Papeilta kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin

 

KYSYMYS:

Jos Jeesuksen myötä Vanha Testamentti kävi kristityille tarpeettomaksi, miksi Kymmenen Käskyä kulkee edelleen mukana?
Samoin haluaisin tietää, onko totta, että Raamattu on koostettu nykymuotoiseksi jonkun kirkolliskokouksen myötä? Kuka päätti, mitä otetaan ja mitä jätetään?

Moni sanoo, että Raamattu on aika- ja kulttuurisidonnainen teos, jota kuuluu tulkita. Mikä tulkinnoista on sitten oikea? Nettiä kun lukee, tulee vastaan minusta täysin käsittämättömiä tulkintoja, joita tarjotaan satavarmana totuutena - koska ne ovat Raamatusta. Esimerkiksi muuttunut tulkinta homoseksuaalisuudesta. En sano, että ne ovat oikein tai väärin, ihmettelen vain.

VASTAUS:

Kiitos kysymyksistä. Papin on aina ajoittain hyvä palata pohtimaan näitä kristillisyyden peruskysymyksiä, joita tässäkin on kaivettu oivallisesti esille! Kristillisessä perinteessä Uusi Testamentti on kristittyjen äärimmäisen tärkeä kirja, joka opettaa kristillisyyden tärkeimmät perusteet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ihan täsmälleen ottaen sitä, että Vanha Testamentti kirjoineen olisi jäänyt merkityksettömäksi ja kokonaan pois käytöstä. Jeesus itse asiassa on juutalainen ja hänen Raamattunsa on Vanha Testamentti. Ennemminkin Jeesuksen tapa tulkita Raamattua, joka tulee esille Uudessa Testamentissa antaa näkemystä, jonka valossa on tarkoitus tulkita Vanhaa testamenttia ja ymmärtää, mikä siinä on tärkeää. Kaikki Vanhassa Testamentissa ei ole sellaista tekstiä, että sen mukaan pitäisi elää, vaan asioita pitää osata suhteuttaa - siinä Uusi Testamentti ja erityisesti Evankeliumeissa olevat Jeesuksen opetukset ovat aivan erityisen tärkeässä asemassa.

Kymmenen käskyä ovat siis edelleen voimassa ja niiden noudattaminen pitää elämän kurssissaan. Jumala ei kuitenkaan lue ketään vanhurskaaksi lain noudattamisen takia - se ei ole ansioksi kenellekään, vaan ainoastaan usko Kristukseen antaa ihmiselle uuden elämän, Käskyt ovat enemmänkin mitta, joihin vertaamalla itseä ja omia pyrkimyksiään, voi vähän arvioida missä itse omassa elämässä menee; minkälaiset asiat motivoivat itseä ajatuksien tasolla. Tässä Katekismuksestakin voi olla iso apu kymmenen käskyn selityksineen.

Raamattu on koostunut nykymuotoiseksi pidemmän ajan kuluessa. Vanha Testamentti syntyi joskus 100 ekr. ja sai lopullisen muotonsa vasta n. 100 jkr. samarialaiset, joita juutalaiset katsoivat karsaasti eivät tainneet hyväksyä paljoa muuta kuin vain viisi Mooseksen kirjaa http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/samarialaiset_kutsuvat_itseaan_tooran_vartijoiksi . Uusi Testamentti syntyi taas siten, että siihen liittyvät kirjoitukset valittiin siten, että ne olivat apostolista alkuperää ja tunnettuja koko silloisessa valtakunnassa; tällaisella on voinut vähän varmistaa sitä, että mukaan otettavat tekstit eivät ole kovin paikallisia kirjoituksia ja sellaisena todennäköisemmin jonkun itse keksimiä. Tästä syystä tekstien on pitänyt olla ajatuksellisesti myös yhteismitallisia; nehän välittävät ihan tietynlaista maailmankuvaa ja todellisuuden tulkintaa. Martti Luther määritteli myöhemmin Raamatun tärkeän yhtenevyyden siten, että kaikki mikä ajaa Kristusta ja hänen kaltaisuuttaan meissä, on jumalallista ja kristillistä; se on se kova elementti, joka vie ihmistä pelastukseen ja jonka usko ihmiseen antaa. Löysin kelvollisen oloisen linkin vastaamaan tähän Raamatun kehkeytymistä koskevaan kysymykseen siitä, miten se on koostunut http://www.gotquestions.org/Suomi/Raamattu-kaanon.html

Raamattu on osaltaan myös aikaan ja kulttuuriin sidottu teos. Tämä johtuu siitä, että ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun. Tämä on tosiasia riippumatta siitä ajatellaanko Jumalan Hengen sanelleen Raamatun, vai ei. Martti Luther ajatteli, että Raamattu on Pyhän Hengen sanelema, mutta syntinen ihminen ei ole kyennyt kirjaamaan hänelle ilmoitettua asiaa ylös sellaisena kuin se on hänelle annettu; synti on rikkonaisuutta, joka estää ymmärtämästä asioita oikein. Lisäksi me nykysyntiset sotkemme vielä lisää sitä ilmoitusta, joka on jo entuudestaan tallennettu vajaana pyhään kirjaan; tässä yhteydessä voisi ajatella Raamattua omaan aikaansa ja kulttuuriinsa sidottuna kirjana. Jumala on kaikkien kansojen luoja ja Jumala ja hän on antanut oikeaa käsitystä kaikille kansoille, vaikka ilmoituksen täydellisin täyteys tuleekin esille Jeesuksessa Kristuksessa, jota me emme kykene ihan täysin käsittämään. Siksi tällaisia asioita on hyvä ajoittain mietiskellä; niin voi ehkä kuitenkin oppia jotakin uutta.

Homoseksuaalisuus on suoraan tuomittu asia Raamatussa ja sitä katsotaan ihmisen syntiin langenneisuuden ilmauksena esim. Roomalaiskirjeen 1. luvussa jakeesta 18 eteenpäin. Vanhassa testamentissa taidetaan asiasta määrätä suorastaan kuolemantuomio. Raamattu toimii aika vahvasti luonnollisen lain mukaan ja määrittelee miehen ja naisen suhdetta oman aikansa yhteiskunnallisista tarpeista käsin, sekä sukupuolisuutta alkuperäisen lisääntymiseen tarkoitetun toiminnan näkökulmasta. Nykyään on homoseksuaalisuutta pohdittaessa alettu painottaa enemmän yksilön kokemustodellisuutta ja sitä, että on olemassa ihmisiä, jotka viettiensä voimin pyrkivät pariutumaan oman sukupuolensa edustajien kanssa halusivatpa he sitä, tai ei; luonto vetää niin tikanpoikaa puuhun. Tätä voi tarkastella ihmisen särkyneisyydestä käsin ja ymmärtää, että ihminen voi olla täysin voimaton itsensä ja pyrkimystensä kanssa ja yrittää tukea tätä elämään sellaisena kuin millaiseksi tämä on syntynyt. Ihmisten rakastaminen ja auttaminen on jotakin, joka nousee Jeesuksen antamasta asennekasvatuksesta, mikä painottuu nykyään voimakkaasti kirkon toiminnassa. 

Minä itse henkilökohtaisesti olen kokenut tässä suhtautumisessa suurta ristijännitettä siksi, että mietin mahdollisuutta, että sikiövaiheessa voi tapahtua jotakin, joka vaikuttaa myöhempään seksuaaliseen suuntautumiseen; kirkko toimii oikein tukiessaan tällaisen ominaisuuden kanssa eläviä ihmisiä, mutta se ei saisi johtaa kyseisen ominaisuuden esiintymisen edistämiseen, mikä pakottaa näkemään asiaa myös konservatiivisesta suunnasta. Nykytiedon mukaan homous ei ole pelkän perimän tuottama ominaisuus, vaan vain alttius siihen on perinnöllistä. Asiaa ei ole vielä täysin saatu selvitetyksi tietämäni mukaan. Eli suhtautumisessa homoihin puskee vastakkain kaksi pyrkimystä; suorasanaiset kehotukset Raamatussa asian tiimoilta, kun mietitään, mikä on oikein ja Jeesuksen opetus siitä, miten pitää toimia, kun joku toimii selkeästi väärin; Jeesushan antaa syntejä anteeksi niille, jotka häneen uskovat. Tästä syystä samassa laitoksessa sekä tuomitaan homous, että homoihin toisaalta suhtaudutaan heitä ymmärtäen ja tukien. Tältä pohjalta asioissa ei varmaankaan tule kirkossa suuria muutoksia vielä pitkiin aikoihin asian tiimoilta, vaikka monet sitä pyrkivät toisaalta edistämään.


Kysymyksiin vastasi tältä osin Juha Dubbe  Karinaisista


KYSYMYS:

Hei! Mikä on kristinuskon näkemys Juudaksen kohtalosta? Pääsikö tämä taivaaseen vai joutuiko helvettiin? Eikö Jeesus kuitenkin kuollut myös Juudaksen syntien puolesta?

VASTAUS:

Minun nähdäkseni Juudas alkoi katua tekoaan varsin pian Jeesuksen kuoleman jälkeen ja hän tappoi itsensä sen takia. Juudaksen katumus on siis aitoa, joten hän myöntää tehneensä väärin. Tässä tapauksessa, kun Juudas on kuulunut Jeesuksen opetuslapsiin ja tuntee Jeesuksen opetuksia, tämä tarkoittaa sitä, että Juudas tunnustaa myös Jeesuksen suuren arvon, jolloin hänen itsemurhansa lienee ymmärrettävä anteeksipyynnöksi ja avunhuudoksi tehdyn virheen jälkeen. Siten hän varmaankin sai syntinsä anteeksi. Mikäli itsemurhassa taas kysymyksessä olisi oma teko ja sellaisena yritys tarjota hyvitysuhria, teko vie helvettiin, eikä taivaaseen, sillä omilla teoillaan ei voi hankkia anteeksiantamusta - vain uskon tähden Kristukseen Jumala antaa syntejä anteeksi. Raamatussa annetaan myöskin ymmärtää, että paholainen meni Juudakseen Jeesuksen lausuttua ennustuksen kavalluksesta, joten paholainen ehkä sitten poistui Juudaksesta tilanteen laannuttua vähän aikaa kavalluksen jälkeen ja Juudas heräsi tekonsa todellisuuteen ja kauhistui tekoaan. Minusta Jeesus kuoli myös Juudaksen puolesta ja Jumala tiesi jo etukäteen, mitä tulee tapahtumaan, koska Jeesuskin ennusti oman kuolemansa ja ylösnousemuksensa jo ennen tämän tapahtumista; Juudaksen hairahdus ei siten näytä miltään äärettömän suurelta rikokselta, vaan ennemminkin tapahtuneelta onnettomuudelta, joka oli tarpeellinen Jeesuksen joutumiseksi ristille ja kuolemaan, jotta tämä voisi voittaa kuoleman ja vapahtaa ihmiskunnan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Jos jumala vihaa trans seksuaaleja, miksi se ei luonut kaikista sita sukupuolta mita he halusivat?

VASTAUS:

Jumala ei vihaa transseksuaaleja. Alussa, kun ihminen oli vielä synnitön, eli särkymätön ja ehjä, kaikki ihmisessä toimi alkuperäisellä tavalla. Syntiinlankeemus särki ihmisen; ihminen ei ole paha, vaan rikkoutunut siten, että kaikki ihmiset ovat jollakin tavoin rikkonaisia; kutsumme tätä rikkoutuneisuutta kirkossa perisynniksi, eli perinnölliseksi vaurioksi, joka alkaa vaikuttaa kaikissa ihmisisä jossakin ikävaiheessa. Siksi olemme myös kuolevaisia, vaikka ihminen luotiin alun perin kuolemattomaksi ja ilmeisimmin ruumiillisen elämän piti päätyä ylösnousemiseen kuoleman sijasta jokaisella. Jokainen kuolevainen on rikki jollakin tavoin ja samalla tavoin Jumalan armon ja anteeksiantamuksen tarpeessa; olipa rikkonaisuus missä tahansa. Jumala ei vihaa rikkonaisia, vaan säälii ja antaa anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden - olipa rikkonaisuus minkä laatuista tahansa. Martti Luther vertasi syntisyyttä terän vioittuneisuuteen kirveessä, joka pilaa työn jäljen, käyttipä kirvestä kuka hyvänsä, tai ratsun rampuuteen, joka saa ratsun ontumaan, ratsastipa sillä kuka hyvänsä. Vaikka Jumala johdattaisi oikein ja ohjaisi oikein, synti saa ihmisen vetämään aina vinoon enemmän tai vähemmän asiassa, tai toisessa. Tässä asiassa voi kääntyä Kristuksen puoleen täydellä luottamuksella!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe Karinaisista


KYSYMYS:

Mikä on kristinuskon eettinen näkökulma kuolemantuomiosta?

VASTAUS:

Tappaminen sinänsä on kristinuskon käsityksen mukaan väärin; tämä kielletään viidennessä käskyssä (Kymmenessä käskyssä, jotka Mooses Siinailla Jumalalta sai). Sinänsä ihmisen elämä on loukkaamaton ja pyhä.
Toisaalta esivallalla on asiassa erioikeus, koska esivalta on Jumalalta peräisin ihmisten parhaaksi; Paavali puhuu asiasta Roomalaiskirjeen 13.ssa luvussa. Room. 13:4.ssä Paavali toteaa, ettei esivalta kanna turhaan miekkaa ja panee toimeen väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. Roomassa teloitus toteutettiin katkaisemalla kaula miekalla. Paavali siis näkee kuolemantuomion esivallan välineenä pitää järjestystä yllä yhteiskunnassa, yleisen rauhan ylläpitämiseksi. Tässä mielessä kuolemantuomiolle löytyy ihan kristillinen perustelu.

Sitten voidaan huomioida vielä tämän lisäksi yleiset olosuhdetekijät. Me elämme erilaisessa maailmassa, kuin Paavali ja rangaistusten perusteet ovat muuttuneet. Kun kuolemantuomio ei ole enää välttämätön yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi, on siitä luovuttu ja korvattu se muilla rangaistuksilla ja kasvatustoiminnalla rangaistuksen ohella. Esivalta ei ole aina tuomioissaan erehtymätön ja kuolemantuomiota ei voi enää peruuttaa sen toimeenpanemisen jälkeen, toisin kuin esimerkiksi vankeuden voi lopettaa. Esivallan erehtyvyyden kannalta on siksi parempi koittaa välttää liian kovia ja peruuttamattomia toimintatapoja ja pyrkiä pitämään järjestystä yllä sellaisilla keinoilla, joita voi korjata vielä jälkeen päin. Lisäksi nykyään rangaistuksia tarkastellaan ennemminkin kasvatusvälineinä, kuin kostona rikoksen tehneelle, jolla voidaan opettaa sivullisia oikeille tavoille. Nykysysteemissä pyritään hoitamaan rikokseen syyllistyneet yhteiskuntakelpoisiksi siltä osin, kuin he ovat vajaita ja päätyvät siksi tekemään rikoksensa. Kirkollisesti katsoen tässä on kysymys sielunhoidosta ja Jumalan rakkauden toiminnasta, joka on kasvatusta ja ihmisen tekemistä paremmaksi, ja sellaisena Jumalan Armoa. Tältä kannalta kuolemantuomiota on eettiseltä kannalta katsoen tarpeellista välttää ja turvautua sellaiseen vasta kun se on ihan todellinen ja pakollinen viimeinen keino, jollaiselle ei nykyesivalta katso olevan minkäänlaista tarvetta. Raamatun mukaan esivalta on Jumalan asettama ja vallankäyttäjät tekevät tällaisista asioista päätökset; esivalta toteuttaa päätöksillään Jumalan säädöksiä, joita vastaan yksilöllä/ihmisellä ei ole lupa nousta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille 16nurmija

16-vuotias konfirmoitu ja kristitty voi hyvin mennä ehtoolliselle vain siunattavaksi. Asiassa ei ole mitään ongelmallista. Tällaisessa tapauksessa on hyvä sanoa ehtoollisen jakajille, että tahtoo vain siunauksen; muuten nämä siinä työn tohinassaan automaattisesti tyrkyttävät ehtoollista, koska ihmiset yleisesti ottaen ovat juuri sen takia siinä paikalla. Ennemminkin ongelma on rippikoulua käymättömän tapauksessa, koska silloin ei voi osallistua ehtoolliseen itsenäisesti - riippumatta siitä, minkä ikäinen ihminen on. Ehtoollisen yhteydessä on mahdollista pyytää vain siunausta minkä ikäisenä tahansa, eikä asiassa ole mitään epäsopivaa.

Lämpimin jouluisin terveisin Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Miss M

Pappi heittää kolme kertaa arkulle hiekkaa, tai voi tehdä kolmessa osassa ristinmerkin arkun päälle. Hiekan heitto on jossakin muodossa käytössä hautaan siunaamisessa kaikkialla Suomessa tietääkseni. Suoranaisesti hiekkaa heitetään arkun päälle ulkona haudalla hautaan siunattaessa, jolloin Pöytyällä yleensä arkku on ko. tilanteessa jo laskettu hautaan. Kirkossa sisällä haudattaessa olen ainakin itse tehnyt hiekalla ristinmerkin arkun kanteen, sen sijaan, että olisin heitellyt hiekkaa kirkossa, arkun ollessa siinä edessä kosketusetäisyydellä. Vanhaan aikaan hautaan siunaamiset on yleensä toimitettu ulkona haudalla, jolloin hiekan suoranainen heittäminen arkulle on itsestäänselvyys arkun ollessa ko. hetkellä haudassa. Nykyään on siirrytty toimittamaan hautaan siunaamiset sisälle kirkkoon ainakin siksi, että kirkoissa on yleensä äänentoistolaitteet, joiden avulla ihmiset pystyvät kuulemaan, mitä toimituksessa kulloinkin tapahtuu. Lisäksi tietysti kirkoissa on lämmintä eikä sada sisään. Ulkona osa saattoväestä jäisi kuuluvuusalueen ulkopuolelle. Luultavimmin tämä kehitys on vaikuttanut osaltaan siihen, miten arkulle heitettävää hiekkaa on käsitelty kirkollisessa toimituksessa. Kummassakin tapauksessa toimenpiteen idea on sama; osoittaa eleellä, että maasta tullut tulee jälleen maaksi, kunnes kuoleman valta murtuu. Ruumis voidaan siten haudata, tai nykyään tietysti myös polttaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Moi. Itselläni on ahdistuneisuushäiriö todettu ja koen tunkeilevia pahoja ja pilkkaavia ajatuksia joita en haluaisi ajatella.  Pakkoajatukset liittyy nimenomaan siihen kohtaan kun Jeesus puhui anteeksiantamattomasta synnistä jonka kohta on Matt. 12:31-32
Mitä Jeesus tarkoitti sillä että sana häntä vastaan annetaan anteeksi mutta se mitä tuossa jakeissa puhutaan sitä ei saa ikinä anteeksi?
Ymmärtääkö jumala, että minä en ikinä haluaisi ajatella niitä?
Pelkään vain ettei Jeesus huoli minua luokseen koska tunnen itseni niin huonoksi ihmiseksi näiden ajatuksieni takia. Pelkään myös että vahingossa lipsautan sellaisen sanan jota en voi saada anteeksi.
Jos ihminen ajattelee samantapaisia ajatuksia mitä noissa jakeissa puhutaan ja vahingossa lipsauttaa suustaan kyseisiä sanoja koska pelkää onko hän lopullisesti tuomittu ja joutuu helvettiin vaikka kuinka pyytäisi anteeksi?

VASTAUS:

Nimimerkille Huolestunut

Pyhän Hengen loukkaaminen on Raamatun mukaan anteeksiantamaton rikos. En pitäisi suoranaisena Pyhän Hengen loukkauksena sitä, että käytät tästä rumia nimityksiä itsesi tahtomatta. Ennemminkin Pyhän Hengen loukkaamista on Pyhän Hengen toimintaa vahingoittava ja vaurioittava puhuminen ja toiminta. Katselin noita Matteuksen jakeita kreikan(Uuden testamentin alku-) kielellä ja siellä käytetään ilmaisua blasfemeo, jossa alkuosa tulee luultavasti sanasta blapto = loukata, vahingoittaa ja femi = puhua. Pyhän Hengen herjaamista, jota ei anneta anteeksi olisi siis sellainen Pyhän Hengen vahingoittaminen; naurunalaiseksi tekeminen, tai halventaminen, että se estäisi ihmisiä ottamasta vastaan Jumalan pelastustekoja; tekisi niistä naurettavia, inhottavia, tai pelottavia, tai merkityksetöntä, niin, että ihmiset sulkevat sydämensä Jumalalta ja tämän työltä ihan kokonaan. Siinä tilanteessa ihmiset alkaisivat etsiä pelastusta ja uskon kohdetta ihan jostakin muualta. Jeesuksen herjaaminen osuu taas kyllä Jumalaan, mutta se kohdistuu vain ja ainoastaan tiettyyn henkilöön; ei Jumalan toiminnan perusteisiin, tai toimintatapoihin siinä muodossa, kuin Jumala toimii konkreettisesti ihmisissä ja elämässä niin, että koko pelastuksesta kaikkine ihmeineen tulisi jotakin pilkattavaa. Inhimillinen epäily, tai kriittinen ymmärrystä etsivä pohdiskelu eivät ole Pyhän Hengen pilkkaamista, vaan tapa etsiä totuutta=Totuuden Hengen työtä; siihen meillä on ihmisinä lupa, koska kasvaminen ihmisenä tapahtuu sitä kautta.

Jumala ymmärtää, että et tahtoisi ajatella, kuten ajattelet ja tämä sinun tahtomisesi on se varsinainen ajatuksesi, jota ne häiritsevät ajatukset pyrkivät sotkemaan. Ajatuksiasi sotkevat vieraat ajatukset eivät ole oman sydämesi tuotosta, vaan jotakin muuta jossa näkyy ihmisen rikkinäisyys ja ne epäpuhtaudet jotka meitä rasittavat joka asiassa(Room. 7:7-). Monessa tapauksessa tällaiset epäpuhtaudet itsessä eivät välttämättä edes erotu omaan silmään, vaan lähimmäiset joutuvat kärsimään niistä. Nyt sinulla on jotakin, josta oppia tätä asiaa ja saada kokemusta siitä. Voit hyvin pyytää Jumalaa ottamaan tämän kiusan mielestäsi, mutta anna hänen ensin opettaa sinulle ne asiat, jotka hän tahtoo sinun oppivan tästä tilanteesta.

Jos lipsautat suustasi sanan, jota et halua edes ajatella, se ei voi olla sinun sanasi, vaan nousee ihmisen syntisestä luonnosta, joka saa meidät tekemään, sitä mitä emme tahdo tehdä. Tässä voit hyvin luottaa Kristuksen hankkimaan sovitukseen(Room. 8:1-17). Voit myös vetää aina sanasi takaisin, jos huomaat sanovasi sellaista, että se tuottaa vahinkoa, kun et kuitenkaan todella tarkoita sydämessäsi sanomaasi ja rakenna omaa ja toisten elämää sellaisen varaan.

Jos ihminen kääntää selkänsä kokonaan Jumalalle ja pilkkaa ja paheksuu hänen tekojaan sydämensä syvyyksistä, ei hän pysty enää palaamaan sen elämän Hengen yhteyteen, jonka hän on jättänyt taakseen. Tämä sen takia, että siinä tilassa ihminen ei enää edes halua palata Jumalan yhteyteen. Silloin ihmisen luonne ja luonto on muuttunut täysin toisenlaiseksi, kuin mihin Jumala tahtoo meitä johdattaa.

Jeesus tulee tunnustamaan sinut omakseen niin kauan, kuin itse tunnustat Jeesuksen. Jeesus kaipaa sinua senkin jälkeen, jos eksyt ja katoat  ja etsii sinut, kuten paimen etsii eksyneen lampaan(Matt. 18:12-14).
Pyhän Hengen työn kannalta olet hyvässä tilassa ja luulenpa, että se on Pyhä Henki, joka on sinut pannut selvittämään asioita, jotta pääset eteenpäin Jumalan/elämän koulussa ja pyhittymisessä.
Muistan sinua rukouksissani vaikeuksien keskellä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Onko uskoon tulo tai halu tulla uskoon sitä Jeesuksen mainitsemaa Isän vetoa?
Olen aina miettinyt mitä se tarkoittaa että ei kukaan voi tulla Jeesuksen luokse ellei isä häntä vedä. Eikö luonnollisella ihmisellä ole ollenkaan halua tulla Jeesuksen luo?

VASTAUS:

Nimimerkille Anonyymi

Tässä on takana ajatus, jonka kirkkoisä Augustinus on pukenut sittemmin opilliseen muotoon määrittämällä käsitteellisesti Jumalan Armon. Armo-opillisesti kyse ei ole pelkästään syntien anteeksisaamisesta tms, vaan kyse on Jumalan antamasta kasvatuksesta. Augustinus puhuu Jumalan edeltä käyvästä Armosta, joka pakottaa välinpitämättömän syntisen ihmisen huomaamaan, että hän ei selviä yksin, vaan tarvitsee Jumalaa. Tämä voi tuntua esim. elämän takaiskuina, tai tyhjyytenä elämässä. Kun sitten ihminen elämän kouluttamana tajuaa tarvitsevansa Jumalaa ja tämän apua, hän jättää itsensä Jumalan käsiin, eli tulee uskoon. Tämä johtaa aikanaan tilaan, jossa ihminen alkaa toimia yhdessä Jumalan kanssa ja edistää Jumalan pyrkimyksiä maailmassa. Voidaan jopa sanoa, että Kristus yhdistyy ihmiseen ja tuo läsnä olevaksi omat ominaisuutensa/jumaluutensa ihmiseen Jumalan työn tuloksena/elämän koulun kasvattamana. Kaikki todellinen Jumalan tuntemus perustuu Jumalan työhön, sillä ihminen ei luonnontilassa kykene lähestymään Jumalaa oikein. Uuden Testamentin alkukielessä, kreikassa Jeesuksen käyttämä ilmaisu elthein pros me; tulla luokseni, voidaan tulkita periaatteessa myös laadulliseksi ilmaisuksi, joka tarkoittaisi tällöin; tulla minuksi, jota Johanneksen Evankeliumissa käytetään (Joh. 6:44). Eli kyse olisi tällöin ihmisen muuttumisesta toisenlaiseksi; mutta kukaan meistä ei voi itseään keneksikään toiseksi muuttaa. Jumala voi sen sijaan  tehdä meistä ihan uusia ihmisiä , niin, että alamme toimia toisella tavalla, koska meistä tulee jotakin muuta, kuin luonnontilassa olemme.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

1. Mitä Paavali tarkoitti sillä että hän olisi syntisistä suurin?

2. Saiko Paavali Jeesukselta tietoa Kirjeisiinsä?

3. Onko Raamattu virheetön?

VASTAUS:

Nimimerkille Nyymi

1) Paavali puhuu 1.Tim. 1:15 itsestään suurimpana syntisenä. Seuraavassa jakeessa hän kertoo tulleensa armahdetuksi, jotta hänessä näkyisi Jeesuksen Kristuksen kärsivällisyys. Jakeessa 12. Paavali muistuttaa omasta historiastaan, kuinka hän oli ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Paavali (alkukielellä. kreikaksi Paulos) vainosi kristittyjä nuorena miehenä, jolloin hän käytti itsestään nimeä Saulus( alkuk. Saulos), kunnes kääntymyksessään kristityksi omaksui uudemman nimensä. Paavali sanoo, ettei tiennyt mitä teki epäuskonsa tähden ja sai Kristus armahti hänet.

2) Paavalin kääntymykseen liittyy ainakin Jeesuksen puhuttelu, kun Paavali lyyhistyy maahan Damaskoksen lähellä ja Jeesus kysyi häneltä, että "Saul miksi sinä vainoat minua?" Tähän liittyy myös tehtävän anto tuonnempana (lue Ap.t. 9:1-). Ainakin tässä määrin Paavali Raamatun mukaan sai tietoa Jeesukselta. Se mitä kaikkea muuta Paavali on kuullut samalla tavoillaan matkoillaan jää siltä osin arvoitukseksi, kun hän ei siitä kirjoita. Paavali kerskailee myös tuntevansa miehen, joka tempaistiin Paratiisiin, kolmanteen taivaaseen, jossa hän kuuli taivaallisia sanoja, joka voisi olla vaikka Paavali itse(2. Kor. 12:1-10). Joten on mahdollista, että Paavali on jollakin tasolla poistunut Ruumiistaan ja saanut suoraa tietoa Taivaasta.

3) Raamattu ja erityisesti Uusi Testamentti on asenneasioissa virheetön. Perinteisesti ajatellaan, että Raamattu on Pyhän Hengen sanelema kirjoituskokoelma, jonka ihminen on kirjoittanut ylös. Ihminen taas syntisenä on ymmärtänyt välillä asioita väärin ja omalla tavallaan, joten Raamattu ei sinänsä ole kaikessa ihan virheetön. Lisäksi me jotka elämme ajallisesti ja kulttuurisesti kaukana Raamatun syntysijoilta luemme sitä syntisinä väärin tulkiten, mikä vääristää sen ilmoitusta lisää. Tämän vuoksi on tärkeää alettaessa lukemaan Raamattua pyytää Jumalaa avaamaan silmät ja sydän ymmärtämään Raamattua ja sitä, mitä Jumala ihan olennaisesti tahtoo meille puhua. Kun tätä saa alkuun, sillä voi tulkita Raamattua lisää ja saada siitä Pyhän Hengen tahtomaa asiaa irti. Hyvä avain on muistaa, että Jumala on kaikkea kasvattava rakkaus (kr. agape) ja rakkaus tarkoittaa Uudessa Testamentissa aina tätä toisista huolehtivaa ja toisia kasvattavaa asennetta, jolla voi peilata hyvin muuta ilmoitusta. Tuo rakkaus on itse Jumala.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Mitä Jeesus tarkoitti sillä ettei kukaan voi koskaan tulla hänen luokseen ellei isä häntä vedä? Mistä sen tietää milloin isä vetää ja onko niin isoa syntiä jota ei voi koskaan saada anteeksi vaikka kuinka pyytäisi?

VASTAUS:

Nimimerkille 1

Jeesus tarkoittaa tässä sanomallaan sitä, että ihminen yksin, omin voimin ei kykene löytämään Jeesusta. Ihmisen tapa nähdä ja ymmärtää asioita on niin erilainen verrattuna Jumalaan ja Jeesus Jumalan Poikana on Jumala Jumalasta. Ihminen voi päästä Jeesuksen luo vain jos Jumala johdattaa ihmisen siihen; omin avuin ihminen ei osaa etsiä edes oikeasta suunnasta. Siksi on paras yksinkertaisesti pyytää Jumalaa, että Jumala johdattaisi Jeesuksen yhteyteen ja jättää tämä asia yksin Jumalan huoleksi. Jumala tietää mitä tekee, ihminen itse osaa vain sotkea asioita. Tähän käyttöön voisi sopia yksinkertainen ajoittain mielessä toisteltava sydämen rukous, jota ortodoksit käyttävät mietiskelyssään: "Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä".

Kun Isä alkaa vetää Jeesuksen luo, alkaa ihminen syystä tai toisesta kaivata elämäänsä sisältöä, koska siitä puuttuu jotakin. Jumala herättää ihmisessä kaipuuta yhteyteensä, mihin saattaa joskus liittyä tuntemuksia omasta syntisyydestä ja viallisuudesta, kun ihminen tajuaa oman vajavaisuutensa verrattuna siihen, mitä meidän pitäisi olla. Sen jälkeen ihminen tajuaa tarvitsevansa Jeesusta opettajana ja syntien anteeksiantajana. Jeesuksen opetukset Raamatussa alkavat kiinnostaa ja Apostolien kirjeet alkavat puhua ymmärrettävällä tavalla, koska Jumala itse on niitä tulkitsemassa, eikä ihminen vastustele enää totuutta. Vaikka Raamatussa olisikin ajatuksia, joita ihminen ei ehkä kykene täysin omaksumaan ja hyväksymään, Jumalan asenne alkaa vaikuttaa ihmisessä tähän itseensä ja ennen pitkää ihmisen kautta tämän ominaisuutena muihin ihmisiin. Tässä on hyvä muistaa, että Jumala on huolehtiva rakkaus; se, jossa rakkaus pysyy, pysyy Jumalassa ja Jumala pysyy hänessä.

Raamattu mainitsee sellaisen rikoksen, jota ei voi saada anteeksi. Tämä rikos on Pyhän Hengen herjaaminen. Matt. 12:31 ja 32 sanotaan muun muassa, että "joka puhuu Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa". Pyhää Henkeä vastaan puhuminen on puhetta, joka pyrkii tuottamaan vahinkoa Pyhän Hengen toiminnalle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Jos Ihminen ei voi omin voimin tulla Jeesuksen luo niin tarkoittaako tämä sitten sitä, että se kenellä on halu tulla Jeesuksen luo voi saada syntinsä anteeksi.

VASTAUS:

Nimimerkille 1

Ihminen ei välttämättä löydä oikeaa Jeesusta omin avuin, vaan luo itse itselleen mielikuvan, joka tuottaa turvallisuuden tunnetta toimimalla jonkinlaisena anteeksianto automaattina. Oikeasti Jeesus kyllä antaa synnit anteeksi, mutta hän myös kasvattaa opetuslapsenaan ja Jumalan lapseudessa kohti aikuisuutta, jota hän itsekin edustaa; ylösnousemushan on se meidän varsinaisin maalimme tässä kaikessa; voitto kuolemasta. Ei siis pelkkä syntien anteeksisaaminen! Pyhä Henki on tullut Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen toimimaan ihmisissä ja kasvattamaan ihmisiä näkymättömänä voimana; se on Jumalan tapa olla läsnä ihmisissä - sinussa ja minussa ja vasta Pyhän Hengen voimalla voit päästä Jeesuksen luo. Halu Jeesuksen luo on sitä Pyhän Hengen työtä, joka vie meitä Jeesuksen luo, mutta saatamme vielä siinä vaiheessa olla matkalla haluttuun lopputulokseen, ei vielä perillä. Me saamme synnit anteeksi uskon tähden Kristukseen ja se usko on Jumalan Pyhänä Henkenä meissä tekemän työn tulosta. Se tuo Kristuksen luoksemme ja liittää meidät häneen; tämä tuo Kristuksen elämänasenteen sydämiimme, vaikka emme aina kykenisikään toteuttamaan sitä elämässämme. Silti se ajan myötä vahvistuu ja alkaa vaikuttaa ihmisessä ja muuttamaan meitä, pakottaen toimimaan ja elämään tavallaan kaikessa missä se suinkin on vain mahdollista - siinä on pala taivasta ihan konkreettisesti mukana. Vähän niin kuin hapatteena taikinassa. Itse asiassa se, että menet Jeesuksen luo tarkoittaa samaa, kuin että annat Jeesuksen tulla luoksesi - sydämeesi, etkä itse etsi häntä niin vimmaisesti, että käytännössä pakenet sitä kaikkea hyvää työtä, mitä sinussa yritetään tehdä sinun pelastamiseksesi. Anna Jumalan vetää sinua Jeesuksen luo. Halu tulla Jeesuksen luo on jo sitä, että Jumala on työssään. Minusta ihminen jo tässä vaiheessa on syntien anteeksiantamuksen piirissä, mutta siitä voi langeta myös pois. Ainoa missä ihminen on luonnostaan hyvä on syntiin lankeaminen; sehän onnistui jo ollessa ihan putipuhtaana synnittömässä tilassa ennen lankeemusta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Huolestunut

Uskon tähden saa kaikki synnit anteeksi. Olet uskon voimalla kasvamassa siihen suuntaan, johon Jumala on meitä johdattamassa. Kun usko alkaa tuottaa sinussa läpinäkyvää elämänasennetta ja siten vähän näkyä sinussa, voidaan alkaa puhua jo pyhittymisestä. Sen edetessä saatat jopa saada uusia kykyjä Jumalalta, jos niille tulee tarvetta Jumalan suunnitelmien edistämiseksi.

Jos Pyhän Hengen vastainen puhe on jotakin, mihin et halua ryhtyä, on se silloin sydämesi tahto. Ihmisen rikkinäisyys ja viallisuus tuottaa kuplintaa, joka saattaa lipsahtaa mieleen, tai suusta jopa ulos vastoin tahtoa. Silloin et tietenkään ole sinä itse se, joka siinä puhuu. Jos sinua pelottaa oma tilanteesi, on sinun hyvä pyytää Jumalaa auttamaan sinua Jeesuksen tähden, sillä jos olet tehnyt väärin, et ole tiennyt mitä teet, etkä tehnyt, mitä tahdot tehdä. Silloin kysymyksessä ei ole oikeastaan sinun tekosi. Se on ennemminkin meissä vaikuttavan synnin tuottama tahaton purkaus, jonka voit hyvin rinnastaa vaikka vahingossa ilmoille päässeeseen pieruun.

Tuo lukemasi profeetta, muuten väittää, että ihminen voisi toimia suhteessa Jumalaan ja paholaiseen ja tähän maailmaan oman vapaan tahtonsa mukaan https://johannesleijona.blogspot.fi/2013/08/pyhan-hengen-pilkkaa-ei-saa-anteeksi.html. Otan sitaatin ko. sivulta: ". Synti paljastaa ihmisen vapaasta omasta tahdosta sellaista kapinallisuutta, epäluotettavuutta tai muuta pahuutta, ettei yhteiselo Jumalan ja ihmisen välillä ole mahdollista edes Taivaassa." Lause on otettu luvusta; Miksi Pyhän Hengen pilkka johtaa Helvetintuomioon? Martti Luther ja aikaisemmin jo kirkkoisä Augustinus tulivat siihen tulokseen, että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa tällaisissa asioissa. Synti on rikkonaisuutta, joka estää meitä tahtomasta ja toimimasta oikein ja oikein perustein. Kääntymätön ihminen on itsekäs ja ajaa vain omia etujaan. Pyhä Henki voi herättää uskon, jossa ihmisen tapa tahtoa muuttuu ja koko ihminen perimmiltään muuttuu, vaikka ei kykenekään olemaan täydellinen. Ja tässä syntien anteeksiantamus on apuna.  En usko äkkiseltään sinun syyllistyneen Pyhän Hengen pilkkaan, mutta Jumalan sanan laki on ottanut sinusta kiinni; Pyhä Henki valmistaa sinua evankeliumin lupausten vastaanottamiseen. Jos usko rakennetaan ihmisen vapaan tahdon varaan, se ei voi viedä kuin Helvettiin, koska ihminen ei osaa itse tahtoa mitään oikein. Siksi Jumala antaa meille uuden tahdon, joka on Kristuksen tahto. Edes pyhittyneenä ei pidä ajatella, että oma vapaa tahto voi viedä muuhun kuin hakoteille; parempi pyytää Pyhää Henkeä ohjaamaan tahtomista oikeaan suuntaan. Aatami ja Eeva lankesivat ollessaan vielä synnittömiä ja me olemme tässä heitä heikompia. Joten tältä osin tämä profeettasi on kyllä erehtynyt.

Minä uskon, että ihminen voi saada profetioita nykyäänkin. Ongelma on se, että on myös vääriä profetioita; toiset tahallista sumutusta, ja toiset omien luulojen tahattomasti tuottamia, jolloin ihminen voi oikeasti luulla saaneensa oikean profetian. Sinun on parasta mielessäsi todeta tällaisten tullessa vastaan, että "Jumala näyttää aikanaan mikä on totuus ja antaa siihen oikean hengen sitten kun niin tahtoo; minä luotan siihen, miten Jeesus opettaa meitä elämään ja hän on tie totuus ja elämä; sekä anteeksiantamus hairahtaneelle." Sinun ei myöskään tarvitse tuomita ketään, tai mitään; se on Jumalan tehtävä. Saat olla kaikessa kriittinen, kyseenalaistaa ja puida asioita - sehän ei ole kenenkään, tai minkään puolesta, tai vastaan puhumista, vaan ymmärryksen etsimistä. Se on olennainen osa uskonelämää ja pyhittymistä. Jeesuskin arvostaa epäilevää Tuomastaan!

Raamattu on Jumalan Sana. Mutta se ei ole kaikki Jumalasta, vaan oppikirja, joka auttaa alkuun elämässä Jumalan kanssa. Raamattu eikä mikään muukaan kykene kertomaan meille kaikkea Jumalasta, koska Jumala on paljon kehittyneempi ja enemmän, kuin me kykenemme ymmärtämään. Raamattu on tullut Pyhältä Hengeltä, mutta sen on ottanut vastaan syntinen ihminen, joka on voinut sotkea asioita, kuten yleensä tapahtuu. Lisäksi me nykyihmiset luemme Raamattua syntimme vaivaamina omasta aikakaudestamme ja kulttuuristamme käsin, joka on ihan erilainen, kuin oli silloin, kun Raamattu on hiljalleen syntynyt. Jumala opettaa meitä myös elämän kautta ja siinä työssä Pyhä Henki, Totuuden Henki on tärkeä ja ansaitsee suuren kunnioituksen ja herkkyyttä yrittää kuulla se, mikä on totta ja oikein. Tässä Raamattu muuten on oikein hyvä tuki ja erityisesti kaikki se, mitä Jeesus itse siellä sanoo.

Jumala ei halua kenenkään tuhoutuvan ja yrittää auttaa loppuun asti. Mutta jos halveksii Pyhää Henkeä, ei enää halua sitä, mikä on Hengestä; eli totuutta. Kysymyksesi kyllä viittaa tarpeeseen ymmärtää Pyhää Henkeä ja elää Totuudessa ja Hengessä. Tämä taas minusta osoittaa sen, että Pyhä Henki ei ole ainakaan jättänyt sinua. Voithan pyytää, että Pyhä Henki vahvistaisi otettaan ja olemistaan sinussa? Tai ehkä tässä on jo kysymys siitä? Usein Jumala antaa meille tarvitsemamme, ennen kuin osaamme sitä edes pyytää.

Jos ihminen pelkää tehneensä jonkin synnin, mutta ei muista sitä, se usein tarkoittaa sitä, että ihminen on niin tarkka ko. asiassa, että sitä ei ole tapahtunut. Jos on täysin halulla tehnyt jotakin, sen yleensä muistaa. Voi muuten käydä myös niin, että kun ihminen ajattelee kääntyneensä kokonaan pois Jumalasta ja Pyhästä Hengestä, hän ei olekaan koskaan ollut oikeasti uskossa, vaan epäusko ja tietämättömyys on vain pukeutunut sellaiseen kulttuuriseen olomuotoon, jonka me kristityn maan kulttuurin piirissä ymmärrämme. On vaikeaa kääntyä pois suunnasta, jossa ei ehkä alun perinkään ollut, vaikka olisi jopa luullut olevansa. Tätäkin asiaa on muuten joskus hyvä ajatella; kun ihminen kasvatetaan johonkin käsitykseen itsestään, se ei olekaan aina ihan se oikea totuus ja totuuden etsintä on hyvä alkaa tyvestä ja yrittää vasta sitten latvaan. Jumalan puolesta kysynkin nyt sinulta; Missä Sinä olet? tässä asiassa. Luulenpa, että edistyt tämän mieltä painavan asian käsittelyssä, kun tutkit itseäsi ja luotat syntien anteeksiantamukseen; siihen, että Jumala tahtoo tulla tätä ongelmaa pitkin sinun luoksesi ja sinun elämäksesi. Lepää sinä ja anna Jumalan puhua. Johanneksen evankeliumi on muuten hyvää luettavaa tällaisten ajatusten painaessa mieltä; Johannes on rakkauden apostoli ja Jumala taas on rakkaus.

Kysymyksiin vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Huolestunut

Olen lukenut tämän Johannes Leijonan blogikirjoituksen läpi. Hän käyttää Raamattua oikein sujuvasti. Mutta hänen itsensä esille tuomissa ajatuksissa on vääristyneisyyttä. Tämä liittyy ajatukseen ihmisen tahdosta. Tämä profeetta lähtee ajatuksesta, että ihmisellä on vapaa tahto, jolla voi toimia vapaasti. Ajatus on epätosi; ihmisen tahto toimii synnin tilassa niin, että ihminen tekee vain itsekkäitä asioita ja ajatukset ovat lähtökohtaisesti itsekkäitä. Vasta kun Jumala puuttuu peliin, ihmisen ajatusmaailma ja tahdollinen elämä muuttuu epäitsekkääksi. Koko ihmisen minuus muuttuu tässä yhdessä suhteessa, vaikka hän ei olisikaan täydellinen, vaan lipsahtelisi välillä toimimaan väärin perustein. Ihminen ei voi myöskään olla aktiivinen ja ottaa Jeesusta vastaan pelastuakseen, koska ihminen voi toimia aktiivisesti itse vain ajaakseen omaa maallista hyväänsä. Joudumme siis jättämään pelastumisemme yksin Jumalan käsiin ilman omaa mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Usko liittyy asenteeseen; jos teet hyviä tekoja saadaksesi itsellesi ansioita taivaaseen, olet vain itsekäs ja syntinen, jos teet hyviä tekoja huolehtiaksesi apua tarvitsevista, huolehdit toisista ja kasvat Jumalan kaltaisuudessa. Kukaan vain ei voi tehdä hyvää pelkästään toisista huolehtiakseen ilman Pyhän Hengen apua ja vain Jumala näkee, kuka huolehtii lähimmäisistään ja kuka vain itsestään. Lisäksi jotkut voivat joutua osallistumaan vaikkapa hämäriin rituaaleihin edistääkseen evankeliumin asiaa jossakin ryhmässä; tämä pelkäämäsi profeetta arvioi ihmisiä liian summittaisesti miettimättä, miten moninaisia syitä ihmisten toiminnalle voi olla. Jumala erityisesti ymmärtää tällaisia asioita. Muiden asia ei ole olla tuomareita, vaan kukin tutkikoon vain itseään. Toisin kuin profeetta Johannes väittää, kukaan ei ole vastuussa omasta uskostaan, koska usko on Pyhän hengen työtä ja vain Jumala kykenee tuomaan rakkautensa ihmisen luonteeksi, koska Jumala itse on se rakkaus; vain silloin ihminen voi tehdä Isän Jumalan tahdon. Ihminen on syntiinlankeemuksen seurauksena rikkinäinen olento, eikä voi tehdä mitään ehjästi, koska ei ole ehjä. Ei edes korjata itseään ehjästi ehjäksi, vaan sen voi tehdä vain Jumala, joka on ehjä; Kristus, joka on ehjä ja josta voit oppia, millainen on ehjä ihminen.

Tämä lukemasi profeetta tuomitsee hanakasti ihmisiä ja heidän tekojaan. Toki voi aina verrata toisten tekoja Raamattuun, mutta ihmisten motiiveista et voi sanoa mitään. Et voi tietää mihin he ovat toimillaan pyrkineet ja miksi; kenen hyväksi he ovat yrittäneet toimia? Ihminen ei aina ymmärrä edes itseään ja tekemisiään - miten voi silloin tuomita toisia? Kristus tulee tuomitsemaan kaikki aikojen lopulla ja silloin kuullaan varmat ja oikeat tuomiot; tätä asiaa on muuten ihan turha tässä ajassa jatkuvasti märehtiä. Menee vielä koko elämä sivu suun!

Pyhän Hengen pilkkaamista on se, millä voi vääristää ihmisten käsitystä Pyhän Hengen toiminnasta ja vaikutuksista niin, että tämä alkaa tuntua epämääräiseltä ja ahdistavalta, tai pilkattavalta. Tällainen voi estää Jumalan työtä ihmisessä tekemällä siitä epämiellyttävää. Ihminen, joka irtautuu niin kauas Jumalasta, ei enää kaipaa Jumalan yhteyteen, vaan vastustaa koko ajatusta iljettävänä ja kasvaa vinoon Jumalan kaltaisuudesta ja kuvasta. Edelleen sanoisin, että unohda tämä profeetta Johannes ja ota esiin Raamatusta apostoli Johannes. Apostoli voi auttaa sinua enemmän, kuin profeetta, joka tulkitsee näkyjään lähtökohdistaan vääristyneellä tavalla. Tällaisia väärinkäsityksiä esiintyi jo antiikin aikana mm. Pelagius-nimisen teologin lietsomana, joka vaikutti 300- ja 400-lukujen taitteissa ja Pelagiuksen opit torjuttiin harhakäsityksinä jo silloin. Eikä totuus ole siitä muuksi muuttunut!

Kysymyksiisi vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Huolestunut

Kamalat ja rivot ajatukset Pyhästä Hengestä mielessä eivät ole rikkomista Pyhää Henkeä vastaan. Onhan se tietenkin synnin ääntä, mutta jos mieli ei kuitenkaan tahdo yhtyä sellaiseen ajatukseen, vaan vastustaa sitä, niin et ole samaa mieltä synnin kanssa asiasta. Ja se on tässä ratkaisevaa!

1.) Jos mielesi etsii Jumalaa ja jopa vastustat ajatuksissasi esiin nousevia pahoja ajatuksia Pyhästä Hengestä niin on melkoisen varmaa, että Pyhä Henki tekee sinussa työtään edelleen. Pyhä Henki on Totuuden Henki, joka muistuttaa meitä tosiasioista ja jopa kertoo niitä lisää (Joh.16:4-16). Me puhumme tässä nyt kaiken aikaa Jumalasta ja se on Jumalan työtä. Jos et käytä tätä keskustelua ja sen sisältämää jonkun/joidenkin ihmisparkojen elämän raunioittamiseen, olet selvästi Jumalan käsittelyssä. Minusta yrityksesi löytää sopusointu Pyhän Hengen kanssa osoittaa, että Pyhä Henki on sinussa työssään. Tämän enempää tästä asiasta ei voi ihmisen avuin sanoa; jos olet kastettu, on Pyhä Henki tullut sinun kasteessa.

2.)Pyhä Henki on Jumalan nimitys, kun puhutaan Jumalasta pyhittäjänä. Pyhä Henki herättää ihmisessä uskon tulemalla ihmiseen ja olemalla Jumalan Henkenä ihmisessä läsnä vahvistamassa ja ohjaamassa tätä. Vähän niin kuin hapate on leivässä; Pyhä Henki muuttaa ihmistä ja voi antaa ihmiselle armolahjoja, jotka liittyvät ainakin opettamiseen, johtamiseen, profetoimiseen, ihmeiden tekemiseen ja parantamiseen. Pyhä Henki kasvattaa kristittyjä Jumalan lapsina kohti aikuisuutta tämän avulla ja antaa yliluonnollisia taitoja ja kykyjä, jos niille on olemassa tarvetta. Ihminen, joka jotenkin halveksii ja mitätöi tallaista tapahtumista tajuten, mistä on oikeasti kysymys, vastustaa Pyhää Henkeä. Tätä ei tavallaan voi tehdä ihan vahingossa, koska totuuden etsintä taas on hyvästä ja Totuuden Hengen tapa kouluttaa ihmistä uskossaan.
Pyhittyminen on oikeastaan sitä, että usko ruumiillistuu ihmisessä niin, että se näkyy ihmisen tavoissa toimia ja elää. Usko taas vaikuttaa rakkautena, koska Jumala on rakkaus ja itse uskossa läsnä juuri Pyhänä Henkenä.

3.) Kun kannat huolta tietystä synnistä oikein paljon, mutta et suoranaisesti muista tehneesi sitä, kertoo se sinun olevan hyvin huolellinen tässä asiassa - niin, että murehdit siitä kaiken aikaa jopa niin paljon, että se tuottaa jo miltei painajaisia. Jos olet jostakin asiasta niin tarkka, on selvää ettet ole voinut tehdä sitä. Jos olisit tehnyt sen, muistaisit sen varmasti, koska olet asiasta noin tarkka. Siksi murhe yksin ilman selkeää tietoa siitä, mitä on tehnyt kertoo sen, että et ole voinut tosissasi asettua Pyhää Henkeä vastaan jossakin, kun Henki on tehnyt työtään ihmisissä. Tässä ei lasketa omaa kiroiluasi omassa mielessäsi, koska se ei vaikuta kehenkään millään tavoin. Eikä vaikuta edes vahingossa suusta lipsahtava lausahdus!(jonka muuten voi vetää aina heti jälkeen päin takaisin)

4.)Pyhän Hengen vastustamisessa kyseessä on ennemminkin pitkäaikaisen paatumuksen tulos, joka on jo suoranainen ihmisen elämän tapa ja ihmisen luonne. Ihminen on silloin saanut itseensä kaiken Jumalan tarjoaman hyvän ja Pyhän Hengen työn, mutta kuitenkin kääntynyt sitä kaikkea vastaan ja aloittanut vihollisuudet; ts. Jumalan vastaisen työn. Siinä tilassa ihminen vieroksuu kaikkea sitä, mitä Jumala meiltä tahtoo ja vastustaa sitä kaikkea Jumalan työtä itsessään ja lähimmäisissään sanoin ja teoin. Yksittäinen kertahan kommentoida Pyhän Hengen työtä voi olla pelkkä lipsahdus, jota kukaan ei ole millään tavoin tarkoittanut tapahtuvaksi. Ei se ole ihmisen suoranaista sotaa Jumalaa vastaan, kuten saattoivat olla esim. noitavainot! Jos ne noituussyytteet olivatkin seurausta ihmeistä, jotka olivatkin Pyhän Hengen tapa tehdä itsensä ilmeiseksi ihmisille - mehän emme suoranaisesti tiedä enää, mikä kaikki silloin toimi siinä rytäkässä, eikä ainakaan kaikkien osalta. (Martti Luther vähän epäili tällaista "Sidottu ratkaisuvalta"-kirjassaan.)

5.)Vaikea sanoa tahtooko ihminen lähdettyään sotaan Jumalaa vastaan(paholaisen kaveriksi) enää palata Jumalan alaisuuteen ja lapseuteen, vai onko Jumalan vastustamisella saadut mahdolliset muut mukavuudet tulleet rakkaammiksi. Ihminen voisi tietysti vain ja ainoastaan yrittää pelastaa oman nahkansa sitten, kun on saanut kaikki sen, minkä takia yritti tuhota muiden Jumalasuhteet Helvetin täyttymisen hyväksi, jolloin rikos oikeasti kasvaa, eikä vähene. Miten helppoa sitten olisi Taivaan isälle antaa anteeksi toisten lasten sielujen murhaamista sellaiselle, joka yrittää paeta omalta kohdaltaan sitä, minkä on saanut aikaiseksi toisille? Jeesus itse sanoo Matt. 12:32 ja Mark. 3:28,29, että Pyhän Hengen vastustamista/herjaamista ei saa anteeksi. Jos Jeesus sanoo itse näin, hän varmaan myöskin tarkoittaa sitä tosissaan. Jos joku on syyllistynyt tällaiseen kannattaa kuitenkin rukoilla jatkuvasti itsen puolesta ja niiden puolesta, jotka on ehkä ajanut irti Jumalasta ja taivaasta Helvetin valtapiiriin, vaikka se maksaisi itselle kuinka paljon ja tuottaisi miten tahansa äärettömästi itselle kärsimystä. Luuk.(11:5-13) Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka sai jatkuvasti inttämällä pyyntöään tahtonsa läpi ja naapuri nousi yöllä vielä sängystä antamaan pyydetyt leivät, vaikka ei olisi tahtonut enää nousta vuoteesta. Tämä voisi viitata siihen, että Jeesus kuulee vielä pahimmankin jälkeiset toistuvat, kiihkeät pyynnöt, jos ne nousevat tosissaan sydämestä ja oikeasta parannuksen tekemisen tarpeesta, joka tahtoo hyvittää kaikki tekemänsä vääryydet maksoi se mitä maksoi. Mutta tästä meille ei ole annettu varmoja lupauksia! Kerrottu vain, että sinnikkyys palkitaan, mutta se ei velvoita Kristusta, tai Jumalaa mihinkään - hehän päättävät muiden kohtalon, eikä tuomari kysy tuomittavalta lupaa tuomita sen mukaan, mikä on oikein. Mutta toivon se ylläpitää ja toivo voi kantaa monien raskaiden taipaleiden yli, vaikka mukana olisi suuriakin taakkoja kannettavana. Ehkä siinä on vielä yksi, vihoviimeinen portti Paratiisiin!?

Kysymyksiin vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Huolestunut

Se, että sinulla on halu keskustella Jeesuksesta ja tutkit ajatuksiasi on Jumalan vaikutusta sinussa. Jos tämä on Jeesuksen luo pyrkimistä, niin Jumala varmastikin on vetämässä sinua ja pilkkaavat ajatuksesi estävät sinua kaikkein eniten pääsemästä Jeesuksen luo sillä, että pelkäät niiden vaikuttavan asiaan. Olen ihan varma, että usko voittaa helposti kaikki pilkkaavat ajatuksesi - nehän eivät häiritse Jumalan työtä sinun ympärilläsi olevissa ihmisissä. Jos haluat tapella pilkkaavien ajatustesi kanssa, voit kääntää niiden sanomaa käänteisiksi ja tuoda niitä esille ympärilläsi oleville ihmisille joko sanoin, tai käytökselläsi; ylistävinä sanoina tai käytöksenä!

Lue Raamatusta Luuk. 11:5-11. Siinä Jeesus kertoo vertauksen siitä, miten sinnikäs oven kolkuttaminen palkitaan, vaikka talossa ihmiset nukkuisivat, eivätkä enää haluaisi nousta vuoteesta ylös. Tässä ainakin sanotaan, että sinnikkäällä pyytämisellä voi saada vaikka Pyhän Hengen Jumalalta taivaasta. Ehkäpä sinun kannattaisi rukoilla ajoittain Jumalaa ja muistutella häntä, että tarvitset apua.

Pyhän Hengen vastustamisesta Jeesus varoittelee, että on paha juttu. Silti tuo Luukkaan tekstin kohta, jonka mainitsin tuolla aiemmin antaa selkeästi toivoa sille, joka keskittyy pyytämään Jumalalta Pyhää Henkeä, josta tässäkin tekstikohdassa puhutaan. Minusta sinun kannattaisi lukea tämä teksti ja mietiskellä sitä. Siinä on Jumalan Sana sinulle.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Tero

Tämäpä onkin vaikea ja hyvin mutkikas kysymys papille; miten väkivaltaviihde ja kristillinen elämä sopivat yhteen? Äkkiseltään on helppo viitata viidenteen käskyyn "Älä tapa", joka luterilaisen näkemyksen mukaan ei pelkästään kiellä tappamasta, vaan käskee pidättäytymään kaikesta väkivallasta lähimmäisiä kohtaan. Jopa suojelemaan ja huolehtimaan, että lähimmäistä ei uhkaa mikään väkivalta, jos siihen voi vaikuttaa. Tähän sisältyy jopa vihamiesten rakastaminen ja hyvyyden osoittaminen näille. Jos antaa lähimmäiselle tapahtua jotakin pahaa, vaikka voisi estää sen, on syyllistynyt toiselle tapahtuvaan pahaan.  Äkkiseltään väkivaltaviihde näyttää ainoastaan pahalta; miten kukaan voi viihtymisekseen seurata nautiskellen väkivaltaa? Väkivallan seuraaminen ja siinä eläminen saattaa siirtää väkivaltaisia tapoja ihmiseen; tila jossa televisiota, tai elokuvaa katsotaan, tai vaikka kirjaa siihen uppoutuneena luetaan, on kevyt transsitila, jossa ihminen unohtaa koko muun todellisuuden keskittyessään seuraamaansa ja eläessään siinä. Erilaiset ruumiillista toimeliaisuutta vaativat ja transsissa tapahtuvat rituaalit, joita luonnonkansojen keskuudessa harrastetaan, vaikuttavat samaa; eletty myytti, tai kertomus yhdistyy rituaalin liikehdintään ja uppoaa syvälle rituaalin suorittajan tajuntaan ja hermostoon. Tämä säätää ympäristössä elämistä, sen hahmottamista ja siellä toimimista. Väkivalta ei ole hyvä juttu.

Toinen puoli väkivaltaviihteessä  on usein sen tarinassa. Useinhan väkivaltaviihteeseen liittyy ajatus jonkinlaisesta oikeasta toiminnan perusteesta. On hyviä ja pahoja. Kostomotiiviset väkivaltaesitykset sotivat viidettä käskyä vastaan; kostaminen on vastoin lähimmäisen rakkauden vaadetta ja rankaiseminen kuuluu valtiolle, joka edustaa Jumalaa ja mikä ei kanna miekkaa turhaan, vaan pitää sillä oikeutta voimassa yhteiskunnassa, kuten Paavali sanoo. Sen sijaan lähimmäisen suojeleminen, tai oman yhteiskunnan valtuuttamana yhteiskunnan ylläpitämiseksi tapahtuva väkivalta ovat mutkikkaampi asia. Se on jotakin johon voimme joutua, kantaessamme huolta lähimmäisistämme. On olemassa myös ns. oikeutetun sodan logiikka, joka pätee yhteiskunnan joutuessa hyökkäyksen kohteeksi, jolloin sitä on puolustettava järjestyksen ylläpitämiseksi; tallaisesta ovat kirjoittaneet ainakin kirkkoisä Augustinus ja suuri teologi Tuomas Akvinolainen. Voimme oppia väkivaltaviihteestä myös toisista huolehtimiseen liittyvää asennetta, joka on valmis tekemään uhrauksia hyvän puolesta, kun paha on tosissaan liikkeellä.

Näin katsoen voi sanoa, että väkivaltaviihde on sinänsä pahasta, koska se opettaa väkivaltaisuutta ja tekee siitä huvia. Mutta toisaalta opettaa vastuullisuutta ja uhrautuvuutta silloin, kun joudutaan jonkin suuren ja väkivaltaisen tapahtumavyöryn keskelle. Sanoisin, että väkivaltaviihteen pahuus, tai hyödyllisyys on riippuvaista siitä, miten se vaikuttaa itse kuhunkin viihteen käyttäjään. Jos väkivaltaviihde vaikuttaa jossakussa väkivaltaisuutta ja väkivallan ihannointia se on ehdottomasti pahasta, mutta voi olla hyödyllistä opettaessaan vastuun kantamista lähimmäisistä ja sitä, miten paha asia väkivalta oikeassa maailmantodellisuudessa on. Tässä on muuten iso vastuu väkivaltaviihdettä harrastavien nuorten vanhemmille! Näistä asioista pitää keskustella niin paljon ja sillä tavalla, että väkivaltaviihdettä seuraavat tajuavat, mikä on väkivallan oikea todellisuus; että siinä ei ole mitään kivaa, eikä jännää, jos sitä ihan oikeasti joutuu elämässä kohtaamaan. Väkivallan keskellä rohkeakin pelkää, voi pahoin, kärsii ja monesti selviää ihan nipin napin elävänä, jos edes selviää ja monesti mielenterveys ja ruumiillinen terveys menneenä jollakin tavoin. Jos väkivaltaviihteen tiedostaa epätodeksi todellisuudeksi ja tajuaa väkivallan oikean luonteen oikeassa elämässä, ei väkivaltaviihteen epäsuotuisa vaikutus ihmiseen ole ehkä niin suuri, kuin se muuten olisi. Tässä paras olisi sanoa, että se mitä voi tehdä Kristuksen kanssa on sopivaa ja se mitä ei voi tehdä Kristuksen kanssa on pahasta. Kristuksen kaltaisuuden oppiminen on tärkeä kriteeri pohdittaessa mikä on pahaa ja mikä hyvää itse kullekin. Eikä ketään saa johdattaa tilanteeseen, jossa tämä jotenkin vaarantuu, tai oppii asioita väärin, tai suorastaan nyrjähtää luonteeltaan. Siitä jokainen on aina vastuussa, kun ymmärtää tällaisia asioita.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Tahtoisin vielä kysyä Sovittiko Jeesus tosiaan aivan kaikki maailman synnit ristillä?
Eli toisin sanoen onko olemassa mitään niin suurta syntiä johon ei ole anteeksiantoa vaikka ihminen tahtoisi tulla takaisin Jeesuksen luo, katuisi ja tekisi parannuksen.

VASTAUS:

Nimimerkille Huolestunut

Ei ole mitään syntiä, johon ei ole anteeksiantoa uskon tähden Jeesukseen. Epäuskoinen taas ei tahdo myöntää vianalaisuuttaan, katua, eikä tehdä parannusta, koska ei kykene myöntämään itsessään olevan jotakin vikaa, jolloin katsoo, että ei tarvitse mitään anteeksiantoa, tai sovitusta. Näin nähtynä ei ole mitään niin suurta syntiä, että siihen ei olisi anteeksiantoa, kun ihminen tahtoo tulla Jeesuksen luo, katuu ja tekee parannuksen. Jeesuksen Raamatussa mainitsema Pyhän Hengen herjaaminen on epäuskoa ja Jumalan jatkuvaa vastustamista, jolloin se on täysin eri asia uskon kanssa. Mainitsen tämänkin, kun tätäkin asiaa on täällä jo vähän käsitelty. Pyhän Hengen työn vahingoittaminen on toimintaa, josta Jeesus sanoo, että sitä ei saa anteeksi. Siinä kyse onkin epäuskosta ja halusta tuomita Jeesus ja kaikki tämän edustama, eikä halusta tulla Jeesuksen luo.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Onko sellaiset Raamatun kirjeet luotettavia joiden alkuperäistä kirjoittajaa ei voida varmaksi vahvistaa?
Esim. kirje kolossalaisille on väitetty Paavalin kirjoittamaksi mutta siitä on kiistelty.
Voiko kyseiseen kirjoitukseen luottaa jos sen alkuperäistä kirjoittajaa ei tunneta varmaksi?

VASTAUS:

Nimimerkille 123

Hyvä kysymys! Kyllä kaikkiin Uuden testamentin kirjoituksiin voi luottaa, vaikka (inhimillistä)kirjoittajaa ei varmuudella tunnettaisikaan. Kirjoitukset ovat nimittäin niin sanotusti kanonisia, eli yhteismitallisia ja ne ovat vanhojen kirkon opettajien keskeisesti tuntemia kirjoituksia, joiden sisältö on opetuksellisesti yhtenäinen; kaanon on muodostunut itsekseen, mutta vahvistettu sittemmin 300-luvun lopussa. Tämä syntyprosessi on Pyhän Hengen työtä ja siten Jumalan aikaansaannosta, vaikka ihminen onkin "kätyröinyt" asiassa.  Luther sittemmin aikanaan luokitteli kirjoituksia sen mukaan paljonko ne opettavat uskonvanhurskautta ja paljonko ne painottavat tekoja, koska ihmiset lukivat kirjoituksia väärin liian suorituskeskeisesti. Tämäkään ei liittynyt siihen, miten kirjoituksen alkuperäinen inhimillinen kirjoittaja tunnetaan, vaan siihen, miten itsekukin kirjoitus ajaa Kristusta ja opettaa uskonvanhurskautta ja syntien sovitusta Kristuksen ristinuhrin tähden. Kirjoituksia on näissä yhteyksissä pyritty karsimaan, eikä lisäämään, joten kirjoitusten ajatusmaailman kokonaisvaltaisesti ei pitäisi olla kokenut muutoksia vanhimpiin aikoihin verrattuna. Luther kritisoi joitakin Raamatun kirjoituksia ja siirsi ne Raamatun loppuun, mutta ei karsinut niitä pois. Luther kyseenalaisti Jaakobin kirjeen, Juudaksen kirjeen, Heprealaiskirjeen ja Johanneksen ilmestyksen. Joten niitä kannattaa lukea muun Uuden testamentin antamassa valossa.

Vanha testamentti on vaikeampi asia. Vanhalla testamentilla ei ole selkeästi tunnistettavaa perusteemaa, kuten on Uudella testamentilla, vaan Vanha testamentti on sikermä kirjoituksia eri aikakausilta ja sisällöltään enemmän hajanainen; syntynyt erilaisissa historian tilanteissa ja erilaisten kulttuurien tuottamissa paineissa. Kristittyjä on perinteisesti opetettu lukemaan Vanhaa testamenttia kriittisesti Uuden testamentin opetuksen läpi, koska Jeesus uudisti Raamatun ajatusmaailmaa ja tämä ulottuu Vanhan testamentin ymmärtämiseen asti. Tämä tuo paineita uudistaa lukutapaa useissa Vanhan testamentin kirjoituksissa. Armon todellisuus tulee ajoittain hyvin esille Vanhassa testamentissa, mutta unohtuu osassa, sillä Kristus ei ollut vielä tuonut omaa näkökulmaansa todellisuuteen siinä vaiheessa. Siksi Vanhaa testamenttia ei kannata lukea kovin tarkasti ennen kuin on sisäistänyt Uuden testamentin opettaman perusasenteen, jonka valossa voi arvioida asioita.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Onko Luterilainen lapsikaste oikeasti raamatullinen? Monet ovat kritisoineet lapsikastetta harhaoppisena koska ennen kastetta pitäisi ensin tulla uskoon ja sitten vasta ottaa kaste. Nämä kriitikot perustelevat väitteensä sillä ettei vauvat voi tehdä vielä omaa uskonratkaisua ja ymmärrä vielä mistä kasteessa on kysymys.

VASTAUS:

Nimimerkille 123

Tämä taitaa olla yksi kristikunnan keskustelun kestopuheenaiheita. Ihan alussa, kun kristinuskoa saarnattiin, kastettiin yleensä aikuisia, jotka halusivat kääntyä kristityiksi. Yleensä tällaisessa tilanteessa kastettiin samalla kääntyneen koko perhekunta, eli mukana olivat kääntyneen (yleensä miehen) puoliso, lapset ja orjat - kaikki jotka kuuluivat hänen valtansa alle perheen päänä. Lapsia on siis kastettu muiden mukana ihan alusta asti; perheen elämänjärjestys on ollut heidän elämänjärjestystään. Ilmeisesti osa orjista ja naisista on tullut kastetuksi salaa perheen isännältä oman tahtonsa varassa. Myöhemmin kirkkoisä Augustinuksen (k. 430) aikana siirryttiin pysyvämmin lapsikasteeseen. Näin haluttiin varmistaa, että lapsella on kaikki hyvin, jos tämä sattuisi kuolemaan; lapsikuolemathan olivat paljon yleisempiä, kuin nykyään. Tästä juontuu nykyinen lapsikastekäytäntö ainakin osin. Alkuseurakunnan ajan toimitus, ennen lapsikasteiden aikaa  eteni niin, että kun joku halusi kääntyä kristityksi, hän sai ensin kasteopetusta, eli perehtyi kristinuskon sisältöön, tuli kastetuksi ja konfirmoiduksi(kädet laitettiin pään päälle). Usko syntyi saarnan kuulemisesta ja sillä uskolla otettiin kasteen sakramentti vastaan.

Nykyluterilainen lapsikastekäytäntö toimii niin, että lapsi kastetaan ja kasteen yhteydessä omaiset, kummit ja muut toimitukseen osallistuvat rukoilevat lapselle uskoa ja Pyhän Hengen tulemista lapseen (Joh. 14:12-14 Jeesus lupaa, että kaikki mitä häneltä pyydetään hänen nimessään hän tekee, jotta Isän kirkkaus tulisi ilmi Pojassa). Näin lapsi saa uskon esirukouksen voimalla Jumalalta ja vastaanottaa kasteen siten Jumalan, Pyhän Hengen tuella oikeassa uskossa ja saa Pyhän Hengen itseensä. Lapsi saa sittemmin koko ajan kristillistä kasvatusta vanhemmiltaan ja kummeiltaan ja elää tässä suhteessa vanhempiensa ja kummiensa vastuulla ja kaitsennan alla. Lapsi saa aikuisuuden kynnyksellä varsinaisen kasteopetuksen rippikoulussa, jonka jälkeen hän ilmaisee omalla suullaan tahtovansa elää kristillisessä uskossa, jonka jälkeen tapahtuu kätten päälle paneminen, eli konfirmoiminen, minkä jälkeen ihminen on vasta täysivaltainen kristitty. Tässä yhdistyvät sanan kuulo, oman uskon herääminen esirukouksen voimalla ja sakramentin vastaan ottaminen sen varassa. Luterilaisessa lapsikasteessa itseasiassa yhdistyvät lapsikaste ja aikuiskaste.

Luterilainen aikuiskaste taas etenee, kuten antiikissakin. Kun ihminen haluaa kasteen, hän perehtyy ensin kristillisen uskon sisältöön, eli käy rippikoulun, sitten hänet kastetaan ja konfirmoidaan. Tässä prosessissa kaiken periaatteessa aloittaa Jumalan Sanan kuuleminen ja johtaa sitten muihin vaiheisiin.

Uskonratkaisusta vielä; Kukaan ei voi tehdä ihan itse uskon ratkaisua, sillä ihmisen luonto pyrkisi tekemään sen itsekkäin pyrkimyksin omaksi hyväkseen, eikä ihmisen perimmäinen luonto muuttuisi siinä, kuten pitäisi. Ihmisen luonto on vinoutunut, eikä vinoutunut voi tehdä mitään muuten kuin vinoutuneesti. Siksi tällainen muutos ihmisessä on mahdollista vain Jumalan vaikutuksesta ja johdattamana. Vaikka todellinen elämän suunnanmuutos tapahtuisikin oman kokemuksen mukaan omasta tahdosta, se on Jumalan edeltävän työn tulosta, jossa elämä on kouluttanut ihmistä tilanteeseen valmiiksi, jossa uskon ratkaisu lopullisesti tapahtuu.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Mitä Paavali tarkoitti kirjoittaessaan että "Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua"
Tarkoittaako tämä sitä että Pelastuksen mahdollisuutta ei koskaan oteta pois keneltäkään.

VASTAUS:

Nimimerkille 1

Paavali puhuu mainitsemassasi Roomalaiskirjeen kohdassa 11:29 lähinnä Israelin kansasta ja pakanoista. Israelin kansa on saanut kutsun Jumalan kansaksi armosta, eikä Jumala hylkää kansaansa, vaikka kansa on hylännyt evankeliumin. Pakanat taas on kutsuttu Jumalan kansaksi evankeliumin kautta, eikä etnisin perustein. Israelin paatumus avasi tien pakanoille Jumalan luo ja kun pakanoita aikanaan kertyy Jumalan luo tarpeeksi, myös Israel herää. Tässä luvussa puhutaan minusta enemmänkin kansoista kuin yksilöistä.

Paavali puhuu tässä samaisessa Room. 11 jakeissa 17-24 yksilöistä, puhuessaan oliivipuun oksista, joita on oksastettu runkoon ja joiden edestä on karsittu oksia pois. Alkuperäiset oksat ovat juutalaisia ja oksastetut oksat ovat pakanoita. Hän sanoo: "17 Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, 18 älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. 19 Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. 20 Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! 21 Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. 22 Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. 23 Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. 24 Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa."

Minusta Paavali varoittaa tässä epäuskosta ja siitä, että sen myötä voi tulla leikatuksi pois oliivipuusta, eli Jumalan kansasta. Kun alkuperäiset Jumalan kansan jäsenet voivat pudota pois, voi näin käydä myös kansaan istutetuille. Minusta Paavali sanoo tässä luvussa 11 käytännössä, että yksikään kansa ei voi pudota kansana pois pelastuksen piiristä ja kansojen tasolla kaikki pelastuvat, sillä kaikissa kansoissa on pahoja ja pyhiä. Yksilötasolla taas meillä kenelläkään ei ole syytä ylpistyä, sillä yksilötasolla meille jokaiselle voi käydä köpelösti epäuskoisuuden takia. Tätä ajatusta voisi ehkä modernisoida toteamalla, että kirkko ja herätysliikkeet ovat pelastumassa ihmisyhteisöinä, mutta Jumala karsii yksilöitä pois joukosta epäuskon takia. Toisaalta epäuskoisten joukosta Jumala voi liittää kansaansa takaisin yksilöitä, jos nämä eivät jää epäuskonsa valtaan, jolloin nämä pelastuvat.

Paavali todellakin sanoo, että pelastuksen mahdollisuutta ei oteta koskaan pois keneltäkään. Mutta hän sanoo myös, että pelastumatta jäämisenkään mahdollisuus ei jää pois koskaan keneltäkään. Kyse on siitä, voittaako ihmisessä lopultakin usko, vai epäusko.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe


KYSYMYS:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

VASTAUS:

Nimimerkille Mietteliäs

Hyvä kysymys! Olet huolestunut ihan tarpeettomasti. Jeesus ei ole kiinnostunut siitä, katsooko ihminen animaatiosarjoja, elokuvia tms. Jeesus on sanonut, että hänen sisariaan ja veljiään ovat ne, jotka tekevät taivaallisen Isän tahdon. Tämä liittyy lähimmäissuhteisiin ja Jeesuksen vastaanottamiseen vapahtajana ja opettajana. Harrastuksesi ei ole edes sammuttanut mielenkiintoasi Jeesuksen seuraamiseen, joten huolesi on ihan turha. Netissä on paljon hyödyllistä tietoa ja aineistoa, mutta myös paljon sellaista, mikä on paras jättää omaan arvoonsa. Animaatiojutuilla voi ihan yhtä hyvin julistaa evankeliumia, kuin opettaa ihmisille väkivaltaisuutta ja tuhoavuutta. Meidän uskomme on se mikä kaikessa ratkaisee, ei mikään muu.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe