Katri Linnasalo 16.2.20 Uutiskirje

 

Hei!
 Joulun mentyä Ukarumpassa oli varsin hiljaista,
sillä toria lukuun ottamatta koko keskuksemme on
”kiinni” joka vuosi yli joulun ja uuden vuoden pyhien
kaksi viikkoa. Silloin sain keskittyä tulostamaan
kylään vietäväksi kirkkokalentereita ja pyhäpäivien
tekstivihkosia ja keräämään raamatunjakeita huhtikuussa nekin kielen läntisellä murrealueella pidettävälle kurssille, jolla käsitellään traumasta toipumista.


 Palattuamme takaisin arkeen vauhtikin alkoi taas
kiihtyä. Olin toivonut, että pastori Kaik vaimoineen
olisi voinut tulla Ukarumpaan töihin viikoksi pariksi,
mutta niin ei käynyt, koska vaimolla on syöpä, ja he
käyvät viikoittain lähimmässä kaupungissa saamassa
jotain hoitoa hänelle.


 Töistä ei kuitenkaan ollut pulaa. Olimme kuulleet
jo joulukuussa, että Suomen suurlähettiläs aikoi tulla
käymään ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa. Vierailuohjelman suunnittelu aloitettiin tammikuun alkupuolella, ja suurin osa organisoinnista tuli minun
kontolleni kentän ”vanhimpana” suomalaisena, joten
kävin ahkeraa sähköpostikirjeenvaihtoa johtajiston
edustajien, suurlähettilään alaisten, paikalla olevien
suomalaisten ja muiden mukaan värväämieni henkilöiden kanssa, koska meitä suomalaisia aikuisia oli
Ukarumpassa silloin vain seitsemän.


 Suurlähettilään oli määrä saapua myöhään keskiviikkoiltapäivällä 22.1. ja lähteä aikaisin seuraavana
perjantaiaamuna. Kuka olisi häntä vastassa kiitoradallamme, toisi hänet yöpymään majataloon ja veisi
takaisin kiitoradalle aikaisin perjantaiaamuna? Torstaina aamupäivällä hänen oli määrä tavata johtajistoamme, vierailla kielityön osastolla ja saada yleiskuva
maan kielitilanteesta. Sitten hän tutustuisi Koulutuskeskuksen tiloihin ja siellä papuauusiguinealaisille
tarjottavaan kielityön opetusohjelmaan ja söisi lounaan koulutuskeskuksen ruokasalissa. Lyhyen tauon
jälkeen hänelle näytettäisiin alakouluamme ja yläaste-lukiota, terveyskeskusta, kauppaa jne. Niissä
olisi suomalaisia ja kaksi mukaan kutsumaani ”kunniakansalaista” kertomassa työstään. Päivän lopuksi
söisimme kaikki suomalaiset yhdessä illallista.


 Itse olin vastassa suurlähettilästä keskiviikkoiltapäivällä ja osallistuin osaan seuraavan aamun ohjelmaa. Sitä jouduttiin rukkaamaan jonkin verran, kun
lennostomme tarjosi vieraallemme edestakaisen helikopterimatkan lähiseudulle. Käynti aidossa papuauusiguinealaisessa kylässä ja ihmisten kohtaaminen
siellä taisikin olla hänelle päivän kohokohta. Muilta
osin kaikki sujui hyvin, ja suurlähettiläs sai myönteisen ja hyvän kuvan työstämme ja elämästämme
täällä.


 Suurlähettilään vierailun jälkeen oli vain viikko
aikaa seuraavaan seikkailuun. Suomen Lähetysseura
järjesti Malesiassa viisipäiväisen kokouksen, jonne
oli kutsuttu Thaimaan, Kambodžan, Nepalin, Hongkongin, Taiwanin ja Papua-Uusi-Guinean työntekijät.
Lars Backström, Suomen suurlähettiläs Australiaan, UuteenSeelantiin ja Tyynen valtameren saarille
Etukäteen minua vähän arvelutti koronaviruksen
mahdollinen vaikutus päivien pitämiseen, mutta järjestäjät eivät olleet huolissaan. Lähetysseuran toisen
lähetin Hilkka Armisen ja minun piti lähteä matkaan
maanantaina 3.2., mutta edellisenä keskiviikkona
Papua-Uusi-Guinean maahanmuuttoministeriö kielsi
maahantulon kaikista Aasian maista, välilaskut mukaan lukien. Eli jos lähtisimme Malesiaan, palatessa
meitä odottaisi 2-3 viikon karanteeni jossain. Tämä
ajatus ei oikein kiehtonut minua.


 Torstaina jännitettiin, tulisiko lähdöstä mitään,
sillä kansainväliset lennot piti peruuttaa viimeistään
perjantaina. Onneksi tuona aamuna tuli tieto, että
määräys koski vain niitä, jotka olivat olleet Kiinassa
viimeisen kahden viikon aikana, eli saimme mennä
suhteellisen luottavaisina siihen, että pääsisimme
myös takaisin.


 Lähdimme kotoa klo 6 maanantaiaamuna, lensimme pääkaupunkiin Port Moresbyyn ja vietimme päivän kansainvälisellä lentokentällä, koska lentomme
myöhästyi 4 tuntia teknisen vian vuoksi. Sen vuoksi
myöhästyimme myös jatkolennoltamme Malesiaan.
Onneksi Singaporessa oli kenttähenkilökunnan edustaja vastassa jo portilla. Hän auttoi meitä saamaan
koneeseennousukortit tiistaiaamun lennolle ja vei
meidät odotustilaan, jossa sai syödä ja oikaista itsensä
muutamaksi tunniksi liian lyhyelle sohvalle, vaikkei
pimeyttä ja hiljaisuutta ollutkaan. Aamulla lensimme
ongelmitta Penangiin ja pääsimme hotelliimme lepäämään ja nukkumaan, sillä itse kokous alkoi vasta
keskiviikkona. (Koska Papua-Uusi-Guinean lentoja
ei ole joka päivä, olimme Malesiassa vähän pitempään kuin useimmat muut osanottajat, mikä ei yhtään
haitannut minua.)


 Kokousohjelma sisälsi mm. koulutuspäivät ja
keskustelua työhyvinvoinnista ja työturvallisuudesta.
Oli myös virallisia ja epävirallisia neuvotteluja eri ihmisten kanssa työhön liittyvistä asioista ja keskusteluja lähettitoverien kanssa aterioilla ja vapaa-ajalla. 

Meitä oli yli 30 paikalla, joten oli mielenkiintoista
jutella muissa maissa toimivien lähettien kanssa.
Valitettavasti koronaviruksen leviämisen vuoksi osa
Hongkongin läheteistä joutui lähtemään kesken pois
mennäkseen pakkaamaan tavaransa ja lähtemään
maastaan pois niin kauan kuin se oli vielä mahdollista.


 Hilkan ja minun lähdössä Malesiasta oli oma
draamansa. Kun menimme lentokentälle, paluulentovarauksiamme Singaporeen ei löytynytkään! Ne oli
peruutettu, koska emme olleet olleet alkuperäisellä
lennollamme Penangiin maanantai-iltana. Onneksi
näyttäen tiistaiaamun koneeseennousukorttia ja myös
varaustani Singapore-Port Moresby paluulennolle
saimme virkailijat vakuutetuksi siitä, että olimme
todellakin lentäneet heidän yhtiönsä koneella Penangiin, ja he varasivat meille paikat seuraavaan
Singaporeen menevään koneeseen. Kaiken tämän
jälkeen paluu Papua-Uuteen-Guineaan seuraavana
aamuna oli jo helppoa; piti vain täyttää yksi lisälomake ja vastata muutamaan kysymykseen, eikä edes
lämpöä mitattu. Mutta olimme kyllä lopun uupuneita, kun pääsimme vihdoin kotiin Ukarumpaan
myöhään iltapäivällä.


 Kaikkien näiden viime viikkojen jännittävien tapahtumien jälkeen melkein oikein odotan paluuta
takaisin normaaliin elämään ja lähtöä kylään ensi viikolla. Toivottavasti tästä kyläjaksosta tulee hyvin
tylsä, että saan vain rauhassa tehdä töitä eikä mitään
muuta tapahdu. Jos Kambe-rouva on paikalla, voimme tarkistaa joitain Toipuminen traumasta -kurssin
raamatunjakeita, sitten saattaa loppuun Heprealaiskirjeen tarkistus ja seuraavaksi tarkistaa Paavalin kirjeitä
tessalonikalaisille ja Timoteukselle. Muussa tapauksessa jatkan työtäni Pietarin 1. kirjeen kanssa ja sitten
aloitan Roomalaiskirjeen työstämisen.
 Heleitä helmikuun päiviä toivottaen Katri

Kiitosaiheita

  • hyvä terveys
  • rentouttava joulutauko
  • Heprealaiskirjeen, 1. ja 2. tessalonikalaiskirjeen,1. ja 2. Timoteuskirjeen ja 1. Pietarin kirjeenparissa tehty työ
  • kirkkokalenterin ja pyhäpäivien tekstien tulostus saatu valmiiksi
  • suurlähettilään vierailu sujui hyvin
  • matka Malesiaan onnistui kuin onnistuikin

Rukousaiheita

  • lohdutusta ja rohkaisua pastori Kaikille, jotta hän voisi jatkaa tärkeää työtään nekin kielen käännösprojektissa, vaimon parantuminen
  • valmistautuminen kylämatkaan, asettuminen elämään siellä 19.2.-1.4. ja kaikkien laitteiden toimiminen hyvin
  • käännöstyön edistyminen
  • toipuminen traumasta -kurssi läntisellä murrealueella 20.-27. huhtikuuta 


    Kirjeessä olevat kuvat:
  • Lars Backström, Suomen suurlähettiläs Australiaan, UuteenSeelantiin ja Tyynen valtameren saarille
  • Näkymä hotellin aamiaispöydästä, nurmikolla tuoleja ja pöytiä, taustalla meri
  • Iloinen kuva Katri Linnasalosta

Katri Linnasalo - Papua-Uudessa-Guineassa Wycliffe Raamatunkääntäjien työyhteydessä vuodesta 1984,
nekin kielen parissa vuodesta 1988.

Summer Institute of Linguistics (SIL-PNG), PO Box 1-131, Ukarumpa, EHP 444, Papua New Guinea
kännykkä +675-70945628, katri_linnasalo@sil.org

Suomen Lähetysseura, PL Box 56, 00241 Helsinki, www.mission.fi
Wycliffe Raamatunkääntäjät, Yliopistonkatu 58 B, 33100 Tampere, info@wycliffe.fi, www.wycliffe.fi


Muutos on mahdollista sinun tuellasi
Suomen Lähetysseuran lahjoitustili:
FI38 8000 1400 1611 30, viestiksi työntekijän nimi
ulkomaankirje@suomenlahetysseura.fi