Roy Rissasen uutiskirje maaliskuu 2020

 

Ulaanbaatarista pääsiäisen terveisiä,

Pääsiäinen on tulossa ja sen sanomaan tekee mieli keskittyä, vaikka kaikkien huomio ja uutisointi tuntuukin
nyt olevan keskittynyt vain yhteen ja samaan asiaan, niin Suomessa kuin täällä Mongoliassa. Covid-epidemiahan on nyt pistänyt maailman mietteliääksi, neuvottomaksi ja monet tuntuvat elävän ahdistuksen tilassa. Kerrankin vaikuttaa olevan koko maailma enemmän tai vähemmän samassa veneessä, ja vaikea on kuvitella ketään, jonka elämää tämä ennennäkemätön tilanne ei jollakin tavalla välittömästi tai välillisesti koskettaisi. Miten löytää toivon näkökulmaa tilanteeseen ja välittää sitä myös lähimmäisille?

Vanhan Testamentin Toisessa Mooseksen Kirjan luvussa 12 kerrotaan ensimmäisestä pääsiäisestä. Ennen Egyptistä lähtöä Herra käski sivelemään ovenpieliin karitsan verta, jonka seurauksena esikoisia tappamaan lähetetty tuhooja kulki talojen ohitse ja jätti talot rauhaan. Meille kristityille karitsan veri on merkki Jeesuksen antamasta suojasta kaiken kaaoksen ja tuhon keskellä. Tämä suoja on meillä aina voimassa olosuhteista riippumatta, niin Suomessa kuin Mongoliassa.

Mongoliassa on ollut aikoinaan kristittyjä jo 700-luvulta alkaen. Nestoriaaniset kristityt olivat kotoisin Lähi- idästä, osa heistä Kyprokselta, joka on meille tuttu paikka kun nykyinen vakinainen kotimmekin on siellä. Mongoliaan ja pääsiäiseen liittyy yksi historiallinen tapahtuma. Aika tarkalleen 775 vuotta sitten, pääsiässunnuntaina 1245 katolisen kirkon lähettämä 65-vuotias fransiskaanimunkki Johannes Carpini lähti Ranskasta aasilla lähetysmatkalle ensimmäisenä katolisen kirkon edustajana kohti Mongoliaa. Rankka matka oli koettelemuksia täynnä ja kului viisi kuukautta ennen kuin hän oli perillä Karakorumissa, Mongoliassa. Kuukausi sitten me lensimme Sirpan kanssa MAF-lentokoneellamme suunnilleen tuon saman 8000 kilometrin reitin vastakkaiseen suuntaan, Ulaanbaatarista Hollantiin. Matkaan ei mennyt kuin viisi päivää. MAF on tuonut 75-vuotisen lentotoimintansa aikana ja sen myötä huomattavaa lisäarvoa siihen, miten kaukana eristyksissä asuvien kansojen luokse pääseminen on saatu mahdolliseksi ja helpommaksi. Moni lähetysprojekti jäisi yksinkertaisesti tekemättä, jos pitäisi aasilla tai vaikkapa autolla liikkua, eikä olisi lentokonetta käytössä

Lentokoneen siirtolennon jälkeen palasimme Sirpan kanssa Mongoliaan ja olemme pysyneet helmikuun lopulta eteenpäin visusti täällä. Jo paluuaikana täällä oli tiukka seula ja koronan vastaiset toimet voimassa. Rajat ovat tiukasti kiinni joka suuntaan ja mittavilla rajoituksilla mennään, kunnes alkaa näyttää siltä, että pandemia on saatu hallintaan globaalisti. Mongolia on toistaiseksi onnistunut toimissaan esimerkillisen hyvin. Täällä on toistaiseksi alle kaksikymmentä todettua Covid-tapausta ja kaikki maahan ulkomailta palanneet tuhannet kansalaiset on laitettu lukkojen taakse monen viikon karanteeniin. Kaikki maassa olevat ovat kävelleet maskit naamalla täällä koko talven.

Sirpan kanssa olemme rytmittäneet elämämme näiden rajoitusten kanssa elämiseen. Keskitymme tekemään niitä töitä, joita varten meidät on tänne lähetetty. Työlistallani on runsaasti tehtävää MAF Mongolian toiminnan lopettamisen kanssa ja hoidan niitä valmiiksi sen mukaisesti kuin tässä ympäristössä nyt on mahdollista. Liikkumisen ja kokouksien rajoitukset, lasten kotoa opiskelu ja vanhempien etänä tekemä työ laittavat uusiksi niitä totuttuja malleja, joilla työtä on tähän asti tehty, ja nämä haasteethan ovat meillä nyt aika yhteisiä melkein ympäri maailmaa. Osa suunnitelluista tehtävistä siirtyy eteenpäin, koska liikkuminen täältä Mongoliasta mihinkään suuntaan ei nyt onnistu. Minun pitäisi seuraavaksi osallistua koulutukseen ja tehdä lupakirjakokeet ja tarkastuslento Ugandassa, että pystyn palvelemaan jatkossa lentäjänä Liberiassa, missä MAF tarvitsee työpanostani tulevaisuudessa, kunhan saamme ensin Mongolian osalta asiat hoidettua loppuun.

Näyttää että kuljemme samoja entisiä, meille tuttuja latuja. MAF perusti Liberiaan lentotoiminnan minun aloitteestani, ja se lähti alusta alkaen hyvin käyntiin. Sinne on kuitenkin ollut haasteellista löytää ulkomaalaisia työntekijöitä. Maa on hyvin erilainen kuin Mongolia. Liberia sijaitsee trooppisella sademetsävyöhykkeellä. Se on pinta-alaltaan Mongoliaan verrattuna pieni, mutta MAF-lentokonetta tarvitaan liikkumiseen viidakon halki. Missään muualla en ole nähnyt yhtä huonossa kunnossa olevia teitä. Monrovia on maailman sateisin pääkaupunki. Vettä tulee viisi metriä vuodesta. Kovimpana sadeaikana osa tieyhteyksistä menee pääsääntöisesti kokonaan poikki. Liberia on ilmaissut kiitoksensa MAF-johtajallemme liikenneministerin sanoin: ”MAF on toiminut täällä vasta muutaman vuoden, mutta ette todennäköisesti tajua, kuinka suuri merkitys teidän lentotoiminnallanne on ollut maamme kehittämiseksi.” Tässä kuussa Liberian presidentin pyynnöstä MAF osallistui Covid-torjuntaan viemällä lentokoneella testausvälineitä syrjäseudulle.

Liikkumisrajoitusten ja epidemian kanssa elämisestä meillä on ennestään Sirpan kanssa kokemusta Liberiasta, kun työskentelimme siellä viisi vuotta sitten ebolakriisin keskellä, ja Liberiassa oli kaikista maista korkein tautiin sairastuneiden määrä. Toimet olivat aika lailla samanlaisia kuin nyt. Voimassa oli ulkonaliikkumiskielto, käsiä pestiin jatkuvasti, kättely jätettiin pois, kanssakäyminen ja kokoukset pidettiin minimissä, ja suurin osa kansainvälisistä lennoista oli poikki. Liberian terveydenhuolto oli liian kehittymätön pystyäkseen tekemään juuri mitään tilanteen hallitsemiseksi. Olin mukana meidän organisaatiomme perustamassa ebolakriisiryhmässä ja meillä oli toimivan tiukka linja ja selkeä ohjeistus, joiden myötä saimme aikaan hyviä tuloksia. Tuhansien ihmisten yhteisöstämme ei silloin kukaan työntekijä eikä perheenjäsenet sairastuneet ebolaan. Yhteisillä kansainvälisillä kovilla toimilla ja rajoituksilla ebola saatiin lopulta koko maassakin kuriin. Nyt Liberia on oppinut kiitettävästi läksynsä. Covid-toimet ovat olleet asiallisia ja tiukkoja alusta lähtien ja tilanne vaikuttaa olevan kontrollissa.

MAF on muodostanut oman Covid-kriisiryhmänsä, joka kokoontuu kaksi kertaa päivässä. Sen tehtävänä on luotsata koko organisaation toiminta pandemian ylitse, kunnes tilanne saadaan kunnolla hallintaan. MAF pitää meihinkin säännöllistä yhteyttä, pitää tarjolla erimuotoista tukea tarpeiden mukaan, antaa tilannetietoja maailmalta ja varmistaa että olemme hyvissä voimissa ja työkykyisiä. MAF-lentotoiminta eri maissa on huomattavasti vaisumpaa nyt kuin yleensä, johtuen siitä, että monet organisaatiot joiden matkustajia me tavallisesti lennämme, ovat kotiuttaneet ulkomaiset työntekijänsä ja muutenkin panneet toimintojansa tilapäisesti katkolle. Lisäksi monissa maissa on nyt lopetettu tilapäisesti kaikki lentäminen viranomaisten määräyksellä. Meistä kaikista MAF:n ulkomaisista työntekijöistä kuitenkin 89% on edelleen asemamaissaan valmiina jatkamaan toimintaa heti kun se on mahdollista. Uskomme että kun tilanne tästä saadaan tasoittumaan, meillä on töitä enemmän kuin koskaan.

Levollista pääsiäistä 2020, Roy ja Sirpa Rissanen

Kirjeen kuvat

  • Koronakakkuja leipomassa. Sirpa ja Roy puettuna kasvomaskiin, edessään kahvileipä, jonka koristeena kasvomaski.

  • Viimeisiä lentoja Ulaanbaatariin. Lentokoneen matkustamon käytävällä koronasuojavarusteisiin pukeutunut henkilö.

  • Muistakaa ulkoilla päivittäin. Roy ja Sirpa kaupungilla kasvoillaan maskit.

  • Liberiassa bensaa kanisterista. Paikallisella bensa-asemalla.

  • Liberialainen päätie. Auto uponnut mutaiselle tielle.