Uskoako vai ei?

Suuri kysymys tänä päivänä tuntuu olevan: kannattaako uskoa, miksi uskoisin ja mitä siitä on hyötyä? Ihminen ei kuitenkaan pääse uskomisestaan irti. Vaikka ei tähyilisikään taivaisiin, katsoo ihminen ympärilleen ja kysyy, mihin uskoa, mikä on elämän tarkoitus ja missä on totuus. 

Usko ei suuntaudu siihen mitä pidämme totena, minkä pystymme järjellä todistamaan, vaan siihen, mitä emme näe. Tässä maailmassa asiaa ei ole olemassa, ellei sillä ole näyttöä ja näkyvyyttä. 

Monesti uskoon liittyy paljon kysymyksiä, mysteerejä, joihin vastausta ei anna Google tai yksinkertainen käsikirja. Usko ei myöskään ole vain ajattelua ja kokemuksia. Uskossa on kyse enemmästä, elämää suuremmasta. 

Kristinuskon Jumala on elämän Jumala. Arkisessa elämässä usko ihmistä rakastavaan Luojaan ja ihmisten keskinäiseen yhteyteen voi näkyä pieninä tekoina ja valintoina, pyrkimyksenä vastuulliseen ja kestävään elämään. Kosketus Jumalaan, olemisen perustaan, saa aikaan luottamuksen ja rohkeuden olla ja pudottautua elämän syliin.

Ehkä suurinta rohkeutta on armoon luottaminen. Että minun ei tarvitse perustaa elämääni ja olemistani omiin saavutuksiini, menestymiseeni ja onnistumisiini. Että minun ei tarvitse pelätä omaan varaani rakentamani todellisuuden romahtamista. Että minä saan olla minä ja että minä saan rohkeasti olla osa ihmisten yhteisöä. Ja että minä seison Jumalani edessä, Jumalani joka näkee minut armonsa ja rakkautensa lävitse – vaikka minä en häntä näkisikään. 

Usko Jumalaan on turvallista luottamusta siihen, että ihmisen elämä ei ole pelkästään omien käsien varassa. Niin kuin lapsi turvautuu vanhempiinsa, ihminen voi turvautua Jumalaan. Lue lisää siitä, mitä on kristinuskoLinkki avautuu uudessa välilehdessä ja mitä tarkoittaa luterilaisuus.