Kysy papilta - lisää kysymyksiä ja vastauksia 3

Kysymys:

Jotenkin nyt viimepäivinä olen alkanut ajatella jotenkin erityisen paljon jumalaa ja uskoa ja olen alkanut tutkia tietoa näistä. Olen jotenkin tuntuu että haluaa alkaa uskoa jumalaan (vaikea selittää). Mietin että mistä näissä tuntemuksissa on kyse?

Vastaus:

Nimimerkille Miettijä

Kyse voisi olla vaikkapa Jumalan kutsusta ajattelemaan ja löytämään. Jumala on meidät luonut, kuten koko todellisuuden ja kutsumalla meitä yhteyteensä, hän asettaa meitä oikeille raiteillemme elämässä ja todellisuudessa. Siinä on kyse ihmisen kasvamisesta ja muotoutumisesta elämässä. Jumalan pohdiskelu on hyvä asia siltä kannalta, että näin me joudumme askartelemaan jonkin ymmärryksemme ylittävän asian kanssa, mikä kehittää ajatteluamme ja samalla meitä. Tämä taas osaltaan johdattaa meitä kohti nykyihmisyyttä korkeampaa olomuotoa. Eli Jumalan pohdiskelu kasvattaa meistä samanlaisia. Ehkäpä tämä on yksi ihmisen elämän suurimpia pyrkimyksiä? Tulla enemmäksi? Aina täydellisyyksiin asti? Maailman taipumus edetä kehityksessä voisi viitata tähän. Minusta tämä on uskon suurin pyrkimys, samalla, kun se luo meidän suhdettamme ympäristöön, maailmaan ja itseemme uudenlaiseksi Jumalan voimalla.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko mahdollista että Jeesuksella on oikeasti ollut oikeasti jumalan poika ja hänellä on oikeasti ollut yliluonnollisia kykyjä esim parantaa ihmisiä?

Vastaus:

Nimimerkille Miettii

Nyt täytyy aloittaa pohdisku aika alusta. Ensin, mitä on Jumala, jonka poika Jeesus on?

Raamatussa Jumalaa määritetään Sanana, Valona ja Rakkautena. Sana/logos, voidaan kääntää myös laskelmaksi tai tiedoksi. -iikka pääte taas tarkoittaa oppia. Näin logoksesta voidaan muotoilla ilmaisu logiikka, joka tarkoittaisi siis laskelmaoppia, tai tieto-oppia, sanaopin lisäksi. Nykykielenkäytössä voitaisiin puhua informaatiosta, joka on negatiivista entropiaa. Logiikka tutkii siis logosta, joka on Jumala - kaiken yhteistä nimittäjää. Nykyään ajatellaan, että koko todellisuus voidaan muuttaa matemaattiseksi yhtälöksi. Todellisuudella on logiikkansa/informaationsa ja siinä Jumala tulee näkyväksi. Jeesus Jumalan poikana omaa itsessään perheeseen liittyvän samankaltaisuuden Jumalaan - on perheyhtäläisyyttä. Logiikan lisäksi tai selkeyttäjänä on rakkaus/agape, joka tarkoittaa kohteestaan parempaa tekemään pyrkivää asennetta, mihin voi törmätä vaikka biologian piirissä. Tämä pyrkimys heijastuu kaikkialla. Jeesuksessa ruumiillistuvat tällaiset asiat. Valo tuo elämän ja selkeyden ja sitä kautta on lähdetty myös tutkimaan esiaineellista todellisuutta kvanttifysiikan kautta. Valon ominaisuudet tuntuvat näkyvän kaikkialla toistuvissa muodoissa. Nämä elementit ovat ruumiillistuneet Jeesuksessa ja hän opettaa meitä elämään oikein tämän todellisuuden mukaisella tavalla tässä todellisuudessa. Näin jumaluus näkyy hänessä.

Kun ihminen on Jumalan luomistyönä  maailmankaikkeudesta syntynyt olento, joka on saanut oliona alkunsa tämän todellisuuden piiristä, ei liene mahdotonta ajatella, että samat voimat ovat tuottaneet erikseen Jeesuksen, olennon, joka on sellainen, mitä ihmisen pitäisi puhtaimmillaan olla. Tämä on meillekin kehityksellinen visio siitä, mitä meistä voisi olla tulossa lajimme kehittyessä kohti teoreettista huippuaan. 

Jeesuksen tekemät parantamisihmeet eivät olisi nykyään ihan täysiä ihmeitä. Nykyään nimittäin tiedetään, että uskolla voi parantaa ja lääketesteissä asia myös huomioidaan antamalla yhdelle testiryhmälle muutamasta mitään vaikuttamattomia lumelääkkeitä. Näin uskon vaikutus saadaan eristettyä lääkeaineen kemiallisesta vaikuttavuudesta ja varmistutaan, että itse lääke on vaikuttavaa. Uskolla parantamistakin tapahtuu, kyse on suggestioilmiöstä, jollaista saa aikaiseksi auktoriteetti. Jos ajatellaan Jeesuksen olleen informaatioltaan keskivertoon ihmiseen nähden ylinormaali, eli tarkempi, hän olisi voinut vaikuttaa samantyylisesti, kuin ylinormaalit atrapit, muotoillut kuvakkeet, jotka vaikuttavat refleksien kautta kohteeseensa. Esimerkiksi sepelkyyhky reagoi soikioon, kuten kanahaukkaan ja vastustamattomasti kivettyy paikoilleen. Kun tätä muotoa tarkennetaan ja terävöitetään ja siitä tulee ylinormaali, sen vaikutus kohteeseen vahvistuu, eli sen auktoriteetti kasvaa. Jos Jeesusta ajattelee tämänkaltaisena henkilönä omassa ajassaan, on hänellä varmasti ollut melkoisia kykyjä aikalaisiinsa nähden. Tätä kautta voisin ymmärtää, miten Jeesuksen ihmeistä osa on voinut oikeasti tapahtua. Tässä myöskin selittyy uskon merkitys Jeesuksen toiminnassa, sekä kirkon merkitys laitoksena, joka välittää näkyvänä merkkinä uskolla parantamista, joka tähtää ihmisen heikkouden ja tuhoutuvuuden korjaamiseen ja parantamiseen, eli liikettä ajassa kohti iankaikkista elämää.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Onko oikeasti mahdollista että on olemassa taivas ja helvetti, joihin pääsee/joutuu uskon perusteella?

Vastaus:

Nimimerkille Utelias

Kyllä on. Ihmisen elämä/sielu on energiaa. Siis se osa, joka on elävässä, mutta puuttuu kuolleen ruumiista. Energiaa ja informaatiota. Energia ei voi tuhoutua, vaan ainoastaan muuttaa muotoaan ja informaatio, järjestys, tuntuu olevan kestävää. Näin kuolleesta pitäisi periaatteessa jäädä jokin tuhoutumaton osa kuoleman jälkeen.

Taivas ja Helvetti liittyisivät silloin ehkä  sopeutumiseen ja karsiutumiseen, joka toimii nytkin tunnetun elollisen piirissä. Osien on sopeuduttava kokonaisuuteen, jotta kokonaisuus ei syö niitä ulos. Tässä suhteessa kitkan voima voisi riittää jopa jollakin tavoin tuhoamaan sopimattoman, koska se isompi kokonaisuus varmaankin rakentuu samoista aineksista, kuin yksilö, jolloin sen vaikutuksen paine voisi olla suurempi, rakennusaineiden ollessa periaatteessa samoja. Taivas tulisi silloin siihen sopivalle ja sopeutumaan kykenevälle ja Helvetti sellaiselle, joka ei kykene sopeutumaan Taivaaseen. Uskossa elävä siis harjaantuu elämässä oikeanlaiseen olemisen tapaan Jeesuksen opetuslapsena ja voi siksi sopeutua tulevaan, vaikka ei olisikaan olemisessaan mitenkään täydellinen, vaan vain kehityspyrkimyksen, tai -suunnan oikeaan suuntaan omaava. Tämän verran asiaa voi pohtia luonnonlakien antamassa valossa, mutta lopullinen tieto vaatisi kokeellista tutkimusta, johon ei vielä pystytä tietääkseni. Mutta näin nähtynä kuoleman jälkeinen oleminen ja Taivas ja Helvetti ovat mahdollisia ja voin vähän käsittää, miten ne voisivat ehkä olla olemassa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Raamattu sanoo, että tappaminen on yksi pahimpia rikoksia Jumalan tahtoa vastaan. Muuttuvatko Jumalan säätämät lait, jos tarpeeksi moni ihminen haluaa sitä tai jos tappamisesta maksetaan palkkaa ja kutsutaan sitä lempeämmällä nimellä tai siihen vasta valmistaudutaan ja kutsutaan sitä lempeämmällä nimellä?

Vastaus:

Nimimerkille Kersantti Karoliina

Hyvä kysymys. Ihmisten mielipiteet ja äänestäminen eivät tee huonosta hyvää, tai hyvästä huonoa. Ei myöskään kaunisteleva uudelleen nimeäminen. Tosin joskus asioista saatu uusi tietämys pakottaa arvioimaan asioita uudelleen, kun ne vaikutuksineen näyttävät erilaisilta kuin oli aiemmin otaksuttu. Silloin käsitys jostakin yksittäisestä asiasta voi muuttua: Jumalan Sana, todellisuuden logiikka, on silti muuttumaton.

Viittaat puhuessasi tappamisesta ilmeisesti sotaan? Asia on pohdituttanut kirkossa jo muinaisen Rooman imperiumin aikana. Tappaminen sinänsä on väärin, mutta ihminen elää maailmassa, jossa asiat tapahtuvat omalla tavallaan ja me usein joudumme mukaan erilaisiin tilanteisiin ja tapahtumiin. Jossakin tapauksessa sotaan ryhtymällä ja tappamalla säästetään jopa ihmishenkiä, kun vältetään muuten tapahtuvat massatuhotoimenpiteet. Lisäksi sotaan ryhtyminen saattaa olla ainoa keino rauhan saavuttamiseksi mahdollisimman nopeasti ja pysyvästi: turvata järjestynyt, kristillinen yhteiskunta jatkossakin. Joskus valittavana ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja ja silloin vähiten paha vaihtoehto on paras, mitä on olemassa. Sota voi olla oikeutettu uhan alla vasta kun kaikki muut keinot on käytetty, eikä muita vaihtoehtoja enää ole oman valtion ylläpitämiseksi. Tämä on ainoa käypä syy sotimiselle. https://teologia.fi/2007/09/voiko-sota-olla-oikeutettu/Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Toinen mihin saatat viitata on kuoleman tuomio? Paavali sanoo, että virkavalta ei kanna miekkaa turhaan, vaan rangaistakseen pahantekijöitä. Yhteiskunnan tehtävänä on turvata ihmisten mahdollisuus elää hyvää, kristillistä elämää ja huolehtia siitä, että kukaan, tai mikään ei uhkaa ihmisiä ja estä toivotunlaista hyveellistä, moraalista elämää. Tarvittaessa yhteiskunta saa käyttää voimakeinoja ylläpitääkseen järjestystä ja turvatakseen ihmisten oikeudet elää rauhassa. Tässä yhteiskunta ja hallitsija toimivat Jumalan säätämyksestä ja Jumalan asialla. Meidän on kunnioitettava hallintoa, kuten omaa isää ja äitiä, emmekä saa ottaa oikeutta omiin käsiin ja alkaa kostaa omia asioitamme, vaan sellainen pitää jättää yhteiskunnan ja viranomaisten käsiin, jotka kykenevät ratkomaan asioita puolueettomasti ja niin oikein, kuin se on inhimillisesti katsoen mahdollista. Suomessa kuolemantuomio on poistettu lainsäädännöstä kokonaan, koska asia on katsottu tarpeettomaksi meidän olosuhteisiimme ja tappaminen on sinänsä väärin. Kristityn valtion kehitystä!  

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

1) Kuinka on mahdollista, että osa ihmisistä joutuu taivaaseen ja osa helvettiin? Eivätkö kaikki ihmiset ole samanarvoisia, syntyessään ja kuollessaan? En edes haluaisi taivaaseen, jos osa kanssaeläjistäni kärsii muualla. Se tuntuu itsekkäältä. En ymmärrä syytä, miksi minulle kuuluisi etuoikeus paratiisiin ja ystävän tai naapurin kohtalo olisi kitua helvetissä, kun olemme rinta rinnan eläneet elämää yhdessä, omine käsityksinemme, tekojemme ja taustamme kera. 2) Mitä jos jumalaa ei olekaan olemassa, koetko että elämäsi on ollut harhaa, kun olet käyttänyt kaiken tämän ajan noudattaen sääntöjä, jotka ihmiset ovat keksineet? Eihän kukaan tiedä onko jumalaa oikeasti olemassa. Niiden jotka eivät tähän usko tulisi kunnioittaa uskovaisia ja toisin päin. Ei kellään voi olla oikeutta tuomita toista vääräuskoisuudesta. Kuka tässä tietää mikä on väärin. Miksi uskovaiset usein ajattelevat kivenkovaan olevansa oikeassa. Pelottavaa. 3) Miksi jotkut kokevat, että elämän pitäisi jatkua kuoleman jälkeen? Eikö tämä elämän aika riitä? Tässähän meillä on annettu mahtava tilaisuus rakastaa toisiamme, nauttia elämästä, luonnosta, toisistamme... Tuntuu, että ihminen haluaa vain lievittää pelkoa elämän loppumisestaan jumalakäsityksellä. Kiitos vastauksestasi. On hienoa, että saa tällä tavalla suoraan kysyä mieltä askarruttavia asioita. Toivon sinulle hyvää jatkoa.

Vastaus:

Nimimerkille Miksi tämä epätasa-arvo?

Kiitos kysymyksistä. Minusta on hienoa, että ihmiset ajattelevat asioita. Se on ehdottomasti tärkeä asia, joka vie kaikkea hyvää maailmassa eteenpäin. Siksi käyn tällaista keskustelua mielelläni.

1) Paratiisi ja Helvetti on nähty sekä paikkoina, että myös olotiloina. Paratiisin ja Helvettiin jouduttaessa ihmiset päätyvät samaan paikkaan itsensä kaltaisten tyyppien kanssa, jotka myös ovat kasvamassa ja kehittymässä samaan suuntaan. Osa ihmisistä huolehtii toisistaan ja tukee toisiaan, eivätkä tuota toisille vahinkoa ainakaan tahallaan. Sitten on ihmisiä, jotka yksinomaan vain käyttävät toisia hyväkseen, eivätkä huolehdi kuin itsestään ja tekevät vahinkoa toisille tahallaan. Jos tässä ajassa, jossa me nyt elämme kyettäisiin erottamaan nämä ihmistyypit ja viemään autiolle saarelle kummatkin erikseen, muuttuisi ajan kuluessa toinen saari paratiisiksi, jossa kaikki huolehtivat toisistaan ja toinen helvetiksi, jossa vallitsee jatkuva pelko ja terrori, kun ihmiset ja tilanne lähtevät kehittymään omiin suuntiinsa. Kuoleman jälkeen me jatkamme kehittymistä kohti teoreettista huippua kaikessa siinä, mikä meissä nyt vaikuttaa, joten ajan edetessä kaikki kasvanevat aivan äärimmäisyyksiin asti. Käsitykset eivät kai sinänsä vaikuta mihinkään, mutta se, minkä varaan ihminen rakentaa elämänsä, on se, mitä silmälläpitäen ihminen toimii: rahan varaan laskeva, eli rahaan uskova uhraa viimekädessä kaiken rahan takia, vallan varaan laskeva, tai uskova uhraa viimekädessä kaiken muun vallan takia, tai ihmisten mielipiteiden varassa elävä, tai niihin uskova uhraa kaiken ihmisten hyväksymiselle jne. Meistä tulee itsestämme ajatuksien myötä sitä, minkä varaan me luotamme, eli uskomme, koska tekomme nousevat niiden ajatuksien ja pyrkimyksien pohjalta. Meidän pitäisi uskoa Kristukseen, eli Jumalaan ja ajatella ja toimia sen mukaan kaikessa voimiemme rajoissa. Viimekädessä ihminen voi toimia kaikessa joko itseään varten, tai toisia varten. Tämä ero asenteissa on se viiva, joka ratkaisee sen mihin me päädymme - se kumpi niistä viimekädessä vie meissä voiton. Jeesus opettaa meille epäitsekkyyttä ja toisista huolehtimista ja ristintie on äärimmäinen esimerkki siitä, kavaltaja Juudas taas myy mestarinsa saadakseen kolmekymmentä hopearahaa itselleen - pieni raha toisen hengestä. Näin sanoisin, että ystäväsi, tai naapurisi tuskin kituu missään sen enempää kuin sinäkään, jos olette perimmiltänne yhtään samankaltaisia ihmisiä. Jos uskomme Jeesukseen ja hänen opettamaansa elämänasenteeseemme, kasvamme hänen kaltaisuudessaan. Minusta Suomi on aika paljossa mennyt oikeasti juuri tähän suuntaan, vaikka asiassa voidaankin olla montaa mieltä, ja joissakin asioissa voidaan vedota jopa Raamattuun Suomea vastaan.

2) Jos Jumalaa ei olisikaan olemassa, en kokisi elämäni olevan harhaa, tai turhaa. Elämäni on ollut totuuden etsimistä ja pyrkimystä ymmärtää olevaisuuden olemista ja sen perusteita. Ilman tätä elämäni olisi ollut oikeasti paljon tylsempää. Säännöt, joita liittyy tähän uskonnon yhteyteen, perustuvat suurimmin osin luonnonlakeihin, jotka on kirkon piirissä nähty Jumalan rakkauden järjestyksenä, joka noudattaa Jumalan tahtoa ja olemusta. Mikäli yhteiskunta irtoaa tällaisista lainalaisuuksista, se on tuhon oma ja darwinistisesti ilmaistuna, se karsiutuu luomakunnasta. Lutherus sanoisi, että se karsitaan luomakunnasta. Näin itse asiassa suurin osa kristityn noudattamista säännöistä on sellaisia, että niitä on pakko noudattaa joka tapauksessa. Kristitythän ovat päässeet eroon juutalaisten rituaalisista tavoista, kuten ruokakielloista ja pakonomaisesta sapatin vietosta. Nyt meillä on siinä tilalla sitten enemmän omankaltaisia tapoja.
Raamatussa Jumalaa määritetään sanoilla logos=sana, laskelma, tai tieto=informaatio, joka kyllä on sinänsä olemassa. Todellisuus on looginen paikka ja matemaattisesti ymmärrettävissä, jopa kirjoitettavissa laskelman muotoon. Tässä mielessä Jumala on olemassa. Nyt pitäisi oikeastaan vielä selvittää, että mitä on elämä ja mitä on tietoisuus ja liittyvätkö ne johonkin laajempaan ilmiökenttään, jonka variaatioita ne ovat? Jostakinhan ne ovat rakentuneet luonnonlakien mukaan, tai jopa olleet ihan alusta asti. Mikäli elämä osoittautuu maailmankaikkeuden ominaisuudeksi jollakin tavoin, alkaa Jumalan olemassaolon todistaminen tulla jo aika lähelle. Jumalaa on määritelty myös rakkaudeksi kreik. agape, joka tarkoittaa oikeastaan asennetta, joka pyrkii tekemään kohteestaan enemmän, kuin se on ja hakee kohteekseen kaikkein huonoimman tehdäkseen siitä hyvää. Luonnonlait ovat Jumalan rakkauden järjestystä, jotka toteuttavat juuri tätä pyrkimystä, mikä näkyy biologisen todellisuuden lainalaisuuksissa; kaikki kehittää kaikkea ja pakottaa kehitystä eteenpäin luonnonlakien säätelemänä prosessina. Tässä näemme Jumalan työssään yhdessä muodossa. Lisäksi Raamattu puhuu Jumalasta valona. Kvanttifysiikan suomalainen isä K.V. Laurikainen oli sitä mieltä, että hän tutkiessaan valoa ja esiaineellista, oikeastaan tutki Jumalaa. Tässä meillä on vielä yksi näkökulma tähän tutkimuskohteeseen, joka ei varmaan tule selvitetyksi vielä pitkiin aikoihin, mutta joka on kuitenkin tieteellisesti järkevä kysymyksenasettelu. Tämä lähtökohta kuitenkin avaa meille ovea etiikan perusteisiin miettimään mikä on hyvää ja etsimään hyvää luonnonlakien kannalta mielekkäästä suunnasta niin, että emme tuhoaisi yhteiskuntaa, tai luontoa, joista me olemme osaltamme vastuussa ja joita ilman emme voisi elää. Meillä tulee olla terve suhde todellisuuteen, jotta säilyisimme elinkelpoisena lajina ja meillä olisi tulevaisuus. Tällaiset lähtökohdat pakottavat meitä määrittelemään elämän kannalta hyviä asioita hyviksi ja huonoja asioita huonoiksi ja käymään keskustelua. Nykyään ei ketään sinänsä tuomita vääräuskoisuudesta. Oikeauskoisuus liittyy luonnonlakien mukaiseen todellisuuteen realistisella tavalla. Sanoisin, että kun tästä irtaannutaan joudutaan harhaoppien ja harhaluulojen maailmaan. Mitä enemmän olen tätä asiaa ehtinyt tarkastelemaan, sen selvemmältä minusta asia näyttää. Tähän on perustunut myös uskovaisten käsitys, että he ovat oikeassa - tosin kaikki uskovaiset eivät ajattele asioista samalla tavalla, vaan käsitykset varioivat ja osa niistä on vääriä. Uskominen sinänsä ei tee mistään oikeaa, tai väärää.

3) Jotkut kokevat että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ainakin sen takia, että he eivät koe vanhenevansa iän karttuessa, mutta huomaavat ruumiinsa vanhenevan ja kuihtuvan. Meissä on siis koettavasti jotakin, mikä ei koe vanhenemista. Tämä saattaisi vaikka olla se minä, joka jatkaa olemistaan ruumiistakin riippumatta. Tietysti tässä voi pohtia vielä ajatusta energian katoamattomuudesta. Energia ei nimittäin katoa, vaan se voi vain muuttua olomuodosta toiseen. Mikäli siis elämä on energiaa, joka pitää ruumiin liikkeessä, kun se elää ja katoaa siitä ihmisen kuollessa, on meissä jotakin, mikä ei voi hävitä, vaan se vain muuttaa muotoaan. Informaatio meissä taas noudattaa jo tässä elämässä sopeutumisen ja karsiutumisen logiikkaa, eikä mikään pakota uskomaan muuta kuoleman rajan takaistakaan ajateltaessa. Se mikä tekee siellä vahvaksi on sitä, mitä Jeesus meille opettaa. Ihmisyyteen on aina tainnut liittyä ominaisuus, tai taipumus kysellä omaa olemista ja sen perusteita: mistä kaikki tulee ja kuka minä olen? Miksi minä olen? Tämä näkyy luolamaalauksissa, ja Egyptin pyramideissa siinä, missä se näkyy nykyisissä kirkoissakin. Ehkäpä siinä on ollut pyrkimystä myös yliaikaisen merkin jättämiseen itsestä jälkipolville? Me ihmiset tiedostamme rajallisuutemme, mutta koemme myös olevamme ikuisia joltakin osin. Tämä on varmastikin herättänyt tietoisuuden sielun kuolemattomuudesta. Silti on ihan mahdollista, että kuten kaikki ihmiset eivät kykene näkemään värejä, tai kuulemaan ääniä, tai puhumaan, on mahdollista myös, että kaikki eivät ole samalla tavalla kuolemattomia, vaikka suuri osa on sitä. Tajuan tämän mahdollisuuden olemassaolon kykenemättä kuitenkaan vastaamaan, että miksi on näin. 

Kysymyksiin vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä mieltä Suomen evankelisluterilainen seurakunta on mieltä kuolemantuomioista?

Vastaus:

Nimimerkille Utelias

Suomen kirkon johto on tuonut esille sen, että ihmisen arvo on absoluuttisen rikkomaton. Siksi kirkko ei hyväksy kuolemantuomiota. Ei ainakaan nykyisen Suomen olosuhteissa. Raamatussahan Paavali taas ymmärtää kuolemantuomion hyvänä, kun hän muistuttaa, että virkavalta ei kanna miekka turhaan, vaan rankaisee sillä väärintekijöitä (Room. 13. luku ja 4. jae). Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten Jeesuksen tapa antaa anteeksi on tullut entistä enemmän yhteiskunnan toiminnan peruspiirteeksi mahdollisuuksien niin salliessa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Mitä asioita kristinuskosta painotetaan?

Vastaus:

Nimimerkille Veetuzka

Esität nyt niin laajan kysymyksen, että siitä voisi lukea kirjoja. Yritän vastata oikein lyhyesti. Kristinusko painottaa ihmisen suhdetta todellisuuteen: sekä Jumalaan, että itseen, että lähimmäisiin ja koko luomakuntaan. Usko on se elementti meissä, joka saa meidät elämään oikein, jolloin elämä kouluttaa oikein eteenpäin kohti Kristuksen kaltaisuutta ja muodonmuutosta kuolemattomuuteen. Uskoa ei voi itse hankkia, vaan Jumala antaa sen Pyhän Hengen toimintana ihmisessä. Ihminen ei voi tehdä itse mitään hyväkseen, vaan kaikki on tässä suhteessa Jumalan käsissä. Usko tuo Kristuksen ominaisuudet läsnä olevaksi ihmiseen, mikä näkyy elämänasenteessa ja pyrkimyksissä ja kasvattaa kohti täydellisyyttä Jumalan lapsena. Näin ihminen on Pyhässä Hengessä ja Kristuksessa suhteessa Isään Jumalaan ja siten osaltaan Jumalan kolminaisuuden osana. Ihmisen osaan tässäkin kuuluu itsekasvatus kohti täydellisyyttä ja toisaalta lipsahduksien sattuessa anteeksiantamus Jeesuksen hankkiman sovituksen tähden - siksi me emme uhraa mitään: lopullinen uhri on jo kerran annettu ja käytäntö lopetettu.

Painopiste on sen jälkeen elämäntavoissa ja asenteissa, joita Jumala tahtoo meistä löytää ja joita hän meihin istuttaa. Meitä ei kasvateta ihmisinä ihmisiksi vaan Jeesus sanoo: Olkaa täydelliset niin kuin teidän taivaallinen isännekin on täydellinen Matt. 5:48. Meistä on tulossa ihmistä suurempaa ajan ja historian kuluessa ja saavutamme jonkinlaisen olemisen huipun, kun kaikki etenee aikansa. Siihen liittyy aikanaan muodonmuutos ja ylösnousemus taivaaseen uudessa olomuodossa. Maailmalla on ollut jo useita olomuotoja menneisyydessä ja tulevaisuudessa muutoksia tulee taas tapahtumaan. Ihmiselle on siinä varattu omansalainen muutos olennosta toiseksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä Jumala haluaa vanhempien tekevän?

Vastaus:

Nimimerkille Pliss

Hyvä kysymys! Jumala on rakkaus (1.Joh.4:8 ja 4:16b). Tässä käytetään kreikankielistä sanaa agape, joka tarkoittaa asennetta, joka pyrkii huolehtimaan kohteestaan ja edesauttaa tätä tulemaan paremmaksi, kuin on. Kyse on perustaltaan vanhemmuudesta, joka vie kaikkea kohteenaan olevaa eteenpäin. Tätä ei tarvitse sekoittaa rakkauden tunteeseen, vaan ennemminkin kyseessä on asenne. Rakkauden tunnehan saattaa liittyä myös sellaisiin asenteisiin, jotka ovat rakkauden kohteelle tuhoisia. Silloin kyse on ihan eri asiasta. Kasvattajan kiukustuminen lapselle jonkin tunaroimisen takia ei tunnu rakkaudelta, vaan ennemmin vihalta, mutta on silti kasvatuksesta huolehtivaa huolenpitoa, kun asiaa katsoo tarkemmin. Vanhempien pitäisi olla lapsille Jumala tässä rakkauden merkityksessä ja auttaa heitä kasvamaan aikuisiksi, joiden elämänasenne on terve. Ihmistenhän tulee osoittaa tätä samaa perusasennetta toisilleen lähimmäisyyden perusteella. Lapsen pitäisi olla henkisesti tähän kykenevä aikuisena ja kyetä elättämään itsensä niin, että kykenee tähän samalla kun huolehtii omista lapsistaan ja sitä kautta ihmiskunnan tulevaisuudesta. Paras tapa kasvattaa on olla esimerkkinä halutusta tuloksesta - tämä vaikuttaa kasvatettavaan kaikkein eniten joka suhteessa. Jopa tapaan kasvattaa aikanaan omia lapsia.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:

Jos ei ole pitänyt lupausta Jumalalle mutta luulee että hän antoi luvan sen rikkomiseen mitä sinulle tapahtuu tai jos et osaa vastata tuohon kysymykseen voitko vastata tähän mitä tapahtuu jos on rikkonut lupauksen Jumalalle?

Vastaus:

Nimimerkille Benjami

Raamatussa on useita kohtia, joissa puhutaan lupauksista, joita ihminen tekee Jumalalle. Ne näyttäisivät liittyvän maallisen hyvän elämän turvaamiseen. Kun ihmisillä menee hyvin, he siitä kiittäen ylistävät Jumalaa ja haluavat toimittaa uhrin Jumalalle. Jos Jumalalta on pyytänyt menestystä, tai suojelua ja saanut sitä lupaamalla Jumalalle jotakin, voi tämän lupauksen rikkominen ehkä tuottaa maallisen menestyksen menettämisen. Tuskin sen pahempaa. Jumala nimittäin tietää, että me olemme vajaita, syntisiä olentoja, jotka eivät aina kykene pitämään lupauksiaan, vaikka yrittäisimmekin tosissamme. Eihän meiltä voi oikein mitään vaatia! Jos taas Jumalalle menee lupaamaan jotakin pelastuakseen ja päästäkseen taivaaseen, yrittää siinä pelastua omin voimin lahjomalla Jumalaa. Tällainen ei onnistu lainkaan: kysehän on tekojen vanhurskaudesta, joka ei anna elämää. Sen sijaan pelastuksen asiassa MEIDÄN pitää uskoa Jumalan antamaan lupaukseen, jonka hän on antaa meille Jeesuksen Kristuksen kautta: tosin edes tähän me emme ihan noin vain kykene, vaan yritämme lupailla ja uhrata uhreja Jumalalle ikään kuin meillä olisi mitään, mitä antaa korkeimmalle, jonka omaa kaikki jo muutenkin on! Jos siis pelkäät kadotukseen joutumista niin pahempi tilanne on olla uskomatta jumalan antamiin lupauksiin, joita hän ei riko, kuin tehdä itse lupauksia, jotka kuitenkin rikkoo. Tämä johtuu Jeesuksen uhrista, jonka jälkeen kenelläkään ei ole enää mitään antamisen arvoista Jumalalle yhtään mistään. Usko Jeesukseen Vapahtajana kattaa tämän kaiken muun. Jos osaat toteuttaa elämässä kultaista sääntöä: tehdä muille, kuten tahdot itsellesi tehtävän ja rakkauden kaksoiskäskyä: rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä, kuten itseä, tiedät, mitä Jumala meiltä tahtoo ja mihin ajatusmaailmaan ja käyttäytymiseen hän on meitä kasvattamassa, että olisimme kuten hän. Tässäkin Jumala itse antaa meille kaiken, mitä hän meiltä tahtoo, eikä siinäkään voi lupauksilla itse enää tehdä mitään. Ihmisen osa on olla Jumalan isällisen hyvyyden kohde ja kasvaa täydellisyyttä kohti.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Pelastuuko ihminen jos se ei usko mielikuvitus tarinoihin,olentoihin, (siis saatana tai jeesus) vaan omaan itseensä?

Vastaus:

Nimimerkille ??

Ihminen ei voi pelastua uskomalla itseensä. Ongelma on siinä, että ihmisen subjektiivinen suhde itseensä hyvin harvoin vastaa todellisuuden logiikkaa millään tavoin. Tämä tulee hyvin ilmeiseksi aina silloin, kun huomaa, että tilanteet joissa itse on ja tavat toimia tilanteissa, näyttävät toisten silmään erilaiselta, kuin tuntuvat itsestä. Harvoin riitelijä on ihan niin oikeassa, tai edes lähimain sitä, missä luulee olevansa. Jeesuksen opetukset opettavat hahmottaman todellisuutta oikein, sen olemisen ja toiminnan logiikan kannalta niin, että ihminen ja yhteiskunta, josta ihminen on riippuvainen pysyvät toimintakuntoisina ja tehokkaina. Tästä irrallisina me syöksymme vääjäämättä tuhoon ja kaaokseen itse kunkin omien intohimojen riivatessa mieliä. Kun Jumala on Raamatun mukaan logos(kr. Sana, laskelma, tieto), johon liittyy logiikka (-iikka=oppi, logiikka=sanaoppi, laskelmaoppi, tieto-oppi=informaatio nyk.käsitteenä) ja järjestys, niin Saatana on sen vastaelementti, kaaos. Kaaoksen ja tuhon edistäjä sahaa oksaa, jolla itse istuu, sillä kukaan ihminen ei kykene elämään silkan tuhon keskellä ilman yhteiskunnan antamaa tukea kaiken siihen sisältyvän osaamisen varassa. Lisäksi se, mihin me uskomme ja minkä mukaan me elämme alkaa ruumiillistua meissä sen logiikan myötä, mikä alkaa elämäämme ohjata. Ainoastaan itseensä uskova umpeutuu todellisuudelta ja vahvistuu ainoastaan omien viettipyyteittensä toteuttamisessa; voisi sanoa, että suljetussa systeemissä hajoaminen(entropia)etenee huippuunsa, mikä siis tapahtuu silloin, kun ihmisen elämä ei kommunikoi mitenkään itsen ulkopuolisen todellisuuden kanssa. Näin pääsiäisenä me saamme iloita siitä, että meille on paljastettu ihmisyyden kehityksellinen teoreettinen huippu, jota kohden me olemme ajan edetessä ja kehityksen meitä muovatessa menossa. Haitallinen ja tarpeeton meistä katoaa, eli raihnaistuva ja kuihtuva ruumis häviää muuttumalla toisenlaiseksi, kun me etsiydymme ajan myötä tulevaan olomuotoomme, johon uskonnon tulevaisuus on meitä luotsaamassa maailman muutoksissa, jotta sattuman ja kaaoksen sormi ei pääsisi vaikuttamaan meille tarkoitettuun lopputulokseen ja saavuttaisimme sen. Näin Jumala ja Kristus ja Pyhä Henki elävät läsnä meissä ja vahvistavat meissä olemistaan. Aivan loppuun ja teoreettiseen huippuun asti, kunhan aika sinne vain ehtii. Tästä kristikunta perimmiltään näin pääsiäisenä iloitsee, mikä osaltaan ylläpitää tätä muutosta ja prosessia meissä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

Vastaus:

Nimimerkille 12345

Kyllä sinä saat tällaisen anteeksi! Et ole tehnyt muuta vahinkoa, kuin harjoittanut omaa lihaasi niin, että toisto on vahvistanut vielä sen pyrkimyksiä. Et ole vahingoittanut ketään toista ihmistä mitenkään. Itsen kasvamiselle olisi kuitenkin hyvä harjoittaa hengen elämää, sitä elämää, joka saa ihmisen ymmärtämään asioita laajemmin, kuin vain oman lautasen näkökulmasta, siis Jumalan silmin. Silloin joutuu näkemään asioita yleisen hyvän näkökulmasta ja mitoittaa omaa olemista suhteessa siihen. Tällaisen ymmärryksen kehittäminen olisi hyvää kasvua aikuisuuden suuntaan ja ottamaan joskus ehkä vielä vastuuta omasta perheestä, jos sellaista itsellesi toivot. Jos haluat löytää itsellesi uutta ajateltavaa, voisi paras apu olla jotakin sellaista, jonka kanssa voit kasvaa ja kehittyä, koska se johdattaa sinua elämässä seuraaviin vaiheisiin, joissa voit toteuttaa itseäsi vapaammin ja toisaalta ne voivat viedä koko intohimosi, kun löydät itsellesi jotakin uutta ja kiinnostavaa - kehittyessä kohtaa aina jotakin uutta. Omaa tulevaisuutta on hyvä joskus suunnitella: mitä tahtoisi alkaa tekemään ja mihin pyrkiä elämässä - sellainen vie paljon ajatuksia ja huomiota, kun alkaa miettiä, miten konkreettisesti saavuttaisi tavoitteensa. Mikäli sinulla on oikein huono olo kaikesta, voit turvautua hyvin Jeesuksen apuun ja pyytää häneltä apua. Ortodoksit hokevat ajatuksissaan kilvoitellessaan: Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä. Voisit kokeilla tätä, jos joskus tuntuu oikein pahalta ja luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Tätä kaiken hyvin olemista ja sen tosiasian syntymistä me saamme juhlia pääsiäistä viettäessämme. Kristus on kuollut syntiemme tähden ja voittanut kuoleman vallan meidän hyväksemme. Ehkä tämä juhlakausi auttaisi sinua ajatuksien kiusatessa? Sinulla on oikeus jättää taaksesi kaikki se, mikä vaivaa ja jatkaa eteenpäin kohti uutta ja parempaa, joka lähestyy sinua kaiken aikaa eläessäsi elämääsi eteenpäin. Rohkeasti vain eteenpäin elämässä - kaikki menee vielä oikein hyvin!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaista kysymystä kotisivuilla.

Vastaus:

Nimimerkille Huolestunut

Ei sinun taivaspaikkasi tähän kaadu. Paavali opastaa, että lihan himot pitää kuolettaa. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen pitää kyetä hallitsemaan himojaan, eikä joutua niiden vietäväksi, kuin koira, joka säntää heitetyn suklaakeksin perään. Ihmisen pitää ennemminkin vahvistua Jumalan hengen elämässä ja olla tämän vietävänä niin, että henki ominaisuuksineen hapattaisi ihmisen kaltaisekseen. Tätä lihan ei pitäisi antaa kaikkine himoineen tehdä. Lihan tarpeiden toteuttaminen vahvistaa sen vaikutusvaltaa meissä ja toisto vielä lisää sitä. Ihmisen tahto voi tulla täysin alistetuksi tälle itsen puolelle tarpeineen, mikä voi tuottaa paljon turhaa sotkua elämään ja jopa saada villitsemään muita huonoille teille hyvien sijaan. Paras apu päästä eroon lihan pyyteistä on pidättyä siitä ja purkaa energiaa jollakin muulla tavalla. Mieluiten niin, että kehittää itseä jotenkin, mikä voi herättää tarvetta harjoittaa tällaista uutta toimintaa vanhan sijaan.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

---

Kysymys:

Hyväksyykö Jumala kaikki ihmiset vai vaan heidät ketkä uskovat häneen?

Vastaus:

Nimimerkille Etiikanesseenkirjoittaja

Jumala hyväksyy vain ihmiset, jotka uskovat häneen. Tosin Jumalaan uskominen voi olla näkyvää, eli eksplisiittistä, tai piilevää, eli implisiittistä. Näin tulkitsen Paavalin pohdiskelua Roomalaiskirjeessä toisen luvun kuudennesta jakeesta eteenpäin. Lakia tuntematon tuomitaan, tai vapautetaan laista riippumatta, lakia tuntevat lain mukaan ja pakanoillakin, jotka eivät tunne lakia on oikean ja väärän taju kirjoitettuna sydämiin, jolloin heidän ajatuksensa joko puolustavat, tai tuomitsevat heidät. Jumala voi olla näin huomaamattomasti läsnä pakanoidenkin todellisuudessa. Meille kristityille lain sijaan on annettu Kristus opettaja, joka on myös sovittaja niille, jotka ottavat hänet ja hänen tuomansa syntien sovituksen ristillä uskollaan vastaan yksin Jumalan armosta tapahtuvana asiana. Näin uskon vaade on läsnä kaikille, mutta usko toisaalta voi myös olla piilevänä läsnä monin tavoin ja ihmissilmälle näkymättömissä sekä nimikristityillä, että pakanoilla siinä missä se voi tosiasiassa täysin puuttua näennäisen uskovaisilta ja hurskailta ihmisiltä.

Uskolla voidaan tarkoittaa sanana sekä totena pitämistä: uskona, että Jumala on olemassa ja Raamatun kertomukset ovat tosia. Tämä on historiallista uskoa. Sitten uskolla sanana voidaan tarkoittaa ideologista luottamusta, jolloin usko ei ole pelkkää tiedollista totena pitämistä, vaan se sisältää ajatuksen vaikutussuhteesta uskojaan. Tässä usko-sana käytetään vähän eri tavoin: Kristitty uskoo Jumalaan ja Jeesuksen oppeihin, kuten kommunisti uskoo sosialismiin ja Marxin oppeihin. Kyse on luottamuksesta siihen, että maailmanjärjestys ja elämänympäristö menevät oikeaan suuntaan uskotun toimijan vaikutuksesta, mikä aktivoi uskovaakin elämään sen mukaan ja toimimaan tämän pyrkimyksen hyväksi. Vähän niin kuin fanituksen pohjalta!  Näin uskosta tulee uskovan elämää ohjaava ominaisuus, maailmankuvan perusta, joka antaa sille rakenteen. Tämä on pelastavaa uskoa, joka vaikuttaa pelastuksen. Minusta tuntuu ihan tiukasti arvioiden, että pelastava usko voisi olla jopa omaksuttavissa elämään ilman historiallista uskoa, totena pitämistäkin jonkinlaisen filosofisen argumentoinnin seurauksena, vaikka kristillinen ilmoitus onkin selkein väylä tämän omaksumiseen. Tämä voisi jättää tilaan pakanoidenkin uskon olemassaololle. Luulisin kristinuskon valloittaneen tätä kautta Suomen, kun se on tänne tullut. Se on liittynyt niin mutkattomasti kansanperinteenä kerättyyn loitsurunouteen, eli loitsuihin, että jonkinlaisen symbioosin on tässä täytynyt laajemminkin tapahtua.

 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe  

Kysymys:

Jouduimme lopettamaan rakkaan kissamme. Mitä Raamattu tai sinä itse olet mieltä siitä, pääsevätkö lemmikit Taivaaseen ja tapaammeko heidät siellä uudelleen kuoltuamme?

Vastaus:

Nimimerkille Joonas

Kiitos kysymyksestä. Kyllä minä uskon, että tapaatte kissanne vielä. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 8:ssa luvussa jakeesta 18 eteenpäin siitä, miten koko luomakunta on nyt joutunut katoavaisuuden alle, mutta myös sillä on toivo ikuisesta elämästä Jumalan lasten vapaudesta ja kirkkaudesta. Tämä asettaa ihmisen ja muut luontokappaleet saman asemaan.  Kaikki elävä on kaiken aikaa kasvamassa kohti täydellisyyttä omista lähtökohdistaan käsin ja saavuttaa tämän maalin aikanaan Jumalan kaitsennan varassa. 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Olen mies ja himoan toisia miehiä mitä pitää tehä että alkaisin näkemään naisissa saman himon mitä miehissä?

Vastaus:

Nimimerkille Janne92

Nyt osasitkin kysyä vaikean kysymyksen. Tähän on vaikea antaa mitään suoraa hyvää vastausta. Pappina voin ehdottaa, että rukoilet tälle asialle Jumalan johdatusta ja ihmisenä voin vain neuvoa sinua tutkimaan itseäsi, että mistä ne mieltymykset nousevat ja tutkimaan vastakkaista sukupuolta lähemmin. Sellaisen kanssa voisit perustaa perheen, johon syntyy ajan myötä vaikka lapsia, kunhan löydät vain kaipaamasi henkilön/persoonallisuuden, eli ihmisen, yksilön. Tutkin vähän asiaa ja löysin jonkin artikkelin, jossa sukupuolinen suuntautuminen voi vaihdella elämän eri vaiheissa jossakin määrin; siitä voi tulla joustavampi. Ehkä tämä antaisi sinulle mahdollisuuden etsiä ratkaisua ongelmaasi ajan edetessä? Ajatus suuntautumisen vaihtelusta tulee väestöliiton asiantuntijalta https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/voiko_seksuaalinen_suuntautuminen_muuttua_asiantuntija_vastaaLinkki avautuu uudessa välilehdessä 

On hienoa ja tärkeää, että olet itsellesi rehellinen tällaisessa asiassa, joka ei ole ihmiselle niitä kaikkein helpoimpia asiakenttiä. Se auttaa sinua olemaan sinut itsesi kanssa, eteni tämä sinun sukupuolinen kehityksesi miten tahansa. Ehkäpä sinun ongelmasi ratkaisu kävelee sinua vastaan jossakin ihmisyksilössä, joka sopii tarpeeksi hyvin sinun elämääsi ja kykenee viemään huomiosi riittävässä määrin. Auttaisiko, jos siirtäisit huomiosi ihmisryhmästä: miehet, naiset, enemmänkin ihmisyksilöiden suuntaan ja tutustuisit ihmisiin kunnolla? Olen huomannut, että usein jokin lumous haihtuu, kun tutustuu vähän ihmiseen, jota on katsellut kauempaa - tosin siitä voi myös alkaa jokin voimakkaampi vaikutus. Mutta pääsisithän tutustumaan mieltäsi painavaan asiaan entistä lähempää. Ehkä se auttaisi löytämään uusia ratkaisuja vanhaan ongelmaan? Entäs jos miettisit asiaa samalla perheellistymisen ja lasten hankkimisenkin kannalta; vaikuttaisiko se jotenkin asiaan? Eikä varmaan olisi myöskään pahaksi, jos pohdit, että mikä miehissä saa sinut himoitsemaan heitä? Osaisitko määritellä asian jotenkin? Se voisi alkaa saada jotakin muotoa niin ja alkaisi ehkä jopa selvitä jotenkin päin. Jotenkin näin voisi asian kanssa päästä ainakin johonkin alkuun.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Voiko uskovainen seurustella epäuskoisen kanssa?

Vastaus:

Nimimerkille Mietintää

Kyllä voi. Paavali puhuu aiheesta 1. Korinttolaiskirjeessä (7. luvussa, jakeet 13-16) puhuen avioliitosta uskovan ja ei-uskovan välillä. Hän sanoo, että uskovan kumppanin usko pyhittää myös ei-uskovan osapuolen. Lisäksi uskova voi elämällään saada ei-uskovan kääntymään, kun Jumala tekee työtään hänen kauttaan toisessa osapuolessa. Tietysti uskova joutuu tässä tutkistelemaan itseään toisenkin osapuolen puolesta siinä mielessä, että voi joutua sellaiseen elämän kieputukseen, jossa Kristuksen opetuslapseus kokonaan unohtuu ja elämän valloittaa jokin muu asia. Jos kykenee pysymään tällaisessa tilanteessa edelleen Kristuksen seuraajana, vaikuttaa todennäköisesti asenteellaan ja elämällään ei-uskovan osapuolen kehittymiseen tässä suhteessa ja saattaa tulla toimineeksi Jumalan armon pelastavana välikätenä toisen elämässä. Varmaan uskonasiat tuottavat jossakin suhteen vaiheessa jonkinlaista kitkaa ja keskustelun tarvetta, kuten arvoasiat pyrkivät tekemään. Usko saa arvottamaan asioita Kristuksen silmin ja korvin, tai ainakin siihen suuntaan pyrkien. Arvoasiat vaikuttavat ihmissuhteeseen pitemmällä aikavälillä paljon, kun joudutaan tekemään käytännön elämään liittyviä ratkaisuja joistain näkökohdista käsin. Tärkeät näkökohdat määrittyvät arvoista käsin elämän erilaisissa pakottavissa tilanteissa. Hyvällä tahdolla on kuitenkin mahdollista selvitä ihan kaikesta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Mitä Jeesukseen liittyviä asioita tutkijat pitävät tosiasioina?

Vastaus:

Nimimerkille yeehaw_coolkid

Historiallisesti tosiasiana pidetään, että Jeesus-niminen henkilö eli ajanlaskunalun Lähi-Idässä ja opetti ihmisiä, vaikka asiasta on vähän esitetty epäileviäkin näkemyksiä. Nykyinen kirkko on syntynyt ajan saatossa hänen opetuksensa tuloksena ylläpitämään tätä opetuksellista perinnettä. Vallanpitäjiä ärsyttänyt opettaja teloitettiin ja haudattiin. Hänen ympärilleen syntyi kuitenkin liike, joka alkoi elää ja laajeta ja johon juutalaiset ja roomalaiset suhtautuivat jonakin haitallisena uususkontona, tai lahkona. Jeesuksen harjoittamaa uskolla parantamista voidaan ymmärtää placebon, eli lumevaikutuksen avulla. Myös osan toimivista lääkkeistä on huomattu vaikuttaneen uskon, eikä kemiallisen sisällön voimalla ja uskolla parantamista on harjoitettu edelleenkin joidenkin saarnaajien toimesta, joista osa saa ihmisiä kaatumaan ja paranemaan vaivoistaan koskettamalla näitä tms. Nykyään lääketesteissä huomioidaan myös placebovaikutuksen mahdollisuus. Ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jeesuksen_historiallisuusLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Miten Jeesuksen syntymäpäivä (25.12.) on tiedossa mutta kuolinpäivä (pitkäperjantai) vaihtelee?

Vastaus:

Nimimerkille Kalevi

Joulun aika saattaa olla määräytynyt pakanallisen roomalaisen Voittamattoman Auringon juhlan mukaan. Kristittyjen keskuudessa ajateltiin, että Kristus on tosi valo ja tämä ehkä määritti syntymäjuhlan paikan kalenterissa. Tutkijoiden piirissä on toisaalta tehty havainto, että roomalainen pakanallinen auringonjuhla näyttäisi olevan kristittyä joulua nuorempi juhla. Kristuksen syntymäjuhla olisi siis se alkuperäisempi juhla näistä kahdesta, jolle on keksitty myöhemmin pakanallinen versio Roomassa. Pääsiäisen vietto ja juutalaisen Pesah-juhlan vietto taas määräytyy kuukalenterin mukaan. Pääsiäinen on kevätpäivän tasauksen jälkeisen täysikuun jälkeinen sunnuntai, mikä  liittyy kuunkiertoon ja siksi juhlan ajankohta vaihtelee. Tässä on vielä linkitettynä artikkeli joulun ja pääsiäisen viettämisen ajankohtien historiasta.  https://www.areiopagi.fi/2013/12/onko-joulu-sittenkin-alunperin-kristillinen-juhla/?fbclid=IwAR2-3NlFbr1kWC_WJpRikphB0e0dPSPQv6ZGcJK5zdACOgX7uIMVG8-0atALinkki avautuu uudessa välilehdessä 

 

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe