Pöytyän seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden blogit

Alla löydät seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenklöiden kirjoittamia blogeja. Ajatuksia mm. jokapäiväisestä elämästä ja uskosta.
Tule lukemaan toistekin!

► Teija Haakana, nuorisotyönohjaaja

18.7.2016

SAARNA JA SEN SELITYS

Minulle heitettiin haaste! Pidin elämäni ensimmäisen saarnan Oripään kirkossa konfirmaatiomessussa lauantaina 16.7.2016. Huikea ja jokseenkin pelottava tehtävä. Ihmisille puhuminen toki on ihan tuttua. Saarnaaminen ja Evankeliumitekstin selittäminen ymmärrettävästi ja virheellisiä tulkintoja välttäen on haaste, jota olen onnistuneesti vältellyt jo vuosikaudet.

Lue lisää

► Juha Dubbe, kappalainen

    17.12.2015

JOULUN LAPSEN HENKI

Olemme jo aika lähellä joulua. Joulu on Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla; hänen syntymäpäivänsä, jolloin muistamme hänen syntymäänsä Betlehemissä. Tämä monien kaipaama juhla lähenee vääjäämättä päivä päivältä ja samalla ihmisten jouluvalmistelut etenevät. On todella hienoa, että meillä on tällainen juhla, joka nostaa esille lähimmäisistä huolehtimisen, heikompien auttamisen ja yleisesti ihmisten ilahduttamisen ajatuksen pintaan.

Lue lisää

► Kristiina Niitynperä, suntio-opiskelija
     2.12.2015

IHMINEN ON IHMISELLE RAKAS

Tulipa tässä eräänä päivänä mieleeni pari sanontaa. Vanhemmassa versiossa ”ihminen on ihmiselle susi” ja uudempi kuuluu ”mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän rakastan koiraani”. Voih! Ihmisrakkaan korvaan nämä kalskahtavat ikävästi.

Lue lisää

► Teija Haakana, nuorisotyönohjaaja
     14.11.2015

VALOA!

Valo ei näy valossa sanon, kun lapsi kiukuttelee saaneensa huonon taskulampun pimeässä leikkimistä varten. Hän yrittää epätoivoisesti saada tuikittua valollaan kirkkaassa kattolamppujen loisteessa ja on vakuuttunut, että hänelle annettu lamppu on huono.

Onko niin, että emme näe valoa, jos olemme valossa? Näemmekö valon vasta, kun on riittävän pimeää. Tunnemmeko Jumalan läsnäolon vasta, kun elämässä ei enää ole muuta, mihin tarttua?

Lue lisää

► Teija Haakana, nuorisotyönohjaaja
27.10.2015

YKSINÄINEN?

Istun kirkossa viimeisessä penkissä pylvään ja seinän välissä. Saarnatuoli on minua vastapäätä. Papilla olisi saarnatessaan minuun suora katseyhteys. En ole koskaan istunut näin takana. Kirkko on täynnä ihmisiä, on Pöytyän kirkkokuoron 125 v. juhlakonsertti. Tunnen itseni kovin vähäiseksi, ehkä jopa hieman yksinäiseksi. Olen tottunut työni ja harrastukseni puolesta istumaan ensimmäisissä penkeissä, lähellä alttaria ja toimittavia työntekijöitä.

Lue lisää


► Teija Haakana, nuorisotyönohjaaja
15.9.2015

TUNTEMATON KOPUTTAJA

Luin jutun kuinka tavallinen suomalainen perhe majoitti irakilaisen perheen kotiinsa. (http://www.hs.fi/kotimaa/a1441340640565 Viitattu 15.9.2015). Aloin miettiä, uskaltaisinko minäkin? Voisinko astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle? En puhu mielelläni vierasta kieltä, joten siinä on ensimmäinen suuri haaste pakolaisen majoittamiselle omassa kodissani. Tuskin he puhuvat suomea tai tuskin heillä on tulkkia mukanaan. Kotini on paikka, jossa saan olla oma itseni. Saan kulkea vanhoissa mukavissa collegehousuissani ja villasukissa ilman, että kukaan arvostelee.

Lue lisää


► Teija Haakana, nuorisotyönohjaaja
15.7.2015

KATO MUA!

Kato mua! huutaa lapsi, kun tekee jotain omasta mielestään huikean hienoa ja tahtoo taidoilleen todistajan. Perheessä tämä on tuttu huuto. Lapset tavoittelevat vanhempiensa, isovanhempiensa ja muiden perheenjäsenten huomiota päivän jokaisena hetkenä. Töiden lomassa pitäisi pystyä katsomaan lasta ja näkemään hänen ihmeelliset taitonsa ja temppunsa. Olisi oltava läsnä.

Lue lisää 


► Kristiina Niitynperä, suntio-opiskelija
   27.4.2015

KEVÄTKIIREITÄ

Kevät keikkuen tulevi! Ja varma keväänmerkki on sekä sisällä että ulkona kevätsiivousta touhuavat suntiot ja vahtimestarit.
Lisääntyvä valo paljastaa ikkunoiden liat ja kutsuu tarttumaan siivousvälineisiin. Myös hautausmailla tehdään kevätsiivousta: haravoidaan ja siivotaan havuja, kanervia ja kynttilöitä pois haudoilta. Tämän jälkeen alkaa kukkapaikkojen mullanvaihto.

Lue lisää


► Minna Truhponen, lastenohjaaja
    25.3.2015

MATKAN VARRELLA OPITTUA...

Meillä jotka teemme lasten kanssa töitä lähes päivittäin tai on omia lapsia, saatamme törmätä usein tunteeseen, että kuulijakunta ei tavoittanut kertomaasi. Saati ollut siitä edes kiinnostunut. Toki sellaisen tunteeseen pääsee myös aikuisten kanssa ja omalla kohdalla liian usein oman teinin ja puolison kanssa.

Noh, siinä harhaluulossa elin minäkin, kunnes olin jälleen viettämässä enemmän tai vähemmän seesteistä päiväkerhoarkea 4-5-vuotiaiden kanssa. Lasten leikki soljui mukavasti eteenpäin. Oli isompia ryhmiä ja muutaman lapsen tiiviimpiä porukoita sekä nuorten neitien ryhmä, joka pelmahti kotileikistä viereeni leikkimään.
Rakentelin muutaman nuorukaisen kanssa lattialla junarataa valmiiksi, ja sain oivan tilaisuuden olla tyttöjen leikin vierellä, kuitenkaan häiritsemättä heitä. Aluksi en kiinnittänyt erityisempää huomiota leikkiin ja tuolien siirtelyyn, mutta kiinnostukseni "heräsi", kun kuulin tyttöjen alkavan leikkiä päiväkerhoa. Jäin mielenkiinnolla kuuntelemaan.

Lue lisää


► Juha Dubbe, kappalainen
    4.3.2015

MILLOIN SYÖDÄÄN?!

Tässä on alkamassa uusi käytäntö Pöytyän seurakunnassa. Seurakunnan sivuilla on tarkoitus olla blogi, jota päivitetään ajoittain eri ihmisten toimesta. Minä saan kunnian olla tämän uuden asian alkaja!

Me elämme nyt paaston aikaa. Paaston ajatellaan liittyvän syömättömyyteen ja ruoasta kieltäytymiseen, mutta asia ei ole ihan yksioikoisesti niin. Paastona on nimittäin tarkoitus nauttia hengen ruokaa ainakin itseä tutkistelemalla ja osallistumalla erilaisiin hyödyllisiin toimiin yhteisestä hyvästä huolehtimiseksi. Muistan, että televisiossa aikanaan esiintynyt lääkäri Tapani Kiminkinen sanoi, että mikäli asia olisi hänestä kiinni, ei kirkossa jätettäisi pitämättä yhtään paastoa. Suomen kansa on nykyään niin hyvässä lihassa! Suomi syö käytännössä itseään elävältä!

Lue lisää