtaantua niin, että se jää kuulumattomiin. Mikäli ihminen alkaa tehdä tiedostetusti syntiä omaatuntoaan ja Kristuksen Sanaa vastaan saavuttaakseen itselleen jotakin maallista hyötyä, on hän vaihtanut Jumalan seuraamisen maallisten etujen hankkimiseen. Tässä tilanteessa ihminen on vakavasti vaarassa irtaantua Jumalasta kokonaan, koska palvoo tosiasiassa jo ihan eri valtiasta, jonka mukaan elämäänsä rakentaa. Me emme voi palvoa yhtä aikaa kahta valtiasta. Tässä kohden voisi puhua jopa hiljalleen tapahtuvasta uskonratkaisusta pois Jumalasta, jos asiasta tulee ihan normaali päivittäinen elämäntapa.

Raamattu mainitsee yhden erittäin vakavan rikkomuksen, jonka jälkeen ei ole pelastusta tässä, eikä tulevassa maailmassa. Se on Pyhän Hengen toiminnan vaikeuttaminen, tai herjaaminen(Matt.12:31, 32). Lisäksi Jumalan yhteydestä liukuvat pois ihmiset, jotka ovat kerran kääntyneet ja kokeneet Jumalan työn itsessään ja sitten luopuneet uskostaan. Tällaisia ei Raamatun mukaan voi enää auttaa (Hepr. 6: 4-12). Olen kyllä kuullut jonkin hyvin harvinaisen tapauksen, että ihan täysin uskonsa hylännyt ja lytännyt ihminen on ihan oikeasti vielä tosissaan pystynyt palaamaan Jumalan yhteyteen, mutta tämä taitaa olla harvinainen poikkeus.

Arjessa ihmiselle lipsahtaa kaikenlaisia vahinkoja. Joskus mielessä käy ajatus, joka viettelee harhaan, joskus jopa siinä onnistuen. Ihminen on rikkinäinen olento, joka ei osaa olla tekemättä virheitä jopa päivittäin. Pyhä Henki pyrkii viemään ihmistä näitä vastaan ja vahvistaa meissä sitä, mikä on syntiä ja itsekkyyttä vastaan, jotta Jumalan lapseus ja Jumaluus tulisi meissä voimakkaammin esille, alkaisi johtaa meitä elämässämme ja synnin valta alkaisi vähitellen murtua meissä ja kuoleman valta sen mukana. Synti on rikkonaisuutta, jota Jumala meissä korjaa ja Jeesuksen opetus- ja sovitustyö on siinä tukenamme, kunhan vain otamme nuo Jumalan hyvät lahjat sydämellä vastaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Voiko pelastua ilman seurakunta yhteyttä jos uskoo Jeesukseen?

VASTAUS:

Kysymyksesi voi näyttää äkkiseltään helpolta, mutta se on oikeasti melkoisen hankala.

Periaatteessa se, joka uskoo ja kastetaan pelastuu. Mutta; kaste liittää ihmisen seurakuntaan ja luo siihen yhteyden! Tämän lisäksi; kun puhut puuttuvasta seurakuntayhteydestä, voit tarkoittaa sillä joko puuttuvaa aktiivista osallistumista seurakunnan elämään, eli jonkinlaisena tapakristittynä elämistä, tai sitten suorastaan kirkosta eroamista, jolloin eroat virallisella tasolla kokonaan kristikunnasta. Tapakristityllä, jota ei näy seurakunnan tilaisuuksissa yms. voi silti olla mitä elävin suhde seurakunnan toimintaan ja kristillisyyteen mielessään ja elämänasenteessaan, mikä hyppää esiin ehkä jouluna ja vähän pääsiäisenä. Tällainen ihminen kuuluu mieleltään silti selkeästi kristikunnan piiriin ja elää Jeesuksen opetuslapsena tässä maailmassa, mihin usko Jeesukseen meidät liittää; siis Jeesuksen opetuslapseuteen ja Jumalan lapseuteen kasvamaan kohti Jumalan aikuisuutta, eli pelastumista, eli kuoleman vallan murtumista, mihin syntien anteeksi saaminenkin liittyy. Tällaisessa tilassa ihminen osallistuu osaltaan myös kristikunnan ylläpitämiseen kirkon jäsenenä aineellisesti osana sitä ja osallistuu Jeesuksen työhön tässä maailmassa; on silti osa sitä kaikkea. Tässä mielessä ihminen voi pelastua ilman seurakuntayhteyttä, jos uskoo Jeesukseen. Toki yhteisö tukena tekisi asiasta helpomman tukemalla ja antamalla virikkeitä ja Kristus on joukossa paremmin läsnä.

Kirkosta eroaminen taas erottaa ihmisen maallisella, virallisella tasolla kristikunnasta. Silti usko Kristukseen jossakin muodossa on mahdollinen; tietenkään tässä tilanteessa ei olla osallistumassa Jeesuksen toiminnan ylläpitämiseen lähimmäisten hyväksi, tai sellaisten hyväksi, joiden luo vielä ollaan viemässä Jumalan lapseutta ja Jumalan tuntemusta. Siinä mielessä Jeesuksen seuraajuuteen liittyvä elämänasenne puuttuu. Uuden testamentin alkukielinen, kreikkalainen sana pistis on muunnos sanasta peitho, joka tarkoittaa mielipiteeseen taipumista, tai taivuttamista; vakuuttumista; eli sanoisin, että kyse on näkemyksen, tai asenteen omaksumisesta. Kirkon jättäminen kokonaan olisi irtiotto myös siitä tehtävästä, jota kirkko on suorittamassa maailmassa Jeesuksen työn jatkajana, mikäli tähän Jeesuksen elämään ei osallistu jollakin muulla tavalla. Tässä voisi kysyä, että onko siinä enää kyse uskosta Jeesukseen, vai onko kyse jo jostakin muusta. Mikä on asenteen tila? Pelkkä Jeesuksen olemassaolon totena pitäminen ei ole sellaista uskoa, joka pelastaa, vaan pelastavassa uskossa kyse on elämänasenteesta vähän samaan tapaan kuin kommunistilla, joka uskoo Marxin oppeihin ts. Marxiin; samalla tavoin kristityn pitäisi uskoa Kristuksen oppeihin ts. Kristukseen ja osallistua siihen "maailmanvallankumouksen" edistämiseen osana sitä kaikkea, elämällä suuren opettajan opettamalla asenteella. Joten tässä versiossa on iso riski, että uskominen ei ole sitä uskomista, josta Raamatussa on puhe ja pelastuminen ei silloin ole mahdollista. Mutta on mahdollista pelastua, jos elämällään osallistuu jollakin muulla tavoin tähän samaan hankkeeseen Jeesuksen seuraajana. Tällöin on jollakin tasolla yhteydessä laajasti ajateltuun seurakuntaan, joka on kaikki maailman uskovat kristityt väljänä uskon yhteisönä; joten pelastuminen ilman seurakuntayhteyttä ei onnistu tässäkään tapauksessa ihan täysin.

Kun pohdin tässä uskon vaikutusta asenteena, pohdin sitä, miten usko vaikuttaa ihmisen toimintaan asenteena. En siis sano, että ihmisen pitää tehdä jotakin pelastuakseen, vaan, että uskon pitäisi vaikuttaa ihmisessä tarvetta toimia niin, että ihminen jatkaa kasvuaan Jeesuksen opetuslapsena ja kohti ylösnousemusta ja pyrkii luonnostaan toimimaan sen mukaisella tavalla. Kasvu tapahtuu suhteessa elämään ja lähimmäisiin ja koko luomakuntaan samalla, kun se on kasvua suhteessa Jumalaan ja Kristukseen sovittajana. Pelkkä usko siis saa aikaiseksi tarpeen toimia oikein silloin, kun se on pelastavaa uskoa, joka tuo Kristuksen luonnon ja luonteen osaksi ihmisen olemista ja minuutta. Siinä Jumala itse yhdistyy ihmiseen ja alkaa ohjata tätä haluamaansa lopulliseen olomuotoon. Lisäsin tämän jälkipohdinnan, kun pelkään tuon vastauksen muuten jäävän vähän sekavaksi pyrkimyksiltään.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Tiedän, että esiaviolliset seksisuhteet ovat raamatun mukaan syntiä, mutta entä sinkkuseksi tai itsetyydytys, onko se syntiä? Jos on, mistä raamatun kohdasta sen voi päätellä?

VASTAUS:

Kysyt tässä itseasiassa erittäin vaikean kysymyksen. Raamattu ei nimittäin suoranaisesti ota kantaa itsetyydytykseen; en ole ainakaan itse löytänyt mitään sellaiseen viittaavaa. Muuten seksuaalista vuorovaikutusta on säädelty. Paavalikin pohtiessaan ihmisen seksuaalisia tarpeita, päätyy suosittelemaan näille avioitumista tilanteen helpottamiseksi. Minusta tämä aihe ihan sellaisenaan jää tosiasiassa käsittelemättä Raamatussa. Toisaalta Raamatussa opetetaan kurittamaan omaa ruumista ja pitämään sitä kurissa, etteivät ruumiin halut ota ihmisessä valtaa(Room. 13:13-14). Kun ihminen käyttää jotakin viettistä toimintaa, hän yleensä vahvistaa sitä; toisto vaikuttaa tällaisessa. Siltä kannalta itsetyydytys vahvistaa seksuaalisia tarpeita, vaikka se tuottaisikin hetken levon; mielihyväkeskus ihmisessä tahtoo lisää stimulaatiota, jos saa sellaista; tämä pätee myös eläimiin, joilla asiaa on tutkittu. Paavali sanoo itse alistavansa ruumistaan ja kurittavansa sitä; tämä saattaisi olla suhteutettavissa ajatuksellisesti myös stoalaiseen filosofiaan, jossa ihanteena pidettiin ihmisen viettisen puolen alistamista kylmän ajattelun vallan alle, niin, että ihminen ei olisi hetkellisten ailahdusten vietävissä; samoin Paavali opettaa pidättyvyyttä asiassa ja itsekurin harjoittamista. Näin nähtynä itsetyydytys saattaa ruokkia ihmisessä sellaista puolta, jota meidän pitäisi kaikissa muissakin suhteissa alistaa Hengen elämän voitoksi. Toisaalta esiaviollisille seksisuhteille itsetyydytys on kyllä parempi vaihtoehto, sillä siinä ihminen ei yhdisty toiseen ja tule tämän/näiden kanssa yhdeksi lihaksi(1.Kor.6:16-). Viettitoimintojen vahvistuminen saattaa kyllä altistaa sopimattomiin seksisuhteisiin lipsahtamiseen tilanteen tullessa, joten siinä asiassa on silloin hyvä olla entistä tarkempana. Eikä olisi pahitteeksi kilvoitella muissa aistillisuuteen kytkeytyvissä asioissa, kuten esim. syömisessä ja juomisessa tarpeettomasti, tai tarpeettoman laihduttamisen tarvetta vastaan jotka liittyvät myös mielihyvän kokemiseen viettiselläkin tasolla. Tällaiset asiat saattavat tuottaa suorastaan addiktioita ja asiat voivat saada järjettömän suuria mittasuhteita, eli ottaa ihmisessä yliotteen ja alistaa tämän täysin valtaansa, mikä olisi käänteinen tulos sille, mihin Raamattu opettaa meitä pyrkimään. Tämä on varmasti se kaikkein tärkein asia tässä yhteydessä. En tekisi itsetyydytyksestä suoranaista itseisasiaa, vaan näkisin sen osana laajempaa asiakokonaisuutta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille R

Jeesuksen työn jatkaja on kristillinen Kirkko. Jeesuksella oli kaksitoista opetuslasta, jotka elivät ja kulkivat hänen kanssaan ja oppivat häneltä. Kun Jeesuksen aika maan päällä loppui, lähtivät apostolit viemään kaikkialle maailmaan sanaa pelastuksesta Kristuksen kautta. Kun ihmisiä kääntyi Kristuksen puoleen heidän sanomansa myötä ja heitä kastettiin, asettivat apostolit näin muodostuneisiin yhteisöihin paimenia, (latinaksi pastor, mistä nykynimitys pastori) ja muita toimijoita huolehtimaan Jumalanpalveluksista ja kristillisen uskon vahvistamisesta ja sen mukaisesta elämästä. Apostolit ovat siis Jeesuksen opetuslapsia, joiden kautta Jeesuksen opetus lähti leviämään eteenpäin; apostolien suoria oppilaita kutsutaan apostolisiksi isiksi; isä viittaa tässä kirkon opettajaan. Apostolisia isiä seurasivat niin sanotut kirkkoisät, joiden aikana institutionalisoitunut kirkko oppeineen muodostettiin; kirkkoisiltä on jäänyt aika paljon kirjoituksia jälkipolville. Kun yksiköt kasvoivat isommiksi perustettiin myös piispan virkoja kaitsemaan seurakuntien toimintaa ja opetusta. Nykyinen maailmanlaaja Kristuksen kirkko ja siihen kuuluvat kristityt ovat Kristuksen seuraajia ja opetuslapsia, jotka jatkavat tuon antiikin ajan alkuseurakunnan elämää nykyoloissa. Kristikunta on jossakin määrin hajonnut ja pirstaloitunut eri kirkkokuntiin, mutta näillä on edelleen pääpiirteittäin yhteinen opillinen perinne, jonka kautta ne voivat tunnistaa toisensa kristityiksi kirkoiksi. Niinpä sanoisin, että Jeesuksen opetuslapseudessa elävät kirkkojen piirissä elävät kristityt, jotka elävät vanhan kristillisen perinteen mukaisella tavalla periaatteen tasolla ovat Jeesuksen seuraajia. Uusien aikakausien uusi tietämys asioista pakottaa joskus pohtimaan asenneasioita uudestaan suhteessa erilaisiin ilmiöihin, mutta se tapahtuu vanhan opillisen logiikan mukaisella tavalla. Kristillinen kirkko jatkaa Kristuksen elämäntavan perinnettä ja osana sitä vie kristillistä Evankeliumia sinne, missä sitä ei vielä tunneta, eli jatkaa sitä tehtävää, jonka apostolit, eli Jeesuksen opetuslapset aloittivat Jeesuksen Taivaaseen astumisen jälkeen helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin heidän ylleen. Tämä Pyhän Hengen vuodattaminen ihmisen ylle tapahtuu nykyään kasteessa, rippikoulussa, jossa annetaan kasteopetus ja konfirmaatiossa, jossa kaste vielä vahvistetaan, kun konfirmoitava on tunnustautunut uskoon, johon hänet on kastettu. Kaste siirtää ihmisen Jeesuksen opetuslapseuteen, Jumalan lapseuteen, mikä on samalla kristillisen kirkon jäsenyyttä; Jumalan kansan kansalaisuutta kaikkine siihen liittyvine lupauksineen, joka jatkaa Jeesuksen työtä tässä maailmassa omalla tavallaan omassa yhteiskunnassaan omassa kutsumuksessaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Hei. Olen mietiskellyt näitä asioita jo jonkin aikaa. Kiitos vastauksista jo etukäteen.

Mistä tietää, että Raamattu on totta? Se vaikuttaa olevan epäluotettava tiedon lähde: Se on monissa asioissa sisäisesti ristiriitainen. Se on tieteellisen tiedon valossa väärässä esim. siinä miten maailma on muodostunut tai miten ihminen on tullut tähän maailmaan. Siinä on väitteitä yliluonnollisesta, josta ei ole mitään luotettavia varmennettavia havaintoja. Siinä on samanlaisia myyttisiä tarinoita, joita on ollut muillakin Välimeren ympäristössä asuneilla kansoilla (esim. egyptiläinen Horus: neitseestä syntynyt pelastajahahmo, joka kuolee kaikkien puolesta). Sen alkuperä on hämärän peitossa (esim. kirjoittajia ei tiedetä). Sen koostumus on päätetty alkukirkon komiteoissa, joissa siitä on jätetty pois enemmän alkukirkon aikana Jeesusta käsitteleviä kirjoja kuin siihen on niitä kelpuutettu. Eli nykyinen Raamattu vaikuttaa olevan ihmisten omista lähtökohdista aikojen kuluessa pikkuhiljaa kirjoittama ja editoima maailmankuva. Ja tämä kuva on nykyajan valossa valitettavan primitiivinen.

VASTAUS:

Nimimerkille Ihmettelijä

On  hienoa, että tällaisia kysymyksiä pohditaan. Pohtiminen tuottaa arvokasta ajattelua ja keskustelua ja sitä kautta kasvamista ja kehittymistä. Raamattu on oppikirja elämästä ja se opettaa elämänasennetta. Meille kristityille Jeesuksen antama asennekasvatus on se tärkeä juttu. Se, miten meidän pitäisi suhtautua lähimmäisiin, Jumalaan ja itseemme on Raamatussa olennaista. Raamatun koostumusta ei ole mikään komitea päättänyt, vaan Raamattu on kehkeytynyt eri opettajien käyttämistä ja tuntemista teksteistä, jotka on koottu yhteen ajan saatossa. Yhteen on koottu yleisimmin tunnetut tekstit, jolloin on voitu välttää itse keksityt tarinat; samoin asennekasvatus ihmiskunnalle on sitä samaa, ainakin Uudessa Testamentissa. Kirjoitukset on nimetty perimätiedon mukaisten kirjoittajien mukaan, mutta on mahdollista, että kirjoituksia ovat kirjoittaneet, tai stilisoineet muusta aineksesta nimettyjen kirjoittajien oppilaat joissakin tapauksissa.(Tässä linkki sivulle, jolla olen vastannut aiemmin tähän Raamatun syntyyn liittyvään kysymykseen http://www.poytyanseurakunta.fi/tutki-uskoa/kysy-papilta-kysymyksia-ja-vastauksia )  Joissakin asioissa Raamattu on maailmankuvaltaan vanhentunut, kuten maailman synty, mutta sekin selittää sitä, mistä kaikki mitä on, on viimekädessä tullut, vaikka Raamatun luomiskertomus eroaakin evoluutioteorian selityksestä. Toisaalta Jeesus tekee parannusihmeitä ja selittää parantumisia uskolla, mikä taas huomioituu nykyajan lääkekokeissa; myös niissä usko on joskus parantava tekijä lääkeaineen kemiallisen koostumuksen sijaan, siksi mukana on testiryhmä, joka vain luulee saavansa lääkettä ja heidänkin parantumistaan seurataan, joten kyllä Raamatussa on toimivaakin tietoa ihan sellaisenaan. Se, että Jeesus kuolee muiden puolesta ei ole varmaankaan se suuri juttu, vaan ennemminkin se, että hän nousee kuolleista ja astuu ylös taivaisiin. Horus , vai Osiris oli kuoleman voittanut egyptiläinen hahmo, kaksoisvirran maassa oli Tammuz, ettei vain kelttien Lughkin? Eikö näin monta kuolemaa ja ylösnousemusta viittaa myös siihen, että jotakin on joskus tapahtunut? Ei savua ilman tulta? Jos tällaisella tahtoo järkeillä. Noin outo juttu ei varmasti unohtuisi ihmiskunnalta? Jeesus ei ole ainoa taivaaseen astunut; Heprealaiskirjeessä puhutan Heenokista (Hepr.11:5), joka lähti kohtaamatta kuolemaa ja profeetta Elia nousi taivaaseen kohtaamatta kuolemaa Raamatun henkilöistä. Minusta tällainen väenpaljous tämän asian tiimoilta ennemminkin tukee sitä, että jotakin on tapahtunut, kuin että mitään ei olisi tapahtunut. Aina voi sanoa tietenkin, että meillä on vain aikalaiskertomuksia asioista, eikä suoranaista tieteellistä näyttöä, mutta aika pitkälle niin on jo niinkin lähellä meitä, kuin Napoleon Bonaparten kohdalla( jos häntäkään nyt ikinä oli todella olemassa). Raamatun antamaa opastusta elämästä voi hyvin lukea rinnan sen kanssa, miten Darwin selittää biosfäärin toimivan; kehkeytynyt teologinen ajattelu ohjaa siihen. Esim. Martti Luther tarkasteli luonnonlakeja Jumalan rakkauden, eli kasvattavuuden ja kehittävyyden järjestyksenä, joka on viemässä elämää ja ihmistä kohti muodonmuutosta. Tänäänhän me tiedämme, että maailma toimii niin ja monet eläinlajit harjoittavat samaa epäitsekkyyttä, mitä Jeesuskin opettaa kultaisella säännöllä, tai rakkauden kaksoiskäskyllä - asia perustuu luonnonlakeihin, joita yhteisön on noudatettava säilyäkseen elinkelpoisena. Tämä osaltaan puhuu Raamatun antaman opetuksen puolesta, vaikka kirjoittajien henkilöt tuntuisivatkin historiallisesti epävarmoilta. Raamatun antama opetus on suurelta osin sidoksissa tähän, mutta jokaista kirjoitusta on tietysti arvioitava erikseen. Luther mittasi asiaa sillä, miten hyvin eri kirjoitukset "ajavat Kristusta".

KYSYMYS:

Käytännössä kristinusko on alunperin juutalaisen lahkon vientituote, jossa aiemmissa nuotiotarinoissa toivotun messiashahmon alettiin uskoa jo saapuneen. Mikä on todennäköisempää? Se että Raamattu yliluonnollisine väitteineen pitää paikkaansa vai esimerkiksi se että jonkin karismaattisen Jeesus-saarnaajan ympärille on kehittynyt ensin seuraajajoukko, jonka jälkeen aikojen saatossa pikkuhiljaa tarina on paisunut paisumistaan ja siihen on liitetty neitseestä syntyminen, veden päällä kävely ja muut taikatemput?

VASTAUS:

Nimimerkille Ihmettelijä

Raamatussa osa yliluonnollisista asioista selittyy ihan luonnollisesti, kuten uskolla parantaminen. Karismaattisen Jeesuksen ympärille on todennäköisesti kehittynyt liike, jossa toisaalta on voinut tapahtua oikein hyvin ihmeellisiä asioita, joista ainakin parantumisia tiedetään tapahtuneen meidänkin aikoinamme. Neitseestä syntyminen liitettiin antiikin aikana moniin muihinkin suurmiehiin mm. Aleksanteri suuren sanottiin syntyneen neitsyestä. Tätä on tulkittu myöskin esikoisena syntymiseksi; nainen oli neitsyt, kunnes synnytti ensimmäisen kerran. Lisäksi asiaa on selitetty käännösvirheellä Vanhan testamentin hepreasta kreikaksi, jossa nuorta naista tarkoittava sana on kääntynyt kreikan neitsyttä tarkoittavaksi sanaksi. Antiikissa ajateltiin usein suurmiesten syntyneen neitsyen ja jumalan liitosta, joten kyseessä voisi olla myös tapa tehdä Jeesuksesta entistä kiinnostavampi roomalais-kreikkalaiselle yleisölle. Kirkossa on perinteisesti kuitenkin pitäydytty neitseestä syntymisessä, kuten me sen arkisestikin ymmärrämme ja voihan olla, että partenogeneesin tutkimuksesta vielä löytyy jokin ratkaisu tähän. Sinänsähän neitseestäsyntyminen ei ole ihan outo juttu eläinkunnan piirissä. Ja ihan pari vuotta sitten hankeen nukahtanut ja siinä kuollut nuori mies heräsi henkiin vielä muutaman päivän jälkeen oltuaan koneessa elvytyksessä, joten joku kuollutkin on voinut oikein hyvin tulla herätetyksi nykytieteellinen tietokin huomioiden. Jos jokin asia on ajan myötä paisunut, se paisunut asia on kuitenkin todennäköisesti olemassa, koska sen kaltaisia asioita voi edelleenkin tapahtua. Tietysti voi kysyä, että onko ollut joku taituri, joka on kyennyt enempään, kuin nämä nykyihmiset esimerkiksi näitä suuremman uskon/suggestiokyvyn ansiosta, jolloin voisi olla mahdollista operoida ihmisiä voimakkaammin? Se olisi suuri näyttö uskon voimasta, josta Raamattu puhuu paljon! Ja uskoon perustuvalla hoidolla meitä viedään kohti muodonmuutosta, joka toisi meille kuolemattomuuden toteutuessaan. Ajan edetessä me olemme matkalla kohti toivottua muutosta.

KYSYMYS:

Miten voitaisiin luotettavasti selvittää, että Raamatun väitteet korreloivat sen kanssa mitä oikeasti löytyy reaalimaailmasta tai sitten yliluonnollisesta maailmasta, jos sellainen on olemassa? Raamatun kertomukset ovat totuusväitteitä muiden joukossa. Todisteet sen puolesta, että ne pitäisivät paikkansa vaikuttavat heikoilta. Toisten ihmisten väitetyt kokemukset tai syväkin vakuuttuneisuus ilman sen kummempia todisteita tuntuvat huonoilta syiltä uskoa mihinkään näin paljon maailmankuvaan vaikuttavaan asiaan. Usko voidaan määritellä vakuuttuneisuudeksi jonkin asian totuudellisuudesta. Täysin varmaa tietoa ei taida olla olemassakaan, on vain varmuuden asteita. Väitteen totuudenmukaisuutta arvioidaan yleensä sitä varmentavien todisteiden luotettavuudella. Järkevää olisi vaatia sitä paremmat todisteet mitä erikoisempi väite. Miksi uskontojen väitteiden kohdalla pitäisi tehdä poikkeus? Miksi yleensä järkevästi ajattelevat ihmiset unohtavat normaalin kriittisyytensä, kun aletaan puhua ns. uskonasioista? Jos hyväksytään todisteille alempi rima (esim. muiden ihmisten kova vakuuttelu), niin mihin vedetään raja väitteiden hyväksymisessä? Miten tällä tavalla toimimalla voidaan esim. hindujen Veda-kirjat tuomita hölynpölyksi ja Raamattu hyväksyä tai toisinpäin?

VASTAUS:

Nimimerkille Ihmettelijä

Edes tiede ei kykene selvittämään mitään oikein luotettavasti. Aina on mahdollista, että löytyy uusia selitysmalleja, jotka eliminoivat vanhat selitykset. Tieteessäkin on näin uskolla oma sijansa. Nyt "tiedetyt" asiat voivat osoittautua ihan muuksi, kuin nyt luulemme ja sitä tulee tapahtumaan jossakin määrin tulevaisuudessa. Uskonnossa on tietoa ja tieteessä on uskoa mukana. Tieteen selitysvoima on siitä syystä myös vain suhteellinen. Uskonto perustuu usein kuitenkin ihmisten saamaan kokemukseen elämässä, johon kuuluu myös kokemuksia uskontoon liittyvien toimijoiden toimista. Siten uskonnossa on myös kokemuksellisen tiedon komponentti mukana. Uskosta puhutaan kirkossamme kahdella tavalla; usko voi olla historiallista uskoa, eli asioiden totena pitämistä. Pelastavaksi uskoksi on kutsuttu uskoa, joka huomaa asioiden merkityksen; tämä on lähinnä ideologista uskoa, jota on esim.  kommunistilla, joka uskoo Marxin oppeihin, tai natsilla, joka uskoo Hitleriin ja tämän oppeihin. (Huomaa, että kyse ei ole näissä tapauksissa totena pitämisestä, vaan ennemminkin luottamuksesta asian merkitykseen ja toimivuuteen - sen varassa tahdotaan elää ja rakentaa maailmaa ja tulevaisuutta). Kristillisessä uskossa tämä jo Lutheruksen tuntema ajatus pelastavasta uskosta on tärkeä - kristitty uskoo Jeesukseen ja Jeesuksen oppeihin; Jumalaan, joka vie maailmanhistoriaa kohti sen teoreettista huippua, jota myös täyttymykseksi voi kutsua. Maailman tapa toimia on Jumalan rakkauden mukaista ja se pakottaa kaiken kehittämään kaikkea, mikä vie kaikkea eteenpäin, ellei jokin sitten karsiudu. Ihmiselle on luvattu tässä muodonmuutos nykyistä korkeammaksi olennoksi, joka ei enää kuole. Kun meidän ajatellaan nykyään polveutuvan apinoista, voimme hyvin ajatella olevamme jossakin siinä välillä matkalla apinuudesta kohti ihmistä korkeampaa olentoa, jonka ruumis on muuttunut jopa sellaiseksi, että sen jatkuva energiantarve syömällä katoaa, mikä on biologisesti ihan mielekäs ajatus; turha energiaa kuluttava aines pyrkii katoamaan kaikesta. Tämä voisi olla seurausta vaikkapa ihmisen sisältämän informaatiomäärän ja sen tuoman tehokkuuden kasvusta, jonka määrä voisi ehkä saada aineen taittumaan ainetta suuremmalla tarkkuudella, jolloin aine tavallaan katoaa? Tässä informaatiolla tarkoitetaan fysikaalista informaatiota, joka määritetään järjestykseksi, tai kyvyksi tuottaa järjestystä, mikä on negatiivista entropiaa termodynaamisesti avoimia systeemejä tarkastellessa, ja jota on esim. DNA. Julistettu Jumalan Sana on tätä informaatiota, mikä kulkee puheviestinnän mukana ja vaikuttaa sitten ihmisessä ja tämän ajattelussa ja käytöksessä. Tosin ihmisen harjoittamassa viestinnässä on aina olemassa jokin disinformaationkin riski.

KYSYMYS:

Sitten pari asiaa, mitkä ihmetyttävät itse ristiriitaisissa Raamatun tarinoissa:

Miksi Jumala lähettää suurimman osan maailman ihmisistä helvettiin? Kuulemma loppujen lopuksi usko ja pelastus ovat Jumalan lahjoja eikä niitä voi omin avuin saada. Kaikkivaltiaana ja kaikkitietävänä Jumala tietäisi miten voisi saada kaikki ihmiset uskomaan Jeesukseen ja pelastumaan, mutta Hän ei tätä ilmiselvästi tee, koska suurin osa maailman ihmisistä ei ole kristittyjä. Jumala voisi tehdä tämän jopa vaikuttamatta ihmisen vapaaseen tahtoon, koska on kaikkivaltias.

VASTAUS:

Nimimerkille Ihmettelijä

En tiedä lähettääkö Jumala suurimman osan maailman ihmisistä helvettiin. Usko ja pelastus ovat Jumalan lahjoja, eikä niitä voi omin avuin ottaa vastaan, vaan Jumalan tuella. tosin kaikki eivät ota niitä vastaan niinkään. Ehkäpä ihmiset ajattelevat sitten olevansa liian hyviä sellaiseen, tai juhlivat nyt ja maksavat myöhemmin, mikä näkyy väestön velkaantuneisuuden kasvuna ihan maallisessakin todellisuudessa? Ihmisellä ei muuten ole luterilaisittain vapaata tahtoa, vaan ihminen toimii mekaanisesti itsekkäästi, jos Jumala ei muuta ihmistä, jonka jälkeen ihminen alkaa toimia pelastukseen johtavalla epäitsekkäällä tavalla. Kyse ei ole teoista, vaan asenteesta ja tahdosta; huolehtiako toisista, vai pelkästään omasta itsestä; hyviä ja pahoja tekoja voi syntyä kumminkin perustein esim. harhaluulojen ohjatessa toimintaa jossakin tilanteessa. Kirkossa tunnetaan nykyään käsitys anonyymeistä kristityistä, jotka ovat ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet Kristuksesta, mutta toteuttavat silti elämässään hänen opettamiaan asioita ja turvaavat Jumalaan. Tällaisia käsitys on tullut mukaan ainakin jo 1960-luvulla Vatikaanin toisen konsiilin myötä. Joten ihmisen asenne ja elämän pyrkimys tässä ratkaisevat, enemmän kuin tämän kuuluma uskontokunta ihan virallisesti. Jumalahan kaikesta kuitenkin viimekädessä päättää, ei ihminen.

KYSYMYS:

Toisaalta jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias, niin onko meillä ihmisillä lainkaan vapaata tahtoa? Eikö tällöin Jumala ole asettanut kaiken liikkeelle aikojen alussa tietäen täysin mitä tulee tapahtumaan? Ja jos Jumalalla on kaikki valta, niin eikö hänellä silloin myös ole kaikki vastuu? Miten kukaan ihminen edes voisi poiketa kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän suunnitelmasta? Voisi melkeinpä sanoa, että kaikkivaltiudesta ja kaikkitietävyydestä johtuen kaikki mitä tapahtuu tai on tapahtumatta on Jumalan syytä. Esimerkiksi miten ihminen olisi voinut välttää Jumalan etukäteen tietämän syntiinlankeemuksen? Sekinhän olisi osa Jumalan suunnitelmaa. Sen olisi pakko tapahtua tai Jumala ei olisi kaikkitietävä. Kaikkitietävänä ja kaikkivaltiaana Jumala siis asettelisi pelilaudan ja pelinappulat sekä loisi säännöt, joissa ei pystyisi liikkumaan kuin yhteen suuntaan. Ja sitten Jumala vieläpä syyttää pelinappuloita, kun ne liikkuvat siihen ainoaan suuntaan mihin ne pystyvät.
Miksi Jumala sallii pahan olemassaolon, jos hän on hyvä ja pystyisi poistamaan pahuuden? Toisaalta miksi Jumala edes salli pahan syntymisen? Hän olisi voinut kaikkitietävänä ja kaikkivaltiaana luoda maailman ilman pahuutta. Jumala joko on halunnut, että maailmassa on pahuutta tai ei pysty sitä poistamaan. Jos Jumala on olemassa, niin hän on selvästi halunnut ihmisten kärsivän, koska maailma on tällainen kuin se on. Kaikkitietävänä ja kaikkivaltiaana Jumala olisi voinut luoda halutessaan paremman maailman.

VASTAUS:

Nimimerkille Ihmettelijä

Tämä edellinen kappaleesi on miltei suoraan siteerattua Lutherilta. Jos luet joskus teoksen Sidottu ratkaisuvalta, löydät asian sieltä. Ihmisellä ei ole ratkaisuvaltaa, vaan hän toimii oman rikkinäisen luontonsa mukaan ja sotkee kaikessa, kuten odottaa saattaakin. Pahojen pahuus käytetään pelastuvien hyväksi, näiden jalostumiseksi. Maailma on kuitenkin kehittyvässä tilassa ja matkalla kohti parempaa olomuotoa, josta syystä on vaikeaa sanoa, että pahojen vaikutusvalta olisi suuri, tai edes kasvamassa maailmassa; ennemminkin Jumalan luonto tulee kaikessa esille entistä selkeämmin, kun ihmiskunnan kyvykkyys ja halu ratkaista maailman ongelmat lisääntyvät. Kristus meissä vahvistuu, kuten Lutherin ajatus on - kerran Kristus meissä voittaa synnin/rikkonaisuuden vallan ja me alamme elää kuolematonta elämää, kuten ihmistä korkeamman olion, jumalan, tulisikin elää. Sitä maalia kohti maailmanhistoria, tai jos haluat kutsua sitä evoluutioksi, tai lajinkehitykseksi, on meitä viemässä, mikäli vain elämme oikein ja näemme ympäristömme oikein, jolloin se vaikuttaa meihin sen mukaisella tavalla, kun reagoimme, opimme ja järjestämme elämäämme ja kehitymme sen mukana. Syntisyys ei ole oikeudellinen juttu, josta tulee seuraamuksia, vaan rikkonaisuutta, joka estää toimimasta oikein, siksi vastuu asiasta ei ole merkityksellinen kysymys. Toimimattomuus, tai vääristynyt toimivuus vain vie tuhoon, mikä näkyy hyvin ihan luonnon kiertokulussakin, mikä noudattaa Jumalan tahtoa ja pyrkimyksiä ja vie kaikkea samalla eteenpäin. Paavalin mukaan koko luomakunnalla on toivo päästä katoavaisuuden piiristä kerran (Room. 8:19-), joten tämä kaikki pätee Raamatun mukaan koko luomakuntaan ja ihmiseen siis sen osana. Me voimme nähdä, miten maailma toimii ja me voimme arvostella sen toimintatapoja ja jopa vihata niitä, mutta silti kaikki etenee vääjäämättä kohti sitä olomuotoa, jota luomakunta kaikkineen tavoittelee. Luther sanoi aikanaan, että ääretön(Jumala) sisältyy äärelliseen(luotuun todellisuuteen), eli Jumalaa voi seurata luodun todellisuuden kautta, jonka takana hän tulee jossakin määrin näkyväksi sille, joka osaa asiaa tarkastella. Kaikki, mitä on olemassa ja tapahtuu - koko kehitys - on siis Jumalan luovaa toimintaa, jolla on omat päämääränsä. Tärkeä asia on se, että Raamattu kertoo, mikä on ihmisen päämäärä tässä prosessissa ja miten me saavutamme se täydellisyyden, jota kohti Jumala ja koko todellisuus on meitä johtamassa.
Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen synnittömäksi, josta tilasta ihminen kuitenkin lankesi. Minä tulkitsisin tätä niin, että vaikka asiat menivät nykyurilleen, niin Jumala kuitenkin pyrki luomaan synnittömän, ehjän olennon, joka olisi Jumalan kuva ja kaltainen tässä maailmassa. Kun ihminen lankesi, aloitti Jumala ihmisen pelastamisen maailmanhistoriassa, jonka jälkeen maailmanhistorian tapahtumat ja Jumalan väliin puuttumiset historiassa ovat ohjanneet ihmisen kasvua kohti eheytymistä. Tämä näkyy myös nykyisinä arvokeskusteluina, joissa ihmiskunta etsii sitä, mikä on hyvää ja oikein omilla vajavaisilla kyvyillään, kasvaakseen kohti täydellisyyttä, jota me emme vielä edelleenkään todennäköisesti kykene täysin ymmärtämään, vaikka ymmärtänemmekin sitä enemmän, kuin muinoin eläneet esi-isämme. Vaikka tässä joutuisi pohtimaan ihmisen alkuperää vähän kriittisesti, niin kuitenkin se, mitä kohti me olemme menossa näyttäsi olevan ihan kohdallaan. Näin ajatellen Raamattu ja Jumala oppeineen, joihin kirkko uskoo ovat viemässä meitä kohti parempaa ja jopa täydellistä olevaisuutta ja omaa olemista, joten missään nimessä kyseessä ei ole ainakaan tarpeeton toimija tässä maailmassa ja ihmisten keskellä.

Kysymyksiin vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Mitä tarkoittaa että Jeesus kastaa sinut pyhällä hengellä?

VASTAUS:

Nimimerkille Timppa

Kiitos pohdiskeltaviksi kiinnostavista kysymyksistä. Olen pyrkinyt vastaamaan niihin mahdollisimman pian, mutta lomat saattavat vähän viivästyttää vastausten saamista esille. Onnellista uutta vuotta Sinulle!

Se, että Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä tarkoittaa sitä, että kaste ei ole vain symbolinen peseytyminen, vaan Jumala itse Pyhänä Henkenä alkaa vaikuttaa ihmisessä. Raamatun mukaan Jumala on rakkaus, kreikkalaisittain agapee, joka tarkoittaa oikeastaan asennetta, joka saa huolehtimaan toisista, kuten vanhemmat huolehtivat lapsistaan. Tämä huolenpito voi kohdistua lähimmäisiin, tai vaikkapa ekologiseen kehitykseen ilmastomuutoksen kourissa kamppailevassa maailmassa, jolloin se on samalla tulevista sukupolvista huolehtimista. Jumala alkaa viemään ihmistä tässä tilassa eri suuntaan kasvussa, kuin mihin ihminen muuten kykenisi etenemään. Tämä tapahtuu antamalla ihmiselle kasteessa Hengen työnä kristillinen usko, tai herättämällä Hengestä nukahtanut hereille tietoisuuteen kaikesta tästä.

KYSYMYS:

Riittääkö että uskoo Jeesukseen vaikka ei halua tehdä parannusta niin taivaaseen pääsyyn?

VASTAUS:

Nimimerkille Timppa

Kun ihminen saa kristillisen uskon, jossa Jumala rakkautena on läsnä, hän ei oikeastaan voi tehdä muuta kuin parannusta, koska näkee itsensä myös Jumalan silmin. Jumalan silmin nähtyinä me olemme vajavaisia ja meitä pitää kasvattaa, jotta kerran vielä saavuttaisimme tilan, jossa kuoleman ote meistä irtoaa. Se, että uskon tähden Jeesukseen Jumala antaa meille syntimme anteeksi, tukee meitä siinä, että kun vahingossa horjahdamme elämässä ja teemme väärin, saamme sen anteeksi. Silloinkin, kun jokin intohimo saa ihmisen lipeämään tahallaan, Jumala voi antaa anteeksi Jeesuksen tähden. Tämä on eri asia, kuin että alkaisi rakentaa elämää täysin itsekkäille perusteille ja kääntyisi kokonaan pois Kristuksen opettamasta elämästä ja kieltäisi sen arvon, jolloin ihmisen koko todellisuudentaju muuttuisi ihan toisenlaiseksi.

KYSYMYS:

 Onko vielä jokin raamatun ennustus/ profetia täyttymättä ennen kuin Jeesus tulee takaisin omiansa hakemaan?

VASTAUS:

Nimimerkille Timppa

Raamatun lopussa on Johanneksen ilmestys-niminen kirjoitus. Se sisältää ennustuksen tulevasta maailmanlopusta ja on kirjoitettu joskus 70-luvulla ajanlaskun alussa Patmos saarella. Kirjoitus sisältää paljon vertauskuvallista tekstiä ja viittauksia symboleihin ja on siksi vaikeasti tulkittavissa. Jeesus sanoo, että edes hän ei tiedä maailman lopun tulemisen aikaa, vain isä tietää se (Matt 24:36, Mark.13:32), silti tämä kirjoitus tuottaa aina silloin tällöin jonkin uuden ennustuksen tulevasta maailmanlopusta. Jeesus ennustaa suurta ahdinkoa, sotia ja luonnonkatastrofeja ennen kuin loppu tulee ja ainakin Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus odottaa lopun tulevan jo opetuslasten elinaikana. Hän vertaa tätä siihen, kun viikunapuiden vihertyminen kertoo kesän olevan lähellä; jotenkin luonnollisella tavalla tämä tulee ilmeisesti tapahtumaan. Ilmastomuutos seuraamuksineen antaa ainakin jotakin aihetta pohtia sitä, että mihin nyt ollaan menossa.

KYSYMYS:

 Miten voin todistaa Jumalan olemassa olon muille jotka eivät Usko Jumalaan?

VASTAUS:

Nimimerkille Timppa

Tämä on melko mahdoton tehtävä, koska ihmiskunnalla ei ole tästä asiasta mitään varmaa, kokeellista tietoa, vain käsityksiä. Silti nämä käsityksetkin perustelevat jotakin ja se riittää kyseenalaistamaan ateistisen todellisuuskäsityksen; siis sen, että Jumalaa ei ole, joten molemmat näkemykset ovat samalla tavoin uskonnollisen uskon tuottamia suuntautumisia todellisuuteen.

Raamatussa (1. Joh. kirje 4.luku jakeet 8 ja 16 ks. myös seuraavan otsikon jälkeen) kerrotaan, että Jumala on rakkaus, agapee. Rakkauden ja huolehtivuuden olemassaoloa ei voine kieltää. Ei sitäkään, että rakkaus vaikuttaa ihmiseen, tämän mieltymyksiin ja ajatteluun ja sitä kautta käytökseen ja tapaan toimia. Agapee on asenteena kohteestaan jotakin entistä parempaa tekevää, pyrkimystä siihen. Martti Luther kutsuu luonnonlakeja Jumalan rakkauden järjestykseksi. Kun tämän rakkauden asenne on kohdettaan kehittämään pakottava, voimme todeta ainakin evoluutioteorian vastaavan Lutherin näkemystä siitä, että luonnonlakien mukaan toimiva todellisuus vie kaikkea pakolla kehityksellisesti eteenpäin. Näin tämä Jumalan rakkaus, eli Jumala itse on läsnä kaikkialla. Kaikki elävä mitä on suhtautuu perimmiltään muihin Jumalan rakkauden mukaisella tavalla, vaikka se näyttääkin toisinaan silmään veriseltä kamppailulta. Jumala on läsnä maailmassa myös tällaisessa ihmiselle käsittämättömässä muodossa. Vanhan kristinopin mukaan Jumalan ääni kuuluu omassatunnossa ja käskee toimimaan oikein. Tätä oikean ymmärtämistä voi vahvistaa vielä Raamatun lukemisella.

Toinen määritys, minkä Raamattu antaa Jumalasta on Johanneksen evankeliumin alussa. Siellä puhutaan sanasta, jonka kautta kaikki mitä on, on luotu. Jumala itse oli sana. Kreikan kielellä Sana on Logos. Logos sanana taas tarkoittaa sanan lisäksi tietoa, tai laskelmaa, tai tilitystä. Stoalaisuudessa, joka on vaikuttanut juutalaisuuteenkin logoksella tarkoitetaan myös maailmankaikkeutta vallitsevaa järkeä. Mielenkiintoiseksi tämä sana tulee kreikan kieliopin takia; -iikka päätteellä sana saadaan muunnettua tarkoittamaan oppia sanasta; tuloksena on logiikka, kuten tapaa ja tottumusta tarkoittava sana ethos muuttuu -iikka päätteellä etiikaksi tapa-, tai tottumusopiksi. Logoksesta puhuminen ja Jumalan samaistaminen Logokseen tarkoittaa silloin, että logiikka on myös Jumalan tarkastelemista. Tämä logiikka ilmenee siinä, miten maailma on pantu kokoon ja toimii. Logiikka edellyttää järjestystä joten logos on se mikä tuottaa järjestyksen ja sitä itse asiassa silloin tutkitaan. 1950-luvulla määriteltiin informaatio fysikaalisesti järjestykseksi ja kyvyksi tuottaa järjestystä ja sitä on esim.perimä DNA,kaiken aineellisen rakenne, erilaisten prosessien järjestys ja syyt ja seuraukset jne. Nykyinen informaatioteknologia perustuu informaatioon ja erilaiset takaisinkytkevät systeemit toistavat luonnon periaatteita, jossa laajat kokonaisuuden muuttuessaan pakottavat kaikki osatekijänsä säätymään uuteen tilanteeseen sopiviksi karsiutumisen uhalla. Myös yhteiskunnat elävät tällaisen vaikutuksessa ja niiden on osattava myös toimia oikein pysyäkseen elinkelpoisina. Siksi Jumalan tuntemus ja Jumalan etiikan ts. kultaisen säännön etiikan ja rakkauden kaksoiskäskyn tuntemus on mitä tärkein asia. Tässä luomakunnan logiikka tulee yhdellä tavalla esille. Matematiikka on yksi logiikan muoto, kieli jolle muotoilla asioita ja taannoin tuli televisiosta dokumentti, jossa ihmeteltiin todellisuuden ja matematiikan yhteensopivuutta ja sitä, että mistä siinä on oikein kysymys. https://areena.yle.fi/1-3551595#autoplay=true

Tätä kirjoittaessani tällä filmillä on katseluaikaa vielä kuukauden verran kannattaa katsoa, jos et ole vielä nähnyt sitä. Erittäin kiinnostava ohjelma, jos tahdot mietiskellä tätä asiaa. Kirkon piirissä matematiikkaa on harjoitettu menneisyydessä paremman ymmärryksen hankkimiseksi Jumalasta todellisuuden kautta.

Kysymyksiin vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Matteuksen evankeliumin luvussa 24 Jeesus puhuu maailmanlopusta ja jakeessa 34 hän sanoo "Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu". Myös Uuden testamentin kirjeissä näkee maailmanlopun odotuksen. Onko olemassa tulkintaa siitä mitä Jeesus tarkoitti? Elämmekö maailmanlopun jälkeistä aikaa vai voiko Jeesuksen sanat käsittää jollakin toisella tavalla?

VASTAUS:

Kiitos hyvistä kysymyksistä! Saan taas pohtia tätä asiaa vähän uudesta näkökulmasta. Jeesus ilmeisimmin odotti maailmanlopun tulevan jo hyvinkin pian ja samaa odottivat myös apostolit, jotka puhuvat Uuden testamentin kirjeissä. Toisaalta Jeesus kuitenkin itsekin myöntää, että edes hän ei tiedä milloin loppu todella tulee, vaan sen tietää ainoastaan Isä, kuten Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa 24. luvussa, jakeessa 36. Tämä odotus oli voimakas vielä apostolien(Jeesuksen opetuslasten) oppilailla ns. apostolisilla isillä, jotka levittivät kristillistä uskoa eteenpäin. Heitä seurasivat ns. kirkkoisät, joita on jokunen sukupolvi, jotka alkoivat sorvata kirkolle oppijärjestelmää, koska kävi ilmeiseksi, että Kristuksen paluu tulee venymään ja uskon sisältö alkoi pyrkiä muuttumaan erilaisten filosofisten muotivirtausten myötä. Tämä synnytti oikeastaan todella nykyisen kirkkoinstituution varjelemaan Jeesuksen opetusten varsinaisinta sisältöä hänen tulemiseensa asti. Me elämme siis nyt edelleenkin maailmanlopun odotuksessa ja olemme uuden ajan kynnyksellä tässä suhteessa. Kaiken aikaa maailma ja ihminen menevät eteenpäin kaiken kehittyessä ja vaikuttaessa toinen toisiinsa kehitystä ylläpitävästi, joten ainakin maailman muoto on kaiken aikaa muuttumassa ja ihmisen rooli on muuttumassa kaiken aikaa entistä enemmän maailman viljelijäksi ja holhoojaksi sen sijaan, että ihmisen olisi käytävä kovin kovaa eloonjäämiskamppailua muuta maailmaa vastaan. Ehkäpä tämä olisi sitä etenemistä kohti loppua ja muodonmuutosta, joka meillä on vielä edessä kuoleman vallan lopulliseksi murtumiseksi? Tämä muutos ja eteneminen näkyy silmään selvästi ihan viime vuosisataa tutkimalla, sillä muutos on ollut aika vauhdikasta ja vauhti tuntuu olevan kasvussa kun katsoo ihmiskunnan kyvykkyyden lisääntymistä kaiken aikaa. Muutos jatkuu myös kuoleman rajan tuolla puolen niillä, jotka kuolevat ennen muutoksen toteutumista kokonaan. Mutta milloin tulee muodonmuutos ja loppu? Siihen ei ole edelleenkään kellään mitään selvää vastausta. Ainoastaan Isä taivaassa tietää ja me saamme odottaa sitä hänen lapsinaan ja kasvaa samalla kohti Jumalan lapseutta seuraavaa aikuisuutta!

Kysymyksiin vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Olisin kysynyt kuolemasta. Kun kuolen, jäänkö odottamaan hautaan kuolleiden ylösnousemusta Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä vai meneekö sieluni kuollessani heti taivaaseen ( tai kadotukseen)?

VASTAUS:

Nimimerkille Maarit

Martti Luther ajattelee, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa eroaa ruumiista ja menee jonnekin taivaan esikartanoihin lepäämään ja kypsymään. Ruumis taas haudataan ja maatuu kaikeksi siksi, mitä sellaisesta tulee luonnon kiertokulussa. Meille on taivaassa jonkinlainen tila, jota Luther kutsuu unikammareiksi, tai Kristuksen syliksi, jossa me saamme levätä ja olla unessa ja kaikki, mikä meissä on idullaan tässä ajassa kasvaa edelleen ja puhkeaa kukkaansa siellä. Kuolleena oleminen vertautuu nukkumiseen ja unen näkemiseen. Kun aika on kypsä, tulee Kristus hakemaan omansa ja tapahtuu lopullinen jako jyviin ja akanoihin. Silloin me yhdistymme jollakin tavoin ruumiimme kanssa; vaikea sanoa onko se sama ruumis, joka meillä on nyt, vai kasvaako meille uusi, kuten sisiliskolle voi kasvaa uusi häntä vanhan menettämisen jälkeen. Sanoisin, että se on jotakin, joka tuntuu meistä silloin täysin luonnolliselta ja itsestään selvän normaalilta. Meidän olotilamme kuolleena ei oikeastaan riipu siitä, missä me olemme, vaan miten me olemme; eletty elämä ja historia ja kokemukset seuraavat itse kunkin mukana tuottaen hyviä ja huonoja tuntemuksia. Tässä me saamme luottaa Jeesuksen hankkimaan sovitukseen ja Jumalan armoon.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Haluaisin tietää miten Jumala suhtautuu elintenluovutukseen ja löytyisikö tähän kysymykseen esim. Raamatusta vastauksia?

VASTAUS:

Kiitos kysymyksestä. Sainpahan jotakin uutta ajateltavaa. Elintenluovutuksesta Raamattu ei sano suoraan yhtään mitään. Mutta Vanha Testamentti kieltää syömästä eläinten verta, koska veressä on elävän olennon sielu, tai elämänvoima, joka pitää luovuttaa Jumalalle 3.Moos.17:10-. Uusi Raamatunkäännös sanoo, että veressä on elämänvoima ja vanha käännös puhuu sielusta. Tältä pohjalta on johdettu jossakin yhteisössä ajatus siitä, että jo verenluovutus on pahasta, puhumattakaan elimistä. Tämä ei kuitenkaan ole kristillisen kirkon näkemys asiasta, sillä esim. Paavali toteaa, ettei liha ja veri voi saada Jumalan valtakuntaa, eikä katoava katoamattomuutta( 1.Kor.15:50-); eli ruumiilliset ja ajalliset asiat eivät johda taivaallisiin ja ajattomiin, vaan sellainen juontuu Hengen todellisuudesta. Näin nähtynä elimillä ei ole sinällään mitään tekemistä taivaallisen olemisen kanssa suoraan. Ehkäpä tässä silloin voisi tarkastella asiaa lähimmäisenrakkauden kautta ja kultaisen säännön kautta: tehdä muille niin, kuin tahtoisi itselleen tehtävän heidän asemassaan? Ehkäpä oman sydämen äänen kuuleminen tässä asiassa antaisi asiaan parhaan vastauksen? Joka tapauksessa ylösnousemuksen tullessa, me saamme itsellemme uuden ruumiin, jossa on kaikki silloisessa todellisuudessa tarvittava mukana, joten elimen luovuttaminen tuskin vaikuttaa asiaan. Tätä ajatusta voisi tietysti kritisoida toteamalla, että se mikä haudataan katoavaisuudessa, nousee ylös katoamattomuudessa. Eli, jos ei haudata ruumista, ei saada myöskään uutta tilalle ja vajaasta ruumiista voisi ehkä jotakin puuttua myös heräämisen jälkeen. Mutta toisaalta, kun Jumala on rakkaus (1.Joh.4:8 ja 16 otsikon jälkeen): ja jos rakkauden tekona luovutat omaasi toisen elämän hyväksi; etkö silloin toteuta Jumalan elämää ruumiillasi? Tämä toteuttaa Hengen elämän pyyteitä, vaikka toisaalta sotii vastaan ruumiin elämän pyrkimyksiä. Näin minulle tulee vahva vaikutelma siitä, ettei Jumala piittaa elimistä ja ruumiista niinkään, vaan ennemminkin ihmisen mielenlaadusta eli sielusta, joka määrittää mitä meidän sydämissämme oikeasti elää, eli mitä me pohjimmiltamme olemme. Tämä on varmasti se ratkaisevin asia, kun mietitään Jumalan mielipidettä elintenluovutuksesta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Mitä mieltä raamattu on eläinkokeista?

VASTAUS:

Nimimerkille Kiinnostunut

Osasitpa löytää erittäin vaikean kysymyksen. Tähän Raamattu ei ota suoraan mitään kantaa. Mutta asialle voisi kyllä löytyä joitakin perusteita jatkopohdiskeluja varten.

Luomiskertomuksessa koko Raamatun alkuluvuissa kerrotaan, että Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi vallitsemaan kaikkea elämää ja varjelemaan ja viljelemään Eedenin paratiisia. Ihmisen pitäisi siis huolehtia kaikesta luodusta todellisuudesta oman lajityypillisyytensä mukaisesti. Tämä asettaa ihmisen luomakunnan kruunuksi, mutta velvoittaa huolehtimaan kaikesta; ei tuottamaan pahaa, tai riistämään.
Muuten vanhassa testamentissa, Mooseksen kirjoissa, annetaan runsaasti ohjeita erilaisten eläinuhrien toimittamiseksi http://raamattu.fi/1992/3Moos.1.html toisaalta ihmistä käsitellään näissä yhteyksissä samanarvoisesti eläinten kanssa, samoin kuin muuta omaisuutta! http://raamattu.fi/1992/3Moos.27.html

Psalmissa 36 sanotaan: 6 Herra, sinun armosi on avara kuin taivas,
 pilviin ulottuu sinun totuutesi.
7 Vanhurskautesi on vuoria korkeampi
 ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys
 Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

Tässä ihminen ja eläin nähdään molemmat Jumalan vanhurskauden ja oikeuden ja armon kohteena.

Samoin psalmi 104 panee ihmisen ja eläimet rinnakkain: 27 Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,
 ja odottavat ruokaansa ajallaan.
28 Sinä annat, ja jokainen saa osansa,
 avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
29 Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
 kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat
 ja palaavat maan tomuun.
30 Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.

Saarnaaja sanoo 3.luvussa: 17 Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.
18 Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita. 19 Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. 20 Kaikki menee samaan paikkaan:
kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun.
21 Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan? 22 Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?

ja luvussa 12: 5 Silloin myös pelätään mäkiä ja tie on täynnä kauhuja. Mantelipuu kukkii ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen ja kapriksen nuput puhkeavat, mutta ihminen menee iäiseen majaansa ja valittajat kiertävät kujia.
6 Muista Luojaasi nuoruudessasi,
 ennen kuin hopealanka katkeaa
 ja kultamalja särkyy,
 ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä
 ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
7 Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.
8 Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, kaikki on turhuutta.

Tämä Saarnaajan 12. luku pohtii kuolemaa ja ihmistä vanhuuden heikkona, eikä samassa luvussa puhuta eläimistä, kuten aiemmassa luvussa.

Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 8. luvussa: Tuleva kirkkaus
18 Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. 19 Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. 20 Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, 21 että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. 22 Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. 23 Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. 24 Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.

Tässä todetaan, että koko luomakunnalla on toivo saavuttaa sama katoamattomuus, kuin ihmisillä. Edelleen siis ihminen ja muu elämä nähdään samanarvoisina. Olemme matkalla ajassa kohti tulevaisuutta ja suurta muutosta, kun synnytystuskat loppuvat ja valmis "lapsi" syntyy. Tosin toisessa Pietarin kirjeessä toisessa luvussa pidetään eläimiä luonnostaan tapettavina ja syötävinä:12 Nuo ihmiset herjaavat sellaista, mitä eivät tunne. Siinä he ovat kuin järjettömät eläimet, jotka luonto on tarkoittanut pyydystettäviksi ja tapettaviksi, ja eläinten lailla he myös tuhoutuvat... http://raamattu.fi/1992/2Piet.2.html Tässä puhutaan synnissä rypevistä jumalattomista ihmisistä yhtä tuhoutuvina, kuin metsästettävät eläimet.

Raamattu asettaa osapuilleen kaikessa ihmisen ja eläimen samalle viivalle suhteessa Jumalaan. Äkkiseltään olisi loogista ajatella, että tältä pohjalta eläinkokeet samaistuisivat ihmiskokeisiin, joita ei varmasti sulatettaisi senkään vertaa, kuin eläinkokeita. Toisaalta ihmisen ajatellaan käyttävän eläimiä ravintonsa osana ja erilaisina uhreina, eli sijaiskärsijöinään, josta syystä eläimet ovat ihmiselle käyttöpääomaa, kuten muuten olivat toiset ihmisetkin muinaisina aikoina, mikä ilmenee muuten kuin ravitsemuksellisessa mielessä Raamatusta. Ja sitten ovat tietysti eläinten tavoin tuhoutuvat pahat ihmiset! 

Ehkäpä tässä yhteydessä olisi hyvä muistaa kultaista sääntöä, jota Jeesus opettaa: tehdä toisille niin kuin tahtoisi itselleen tehtävän ja rakkauden kaksoiskäskyä; rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä, kuten itseä. Tämähän kattaa oikeastaan lain ja profeetat. Tähän kuuluu mukaan myös Jeesuksen harjoittama ja opettama armeliaisuus langenneita kohtaan kaiken lähtökohtana. Raamattu asettaessaan ihmisen ja eläimen luontokappaleina rinnakkain oikeastaan haastaa meitä tutkimaan itseämme; miten tahtoisimme itseämme kohdeltavan? ja toimimaan siten toisia kohtaan. Me tunnumme nykyään  uhraavan eläimiä polttouhrien sijasta eläinkokeiden alttarilla ihmisten sijaiskärsijöinä. Kristus itse on lopullinen uhri, jonka jälkeen ihmisten ei tarvitse toimittaa Jumalalle uhreja, joten eläimet säästyvät uhratuksi tulemiselta vanhalla tavalla Kristuksen tähden. Mutta miten tämä liittyy eläinkokeisiin onkin sitten jo laajempi pohdiskelujen aihe; mistä sijaiskärsijä eläinkokeisiin? ehkäpä ihmisen olisi jo korkea aika panostaa itse korvaavan vaihtoehdon luomiseen eläinkokeille ja olla Jumalan kuva ja kaltainen Paratiisin suojelijana tässä suhteessa? Vai kuuluuko eläinten osaan sittenkin olla ihmisen kärsiviä apuvälineitä koe-eläiminä ja karjana ja riistana? Vai onko tässä syntiinlankeemuksen aiheuttama vinoutuma? Sellainen, joka vielä jonakin päivänä korjautuu, kun maailmasta tulee parempi paikka ja se muuttuu entistä taivaallisemmaksi paikaksi? Siinä meille kaikille rutkasti pohdittavaa!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Minulla olisi itselle henkilökohtaisesti tärkeä kysymys johon haluaisin saada vastauksen mahdollsimman pian. En ole löytänyt mistään ennemmin vastauksia hyväksyykö raamattu/kristinusko eläinkokeet? Ja mitä mieltä se on niistä ylipäätään?

VASTAUS:

Nimimerkille Nimimerkki9

Tähän kysymykseen ei löydy Raamatusta vastausta ihan suoraan. Olen luonnostellut edellä vastausta Raamatusta löytämieni ajatusten pohjalta ja ne asettavat ihmisen ja eläimen kaikin tavoin samanarvoiseen asemaan suhteessa Jumalaan. Edelliseen vastaukseen linkkaamassani Raamatunkohdassa pidetään uhriksi varatun ihmisen vapauttamista parempana tämän surmaamista. Ihmisiä ei kuitenkaan liene yleensä uhrattu alttarilla, kuten eläimiä, vaan kyse on elämästä, joka on pyhitetty Jumalan tahdon opetteluun ja noudattamiseen.

Minun tulkintani on, että tässä tasa-arvoisessa suhteessa ihmisen pitäisi nähdä eläimet, kuten lähimmäiset, vaikka syömmekin niitä ravintonamme ja käytämme niitä sijaiskärsijöinämme, kuten aiemmin eläinuhreina (ja nykyään valitettavasti koe-eläiminä). Eläinten väärinkohtelu on perimmiltään yhtä paha asia, kuin ihmisten orjuuttaminen ja käyttäminen epämääräisiin tarkoituksiin Jumalan kasvojen edessä. Tuskan tuottaminen eläimille saattaa raaistaa ihmistä siinä missä ihmistenkin kiusaaminen, joten eläinkokeet ovat paha asia; niille pitää löytää jokin sivistyneempi vaihtoehto ja tällainen kehitys kaiketi onkin menossa Euroopassa https://yle.fi/uutiset/3-8908992 . Tämä näkemys on omani ja perustuu Raamattuun, jonka ajatuksia voisi tulkita ehkä vähän toisinkin. Edellinen vastaus on minusta tätä vastausta Raamatullisempi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Hei

Hei. Olet kastettuna Jumalan lapsi ja Jeesuksen opetuslapsi. Itse Jumala tekee sinussa työtä Pyhänä Henkenä. Tämä tukee sinua synninvastaisessa elämässä, mutta synti ei kuitenkaan katoa, vaan painostaa elämää edelleenkin, sen sijaan, että se veisi sinua huomaamatta, kuin pässiä narussa, eli ihan miten tahtoo.  Pelastuksen tilassakin ihminen on samaan aikaan sekä oikeamielinen, että synnintekijä; altis lipeämään ja siten Jeesuksen sovitustyön ja anteeksiantamuksen varassa. Mutta kasvaminen eteenpäin ihmisenä löysää hiljalleen synnin otetta, kun tahto pyrkii siihen kaiken aikaa ja kerran, kun se on edennyt tarpeeksi pitkälle, katoaa kuolevaisuus ihmisyydestä ja alkaa ylösnousemuksen aika. Sitten ihmisen elämä ja kasvu on täysin kitkatonta ja elämän pyrkimyksien mukaista, kun synti on kokonaan kadonnut.

Vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Mikä on raamatun näkemys netiketistä?

VASTAUS:

Raamattu ei ole erikoistunut erityisesti netissä tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja sen vaatimaan etikettiin, eli netikettiin, mutta osaa antaa yleisluontoisia ohjeita ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Äkkiseltään tulee mieleen kultainen sääntö, joka opettaa panemaan itsen toisen paikalle mielessä ja miettimään, mitä tahtoisi itselle sanottavan, tai tehtävän ko. asemassa Luuk. 6:31 http://raamattu.fi/1933,38/Luuk.6.html Tai saman voi sanoa, että ihmisen on hyvä osata samaistua toisiin ja nähdä asioita näiden silmin, jotta osaa puhua oikealla toisten ymmärtämällä tavalla, näiden lähtökohdista käsin. 1Kor. 9:13  http://raamattu.fi/1992/1Kor.9.html Niin osaa edes jotenkin kunnioittaa toisten kulttuurisia lähtökohtia julkisessa keskustelussa, jotka ovat yleensä toisille yhtä tärkeitä, kuin omat lähtökohdat itselle. Tässä kohden olisi myös hyvä opetella ilmaisemaan ajatuksia tyylikkäästi. Minä itse joskus ilmaisen asioita vähän liian piikikkäästi, kun yritän saada puetuksi olennaisimman jotenkin sanalliseen muotoon, mutta kehityn koko ajan ja osaankin jo huomioida asiaa. Jos ihminen arvostaa itseään, hän osaa arvostaa myös muita; jos ihminen ymmärtää omia heikkouksiaan, hänen pitää osata ymmärtää muitakin; jos joku toinen käyttäytyy sikamaisesti, voi tätä mielestäni kyllä ojentaa asiasta siinä käydyn keskustelun yhteydessä; mutta sitten pitää olla myös valmis ottamaan palautetta omasta palautteestaan. Kyse on joka tapauksessa ihmisten kohtaamisesta ja netissä pätevät ihan samat lainalaisuudet vuorovaikutuksessa, kuin kaikkialla muuallakin, vaikka sitä ei aina muistaisi. Netiketti on ihan hyvä asia muistuttamaan olennaisesta käyttäytymisessä ja se pätee myös uskontojen välisessä vuorovaikutuksessa, joiksi voi lukea täydellä syyllä myös ateismin, jonka saarnamiehet myös osaltaan harjoittavat lähetystyötä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe